Lue keskustelun säännöt.
Kamalin vaatemuisto lapsuudesta
Pakottiko vanhempasi pukemaan jotain, jota et olisi halunnut päälle laittaa? Oletko aikuisena esim. valokuvista huomannut, että päällesi oli lapsena laitettu jotain järkyttävää? Oma 1-vuotisvalokuvani köllöttelee vanhempieni seinällä. Ylläni kuvassa on järkyttävä röyhelöprinsessahirvitys, jossa on rusettia, paljettia, puhvia ja ties mitä härpäkettä.
Kommentit (494)
Meillä sama :D
Vierailija kirjoitti:
Lapsena aina pikeepaita ja siihen päälle collegepusero, pikeen kaulukset tietenki collegen päällä. Olen kohta nelkyt enkä vieläkään pysty pitämään pikeepaitoja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laamapaita. Tuntui, että aina oli jotenkin kierossa tai kinnasi päällyspaidan alla. Ihan hirveä kapistus.
Lapsena niitä inhottiin, nyt ei tahdo saada mistään. Ihan huippu päällä/ alla.
Villahousut pitsillä housujen alla =)) silloin tympi kun jumppaa. Toki ne oli melkein joka tytöllä.
Niitä riisuttiin pukkarissa, sitten siniset tms. voimistelupuvut päälle.
Ne oli ankeita kyllä "/
Kaikkein ikävintä oli se, että 70-luvulla vaatteet olivat ylipäänsä ankeita. Kaikki oli ruskeaa ja materiaali tyyliin froteeta tmv. Olin tavallinen pikkutyttö, jolla oli sisäsyntyinen halu näyttää prinsessalta. Haaveilin, että löytäisin jostain piilosta samanlaisen ihanan iltapuvun kuin Tuhkimolla tanssiaisissa. Mutta ei semmoisia ollut yhtään missään. Nykyään pikkutytöille on ihania vaatteita ja roolipukuja prinsessaleikkeihin. Ihan kateeksi käy😁.
N53
Vierailija kirjoitti:
Se nöyryytys, kun joutui hakemaan luokan edestä opettajan pöydältä sosiaalihuollon vaateavustuslomakkeen. Koko luokka katsoi, kuka sen lomakkeen joutui hakemaan. Miksei opettaja olisi voinut antaa sellaisen vaivihkaa oppilaille, joiden tiesi tuota avustusta tarvitsevan.
Historiantuntemuksessani on puutteita, mutta milloin koulut ovat tällaista hoitaneet? Eikö sitä sossussa tuolloin asioitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun äitiäni ei yhtään kiinnostanut meidän lasten pukeutuminen. Rahasta ei ollut tiukkaa.
Tätä ihmettelin meilläkin. Ajanmukainen pukeutuminen jotenkin syyllisettiin tarpeettomaksi, ja sanalla "muoti" oli negatiivinen kaiku. Oli omakotitaloa ja etelänmatkaa, mutta ootas vaan jos halusi koululiikuntaan hyvät vaatteet.
Meillä muuten sama! Ysäriä ja 00-luvun alkua, muoti oli niin kirosana kotona kuin olla ja voi.
Esim. nappisverkkarit kun oli muotia, niin äiti tuntui mieluummin käyttävän aikaa ja vaivaa löytääkseen liikkavarusteikseni verkkarit, jossa nappiksia ei ollut, kuin olisi ostanut minulle jotain muodin mukaista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nöyryytys, kun joutui hakemaan luokan edestä opettajan pöydältä sosiaalihuollon vaateavustuslomakkeen. Koko luokka katsoi, kuka sen lomakkeen joutui hakemaan. Miksei opettaja olisi voinut antaa sellaisen vaivihkaa oppilaille, joiden tiesi tuota avustusta tarvitsevan.
Historiantuntemuksessani on puutteita, mutta milloin koulut ovat tällaista hoitaneet? Eikö sitä sossussa tuolloin asioitu.
Ainakin omassa kansakoulussani 60-luvulla toimittiin noin. Tosin koulukin oli pieni, alle 40 oppilasta, kaksi luokkahuonetta ala- ja yläluokille. Yläluokilla oltiin kolmannesta eteenpäin. Meillä kyllä oli kunnon kuri, eli jos joku olisi erehtynyt irvimään lapun saajia, rangaistus olisi tullut takuulla. Ei mitään pieksämistä, mutta kunnollisia vakavia puhutteluja kaikkien muiden kuullen ja hömpsy kalanmaksaöljyä päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko urheiluseurojen tuulipuvut ja toppatakit on mainittu? Niitä pidettiin päivästä toiseen joskus ysärin puolivälin jälkeen ja oli varmaan joku epävirallinen kisakin siitä, että millä seuralla on isoimmat ja räikeimmät painatukset niissä
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa mulle laitettiin aina tirorilaistyylinen mekko, johon kuului essu ja valkoinen röyhelöhihainen paita. Vanhempieni mielestä hirmu söpö. Ostettiin aina uusi dirndl kun kasvoin edellisestä yli. En tiedä eikö 80-luvulla ollut lapsille "normaaleja" juhlamekkoja muka saatavilla vai oliko tämä vanhempieni oma tyylipakkomielle. Inhoan kaikkia perinnetyylin vaatteita tästä syystä. Omalla 5-vuotiaalla on kaunis juhlamekko eikä mikään Octoberfest-roolipuku.
Mä ostin lapsille alesta oktoberfest-tyyliset dirndlt. Lapset rakasti niitä, olivat niin nätit, röyhelöä ja kukkakirjontaa. Satumekot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan ole ja kun katsoo vaikka vanhoja luokkakuvia niin eipä kellään ollut mitään erikoisia vaatteita päällä , joo puhutaan 60-70 luvusta.. ,ei nykyajan tonnin maksavista vaatteista jotka siellä kaupunkialueilla ryöstetään päältä.
Kasarilla oli yhdessä vaiheessa muotia sellaisen paidat missä oli tiukka ja korkea vetoketjulla suljettava kaulus, mikä niitten nimi nyt oli?, en muista. Faija osti minulle sellaisen, en voinut sietää sitä, se kaulus oli ahdistava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan ole ja kun katsoo vaikka vanhoja luokkakuvia niin eipä kellään ollut mitään erikoisia vaatteita päällä , joo puhutaan 60-70 luvusta.. ,ei nykyajan tonnin maksavista vaatteista jotka siellä kaupunkialueilla ryöstetään päältä.
No eipä joo. Ruutukauluspaitoja ja collegepaitoja, farkkutakki oli kova sana, talvella farkkutakki vuorella. 70-luvun lopussa tulivat ne Adidas Jaguarit, ne täytyi olla joka jätkällä. Se oli ehkä ensimmäinen sellainen merkkituotejuttu.
Äitini aina huolellisesti laittoi minuun aurinkorasvaa ja isän valkoisen ison t-paidan kun lähdimme rannalle. Minun piti uida siinä isossa paidassa. Kun vedestä nousi, iso märkä paita tuntui tähtitieteellisen kamalalta päällä, eikä sitä saanut ottaa pois. Kammoan edelleen vähänkään märkiä vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen irtonainen pitsikaulus piti jostain syystä olla varsinkin kuvissa. Alla saattoi olla ihan vain college tai joku neule. Mistäköhän moisia edes sai, oliko niitä tosiaan ihan jossain vaatekaupoissa.
Joo ei ollut mitään luxusta vaatteet mutta niillä pärjättiin,Lapissakin välillä pakkaset paukkui oltiin lapsina kuitenkin paljon ulkona päivittäin ,eli kyllä ne vaatteet kuitenkin oli asialliset,muodista viis niistä ei tiedetty mitään,ei kukaan ole mulle ikinä sanonut että sulla on huonot taikka rumat vaatteet.
60-luvulla ala-asteella annettiin köyhäin apuna vaatteita ja kenkiä. Saatavilla olisi ollut nätit talvisaappaat jotka olisin halunnut mutta minulle valittiin monot, että pystyy hiihtoon osallistumaan. Niillä sitten kuljin koko talven.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla ala-asteella annettiin köyhäin apuna vaatteita ja kenkiä. Saatavilla olisi ollut nätit talvisaappaat jotka olisin halunnut mutta minulle valittiin monot, että pystyy hiihtoon osallistumaan. Niillä sitten kuljin koko talven.
Voi sitä aikaa minäkin muistan ,köyhiä oltiin ja jotain avustuksia saatiin näillä pohjoisenperukoilla myös.
Varmaan ne sukkahousut, olivat paksuja neulossukkia ja aina ne jäi sinne puolisääreen. Jouduin itse ne pukemaan ja ankeeta oli.
Ei mulla oikein ole sellaisia. Pääasiassa vaatteeni oli ihan ok. Yhdet vaaleanvihreät sandaalit mulle ostettiin kesäksi mistä en yhtään tykännyt. Mutta pidin niitä sitten silti.
Se nöyryytys, kun joutui hakemaan luokan edestä opettajan pöydältä sosiaalihuollon vaateavustuslomakkeen. Koko luokka katsoi, kuka sen lomakkeen joutui hakemaan. Miksei opettaja olisi voinut antaa sellaisen vaivihkaa oppilaille, joiden tiesi tuota avustusta tarvitsevan.