Lue keskustelun säännöt.
Kamalin vaatemuisto lapsuudesta
Pakottiko vanhempasi pukemaan jotain, jota et olisi halunnut päälle laittaa? Oletko aikuisena esim. valokuvista huomannut, että päällesi oli lapsena laitettu jotain järkyttävää? Oma 1-vuotisvalokuvani köllöttelee vanhempieni seinällä. Ylläni kuvassa on järkyttävä röyhelöprinsessahirvitys, jossa on rusettia, paljettia, puhvia ja ties mitä härpäkettä.
Kommentit (494)
Äidin ompelemat vaaleanpunaiset ruudulliset housut. Ne kiristi ja kinnasi kun olin pyöreä tyllerö n. 8v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan vaikuttaa aika eli oliko 50-70 luku vai1900- 2000 ja eteenpäin.Itse olen syntynyt 60- luvulla ja en ole koskaan miettinyt vaatteita sillä ajatuksella onko ne hyvät rumat kauniit,ei kai silloin kukaan sitä tehnyt.
Joululahjaksi sain valkoisen, leuan alta nepparilla kiinnitettävän, teddykankaisen talvihatun. Se oli ihan kauhea korkea tötterö. Ikää oli jo n. 12v enkä suostunut sitä pitämään, vaikka äidin mielestä se oli niin nätti.
Ihan kaikki lapsuuden vaatteet 80 luvulla. Äiti osti aina ne rumat ja niitä oli pakko pitää.
Hame. Kuvista näkee, että olen itkenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli muotia isot karvareuhka-hatut, eli turkishatut. Minulle ostettiin sellainen, missä hatun päälliosa oli ruskeaa sileää nahkaa ja hattua kiersi aito paksuhko, rumankirjava turkisreunus, joka rehotti auki hatun sivuilla. Ihan hirveä. En olisi millään halunnut sitä käyttää, mutta äiti pakotti. Hattu oli ollut kallis ja se oli lämmin, joten minun oli pidettävä sitä. Koulukaverit naureskelivat sille hatulle.
Minulla oli myös Koivistolainen. En tiedä mistä nimi tuli.
Koivistolaisista tietenkin. Ne tytöt.
Vierailija kirjoitti:
Se nöyryytys, kun joutui hakemaan luokan edestä opettajan pöydältä sosiaalihuollon vaateavustuslomakkeen. Koko luokka katsoi, kuka sen lomakkeen joutui hakemaan. Miksei opettaja olisi voinut antaa sellaisen vaivihkaa oppilaille, joiden tiesi tuota avustusta tarvitsevan.
Näitä kenkiä ja vaatteita jaettiin luokan edessä isonkin kaupungin koulussa. Näytin kotona lapun, että vois anoa saappaita tai jotain. Äiti suuttui, että meillä on rahaa ostaa itsekin. Niinhän oli. Ikävää, että osoitettiin avustettavat niin julkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakotettiin käyttämään juhlissa yhtä mekkoa. Äidille elämän ja kuoleman kysymys. Kummallakaan ei ollut kivaa niissä juhlissa.
Alakoulun luokkakuviin piti laittaa aina pikee- paita. Se oli päällä niin hirveä, että en voi vielä 40 vuotta myöhemminkään sietää sellaista kangasta. Lisäksi ne paitojen värit oli aina jotain beigen ja arkiharmaan väliltä. Kauhea katsoa niitä valokuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat villahousut farkkujen alla pakkasilla 70-luvun lopulla. Häpesin kun sisäliikuntatunnilla piti ne riisua.
Meillä siskon kanssa oli nätit vaatteet, samanlaiset mutta eriväriset, ikäeromme on 1v 2kk, pienempänä äiti teki mekkomme ja Hesan täti lähetti muotivaatteita. Muistan kun saimme Anttilan paketissa mekot. Asuimme maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut (onneksi) mikä on jäänyt mieleen oli se, kun ysärillä päiväkodissa piti käyttää loskakelillä paksuja ja tönkköjä kurarukkasia, jotka olivat niin liukkaat että niillä ei saanut mistään kiinni. Yritä siinä leikkiä kun mikään ei pysy otteessa. Ja rukkasia ei tietenkään saa riisua. Onneksi niitä joutui käyttämään vaan satunnaisesti, koska hulluksi olisi tullut muuten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nöyryytys, kun joutui hakemaan luokan edestä opettajan pöydältä sosiaalihuollon vaateavustuslomakkeen. Koko luokka katsoi, kuka sen lomakkeen joutui hakemaan. Miksei opettaja olisi voinut antaa sellaisen vaivihkaa oppilaille, joiden tiesi tuota avustusta tarvitsevan.
Historiantuntemuksessani on puutteita, mutta milloin koulut ovat tällaista hoitaneet? Eikö sitä sossussa tuolloin asioitu.
Kyllä myös sossussa asioitiin, mutta jostain syystä kouluissakin jaettiin näitä vaate-ja kenkäavustuslomakkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä minulle, vanhempien ainoalle lapselle ostetut vaattee olivat halvimpia mahdollisia. Rahaa kyllä oli esimerkiksi vanhempien omiin vaatteisiin ja moneen muuhun asiaa. Mutta jostain syystä minulle ostettiin kaikki mahdollisimman halvalla. Esimerkiksi vaatteet olivat aina niin halpoja kuin mahdollista. Vaikka ne eivät olisi olleet kunnollisia, esimerkiksi säähän sopivia, niin silti niiden piti olla mahdolisimman halpoja.
Kerran minulle ostettiin wsim. kengät. Ostettiin halvimmat kengät, mitä kaupassa oli. Vaikka ne eivät mahtuneet minulle kunnolla, eivätkä tuntuneet jalassa ollenkaan hyvältä, niin juuri ne piti ostaa, kun vanhemmat niin halusivat. Sanoin jo kaupassa, että ne puristavat, tuntuvat epämiellyttävältä jalkaan ja en tykkää niistä, niin ne piti ostaa. Niitäkin piti käyttää pitkään. Sitten kun tuli talvi ja oli kylmä, niin piti käyttää niitä kenkiä, vaikka jalkoja palelsi niissä. Valitin siitä joka päivä, samoin kuin siitäkin, että silloin ne olivat jo liian pienet, niin uusia ei voitu ostaa. Sanotiin vain, että ostetaan uudet kengät myöhemmin, kun rahaa ei muka ole uusiin. Kuitenkin vanhemmille ostettiin uusia vaatteita, niihin oli kyllä varaa.
Paikkakuntamme ainoaan kenkäkauppaan oli tullut erä lämpimiä, vaaleanruskeita talvisaappaita, jotka kaiken lisäksi olivat tosi edulliset. Ne olivat sen malliset, että kävivät niin miehille kuin naisillekin. Löytyi myös lasten kokoja. Niinpä monella oli sellaiset. Itse en olisi niitä halunnut, koska ajattelin, että leimaannun köyhäksi ( naurettava ajatus, sitä paitsi köyhä olinkin) ja liian monella on samanlaiset.
Mieleni kuitenkin muuttui, kun aloin niitä saappaita käyttää. Ne olivat tosi mukavat jalassa ja kovillakin pakkasilla lämpimät, siis oikein loisto-ostos!
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä minulle, vanhempien ainoalle lapselle ostetut vaattee olivat halvimpia mahdollisia. Rahaa kyllä oli esimerkiksi vanhempien omiin vaatteisiin ja moneen muuhun asiaa. Mutta jostain syystä minulle ostettiin kaikki mahdollisimman halvalla. Esimerkiksi vaatteet olivat aina niin halpoja kuin mahdollista. Vaikka ne eivät olisi olleet kunnollisia, esimerkiksi säähän sopivia, niin silti niiden piti olla mahdolisimman halpoja.
Kerran minulle ostettiin wsim. kengät. Ostettiin halvimmat kengät, mitä kaupassa oli. Vaikka ne eivät mahtuneet minulle kunnolla, eivätkä tuntuneet jalassa ollenkaan hyvältä, niin juuri ne piti ostaa, kun vanhemmat niin halusivat. Sanoin jo kaupassa, että ne puristavat, tuntuvat epämiellyttävältä jalkaan ja en tykkää niistä, niin ne piti ostaa. Niitäkin piti käyttää pitkään. Sitten kun tuli talvi ja oli kylmä, niin piti käyttää niitä kenkiä, vaikka jalkoja palelsi niissä. Valitin siitä joka p
Tosi ikävää lapsen kohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä minulle, vanhempien ainoalle lapselle ostetut vaattee olivat halvimpia mahdollisia. Rahaa kyllä oli esimerkiksi vanhempien omiin vaatteisiin ja moneen muuhun asiaa. Mutta jostain syystä minulle ostettiin kaikki mahdollisimman halvalla. Esimerkiksi vaatteet olivat aina niin halpoja kuin mahdollista. Vaikka ne eivät olisi olleet kunnollisia, esimerkiksi säähän sopivia, niin silti niiden piti olla mahdolisimman halpoja.
Kerran minulle ostettiin wsim. kengät. Ostettiin halvimmat kengät, mitä kaupassa oli. Vaikka ne eivät mahtuneet minulle kunnolla, eivätkä tuntuneet jalassa ollenkaan hyvältä, niin juuri ne piti ostaa, kun vanhemmat niin halusivat. Sanoin jo kaupassa, että ne puristavat, tuntuvat epämiellyttävältä jalkaan ja en tykkää niistä, niin ne piti ostaa. Niitäkin piti käyttää pitkään. Sitten kun tuli talvi ja oli kylmä, niin piti käyttää niitä kenkiä, vaikka jalkoja palelsi niissä. Valitin siitä joka p
Oletko kysynyt tähän sinun kohdallasi kitsasteluun syytä nyt aikuisena?
Näytin lapsuuteni minikokoiselta sihteeriltä. Äiti ompeli kaikki vaatteet, yleensä samanlaiset kuin itselleen. Oli hiihtaria, jakkupukua, olkatoppauksia... Kadehdin kavereiden kaupasta ostettuja collegevaatteita.
Mustien lakeerikenkien nilkkaremmien toisen kengän valkoinen nappi. Toisessa musta, mutta irronneen napin tilalle äiti oli ommellut toiseen valkoisen. Aikaa on jo yli 70 vuotta, mutta valokuva on todisteena.