Lue keskustelun säännöt.
Kamalin vaatemuisto lapsuudesta
Pakottiko vanhempasi pukemaan jotain, jota et olisi halunnut päälle laittaa? Oletko aikuisena esim. valokuvista huomannut, että päällesi oli lapsena laitettu jotain järkyttävää? Oma 1-vuotisvalokuvani köllöttelee vanhempieni seinällä. Ylläni kuvassa on järkyttävä röyhelöprinsessahirvitys, jossa on rusettia, paljettia, puhvia ja ties mitä härpäkettä.
Kommentit (494)
Ikuisesti muistan häpeänä osaa vaatteistani. Olin 12 vuotias ja ostettiin hiihtohousut ja toppatakki. Kun rahaa ei liiemmin ollut niin "kasvunvaraa" oli runsaasti , housut ja takki numeroa 42. Oikeampi numero olisi minulle ollut silloin 34. Väriltään olivat vielä "likaisen harmaat". Lapselle kammottavaa. Pisteenä Iin päälle, talvisaappaat kokoa myös 42 ja oikea koko olisi ollut 37. Kyllä niillä saappailla kävellessä ei aina tiennyt meneekö nyt eteenpäin vai takaperin. Tuosta ajasta on oman analyysini mukaan jäänyt se että heti kun töihin pääsin niin " sairautena" jäänyt suuri mieltymys vaatteisiin kun olen voinut ostaa mistä itse pidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin muistan nämä ensimmäiset kohopainatukset lastenvaatteissa, jotka eivät sitten kestäneetkään pesun hankausta korkeassa lämpötilassa. Silloin pesukoneissa oli usein vain pari pesuohjelmaa, oma valitsin lämpötilalle ja vieressä pienet ohjeet oikeille yhdistelmille esim: "valko- ja kirjopesu: 60 - 90" ja tähän tapaan oli pesty sottaiset lastenvaatteet ja paljon muutakin iät ajat. Ja sitten kun se painatuksellinen lasten paita tuli ensimmäistä kertaa pesuun, samalla ohjelmalla ja lämmöllä mentiin niinkuin aina ennenkin ja niinhän siinä kävi, että painettu my little pony tai aku ankka lähtikin paidasta ekassa pesussa pois! Voi sitä itkua. Tämän virheen toisti kai moni ja usein.
Vierailija kirjoitti:
Inhosin lapsena logovaatteita, varsinkin tekstilogoja. Äitini suosikki oli Benetton, ja mulla oli kaikissa sateenkaaren väreissä trikoopaitoja joissa meni rinnan halki teksti "United colors of Benetton". Muistan vain ajatelleeni, miksi hitossa haluaisin pukeutua tekstiin, jossa lukee "Benettonin yhdistyneet värit". Muistan myös, että vaatekaapissani oli yksi mekko, jota en käyttänyt, koska siinä luki Tommy Hillfiger rinnassa, ja minusta oli hirveän noloa pitää mekkoa, jossa lukee jonkun Tomin nimi.
Eri aikakautta selkeästi. Back on the days mentiin paskanruskeuksissa vailla mitään tuotemerkkiä. Sillon nuo olisivat olleet kovassa huudossa
Vierailija kirjoitti:
Ruskeat vakosamettihousut. Me lapsethan emme olleet mitään kirjallisuuden professoreja.
Sama. Kammotus lappuhaalarina vieläpä. Aivan järkkyjä.
Koska olimme vähävarainen perhe ja äitini käsityöihminen, hän kutoi puuvillalangasta mulle sortsiasun, eli vaaleanpuna-valkoisen topin ja vaaleanpunaiset sortsit. Näissä vetimissä sitten osallistuin paikalliseen urheilukilpailuun ja sain kuulla olevani 'se lettipää, jolla on villakalsarit.'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vaatteet ostettiin aina kirpparilta, mutta sain valita ne ihan itse.
Yksi huono valinta oli collegepaita jossa luki xxxxx since 1850, koulukaverit vitsaili, että kylläpä on vanha paita.
Vierailija kirjoitti:
Koska olimme vähävarainen perhe ja äitini käsityöihminen, hän kutoi puuvillalangasta mulle sortsiasun, eli vaaleanpuna-valkoisen topin ja vaaleanpunaiset sortsit. Näissä vetimissä sitten osallistuin paikalliseen urheilukilpailuun ja sain kuulla olevani 'se lettipää, jolla on villakalsarit.'
Kutoi puuvillakangasta, oikeasti? Jo on mahtanut olla aikaaviepä projekti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enstex-toppalakki, jossa korvaläpät ja leuan alla nepparikiinnitys. Luokan muilla tytöillä oli tyylikkäitä pipoja, joissa oli painatuksia ja iso tupsu. Itse jouduin käyttämään talvisin toppalakkia ihan ala-asteen loppupuolelle asti.
Farkut, joissa oli kiiltävä toppaus sisällä. Juu kyllä. Äitini ihmetteli, kun kaupoissa ei myyty "talvifarkkuja", ja osti sitten denim-kangasta, ja sisäpuolelle ompeli vaaleanpunaisesta pumpulikankaasta toiset housut. Aikana, jolloin muut tytöt olivat saaneet ekat Leviksensä. Hävetti
Vierailija kirjoitti:
Toinen inhokki: ne karmeat akryyliset kaulurit. Niissä oli korkea, kireä poolokaulus ja alas rintaan laskeutuva lappu, joka "suojasi" ja "lämmitti" rintaa. Täysiä turhakkeita, ja mallinsa vuoksi menivät aina ryppyyn.
N77
Kyllä minä, aikuinen, käytän kauluria esim. hiihtäessä pakkasella, tosin se taitaa olla merinovillaa eikä akryylia. Oikein hyvä varuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen inhokki: ne karmeat akryyliset kaulurit. Niissä oli korkea, kireä poolokaulus ja alas rintaan laskeutuva lappu, joka "suojasi" ja "lämmitti" rintaa. Täysiä turhakkeita, ja mallinsa vuoksi menivät aina ryppyyn.
N77
Kyllä minä, aikuinen, käytän kauluria esim. hiihtäessä pakkasella, tosin se taitaa olla merinovillaa eikä akryylia. Oikein hyvä varuste.
Merinovillaa ovat. Ittellä käytössä talviurheilussa merinovillainen kypärämyssy, lapsilla merinovillaiset tuubihuivit niiden lisäksi. Aivan loistavia ovat, ei todellakaan ole lapsille eikä aikuisille mitään inhokkeja.
Ne jo aiemminkin täällä mainitut ruskeat vakosamettihousut oli todella hirveät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne oli sukkanauhaliivit joihin sukat laitetaan kiinni.
Nuo olivat epämukavat päällä ja inhosin niitä. Toinen inhokki oli punainen väri. Äiti osti punaiset saappaat, punaisen takin, punaisen mekon sekä sukkahousut. Lakki oli valkoinen ja takin kauluskarva myös. Tämän jälkeen käytin paljon tummansinisiä vaatteita ja farkkuja. En vieläkään pidä punaisesta väristä vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
En muistaakseni vihannut mitään muuta, kuin kurahaalareita ja se, kun päiväkodissa hanskat tungettiin hihojen sisään ja se kangas oli ihoa vasten mykkyrällä. Inhoan edelleen ahdistavia, kiristäviä ja hiostavia vaatteita ja noita perinteisiä kuravaatteita, joiden alla muut vaatteet ei pääse liikkumaan, kun tarravat kiinni siihen kumimateriaaliin.
Toisaalta nyt mennään jo liiaksikin mukavuus edellä: kurikset on kyllä pehmeitä ja taipuisia, mutta rikkoutuvat hetkessä. Ehkä joku komromissi niin, että olisivat vähän paksumpaa muovia, mutta ei niin kamalan peltimäisiä, jollaisia ne ainakin vielä 80-luvulla oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan nämä ensimmäiset kohopainatukset lastenvaatteissa, jotka eivät sitten kestäneetkään pesun hankausta korkeassa lämpötilassa. Silloin pesukoneissa oli usein vain pari pesuohjelmaa, oma valitsin lämpötilalle ja vieressä pienet ohjeet oikeille yhdistelmille esim: "valko- ja kirjopesu: 60 - 90" ja tähän tapaan oli pesty sottaiset lastenvaatteet ja paljon muutakin iät ajat. Ja sitten kun se painatuksellinen lasten paita tuli ensimmäistä kertaa pesuun, samalla ohjelmalla ja lämmöllä mentiin niinkuin aina ennenkin ja niinhän siinä kävi, että painettu my little pony tai aku ankka lähtikin paidasta ekassa pesussa pois! Voi sitä itkua. Tämän virheen toisti kai moni ja usein.
Kyllähän ne painatukset vielä 90-luvullakin kului ja halkeili pikkuhiljaa neljänkympin pesuissakin. Itsekään en niistä lapsena kovin välittänyt. Olivat sellaisia kovia, muovisia ja hieman tahmean tuntuisia ja pikkuhiljaa lohkeilivat. Kyllä nykyään on paljon kivempia nämä itse kankaisiin painetut printit.
Vierailija kirjoitti:
Ne jo aiemminkin täällä mainitut ruskeat vakosamettihousut oli todella hirveät.
Mulla oli myös ruskeaa vakosamettia olevat tennarit! Muistan, että niitä sanottiin retuiksi.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan nämä ensimmäiset kohopainatukset lastenvaatteissa, jotka eivät sitten kestäneetkään pesun hankausta korkeassa lämpötilassa. Silloin pesukoneissa oli usein vain pari pesuohjelmaa, oma valitsin lämpötilalle ja vieressä pienet ohjeet oikeille yhdistelmille esim: "valko- ja kirjopesu: 60 - 90" ja tähän tapaan oli pesty sottaiset lastenvaatteet ja paljon muutakin iät ajat. Ja sitten kun se painatuksellinen lasten paita tuli ensimmäistä kertaa pesuun, samalla ohjelmalla ja lämmöllä mentiin niinkuin aina ennenkin ja niinhän siinä kävi, että painettu my little pony tai aku ankka lähtikin paidasta ekassa pesussa pois! Voi sitä itkua. Tämän virheen toisti kai moni ja usein.
Kyllähän ne painatukset vielä 90-luvullakin kului ja halkeili pikkuhiljaa neljänkympin pesuissakin. Itsekään en niistä lapsena kovin välittänyt. Olivat sellaisia kovia, muovisia ja hieman tahme
Eikö nämä juuri 90-luvun alussa tulleet? Varmaan sitä ennen jotain painettua vaatetta oli, mutta nää kumiset, isot ja värikkäät painatukset taisi yleistyä lastenvaatteisiin tuolloin. Ekan pyykissä tapahtuneen vahingon jälkeen äiti pesi nämä erikseen viileällä hienopesuohjelmalla. Kaikilla ei riittänyt tähän motivaatio, koska painaktuksia meni meillä pyykissä pilalle silloin kun pyykit pesi joku muu kuin äiti.
Se kun äitiäni ei yhtään kiinnostanut meidän lasten pukeutuminen. Rahasta ei ollut tiukkaa.
Ysärillä menin ala-asteella sisäliikkatunnille värikkäissä pitkissä kalsareissa. Inhokkini oli kukalliset. Olin esiteininä pyöreä ja minulla oli pienet rinnat melko varhain. Menin pitkään ilman rintsikoita, kun en jotenkaan siinä 10v:na osannut niitä vaatia. Aloin käyttämään siskon vanhoja jossain kohtaa, jotka eivät sopineet yhtään. Olkaimet tipahtelivat jatkuvasti.
Esiteininä minulla oli myös ylisuuri pitkä ja makkaramainen tummanvioletti toppatakki ja sen päällä tupsuton huonosti istuva paksu pipo. Minulla on edelleen vaikea päänmalli löytää sopiva pipo.
Ylä-asteen vaatekriiseilyt kruunasi muodissa olleet matalalantioiset farkut ja lyhyet paidat. Vuoroin sai olla kiskomassa toista vaatekappaletta ylös ja toista alas. Tein aina kaikki vaateostokseni yksin teininä, joten paljon tuli opittua kantapään kautta malleista, materiaaleista ja väreistä.
Nykyään panostan omien lasten vaatteisiin ja ollaan saatu usein kehuja lasten pukeutumisesta. Olen erityisen tarkka istuvuudesta, mukavuudesta ja värisävyistä.
Äitini teki sellaiset kirkuvan väriset haaremihousut minulle kun olin teini. Pakotti käyttämään niitä jossain matkalla.
Mekot, hameet, röyhelöt olivat kylmiä, epämiellyttäviä, enkä niistä välittänyt. Liekö ollut jo lapsena lihasreuma oiretta se. Pitkiä housuja eivät pitäneet muut tytöt, mutta minusta ne olivat parhaat,käytännölliset,mukavat,lömpimät.
Kyllä kasarilla juhlavaatteissa riitti röyhelöitä. Valkoisia röyhelöpaitoja, pitsikauluksia, kukkamekkoja, samettihame ja valkoinen röyhelöpaita.