Lue keskustelun säännöt.
Kamalin vaatemuisto lapsuudesta
Pakottiko vanhempasi pukemaan jotain, jota et olisi halunnut päälle laittaa? Oletko aikuisena esim. valokuvista huomannut, että päällesi oli lapsena laitettu jotain järkyttävää? Oma 1-vuotisvalokuvani köllöttelee vanhempieni seinällä. Ylläni kuvassa on järkyttävä röyhelöprinsessahirvitys, jossa on rusettia, paljettia, puhvia ja ties mitä härpäkettä.
Kommentit (494)
Frotee sukat!! Ihan kamalia. Ne ei pysynyt jalassa, niistä tuli semmoinen möykky kenkien kärkiin. Lisäksi niistä kului se frotee pois sukan pohjista melkein saman tien. Jäljelle jäi vaan semmonen inhottavan tuntuinen verkko. Isä osti syksyllä torilta viisi paria ja niillä piti yrittää pärjätä seuraavaan syksyyn. 70-luvulla oli muutenkin vähän ankeita vaatteita. Farkut oli kapeita ja matala vyötäröisiä ja takit lyhyitä. Kireä kaulukset tekokuituiset poolopaidat oli pop. Kun paidan otti pois niin hiukset oli niin sähköiset ja pystyssä ja kipinät suunnilleen lenteli. Yksi inhokki oli se kun talvella oli ns. parempina housuina sellaiset paksut villakangas housut. Ne kutitti ihan hullunlailla plus että ne mun housut oli vielä hirveän rumat. Isä oli ne varmalla maukkaan ostanut, suunnilleen sama kuosi kuin hänen puvussaan. Ne harvat hameet/mekot jotka omistin sain yleensä joltain sukulaiselta perinnöksi, uuden taisin saada vasta kun pääsin ripille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viisivuotiaana maailman hienoin t-paita, vaaleanturkoosi ja etumuksessa pingviinejä. Rakastin sitä paitaa ja olisin halunnut säilyttää sen ikuisesti, mutta se piti antaa pikkusiskolle kun jäi liian pieneksi omaan käyttöön. Itkusta ja huudosta huolimatta jouduin siitä luopumaan ja typerä pikkusisko tuhosi paidan muutaman käyttökerran jälkeen.
Meillä tuhoa ja itkua ei aiheuttanut pikkusisko vaan entisajan pyykinpesu, jossa käytettiin kovia lämpöjä, koska vanhan ajan vaatteet kesti sen. Yksi kesä saimme shortseja ja t-paitoja, joissa oli kumista tehtyjä painatuksia. Ne olisivat vaatineen hellän pesun kestääkseen, mutta eipä niitä kukaan muistanut tai viitsinyt erikseen pestä. Valkoisia vaatteita pestiin enimmillään jopa 95 asteen pesussa, ja sinne taisi vaaleat t-paidat päätyä painatuksista huolimatta. Me lapset vain saatoimme seurata kun vaate toisensa perään menetti painatuksensa pesussa voimatta asialle yhtään mitään.
Meillä äiti oli enemmän kuin tarkka, että vaatteita ei pilata pesemällä. Ja vaate oli pilalla, jos painatus oli kuorittu pesukoneessa. Sellasessa jos meille ilmestyi, sai mukaansa terveiset, että vaatteita ei keitetä, vaan pestään pesuaineella. Ja toisinaan seuraavalla kerralla, että ei niitä silti uiteta siinä aineessa. Aika monta hämmentynyttä lapsiparkaa joutui sellaista kuuntelemaan, eikä toki yhtään nolottanut kutsua kavereita käymään.
Varmaan äiti oli meilläkin tarkka, mutta tuskin kukaan muu. Kumista tms. tehdyt värikkäät painatukset oli jotenkin uusi juttu ja ne oli melkoinen piristysruiske verrattuna tässä ketjussa esintyneisiin pskanruskeisiin ankeuksiin, jotka oli hankittu serkuille 7 vuotta sitten. Ainut vaan, että jos pyykkiä pesi kukaan muu kuin äiti, näillä painatuksellisilla vaatteilla oli taipumus päätyä pskanruskeiden ankeuksien mukana tätien pyykinpesun tottumusten myötä tulikuumaan pesuun, jota ne ei kestäneet. Muistan kun tämä tapahtui ekan kerran. Katselin pyykkinarulla kuivuvaa lempipaitaa ja tuntui aivan epätoivoiselta nähdä, kuinka sen painatus oli pesty puoliksi pois - juuri kun oli saanut jotain kivaa niiden pskanruskeiden ankeuksien tilalle. Aivan kamala vaatemuisto.
Olin poika 70-luvulla. Aina juhlissa joutui pukemaan suorat housut ja korkeakauluksisen villapaidan. Lisäksi mentiin parturiin ja leikattiin polkka/kypärämallin kampaus.
Kamalin muisto liittyy siihen jatkuvaan ylipukemiseen mitä meillä harrastettiin. Asuin kotona armeijaan asti ja niin kauan sain nauttia siitä. Talvella olin kuin Michelin ukko ja sateella kuin pikkulapsi kuravaatteissa ja kumisaappaissa. Kaikki vaatteet olivat käytettyjä muilta saatuja. Oli paljon serkkuja ja tuntui siltä että kaikki heidän vanhat vaatteet tuli aina meille. Itse en saanut valita vaan minulle annettiin mitä sattui. Kaikkia vaatteita ei oltu edes pesty ja haisevat kamalalta. Niitä sitten puettiin talvella monta kerrosta ettei varmaan palele ja sama sateella, silloinkin piti olla pitkät kalsarit kesälläkin. Ja päällimmäiseksi serkun vanhat kalastusvaatteet, haisevat kurahousut ja sadetakki. Jalkaan serkkututön vanhat vuotavat kumisaappaat. Jouduin tosiaan armeijaikään asti pukeutumaan kuin mikäkin kerjäläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalin muisto liittyy siihen jatkuvaan ylipukemiseen mitä meillä harrastettiin. Asuin kotona armeijaan asti ja niin kauan sain nauttia siitä. Talvella olin kuin Michelin ukko ja sateella kuin pikkulapsi kuravaatteissa ja kumisaappaissa. Kaikki vaatteet olivat käytettyjä muilta saatuja. Oli paljon serkkuja ja tuntui siltä että kaikki heidän vanhat vaatteet tuli aina meille. Itse en saanut valita vaan minulle annettiin mitä sattui. Kaikkia vaatteita ei oltu edes pesty ja haisevat kamalalta. Niitä sitten puettiin talvella monta kerrosta ettei varmaan palele ja sama sateella, silloinkin piti olla pitkät kalsarit kesälläkin. Ja päällimmäiseksi serkun vanhat kalastusvaatteet, haisevat kurahousut ja sadetakki. Jalkaan serkkututön vanhat vuotavat kumisaappaat. Jouduin tosiaan armeijaikään asti pukeutumaan kuin mikäkin kerjäläinen.
Mä aloin saamaan uusia vaatteita vähänkään enemmän ehkä joskus 13 vuotiaana. Siihen saakka mentiin muutamat lapset kiertäneet ja tuhat kertaa pestyt lumput päällä
80-luvulla poolopaidat olivat hitti. Etenkin sellaiset missä oli vetoketju siinä kaulaosassa.
En tykännyt yhtään niistä. Isäni osti minulle ja itselleen kalliin poolopaidan.
Toinen oli ehkä räikeän keltainen toppatakki, jonka vanhempani ostivat. Oli aika erikoisen näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Froteiset bikinit. Kun menin uimaan niin niistä tuli järkyn painavat ja housut tippuivat kinttuihin. Taisi olla vielä ostettu kasvunvaraa😀
Voi! Mulla myös oli froteiset bikinit - ruskeat väriltään, tietysti. Ne on myös ikuistettu valokuvaan, jossa olen suu mutrulla nämä bikinit päällä. :)
Vierailija kirjoitti:
Olin poika 70-luvulla. Aina juhlissa joutui pukemaan suorat housut ja korkeakauluksisen villapaidan. Lisäksi mentiin parturiin ja leikattiin polkka/kypärämallin kampaus.
70-luvun tyttönä minulle isä leikkautti kerran myös tuollaisen kampauksen. Se yhdistettynä ruskeisiin vakosamettihousuihin ja sinapinkeltaiseen puseroon...
Onneksi äitini ei tuosta kampauksesta tykännyt ollenkaan, joten sen jälkeen hiukseni olivat aina pitkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ruskea luonnonsäätiön norppakuvioinem collegepaita. Muuten kiva, mutta kaula aukko niin kireä, että pelkäsin iha kamalasti sitä paitaa. Pelkäsi, että sattuu kun sitä kiskotaan pois ja että se ei koskaan lähde mun päältä ja elän loppuikäni se paita puoliksi naamalla kun siihen se aina juuttui.
VaahtoVasara kirjoitti:
Maripaidat.
Nyt viiskymppisenä rakastan Marimekkokuoseja pöytäliinoina, mutta ihmislapsen verhoomiseen niitä ei ole luotu.
Joo ja se Marimekon musta mekko jossa monta kirkkaanväristä taskua ympäriinsä!
Se oli jäykkä, inhottavan tuntuinen ja vielä ruman musta lapsen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskanruskea 70-luku, muita värejä oli myrkynvihreä ja räikeänpunainen, kirkuvan oranssi ja syksyisen koivunlehden keltainen. Onneksi jo 80-luvulla oli hillitympi ja tyylikäs värimaailma.
Micmacin farkut ja bändi paidat! Ihana kasari!
Vierailija kirjoitti:
Sisätossut koulun jumppatunnilla. Vihasin niitä karjalanpiirakoita yli kaiken!
M 48
Minä rakastin niitä karjalanpiirakoita! Sisätossuina pidin. Liikuntatunnilla oli kevyemmät tossut. Olisin halunnut myös omille lapsilleni!
N 52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka luokalla paksut seeprasukkahousut.
Näyttivät kivoilta paksuissa, lyhyissä töppöjaloissa;(
Seeprasukkahousut vaikuttavat aivan ihanilta.
Harmi, ettet pitänyt niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut pakotettiin käyttämään suoria kangashousuja ja paidan kanssa pitsikaulusta, kunnes olin tokalla luokalla. Silloinkin sain vakuutella ihan urakalla että tyttöjenkin on nykyään normaalia käyttää farkkuja, eikä kukaan pitäisi mua huligaanina vaikka en käyttäisikään enää pitsikaulusta. Tämä 90-luvun puolivälissä.
Kuinka vanhat sun vanhemmat oli? Mun esikoinen syntyi 1994 ja itse olen syntynyt 1974 eikä munkaan lapsuudessa ollut kellään mitään suoria housuja ja pitsikauluksia. Mullakin oli lapsena farkut vaikka inhosin niitä.
On aika kullannut muistosi!
Vm-71
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli semmoinen paita, jossa sitten sukkanauhat. Alaluokillakin oli vielä semmoiset ruskeat sukat , jotka kiinnittettiin sukkanauhoihin.. Sukkahousujen tuleminen oli ihan vau.
Milloin on ollut paitoja, joista löytyy sukkanauhat? En ole ikinä ennen kuullut.
60-luvulla, se oli liivi joka puettiin aluspaidan päälle, sukat pysyivät paremmin ylhäällä kuin sukkahousut.
Näitä kiskottiin ylös vielä 20-vuotiaina työmaalla, sitten joku keksi laitetaan toiset alushousut niitten päälle.
Kasarin lopussa/ysärin alussa oli pakko käyttää kaupan kerrastoja joihin kuului pitkät kalsarit ja pitkähihainen aluspaita. Siihen päälle äitin ompelema gollegeasu, joka oli hyvin väljästi mitoitettu. T-paitoja sai pitää vain kesällä, joten koulun sisäliikunnassa oli pakko olla siinä aluskerraston paidassa tai gollegessa. Sitten kun sai kaupan vaatteita, äiti pesi pilalle ne kaikki hienot painatukset.
Meillä käytettiin myös paljon kierrätysvaatteita, ja minua luultiin vatteiden ja kenkien perusteella pojaksi vielä yläasteella, mitään tyttömäistä ja vartalonmyötäistä ei saanut käyttää vaan kaikissa vaatteissa piti olla kunnon kasvunvara.
Vierailija kirjoitti:
Kasarin lopussa/ysärin alussa oli pakko käyttää kaupan kerrastoja joihin kuului pitkät kalsarit ja pitkähihainen aluspaita. Siihen päälle äitin ompelema gollegeasu, joka oli hyvin väljästi mitoitettu. T-paitoja sai pitää vain kesällä, joten koulun sisäliikunnassa oli pakko olla siinä aluskerraston paidassa tai gollegessa. Sitten kun sai kaupan vaatteita, äiti pesi pilalle ne kaikki hienot painatukset.
Meillä käytettiin myös paljon kierrätysvaatteita, ja minua luultiin vatteiden ja kenkien perusteella pojaksi vielä yläasteella, mitään tyttömäistä ja vartalonmyötäistä ei saanut käyttää vaan kaikissa vaatteissa piti olla kunnon kasvunvara.
Näissä viesteissä on paljon järkkyä inhorealismia, mitä muistan juuri kasari-ysäri-taitteen lasten pukeutumisesta. Epämukavaa, kaamean näköistä lumppua ja tosiaan, edes koululiikuntaan oli mahdoton saada kivaa ja soveltuvaa vaatetta. Asennekysymys oli, ei ollut rahasta kiinni ainakaan meidän perheessä.
Ja yksi karmeus oli kyllä suhtautuminen ysäri-kasari taitteessa tulleisiin painatuksiin, mikä on täällä tullut esiin. Kun ne vanhat collegelumput on pesty siihen saakka kuumassa puuvillapesussa ja yhtäkkiä vaatteissa onkin painatuksia, jotka vaatisivat pyykkäriltä huomiota. Ajan hengen mukainen ratkaisu oli jatkaa pyykinpesua entiseen malliin ja pukea lapselle kouluun päälle paita, josta on pesukoneessa pilattu painatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskanruskea 70-luku, muita värejä oli myrkynvihreä ja räikeänpunainen, kirkuvan oranssi ja syksyisen koivunlehden keltainen. Onneksi jo 80-luvulla oli hillitympi ja tyylikäs värimaailma.
Micmacin farkut ja bändi paidat! Ihana kasari!
Eikö nää olleet paljon myöhemmin vai tekikö vaan come backin?
Maripaidat.
Nyt viiskymppisenä rakastan Marimekkokuoseja pöytäliinoina, mutta ihmislapsen verhoomiseen niitä ei ole luotu.