Kamalin vaatemuisto lapsuudesta

Olis kiva kuulla enemmän siitä, miten nämä vaatetraumat vaikuttavat nyt omaan pukeutumiseenne tai siihen, miten puette omat lapsenne.

Outo lapsi kirjoitti:

Muistan, kuinka muut oudoksuivat mun vaatteita ala-asteella. Muilla oli niitä siihen aikaan normaaleja toppatakkeja, toppahaalareita, trumpettihousuja, raitaverkkareita, hiippapipoja yms. 

Mulla oli talvella jalassa tasapohjaiset bootsit, jalassa mustat farkut ja kevät/syksytakkina punainen nahkatakki. Näin muutamana esimerkkinä...

Sä oot Michael Monroe!!

Selittäkääpä se, miksi lapsena villalapaset kutitti ja pisteli inhottavasti, mutta ei nyt aikuisena? Tällainen muisto minulla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti oli enemmän kuin tarkka, että vaatteita ei pilata pesemällä. Ja vaate oli pilalla, jos painatus oli kuorittu pesukoneessa. Sellasessa jos meille ilmestyi, sai mukaansa terveiset, että vaatteita ei keitetä, vaan pestään pesuaineella. Ja toisinaan seuraavalla kerralla, että ei niitä silti uiteta siinä aineessa. Aika monta hämmentynyttä lapsiparkaa joutui sellaista kuuntelemaan, eikä toki yhtään nolottanut kutsua kavereita käymään.

Meillä ei todellakaan oltu tarkkoja vaan tuhoja sattui.  Pesussa pilalle menneistä jutuista sanottiin vain,  että ei voi mitään - pyykkikone pesee liat pois ja sille ei kuulemma mahda mitään jos samalla haalistuu värit tai lähtee painatukset. Kaiken huippu oli se, kun kumiset painatukset oli uusi juttu niin eiköhan yhden yli vedetty kuumalla silitysraudallakin. Nykymittarilla mahdoton ymmärtää, miten sellainen voi olla mahdollista.

Ekalla tai tokalla pakotettiin käyttämään henkseleitä housuissa. Vyötä en saanut. En halunnut henskeleita, mutta äiti sanoi, että laitetaan paidan alle niin ketään ei näe. Ihan hyvä juttu muuten, mutta koulussa sattui olemaan joku terveydenhoitajan tarkastus tai vastaava, jossa piti ottaa päällä oleva villapaita pois.

🤭 Up

Vierailija kirjoitti:

Olis kiva kuulla enemmän siitä, miten nämä vaatetraumat vaikuttavat nyt omaan pukeutumiseenne tai siihen, miten puette omat lapsenne.

Kuuntelen lasten mielipiteitä pukeutumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Selittäkääpä se, miksi lapsena villalapaset kutitti ja pisteli inhottavasti, mutta ei nyt aikuisena? Tällainen muisto minulla.

Tuntoaisti herkempi kuin aikuisella? En siis tiedä, veikkaan vaan

Up.

Punainen polvimittainen villakankainen talvitakki, joka oli jumalattoman painava. Lisäksi siinä oli todella kireät hihat ja ne hiersivät kainaloista. Epäkäytännöllinen vaate, mutta hieno mukamas.

Vierailija kirjoitti:

Serkuilta perityt kakanruskeat kumisaappaat alle kouluikäisenä. Muistan ikuisesti sen tunteen kun seisoin pihalla kumisaappaat upotettuna vartta myöten loskaan, jotta väri ei näkyisi. Nykyisin laitan helposti ~200 e kenkäpariin, kunhan ovat kauniit. Rumia kenkiä en ole suostunut aikuistuttuani pitämään. 

 Toinen oli ikuiset college-housut. 90-luvun puolessa välissä kaikilla muilla yläastelaisilla oli tietenkin Levikset, mutta äitini osti aina pinkkejä college-housuja + muita lastenvaatteita. Muutenkin hän vain naureskeli ulkonäölleni ja pakotti leikkaamaan tukan aina lyhyeksi, koska pitkänä se oli niin ruma. Nykyään peppuun saakka yltävä punainen tukkani kerää kaikkein eniten kehuja, mitä ulkonäkööni tulee. 

Mekin saimme joltain naapurilta kamalat ruskeat kumitossut ja saman väriset pitkät kumisaappaat. Olivat minulle vähän isot mutta kun ilmaiseksi saatiin niin olihan niitä sitten käytettävä. Muilla lapsilla oli kaiken värisiä saappaita ja minä jouduin käyttämään noita kamalia ruskeita, olivat aivan uudenveroiset ja kestävät että eivät edes hajonneet.

Vierailija kirjoitti:

Punainen polvimittainen villakankainen talvitakki, joka oli jumalattoman painava. Lisäksi siinä oli todella kireät hihat ja ne hiersivät kainaloista. Epäkäytännöllinen vaate, mutta hieno mukamas.

Mulla myös, tosin ei punainen, mutta sitäkin epäkäytännöllisempi. Tai niitä oli kaksi. Kun yhdestä pääsi eroon niin toinen oli sisarukselta pieneksi jääneenä odottamassa

Laamapaita

Kutittavat sukkahousut

Äiti osti meille siskoksille hautajaisiin pyhävaatteiden alle uudet aluskerrastot , jotain vähän liukasta kangasta. Muuten hyvä, mutta housut olivat sellaista vanhempaa tyyliä joissa oli sauma keskellä. Ai että mä inhosin niitä kun sauma tietysti hankasi ja asettautui persvakoon. Muutenkaan en pönötyshautajaisista perustanut ja vielä nuo kiduttimet. Käytin tasan yhden kerran ja piilotin pesun jälkeen visusti.

varmaan se ettei ehjiä tai edes puhtaita vaatteita oikein ollut.

Pahin muisto varmaan kun ehjät sukat loppuivat ja ne ehjimmät oli jo tosi reikäiset. Koulussa opettaja huomasi kun kuljin samoissa sukissa melkein koko viikon ja kysyi että eikö mun jalkoihin tule kylmä? joo, oltiin köyhiä ja sen lisäksi äitiä ei vaan kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti oli enemmän kuin tarkka, että vaatteita ei pilata pesemällä. Ja vaate oli pilalla, jos painatus oli kuorittu pesukoneessa. Sellasessa jos meille ilmestyi, sai mukaansa terveiset, että vaatteita ei keitetä, vaan pestään pesuaineella. Ja toisinaan seuraavalla kerralla, että ei niitä silti uiteta siinä aineessa. Aika monta hämmentynyttä lapsiparkaa joutui sellaista kuuntelemaan, eikä toki yhtään nolottanut kutsua kavereita käymään.

Meillä ei todellakaan oltu tarkkoja vaan tuhoja sattui.  Pesussa pilalle menneistä jutuista sanottiin vain,  että ei voi mitään - pyykkikone pesee liat pois ja sille ei kuulemma mahda mitään jos samalla haalistuu värit tai lähtee painatukset. Kaiken huippu oli se, kun kumiset painatukset oli uusi juttu niin eiköhan yhden yli vedetty kuumalla silitysraudallakin. Nykymittarilla mahdoton ymmärtää, miten sellainen voi olla mahdollista.

Samoin ennen vaatteet päästi väriä hurjasti pesussa. Valkoisesta tuli herkästi vaaleansininen tai pinkki. Ja vaatteet oli ihan hyviä kuulemma siitä huolimatta

Olen ollut lapsi 1980-luvulla ja muistan inhonneeni rumia vaatteitani.

Itse tehty kutittava paksuvillapaita ja turkiskarvahattureuhka, jossa oli häntä. Molemmat tukahduttavan kuumia ja rumia.

En muistaakseni vihannut mitään muuta, kuin kurahaalareita ja se, kun päiväkodissa hanskat tungettiin hihojen sisään ja se kangas oli ihoa vasten mykkyrällä. Inhoan edelleen ahdistavia, kiristäviä ja hiostavia vaatteita ja noita perinteisiä kuravaatteita, joiden alla muut vaatteet ei pääse liikkumaan, kun tarravat kiinni siihen kumimateriaaliin.