Älykäs nainen jää tyhmää herkemmin sinkuksi

Jospa ap pitäisi kiinni  vaatimuksista älyn ja sosiaalisuuden osalta mutta laskisi niitä miehen tulojen osalta? Esimerkiksi tutkijat tai virkamiehet voisivat kelvata?

Kyllä tämä varmasti paikkansa pitää, älykäs nainen ymmärtää että parisuhde heikentää elämänlaatua enemmän kuin parantaa.

Itse olen kartellut parisuhde-elämää nuoresta asti, ei vain sovi minulle. En ole tyttöystävä/vaimo-ihminen ollenkaan, se on luontoni vastaista.

Äidiksi kyllä toivoin tulevani, ja tulikin, onneksi nainen ei tarvitse siihen pitkää parisuhdetta

Omasta mielestään liian älykkäälle sinkulle, jolla on vaikeuksia löytää yhtä älykästä paria, kerron ällistyttävän vinkin: voit jatkossakin harjoittaa älyäsi kuten tähänkin asti, vaikka pariutuisit hieman alemman äo:n omaavan kanssa. Edelleen voit niiden huippuälykkäiden kaveriesi kanssa keskustella kuten tähänkin asti, voit jatkaa maailman ilmiöiden tutkimista jne. Siihen et tarvitse miestä. Hyvä kysymys kuuluukin: mihin mielestäsi tarvitset ylipäätään miestä? Monet kokevat tarvitsevansa seksiin, lisääntymiseen, arjen jakamiseen, läheisyyteen....On aika surullista, jos ylentäessäsi itsesi luovut tuosta kaikesta ihanasta vain koska sinulle ei riitä mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jäänyt vastoin tahtoani sinkuksi, korkea älykkyysosamäärä, mutta tähän lienee syynä Asperger. Monet on sanoneet minulle että mikään ei ole riipivämpää kuin huippuälykäs assi :( Vaikka kuinka yritän olla ystävällinen ihmisille niin aina onnistun jotenkin terävästi töksäyttelemään jotain, mistä muut loukkaantuu.

Varmaan sulla on kuitenkin todella paljon sieluntovereita:)

Vielä jokunen aika Suomessakin opettivat vanhemmat lastaan: ei se teko vaan se mikä AIKOMUS toisella oli sinua kohtaan. Eli kehoitettiin arvioimaan toista sosiaalisessa tilanteessa sen todellisen aikomuksen mukaan ei  sinällään sitä oliko kömpelö vai ei. Minusta tämän hyväntahtoisuuden korostaminen olisi hyvä lähtökohta kasvatuksessa, sitten osaisi tunnistaa myös nekin pahemmat aikeet ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jäänyt vastoin tahtoani sinkuksi, korkea älykkyysosamäärä, mutta tähän lienee syynä Asperger. Monet on sanoneet minulle että mikään ei ole riipivämpää kuin huippuälykäs assi :( Vaikka kuinka yritän olla ystävällinen ihmisille niin aina onnistun jotenkin terävästi töksäyttelemään jotain, mistä muut loukkaantuu.

Varmaan sulla on kuitenkin todella paljon sieluntovereita:)

Vielä jokunen aika Suomessakin opettivat vanhemmat lastaan: ei se teko vaan se mikä AIKOMUS toisella oli sinua kohtaan. Eli kehoitettiin arvioimaan toista sosiaalisessa tilanteessa sen todellisen aikomuksen mukaan ei  sinällään sitä oliko kömpelö vai ei. Minusta tämän hyväntahtoisuuden korostaminen olisi hyvä lähtökohta kasvatuksessa, sitten osaisi tunnistaa myös nekin pahemmat aikeet ajoissa.

Ennen oli mitä julminta sättiä toista väärästä lahjasta koska antajan aikomus oli hyvä jokatapauksessa. Sitä arvostettiin enemmän kuin väärää esinettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lukeudun aloittajan näkökulmasta lähestulkoon kehitysvammaiseksi omalla 120+ äo:llä, mutta mun poikani on tutkitusti huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi ja herra varjelkoon häntä joskus tulevaisuudessa aloittajan kaltaiselta puolisolta! Vanhempana toivon lapsilleni ennen kaikkea mukavaa ja reilua puolisoa, joka olla itsestään varma ja kyvyistään ylpeä sellaisella tavalla, että ei ole tarvetta ylenkatsoa muita. Tällaiseksi pyrin hänet myös itse kasvattamaan. Eihän valinta toki minun ole, mutta voisi kuvitella, että nuo em. piirteet tekevät toisen seurasta huomattavasti miellyttävämmän.

Mitä paremmin lapsesi kasvatat, sitä paremmin hän osaa hyödyntää hänelle siunaantunutta älykkyyttä, ja sitä surullisempi hän tulee olemaan, jos jokin luonnonvoima pakottaisi hänet parisuhteeseen tyhmän ihmisen kanssa.

Tilastollisesti, kuitenkin, aikuistuttuaan poikasi etsii vierelleen nimenomaan älykkään puolison. Toivottakoon tosin, että nimenomaan AP:n kaltaisen, koska AP tietää mitä haluaa ja osaa analysoida itseään. Se, että siitä uskaltaa kertoa vauvafoorumilla ei tee hänestä ilkeää , itsekästä tai pahaa ihmistä.

Kyllä tuo ap:n asenne on hyvin luotaantyöntävä. Älykkään puolison voi poika (ihan mielellään) etsiäkin! Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihminen on todella älykäs. Tunnen monia todella kiinnostavia, hauskoja, hyvin älykkäitä ihmisiä! Heille on vaan se ominaista, etteivät pidä normaaleja ihmisiä "kehitysvammaisina" tai hauku muita tyhmiksi, (joka sekään ei taida olla millään tavalla tieteellisesti vakiintunut termi?) He osaavat keskustella monipuolisesti erilaisten ihmisten kanssa sulkeutumatta mihinkään omaan kuplaansa. Kas kun se sosiaalinen älykkyys on oikeasti yksi älykkyyden muoto, jopa aika tärkeä sellainen!

Tosin alan pikkuhiljaa epäillä, että koko aloitus on muutamaa astetta fiksumpi provo...

;) Hetkeksi herpaannuin minäkin ja menin lankaan!

Sosiaalista älykkyyttä ei ole olemassakaan. Sosiaaliset taidot voi oppia lähes kuka tahansa, älykkyyttä ei.

Kyllähän sinäkin pidät kehitysvammaisia varmaan vähän tyhminä ja erilaisina, vaikket sitä ääneen sanokaan? Ihan samalla tavalla huippuälykäs voi tuntea keskivertoihmisistä, eikä sen kirjoittaminen nettiin tarkoita sitä, että olisi sitä irl toisille sanomassa. Miksi automaattisesti oletat niin? Älykkäällä on usein hyvät käytöstavat, eli sosiaaliset taidot (mitä moni kutsuu ”sosiaaliseksi älykkyydeksi”). Autistit sitten erikseen.

Moni keskiverto tai tyhmä tuntuu usein pitävän huippuälykkäitä tyhminä tai sellaisena, joilta muka puuttuisi sosiaaliset taidot. Tätä he kyllä mielellään itse tuovat jatkuvasti esille, eivätkä näe siinä mitään vikaa. Kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että heidän on vain vaikeaa ymmärtää itseään älykkäämpien ajatustenjuoksua jolloin se älykkäämpi vaikuttaa heidän mielestään tyhmältä.

Tietyssä mielessä tässäkin on kyse määrittelystä. Kenellä on valta sanoa, että sosiaalisuutta älykkyyttä ei ole olemassa, ja millä perustein. Perusteet kuitenkin pitää olla, ja niitä sinä et esitä. Väitteesi on kumottavissa yhdellä sanalla: "Onpa!" Lisäksi kaikki selvästi eivät opi sosiaalisiksi, tai jälleen, mitä sosiaalisuudella tarkoitetaan. Esimerkiksi aspergerin syndroomaa potevilla on joskus vaikeus hahmottaa toisten ihmisten mielentilaa, vaikka se muille on intuitiivisesti selvä juttu. Tästä hahmotusvaikeudesta koituu ongelmia. Sosiaalinen älykkyyskin on vähän mutkikas juttu: tarkoitetaanko sillä kykyä ylläpitää kaikkien osapuolten kannalta suotavaa ilmapiiriä vai kykyä manipuloida toisia. Jos jälkimmäinen kelpaa, narsistit ovat hyvin sosiaalisia. Jos haluat asian olevan niin, minä en sille mitään voi. Minä olen luonteeltani totuudentorvi. En ole koskaan tietoisesti yrittänyt manipuloida ketään. Ehkä olen sosiaalisesti dorka, kun en ole oppinut. Mutta katso: olen pärjännyt ihmisten kanssa aika hyvin. Ja pärjäämisellä en tarkoita sitä, että saan heidät tanssimaan pillini mukaan, enkä sitä, että minut jyrätään, vaan että olen tullut huomioiduksi tasapuolisena osallisena sosiaalisissa tilanteissa. Toki olen johtanut, olen tehnyt vuosia esimiestyötä. Ja on minua myös onnistuttu kusettamaan. Pääosin asiat ovat hyvin - johtuen edes keskinkertaisesta sosiaalisesta älyk... kyvykkyydestäni.

Sosiaalisuus ollaan määritetty jopa akateemisessa koulutuksessa väärin useimmiten: kun sillä pitäisi tarkoittaa ihmisen sopeutumiskykyä ja pärjäävyyttä suhteessa oikeasti toisiin ja heidän tunnemaailmansa kunnioittamista niin eikös sillä useinkin tarkoiteta vaan valtion määrittämää menestystä hintaan mihin hyvänsä, tuuppimallakin saavutettua sosiaalista "menestystä" , manipulaatiokykyä jne.

Sehän ei ole ollenkaan mitään tuota vaan ilmenee toisten kunnioittamisena suurimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen älykäs, nainen ja sinkku, joten olen ap:n kanssa yhtä mieltä ainakin otsikosta.

Kasvoin ympäristössä, jossa älykkyyteni jäi kokonaan huippuälykkyyden varjoon, ja minä pidin itseäni vain ihan tavallisen terävänä tyyppinä. Kaveripiirini on aina ollut hyvin pieni ja matemaattisesti suuntautunut, ja opiskelupaikassakin oli melko heterogeenistä väkeä. Kiinnostuin vastakkaisesta sukupuolesta "sillä tavalla" vasta yli parikymppisenä ja hämmästyin sitä, kuinka karsaasti kuplani ulkopuoliset nuoret miehet suhtautuivat ajatuksiini ja keskustelutapaani. Sain palautetta siitä, että puhuin vääristä aiheista ja liian perusteellisesti ja olin (olevinani) liian nokkela; pari vähän tutummaksi käynyttä yritti taivutella minua lopettamaan opintoni, mutta eivät tietenkään onnistuneet siinä. Olen aina viihtynyt omissa oloissani, joten ajatukseni kulkevat pitkään omia teitään ja seurassa pulpahtelevat esille ilmeisen ärsyttävissä muodoissa.

Koska kiinnostuin miehistä aika myöhään, terävät tytöt ja pojat ehtivät jo löytää toisensa, ja minä jäin ihmettelemään vierestä. Seuraavalla kierroksella pyörivät eronneet, mutta heillekin löytyi ottaja ennen kuin minä ehdin edes reagoida; sopivia miehiä on paljonkin, mutta ei tällainen jahkailija niitä ehdi napata. Vaikka kumppanuus ja seksi houkutteleekin, en ole miestä koskaan varsinaisesti etsinyt. Yllätys: en ole löytänytkään. Ikää on yli viisikymmentä, joten heikolta näyttää. Varmasti olen ollut ja olen edelleenkin nirso, mutta jos ajatukset eivät kohtaa, en jaksa pitää yllä ihmissuhdetta. Onko se sitten nirsoutta vai ei? Semantiikkaa.

Hyvin älykäs saattaa antaa joskus hitaalla käyvän vaikutelman- en tarkoita sinua- mutta kyse on vaan siitä itseasiassa että he prosessoivat perusteellisesti ja siihen kuluu aikaa ihan pikkasen enemmän kuin muilta. Se älykkäin saattaa olla todella hitain reagoimaan ja osallistumaan, johtuen tempperamenttierosta mutta myös juuri prosessointiin käytetyn ajan takia.

Kyllä tuo hitaalla käymisen vaikutelma osui aika oikeaan. Työelämässä olen nokkela ja sanavalmis, mutta muuten osallistun varsin harvoin epämuodollisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joten tottumattomuuttanikin jään märehtimään varsinkin sitä, mitä joku kiinnostava ihminen minulle sanoo. Ja muiden ihmisten ajatusten märehtiminenhän on turhaa ja jopa vahingollista, koska niitä ei voi kysymättä tietää. Ja kun kysyy, pitää vielä saada vastauskin ja ymmärtää se vastaajan tarkoittamalla tavalla. Joiltakin ihmisiltä pariutuminen sujuu suurin piirtein puhumattakin, ja sitä minä en kerta kaikkiaan ymmärrä.

Nro 130

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestään liian älykkäälle sinkulle, jolla on vaikeuksia löytää yhtä älykästä paria, kerron ällistyttävän vinkin: voit jatkossakin harjoittaa älyäsi kuten tähänkin asti, vaikka pariutuisit hieman alemman äo:n omaavan kanssa. Edelleen voit niiden huippuälykkäiden kaveriesi kanssa keskustella kuten tähänkin asti, voit jatkaa maailman ilmiöiden tutkimista jne. Siihen et tarvitse miestä. Hyvä kysymys kuuluukin: mihin mielestäsi tarvitset ylipäätään miestä? Monet kokevat tarvitsevansa seksiin, lisääntymiseen, arjen jakamiseen, läheisyyteen....On aika surullista, jos ylentäessäsi itsesi luovut tuosta kaikesta ihanasta vain koska sinulle ei riitä mikään.

Eivät älykkäät pariskunnat välttämättä keskustele ruokapöydässä, saunan lauteilla ja sängyssä maailman ilmiöistä ja työstään. Yhteensopivuuden tunne tulee siitä, miten asioista puhutaan ja miten niistä ajatellaan. Ei älykkyys ole jotakin, jonka voi napsauttaa päälle ja pois päältä tai puoliteholle sen mukaan, keitä muita on paikalla.

Ehkä ne 140+ äo miehet ei ole täällä vauvapalstalla. Olisiko vaikka joku mensa foorumi parempi paikka kysellä aiheesta? Lisäksi teitä äö 140 tyyppejä on 0,2 % väestöstä, eli tietenkin niitä miehiä on vaikeaa löytää. Eihän keskimääräiset pimutkaan löydä itselleen tyydyttävää kumppania kovin helposti.

Nimimerkki 121212 on tiivistänyt asian hyvin.

Feminiiniset ja älynlahjoiltaan tavalliset naiset etsivät vastakohtaansa täydentämään itseään.

Älykkään, menesyvät ja luonteeltaan maskuliiniset naiset etsivät samanlaista "tiimikaveriksi".

= kaikille ei riitä älykkäitä, menestyviä, älyn ja sosioekonomisen statuksen osalta ylöspäin tuijoteltavia miehiä.

Älykäs ja menestynyt maskuliininen mies ei tarvitse tiimikaveria, hän on vahva näillä osa-alueilla jo.

Moderni rooli elämässä ja konservatiivinen rooli parisuhteessa eivät sovi yhteen. Mun tuntemani älykkäät menestyjänaiset ovat pariutuneet vähän pehmeämmän ja feminiinisemmän (tosin fiksun) miehen kanssa tai ovat jääneet etsimään sitä tiimikaveria, ja asuvat nyt kissojen kanssa. Edellyttää tietty että osaa olla siinä asemassa jota 50-luvulla pidettiin miehen asemana, eikä ala käyttämään vahvuuttaan toisen alistamiseen.

 

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suurin osa ihmisistä sijoittuu välillä 90-120 mitä älykkyysosamäärään tulee mutta kun ÄO on >140, keskimääräinen ihminen tuntuu vähän kuin kehitysvammaiselta."

Tämä mua vähän häiritsee kyllä... Suhtaudut siis tällä tavalla suurimpaan osaan ihmisistä?

En ole AP, mutta kommentoin silti. Tietäisit, jos kuuluisit tähän 2 prosenttiin. Jos ÄO ero on useita kymmeniä pykäliä, ei keskustelusta meinaa tulla mitään. Vastapuoli junnaa siinä kohdassa ajatuksenjuoksua, jossa itse oli yläkouluaikoina. Jotta keskustelu ei olisi ns. läksyttämistä, toisen pitää pystyä vastaamaan ja ehkä haastamaankin.

Jos ei pysty, niin sitten keskustellaan säästä. Ja sehän ei pitkään viihdytä.

En ole tuon kirjoittaja, mutta Mensan testin mukaan niin älykäs, ettei testi määrittänyt lopullista älykkyysosamäärääni vaan se kehotettiin selvittämään esim. psykologilla, jos tarkka älykkyysosamäärä kiinnostaa. Nykyään kun Mensan testeissä. Virallinen Mensa-tulokseni on siis "Vähintään 135".

Minun ei ole koskaan ollut vaikea keskustella keskivertoälykkäiden, eikä edes melko älyllisesti yksinkertaisten kanssa. Koen itse asiassa että älykkyydestäni on siinä valtavasti hyötyä. Pystyn ymmärtämään hyvin monenlaisia maailmankuvia, kartoittamaan äkkiä sen mitä keskustelija aiheesta tuntuu tietävän ja millä tasolla hänen kanssaan kannattaa keskustella. Vähemmän älykkään voi olla vaikeaa esittää merkittävästi enemmän älykästä, mutta kyllä älykäs yleensä pystyy keskustelemaan vähemmän älykkäiden tasolta. Vähän niin kuin se vanha juttu, että Ladaa ei saa kiihtymään Lamborghinin huippunopeuteen millään, mutta Lamborghinilla kyllä voi ajaa kahdeksaakymppiäkin.

Voi olla että kykyyni keskustella vähemmän älykkäiden kanssa on vaikuttanut, että oma äitini ei ole ollenkaan älykäs. Hän on suorastaan poikkeuksellisen yksinkertainen, niin että ihmiset joskus nauraa hänen hassuja sutkautuksiaan joita syntyy kun hän ei oikein ymmärrä asioita. Esim. äitini uskoo, että pään sisäisesti kaikki ihmiset maailmalla puhuvat suomea, mutta jostain syystä jotenkin vaikeasti kääntävät sen ennen puhumista vieraille kielille. Siksi hänestä myös aina toimii, että puhuu ulkomaalaiselle suomea, mutta lujaa ja hitaasti. Olen tottunut lapsesta asti kommunikoimaan tuon äitinikin kanssa, joten kyllä ne kaikki muutkin jotka ei ole ihan terävimpiä kyniä penaalissa menee ;)

Kirjoituksestasi huomaa heti, että varsin todennäköisesti kuulut tuohon 2%. Miksikö? Koska en löydä siitä lainkaan tunnelatausta.

Okei, täsmennän hieman: Tyhmän kanssa keskustella ehkä pystyy, mitä ns. perusjutusteluun vaaditaan. Mutta lähtisitkö rakentamaan tulevaisuutta sellaisen kanssa, jonka kanssa pitäisi sitten ajaa sitä kahdeksaakymppiä kahdeksankymppiseksi asti ja pidemmällekin? Ja olisiko se kenenkään etu, jos mahdollisuus on tasavertaisempaankin?

Siinä 120 äo kieppeillä on jo sen verran älykäs, ettei nyt ihan kehitysvammaiselta kyllä vaikuta, jos ihan rehellisiä ollaan Suurimmmalla osalla yliopistossa opiskelevilla on vähintään tuo ja riippuen tiedekunnasta niin kyllähän niitä miehiäkin siellä joukossa on. Vaikea sanoa onko näillä kaikilla miehillä sitten se alkoholiongelma, mutta uskon, että he kyllä kaikki kykenevät puhumaan muustakin kuin säästä, niin halutessaan.

Yli 140 äo alkaa jo suht harvinainen ja noissa lukemissa ja varsinkin vielä korkeammissa, miesten osuus suhteessa naisiin nousee. Jolloin tosiasiassa miehen joka haluaa yhtä korkeaälyisen puolison, niin hänen mahdollisuutensa pienenevät. Ei sen naisen. Molemmilla on tietenkin vaikeata löytää puoliso jos kriteerinä on hyvin korkea älykkyys, koska onhan se tunnetusti sen verran harvinaista.

Älykkyysosamäärä ei nyt kuitenkaan ole pisteytetty kertaavasti tyyliin, että 135äo on tuplasti älykkäämpi kuin 134äo. Jonkun 120äo:n ja 140äo:n ero on, että toinen muistaa vähän enemmän ja yhdistelee vähän nopeammin. Mutta ei nyt kuitenkaan niin paljon eroa, että jossain illanistujaisissa kaikki kykenee sanomaan kummalla on se 120 ja kummalla 140. Ja varsinkin jo tuolla 120äo:lla on ollut vahvat pyllylihakset ja on jaksanut opiskella ahkerasti saattaa hän jopa näyttäytyä paljon älykkäämmältä.

Ihmisten vaikeudet keskusteluissa ei minusta ole monesti kiinni edes älystä, vaan ihan keskustelutaitojen puutteesta. Ilmastaan itseään huonosti, ollaan ylimielisiä, ei hyväksytä ettei toinen tunne aihetta mistä puhutaan, kuvitellaan kuinka juuri ne omat intressit ovat niitä älykkään ihmisen intressejä. Ehkä meteorologit ajattelevat kuinka tyhmiä muut ovat, koska selittelevät ja kuvittelevat kuinka säästä ja ilmastosta puhuminen on jotenkin yksinkertaista.

Minusta sellaista aihepiiriä ei ole, josta ei voisi saada aikaan myös erittäin haastava keskustelua ihan joka tason älykkäälle.

Maailmassa on miljoonia ihmisiä, joilla on suht korkea älykkyys ja jos siitä porukasta ei sitä omaa puoliskoansa löydä, niin joko etsii väärästä paikkaa tai kävelee onnensa ohi tai sitten on vaan katsottava itseään peilistä todettava ettei ehkä se vika olekaan niissä muissa.

Sama se on miehien suhteen. Tyhmä päästä siittimeen tatuoitu jännäherra kyllä pariutuu, mutta koulut käynyt kiltti mies nuolee näppejään

Mikset ota tyhmää jännäherraa, jos olet älykäs nainen? Eikö sinulla olisi paljon keskusteltavaa sen tatuoidun siittimen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen, joka on älykäs, mutta ei tykkää ottaa tätä yhteiskuntaa mitenkään annettuna tai mennä ihan kaikkien sosiaalisten normien mukaan vain, koska niin kuuluu tehdä. Mulla on vähän omalaatuinen ja provosoiva huumorintaju. Useat tapaamani miehet olivat kyllä teorian tasolla selkeästi älykkäitä, matemaattisesti ainakin, mutta muutoin paljastuivat aika hajuttomiksi ja mauttomiksi. Olen sellainen, että jos en ole tyytyväinen, olen valmis olemaan loppuikäni sinkku. Asia oli helppo hyväksyä, koska perhe ei kuulu haaveisiini.

Jossakin vaiheessa löysin kolmikymppisen miehen, joka ei ollut käynyt koskaan edes lukiota tai korkeakoulua, ja hän ja minä loksahdimme yhteen kuin palapelissä. Miehellä oli ollut rankka nuoruus, mutta hän oli todella terävä ajattelija. Pelkällä amistaustalla hän oli kivunnut yhden firman johtoon kolmekymppisenä pelaamalla yksi kerrallaan paikkoja ylöspäin. Hän arkaili huumoriaan ja ajatuksiaan, mutta turhaan. Me esimerkiksi päädymme välillä spekuloimaan, miten ihmiskunta olisi helpointa tuhota katkomalla palveluja yksitellen, ja mitä vaikutuksia missäkin olisi esimerkiksi sähkö- tai vesijohtoverkon katkeamisella pysyvästi, ja kirjoitimme tästä jotain novellinpätkää. Ei sillä, että tahtoisimme pahaa kellekään tai ikinä satuttaisimme kanssaeläjiä "huviksemme", mutta tuollaisen ajatteleminen saa miettimään asioita aivan eri kantilta. Mies myös kysyi minulta kaksi kuukautta tunnettuamme esimerkiksi, olisinko valmis tap*pamaan jossakin tilanteessa. Moni deitti juoksisi tuosta karkuun, mutta minä ymmärsin, että mies tutkii psyykeäni eikä värvää minua. :D Olemme myös intoilleet, että jos saamme kutsun linnan juhliin (koska ainakin minulla on jo melko merkittäviä kirjallisia ansioita), kysymme kaikilta Sipilöiltä, että niin kukas sinä olitkaan, hamstraamme ruokaa laukkuun ja naimme vessassa seinää vasten mekko korvissa. 

Joko olemme molemmat todella liian älykkäitä ja turhautuneita istuaksemme yhteiskunnan muottiin, tai sitten olemme orastavia psykopaatteja. Rehellisesti en tiedä, ja se tässä välillä hirvittääkin.

Sori, mutta et kuulostaa yhtään älykkäältä. Joskus on parempi olla hiljaa jos ajatukset ovat älyttömiä.

Myötähäpeän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin älykkäänä ja komeana miehenä tunnistan tuon ongelman. Se koskee molempia sukupuolia, mutta keskimäärin tosiaan naisilla se ongelma löytää hyvä kumppani on suurempi. Mutta on meitä älykkäitä miehiäkin joille ei kumppania löydy.

Mielenkintoista että älykkäät ihmiset katsovat asiaa siitä vinkkelistä että syy heidän yksinäisyyteensä on älykkyys. Todennäköisemmin puuttuvat sosiaaliset taidot, ikävä luonne tai ulkoiseen habitukseen liittyvät asiat. Äly ei todellakaan sulje pois pariutumisen mahdollisuutta, kyllä älykkäitä ihmisiä on kuulkaa muitakin, myös sinkkuja, kuin te yksin norsunluutornissanne.

Mutta kaiketi se suojaa omaa egoa kun uskottelee pariutumisvaikeuksien johtuvan siitä että on tavalla tai toisella niin paljon korkeatasoisempi kuin muut. Samalla kuitenkin blokkaatte itseltänne mahdollisuuden terveeseen itsekriittisyyteen. On muuten helkkarin vaikeaa olla suhteessa täydellisen, herkkähipiäisen ihmisen kanssa. Olen itse parisuhteessa huippuälykkään miehen kanssa, mutta en todellakaan olisi jos hän pitäisi itseään muita parempana ja olisi itkenyt vuosikaudet yksinäisyyttään koska on liian älykäs naisille.

Jep. Todennäköisesti monen elämässä kaikki on rakennettu jo lapsena sille, että lapsi on ÄLYKÄS. Sitä tekee vanhemmat, suku, opettajat, kaverit... Älykkyys vaikuttaa olevan ominaisuus, johon ulkomaailma näyttää reagoivan vahvasti. Kun sille älykkyydelle sitten rakentuu koko käsitys itsestä ja maailmasta ja muista ihmisistä, on seuraukset ikäviä. Siksi olisi tärkeää opettaa lapselle jo pienenä, että älykkyys on vain yksi osa kokonaisuutta ihmisessä. Toki tärkeä osa, josta saa iloita ja olla ylpeä, mutta vain yksi osa kuitenkin muiden joukossa. Älystä kun ei ole mitään iloa, jos sairastuu vakavasti, ajaa muut pois peemäisellä luonteella/asenteella, ei osaa tuntea nautintoa, iloa ja kiitollisuutta jne..

Sinä puhut ihmisestä joka on joutunut sopeuttamaan itsensä ja identiteettinsä muiden odotusten ja leimojen saattelemana. Tämä ei ole kohteen vika kuitenkaan jos näin käytetään hyväksi häntä.

Se ihminen joka joutuu tuohon myllyyn ei nauti alykkyydestään kovin paljoa, vaan saattaa alkaa alisuoriutuakin ihan vaan "koska".

Mutta koko tilanne voi näyttää ulkoapäin kuten luettelet : noin sitä käy kun....

Vähiten tilanteesta iloitsee siis se älykkäin. Yleensä pyrkiytyy poispäin jos on terve.

Enhän minä tuossa ketään syyllistänytkään. Pyrin selventämään mistä se saattaa johtua, että näissä keskusteluissa vedetään mutkat suoriksi ja kaikki selitetään älykkyydellä (tai vastakkaisesti sen puutteella). Kiusallinen totuus on, etteivät nämä älykkääksi itseään tituleeraavat osaa perustella millään MILLÄ PERUSTEELLA juuri älykkyys on heidän parisuhdeonnensa tiellä eikä asia liity esim. heidän muihin ominaisuuksiinsa. Luulisi älykkään pystyvän parempaan.

Sitä odotellessa!

Sinulta (ja sinua komppaavilta) taisi jäädä huomaamatta, että ap ei suinkaan ole yrittänyt selittää kaikkea älykkyydellä. Tämä on omaa tulkintaasi ap:n sanomisista. Ap puhui aloituksessa todennäköisyyksistä, jotka pitävät ilman muuta paikkansa, mutta siitä on vielä pitkä matka "kaiken selittämiseen".

Poikkeuksellisen älykkään on keskimääräistä vaikeampaa löytää itsensä kaltaista puolisoa ihan jo siksi, että poikkeuksellisen älykkäitä ihmisiä on määrällisesti vähän. Tämä tosiasia on ja pysyy, vaikka henkilö olisi muilta ominaisuuksiltaan kuinka viehättävä tahansa. Itselläni ei ainakaan ole ollut mitään ongelmaa saada miehiä kiinnostumaan itsestäni. "Ongelma" oli enemmän siinä, että en itse kiinnostunut kenestäkään riittävästi, koska älykkyydellä on minulle niin ratkaiseva merkitys seksuaalisen kiinnostuksen syntymisessä. (En tosin itse nähnyt tätä asiaa ongelmana, koska minulla ei ole ollut suurta painetta pariutua. Olen aina viihtynyt hyvin yksinkin.)

t. 104

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suurin osa ihmisistä sijoittuu välillä 90-120 mitä älykkyysosamäärään tulee mutta kun ÄO on >140, keskimääräinen ihminen tuntuu vähän kuin kehitysvammaiselta."

Tämä mua vähän häiritsee kyllä... Suhtaudut siis tällä tavalla suurimpaan osaan ihmisistä?

En ole AP, mutta kommentoin silti. Tietäisit, jos kuuluisit tähän 2 prosenttiin. Jos ÄO ero on useita kymmeniä pykäliä, ei keskustelusta meinaa tulla mitään. Vastapuoli junnaa siinä kohdassa ajatuksenjuoksua, jossa itse oli yläkouluaikoina. Jotta keskustelu ei olisi ns. läksyttämistä, toisen pitää pystyä vastaamaan ja ehkä haastamaankin.

Jos ei pysty, niin sitten keskustellaan säästä. Ja sehän ei pitkään viihdytä.

En ole tuon kirjoittaja, mutta Mensan testin mukaan niin älykäs, ettei testi määrittänyt lopullista älykkyysosamäärääni vaan se kehotettiin selvittämään esim. psykologilla, jos tarkka älykkyysosamäärä kiinnostaa. Nykyään kun Mensan testeissä. Virallinen Mensa-tulokseni on siis "Vähintään 135".

Minun ei ole koskaan ollut vaikea keskustella keskivertoälykkäiden, eikä edes melko älyllisesti yksinkertaisten kanssa. Koen itse asiassa että älykkyydestäni on siinä valtavasti hyötyä. Pystyn ymmärtämään hyvin monenlaisia maailmankuvia, kartoittamaan äkkiä sen mitä keskustelija aiheesta tuntuu tietävän ja millä tasolla hänen kanssaan kannattaa keskustella. Vähemmän älykkään voi olla vaikeaa esittää merkittävästi enemmän älykästä, mutta kyllä älykäs yleensä pystyy keskustelemaan vähemmän älykkäiden tasolta. Vähän niin kuin se vanha juttu, että Ladaa ei saa kiihtymään Lamborghinin huippunopeuteen millään, mutta Lamborghinilla kyllä voi ajaa kahdeksaakymppiäkin.

Voi olla että kykyyni keskustella vähemmän älykkäiden kanssa on vaikuttanut, että oma äitini ei ole ollenkaan älykäs. Hän on suorastaan poikkeuksellisen yksinkertainen, niin että ihmiset joskus nauraa hänen hassuja sutkautuksiaan joita syntyy kun hän ei oikein ymmärrä asioita. Esim. äitini uskoo, että pään sisäisesti kaikki ihmiset maailmalla puhuvat suomea, mutta jostain syystä jotenkin vaikeasti kääntävät sen ennen puhumista vieraille kielille. Siksi hänestä myös aina toimii, että puhuu ulkomaalaiselle suomea, mutta lujaa ja hitaasti. Olen tottunut lapsesta asti kommunikoimaan tuon äitinikin kanssa, joten kyllä ne kaikki muutkin jotka ei ole ihan terävimpiä kyniä penaalissa menee ;)

Kirjoituksestasi huomaa heti, että varsin todennäköisesti kuulut tuohon 2%. Miksikö? Koska en löydä siitä lainkaan tunnelatausta.

Okei, täsmennän hieman: Tyhmän kanssa keskustella ehkä pystyy, mitä ns. perusjutusteluun vaaditaan. Mutta lähtisitkö rakentamaan tulevaisuutta sellaisen kanssa, jonka kanssa pitäisi sitten ajaa sitä kahdeksaakymppiä kahdeksankymppiseksi asti ja pidemmällekin? Ja olisiko se kenenkään etu, jos mahdollisuus on tasavertaisempaankin?

Siinä 120 äo kieppeillä on jo sen verran älykäs, ettei nyt ihan kehitysvammaiselta kyllä vaikuta, jos ihan rehellisiä ollaan Suurimmmalla osalla yliopistossa opiskelevilla on vähintään tuo ja riippuen tiedekunnasta niin kyllähän niitä miehiäkin siellä joukossa on. Vaikea sanoa onko näillä kaikilla miehillä sitten se alkoholiongelma, mutta uskon, että he kyllä kaikki kykenevät puhumaan muustakin kuin säästä, niin halutessaan.

Yli 140 äo alkaa jo suht harvinainen ja noissa lukemissa ja varsinkin vielä korkeammissa, miesten osuus suhteessa naisiin nousee. Jolloin tosiasiassa miehen joka haluaa yhtä korkeaälyisen puolison, niin hänen mahdollisuutensa pienenevät. Ei sen naisen. Molemmilla on tietenkin vaikeata löytää puoliso jos kriteerinä on hyvin korkea älykkyys, koska onhan se tunnetusti sen verran harvinaista.

Älykkyysosamäärä ei nyt kuitenkaan ole pisteytetty kertaavasti tyyliin, että 135äo on tuplasti älykkäämpi kuin 134äo. Jonkun 120äo:n ja 140äo:n ero on, että toinen muistaa vähän enemmän ja yhdistelee vähän nopeammin. Mutta ei nyt kuitenkaan niin paljon eroa, että jossain illanistujaisissa kaikki kykenee sanomaan kummalla on se 120 ja kummalla 140. Ja varsinkin jo tuolla 120äo:lla on ollut vahvat pyllylihakset ja on jaksanut opiskella ahkerasti saattaa hän jopa näyttäytyä paljon älykkäämmältä.

Ihmisten vaikeudet keskusteluissa ei minusta ole monesti kiinni edes älystä, vaan ihan keskustelutaitojen puutteesta. Ilmastaan itseään huonosti, ollaan ylimielisiä, ei hyväksytä ettei toinen tunne aihetta mistä puhutaan, kuvitellaan kuinka juuri ne omat intressit ovat niitä älykkään ihmisen intressejä. Ehkä meteorologit ajattelevat kuinka tyhmiä muut ovat, koska selittelevät ja kuvittelevat kuinka säästä ja ilmastosta puhuminen on jotenkin yksinkertaista.

Minusta sellaista aihepiiriä ei ole, josta ei voisi saada aikaan myös erittäin haastava keskustelua ihan joka tason älykkäälle.

Maailmassa on miljoonia ihmisiä, joilla on suht korkea älykkyys ja jos siitä porukasta ei sitä omaa puoliskoansa löydä, niin joko etsii väärästä paikkaa tai kävelee onnensa ohi tai sitten on vaan katsottava itseään peilistä todettava ettei ehkä se vika olekaan niissä muissa.

Eivät kaikki löydä eikä kandeja ole miljoonia kaikille. Se on tuurinpeliäkin.

Luulisin, että se, että kuvailet normaalien ihmisten tuntuvan kehitysvammaisilta, voisi olla avain siihen, että olet sinkku. ;) Et nimittäin kuulosta hirveän lämpimältä ihmiseltä. Ja mitä olen käsittänyt, niin mies kaipaa sitä, että naisen seurassa on hyvä olla. Eikä siinä haittaa, vaikka nainen on älykäs. ;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suurin osa ihmisistä sijoittuu välillä 90-120 mitä älykkyysosamäärään tulee mutta kun ÄO on >140, keskimääräinen ihminen tuntuu vähän kuin kehitysvammaiselta."

Tämä mua vähän häiritsee kyllä... Suhtaudut siis tällä tavalla suurimpaan osaan ihmisistä?

En ole AP, mutta kommentoin silti. Tietäisit, jos kuuluisit tähän 2 prosenttiin. Jos ÄO ero on useita kymmeniä pykäliä, ei keskustelusta meinaa tulla mitään. Vastapuoli junnaa siinä kohdassa ajatuksenjuoksua, jossa itse oli yläkouluaikoina. Jotta keskustelu ei olisi ns. läksyttämistä, toisen pitää pystyä vastaamaan ja ehkä haastamaankin.

Jos ei pysty, niin sitten keskustellaan säästä. Ja sehän ei pitkään viihdytä.

En ole tuon kirjoittaja, mutta Mensan testin mukaan niin älykäs, ettei testi määrittänyt lopullista älykkyysosamäärääni vaan se kehotettiin selvittämään esim. psykologilla, jos tarkka älykkyysosamäärä kiinnostaa. Nykyään kun Mensan testeissä. Virallinen Mensa-tulokseni on siis "Vähintään 135".

Minun ei ole koskaan ollut vaikea keskustella keskivertoälykkäiden, eikä edes melko älyllisesti yksinkertaisten kanssa. Koen itse asiassa että älykkyydestäni on siinä valtavasti hyötyä. Pystyn ymmärtämään hyvin monenlaisia maailmankuvia, kartoittamaan äkkiä sen mitä keskustelija aiheesta tuntuu tietävän ja millä tasolla hänen kanssaan kannattaa keskustella. Vähemmän älykkään voi olla vaikeaa esittää merkittävästi enemmän älykästä, mutta kyllä älykäs yleensä pystyy keskustelemaan vähemmän älykkäiden tasolta. Vähän niin kuin se vanha juttu, että Ladaa ei saa kiihtymään Lamborghinin huippunopeuteen millään, mutta Lamborghinilla kyllä voi ajaa kahdeksaakymppiäkin.

Voi olla että kykyyni keskustella vähemmän älykkäiden kanssa on vaikuttanut, että oma äitini ei ole ollenkaan älykäs. Hän on suorastaan poikkeuksellisen yksinkertainen, niin että ihmiset joskus nauraa hänen hassuja sutkautuksiaan joita syntyy kun hän ei oikein ymmärrä asioita. Esim. äitini uskoo, että pään sisäisesti kaikki ihmiset maailmalla puhuvat suomea, mutta jostain syystä jotenkin vaikeasti kääntävät sen ennen puhumista vieraille kielille. Siksi hänestä myös aina toimii, että puhuu ulkomaalaiselle suomea, mutta lujaa ja hitaasti. Olen tottunut lapsesta asti kommunikoimaan tuon äitinikin kanssa, joten kyllä ne kaikki muutkin jotka ei ole ihan terävimpiä kyniä penaalissa menee ;)

Kirjoituksestasi huomaa heti, että varsin todennäköisesti kuulut tuohon 2%. Miksikö? Koska en löydä siitä lainkaan tunnelatausta.

Okei, täsmennän hieman: Tyhmän kanssa keskustella ehkä pystyy, mitä ns. perusjutusteluun vaaditaan. Mutta lähtisitkö rakentamaan tulevaisuutta sellaisen kanssa, jonka kanssa pitäisi sitten ajaa sitä kahdeksaakymppiä kahdeksankymppiseksi asti ja pidemmällekin? Ja olisiko se kenenkään etu, jos mahdollisuus on tasavertaisempaankin?

Siinä 120 äo kieppeillä on jo sen verran älykäs, ettei nyt ihan kehitysvammaiselta kyllä vaikuta, jos ihan rehellisiä ollaan Suurimmmalla osalla yliopistossa opiskelevilla on vähintään tuo ja riippuen tiedekunnasta niin kyllähän niitä miehiäkin siellä joukossa on. Vaikea sanoa onko näillä kaikilla miehillä sitten se alkoholiongelma, mutta uskon, että he kyllä kaikki kykenevät puhumaan muustakin kuin säästä, niin halutessaan.

Yli 140 äo alkaa jo suht harvinainen ja noissa lukemissa ja varsinkin vielä korkeammissa, miesten osuus suhteessa naisiin nousee. Jolloin tosiasiassa miehen joka haluaa yhtä korkeaälyisen puolison, niin hänen mahdollisuutensa pienenevät. Ei sen naisen. Molemmilla on tietenkin vaikeata löytää puoliso jos kriteerinä on hyvin korkea älykkyys, koska onhan se tunnetusti sen verran harvinaista.

Älykkyysosamäärä ei nyt kuitenkaan ole pisteytetty kertaavasti tyyliin, että 135äo on tuplasti älykkäämpi kuin 134äo. Jonkun 120äo:n ja 140äo:n ero on, että toinen muistaa vähän enemmän ja yhdistelee vähän nopeammin. Mutta ei nyt kuitenkaan niin paljon eroa, että jossain illanistujaisissa kaikki kykenee sanomaan kummalla on se 120 ja kummalla 140. Ja varsinkin jo tuolla 120äo:lla on ollut vahvat pyllylihakset ja on jaksanut opiskella ahkerasti saattaa hän jopa näyttäytyä paljon älykkäämmältä.

Ihmisten vaikeudet keskusteluissa ei minusta ole monesti kiinni edes älystä, vaan ihan keskustelutaitojen puutteesta. Ilmastaan itseään huonosti, ollaan ylimielisiä, ei hyväksytä ettei toinen tunne aihetta mistä puhutaan, kuvitellaan kuinka juuri ne omat intressit ovat niitä älykkään ihmisen intressejä. Ehkä meteorologit ajattelevat kuinka tyhmiä muut ovat, koska selittelevät ja kuvittelevat kuinka säästä ja ilmastosta puhuminen on jotenkin yksinkertaista.

Minusta sellaista aihepiiriä ei ole, josta ei voisi saada aikaan myös erittäin haastava keskustelua ihan joka tason älykkäälle.

Maailmassa on miljoonia ihmisiä, joilla on suht korkea älykkyys ja jos siitä porukasta ei sitä omaa puoliskoansa löydä, niin joko etsii väärästä paikkaa tai kävelee onnensa ohi tai sitten on vaan katsottava itseään peilistä todettava ettei ehkä se vika olekaan niissä muissa.

Eivät kaikki löydä eikä kandeja ole miljoonia kaikille. Se on tuurinpeliäkin.

Jos yli 140äo:lla suostuu tapailemaan edes niitä jotka ovat +135äo, niin kyllähän niitä maailmassa riittää. Varsinkin määrätyillä alueilla ja ihmisiryhmissä. Sitten kun pistää siihen mukaan mm. ikä, koulutus, pituus, paino, ulkonäkö ja rotuvaatimukset, niin supistuuhan tuo määrä huomattavasti. Mutta kyllä siltikin sanoisin, että kyllä merestä kalaa löytyy.

No jos ihminen ei kerta tunnista sitä itseänsä älykkäämpää, niin miksi pitää ihmetellä ettei sellaista löydy ja päädy sellaisen kanssa suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen, joka on älykäs, mutta ei tykkää ottaa tätä yhteiskuntaa mitenkään annettuna tai mennä ihan kaikkien sosiaalisten normien mukaan vain, koska niin kuuluu tehdä. Mulla on vähän omalaatuinen ja provosoiva huumorintaju. Useat tapaamani miehet olivat kyllä teorian tasolla selkeästi älykkäitä, matemaattisesti ainakin, mutta muutoin paljastuivat aika hajuttomiksi ja mauttomiksi. Olen sellainen, että jos en ole tyytyväinen, olen valmis olemaan loppuikäni sinkku. Asia oli helppo hyväksyä, koska perhe ei kuulu haaveisiini.

Jossakin vaiheessa löysin kolmikymppisen miehen, joka ei ollut käynyt koskaan edes lukiota tai korkeakoulua, ja hän ja minä loksahdimme yhteen kuin palapelissä. Miehellä oli ollut rankka nuoruus, mutta hän oli todella terävä ajattelija. Pelkällä amistaustalla hän oli kivunnut yhden firman johtoon kolmekymppisenä pelaamalla yksi kerrallaan paikkoja ylöspäin. Hän arkaili huumoriaan ja ajatuksiaan, mutta turhaan. Me esimerkiksi päädymme välillä spekuloimaan, miten ihmiskunta olisi helpointa tuhota katkomalla palveluja yksitellen, ja mitä vaikutuksia missäkin olisi esimerkiksi sähkö- tai vesijohtoverkon katkeamisella pysyvästi, ja kirjoitimme tästä jotain novellinpätkää. Ei sillä, että tahtoisimme pahaa kellekään tai ikinä satuttaisimme kanssaeläjiä "huviksemme", mutta tuollaisen ajatteleminen saa miettimään asioita aivan eri kantilta. Mies myös kysyi minulta kaksi kuukautta tunnettuamme esimerkiksi, olisinko valmis tap*pamaan jossakin tilanteessa. Moni deitti juoksisi tuosta karkuun, mutta minä ymmärsin, että mies tutkii psyykeäni eikä värvää minua. :D Olemme myös intoilleet, että jos saamme kutsun linnan juhliin (koska ainakin minulla on jo melko merkittäviä kirjallisia ansioita), kysymme kaikilta Sipilöiltä, että niin kukas sinä olitkaan, hamstraamme ruokaa laukkuun ja naimme vessassa seinää vasten mekko korvissa. 

Joko olemme molemmat todella liian älykkäitä ja turhautuneita istuaksemme yhteiskunnan muottiin, tai sitten olemme orastavia psykopaatteja. Rehellisesti en tiedä, ja se tässä välillä hirvittääkin.

Sori, mutta et kuulostaa yhtään älykkäältä. Joskus on parempi olla hiljaa jos ajatukset ovat älyttömiä.

Myötähäpeän.

Dunning-Kruger vahvana tässä. Näitä tämän tyyppisiä juttuja kuulee teineiltä ja psyykkisesti sairailta, jotka pitävät itseään fiksuina ja lähes joka lähiön kaljakuppilassa paikallisen älymystön suusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten puppua että poikkeuksellisen älykkäät olisivat sosiaalisesti taitavia. Äly korreloi sosiaalisten taitojen kanssa vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun aletaan lähestyä ääripäitä, korrelaatio kääntyykin negatiiviseksi.

Itse tunnen kaksi huippuälykästä naista.

Ensimäinen on Mensan jäsen. Ylipainoinen, homssuinen, hymytön, mahdollisesti Asperger. Ei osaa keskustella oikein mistään, edes kapea-alaisista mielenkiinnon kohteistaan.

Toinen äärimmäisen menestynyt liike-elämän supersuorittaja, jonka tunnen erittäin hyvin. Näyttävän näköinen joten saa miehiä, muttei koskaan saa pidettyä heitä. Haluaa rinnalleen "veroisensa miehen" josta "on vastusta", mutta koska näillä miehillä on jo kaikkea mitä ko. nainen voi tarjota, eivät he kaipaa rinnalleen omaa peilikuvaansa vaan jonkun täydentämään heikoksi jäänyttä feminiinistä puoltaan. Kumppanina täysin mahdoton perfektionisti ja neurootikko joka ei voi sietää sitä jos koristetyyny jäi laittamatta paikoilleen. Haluaisi kotonakin puhua diileistä, klousaamisista ja toimitusjohtajan hienosta puheesta. Puhuu parisuhteestakin kuin liikekumppanuudesta.

Minusta älykkäiden ja menestyneisten naisten ongelma on ylensä siinä että he ovat luonteeltaan enemmän maskuliinisia kuin feminiinisiä, mutta hakevat silti maskuliinista miestä joka olisi X ja Y heihin verrattuna. Se ei toimi. Pelkästään älykkäiden ongelma on usein siinä konservatiivisessa ajattelutavassa että miehen on oltava se jota katsellaan ylöspäin.

Jos ei sovi kaavaan elämässä, ehkei kannata seurata kaavaa parisuhteissakaan.

Ei älykkyys sulje pois sosiaalistakaan osaamista, ja minusta hyvä on että koko käsitettä ollaan korjattu analyyttisemmäksi pelkän palikkaälyn sijaan.

Missä korjattu, miten korjattu? Minusta käsite ei ole juurikaan muuttunut. Vai tarkoitatko vauvapalstaa? :D Vain ääliö ottaa nämä jutut tosissaan, kun faktaa löytyy kyllä ihan muualta. Tämäkin ketju lähinnä pelkkää mutuilua ja keskivertoälyisten pätemistä, oletuksia.