Älykäs nainen jää tyhmää herkemmin sinkuksi

Miksi aina puhutaan älykkäiden muka huonommista sosiaalisista taidoista? Tutkimusten mukaan älykäs on useammin myös sosiaalisesti taitava. Jos sitten mennään ihan ääripäähän, neroihin, heissä saattaa olla enemmän ”erikoisesti” käyttäytyviä. Itse ajattelen mielummin, että heillä on erilaiset sosiaaliset taidot, ei huonommat. Ehkä heidän tapansa onkin parempi, mutta tyhmä (ja massa) tietysti pitää aina omaa tapaansa ja itseänsä parempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkään ihmisen on todella vaikeaa ylipäänsä löytää seuraa, mikäli huomio on liikaa tässä yhdessä ominaispiirteessä. Sitä kouluttaa itselleen niin vahvan tunteen siitä, että on erityinen, että se näkyy toisille ihmisille jo kaukaa ja vieraannuttaa heidät. Oma kokemus on ollut se, että kun tarpeeksi paljon tulee tilanteisiin ajatuksella 'ettekö te tajua, miten skarppi minä olen', tulos on auttamatta se, että ei, eivät ihmiset tajua. He tajuavat sen, että en ole kiva heitä kohtaan. Tätä on vaikea älykkään itsensä tajuta ja varsinkin hyväksyä. Keskinkertainen älykkyys kun ei tarkoita sitä, että ihmisellä ei silti olisi omanarvontunto kunnossa ja kyky suojella sitä. En minäkään haluaisi, että jostain ilmestyisi joku puolijumala älykkyysosamäärällä 330, joka yrittäisi koko ajan todistaa omaa ylemmyyttään. Ei kukaan ihminen vapaaehtoisesti asetu sille paikalle. Tästä on pakko päätellä, että ihmisessä on muutakin kuin se älykkyys. Älykäs ihminen ei pysty handlaamaan tätä. Älykäs ihminen, joka on nöyrtynyt tosiasioiden edessä (älykkäälle yhtä vaikeaa kuin tyhmällekin), löytää keinon kääntää tilanne edukseen.

Tämä.

Ja tuossa on iso ero sukupuolten välillä. Anteeksi. Mutta valtaosa naisista ei pysty handlaamaan älykkyyttä tai menestystä kuten miehet. Tuntemani shakkimestari ja Mensan jäsen, tai isohkon firman tj osaavat olla normaalisti kaveriporukassa jossa on monenlaisia tyyppejä tohtorista elämänkoululaiseen. Keskustelunaihe voi olla filosofia tai auton renkaiden vaihtaminen.

Mutta tuntemani älykkäät/menestyneet naiset ovat rakentaneet koko identiteettinsä sen yhden asian ympärille. On Koulutettu Nainen, Menestynyt Nainen ja Älykäs Nainen. Näillä voisi vaikka korvata etunimet ja sukunimet. Ja näitä piirteitä korostetaan kaikessa. Miehen pitää olla samaa kuin naisenkin, tai mieluummin enemmän koska biologia ja ylöspäin katseleminen. Ja juuri näissä asioissa.

Kiitos että kommentoit. Vuosikaudet duunia asian parissa ja nöyrtyminen ennen kuin pystyin kirjoittamaan noin. On mielenkiintoista, että toit sukupuolen esiin. Olen itse nainen ja ollut koko elämäni helisemässä tämän älykkyysasian kanssa. En tiedä, liittyisikö tuo kuvaamasi jako siihen, että ehkä lapsuudessa fiksuihin poikiin ja tyttöihin suhtaudutaan eri tavalla? En tiedä. Olen aina kokenut naisiin liittyvän kaikenlaista kyttäämistä ja kateutta. Ts. pojan menestys on ihan luonnollista ja kaikki kannustaa, mutta tytön kohdalla ei ole niin yksiselitteistä. En voi kieltää etteikö tämä toisi valtavat paineet ja vetäisi psyykkisen kehityksen matkan varrella ihan kieroon. On ollut tosi raskasta saada koko ajan kokea painostusta olla ennemmin miellyttävä kuin fiksu. On tehnyt mieli vain todistaa oma brainpower, mutta kukaan ei ole halunnut kiinnittää asiaan huomiota niin kauan kuin keskityn yksin siihen.

Kiitos vastauksestasi.

Olet varmaankin oikeilla jäljillä. Minusta tuossa on kyse jonkinlaisesta kiltin tytön syndroomasta. Olet viitannut tunnilla, hankkinut koulutuksen, menestynyt uralla, jne. Tästä odotetaan palkintoa. Miksei kukaan noteeraa saavutuksiasi ja nousuasi sosioekonomisesti korkeampaan luokkaan?

Ja miksi deittipalvelun miehiä tuntuu kiinnostavan ihan muut asiat kuin saavutuksesi?

On totta että miehet saavat enemmän huomiota menestyksestään. Syynä tähän ei kylläkään ole patriarkaatti, vaan yllättäen naiset. Naiset suosivat menestyneitä miehiä joilla on korkea asema miesten keskinäisessä hierarkiassa, ja miehet katsovat ylöspäin kavereita jotka ovat naisten suosiossa. Harmi kyllä miehiä ei voi pakottaa muuttamaan kriteerejään samoiksi kuin naisilla.  Naisethan voivat lopettaa menestyneiden miesten suosimisen, jos kriteerit halutaan tasa-arvoisiksi.

Älykkyyteen liittyy myös ongelma joka koskee molempia sukupuolia. Kun mietit onko syy sinussa vai niissä muissa, älykkyys on syy ajatella että muut eivät vain ole riittävän älykkäitä. Itsellä kesti jonkun aikaa hyväksyä että syy oli minussa. Sosiaaliset taidot olivat heikot.

Kyllä tuo kolahtaa. :( Sosiaaliset taidot voi mennä tosi kuralle, kun on niin addiktoitunut siihen omaan älylliseen kapasiteettiin ja hyväksynnän saamiseen. Hyvä pointti myös tuosta, mitä naiset suosivat. Sen verran olen saanut tolkkua omaan suosimiseen, että en niinkään katso miehen menestystä kuin sitä, miten hyvin hän kohtelee minua. Voin kertoa, että hiljaista on ollut. En tiedä, onko tässä sitten jokin kommunikaatiokatkos, ie. mies luulee, että hänen suorituksensa ovat minulle tärkeitä + tästä syntyvät riittämättömyyden pelot.

Hyvin mahdollista.

Voin sanoa omasta puolestani että viehätyn älykkäistä naisista jotka myös ottavat viejän roolin tarvittaessa. Ikävä kyllä useimmat muuttuvat parisuhteen osalta varsin konservatiivisiksi. Miehen kuuluu viedä ja olla naisen yläpuolella, etc. Se on jopa omituista; ensin halutaan olla vahvoja, sitten kuitenkin halutaan olla heikompia mieheen verrattuna.

Oma tilanteeni on hauskasti päinvastainen. En ole menestynyt tai kunnianhimoinen, vaan hyvinkin vahvasti oman tieni kulkija joka ärsyyntyy kehumisesta silloin kun en itse koe sitä ansaittuna (eli yleensä :D).

En osaa sanoa lohduttaako tämä, mutta tapa jolla tutkiskelet omaa luonnettasi on asia jota arvostan suuresti. Se on kiinnostava piirre ihmisessä.

Kiitos. :)

Mitä käytännössä tarkoitat viemisellä? Olen monesti löytänyt itseni tilanteesta, jossa olisi pitänyt ihan kaikki aloitteet tehdä (mies siis selvästi halusi suhdetta) ja koin sellaisen totaalitilanteen vain liian raskaaksi. Nainen on kuitenkin heikompi astia, käy voimille...

Sitä että molemmat ovat aloitteellisia. Yhteiset reissut, keskustelut, seksi, jne. En itse haluaisi suhteeseen jossa noudatetaan selkeitä sukupuolirooleja. Ehkä siksi ei olekaan kumppania, koska sisimmässään enemmistö naisista tuntuu haluavan juuri sitä.

Mitä tarkoitan? Mies on itsevarma, määrätietoinen, osaava. Nainen pieni, empaattinen, pehmeä, kannustava. Minä haluan myös ihailla naisen älyä ja osaamista, ja olla vuorostani vietävänä.

"Nainen on kuitenkin heikompi astia"

Onko näin? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos osin hyvästäkin keskustelusta. Ap kiittää ja poistuu.

Osa keskustelijoista tekee rajuja sekä virheellisiä oletuksia ilman perusteita. Sellaisia vastaan en koe tarvetta esittää oikaisua. En toisaalta odottanut mitään muuta ja tiesin sohaisevani muurahaispesään. Onneksi osa tuntui ymmärtävän pointtini oikein ja heille siitä kiitos.

Et sinä mihinkään poistu vaan palaat tänäänkin lauantaina lukemaan joka ainoan viestin, joka on "lähtösi" jälkeen jätetty.

Summa summarum ap rakas: Minä olen huippuälykäs mies enkä huolisi sinua, koska et ole todellisuudessa tasoiseni, vain illuusioissasi. Suosittelen käymään kissakaupassa.

Komppaan. Ap ei kestä sitä, että maailma vastaa, kun maailmaan huutaa. Eli ehkä älykkyyttä on muttei mitään muita palasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea jaksaa tyhmiä ihmisiä. En pidä itseäni mitenkään huippulahjakkaana tai äärimmäisen fiksuna ja sitä myöten muita parempana. Pidän keskustelemisesta ja omat vahvuuteni liittyvät kielelliseen ilmaisuun. Eli "tyhmien" eli tyhjäpäiden tai itsekeskeisten ihmisten lisäksi myös joku huippulahjakas, mutta keskusteluun kyvytön ihminen on täysi kauhistus, sukupuolesta riippumatta. Olen itse niin introvertti, että taidan vaatia aika paljon muilta ihmisiltä, että kiinnostuisin seurasta. Käytän aikaa mieluummin pohdiskellen asioita päässäni kuin raskaassa seurassa. Toisaalta, kun riittävän fiksu ja sanavalmis ihminen osuu kohdalle, se on aivan mahtavaa.

En varmaan kuulosta kovin kivalta, reilulta tai realistiselta, mutta näin tämä toimii kohdallani.

Et myöskään anna itsestäsi mielenkiintoista kuvaa. Pidän ihmisten kanssa ajatuksien vaihdosta, mutta tuon kuvauksen perusteella tuskin jaksaisin olla sinua "viihdyttämässä".

Eli itsekin etsit mielenkiintoista seuraa, kuten tuo lainaamasi kirjoittaja. Oikeassa seurassa kummankaan tuskin tarvitsee erikseen viihdyttää ketään.

Ei tuo aloitus kovin älykästä kuvaa antanut. Mitähän mieltä muut ovat teistä, miten teidät näkevät? Sosiaalisia taitoja tuntuu ainakin puuttuvan, samoin ns. sydämen sivistystä. Erilaiset kiinnostuksen kohteet ja taidot eivät tee kenestäkään vähemmän fiksua. Osaatko rakentaa talon, korjata auton moottorin tai tehdä talosi sähkökytkennät, osaatko ajaa rekkaa, sammuttaa tulipalon? Kuvitteletko, että näihin töihin kykenevät ovat "vammaisia" sinuun verrattuna. Entä jos he ovat vain käytännöllisyyteen suuntautuvia ja sitä arvostavia, monet miehet ovat. Ei kaikki älykkyys asu yliopistoissa.

Korkea Äo ei vielä kerro paljoakaan ihmisestä. Tuossa juuri haastateltiin yhtä mensan naisjäsentä joka varmasti oli pätevä työssään. Hän kertoi kuitenkin myös, ettei hänellä on erittäin huono suuntavaisto ja eksyy helposti ostoskeskuksissa. Monella miehellä on erittäin hyvä suuntavaisto. Leikkimielisessä, mutta sinänsä pätevässä tehtävässä nainen suoriutui vain niukasti tavistoimittajia paremmin. Muuten nainen vaikutti fiksulta ja osasi myös suhtautua omaan erityisominaisuuteensa itseään korostamatta.

Se on sitten eri asia, että ihmisillä on erilaisia elämänpiirejä, elämäntyylejä, "kuplia". Nämä kuplat voivat olla sukupuolijakaumiltaan vinoutuneita, eli naisia on enemmän kuin miehiä tai toisin päin. Miehet ovat kyllä tässä suhteessa joustavampia ja idealistisimpia, rakkaus ei katso koulutusta, yhteiskunnallista asemaa yms. Olen huomannut, että joillakin yliopistokoulutetuilla naisilla on joku ihmeellinen käsitys omasta paremmuudestaan. Miesten keskuudessa taas hyvää kirvesmiestä saatetaan arvostaa professoria enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkään ihmisen on todella vaikeaa ylipäänsä löytää seuraa, mikäli huomio on liikaa tässä yhdessä ominaispiirteessä. Sitä kouluttaa itselleen niin vahvan tunteen siitä, että on erityinen, että se näkyy toisille ihmisille jo kaukaa ja vieraannuttaa heidät. Oma kokemus on ollut se, että kun tarpeeksi paljon tulee tilanteisiin ajatuksella 'ettekö te tajua, miten skarppi minä olen', tulos on auttamatta se, että ei, eivät ihmiset tajua. He tajuavat sen, että en ole kiva heitä kohtaan. Tätä on vaikea älykkään itsensä tajuta ja varsinkin hyväksyä. Keskinkertainen älykkyys kun ei tarkoita sitä, että ihmisellä ei silti olisi omanarvontunto kunnossa ja kyky suojella sitä. En minäkään haluaisi, että jostain ilmestyisi joku puolijumala älykkyysosamäärällä 330, joka yrittäisi koko ajan todistaa omaa ylemmyyttään. Ei kukaan ihminen vapaaehtoisesti asetu sille paikalle. Tästä on pakko päätellä, että ihmisessä on muutakin kuin se älykkyys. Älykäs ihminen ei pysty handlaamaan tätä. Älykäs ihminen, joka on nöyrtynyt tosiasioiden edessä (älykkäälle yhtä vaikeaa kuin tyhmällekin), löytää keinon kääntää tilanne edukseen.

Tämä.

Ja tuossa on iso ero sukupuolten välillä. Anteeksi. Mutta valtaosa naisista ei pysty handlaamaan älykkyyttä tai menestystä kuten miehet. Tuntemani shakkimestari ja Mensan jäsen, tai isohkon firman tj osaavat olla normaalisti kaveriporukassa jossa on monenlaisia tyyppejä tohtorista elämänkoululaiseen. Keskustelunaihe voi olla filosofia tai auton renkaiden vaihtaminen.

Mutta tuntemani älykkäät/menestyneet naiset ovat rakentaneet koko identiteettinsä sen yhden asian ympärille. On Koulutettu Nainen, Menestynyt Nainen ja Älykäs Nainen. Näillä voisi vaikka korvata etunimet ja sukunimet. Ja näitä piirteitä korostetaan kaikessa. Miehen pitää olla samaa kuin naisenkin, tai mieluummin enemmän koska biologia ja ylöspäin katseleminen. Ja juuri näissä asioissa.

Kiitos että kommentoit. Vuosikaudet duunia asian parissa ja nöyrtyminen ennen kuin pystyin kirjoittamaan noin. On mielenkiintoista, että toit sukupuolen esiin. Olen itse nainen ja ollut koko elämäni helisemässä tämän älykkyysasian kanssa. En tiedä, liittyisikö tuo kuvaamasi jako siihen, että ehkä lapsuudessa fiksuihin poikiin ja tyttöihin suhtaudutaan eri tavalla? En tiedä. Olen aina kokenut naisiin liittyvän kaikenlaista kyttäämistä ja kateutta. Ts. pojan menestys on ihan luonnollista ja kaikki kannustaa, mutta tytön kohdalla ei ole niin yksiselitteistä. En voi kieltää etteikö tämä toisi valtavat paineet ja vetäisi psyykkisen kehityksen matkan varrella ihan kieroon. On ollut tosi raskasta saada koko ajan kokea painostusta olla ennemmin miellyttävä kuin fiksu. On tehnyt mieli vain todistaa oma brainpower, mutta kukaan ei ole halunnut kiinnittää asiaan huomiota niin kauan kuin keskityn yksin siihen.

Kiitos vastauksestasi.

Olet varmaankin oikeilla jäljillä. Minusta tuossa on kyse jonkinlaisesta kiltin tytön syndroomasta. Olet viitannut tunnilla, hankkinut koulutuksen, menestynyt uralla, jne. Tästä odotetaan palkintoa. Miksei kukaan noteeraa saavutuksiasi ja nousuasi sosioekonomisesti korkeampaan luokkaan?

Ja miksi deittipalvelun miehiä tuntuu kiinnostavan ihan muut asiat kuin saavutuksesi?

On totta että miehet saavat enemmän huomiota menestyksestään. Syynä tähän ei kylläkään ole patriarkaatti, vaan yllättäen naiset. Naiset suosivat menestyneitä miehiä joilla on korkea asema miesten keskinäisessä hierarkiassa, ja miehet katsovat ylöspäin kavereita jotka ovat naisten suosiossa. Harmi kyllä miehiä ei voi pakottaa muuttamaan kriteerejään samoiksi kuin naisilla.  Naisethan voivat lopettaa menestyneiden miesten suosimisen, jos kriteerit halutaan tasa-arvoisiksi.

Älykkyyteen liittyy myös ongelma joka koskee molempia sukupuolia. Kun mietit onko syy sinussa vai niissä muissa, älykkyys on syy ajatella että muut eivät vain ole riittävän älykkäitä. Itsellä kesti jonkun aikaa hyväksyä että syy oli minussa. Sosiaaliset taidot olivat heikot.

Kyllä tuo kolahtaa. :( Sosiaaliset taidot voi mennä tosi kuralle, kun on niin addiktoitunut siihen omaan älylliseen kapasiteettiin ja hyväksynnän saamiseen. Hyvä pointti myös tuosta, mitä naiset suosivat. Sen verran olen saanut tolkkua omaan suosimiseen, että en niinkään katso miehen menestystä kuin sitä, miten hyvin hän kohtelee minua. Voin kertoa, että hiljaista on ollut. En tiedä, onko tässä sitten jokin kommunikaatiokatkos, ie. mies luulee, että hänen suorituksensa ovat minulle tärkeitä + tästä syntyvät riittämättömyyden pelot.

Hyvin mahdollista.

Voin sanoa omasta puolestani että viehätyn älykkäistä naisista jotka myös ottavat viejän roolin tarvittaessa. Ikävä kyllä useimmat muuttuvat parisuhteen osalta varsin konservatiivisiksi. Miehen kuuluu viedä ja olla naisen yläpuolella, etc. Se on jopa omituista; ensin halutaan olla vahvoja, sitten kuitenkin halutaan olla heikompia mieheen verrattuna.

Oma tilanteeni on hauskasti päinvastainen. En ole menestynyt tai kunnianhimoinen, vaan hyvinkin vahvasti oman tieni kulkija joka ärsyyntyy kehumisesta silloin kun en itse koe sitä ansaittuna (eli yleensä :D).

En osaa sanoa lohduttaako tämä, mutta tapa jolla tutkiskelet omaa luonnettasi on asia jota arvostan suuresti. Se on kiinnostava piirre ihmisessä.

Kiitos. :)

Mitä käytännössä tarkoitat viemisellä? Olen monesti löytänyt itseni tilanteesta, jossa olisi pitänyt ihan kaikki aloitteet tehdä (mies siis selvästi halusi suhdetta) ja koin sellaisen totaalitilanteen vain liian raskaaksi. Nainen on kuitenkin heikompi astia, käy voimille...

Sitä että molemmat ovat aloitteellisia. Yhteiset reissut, keskustelut, seksi, jne. En itse haluaisi suhteeseen jossa noudatetaan selkeitä sukupuolirooleja. Ehkä siksi ei olekaan kumppania, koska sisimmässään enemmistö naisista tuntuu haluavan juuri sitä.

Mitä tarkoitan? Mies on itsevarma, määrätietoinen, osaava. Nainen pieni, empaattinen, pehmeä, kannustava. Minä haluan myös ihailla naisen älyä ja osaamista, ja olla vuorostani vietävänä.

"Nainen on kuitenkin heikompi astia"

Onko näin? :)

Onko näin? En tiedä. Tuntuu, että tie nousee helpommin pystyyn, jos on määrätietoinen. Nainen täytyy nousta hierarkiassa jotenkin pehmeämmin, ettei kenellekään tule uhattu olo. Mutta toisaalta voi olla, että en ole oikeasti integroinut niitä todellisia pehmeitä puolia itsessäni ja sen takia ihmiset kokee minut falskina. Ehkä ne eivät ole vihollinen vaan tekevät luonteestani ehjän, ja sen jälkeen asiat sujuu ihmisten kanssa. Tutkin asiaa parhaillaan. Olen luultavasti ollut väärässä siinä, että pitäisi jotenkin olla kauhean karski, että tulee otetuksi vakavasti. Voin sanoa, että ei ole toiminut. Sanoin tuon heikompi astia -jutun siksi, että olen ajatellut, että ehkä minulla ei vain ole sitä jotakin menestystä varten, kun ei kukaan tunnu ottavan vakavasti vaan haluaa minusta jonkin hoivayksikön. On vain tosi paradoksaalista, että sen pätevyyden saisi esille paljastamalla myös ne pehmeät puolet. Elämä on tosi kimuranttia! :/

Jep, noista keskivertoa MERKITTÄVÄSTI älykkäämmistä, äärimmäisen korkeakoulutetuista huippuosaajista tulee vain yksinäisiä keski-ikäisiä masentuneita naisia, jotka asuvat kissankusen hajuisessa yksiössään jossain muodikkaassa kaupunginosassa.

Kuten moni muukin on täällä jo todennut: katsokaa peiliin.

Äo ei kerro juuri mitään ihmisen luonteesta ja muista ominaisuuksista. Ja kuten on jo aiemmin sanottu, älykkyyttä on monenlaista ja tuo testi mittaa lähinnä matemaattis-loogista päättelykykyä, josta on toki hyvinkin paljon hyötyä vaikkapa fyysikon ammatissa. Korkean ÄO:n omaavissa ihmisissä on ihan kaikenlaista porukkaa putkimiehistä ydinfyysikoihin. 

Motivaatio, kiinnostuksen kohteet, sivistystaso ja monet muut asiat määrittelevät huomattavasti enemmän sitä, miten osaa esimerkiksi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. 

Itselläni on suhteellisen korkea ÄO (152) ja se on auttanut pärjäämään tietynlaisissa jutuissa elämässä, mutta koen kyllä nuorempana olleeni aika tyhmä monissa ihmissuhdejutuissa ja arkielämän asioissa. En siis todellakaan mikään unelmien kumppani. Ikä ja kokemukset ovat tuoneet ehkä tietynlaista viisautta älyn rinnalle, ja nykyään olen varmaan ihmisenäkin kivempi.

Älykkäitä naisia ei olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina puhutaan älykkäiden muka huonommista sosiaalisista taidoista? Tutkimusten mukaan älykäs on useammin myös sosiaalisesti taitava. Jos sitten mennään ihan ääripäähän, neroihin, heissä saattaa olla enemmän ”erikoisesti” käyttäytyviä. Itse ajattelen mielummin, että heillä on erilaiset sosiaaliset taidot, ei huonommat. Ehkä heidän tapansa onkin parempi, mutta tyhmä (ja massa) tietysti pitää aina omaa tapaansa ja itseänsä parempana.

Hieman keskimääräistä älykkäämpi on keskimäärin myös sosiaalisesti taitava. Kun täällä puhutaan kuitenkin niin suuresta erosta, että tavis vaikuttaa rinnalla kehitysvammaiselta, niin kyllä minä näkisin että silloin puhutaan jo huippuälykkäistä. Jos taas puhutaan jostain 130 tason ÄO:sta ja henkilöstä tuntuu siltä, että suurin osa väestöstä on häneen verrattuna häiritsevän tyhmiä, niin ei se todellinen ongelma ole älykkyysero vaan joku ihan muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkään ihmisen on todella vaikeaa ylipäänsä löytää seuraa, mikäli huomio on liikaa tässä yhdessä ominaispiirteessä. Sitä kouluttaa itselleen niin vahvan tunteen siitä, että on erityinen, että se näkyy toisille ihmisille jo kaukaa ja vieraannuttaa heidät. Oma kokemus on ollut se, että kun tarpeeksi paljon tulee tilanteisiin ajatuksella 'ettekö te tajua, miten skarppi minä olen', tulos on auttamatta se, että ei, eivät ihmiset tajua. He tajuavat sen, että en ole kiva heitä kohtaan. Tätä on vaikea älykkään itsensä tajuta ja varsinkin hyväksyä. Keskinkertainen älykkyys kun ei tarkoita sitä, että ihmisellä ei silti olisi omanarvontunto kunnossa ja kyky suojella sitä. En minäkään haluaisi, että jostain ilmestyisi joku puolijumala älykkyysosamäärällä 330, joka yrittäisi koko ajan todistaa omaa ylemmyyttään. Ei kukaan ihminen vapaaehtoisesti asetu sille paikalle. Tästä on pakko päätellä, että ihmisessä on muutakin kuin se älykkyys. Älykäs ihminen ei pysty handlaamaan tätä. Älykäs ihminen, joka on nöyrtynyt tosiasioiden edessä (älykkäälle yhtä vaikeaa kuin tyhmällekin), löytää keinon kääntää tilanne edukseen.

Tämä.

Ja tuossa on iso ero sukupuolten välillä. Anteeksi. Mutta valtaosa naisista ei pysty handlaamaan älykkyyttä tai menestystä kuten miehet. Tuntemani shakkimestari ja Mensan jäsen, tai isohkon firman tj osaavat olla normaalisti kaveriporukassa jossa on monenlaisia tyyppejä tohtorista elämänkoululaiseen. Keskustelunaihe voi olla filosofia tai auton renkaiden vaihtaminen.

Mutta tuntemani älykkäät/menestyneet naiset ovat rakentaneet koko identiteettinsä sen yhden asian ympärille. On Koulutettu Nainen, Menestynyt Nainen ja Älykäs Nainen. Näillä voisi vaikka korvata etunimet ja sukunimet. Ja näitä piirteitä korostetaan kaikessa. Miehen pitää olla samaa kuin naisenkin, tai mieluummin enemmän koska biologia ja ylöspäin katseleminen. Ja juuri näissä asioissa.

Kiitos että kommentoit. Vuosikaudet duunia asian parissa ja nöyrtyminen ennen kuin pystyin kirjoittamaan noin. On mielenkiintoista, että toit sukupuolen esiin. Olen itse nainen ja ollut koko elämäni helisemässä tämän älykkyysasian kanssa. En tiedä, liittyisikö tuo kuvaamasi jako siihen, että ehkä lapsuudessa fiksuihin poikiin ja tyttöihin suhtaudutaan eri tavalla? En tiedä. Olen aina kokenut naisiin liittyvän kaikenlaista kyttäämistä ja kateutta. Ts. pojan menestys on ihan luonnollista ja kaikki kannustaa, mutta tytön kohdalla ei ole niin yksiselitteistä. En voi kieltää etteikö tämä toisi valtavat paineet ja vetäisi psyykkisen kehityksen matkan varrella ihan kieroon. On ollut tosi raskasta saada koko ajan kokea painostusta olla ennemmin miellyttävä kuin fiksu. On tehnyt mieli vain todistaa oma brainpower, mutta kukaan ei ole halunnut kiinnittää asiaan huomiota niin kauan kuin keskityn yksin siihen.

Kiitos vastauksestasi.

Olet varmaankin oikeilla jäljillä. Minusta tuossa on kyse jonkinlaisesta kiltin tytön syndroomasta. Olet viitannut tunnilla, hankkinut koulutuksen, menestynyt uralla, jne. Tästä odotetaan palkintoa. Miksei kukaan noteeraa saavutuksiasi ja nousuasi sosioekonomisesti korkeampaan luokkaan?

Ja miksi deittipalvelun miehiä tuntuu kiinnostavan ihan muut asiat kuin saavutuksesi?

On totta että miehet saavat enemmän huomiota menestyksestään. Syynä tähän ei kylläkään ole patriarkaatti, vaan yllättäen naiset. Naiset suosivat menestyneitä miehiä joilla on korkea asema miesten keskinäisessä hierarkiassa, ja miehet katsovat ylöspäin kavereita jotka ovat naisten suosiossa. Harmi kyllä miehiä ei voi pakottaa muuttamaan kriteerejään samoiksi kuin naisilla.  Naisethan voivat lopettaa menestyneiden miesten suosimisen, jos kriteerit halutaan tasa-arvoisiksi.

Älykkyyteen liittyy myös ongelma joka koskee molempia sukupuolia. Kun mietit onko syy sinussa vai niissä muissa, älykkyys on syy ajatella että muut eivät vain ole riittävän älykkäitä. Itsellä kesti jonkun aikaa hyväksyä että syy oli minussa. Sosiaaliset taidot olivat heikot.

Kyllä tuo kolahtaa. :( Sosiaaliset taidot voi mennä tosi kuralle, kun on niin addiktoitunut siihen omaan älylliseen kapasiteettiin ja hyväksynnän saamiseen. Hyvä pointti myös tuosta, mitä naiset suosivat. Sen verran olen saanut tolkkua omaan suosimiseen, että en niinkään katso miehen menestystä kuin sitä, miten hyvin hän kohtelee minua. Voin kertoa, että hiljaista on ollut. En tiedä, onko tässä sitten jokin kommunikaatiokatkos, ie. mies luulee, että hänen suorituksensa ovat minulle tärkeitä + tästä syntyvät riittämättömyyden pelot.

Hyvin mahdollista.

Voin sanoa omasta puolestani että viehätyn älykkäistä naisista jotka myös ottavat viejän roolin tarvittaessa. Ikävä kyllä useimmat muuttuvat parisuhteen osalta varsin konservatiivisiksi. Miehen kuuluu viedä ja olla naisen yläpuolella, etc. Se on jopa omituista; ensin halutaan olla vahvoja, sitten kuitenkin halutaan olla heikompia mieheen verrattuna.

Oma tilanteeni on hauskasti päinvastainen. En ole menestynyt tai kunnianhimoinen, vaan hyvinkin vahvasti oman tieni kulkija joka ärsyyntyy kehumisesta silloin kun en itse koe sitä ansaittuna (eli yleensä :D).

En osaa sanoa lohduttaako tämä, mutta tapa jolla tutkiskelet omaa luonnettasi on asia jota arvostan suuresti. Se on kiinnostava piirre ihmisessä.

Kiitos. :)

Mitä käytännössä tarkoitat viemisellä? Olen monesti löytänyt itseni tilanteesta, jossa olisi pitänyt ihan kaikki aloitteet tehdä (mies siis selvästi halusi suhdetta) ja koin sellaisen totaalitilanteen vain liian raskaaksi. Nainen on kuitenkin heikompi astia, käy voimille...

Sitä että molemmat ovat aloitteellisia. Yhteiset reissut, keskustelut, seksi, jne. En itse haluaisi suhteeseen jossa noudatetaan selkeitä sukupuolirooleja. Ehkä siksi ei olekaan kumppania, koska sisimmässään enemmistö naisista tuntuu haluavan juuri sitä.

Mitä tarkoitan? Mies on itsevarma, määrätietoinen, osaava. Nainen pieni, empaattinen, pehmeä, kannustava. Minä haluan myös ihailla naisen älyä ja osaamista, ja olla vuorostani vietävänä.

"Nainen on kuitenkin heikompi astia"

Onko näin? :)

Onko näin? En tiedä. Tuntuu, että tie nousee helpommin pystyyn, jos on määrätietoinen. Nainen täytyy nousta hierarkiassa jotenkin pehmeämmin, ettei kenellekään tule uhattu olo. Mutta toisaalta voi olla, että en ole oikeasti integroinut niitä todellisia pehmeitä puolia itsessäni ja sen takia ihmiset kokee minut falskina. Ehkä ne eivät ole vihollinen vaan tekevät luonteestani ehjän, ja sen jälkeen asiat sujuu ihmisten kanssa. Tutkin asiaa parhaillaan. Olen luultavasti ollut väärässä siinä, että pitäisi jotenkin olla kauhean karski, että tulee otetuksi vakavasti. Voin sanoa, että ei ole toiminut. Sanoin tuon heikompi astia -jutun siksi, että olen ajatellut, että ehkä minulla ei vain ole sitä jotakin menestystä varten, kun ei kukaan tunnu ottavan vakavasti vaan haluaa minusta jonkin hoivayksikön. On vain tosi paradoksaalista, että sen pätevyyden saisi esille paljastamalla myös ne pehmeät puolet. Elämä on tosi kimuranttia! :/

Sen osaan sanoa että työelämässä eteneminen korreloi maskuliinisten piirteiden kanssa, siksi että ko. piirteitä tarvitaan johtotehtävissä. Esimerkiksi naisille tyypillisempi sovinnaisuus ei sovi tilanteisiin joissa pitää tehdä kovia päätöksiä. Sama pätee neuroottisuuteen, joka helpottaa asettautumista toisen asemaan mutta on haitaksi kun tarvitaan stressinsietokykyä.

Sitten on sekin puoli että mitä piirteitä haluat kehittää. On syynsä miksi toimitusjohtajissa on paljon psykopaatteja, ja miksi aika moni ei lopulta haluakaan sellaiseksi vaikka kykyjä olisi. Itse olen tietoinen siitä että osaan tehdä ikäviä päätöksiä, mutta niiden tekeminen on pahaksi luonteelle. En halua kehittää itseäni kovempaan suuntaan vain saadakseni asioita joita en oikeasti halua.

Tuo viimeinen pointti on itse asiassa tosi iso. Miksi haluat menestyä? Onko sinulla tunteen palo tehdä jotain tärkeää? Kaipaatko muiden arvostusta? Haasteita? Toistatko autopilotilla edustamasi yhtiön arvoja, joiden tiedät olevan PR-osaston puppugeneraattorin tuotetta?

Elämä on monimutkaista. Mutta on siinä hyvätkin puolensa :)

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina puhutaan älykkäiden muka huonommista sosiaalisista taidoista? Tutkimusten mukaan älykäs on useammin myös sosiaalisesti taitava. Jos sitten mennään ihan ääripäähän, neroihin, heissä saattaa olla enemmän ”erikoisesti” käyttäytyviä. Itse ajattelen mielummin, että heillä on erilaiset sosiaaliset taidot, ei huonommat. Ehkä heidän tapansa onkin parempi, mutta tyhmä (ja massa) tietysti pitää aina omaa tapaansa ja itseänsä parempana.

Hieman keskimääräistä älykkäämpi on keskimäärin myös sosiaalisesti taitava. Kun täällä puhutaan kuitenkin niin suuresta erosta, että tavis vaikuttaa rinnalla kehitysvammaiselta, niin kyllä minä näkisin että silloin puhutaan jo huippuälykkäistä. Jos taas puhutaan jostain 130 tason ÄO:sta ja henkilöstä tuntuu siltä, että suurin osa väestöstä on häneen verrattuna häiritsevän tyhmiä, niin ei se todellinen ongelma ole älykkyysero vaan joku ihan muu.

Mä oon siellä kategoriassa "muut" eli yli Mensan testin ylärajan, joka tapauksessa siis laitimmaisessa persentiilissä. Kyllä musta tuntuu että suurin osa väestöstä on häiritsevän tyhmiä. Se ei estä toimimasta heidän kanssaan. Olen sosiaalisesti ja muutenkin ihan kelvollisesti pärjäävä ihminen eikä ole ongelmia tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kassa hyvinkin laajassa kirjossa. Mutta ei se poista sitä tunnetta, että suuri osa on oikeasti häiritsevän tyhmiä. Monet korkeissa asemissa yrityksissä tai politiikassa olevista päättäjistäkin ovat umpimielisiä tolloja, jotka puhuvat ristiriitaisesti, fakkiutuvat, eivät käsitä loogisia perusteluita, tukeutuvat kankeisiin periaatteisiin enemmän kuin ratkaisuihin jotka johtaisivat paremmin tavoitteisiinsa, jne. Simppeliäkin asiaa pitää vatvoa kohtuuttoman paljon. Kaikki on hidasta ja kömpelöä, siksi mulle rasittavaa ja turhauttavaa. Olin aiemmin asiantuntijatyössä isossa organisaatiossa ja siinä piti omia juttuja ja kollegoidenkin juttuja myydä loputtoman moneen kertaan monelle eri taholle; pomoille, rahoittajille, asiakkaille ja erilaisille intressiosapuolille. Se hitaus ja typeryys ajoi minut äärimmäisen turhautumisen partaalle ja aloin kyynistyä koko maailmaan kunnes älysin ottaa hatkat ja hakeutua hommiin jossa en ole riippuvainen tyhmempien ihmisten rajoitteista ja mielivallasta juurikaan, ainakaan samalla tavalla.

Äly ja viisaus ovat eri asioita kirjoitti:

Äo ei kerro juuri mitään ihmisen luonteesta ja muista ominaisuuksista. Ja kuten on jo aiemmin sanottu, älykkyyttä on monenlaista ja tuo testi mittaa lähinnä matemaattis-loogista päättelykykyä, josta on toki hyvinkin paljon hyötyä vaikkapa fyysikon ammatissa. Korkean ÄO:n omaavissa ihmisissä on ihan kaikenlaista porukkaa putkimiehistä ydinfyysikoihin. 

Motivaatio, kiinnostuksen kohteet, sivistystaso ja monet muut asiat määrittelevät huomattavasti enemmän sitä, miten osaa esimerkiksi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. 

Itselläni on suhteellisen korkea ÄO (152) ja se on auttanut pärjäämään tietynlaisissa jutuissa elämässä, mutta koen kyllä nuorempana olleeni aika tyhmä monissa ihmissuhdejutuissa ja arkielämän asioissa. En siis todellakaan mikään unelmien kumppani. Ikä ja kokemukset ovat tuoneet ehkä tietynlaista viisautta älyn rinnalle, ja nykyään olen varmaan ihmisenäkin kivempi.

Tämä. Monet tuntuvat niputtavan älykkyyden kanssa yhteen monta muutakin ominaisuutta, jotka eivät suinkaan välttämättä sen älykkyyden kanssa käsi kädessä kulje. Esimerkiksi toivotut luonteenpiirteet tai kiinnostuksen kohteet. Itsekin olen ÄO:lla mitattuna älykäs, mutta ap tuskin hakee minun miesvastinettani enkä minä ainakaan hakisi hänen kaltaistaan miestä. En ole erityisen kiinnostunut niistä asioista, joista omaa älykkyttään korostavat ihmiset yleensä ovat. Ilmankos parin etsintä on hankalaa, kun ei oikein itsekään tiedetä mitä haetaan. Puhutaan älykkyydestä, vaikka tosiasiassa etsitään sen sijaan tai lisäksi pitkää listaa muita ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina puhutaan älykkäiden muka huonommista sosiaalisista taidoista? Tutkimusten mukaan älykäs on useammin myös sosiaalisesti taitava. Jos sitten mennään ihan ääripäähän, neroihin, heissä saattaa olla enemmän ”erikoisesti” käyttäytyviä. Itse ajattelen mielummin, että heillä on erilaiset sosiaaliset taidot, ei huonommat. Ehkä heidän tapansa onkin parempi, mutta tyhmä (ja massa) tietysti pitää aina omaa tapaansa ja itseänsä parempana.

Hieman keskimääräistä älykkäämpi on keskimäärin myös sosiaalisesti taitava. Kun täällä puhutaan kuitenkin niin suuresta erosta, että tavis vaikuttaa rinnalla kehitysvammaiselta, niin kyllä minä näkisin että silloin puhutaan jo huippuälykkäistä. Jos taas puhutaan jostain 130 tason ÄO:sta ja henkilöstä tuntuu siltä, että suurin osa väestöstä on häneen verrattuna häiritsevän tyhmiä, niin ei se todellinen ongelma ole älykkyysero vaan joku ihan muu.

Miksi pitää ymmärtää väärin tuota kehitysvamma-vertausta? Kukaan älykkääksi itseään tituleeraava ei ole täällä sanonut, että pitää taviksia kehitysvammaisina. Vaan kyse oli useamman kymmenen pisteen älyykkyserosta, joka on olemassa. Samalla tavalla kuin keskiverto huomaa vammaisen olevan itseään tyhmempi, huippuälykäs huomaa keskiverron olevaan itseään tyhmempi. Miten väännät tuon niin, että keskiverrot ovat vammaisia?!

Vierailija kirjoitti:

Taitaa aloittajan ongelma olla ulkonäkö älykkyyden sijaan :D

Nauroin ääneen :D t. Kaunis, varattu ja tarpeeksi fiksu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos osin hyvästäkin keskustelusta. Ap kiittää ja poistuu.

Osa keskustelijoista tekee rajuja sekä virheellisiä oletuksia ilman perusteita. Sellaisia vastaan en koe tarvetta esittää oikaisua. En toisaalta odottanut mitään muuta ja tiesin sohaisevani muurahaispesään. Onneksi osa tuntui ymmärtävän pointtini oikein ja heille siitä kiitos.

Et sinä mihinkään poistu vaan palaat tänäänkin lauantaina lukemaan joka ainoan viestin, joka on "lähtösi" jälkeen jätetty.

Summa summarum ap rakas: Minä olen huippuälykäs mies enkä huolisi sinua, koska et ole todellisuudessa tasoiseni, vain illuusioissasi. Suosittelen käymään kissakaupassa.

Huippuälykäs, mutta v*tuilee. Ei jatkoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa aloittajan ongelma olla ulkonäkö älykkyyden sijaan :D

Nauroin ääneen :D t. Kaunis, varattu ja tarpeeksi fiksu

Kuinka moni nainen pitää itseään oikeasti rumana? Sanoisin, että aika harva itseään kauniina pitävistä naisista sitä tosiasiassa on. Onneksi miehilläkin on useita eri makuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina puhutaan älykkäiden muka huonommista sosiaalisista taidoista? Tutkimusten mukaan älykäs on useammin myös sosiaalisesti taitava. Jos sitten mennään ihan ääripäähän, neroihin, heissä saattaa olla enemmän ”erikoisesti” käyttäytyviä. Itse ajattelen mielummin, että heillä on erilaiset sosiaaliset taidot, ei huonommat. Ehkä heidän tapansa onkin parempi, mutta tyhmä (ja massa) tietysti pitää aina omaa tapaansa ja itseänsä parempana.

Hieman keskimääräistä älykkäämpi on keskimäärin myös sosiaalisesti taitava. Kun täällä puhutaan kuitenkin niin suuresta erosta, että tavis vaikuttaa rinnalla kehitysvammaiselta, niin kyllä minä näkisin että silloin puhutaan jo huippuälykkäistä. Jos taas puhutaan jostain 130 tason ÄO:sta ja henkilöstä tuntuu siltä, että suurin osa väestöstä on häneen verrattuna häiritsevän tyhmiä, niin ei se todellinen ongelma ole älykkyysero vaan joku ihan muu.

Mä oon siellä kategoriassa "muut" eli yli Mensan testin ylärajan, joka tapauksessa siis laitimmaisessa persentiilissä. Kyllä musta tuntuu että suurin osa väestöstä on häiritsevän tyhmiä. Se ei estä toimimasta heidän kanssaan. Olen sosiaalisesti ja muutenkin ihan kelvollisesti pärjäävä ihminen eikä ole ongelmia tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kassa hyvinkin laajassa kirjossa. Mutta ei se poista sitä tunnetta, että suuri osa on oikeasti häiritsevän tyhmiä. Monet korkeissa asemissa yrityksissä tai politiikassa olevista päättäjistäkin ovat umpimielisiä tolloja, jotka puhuvat ristiriitaisesti, fakkiutuvat, eivät käsitä loogisia perusteluita, tukeutuvat kankeisiin periaatteisiin enemmän kuin ratkaisuihin jotka johtaisivat paremmin tavoitteisiinsa, jne. Simppeliäkin asiaa pitää vatvoa kohtuuttoman paljon. Kaikki on hidasta ja kömpelöä, siksi mulle rasittavaa ja turhauttavaa. Olin aiemmin asiantuntijatyössä isossa organisaatiossa ja siinä piti omia juttuja ja kollegoidenkin juttuja myydä loputtoman moneen kertaan monelle eri taholle; pomoille, rahoittajille, asiakkaille ja erilaisille intressiosapuolille. Se hitaus ja typeryys ajoi minut äärimmäisen turhautumisen partaalle ja aloin kyynistyä koko maailmaan kunnes älysin ottaa hatkat ja hakeutua hommiin jossa en ole riippuvainen tyhmempien ihmisten rajoitteista ja mielivallasta juurikaan, ainakaan samalla tavalla.

Niin, sinähän siis et kuulu siihen ryhmään vain hieman keskimääräistä älykkäämmät ihmiset. Eikä kukaan varmaan ole sanonut, ettei huippuälykäs voi olla sosiaalisesti lahjakas tai edes normaali, nyt on puhuttu vain tilastoista. Siitä, että huippuälykkyys ei automaattisesti tarkoita sosiaalista lahjakkuutta, pikemminkin päinvastoin. Yksilöitä toki on laidasta laitaan. Huomautan kuitenkin vielä, ettei ihmisen oma arvio sosiaalisista taidoistaan ole minusta luotettava.

Mitä tulee tuohon muiden tyhmältä tuntumiseen, niin en toki ole tarkoittanut etteikö ilmiö olisi joidenkin kohdalla todellinen. Mutta minä pidän sitä kyllä osittain luonne- ja asennekysymyksenä. Ei kaikki huippuälykkäätkään koe tavisten kanssa jatkuvaa tuskastumista näiden tyhmyyteen, ei kaikki heistä valitse esimerkiksi huippuälykästä puolisoa tai edes ystäviä. Olen tuntenut aikoinani yhden sinun kaltaisesi ihmisen, ja voin kertoa, että kyllä se asenne oli aika raskas vaikka itse satuinkin siihen parin prosentin siedettävään joukkoon hänen mielestään kuulumaan. Mikäli ap olisi oikeasti huippuälykäs, mitä vahvasti kyllä epäilen, niin ehkä tämä asenne olisi osasyy siihen miksei parisuhdemarkkinoilla natsaa. Todennäköisemmin ap on kuitenkin vain suhteettoman ylimielinen, lievästi keskivertoa älykkäämpi tai pelkkä koulutettu tavis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa aloittajan ongelma olla ulkonäkö älykkyyden sijaan :D

Nauroin ääneen :D t. Kaunis, varattu ja tarpeeksi fiksu

Kuinka moni nainen pitää itseään oikeasti rumana? Sanoisin, että aika harva itseään kauniina pitävistä naisista sitä tosiasiassa on. Onneksi miehilläkin on useita eri makuja.

No ihan kadulla pysäytetään ja saatetaan ihmetellä ulkonäköäni ääneen. Olen jo nelikymppinen eli ei ole vain nuouruus jota ihastellaan. Juuri eräässä isossa tapahtumassa joukko teinejä ihaili ulkonäköäni ääneen. En ole valinnut olla tämän näköinen tai tavallinen äykkyyden osalta. Parisuhteen sain juuri sen kanssa joka kiinnosti aina. Iloisuus ja mukavuus sanottu suhteissani aina hyviksi puolikseni. Nykyinen mieheni on siis hyvin fiksu ja ei häntä ahdista "tyhmyyteni".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina puhutaan älykkäiden muka huonommista sosiaalisista taidoista? Tutkimusten mukaan älykäs on useammin myös sosiaalisesti taitava. Jos sitten mennään ihan ääripäähän, neroihin, heissä saattaa olla enemmän ”erikoisesti” käyttäytyviä. Itse ajattelen mielummin, että heillä on erilaiset sosiaaliset taidot, ei huonommat. Ehkä heidän tapansa onkin parempi, mutta tyhmä (ja massa) tietysti pitää aina omaa tapaansa ja itseänsä parempana.

Hieman keskimääräistä älykkäämpi on keskimäärin myös sosiaalisesti taitava. Kun täällä puhutaan kuitenkin niin suuresta erosta, että tavis vaikuttaa rinnalla kehitysvammaiselta, niin kyllä minä näkisin että silloin puhutaan jo huippuälykkäistä. Jos taas puhutaan jostain 130 tason ÄO:sta ja henkilöstä tuntuu siltä, että suurin osa väestöstä on häneen verrattuna häiritsevän tyhmiä, niin ei se todellinen ongelma ole älykkyysero vaan joku ihan muu.

Miksi pitää ymmärtää väärin tuota kehitysvamma-vertausta? Kukaan älykkääksi itseään tituleeraava ei ole täällä sanonut, että pitää taviksia kehitysvammaisina. Vaan kyse oli useamman kymmenen pisteen älyykkyserosta, joka on olemassa. Samalla tavalla kuin keskiverto huomaa vammaisen olevan itseään tyhmempi, huippuälykäs huomaa keskiverron olevaan itseään tyhmempi. Miten väännät tuon niin, että keskiverrot ovat vammaisia?!

Minä nimenomaan en väittänyt ap:n sanoneen keskivertoälykkäitä vammaisiksi, vaan puhuin tilanteesta jossa "tavis VAIKUTTAA rinnalla kehitysvammaiselta". Tämä vastaa minusta kyllä aika hyvin sekä aloittajan että muutaman muun kommentoijan puheita. Olen kyllä ymmärtänyt varsin hyvin mitä ap tarkoittaa, mutta kaikki älykkäät eivät koe niin eivätkä etsi kumppania joka kokee niin. Elämä on ihan hiton paljon helpompaa niille, jotka eivät tee omasta älykkyydestään ongelmaa.