Päiväkodin henkilökunta keksinyt lapselleni lempinimem, jolla nyt lasta kutsuvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen vurohoidossa ja lapset on minulle tuttuja ja rakkaita.Kutsun usein heitä lempinimillä,esim.vilma=viltsu...Ne on hellittelynimiä.Enpä ole tajunnutkaan,että joku ei siitä tykkää.

Eli hyvä tietää tämäkin.En enää tee niin!

Saako lapsi kutsua sinua Pimpsu-tädiksi? Tai saako vanhempi kertoa hoitajalle, että "aamulla Köntsä kertoi, että menette huomenna retkelle".

Jaa.No minä en kutsu kyllä lapsia alapäästä tai ulosteista väännetyillä lempinimillä:D

Joten pikkasen eri juttu:D:D

Vanhemmat kutsu mua Nipsuksi, se oli ok kun olin pieni, vanhetessa kielsin sen käytön, että ei ne vanhempienkaan antamat lempinimet aina itse lasta miellytä, joten josko annettais lapsen itse päättää. 3v lapseltakin voi jo kuiten kysyä tykkääkö, että häntä kutsutaan nimellä X. 

Ettei nyt vaan olisi käynyt niin, että olet väen vängällä keksinyt lapsellesi mahdollisimman "erikoisen" nimen ja henkilökunta käyttää lyhennettä kyseisestä nimestä vain siksi, että alkuperäisen nimen oikein lausumiseen menisi noin 100 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla epäselvää, että henkilöä kutsutaan tämän oikealla nimellä?! Harvalla lapsella on niin pitkä ja vieraskielinen nimi, että sen päivittäinen lausuminen vaatisi suuria ponnistuksia hoitajilta. Olisi täysin asiatonta muuttaa Muhammed Muhkuksi tai Matleena Malluksi, ainakaan varmistamatta vanhemmilta ensin. Sitten kun lapsi on koululainen, on asia eri, koska lapsi voi itse muodostaa mielipiteen asiasta ja pistää itse vastaan, jos siltä tuntuu.

Ja nimi on iso osa henkilön identiteettiä vai voitteko todella väittää, ettei sillä ole väliä, vaikka nimenne yhtäkkiä vaihtuisi Elinasta Elisaksi? Tuskin huomaisitte moista pikkuista nyanssia...

Juuri niin! Viihdoin järkeviä linjoilla. Ei voi olla epäselvää, että lasta kutsutaan päiväkodissa hänen omalla nimellään!

Vierailija kirjoitti:

Ettei nyt vaan olisi käynyt niin, että olet väen vängällä keksinyt lapsellesi mahdollisimman "erikoisen" nimen ja henkilökunta käyttää lyhennettä kyseisestä nimestä vain siksi, että alkuperäisen nimen oikein lausumiseen menisi noin 100 vuotta?

Ainoa asiallinen tapa toimia on silti vain kutsua lasta hänen omalla nimellään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama tilanne. Siskokset ovat nimiltään Eleonoora ja Josefiina. Tarhan tädit olivat keksineet alkaa kutsua heitä nimillä Ellu ja Jossu. Olen tyttärilleni antanut kauniit nimet, niin joku kehtaa keksiä heille noinrumat lempinimet. Olen antanut tarhaan palautetta, että tyttöjä pitää kutsua oikeilla nimillä, mutta niin ne tädit vaan jatkaa tuota nimittelyä. Ei mikään ihme, että lapset oppivat kiusaamaan toisiaan.

Ellu ja Jossu kuulostaa paljon kivemmalta kuin alkuperäiset.

Meillä oli samanlainen tilanne edellisessä päiväkodissa (jossa oli paljonkin ongelmia ihan johdonkin tasolla). Kaksivuotiasta, kaksikielistä lasta kutsuttiin henkilökunnan toimesta pidennetyllä lempinimellä, joka selvästi oli sellainen vähän naureskeleva, mukalempeä. En oikeaa nimeä tahdo paljastaa, mutta vähän sama jos ruotsinkielinen Erik olisi hoitajien suussa Erkki tai englanninkielinen Josh Jooseppi. Lopettivat tämän nimen käytön, mutta isompien ryhmän lapset jatkoivat nimen käyttöä ivaavallakin tavalla. Vaihtaessamme (onneksi) päiväkotia, uusi omahoitaja kysyi heti että onko lempinimeä tai nimiä joilla lasta ei saa kutsua.

Mun lasta alettiin kutsua päiväkodissa _Köröksi_. Siis Körö. Lapsella oli ollut yksi päivä huonompi jolloin hoitaja oli kysynyt lapselta, että miksi olet noin mörököllinä tänään. Toinen hoitaja oli vääntänyt sitten siitä lempinimen Körö, koska lapsen etunimi alkaa K:lla. Muita nimen kirjaimia ei ole tuossa sanassa... Systemaattisesti kutsuivat lasta sitten Köröksi myös minun kuullen. Kielsin, mutta edelleen kuulin tuota ennen kuin hoitajat huomasivat minun tulleen.

Minun lastani sanottiin päiväkodissa kyrväksi. Ei mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tähän ketjuun aiemmin ja kerroin kouluttavani lähihoitajia. Ihmettelen yhä suuresti sitä, että monille on itsestään selvää lempinimien käytön oikeutus. Ei tässä ole kyse koululaisesta vaan 3-vuotiaasta lapsesta! Ei lempinimiä voi noin vain ottaa käyttöön vanhemmista piittaamatta. Ja silloin vanhemmat voivat todellakin oikaista PK:n henkilökuntaa jos joukossa on noin tyhmiä. 

Missä on ammattimainen ote työhön hoitajat?? 

Toivottavasti sinulla on tärkeempääkin opetettavaa kuin tämä nimiasia.Hui,kauhistus!

Minä en ole oikein koskaan oppinut käyttämään ihmisistä lempinimiä. Opettaja yritän aina kutsua lapsia sillä nimellä, millä heidät on virallisesti kirjattu, vaikka se olisi jotain tyyliin Karoliina-Maija. Jos vanhemmat ovat sellaisen nimen antaneet, sillä sitä lasta sitten kutsutaan. Kaverit ja suku saa kutsua miten haluaa. 

Minuakin kyllä ärsyttää, kun isäni kutsuu lastani "Viltsuksi". Karsea nimitys. Minä käytän aina oikeaa nimeä, jonka itse valitsin ja lapselle annoin ja joka on mielestäni maailman kaunein nimi.

Jos asia sinua häiritsee, ap, sano se päiväkotiin. Mielellään kohteliaasti. Luulisi heidän ymmärtävän.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samanlainen tilanne edellisessä päiväkodissa (jossa oli paljonkin ongelmia ihan johdonkin tasolla). Kaksivuotiasta, kaksikielistä lasta kutsuttiin henkilökunnan toimesta pidennetyllä lempinimellä, joka selvästi oli sellainen vähän naureskeleva, mukalempeä. En oikeaa nimeä tahdo paljastaa, mutta vähän sama jos ruotsinkielinen Erik olisi hoitajien suussa Erkki tai englanninkielinen Josh Jooseppi. Lopettivat tämän nimen käytön, mutta isompien ryhmän lapset jatkoivat nimen käyttöä ivaavallakin tavalla. Vaihtaessamme (onneksi) päiväkotia, uusi omahoitaja kysyi heti että onko lempinimeä tai nimiä joilla lasta ei saa kutsua.

Yksi maahanmuuttajaystäväni kuvitteli, että lasta kutsutaan pidemmällä lempinimellä, koska hoitajat eivät osaa lausua lapsen varsin suomalaiseen suuhun sopivaa nimeä. Sanoin, että vaikka lapsella olisi ollut nimen suomalainen versio, niin aivan samalla tavalla olisi käyttöön tullut sama lempinimi. Seuraavalla lapsella ei ole lempinimeä, vaikka nimi ei sovi suomalaiseen suuhun yhtä helposti.

Omista monikielisistä lapsilla vain sillä on lempinimi, jonka nimi on helpoin sanoa suomalaiselle ja lempinimeä käytetään myös kotona. Sen sijaan tämän lempinimen päätteet vaihtuvat koko ajan. Itse olen kokenut lempinimet enemmän hellittelyniminä kuin loukkaavina, vaikka meillä on monikieliset ja monikulttuuriset lapset. Osasin myös etukäteen varautua siihen, että lempinimiä saattaa tulla, koska nimet eivät ole yleisiä, eivätkä helpoimmasta päästä lausua. Monet monikulttuuriset perheet kiertävät näitä niin, että lapsella on kaksi eri nimeä, joita käytetään eri yhteyksissä. Etunimeä suomenkielisten kanssa ja toista nimeä vieraskielisten kanssa.

Jos lempinimi jollain tavalla halventaa lasta tai lapsi itse ei siitä tykkää, niin voi olla perusteltua puuttua asiaan, mutta muuten kehottaisin etsimään oikeita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samanlainen tilanne edellisessä päiväkodissa (jossa oli paljonkin ongelmia ihan johdonkin tasolla). Kaksivuotiasta, kaksikielistä lasta kutsuttiin henkilökunnan toimesta pidennetyllä lempinimellä, joka selvästi oli sellainen vähän naureskeleva, mukalempeä. En oikeaa nimeä tahdo paljastaa, mutta vähän sama jos ruotsinkielinen Erik olisi hoitajien suussa Erkki tai englanninkielinen Josh Jooseppi. Lopettivat tämän nimen käytön, mutta isompien ryhmän lapset jatkoivat nimen käyttöä ivaavallakin tavalla. Vaihtaessamme (onneksi) päiväkotia, uusi omahoitaja kysyi heti että onko lempinimeä tai nimiä joilla lasta ei saa kutsua.

Yksi maahanmuuttajaystäväni kuvitteli, että lasta kutsutaan pidemmällä lempinimellä, koska hoitajat eivät osaa lausua lapsen varsin suomalaiseen suuhun sopivaa nimeä. Sanoin, että vaikka lapsella olisi ollut nimen suomalainen versio, niin aivan samalla tavalla olisi käyttöön tullut sama lempinimi. Seuraavalla lapsella ei ole lempinimeä, vaikka nimi ei sovi suomalaiseen suuhun yhtä helposti.

Omista monikielisistä lapsilla vain sillä on lempinimi, jonka nimi on helpoin sanoa suomalaiselle ja lempinimeä käytetään myös kotona. Sen sijaan tämän lempinimen päätteet vaihtuvat koko ajan. Itse olen kokenut lempinimet enemmän hellittelyniminä kuin loukkaavina, vaikka meillä on monikieliset ja monikulttuuriset lapset. Osasin myös etukäteen varautua siihen, että lempinimiä saattaa tulla, koska nimet eivät ole yleisiä, eivätkä helpoimmasta päästä lausua. Monet monikulttuuriset perheet kiertävät näitä niin, että lapsella on kaksi eri nimeä, joita käytetään eri yhteyksissä. Etunimeä suomenkielisten kanssa ja toista nimeä vieraskielisten kanssa.

Jos lempinimi jollain tavalla halventaa lasta tai lapsi itse ei siitä tykkää, niin voi olla perusteltua puuttua asiaan, mutta muuten kehottaisin etsimään oikeita ongelmia.

Ihan uteliaisuudesta, eikö mielestäsi lapsella ole oikeutta siihen omaan nimeen ja kaksikieliseen identiteettiin? Jos lapsen nimi on vaikkapa Manuel, miksi tärkeintä ei ole lapsen kasvaminen omaan identiteettiin johon kuuluu kaksikielisyys, vaan se, että tarhatätien on "helpompi" sanoa Mauno?

Ehkä päiväkodissa lapset käyttävät toisistaan lempinimiä ja se jäänyt henkilökunnan mieleen. Lapsuudessa kaikilla oli lempinimi ja yleensä muiden keksimä. Monihan kävi koko peruskoulunsa lempinimellä 😁

Vierailija kirjoitti:

Ehkä päiväkodissa lapset käyttävät toisistaan lempinimiä ja se jäänyt henkilökunnan mieleen. Lapsuudessa kaikilla oli lempinimi ja yleensä muiden keksimä. Monihan kävi koko peruskoulunsa lempinimellä 😁

Osa käyttää lempinimeään vielä aikuisenakin. Esimerkiksi Jari ”Jaajo” Linnonmaa, Tuomas ”Tunna” Milonoff ja Joonas ”Jone” Nikula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä päiväkodissa lapset käyttävät toisistaan lempinimiä ja se jäänyt henkilökunnan mieleen. Lapsuudessa kaikilla oli lempinimi ja yleensä muiden keksimä. Monihan kävi koko peruskoulunsa lempinimellä 😁

Osa käyttää lempinimeään vielä aikuisenakin. Esimerkiksi Jari ”Jaajo” Linnonmaa, Tuomas ”Tunna” Milonoff ja Joonas ”Jone” Nikula.

Ja Ololade ”Lola” Odusoga.

Meillä oli joukkueessa kaksi samannimistä ja meitä kutsuttiin molempia sukunimillä. Jossain vaiheessa mun sukunimestä lyhennettiin lempinimeksi eräs miehen nimi. Äitini sai aina jäätävät raivarit, kun joku joukkueessani kutsui minua tuolla nimellä. Kuulemma haukkumista, vaikken itse pitänyt sitä minään. Käytän kaiken lisäksi itse kyseistä nimeä aina onlinepeleissä.

Onko tytön nimi Nausica?

Meillä muksu sai päikyssä lempinimen (joka ei liittynyt millään lailla lapsen nimeen, vaan hänen muuhun olemukseensa) ja hoitaja kysyi meiltä kerran, onko se meille ok.  Meille oli ja lasta on nyt koko hänen päikky-eskari-ajan kutsuttu välillä lempinimellä siellä. Kotona tätä ei käytetä koskaan :). Tykkään kyllä lempinimestä, mutta se ei istu omaan suuhun ja omaan kotiin.

Arvostan sitä, että päikystä kysyivät, onko ok. 

Mielestäni henkilökunta ei voi oma-aloitteisesti alkaa kutsua lempinimeltä. Ammattitaidottomuutta! Eri asia, jos vanhemmat ehdottavat/sanovat, että on ok käyttää jotain lempinimeä. Ei muuten.  Asiasta voi todellakin sanoa.