Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään.
Mutta en olettanutkaan hoidattavani lasta isovanhemmilla, kuten monet tuntuvat tekevän saadakseen lapsivapaata. Joka on jo ihan älytön edes sanana.Sama täällä, vaikka kolme lasta ja lapsilla on läheiset välit isovanhempiin, joka on syntynyt kun molemminpuolin vierailemme toisemme luona.
Ja tuo lapsivapaa-sana on aivan älytön, millainen vanhempi haluaa lapsivapaa-aikaa niistä maailman rakkaimmista ipanoista, ainakin meillä kumpikaan vanhempi ei voi olla kylliksi lasten kanssa, niin ihania ne ovat.
Eikä tulisi mielenkään lykätä heitä isovanhempien hoidettavaksi, kun työn takia joutuvat jo olemaan päiväkodissa 9-10h ja illasta jää vain muutama tunti valveella oloaikaa ja ne vapaat viikonloput halutaan koko perhe olla yhdessä, johon kuuluvat olennaisesti myös lapset.Ottavatko nämä lapsivapaa-haikailevat, myös puolisostaan vapaata tai muista rakkaista ihmisistä?
Ja pikkulapsi aikaa on todella lyhyt ja menee yhdessä hurauksessa, kun huomaa heidän olevan jo koululaisia.
Se pikkulapsiaika ei ole niin hirveän lyhyt jos on lasten kanssa 24/7, kaikkien lapset ei ole päiväkodissa puolet päivästä. Todellakin voisin ottaa puolisostakin vapaata jos oltaisiin yhdessä vuorokauden ympäri jokaikinen päivä ja itseasiassa vaikkei ollakaan niin kyllä mä haluan omaakin aikaa.
Minä koen kyllä äärimmäisen tärkeänä myös kahdenkeskeisen ajan puolison kanssa. Eli ns lapsivapaan. Silloin esim käydään syömässä, leffassa, nähdään kaveripariskuntia, lenkkeillään.. Mitä vain keksitään. Vaikka lapset ovat äärimmäisen ihania ja heidän kanssaan nautin, nautin myös paljon siitä omasta puolisostakin.
Meillä parisuhde voi tosi hyvin tästäkin syystä. Myös nyt pikkulapsi aikana. Sen eteen vaan pitää vähän nähdä myös vaivaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään.
Mutta en olettanutkaan hoidattavani lasta isovanhemmilla, kuten monet tuntuvat tekevän saadakseen lapsivapaata. Joka on jo ihan älytön edes sanana.Sama täällä, vaikka kolme lasta ja lapsilla on läheiset välit isovanhempiin, joka on syntynyt kun molemminpuolin vierailemme toisemme luona.
Ja tuo lapsivapaa-sana on aivan älytön, millainen vanhempi haluaa lapsivapaa-aikaa niistä maailman rakkaimmista ipanoista, ainakin meillä kumpikaan vanhempi ei voi olla kylliksi lasten kanssa, niin ihania ne ovat.
Eikä tulisi mielenkään lykätä heitä isovanhempien hoidettavaksi, kun työn takia joutuvat jo olemaan päiväkodissa 9-10h ja illasta jää vain muutama tunti valveella oloaikaa ja ne vapaat viikonloput halutaan koko perhe olla yhdessä, johon kuuluvat olennaisesti myös lapset.Ottavatko nämä lapsivapaa-haikailevat, myös puolisostaan vapaata tai muista rakkaista ihmisistä?
Ja pikkulapsi aikaa on todella lyhyt ja menee yhdessä hurauksessa, kun huomaa heidän olevan jo koululaisia.
Se pikkulapsiaika ei ole niin hirveän lyhyt jos on lasten kanssa 24/7, kaikkien lapset ei ole päiväkodissa puolet päivästä. Todellakin voisin ottaa puolisostakin vapaata jos oltaisiin yhdessä vuorokauden ympäri jokaikinen päivä ja itseasiassa vaikkei ollakaan niin kyllä mä haluan omaakin aikaa.
Minä koen kyllä äärimmäisen tärkeänä myös kahdenkeskeisen ajan puolison kanssa. Eli ns lapsivapaan. Silloin esim käydään syömässä, leffassa, nähdään kaveripariskuntia, lenkkeillään.. Mitä vain keksitään. Vaikka lapset ovat äärimmäisen ihania ja heidän kanssaan nautin, nautin myös paljon siitä omasta puolisostakin.
Meillä parisuhde voi tosi hyvin tästäkin syystä. Myös nyt pikkulapsi aikana. Sen eteen vaan pitää vähän nähdä myös vaivaa ;)
Tukiverkistolla takuulla vaikutusta paljon parisuhteeseen. Moni parisuhde ei kestä ruuhkavuosia. Ja valitettavasti näin miehenä sanon, että on myös niitä vaimoja joilla tukiverkosto on olemassa, mutta parsuhteesta ei haluta eikä jakseta pitää huolta :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä tukiverkoton, haluaisin että PÄÄTTÄJIEN SILMÄT AUKENIS tälle ongelmalle. Kaikki perhelehdet ja akkainlehtihaastattelut ruokkii sitä luuloa että kaikilla on ihanat isovanhemmat lspsille jotka hoitaa ja auttaa.
Muttä näin ei ole. Kukaan ei vaan kehtaa kertoa mikä on totuus. Oon joskus erehtynyt kertomaanettä meillä kummatkaan isovanhemmat ei mitenkään ole elämässä mukana eikä pisä yhteyttäkään. Seuraus: MINUT ON TUOMITTU ja haukuttu sekä eristetty seurasta, ajateltu varmaan että minussa vika kun vlit on huonot.
No vika on näissä helvetin itsekkäissä isovanhemmissa. Nyt kaikki (neuvola, tarha, koulu, työnantaja) oettaa että sina on kaikilla isovsnhempien apua tarjolla. Meillä ei ole. Ja esim tarhan kanssa tapeltiin viikko kun ei ollut ketään varahakijaa. Kummatkaan isovanhemmat ei ihan vittuillessaankaan auta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä tai hengenlähtö lähellä. Niitä ei kiinnosta oman lapsensa elämä yhtään.
Tällasta paskaa tää on monilla. En yhtään ihmettele miksei enää tehdä lapsia. Yhteiskunnan pitäisi rakentaa hoitajapalvelua omakustannehintaan tai muuta tällaista lapsiperheen elämän helpottamiseksi.
Kyllä tukiverkosto on ihan itse luotava, eikä se tule valmiiksi, kuin manulle illallinen.
Meillä toiset isovanhemmat ovat kuolleet ja toiset hyvin iäkkäät ja sairaat, eikä koskaan ole hoitaneet lapsia.
Meillä on kuitenkin hyvintoimiva tukiverkosto ystävien ja sisarustemme kanssa ja hoidamme toistemme lapsia tarvittaessa iltaisin ja viikonloppuisin.
Lisäksi on vielä yhteinen hoitorinki, josta saamme tilapäistä hoitoapua tarvittaessa ja kuuluu kolme opiskelijaa ja yksi työtön henkilö, jotka tarvittaessa käyvät lapset päiväkodista ja hoitavat muutaman tunnin, jos meillä on työesteitä.
Eikä se ole edes kallista, kun palkkakulut vähennämme verotuksessa kotitalousvähennyksenä. Tarvittaessa saamme myös heiltä muuta apua tarvittaessa.Oman kokemuksen moni opiskelija ja työtön antaa mielellään lastenhoitoapua ja muuta, vai eikö ulkopuolinen kelpaa, vaan pitää olla isovanhemmat? Miksi?
Näinhän tehtiin ennenkin, kun kunnallista päivähoito-oikeutta ei ollut, vaan perheessä oli maalta tullut nuori tyttö kotiapulaisena. Ainakin omassa lapsuudessa.
Tarkennatko hiukan tuota hoitoringissänne olevien kustannuksia. Mitä maksatte heille tunnissa? Miten vakuutus, paljonko siihen menee? Maksatteko matkat teille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, olen 70v kelvollinen hoitamaan lapsenlapsia, mutta en toimimaan lainsäätäjien mielestä tilintarkastajana, enkä myöskään liikenteessä, kun senkin lääkäri tarkistaa määräajoin ajokykyni, kun reagointikyky ja hoksottimini on pysyvästi alentunut iän myötä.
Niin, ehkä lasten hoitoonkin tarvittaisiin joku ikätestaus (ja mielellään jo hankintaankin....) mutta tajuathan että joku 70v on jo kuollut, toimen makaa vaipoissaan ja sitten on niitä Aira Samulineja, jotka 70v oli ihan teinejä vielä. Jotain ajokortin uusimista ei oikein voida säätää ”vain dementoituneille ja sairaille -ikääntyneille” eihän kukaan sitten olisi sellainen... mutta toivon hartaasti, että vanhemmat, jotka tuntevat isovanhemmat ’dementian asteen’ osaavat itse arvioida hoitaako hän vielä lasta luotettavasti...
Asiasta kukkaruukkuun... Aira Samulin on hyvinkin äkäinen ja itsekäs,toisin kuin antaa kuvan itsestään julkisuuteen eli juurikin samanlainen kuin tässä ja moinissa muissa isovanhempiketjussa.Liikkuminen tanssijataustalla toki on ikäistään paremmalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, olen 70v kelvollinen hoitamaan lapsenlapsia, mutta en toimimaan lainsäätäjien mielestä tilintarkastajana, enkä myöskään liikenteessä, kun senkin lääkäri tarkistaa määräajoin ajokykyni, kun reagointikyky ja hoksottimini on pysyvästi alentunut iän myötä.
Niin, ehkä lasten hoitoonkin tarvittaisiin joku ikätestaus (ja mielellään jo hankintaankin....) mutta tajuathan että joku 70v on jo kuollut, toimen makaa vaipoissaan ja sitten on niitä Aira Samulineja, jotka 70v oli ihan teinejä vielä. Jotain ajokortin uusimista ei oikein voida säätää ”vain dementoituneille ja sairaille -ikääntyneille” eihän kukaan sitten olisi sellainen... mutta toivon hartaasti, että vanhemmat, jotka tuntevat isovanhemmat ’dementian asteen’ osaavat itse arvioida hoitaako hän vielä lasta luotettavasti...
Asiasta kukkaruukkuun... Aira Samulin on hyvinkin äkäinen ja itsekäs,toisin kuin antaa kuvan itsestään julkisuuteen eli juurikin samanlainen kuin tässä ja moinissa muissa isovanhempiketjussa.Liikkuminen tanssijataustalla toki on ikäistään paremmalla tasolla.
No onhan hänellä ikääkin jo 90v, harvalle sen ikäiselle enää lapsia viedään hoitoon muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsen isovanhemmat asuvat vähän yli 500km päässä. Odotan nyt meidän toista lasta.
Äitini tuli 4 päiväksi apuun, kun minulla oli aluksi niin voimakas pahoinvointi, että oksensin iltaan asti kaiken mitä söin. Vasta illalla sain onnistuneesti syötyä vähän jotain. En voinut tehdä ruokaa, kun keittiöön meneminenkin sai oksentamaan. Äitini avulla esikoinen (1v 8kk) sai ruokaa, kunnes pystyin taas itse sen tekemään.
Muuten ei olla apuja saatu, eikä olla pyydettykään. Meidän molempien vanhemmat ovat vähävaraisia, ainakin puheissa. Käyvät meillä kerran tai kaksi vuodessa. Enemmän odottavat, että me matkustamme heidän luo. Ja isovanhemmat eivät ole vanhoja.
Luen ketjua hämmästyneenä, vastaukset painottuvat jännästi heihin (meihin) jotka eivät saa juurikaan apua isovanhemmilta. Omassa tuttavapiirissäni olemme ainoa perhe, joka ei saa apua. Yritin rakentaa ystäväperheiden kanssa hoitorinkiä joka kariutui siihen, etteivät he tarvinneet minun lastenhoitopalvelujani, sillä kaikilla oli joku sukulainen joka tuli hätiin ja otti viikonlopuksi yökylään. Tuntui todella hölmöltä jäädä jatkuvaan kiitollisuuden velkaan, enkä sitten kehdannutkaan hoitoapua heiltä pyytää. Heidän tarpeensa olivat niin pieniä ja satunnaisia kun tukiverkko kuitenkin oli. Olemme siis palkanneet rehdisti lapsenvahdin kun tarvitsee, palveluksen saa kuitattua rahalla "pois päiväjärjestyksestä".
Erittäin selkeästi suurin osa isovanhemmista asuu suht lähellä lapsenlapsia ja myös auttaa, etenkin mummot. Tässä keskustelussa se ei jostain syystä näy, mikä on kiinnostavaa. Meillä on yhdet isovanhemmat hengissä, hekin 65+, eli apu toimii lähinnä sinne suuntaan, asuvat vielä omakotitalossa joten teemme polttopuut, siivoukset, mökin ylläpitoa... Tämä on kieltämättä raskasta, etenkin tuo mökki. Lastenhoitoapua saimme aiemmin esimerkiksi tunnin kahdessa kuukaudessa niin, että kävimme vaikka lenkillä vanhempien lasten kanssa. Tämä edellytti sitä, että matkustimme isovanhempien luo, laitoimme siellä ruuat valmiiksi, petipaikat, ruokimme tietysti lapset ja hoidimme niin ettei isovanhempien tarvinnut kuin katsoa perään. He ovat osallistuneet aina ns. sohvalta, eli mitään eivät lasten kanssa tee. Vanhemmiten muuttuneet ärtyneiksi ja lapsille tiuskitaan, jopa huudetaan rumasti kun eivät suostu istumaan hiljaa paikoillaan kädet sylissä.
Tosiaan, aiemmin saamamme pieni apu loppui viime kesänä kun mummo keksi, että hänpä vie lapset uimaan. Viisi käytännössä uimataidotonta alle kouluikäistä (nuorimmat vilkkaat 2-vuotiaat kaksoset) oli yksin vienyt samean lammen rantaan. :( Tiesi ettemme olisi antaneet lupaa ja kuitenkin teki näin, oli sellainen arviointivirhe etten lapsia voi enää hänelle luottaa. Onneksi mitään ei tapahtunut. En itse lähde koskaan rannalle ilman toista aikuista koska on täysin mahdotonta yksin pitää heitä silmällä.
Minä ja mies olemme viettäneet kesämme mummoloissa, isovanhemmilta tuli paljon lahjoja, rahaa ja konkreettista apua. Kontrasti on suuri omaan tilanteeseemme nähden. Yritän soittaa isovanhemmille puhelimella ja skypellä silloin tällöin, mutta jos vastaavat, niin keskustelu painottuu vain heihin, missä konserteissa ovat käyneet, mihin matkustavat seuraavaksi jne. Lapset eivät heitä kiinnosta. Välillä ihmettelen tuota heidän raihnaisuuttaankin, miten eivät saa edes ikkunoita pestyä kun kuitenkin kunto riittää ulkomaanmatkoihin ja pitkiin kävelyihin helteisissä turistikohteissa. Meillä ei vaan ole mitään yhteistä heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään..minun vanhemmat asuvat 300km päässä ja miehen lähempänä..satunnaisesti nähdään ja synttäreinä/jouluna antavat jotain lahjoja..jos antavat(en odota niitäkään)
Pakko sanoa, että meillä on käynyt Mll-hoitaja jo 10-vuotta ja hän oli n.40-vuotias kun ekan kerran tavattiin..ei kaikki ole mitään nuoria, ja en minäkaikkia nuoriakaan yleistäisi ettei pärjää vaikka vauvankin kanssa😊Mieluummin maksan jollekkin joka oikeesti tykkää lapsista ja tiedän, että pärjää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset isovanhemmat eli omat vanhempani hoitivat paljon kahta vanhinta lasta, varsinkin kun olin vuoden yksinhuoltaja. Käytännössä sain apua aina kun vaan soitin ja pyysin. Äiti vaihtoi työvuorojaan jos lapset sairastuivat ja tuli meille hoitamaan lapsia että pääsin töihin jne. Rahallista apua ei niinkään varsinaisesti lapsille ole tullut, synttäri- ja joululahjat. Kahden nuoremman kanssa ovat olleet huomattavasti vähemmän, äiti on sanonut ettei enää jaksa. Sen sijaan auttavat nyt rahallisesti näiden kalliissa harrastusmaksuissa, tai lähinnä kesäleireissä. Tykkäävät nähdä lapsia mutta eivät ottaa hoitoon ilman aikuista vaikka lapset ovatkin jo kouluikäisiä kaikki.
Toiset isovanhemmat (eli kahden nuoremman isovanhemmat) ovat arkielämässä paljon läsnä. Lapset käyvät monta kertaa viikossa mummon ja papan luona ja esim nuorin menee koulusta sinne kun meillä on pidempi työpäivä tai iltamenoja. Hoitavat käytännössä aina kun pyytää apua. Ostavat synttäri- ja joululahjat ja välillä jotain vaatetta, esim kenkiä tms, jos mummon mielestä lapsella on jotain liian kulunutta päällä. Ei kuitenkaan mitään kovin suurta rahallista apua, enemmän sitä hoivaa ja kiinnostusta lasten elämään.
Kolmannet isovanhemmat (eli kahden isoimman toiset isovanhemmat) eivät ole oikeastaan missään tekemisissä lasten kanssa. Nähdään ehkä 1-2 krt/vuosi ja ovat ihan vieraita keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään mistään päin apuja tullut. Isovanhemmat eivät ole auttaneet juuri nimeksikään.
Ei koskaan taloudellisesti yhtään. Eihän lapset ole heidän lapsiaan.
Ei, mutta niiden lasten vanhemmat on heidän lapsiaan.
Minulle mättää monta kertaa näissä perhekuvioissa juurikin se, että lapsi on oma lapsi vain 18v asti ja sitten siitä jo sietääkin päästä eroon...kunnes huomataan, että ne muut samanikäiset saavatkin sisältöä elämäänsä lapsenlapsista ja ruvetaan mankumaan että ”miksei meille isovanhemmille ole teillä yhtään aikaa”
T.Isoäiti itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän Henna oli joskus yhden yön pohjoisessa anoppini ja appeni luona kun menimme Hossaan mieheni kanssa. Lupasivat pitää hyvän huolen kun lähdimme matkaan. Jos olisimme tienneet miten häntä kohdeltiin niin emme olisi koskaan häntä sinne jättäneet, kohtelu karua ja komentelevaa pienelle tytölle joka oli harvoin heidän kanssaan, vasta nyt aikuisiällä on kertonut ja se ei enää paljon auta, appi on kuollut mutta anoppi elää. Siis aivan kamalaa. Jos anoppi kuolee ennen miestäni tai minua niin emme muista häntä mitenkään, appi oli ollut samanlainen vain heidän kaksi asianaja-ja ekonomitytärtään ja heidän lapsiaan pidettiin arvossa, muut duunarilapsensa ja heidän mukalat eivät ole mitään. Seuraavan kerran kun menen pohjoiseen niin käyn aamukakilla apin haudalla ja niin käy kuulemma miehenikin eli vainajan poika.
Isovanhemmat ei auttaneet eikä enää tarvita. Minua hoiti isovanhemmat, kun olin lapsi, joten omat vanehmmat ei siihenkään liikaa osallistuneet.
Älkää muuten uskoko "omistautuneita isovanhempia", joiden luona lapsenlapset ovat solkenaan hoidossa. Tällaiset on meilläkin, valittellevat vielä ikäväänsä. Tosipaikan tullen eivät "ehdi" eivätkä näe lapsenlapsiaan kuin juhlapyhinä kahvilla muun suvun kesken, siinä se hoito, apu ja osallistuminen koskaan.
(Lyhyt välimatka, eläkkeellä olevat, terveet isovanhemmat, joilla ei omia vanhempia enää ole ollut vuosiin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän nämä asiat menevät uusperheissä? Esim miten mielellään äitipuoli, jota arvosteltu, hoitaa myöhemmin lapsipuoliensa lapsia?
Mun miehellä ei ollut omia lapsia kun tapasimme, minulla 3. Hänen vanhempamsa kysyivät 1. tapaaiskerralla jos voivat olla isovanhempia lapsilleni ( mun vanhemmat kuolleet ja exän vanhempia ei kiinnostanut). Nuorimmainen viettikin paljon aikaa mummolassa ja toki vuosia myöhemmin yhteinen lapsemmekin.
Nyt mieheni on ihana rakastava isoisä näiden "valmiiden" lasten lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ei auttaneet eikä enää tarvita. Minua hoiti isovanhemmat, kun olin lapsi, joten omat vanehmmat ei siihenkään liikaa osallistuneet.
Älkää muuten uskoko "omistautuneita isovanhempia", joiden luona lapsenlapset ovat solkenaan hoidossa. Tällaiset on meilläkin, valittellevat vielä ikäväänsä. Tosipaikan tullen eivät "ehdi" eivätkä näe lapsenlapsiaan kuin juhlapyhinä kahvilla muun suvun kesken, siinä se hoito, apu ja osallistuminen koskaan.
(Lyhyt välimatka, eläkkeellä olevat, terveet isovanhemmat, joilla ei omia vanhempia enää ole ollut vuosiin.)
Hoitakaa itse lapsenne kun niitä kerta olette tehneetkin.
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa teidän mukuloitanne.
Ihmeellistä urputusta.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ei auttaneet eikä enää tarvita. Minua hoiti isovanhemmat, kun olin lapsi, joten omat vanehmmat ei siihenkään liikaa osallistuneet.
Älkää muuten uskoko "omistautuneita isovanhempia", joiden luona lapsenlapset ovat solkenaan hoidossa. Tällaiset on meilläkin, valittellevat vielä ikäväänsä. Tosipaikan tullen eivät "ehdi" eivätkä näe lapsenlapsiaan kuin juhlapyhinä kahvilla muun suvun kesken, siinä se hoito, apu ja osallistuminen koskaan.
(Lyhyt välimatka, eläkkeellä olevat, terveet isovanhemmat, joilla ei omia vanhempia enää ole ollut vuosiin.)
Etkö siis usko, että kukaan isovanhempi "omistautuu" lapsenlapsilleen, vai mitä tuo kommenttisi tarkoittaa? Itse mielestäni hoidan kohtalaisen paljon lastenlapsiani, lähes viikottain on joku yökylässä, haen päiväkodista, hoidan lapsen sairastuessa kotona, kuljetan harrastuksessa yhtä jne. Olen perunut myös omia menojani, kun joku yllättävä hoidontarve ilmaantuu.
Jäin pois töistä, että voin hoitaa ladtenlasta. Elän nyt mieheni palkalla, kun sain karenssin. Mutta mikä on tärkeämpää kuin lapsenlapsi. Olisi itsekästä jatkaa töissä, kun voi auttaa lapsenlapsen hoidossa. Lisäksi ajattelen, että vanhainkodilla käy lapsenlapsi katsomassa, kun hoidan häntä paljon.
Mielenkiintoinen ketju. Minä perheeni nuorin lapsi sain omani melko vanhana ja olen jotunut selviämään ilman hoitoapua. Ei ole ollut helppoa. Nyt on jo molemmat mummot kuolleet. Avioerokin tuli kun ei saatu koskaan olla kahdestaan. Minua auttaa ystävät joista osa löydetty netistä eli ovat myös tukiverkottomia ja joutuneet kohtaamaan kuolemaa tai heillä vanhempi jo nuorena hoitokodissa, oma ero tai isovanhemman ero takana tms. Nykyisin minua auttaa uusi mieheni ja lasten isä harvoin. Muuten menee juuri nyt han hyvin, on ok työ ja korkeakoulut käyty aikanaan. Vielä riittää hoitamista lapsissa. Itse en koe tehneeni mitään väärin. Lapsen olisin voinut hankkia jo 25 v se olisi auttanut jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on hoitanut toista lasta vähän, lähinnä silloin kun toisen paljon sairastelevan lapsen kanssa oltu sairaalassa. Aina siis joku hätätilanne, huvin vuoksi ei olla viety.
Mummo hoisi minut ja veljeni kouluikään asti, päiväkodissa emme olleet. Silti äitini hokee, että on omat lapsensa hoitanut.
Muut isovanhemmat ei ole auttaneet senkään vertaa.Oliko niin, että teillä ei ollut päiväkotipaikkaa ja siksi mummo hoiti. Kai se sinun äitisi kävi töissä, jos mummo hoiti teidät? Oletko tuosta hoitamisasiasta eri mieltä, äitisi ei hoitanut teitä vaan mummo?
Pikkusen kuultaa katkeruus kommentistasi, miksi noin?
Tuota päiväkotiasiaa olen äidiltäni kysynyt, mutta hän ei halua keskustella asiasta. Ilmeisesti taloudellisesti näin oli järkevämpi. Mutta jos on noin paljon itse apua saanut, niin olen kyllä vähän katkera ettei itse ole halukas auttamaa juuri yhtään.
Tuo päivähoitolain uudistus tuli voimaan 1985 (?) ja miten nopeasti se tapahtui sitten käytännössä kuntien tasolla. Esim itse en saanut lapsia kunnalliseen hoitoon, sillä hoitoon oli tulorajat ja ne menivät yli, jos molemmat olivat töissä.
10 vuotta aikaisemmin 1975
Molemmat isovanhemmat auttavat aina pyydettäessä,paljon myös pyytämättä. Esikoinen on suunnilleen päivän viikossa miehen vanhemmilla meidän työpäivän ajan, jotta tarhaviikot on lyhyempiä. Lisäksi molempien vanhemmat ottavat hoitoon kun on tarvetta, kun halutaan miehen kanssa ihan vaikkapa kahdenkeskeistä aikaa. Joskus pyytävät yökylään, ja ovat aina sanoneet että saa tulla yökylään aina kun on tarve, tai vaikka jos me vanhemmat tarvitsemme pidempiä yöunia. pitävät huolta ja ovat kiinnostuneita jaksamisestamme. Rahallisesti eivät juurikaan osallistu, kokisin sen kyllä vääränä, koska miehen vanhemmat eläkkeellä ja omat vanhemmat pian eläkkeellä. Olemme suht suurituloisia itse. Mutta monesti on esim. lumityöt pihalta tehty tai kotohommissa muuten autettu työpäivämme aikana.
Koen että olemme onnekkaita. Energiaa ja aika jää myös parisuhteen hoitamiselle. Me myös itse pidämme yhteyttä lasten isovanhempiin. Nähdään viikottain, välillä useitakin kertoja. autamme heitä jos on tarvetta. Aina sanomme että pyynnöistä saa kieltäytyä,. heillä ei mielestäni mikään velvollisuus ole "olla aina valmiina"
Olen huomannut että tämä meidän tukiverkosto herättää joissain kateellisuutta, mikä on surullista.