Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?

Minulle jäi aloitus epäselväksi. Ap: n vanhemmat kuolleet ja hänellä kuuskymppiset isovanhemmat? Enkö tajunnut vai onko ap teiniäiti?

Ostavatko tosiaan vanhemmat tai isovanhemmat kalliita tavaroita perheille ja vielä pitäisi aina olla hoitovalmiudessa ja antaa rahaa?

Olen vanha nainen, tuollaista ei ole ollut meidän suvussa. Jokainen nuori perhe on saanut elää tulojensa mukaan, lahjat normaaleja pienehköjä, kattilaa, kodin käyttötekstiiliä tms. Äidit ja anopit tilanteen mukaan antaneet lastenhoitoapuja, en tiedä ketään kuka olisi ollut nuorten perheiden siivoojana. Kai se nyt on vähin mitä kaks nuoeta ihmistä voi kotileikeisssään tehdä.

Itselläni ei äiti ollut enää iältään auttajaksi sopiva, anoppi oli kuollut. Itse pärjättiin .

Ei isovanhemmat hoitaneet minua kun olin lapsi. Harvoin heitä edes tapasin. Isän äitiä vasta joskus kun olin n. 8-9 vuotias koska isä oli huonoissa välissä äitinsä kanssa ja äidin vanhempia ei saanut puhutella, vastata vain jos joskus harvoin jotain kysyivät ja tietysti teititellä, myös äiti ja hänen siskokset sanoivat aina te, äidilleen ja isälleen, ei koskaan sinä. (tämä 60-luvulla). En minäkään ole ollut lapsenvahtina tyttärieni lapsille, nuoremalla tyttärellä on kaksoset ja hän sanoi että ymmärtää että niissä on liikaa tekemistä yhdelle ihmiselle ja vanhempi tytär sanoi alunperin että minun ei tarvitse olla lapsenvahti, olen vain mummo. Kylään saavat tulla aina kun ehtivät, muuten soitellaan ja lähettävät kuvia ja videoita kun ei kuitenkaan asuta ihan vierekkäin.

Miuku70 kirjoitti:

Meillä ei mitenkään.

Puolison kumpikin vanhempi elää ja itsellä äiti on vielä elossa. Asutaan kaikki 6 km:n sisällä toisistamme.

Meillä vanhin lapsi täyttää 13 v. ja nuorin on 6 v, yhteensä 4 lasta.

Ensimmäistä kertaa maaliskuussa  oltiin puolison kanssa yksi ilta ja yö ihan vaan kahden!

Edes silloin kun lapsia on syntynyt (paitsi eka), ei puolisoni ole pystynyt lähtemään sairaalaan mukaan, koska

ei ole ketään hoitajaa siksi ajaksi muille lapsille kotiin.

Ne ketkä saavat jeesiä sukulaisiltaan tai tuttaviltaan - nauttikaa ja ennenkaikkea arvostakaa sitä!

Meillä sama. 3 lasta, nyt 6-13v. Meitä vielä odottaa kahdenkeskinen aika esikoisen syntymän jälkeen. Kaikki isovanhemmat ja me asumme 12 km päässä toisistamme.

Ei mitään lastenhoitoapuja koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei isovanhemmat hoitaneet minua kun olin lapsi. Harvoin heitä edes tapasin. Isän äitiä vasta joskus kun olin n. 8-9 vuotias koska isä oli huonoissa välissä äitinsä kanssa ja äidin vanhempia ei saanut puhutella, vastata vain jos joskus harvoin jotain kysyivät ja tietysti teititellä, myös äiti ja hänen siskokset sanoivat aina te, äidilleen ja isälleen, ei koskaan sinä. (tämä 60-luvulla). En minäkään ole ollut lapsenvahtina tyttärieni lapsille, nuoremalla tyttärellä on kaksoset ja hän sanoi että ymmärtää että niissä on liikaa tekemistä yhdelle ihmiselle ja vanhempi tytär sanoi alunperin että minun ei tarvitse olla lapsenvahti, olen vain mummo. Kylään saavat tulla aina kun ehtivät, muuten soitellaan ja lähettävät kuvia ja videoita kun ei kuitenkaan asuta ihan vierekkäin.

Sama kokemus. Kun olin lapsi 70 -luvulla, väestöä muutti paljon työn perässä Etelä-Suomeen. Isovanhemmat olivat kaukana ja heitä tavattiin kerran vuodessa kesälomalla. Kun itse hankin lapsia, oli lastenhoitojärjestelmä jo kehittynyt niin, etteivät lapsiperheet enää olleet isovanhemmista riippuvaisia. Ajattelimme puolisoni kanssa, että kun hankimme lapsia, huolehdimme heistä myös itse ja isovanhemmat saavat nauttia rusinat pullasta. Toki he halusivat lapsia myös yökylään silloin tällöin, mutta siinä mentiin aina sen mukaan, miten he tahtoivat. No kyllä täytyy tunnustaa, että 3-4 kertaa äitini oli katsomassa lasten perään, kun kävimme puolison kanssa syömässä. Muuten me ilmanmuuta halusimme itse viettää lastemme kanssa viikonloput ja lomat, rakensimme elämämme lapsiperheen ehdoilla, eli sinkkuelämä biletyksineen ja aikuislomineen jäi siihen. Se oli upeaa aikaa. Ne kaikki ihanat muistot lomareissuista vaellusretkiltä ja automatkoilta lasten kanssa.

Ymmärrän aiheen olevan miten isovanhemmat auttavat ja olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä vastauksia. Moni kertoo isovanhempien olevan jo niin iäkkäitä tai huonokuntoisia ettei heiltä voi odottaakaan apua. Yksikään ei kuitenkaan edes ohimennen maininnut auttavansa näitä iäkkäitä huonokuntoisia isovanhempia. Enpä usko apuja heruvan siihen suuntaan moneltakaan. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aiheen olevan miten isovanhemmat auttavat ja olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä vastauksia. Moni kertoo isovanhempien olevan jo niin iäkkäitä tai huonokuntoisia ettei heiltä voi odottaakaan apua. Yksikään ei kuitenkaan edes ohimennen maininnut auttavansa näitä iäkkäitä huonokuntoisia isovanhempia. Enpä usko apuja heruvan siihen suuntaan moneltakaan. Valitettavasti.

Pitkän elämänkokemukseni perusteella olen tehnyt havainnon, että ne lapset jotka ovat itse huolehtineet lapsistaan, auttavat ikääntyviä vanhempiaan. Ne, jotka ovat uuvuttaneet vanhempansa isovanhemmuudella ja vaatineet heiltä apua, ovat itsekkäitä myös viisi- kuusikymppisinä ja jättävät avuliaat vanhempansa oman onnensa nojaan. Itsekäs nuorena on itsekäs vanhana. Vastuuntuntoinen nuorena on vastuuntuntoinen vanhana. 

Isovanhemmat tuppaavat olemaan kovin kiireisiä.

Ei juuri yhtään. Oma äitini on kuollut, isä auttaa jos pyydän ja on joku ns. pakkotilanne. Miehen vanhemmista ei ole koskaan ollut apua, asuvat kauempana ja ovat juuri tuollaisia arvostelijoita. Käydessään huomaavat takuulla juuri sen ainoan asian, joka on jäänyt tekemättä.

Ei ole oikein koskaan ollut sellaista mahdollisuutta, että lapset olisivat menneet yökylään tms. Nyt onneksi jo koululaisia, ei tunnu enää elämä niin raskaalta.

Vierailija kirjoitti:

No, oletteko sitten vastavuoroisesti valmiit hoitamaan, auttamaan vanhuksianne, kun sen aika tulee. Se on vähintään yhtä raskasta kaikinpuolin kuin pikkulasten hoitaminen.

Olen hoitanut vanhan, vammaisen isäni hänen loppuelämänsä ajan. Ei ollut vastavuoroista, kun aivan yksipuolista hoitamista. Lapseni olivat päiväkoti-ikäisiä tuolloin, joten olihan siinä tekemistä. Mutta kaikilla meistä ei ole isovanhempia, jotka auttaisivat. Enkä muuten isältäni ollut paljon mihinkään ikinä apua saanut, mutta katsoin, että velvollisuuteni on pitää hänestä huolta.

Paljon auttavat! Kiitttos mamma ja pappa,  olette rakkaita.

Omaa teiniä ottaa hoitoon vaikka itse pitää nukkua sohvalla kissan ja kissanpentujen kanssa. Lisäksi on isoveli punkkaamassa siellä tällä hetkellä. Arvostan ihan kympillä että haluaa ottaa poikaa hoitoon vaikka tilat on rajalliset. Ja poika tykkää olla siellä! Hienoa toimintaa mummilta 👍😊🥰Ja myös se että on joutunut ottamaan jo lapsena ihan hirveesti vastuuta asioista. Mä oon veljieni lapsenvahti + tuttavien lapsenlikka 9v. lähtien ja tämä vastuuntunto ihmisistä huolehtimisesta ja auttamisesta on jatkunut näihin päiviin asti. Vasta kun itse sairastuin maaliskuussa vakavasti niin opin pyytämään apua muilta ja huolehtimaan musta kun itse ei pystynyt edes vesilasillista hakemaan. Silloin vasta tajusin että mäkin saan olla heikko ja musta voidaan huolehtia samanlailla ku mäkin tekisin muille. Ja tuntui aika pirun hyvältä luopua kontrollista kokonaan kun mitään pahaa ei tapahtunutkaan 👍

Isovanhemmilla on omakin elämä mutta välillä voi olla lapsenpiikana ja tuoda jotain pientä jos haluaa.

Auttakaa myös isovanhempia jos he auttavat teitä.

Mun isovanhemmat hoiti minua, sisaruksiani ja laajaa serkkukatrasta. Rahaa emme oikeastaan koskaan saaneet sieltä, koska oikeastikin serkkuja oli paljon - tärkeintä oli aika ja yhdessäolo.

Mun vanhemmat auttavat sisarusteni perheitä tosi paljon - hoitavat lapsia usein viikonloppuisin ja antavat rahaa hankintoihin yms. Vanhempani ovat siis kuusikymppisiä ja varsin vetreitä ja hyväkuntoisia. Omia lapsia mulla ei vielä ole, yksi on tulossa, mutta toivon että vanhempani kykenevät sitäkin hoitamaan ja auttamaan arjessa vaikkemme rahallista tukea tarvitse ollenkaan. Olisi kuitenkin kiva joskus vaikka nukkua päikkärit äitini hoitaessa vauvaa tms. Jännittää silti, että jääkö minun lapsiltani kivat mummolan kesät kokematta jos vanhempani vanhenee tässä tulevien 10-15 vuoden aikana radikaalisti (fyysisen ja henkisen kunnon puitteissa).. Nuo sisarusten jo aika isot lapset on saaneet parhaimman terän isovanhemmistaan varmasti, kun olivat silloin vielä viisikymppisiä. No, samakai, mutta kaikki ajallinen apu otetaan kyllä vastaan ja toivon läheistä ja lämmintä suhdetta lasteni ja isovanhempiensa välille. :)

Hienoja juttuja ei isovanhempien tarvitse tarjota, tai mitään linnanmäen reissuja, vaan yhteistä aikaa ja ulkona puuhailua, leipomista yms. Parhaat muistot luodaan ihan muilla jutuilla, kuin rahalla.

Minulla kaksi pikkulasta 1v ja 2v. Minut kasvatti mummoni jota näin enemmän kuin omaa äitiäni, äidin puskiwssa ylitöitä olin päiväkodissa eka ja vikana haettiin, mummi haki.

Mummostani oli siis todella suuri apu äidilleni lasten hoidossa. 

Äitini taas on ihan erimaata. Hän ei milloinkaan ole ottanut lapsia luokseen yökylään, eikä päiväkylään. Hän tietää ettei meillä ole lapsenvahtia. Hänen jokainen viikonloppu on pyhitetty hänen deitilleen jota hän on deittaillut kaksi vuotta ja silloin ei lapsia mukaan voida ottaa. Deitti on eläkkeellä eli olisi vapaa myös viikolla, mutta tapaavat vain viikonloppuisin.

Hän käy luonamme kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa noin kolmen tunnin ajan jolloin lainaamme hänen autoaan ja käymme ruokakauppassa.

Hän on erittäin tekopyhä luonne ja kokee toimivansa myös aivan oikein. Puhuessani asiasta heille siskonikin huudahti minulle vihaisesti 'äidillä on myös oikeus omaan elämään!'

Uppp

Auttavat todella paljon, koska koko suku asuu samalla paikkakunnalla <3

Ei saada ollenkaan apua isovanhemmilta. Eikä heitä oikein tunnu kiinnostavan muutenkaan lapsenlapsen asiat.. tosi kurjaa lapsen kannalta

Isovanhemmat käyneet meillä viimeksi noin 1,5 vuotta sitten. Matkustelevat mieluummin ja käyvät mökillä. Tuntui siltä, että lasten ristiäisetkin oli ikävä velvollisuus, joka oli isovanhemmilla pois muusta harrastamisesta. Ainoa osallistuminen on kaikenlaisen materian lähettäminen, jota emme tarvitse. Ei lapsenlapsia voi ostaa, ovat pieniä vain vähän aikaa.

Meillä on 3 lasta, eikä näistä kukaan ole ikinä ollut yökylässä appeni ja hänen vaimonsa luona. Ei ole pyydetty eikä meidän puolelta tyrkytetty. Käymme siellä perheen esim. isänpäivänä, joulupäivänä, appeni syntymäpäivänä ja joskus muuten vaan jonakin rauhallisena sunnuntaina. Yleensä ollaan oltu pari, kolme tuntia. Se on kiva, kun siinä kerrostalon vieressä on hieno leikkipuisto, niin etenkin silloin kun meidän isommat lapset oli alle kouluikäisiä, se oli ihana leikkipaikka.

Anoppini on joskus hoitanut silloin kun lapset olleet isoja. Hän on itse sanonut, että vauvojen kanssa ei jaksa, mutta sitten kun lapsi alkaa syödä ihmisten ruokaa ja pääsääntöisesti käy vessassa, niin siinä vaiheessa voi tulla mummilaan kylään ilman vanhempia. Tai sitten hän on tullut meille. Koska on pitkähkö välimatka, näitä juttuja on ollut pari kertaa vuodessa. Esimerkiksi viimeisimmäksi vietiin mieheni kanssa kaikki 3 lasta mummilaan (lasten iät 5-15 vuotta) ja käytiin itse olemassa yksi yö hotellissa.

Minun äitini on kuollut jo ennen meidän lasten syntymää. Isäni on ollut niin pitkään huonossa kunnossa, että ei lapsia olisi voinut antaa hänelle hoitoon. On ollut syöpä (hoidettu) ja maksakirroosi ja selkäsairaus. Nykyisin hän liikkuu hyvin hitaasti rollaattorin turvin. Kyllä se niin päin menee, että kun minä menen sinne lasten kanssa käymään, minä siivoilen, käyn kaupassa, pesen pyykkiä, vien roskat. Pari kertaa kuukaudessa yleensä käydään.