Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
Ei mitenkään. Ei taloudellisesti eikä hoito ym. Apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään millään tavalla. Toiset kuolleet ja toiset asuvat 300 km päässä.
Toki ilman apujakin ollaan pärjätty, vain yksi lapsi ja ollaan tavallisia työläisiä, ei tehdä uraa. Itse olen tehnyt paljon osa-aikatöitä lastenhoidollisista syistä. Ja pian lapsi onkin jo niin iso, että esim. hoitoapuja/vahtia ei tarvitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Missä on lapsen isät ja isoisät?
Ja mistä kumpuaa tämänpäivän naiselle asenne, kun oletusarvona vain äidit ja isoäidit osaavat hoitaa lapsia, siivota ja pyykätä ja olla kodin yleiskone, aikuisten lasten elöttäjä ja vastuunkantaja.
Ja ihanko oikeasti ennen mummot kiljuivat riemusta, hoitaessaan lastenlapsia? Ei todella, vaan muuta vaihtoehtoa ei ollut, ei kunnallista päivähoitoa, ei pitkiä perhevapaita jne. Ja moni mummo oli jaksamisen äärirajoilla ja monen mummojen nivelet paljosta työstä kuluneet. Ja nyt samaiset mummot harmittelevat, kuinka oma elämä jäi elämättä tai moni kirja lukematta, puhumattakaan harrastuksista, kun elämä oli niin työntäyteinen.
Ja tätä jotkut nykynaiset jaksavat ihannoida ja kaipailla.Ja ennen mummot eivät olleet työelämässä ja isoäidit nuoria 40-50v kotiäitejä, kun lapset tehtiin nuorina, jolloin jaksettiin fyysisesti paremmin. Naisten työssäkäynti yleistyi vasta 70-luvulla ja moni sen ajan vanhempi ei ollut lainkaan työelåmässä.
Se työ oli kodinhoito, karjanhoito, ravinnon viljely, ilman nykyaikaisia apuvälineitä. Alkeellisa ja aikaa vieviä TÖITÄ.
Enemmän minua on aikoinaan ns. hoitaneet isä ja sodan käynyt pappa. Ottivat mukaan navetalle, peltotöihin, metsätöihin ja metsästämään. Ja olen nainen jolla oli myös elossaolevat mummut ja äiti tuohon aikaan. Eivät sukuni naiset näyttäneet välittävän lapsista.
Kun olin lapsi, äidin vanhemmat olivat kuolleet. Isä kustansi omille vanhemmilleen talon. Isovanhemmat olivat mukavia mutta asuivat 300 km päässä. Muistan käyneeni papan kanssa uimassa. Muuten isovanhemmat eivät hoitaneet.Omat vanhempani olivat lasteni syntyessä iäkkäitä, äiti 75 ja isä 77.Ei sen ikäisiltä ihmisiltä voi odottaa pienten lasten hoitoapua. Muutaman kerran jätin esikoisen äidilleni pariksi tunniksi ihan pienenä vauvana. Miehen vanhemmat asuvat ulkomailla. Kun kävivät kerran vuodessa, auttoivat silloin.
Kummit ovat eniten antaneet lastenhoitoapua, mm ottaneet yökylään, kun olimme 4 pv ulkomaanmatkalla. Lapset olivat tuolloin jo kouluiässä. Kummit olivat itsekin työelämässä, joten ei heiltä voinut odottaa suurempaa apua.
Olen palkannut lastenhoitajan ja kotiapua, kun olen sitä tarvinnut.
" Missä on lapsen isät ja isoisät?
Ja mistä kumpuaa tämänpäivän naiselle asenne, kun oletusarvona vain äidit ja isoäidit osaavat hoitaa lapsia, siivota ja pyykätä ja olla kodin yleiskone, aikuisten lasten elöttäjä ja vastuunkantaja.
Ja ihanko oikeasti ennen mummot kiljuivat riemusta, hoitaessaan lastenlapsia?
Ei todella, vaan muuta vaihtoehtoa ei ollut, ei kunnallista päivähoitoa, ei pitkiä perhevapaita jne.
Ja moni mummo oli jaksamisen äärirajoilla ja monen mummojen nivelet paljosta työstä kuluneet. Ja nyt samaiset mummot harmittelevat, kuinka oma elämä jäi elämättä tai moni kirja lukematta, puhumattakaan harrastuksista, kun elämä oli niin työntäyteinen.
Ja tätä jotkut nykynaiset jaksavat ihannoida ja kaipailla.
Ja ennen mummot eivät olleet työelämässä ja isoäidit nuoria 40-50v kotiäitejä, kun lapset tehtiin nuorina, jolloin jaksettiin fyysisesti paremmin.
Naisten työssäkäynti yleistyi vasta 70-luvulla ja moni sen ajan vanhempi ei ollut lainkaan työelåmässä."
Juurikin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat auttavat paljon, useita kertoja viikossa. Ihan jo senkin takia että mulla on paljon lääkärikäyntejä, kuntoutuksia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lasten isovanhemmat on vielä työelämässä ja asuu n. 50km päässä meistä toisessa kaupungissa. Isäni asuu vielä kauempana ja on kovin kiireinen. Isovanhemmat osallistuu aika sopivasti, äitini käy kylässä silloin tällöin ja auttelee kotihommissa tai hoitaa lapsia että itse saan tehtyä juttuja. Vauva-aikoina enemmän, nykyään vähemmän. Äitini ja miehen vanhemmat ottaa lapsia yökylään, ovat noin kerran kuussa yökylässä jommassa kummassa paikassa. Taloudellista tukea ollaan saatu isältäni, esikoisen vaunujen ostoon. Muutkin on joskus kyselleet miten pärjätään, eli varmaan tukea saataisiin jos olisi tarvis. Minusta tämä on juurikin hyvä tilanne, voin luottaa siihen että apua olisi saatavilla jos olisi tarvetta, mutta he eivät kuitenkaan tuppaudu liikaa. Ja mekin vastavuoroisesti autellaan heitä, erityisesti äitiäni joka asuu yksin ja tarvitsee toisinaan apua jossain hommissa. Omassa lapsuudessani sairaseläkkeellä oleva mummo hoiti meitä paljon, esim aina kun oltiin sairaana ja usein kesäisin, mutta tietenkään semmoista apua me ei voida saada kun omat vanhemmat on vielä töissä. Enkä usko että kohta eläkkeelle jäävä isäni hoitaa lapsia tulevaisuudessa, hän ei vaan ole semmoista tyyppiä. Tai no ehkä joskus kun lapset on kouluiässä ja voi lähteä hänen kanssaan kalastamaan tai jotain.
Meillä ei mitenkään.
Puolison kumpikin vanhempi elää ja itsellä äiti on vielä elossa. Asutaan kaikki 6 km:n sisällä toisistamme.
Meillä vanhin lapsi täyttää 13 v. ja nuorin on 6 v, yhteensä 4 lasta.
Ensimmäistä kertaa maaliskuussa oltiin puolison kanssa yksi ilta ja yö ihan vaan kahden!
Edes silloin kun lapsia on syntynyt (paitsi eka), ei puolisoni ole pystynyt lähtemään sairaalaan mukaan, koska
ei ole ketään hoitajaa siksi ajaksi muille lapsille kotiin.
Ne ketkä saavat jeesiä sukulaisiltaan tai tuttaviltaan - nauttikaa ja ennenkaikkea arvostakaa sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vasta muuten luin otsikon tarkemmin, siis kumpaa tarkoitat minun isovanhemmat vai lasteni isovanhemmat? No, vastaukseni ei kyllä siltikään muutu.
Pari kertaa olivat lapsen kanssa sen aikaa, kun heidän isänsä kävi kaupassa. Miten niin? Lapsethan ovat meidän vastuullamme ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä auta mitenkään. Mun äiti on kuollut, isä meni myöhäisellä iällä uusiin naimisiin itseään reippaasti nuoremman naisen kanssa ja elää samanlaista lapsiperhearkea "toisella kierroksella". Ei pysty auttamaan mitenkään. Appi ja anoppi varmasti auttaisivat, mutta ovat jo yli 70-vuotiaita ja huonokuntoisia ja asuvat 400 km:n päässä.
Asuvat liian kaukana, eli ei käytännössä yhtään paitsi kun vieraillaan sielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse isovanhempi (osapäivätyössä/eläke ja mies kokopäivätyö) 2 lasta joista toisella 3 lapsenlasta ja toisella 1.
Kokemuksia 10 v ajalta :
1. yhteydenpito on helppoa, sovitaan ajat ja asiat. Saan sanoa milloin sopii
2. yleensä hoitotarvetta, hakua tarhasta, sairaan lapsen hoitoa tai koululaisen kanssa oloa
3. jos ehdotus on vain meidän puolelta kyläilyä, siihen ei yleensä tartuta
4. tai jos ehdottamme kyläilyä meille niin yleensä valitsevat että lähtevät johonkin tuulettumaan sillä välin
5. rahaa eivät pyydä ja jos lapselle rahaa antaa niin kiittävät mutta neutraalisti
6.eivät halua että siivoan heidän kotiaan
7.eivät halua antaa kouluikäistä mökille viikoksi mutta esim juhannus tai vkl käy
Ja molemmat siis poikia joilla myös toiset isovanhemmat
Koen siis että tärkein toive on olla käytettävissä silloin kun hoitoa tarvitaan ja siihen pystymme vastaamaan kun olemme vielä työelämässä
Vierailija kirjoitti:
Olen itse isovanhempi (osapäivätyössä/eläke ja mies kokopäivätyö) 2 lasta joista toisella 3 lapsenlasta ja toisella 1.
Kokemuksia 10 v ajalta :
1. yhteydenpito on helppoa, sovitaan ajat ja asiat. Saan sanoa milloin sopii
2. yleensä hoitotarvetta, hakua tarhasta, sairaan lapsen hoitoa tai koululaisen kanssa oloa
3. jos ehdotus on vain meidän puolelta kyläilyä, siihen ei yleensä tartuta
4. tai jos ehdottamme kyläilyä meille niin yleensä valitsevat että lähtevät johonkin tuulettumaan sillä välin
5. rahaa eivät pyydä ja jos lapselle rahaa antaa niin kiittävät mutta neutraalisti
6.eivät halua että siivoan heidän kotiaan
7.eivät halua antaa kouluikäistä mökille viikoksi mutta esim juhannus tai vkl käy
Ja molemmat siis poikia joilla myös toiset isovanhemmatKoen siis että tärkein toive on olla käytettävissä silloin kun hoitoa tarvitaan ja siihen pystymme vastaamaan kun olemme vielä työelämässä
Lisään tuohon vielä että molemmat pojat ovat it-alalla niin tarvetta on puolin ja toisin
Omat vanhempani laittoivat lapselle synttärirahaa 20 euroa siihen saakka kun täytti 10. Exän vanhemmat laittoivat rahaa tilille synttärinä tai käyttivät ostoksilla. Ex anoppi laittaa edelleen suoraan minulle satasen tai pari muutaman kerran vuodessa että voin auttaa aikuista päihdeongelmaista lasta.
Jos odotatte vanhemmiltanne, tulevien lastenne isovanhemmilta apua, ottakaa heidät mukaan perhesuunnitteluun, tai ainakin selvittäkää etukäteen heiltä, miten haluavat ja voivat olla avuksi perhe-elämässänne, jos teillä on lapsia. Keskustelkaa myös siitä, kuinka monta lasta aiotte hankkia, jotta he voivat kertoa kyvystään ja halustaan osallistua. On väärin pahoittaa mielensä siitä, ettei itse asettamansa odotukset täyty, teidän pitää antaa vanhemmillenne mahdollisuus kertoa ja päättää osallistumisestaan etukäteen, jos teillä on odotuksia asian suhteen. Silloin pystytte ottamaan asian huomioon ennen lasten hankintaa ja annatte vanhemmillenne valtaa suhteessa vastuuseen.
Ei auta mitenkään. Äitini vahti lapsia yhden yön yli kun lapset olivat noin 3- ja 4 vuotiaat, toiste ei ole onnistunut. Nyt lapset ovat 11 ja 12.
Koskaan eivät ole olleet isovanhemmilla yötä, tai muillakaan sukulaisilla.
Itse olin aina pääsiäisen, tai hiihtoloman tai syysloman, kesällä pari viikkoa joko isovanhemmilla tai kummeilla. Se oli ihan vakio että vietin lomia muualla kuin kotona. Samanlaista "taukoa" lapsiarjesta en itse voi odottaa.
Ajat muuttuu, vai? Lapset tarvii kasvatukseen koko kylän, mutta aika ohuella on ne kylät nykypäivänä!
Vierailija kirjoitti:
Ei auta mitenkään. Äitini vahti lapsia yhden yön yli kun lapset olivat noin 3- ja 4 vuotiaat, toiste ei ole onnistunut. Nyt lapset ovat 11 ja 12.
Koskaan eivät ole olleet isovanhemmilla yötä, tai muillakaan sukulaisilla.
Itse olin aina pääsiäisen, tai hiihtoloman tai syysloman, kesällä pari viikkoa joko isovanhemmilla tai kummeilla. Se oli ihan vakio että vietin lomia muualla kuin kotona. Samanlaista "taukoa" lapsiarjesta en itse voi odottaa.
Ajat muuttuu, vai? Lapset tarvii kasvatukseen koko kylän, mutta aika ohuella on ne kylät nykypäivänä!
Lisään tähän omaani, että paikkakunnallamme onneksi nykyään saa MLL:n hoitajan hankittua (kun olivat pieniä, ei onnistunut). Erityistä lasta ei voida jättää vieläkään kotiin mutta kun maksetaan hoitaja, päästään joskus johonkin.
Tämä kuvio on melkoinen, kun miettii että omat vanhemmat ovat iäkkäitä, mutta aikaa heillä on vain omille menoille ja omille harrastuksille. Heidän mielestä ihan ok että lapsenlapset hoitaa maksettu hoitaja. (myös sisarusteni lapset näin). Voi jestas kun en haluaisi olla katkera - mutta mietin kyllä että mitenhän he ajattelevat vanhuutensa hoidettavan?
Ja äitini sanoo vielä, että ei häntäkään autettu lasten kanssa. Kyllä aivan elävästi muistan että joka ikinen vuosi ja monta kertaa vietin yhteensä viikkoja sukulaisissa, koulujen lomilla. Kyllä_hänkin_sai_apua.
Mun vanhemmat auttavat, asuvat vaan kovin kaukana. Lapsia hoitavat lomilla, reissaavat yhdessä ja tekevät asioita, esim käyvät kalassa ja leipovat. Rahallista apua ei tarvita, lapsille ostavat järkeviä lahjoja.
Appi on kuollut. Anoppi on narsistinen höyryjyrä, hän "auttaisi". Apu vaan on aina anopin tarpeita tyydyttävää. Aikoinaan saikin auttaa muutaman kerran, ja joka kerta oli syötetty lapselle jotain epäsopivaa, kakka ollut vaipassa useamman hetken, ja olipa tuo vienyt vilkkaan lapsen huutamaan yksin pinnasänkyyn toiseen kerrokseen, kun ei jaksanut juosta vilkkaan lapsen perässä. Siivota hän ei jaksa edes omassa kodissa, tosin meidän papereita kävisi mielellään läpi. Rahaa hän on yrittänyt tyrkyttää, mutta ei oteta vastaan. Hän kun haluaa määritellä, miten me käytämme rahat, jotka hän on antanut. Jos vaikka ostettaisiin olohuoneeseen lamppu, niin ei käy, kun hän näki teidän makuuhuoneeseen sopivan maton, niin HÄNEN rahoillaan ostetaan se matto. Joo, osta vaan, mutta se matto ei tule meille.
Sanomattakin lienee selvää, että anopin kaltaisen henkilön kanssa ei juuri huvita olla tekemisissä, eikä hänelle voi jättää lapsia hoitoon.