Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä: omat vanhempani olivat esikoiseni syntyessä vastikään päässeet eläkkeelle terveinä ja varakkaina kuusikymppisinä. Halusivat paljon reissata ja olla rauhassa, lapsenlapsista kyllä tykkäsivät mutta vähän etäisellä tavalla. Selvästi näki, että oli heistä velvoite, ei omaa elämää rikastuttava nautinto. Tulivat apuun jos pyydettiin ja pedattiin hyvissä ajoin etukäteen, mutta sen huokailun ja syyllistämisen kuunteleminen väsytti. Ihan ok välit kuitenkin meihin ja jo teini-ikäisiin lapsiin. Rahalla ovat auttaneet paljonkin, säästäneet lapsille synttärirahaa ja pienet osakesalkut jne.

Miehen äiti taas jäi leskeksi juuri ennen lastemme syntymää. Päätti alkaa juomaan alkoholia kaksin käsin löydettyään nopeasti uuden, viinaanmenevän miehen mieheni isän tilalle. Hoitoapua ei herunut, synttäreillä jaksoi valittaa, miten kalliita ovat lasten vaatteet ja lelut (esim. 20 euron legopkt hänestä VALTAVA satsaus). Lopulta tilanne meni siihen, että mieheni joutunut huolehtimaan äidistään, ettei olisi joutunut viinan ja velkojen takia kodistaan kadulle.  Emme ole väleissä, ei varmasti tunnistaisi lapsenlapsiaan kadulla.

Ja kyllä, kaikki em. isovanhemmat suurten ikäluokkien lapsia jotka aikanaan hoidattaneet omia lapsiaan viikkoja sotaveteraanivanhemmillaan matkustaessaan ja kesälomien aikana.

Miten rikkaissa porukoissa liikut? Itse ja suuri ystäväpiirini ei voineet lasten pienenä ollessa missään matkustella . Ei ollut rahaa ja isovnhemmat olivat useimmilla satojen kilometrien päässä. Olimme opiskelujen perässä muuttaneet yliopistokaupunkeihin tai jopa Ruotsiin töiden perässä.

Ei ollut mahdollisuuksia kuskata niitä lapsia isovanhemmille hoitoon tai autottomia oli useimmat isovanhemmatkin kuten me itsekin.

Ikävä, jos teidän varakkaat isovanhempanne olivat ikäluokastamme juuri ne, jotka kuskasivat mummit vanhainkotiin, sillä jo 90- luvulla ei sinne päässyt kuin lähes vuodepotilaat

Olen 70 v ja olen 10 vuotta ollut tisurissa miellyttämässä miniää, mutta lapsenlapset ovat rakkaita ja hoidan heitä mielelläni, kuten kaikki tuntemani oman sukupolven isovanhemmat tekevät

Muistakaa mollaajat, että sitä saa mitä tilaa..

Joo kyllä minäkin odotan kovasti aikaa, jolloin nämä av-mammelit ovat isoäitejä, eihän siihen todella mene kuin kaksikymmentä vuotta jos sitäkään, niin monilla on jo niitä lapsenlapsia.  

Valmistautukaapa jo etukäteen eli varmistakaa itsellenne sellainen asunto, johon lapsenlapset voivat tulla yöksi tai kahdeksi tai loma-aikoina pitemmäksikin aikaa.  Kiva olisi myös maaseutuasunto tai vähintään kesämökki, että lapsenlapset viihtyisivät siellä koko kesän teidän kanssanne.

Olette aina valmiina ottamaan lapsenlapsen hoitoonne huolimatta omasta väsymyksestänne tai jostain yksityisasiastanne tai omista ongelmistanne.  Niitä teillä ei pitäisi oikeastaan ollakaan, koska lapsenlapset.

Miniöitänne teidän pitää kohdella kunnioittavasti ja arvostavasti välittämättä siitä, miten he teitä kohtelevat.

Siihen kunnioitukseen kuuluu rahan antaminen ensisijaisesti ja hymysuin aina.  Siksi teillä pitää olla tarpeeksi iso eläke, että pystytte tätä rahaa heille jakamaan tai sitten teidän on alettava jo nyt kiireesti sitä säästämään.  Suurten ikäluokkien pienet eläkkeet eivät  saa koskea teitä.  (Minun nettoeläkkeeni on 1130 euroa, se ei missään nimessä tule teidän kohdallanne riittämään kaikkeen siihen mihin minun on pakko saada se riittämään, koska teillä lapsenlapset).

Eli yli sukupolvien kestävä kädenojennus alkaa nyt teistä.  

Muistakaa tässä suuressa haukkumishalussanne kuitenkin, että suuret ikäluokat olivat ne, jotka varsinaisesti rakensivat sosiaaliturvan.   Se on se systeemi, johon kuuluu se lasten päivähoito, kotihoidontuki, pitkä vanhempainloma, isyysloma, sairausvakuutukset, työmarkkinatuet ja työttömyyskorvaukset, toimeentulotuki, opintotuet, melkeinpä voisi sanoa, että kaikki ne mahdolliset tuet, joita nykyään pidetään itsestäänselvyytenä.  Nämä ovat nyt niitä, jotka koskevat lapsiperheitä.  Ja koska kaupungistumine ja teollistuminen kohtasi nimenomaan suuria ikäluokkia, eikä maaseutu enää elättänyt ihmisiä entiseen tapaan, oli pakko alkaa kehittää myös vanhustenhoitoa, koska ei ollut enää mahdollisuutta hoitaa vanhuksia kodeissa.  Vai oletteko te, nykyiset suurten ikäluokkien lapset ja lapsenlapset, valmiita hoitamaan vanhempanne kotonanne?  Onko se teille reaalisesti mahdollista?  Arvostelette nyt monia sellaisia asioita, joista teillä ei ole tietoa eikä kokemusta.  Tuleva aika näyttää, miten mallikkaasti te tulette hoitamaan oman isovanhemmuutenne.  

Omia vanhempianne te ette missään nimessä tule auttamaan ettekä heistä huolehtimaan, sehän on täällä tullut hyvin selväksi, eikä sitä teiltä edes odoteta.  

Minä kuulun suuriin ikäluokkiin ja olen siis syypää kaikkeen, mitä maailmassa silloin minun nuoruuteni aikana tapahtui.  Olen siis ollut ahne ja välinpitämätön ja vaikka mitä pahaa.  Elin kyllä lapsuuteni pirunmoisessa köyhyydessä ja olen nähnyt kylmää ja nälkää.  Mutta jotain olen siis tehnyt väärin.

Mitä tai ketä syyttäisin minä?  No omia vanhempiani tietenkin!

Ne nähkääs keksi sodan!

Jumankauta ne vuosikausia köyhdytti maata ja vei lapsilta leivän, kun sotivat ja tuhosivat melkein puolet maapallosta.  Meidän piti sitten syntyä semmoiseen kurjuuteen.  

Meidän tehtäväksi jäi sitten nostaa maa siitä ahdingosta.  Hävyttömät ja ahneet sotahullut.

Vai hoidatimme me lapsemme näillä sotaveteraaneilla?  Minun isä oli juoppohullu, joka soti sotaansa joka notkossa ja saarelmassa, sinnekö olisi lapsenlapsi pitänyt viedä, kun itse jo siitä osani sain?

Minä annoin lapsilleni paremman elämän, mutta näköjään tässä on kyitä povessa kasvateltu.

Myös minun vanhempani voivat syyttää omia vanhempiaan monista asioista.  Hehän olivat niitä, jotka jakoivat maan kahteen leiriin ja siitä ovat kärsineet vielä minunkin ikäpolveni ihmiset.

Miten hävyttömästi täällä elettiin herrojen ja narrien aikaa, nälkävuosina annettiin kansan nääntyä nälkään, mutta herrat vielä söivät hanhenmaksojaan.  Onneksi kulkutaudit vähän tasasivat tilannetta.

Aina voidaan syyttää edellisiä polvia, että ne ovat vikapäitä.  Tekin tulette sitä aikanaan olemaan, mutta nyt vielä lapsenne ovat sen verran pieniä ja valistumattomia, että eivät ymmärrä, miten väärin te heille kaiken teette.

Ellette te sitten viimeinkin ole niitä suuria neroja joka ikinen, niin että teidän ansiostanne maailma viimeinkin muuttuu paratiisiksi.

Täällä paljon kirjoitellaan siitä, että ihanaa, kun lapset muuttaa, niin aletaan miehen kanssa matkustella ja tehdä vaikka mitä ja muutetaan pienempään asuntoon.

Ei, ei näin. Vaan te pidätte sen lasten syntymäkodin, jotta lapsenlapsille on tilaa. Järjestätte perhejoulut ja otatte lapsenlapsia hoitoon mielellään viikonloppuisin. Viikolla haette niitä hoidosta ja viette harrastuksiin.

Lisäksi aukaisette sijoitustilit kaikille lapsenlapsille ja kasvatatte heille pientä osakesalkkua.

Joten ei mitään haaveilua parisuhteen hoidosta, kun jäätte kahdestaan, vaan ihanaa mummoilua. Mies saa huidella missä haluaa, mutta naisen tehtävä on pysyä siellä omakotitalossa kutomassa sukkaa ja leipomassa pullaa lapsenlapsille ja viikonloppuisin ottamalla katras aina hoitoon, että serkut saa leikkiä mummolassa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä paljon kirjoitellaan siitä, että ihanaa, kun lapset muuttaa, niin aletaan miehen kanssa matkustella ja tehdä vaikka mitä ja muutetaan pienempään asuntoon.

Ei, ei näin. Vaan te pidätte sen lasten syntymäkodin, jotta lapsenlapsille on tilaa. Järjestätte perhejoulut ja otatte lapsenlapsia hoitoon mielellään viikonloppuisin. Viikolla haette niitä hoidosta ja viette harrastuksiin.

Lisäksi aukaisette sijoitustilit kaikille lapsenlapsille ja kasvatatte heille pientä osakesalkkua.

Joten ei mitään haaveilua parisuhteen hoidosta, kun jäätte kahdestaan, vaan ihanaa mummoilua. Mies saa huidella missä haluaa, mutta naisen tehtävä on pysyä siellä omakotitalossa kutomassa sukkaa ja leipomassa pullaa lapsenlapsille ja viikonloppuisin ottamalla katras aina hoitoon, että serkut saa leikkiä mummolassa keskenään.[/quote

Sinähän kerrot juuri minun elämästäni tällä hetkellä. Olen yli 70 v eläkeläinen ja elän kuvaamassasi tilanteessa.

Oli mulla lomaa kesällä 2 viikkoa.

Eivät ollenkaan.

Jäljellä Suomessa on vain molempien äidit, kumpikin kahden tunnin matkan päässä.

Oma äitini (joka sai vaikka kuinka paljon apua omalta äidiltään, joka tuli kuukaudeksi aina kerrallaan siivoamaan ja hoitamaan minua) on sen verran hankala ihminen, etten hänelle veisi lastani hoitoon, vaikka hän olisikin nuorempi ja terveempi.

Miehen äiti on hirveän mukava ja hänelle voisi jo tuota 6 vuotiasta viedä hoitoon, jos olisi samalla paikkakunnalla. Pientä lasta en olisi voinut hänelle viedä, kun on niin totaalisen hajamielinen. Mutta kaksi tuntia on pitkä matka, hånellä ei ole autoa ja on vielä osittain työelämässäkin.

Eli me ollaan miehen kanssa pärjätty ihan kahdestaan tytön kanssa. Aikaisemmin oli paljon tiukkoja hetkiä, eikä kahdenkeskistä aikaa ollut ollenkaan, mutta nyt toki tyttö on jo yksinkin ulkona, että päästään kahdestaan kävelemään. Mitään parisuhdelomia tai kahdenkeskisiä ravintoillallisia yms ei ole koskaan tarvittu, eivätkä ne olisi olleet mahdollisiakaan.

Onko joillakin isoäideillä tosiaan näin ankea elämä??! Isovanhempien kannattaa kieltäytyä lastenhoidosta. Ajankuluksi voi liittyä pankin tai poliittisen puolueen eläkeläiskerhoon. Kannattaa myös asua mahdollisimman kaukana aikuisista lapsista ja lapsenlapsista. Noin 500 kilometriä on hyvä välimatka.

Me olemme vanhempina hoitaneet itse omat lapsemme, äiti kotiäitinä. Lapset eivät ole päivähoidossa. Isovanhempien ei tarvitse osallistua arkeemme mitenkään. Lapsemme eivät harrasta yökyläilyä mummolassa. Järjestämme joulunviettomme itse. Eipä tulisi mieleen vaivata isovanhempia juhlapyhinä majoittumalla heille täysihoitoon. Emme kuljeta lapsiamme mummolaan viikonloppuisin hoitoon, vaan hoidamme itse. Isovanhempien ei  tarvitse kuljettaa lapsia mihinkään.

Isovanhempien ei tarvitse avata sijoitustilejä eikä kasvattaa osakesalkkua. Pullaakaan ei tarvitse leipoa, leivomme pullat sujuvasti itse. Lapset eivät ole viikonloppuisin mummolassa serkkujen kanssa mummon vaivoina.

Vierailija kirjoitti:

Täällä paljon kirjoitellaan siitä, että ihanaa, kun lapset muuttaa, niin aletaan miehen kanssa matkustella ja tehdä vaikka mitä ja muutetaan pienempään asuntoon.

Ei, ei näin. Vaan te pidätte sen lasten syntymäkodin, jotta lapsenlapsille on tilaa. Järjestätte perhejoulut ja otatte lapsenlapsia hoitoon mielellään viikonloppuisin. Viikolla haette niitä hoidosta ja viette harrastuksiin.

Lisäksi aukaisette sijoitustilit kaikille lapsenlapsille ja kasvatatte heille pientä osakesalkkua.

Joten ei mitään haaveilua parisuhteen hoidosta, kun jäätte kahdestaan, vaan ihanaa mummoilua. Mies saa huidella missä haluaa, mutta naisen tehtävä on pysyä siellä omakotitalossa kutomassa sukkaa ja leipomassa pullaa lapsenlapsille ja viikonloppuisin ottamalla katras aina hoitoon, että serkut saa leikkiä mummolassa keskenään.

Olen itse lastensuojelussa töissä ja teen vaativaa duunia, samoin mieheni. Vanhempani asuvat ihan vieressä ja auttavat aina tarvittaessa eli usean kerran viikossa. Joskus olen saanut asiakkailta kuittailua uskottavuudestani.

Ei yhtään. Papat ovat kuolleet, toinen mummi on liian huonokuntoinen auttamaan, toiselle mummilla erittäin pahat mielenterveysongelmat.

Vainoamista, mustamaalausta ja pihassa riehumista.

Mummu hoiti 7-8 kk lapsenlastaan äitiyslomani jälkeen, ettei heti tarvinnut lykätä lasta ulkopuoliselle hoitoon, hän sai tuosta kotihoidontuen kuukausittain. Toinen mummu tullut harvakseltaan hoitamaan erinäisten syiden takia. Pääasiassa ollaan kyllä pärjätty ilman apuja.

Minä olen auttanut lapsiani niin paljon, kuin olen pystynyt. Minulla on 6 lastenlasta. Yleensä, kun pääsen perjantaina töistä klo 16, haen jonkun lapsen hoidosta ja tuon kotiin. Lauantaina tulee yleensä myös joku lisäksi, jotta on leikkikaveria. 

Papan kanssa ollaan sovittu, että sitä parisuhdeaikaa on meillä sitten, kun lapsenlapset kasvavat isoiksi. Matkustellaan sitten, kun ehditään. Nyt on aika auttaa nuoria ja hoitaa heidän lapsiaan, jotta jaksavat työelämässä ja saavat viikonloppuisin levätä. Me papan kanssa elämme sitten omaa elämää, kun lapsenlapset on saatu kasvatettua aikuisiksi.

No, oletteko sitten vastavuoroisesti valmiit hoitamaan, auttamaan vanhuksianne, kun sen aika tulee. Se on vähintään yhtä raskasta kaikinpuolin kuin pikkulasten hoitaminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen auttanut lapsiani niin paljon, kuin olen pystynyt. Minulla on 6 lastenlasta. Yleensä, kun pääsen perjantaina töistä klo 16, haen jonkun lapsen hoidosta ja tuon kotiin. Lauantaina tulee yleensä myös joku lisäksi, jotta on leikkikaveria. 

Papan kanssa ollaan sovittu, että sitä parisuhdeaikaa on meillä sitten, kun lapsenlapset kasvavat isoiksi. Matkustellaan sitten, kun ehditään. Nyt on aika auttaa nuoria ja hoitaa heidän lapsiaan, jotta jaksavat työelämässä ja saavat viikonloppuisin levätä. Me papan kanssa elämme sitten omaa elämää, kun lapsenlapset on saatu kasvatettua aikuisiksi.

Ihanaa, joku sentään välittää jälkikasvustaan. Teitä varmaan käydään paljon auttamassa vanhainkodissa ja vaippoja vaihtamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen auttanut lapsiani niin paljon, kuin olen pystynyt. Minulla on 6 lastenlasta. Yleensä, kun pääsen perjantaina töistä klo 16, haen jonkun lapsen hoidosta ja tuon kotiin. Lauantaina tulee yleensä myös joku lisäksi, jotta on leikkikaveria. 

Papan kanssa ollaan sovittu, että sitä parisuhdeaikaa on meillä sitten, kun lapsenlapset kasvavat isoiksi. Matkustellaan sitten, kun ehditään. Nyt on aika auttaa nuoria ja hoitaa heidän lapsiaan, jotta jaksavat työelämässä ja saavat viikonloppuisin levätä. Me papan kanssa elämme sitten omaa elämää, kun lapsenlapset on saatu kasvatettua aikuisiksi.

Mä en kyllä ikinä haluaisi, että isovanhempi ottaisi tällä tavalla minun lapsen kasvatuksen ja kehityksen omaksi asiakseen. Ihan kauhistuttaa ajatuskin. Ensinnäkin, millainen kuva lapselle syntyy vanhemman välittämisestä, jos isovanhemman elämäntehtäväksi on muodostunut lapsi ja lapsen asiat ja toisekseen, ei kai kukaan vanhus jaksa tuollaista loputtomiin. Mutta tämä on varmaan trolli.

Vastauksena kysymykseen omat vanhempani auttavat pari kertaa vuodessa ja appivanhemmat eivät ollenkaan. Syitä en nyt jaksa eritellä, mutta ei mitään dramaattista. Kaikkia silti tavataan koko perheenä ja onneksi lasten kummit auttavat myös ja asuvat samalla paikkakunnalla. Ovat mm. lasten varahakijoina jne.

Kyllä mielestäni jokainen tarvitsee apua välillä lasten kanssa, mielestäni se on ihan ihmisyyttä. Kokonaan eri asia on sen sijaan, tuleeko juuri isovanhempien olla se avun lähde. Nykyään tullaan keskimäärin paljon vanhempina isovanhemmiksi ja ylipaino on Suomessakin niin suuri ongelma, että moni +70-vuotias ei ole kyvykäs pikkulasten vahtijaksi, jotkut jopa 65-vuotiaatkaan ei ole. Surullista kyllä, mutta ennen oltiin parempikuntoisia! Toki on aina poikkeuksia joukossa, en tarkoita ketään loukata. Ja sitten tosiaan kun lapset ovat kouluikäisiä niin isovanhemmat saattavat olla jo 75-vuoden kieppeillä ja saattaa tulla ihan vanhenemiseen liittyviä muistiongelmia/mielenterveysongelmia, ainakin alakouluikäiselle voi olla pelottavaakin olla yksin sellaisella mummolassa.

Ehkä järkevintä on alun alkaen hyväksyä se, että kenenkään hoitoavun varaan ei voi luottaa. Kuka tahansa saattaa kuitenkin vammautua tai sairastua jne. Silti kaikesta huolimatta on ihan ymmärrettävää tarvita apua välillä elämässä, oli lapsia tai ei. Avunanto ei saisi kuitenkaan olla vain joidenkin ihmisten "vastuu".

Mahtavatko näitten isoäitien tarinat olla keksittyjä ja liioiteltuja? En jaksa uskoa, että joku yli 70-vuotias isoäiti hoitaisi lastenlapsiaan 50 VIIKKOA VUODESSA! Miksi isoäiti ei sano aikuisille tyttärille, pojille, miniöille ja vävyille, että EN hoida!!! Asiat eivät parane keskustelupaltoilla valittaen, vaan suoraan puhumalla. Kuinka monta kertaa olette puhuneet asiasta suoraan? Isovanhempi voi sanoa: "Minä en halua, jaksa tai viitsi hoitaa teidän lapsianne, joten älkää tuoko lapsianne minulle hoitoon." Pitää olla aika tyhmä aikuinen poika tai tytär, jos ei suoraa puhetta ymmärrä!

On omituista, jos aikuiset lapset kuskaavat lapsensa mummolaan päivähoitoon tai viikonlopuiksi hoitoon 24/7. Suomessa ei ole lakia, että isovanhempien kuuluisi hoitaa lapsenlapsiaan. Lain mukaan alaikäisten lasten hoito, kasvatus ja elatus kuuluu lapsen huoltajalle ja huoltajat ovat lähes aina lapsen äiti ja isä. En ymmärrä, miksi aikuiset lapset majoittuvat lapsuudenkotiinsa täysihoitoon ja viettävät joulua vanhempiensa passattavana. Viettäkää joulua oman perheen kanssa ja antakaa isovanhempien levätä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä paljon kirjoitellaan siitä, että ihanaa, kun lapset muuttaa, niin aletaan miehen kanssa matkustella ja tehdä vaikka mitä ja muutetaan pienempään asuntoon.

Ei, ei näin. Vaan te pidätte sen lasten syntymäkodin, jotta lapsenlapsille on tilaa. Järjestätte perhejoulut ja otatte lapsenlapsia hoitoon mielellään viikonloppuisin. Viikolla haette niitä hoidosta ja viette harrastuksiin.

Lisäksi aukaisette sijoitustilit kaikille lapsenlapsille ja kasvatatte heille pientä osakesalkkua.

Joten ei mitään haaveilua parisuhteen hoidosta, kun jäätte kahdestaan, vaan ihanaa mummoilua. Mies saa huidella missä haluaa, mutta naisen tehtävä on pysyä siellä omakotitalossa kutomassa sukkaa ja leipomassa pullaa lapsenlapsille ja viikonloppuisin ottamalla katras aina hoitoon, että serkut saa leikkiä mummolassa keskenään.[/quote

Sinähän kerrot juuri minun elämästäni tällä hetkellä. Olen yli 70 v eläkeläinen ja elän kuvaamassasi tilanteessa.

Oli mulla lomaa kesällä 2 viikkoa.

Auttavat pyytäessä esimerkiksi sairastapauksissa. Muuten eivät kauheasti, koska tuota matkaa on satoja kilometrejä. Jos menen kylään esimerkiksi jouluksi niin katsovat kyllä lapsen perään ja hoitavat siinä missä minäkin. Minä puolestani siivoan heidän luonaan tai teen asioita, joita vanhemman ihmisen on vaikea tehdä. Näihin sisältyvät esimerkiksi rännien puhdistaminen.  Rahallisesti auttavat, koska hyvin pieni palkka ja olen siitä hyvin kiitollinen. En ole sitä heiltä pyytänyt, mutta haluavat osallistua. Puhun siis omista vanhemmistani ja minulla yksi lapsi. Miehen puolelta kukaan ei ole kuvioissa.

Kaikki apu saadaan mitä pyydetään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen auttanut lapsiani niin paljon, kuin olen pystynyt. Minulla on 6 lastenlasta. Yleensä, kun pääsen perjantaina töistä klo 16, haen jonkun lapsen hoidosta ja tuon kotiin. Lauantaina tulee yleensä myös joku lisäksi, jotta on leikkikaveria. 

Papan kanssa ollaan sovittu, että sitä parisuhdeaikaa on meillä sitten, kun lapsenlapset kasvavat isoiksi. Matkustellaan sitten, kun ehditään. Nyt on aika auttaa nuoria ja hoitaa heidän lapsiaan, jotta jaksavat työelämässä ja saavat viikonloppuisin levätä. Me papan kanssa elämme sitten omaa elämää, kun lapsenlapset on saatu kasvatettua aikuisiksi.

Eiköhän tää ole vähän kieli poskessa kirjoitettu?

"Parisuhdeaikaa sitten, kun lapsenlapset on aikuisia..."  Ja "matkustellaan sitten kun ehditään."  Eiköhän siinä sitten jo ikä tule vastaan ja sen tuomat vaikeudet.

Mutta tätähän nämä nykyiset perheet odottavat ja toivoisivat, että mummot ja papat uhraisivat kaiken aikansa lapsenlapsilleen ja niiden äidit ja isät saisivat sitä parisuhdeaikaa reilusti.  Saisivat vapaasti mennä ja tulla niin kuin ennen lapsia, kun lapset on aina mummolassa.

Kyllä työssäkäyvä ihminen, jonka omat lapset on jo aikaihmisiä, alkaa olla jo sen verran väsynyt työpäivän jälkeen, että tarvitsisi kunnon lepoajan.  Tuttavarouva kertoi, että kun hän perjantaina tuli kotiin tehtyään koko päivän raskasta ruumiillista työtä jalkojensa päällä juosten, niin siellä odotti jo pihassa sinne jätetyt sisarukset odottamassa mummoa töistä ja jäädäkseen koko viikonlopuksi.  Ei hengähdystäkään taukoa, ja kotona odotti vielä sairas mies.

Olen aina ollut läheinen vanhempieni kanssa, joten oli luonnollista että omat vanhemmat ottavat lapset hoitoon sillon tällöin. Ja käydään myös koko perheellä kylässä paljon ja he meidän luona. Olivat vajaa 60 vuotiaita ensimmäisen lapsen saatuamme, mutta jäänyt jo työelämästä pois.

Joskus lapset ovat käymässä isovanhemmilla pari tuntia kylässä ilman meitä. Esim he hakevat päiväkodista jo iltapäivällä kun meillä on menoa heti töiden jälkeen tai pitkä päivä tulossa. Lapset saavat lyhyemmän päiväkotipäivän ja muutenkin saavat laatuaikaa isovanhempien kanssa. Meidän ei edes tarvitse pyytää näitä asioita kun he jo ehdottavat.

Kerran viikossa nähdään jollain muotoa, mutta sanoisin että lapset ovat muutaman tunnin hoidossa ehkä 1-2 viikon välein. Ja n. 2 kk välein yön yli hoidossa. Vastaavasti me hoidetaan vanhempien koiria heidän ollessa reissussa. Meillä itselläkin 2 koiraa jotain n vilskettä riittää.

Itse en ymmärrä mitä pahaa on jos isovanhemmat hoitavat lapsia, jos he itse niin haluavat. Eikä kyse ole siitä että ei ite kykenisi, mutta jokainen voittaa siinä järjestelyssä. Omalla kohdalla omat vanhempani ovat nuoria, hyväkuntoisia ja aikaa riittää. Eikä kyse ole siitä että lapset ovat viikottain yön yli hoidossa.

Varmasti heidän vanhetessaan pidän heistä huolta. Esim kävin teinistä asti oman mummoni luona paljon ja soittelin viikottain. Meillä on itsestään selvää että ollaan läheisiä perheen ja suvun kanssa ja kaikista pidetään huolta.

Onpas ankeaa! kirjoitti:

Onko joillakin isoäideillä tosiaan näin ankea elämä??! Isovanhempien kannattaa kieltäytyä lastenhoidosta. Ajankuluksi voi liittyä pankin tai poliittisen puolueen eläkeläiskerhoon. Kannattaa myös asua mahdollisimman kaukana aikuisista lapsista ja lapsenlapsista. Noin 500 kilometriä on hyvä välimatka.

Me olemme vanhempina hoitaneet itse omat lapsemme, äiti kotiäitinä. Lapset eivät ole päivähoidossa. Isovanhempien ei tarvitse osallistua arkeemme mitenkään. Lapsemme eivät harrasta yökyläilyä mummolassa. Järjestämme joulunviettomme itse. Eipä tulisi mieleen vaivata isovanhempia juhlapyhinä majoittumalla heille täysihoitoon. Emme kuljeta lapsiamme mummolaan viikonloppuisin hoitoon, vaan hoidamme itse. Isovanhempien ei  tarvitse kuljettaa lapsia mihinkään.

Isovanhempien ei tarvitse avata sijoitustilejä eikä kasvattaa osakesalkkua. Pullaakaan ei tarvitse leipoa, leivomme pullat sujuvasti itse. Lapset eivät ole viikonloppuisin mummolassa serkkujen kanssa mummon vaivoina.

Vierailija kirjoitti:

Täällä paljon kirjoitellaan siitä, että ihanaa, kun lapset muuttaa, niin aletaan miehen kanssa matkustella ja tehdä vaikka mitä ja muutetaan pienempään asuntoon.

Ei, ei näin. Vaan te pidätte sen lasten syntymäkodin, jotta lapsenlapsille on tilaa. Järjestätte perhejoulut ja otatte lapsenlapsia hoitoon mielellään viikonloppuisin. Viikolla haette niitä hoidosta ja viette harrastuksiin.

Lisäksi aukaisette sijoitustilit kaikille lapsenlapsille ja kasvatatte heille pientä osakesalkkua.

Joten ei mitään haaveilua parisuhteen hoidosta, kun jäätte kahdestaan, vaan ihanaa mummoilua. Mies saa huidella missä haluaa, mutta naisen tehtävä on pysyä siellä omakotitalossa kutomassa sukkaa ja leipomassa pullaa lapsenlapsille ja viikonloppuisin ottamalla katras aina hoitoon, että serkut saa leikkiä mummolassa keskenään.

Uuh, onneksi minulla on miniä, joka antaa lapset hoitoon, ei leiki martyyria, eikä katkeroidu taakan alle.. Itse olen yrittänyt järjestää yhteistä (hoito)aikaa lastenlasteni kanssa, haluan palavasti luoda meille hyvän suhteen, nauttia heidän seurastaan ja luoda hyviä muistoja. Ja poikani ja miniänä ovat kaiketi samaa mieltä, kun nämä kohtaamiset on näin hyvin onnistuneet ja molempien tarpeita kuunneltu. Ja yhteiset hetket ison perheen kanssa esim joulupöydässä ovat huippuhetkiä. Sääli, jos joku kieltäytyisi niistä vain näyttääkseen pärjäävänsä omien lastensa kanssa ilman apua.