Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.
No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Ja eivät tosiaan ole auttaneet mutta eivät myöskään käy, soittele, pidä yhteyttä.
Mitä sit tekevät: käyvät edelleen tansseissa ja ravintoloissa, karaokessa, matkoilla, eläkeliiton joka tapahtumassa, ei kai niillä tylsää ole, osasi ne ennenkin elää niinkuin niillä ei olis lapsia ollenkaan. Eikä niitä tunnu yhtään vaivaavan kuvio, ei ne välitä lapsistaan yhtään joten miksi sitten lapsenlapsistaankaan.
Paskat vanhemmat, inhoon ja halveksin syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.
Mä olen 55+ mummo ja mun päiväni kuluu kolmivuorotyössä, josta palautuminen vapaapäivänä on yhä hitaampaa, vapaapäivänä tee kotitöitä ja hoidan iäkkäitä vanhempia. Ajan parikertaa viikossa 70km päähän vanhemmilleni - siivoan, laitan ruokaa, pesen pyykkiä. Ja seurustelen neljän lapsenlapseni kanssa, ilman hoitovastuuta. Ja ne perk..vaihdevuodet.
Mulla on kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Ja välit läheiset ja lämpimät, tavataan viikon parin välein ja soitellaan usein.
Molemmat lapseni on työelämässä, samoin miniäni ja tyttäreni on yh.
Lasten hoitoapua tarvitsevat jostakin syystä harvakseltaan, muutaman kerran vuodessa ja sekin liittyy työjuttuihin. Siivousapua tai ikkunoiden pesua ja muuta, ei koskaan. Olen vieras heidän kodissaan ja kunnioitan heidän reviiriään. Samaa toivon heiltä.
Eikä rahaa ole pyytäneet koskaan ja vaikka tyrkytän, he kieltäytyvät ottamasta vastaan.
Ja lastenlapsieni lahjatoiveet ovat olleet tyyliin muutaman kympin, pusero, housut jne.
Ainoa mitä ovat tyttäreni ja miniäni toivoneet ovat lapsille neuloisin pipoja, sukkia ja lapasia.
Jostakin syystä, lapseni ja minäni auttavat enemmän minua, kuin minä heitä. Tulevat mielellään auttamaan isovanhempiensa hoidossa, puutarhan hoidossa, mökin kunnossa pidossa, ruohon leikkuussa jne. eli olen monessa asiassa saamapuolella.
Ja kuorossa kehoittavat tuhlaamaan rahani itseeni, matkustelemaan ja hemmottelemaan itseäni.
Mielelläni kyllä hoitaisin enemmänkin lapsenlapsia, vaikka ovat vielä pieniä, mutta nyt se on lähinnä läsnäolevaa seurustelua ja yhdessäoloa, kun nuoret raatavat muita töitä ja passaavat ja voin keskittyä heidän vierailuilla 100% lapsiin, ilman hoitovastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Ja eivät tosiaan ole auttaneet mutta eivät myöskään käy, soittele, pidä yhteyttä.
Mitä sit tekevät: käyvät edelleen tansseissa ja ravintoloissa, karaokessa, matkoilla, eläkeliiton joka tapahtumassa, ei kai niillä tylsää ole, osasi ne ennenkin elää niinkuin niillä ei olis lapsia ollenkaan. Eikä niitä tunnu yhtään vaivaavan kuvio, ei ne välitä lapsistaan yhtään joten miksi sitten lapsenlapsistaankaan.
Paskat vanhemmat, inhoon ja halveksin syvästi.
Suuret ikäluokat osaavat! Ahneita ja laiskoja, itsekkäitä rohmuja.
Muistan lapsena kesät mummolassa (isovanhemmat hoiti meitä lapsia valtavan paljon) miten ukki esitteli metsiään ja selitti että nämä jäävät aikanaan sinulle, hän on rakkaudella hoitanut metsää että se siirtyy aikanaan lapsenlapsille ja joku päivä sinunkin lapsillesi. Ukki selitti miten on tärkeä hoitaa metsää ja pitää se suvussa, ja arvostaa ja kunnioittaa metsää.
No arvaa näkykö metsää koskaan? Ei. Metsät (jotka oli äidin isän puolelta) siirty perinnöksi mun vanhemmille. Mun isä (jonka metsät ne ei oikeesti edes ole, nehän kuulus äidille) hakkas joka ikisen puun, myi liki 80% metsistä ja laitto rahat tuulemaan nelivetobemariin, urheiluautoon, prätkään ja reissaamiseen. Ukko hassas satoja tuhansia hetkessä, sinne meni perintö.
Mulle ja mun lapsille ei jääny mitään. Olisin halunnut edes palasen ukin metsää jota olisin hoivannut.
Mun paskat vanhemmat hoidatti omat lapsensa muilla, itse ei välittäneet tai auttsneet mitenkään lastenlasten kanssa. Ovat eläneet koko elämän itsekkäästi vain itselleen ja pas-ka isä rohmusi suvussa satoja vuosia olleet metsät ja tuhlasi ne kalliisiin autoihin. Voi vi*tu mitä ahneutta, ei hel*etti. Törkeää per-seilyä ja mullemulle ajattelua. Suurten ikäluokkien tavaramerkki.
Minun mummini kertoi sodasta, vähän kuin opetti minulle siitä ja naisten asemasta. Vaali lottapukuaan, Lotta Svärd-kahvikuppiaan ja mitalejaan, sekä sota-ajan valokuviaan aarteinaan. Ainoastaan lottapuku jäi minulle, kun mummi ymmärsi sen antaa ennen kuolemaansa.
Äitini ja siskonsa eivät antaneet minulle yhtäkään muistoa mummista. Eivät lusikan lusikkaa, vaan jakoivat tavarat suuresti riidellen keskenään.
Toiset auttavat aina kun kysytään (töiden takia noin kerran kuussa) ja toiset "auttavat" joka päivä siinä missä itse haluavat, eli eivät juurikaan auta, mutta sekaantuvat joka asiaan ja kertovat mitä kaikkea emme osaa tehdä. Itse luultavasti ovat täydellisiä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Ja eivät tosiaan ole auttaneet mutta eivät myöskään käy, soittele, pidä yhteyttä.
Mitä sit tekevät: käyvät edelleen tansseissa ja ravintoloissa, karaokessa, matkoilla, eläkeliiton joka tapahtumassa, ei kai niillä tylsää ole, osasi ne ennenkin elää niinkuin niillä ei olis lapsia ollenkaan. Eikä niitä tunnu yhtään vaivaavan kuvio, ei ne välitä lapsistaan yhtään joten miksi sitten lapsenlapsistaankaan.
Paskat vanhemmat, inhoon ja halveksin syvästi.
Suuret ikäluokat osaavat! Ahneita ja laiskoja, itsekkäitä rohmuja.
Muistan lapsena kesät mummolassa (isovanhemmat hoiti meitä lapsia valtavan paljon) miten ukki esitteli metsiään ja selitti että nämä jäävät aikanaan sinulle, hän on rakkaudella hoitanut metsää että se siirtyy aikanaan lapsenlapsille ja joku päivä sinunkin lapsillesi. Ukki selitti miten on tärkeä hoitaa metsää ja pitää se suvussa, ja arvostaa ja kunnioittaa metsää.
No arvaa näkykö metsää koskaan? Ei. Metsät (jotka oli äidin isän puolelta) siirty perinnöksi mun vanhemmille. Mun isä (jonka metsät ne ei oikeesti edes ole, nehän kuulus äidille) hakkas joka ikisen puun, myi liki 80% metsistä ja laitto rahat tuulemaan nelivetobemariin, urheiluautoon, prätkään ja reissaamiseen. Ukko hassas satoja tuhansia hetkessä, sinne meni perintö.
Mulle ja mun lapsille ei jääny mitään. Olisin halunnut edes palasen ukin metsää jota olisin hoivannut.
Mun paskat vanhemmat hoidatti omat lapsensa muilla, itse ei välittäneet tai auttsneet mitenkään lastenlasten kanssa. Ovat eläneet koko elämän itsekkäästi vain itselleen ja pas-ka isä rohmusi suvussa satoja vuosia olleet metsät ja tuhlasi ne kalliisiin autoihin. Voi vi*tu mitä ahneutta, ei hel*etti. Törkeää per-seilyä ja mullemulle ajattelua. Suurten ikäluokkien tavaramerkki.
Ihan ohiksena. Puilla on elinkaarensa, eikä ne säily ikuisesti sukupolvelta toiselle, vaan välillä ne on ihan metsänhoidollisista syistä kaadettava ja istutettava uudet tilalle.
Meillä kaadettiin viime syksynä koivukuja, joka oli istutettu 1984 eli reilut 30v sitten ja lähes kaikki puut olivat lahoja, ei edes polttopuuksi sopivaa. Ja olisivat voineet kaatua milloin tahansa.
Lähes niin paljon apua saadaan kuin toivon. Ei herranjumala ne nyt sentään tänne siivoamaan tule?!?!?! Äitini vie kyllä joskus roskapussin ulos jos pyydän. Eli lapsella 3 isovanhempaa.
Lapsen isän puolelta isoisä kuollut, isoäiti täysi juoppo, nähnyt lapsenlastaan kolmisen kertaa (lapsemme kohta 3v).
Isäni ja vaimonsa +-50v käyvät 1-2 kertaa vuodessa, heillä olemme käyneet kerran ja heidän mökillä kerran. Heillä on 2 varhais-teini- ikäistä lasta ja muita lapsenlapsia, en ole koskaan oikein ollut osa heidän elämää.
Äitini on alle 50v yh varhais-teinille ja näemme heitä 1-4 kertaa viikossa. Lapsi on yötä heidän luona aika tasan 1yö/kk. Muuten ei tee mitään ekstraa lapsen kanssa, pyytävät meitä kyllä mukaan esim lintsille, mutta eivät halua ilman minua lasta viedä, ei leikkipuistoon tai kahvilaankaan. Teen joskus perhe-päivällisiä jolloin kutsun heidät syömään. Jos kyläillään siellä ruoka-aikaan otan yleensä omat ruuat mukaan. Kahvia aina keittää jos halutaan.
Ihanteellinen tilanne minulle olisi, että olisi hyvät välit myös isäni kanssa, että voisimme nähdä heitä ainakin kerran kahdessa kuussa.
Että äitini veisi lasta vaikkapa leikkipuistoon tai kahvilaan kerran pari kuukaudessa, ja että 3-4 kertaa vuodessa lapsi voisi olla koko viikonlopun kylässä. Että kutsuisi vaikkapa kerran kuukaudessa tai parissa meitä syömään myös heidän luo.
Itse olin lapsena 1-2 vkl isän luona /kk (vältin sitä jos pystyin). Lähes kaikki muut viikonloput mummin luona (äiti oli nuori ja tykkäsi juhlia kun olin pieni).
Välillä on vaikeata jaksaa, mutta nytkin asiat ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Ja eivät tosiaan ole auttaneet mutta eivät myöskään käy, soittele, pidä yhteyttä.
Mitä sit tekevät: käyvät edelleen tansseissa ja ravintoloissa, karaokessa, matkoilla, eläkeliiton joka tapahtumassa, ei kai niillä tylsää ole, osasi ne ennenkin elää niinkuin niillä ei olis lapsia ollenkaan. Eikä niitä tunnu yhtään vaivaavan kuvio, ei ne välitä lapsistaan yhtään joten miksi sitten lapsenlapsistaankaan.
Paskat vanhemmat, inhoon ja halveksin syvästi.
Suuret ikäluokat osaavat! Ahneita ja laiskoja, itsekkäitä rohmuja.
Muistan lapsena kesät mummolassa (isovanhemmat hoiti meitä lapsia valtavan paljon) miten ukki esitteli metsiään ja selitti että nämä jäävät aikanaan sinulle, hän on rakkaudella hoitanut metsää että se siirtyy aikanaan lapsenlapsille ja joku päivä sinunkin lapsillesi. Ukki selitti miten on tärkeä hoitaa metsää ja pitää se suvussa, ja arvostaa ja kunnioittaa metsää.
No arvaa näkykö metsää koskaan? Ei. Metsät (jotka oli äidin isän puolelta) siirty perinnöksi mun vanhemmille. Mun isä (jonka metsät ne ei oikeesti edes ole, nehän kuulus äidille) hakkas joka ikisen puun, myi liki 80% metsistä ja laitto rahat tuulemaan nelivetobemariin, urheiluautoon, prätkään ja reissaamiseen. Ukko hassas satoja tuhansia hetkessä, sinne meni perintö.
Mulle ja mun lapsille ei jääny mitään. Olisin halunnut edes palasen ukin metsää jota olisin hoivannut.
Mun paskat vanhemmat hoidatti omat lapsensa muilla, itse ei välittäneet tai auttsneet mitenkään lastenlasten kanssa. Ovat eläneet koko elämän itsekkäästi vain itselleen ja pas-ka isä rohmusi suvussa satoja vuosia olleet metsät ja tuhlasi ne kalliisiin autoihin. Voi vi*tu mitä ahneutta, ei hel*etti. Törkeää per-seilyä ja mullemulle ajattelua. Suurten ikäluokkien tavaramerkki.
Ihan ohiksena. Puilla on elinkaarensa, eikä ne säily ikuisesti sukupolvelta toiselle, vaan välillä ne on ihan metsänhoidollisista syistä kaadettava ja istutettava uudet tilalle.
Meillä kaadettiin viime syksynä koivukuja, joka oli istutettu 1984 eli reilut 30v sitten ja lähes kaikki puut olivat lahoja, ei edes polttopuuksi sopivaa. Ja olisivat voineet kaatua milloin tahansa.
Puita ei pätevä metsänomistaja lahtaa kerralla, vaan uusii vähitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Ja eivät tosiaan ole auttaneet mutta eivät myöskään käy, soittele, pidä yhteyttä.
Mitä sit tekevät: käyvät edelleen tansseissa ja ravintoloissa, karaokessa, matkoilla, eläkeliiton joka tapahtumassa, ei kai niillä tylsää ole, osasi ne ennenkin elää niinkuin niillä ei olis lapsia ollenkaan. Eikä niitä tunnu yhtään vaivaavan kuvio, ei ne välitä lapsistaan yhtään joten miksi sitten lapsenlapsistaankaan.
Paskat vanhemmat, inhoon ja halveksin syvästi.
Suuret ikäluokat osaavat! Ahneita ja laiskoja, itsekkäitä rohmuja.
Muistan lapsena kesät mummolassa (isovanhemmat hoiti meitä lapsia valtavan paljon) miten ukki esitteli metsiään ja selitti että nämä jäävät aikanaan sinulle, hän on rakkaudella hoitanut metsää että se siirtyy aikanaan lapsenlapsille ja joku päivä sinunkin lapsillesi. Ukki selitti miten on tärkeä hoitaa metsää ja pitää se suvussa, ja arvostaa ja kunnioittaa metsää.
No arvaa näkykö metsää koskaan? Ei. Metsät (jotka oli äidin isän puolelta) siirty perinnöksi mun vanhemmille. Mun isä (jonka metsät ne ei oikeesti edes ole, nehän kuulus äidille) hakkas joka ikisen puun, myi liki 80% metsistä ja laitto rahat tuulemaan nelivetobemariin, urheiluautoon, prätkään ja reissaamiseen. Ukko hassas satoja tuhansia hetkessä, sinne meni perintö.
Mulle ja mun lapsille ei jääny mitään. Olisin halunnut edes palasen ukin metsää jota olisin hoivannut.
Mun paskat vanhemmat hoidatti omat lapsensa muilla, itse ei välittäneet tai auttsneet mitenkään lastenlasten kanssa. Ovat eläneet koko elämän itsekkäästi vain itselleen ja pas-ka isä rohmusi suvussa satoja vuosia olleet metsät ja tuhlasi ne kalliisiin autoihin. Voi vi*tu mitä ahneutta, ei hel*etti. Törkeää per-seilyä ja mullemulle ajattelua. Suurten ikäluokkien tavaramerkki.
Ihan ohiksena. Puilla on elinkaarensa, eikä ne säily ikuisesti sukupolvelta toiselle, vaan välillä ne on ihan metsänhoidollisista syistä kaadettava ja istutettava uudet tilalle.
Meillä kaadettiin viime syksynä koivukuja, joka oli istutettu 1984 eli reilut 30v sitten ja lähes kaikki puut olivat lahoja, ei edes polttopuuksi sopivaa. Ja olisivat voineet kaatua milloin tahansa.
Kyllä tiedän tän hyvin. Isä kaato KAIKEN myös keskenkasvuist puut ja kaadon jälkeen myi maat. Eli perseili ahneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Älä ole katkera. Sehän on ihan luonnollista. He ovat olleet itsekkäitä nuorena ja hoidattaneet omat lapsensa isovanhemmilla, miten kuvittelit että he muuttuisivat vanhoina? Aina kuulee sanottavan, että jos isovanhemmat eivät osallistu ja auta tarpeeksi, niin on turha sitten odottaa, että heitä auteltaisiin kun ovat huonommassa kunnossa. Olen nähnyt näitä tapauksia vuosikymmenestä toiseen, ne jotka eniten ovat saaneet vanhemmiltaan apua lastensa hoidossa, ovat niitä jotka vähiten huolehtivat vanhemmistaan aikanaan, kun he tarvitsevat apua. Itsekäs ja epäitsenäinen ihminen nuorena on sitä vanhanakin.
Parhaiten vanhempiaan auttelevat ne lapset, jotka ovat itse hoitaneet omat lapsensa ja ovat halunneet vaivata isovanhempia mahdollisimman vähän. Sekin on ihan luonnollista, vastuuntuntoinen ja itsenäinen ihminen nuorena on sitä vanhanakin. Jos sisarusparvessanne on yksi, joka ottaa vailla omantunnon tuskia kaiken vanhemmistaan irti ja toinen joka koettaa selvitä parhaansa mukaan itse, voitte olla ihan varma että jälkimmäiselle jää vastuu myös vanhemmistanne heidän ikääntyessään ja hän sen myös parhaiten kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Ja eivät tosiaan ole auttaneet mutta eivät myöskään käy, soittele, pidä yhteyttä.
Mitä sit tekevät: käyvät edelleen tansseissa ja ravintoloissa, karaokessa, matkoilla, eläkeliiton joka tapahtumassa, ei kai niillä tylsää ole, osasi ne ennenkin elää niinkuin niillä ei olis lapsia ollenkaan. Eikä niitä tunnu yhtään vaivaavan kuvio, ei ne välitä lapsistaan yhtään joten miksi sitten lapsenlapsistaankaan.
Paskat vanhemmat, inhoon ja halveksin syvästi.
Suuret ikäluokat osaavat! Ahneita ja laiskoja, itsekkäitä rohmuja.
Muistan lapsena kesät mummolassa (isovanhemmat hoiti meitä lapsia valtavan paljon) miten ukki esitteli metsiään ja selitti että nämä jäävät aikanaan sinulle, hän on rakkaudella hoitanut metsää että se siirtyy aikanaan lapsenlapsille ja joku päivä sinunkin lapsillesi. Ukki selitti miten on tärkeä hoitaa metsää ja pitää se suvussa, ja arvostaa ja kunnioittaa metsää.
No arvaa näkykö metsää koskaan? Ei. Metsät (jotka oli äidin isän puolelta) siirty perinnöksi mun vanhemmille. Mun isä (jonka metsät ne ei oikeesti edes ole, nehän kuulus äidille) hakkas joka ikisen puun, myi liki 80% metsistä ja laitto rahat tuulemaan nelivetobemariin, urheiluautoon, prätkään ja reissaamiseen. Ukko hassas satoja tuhansia hetkessä, sinne meni perintö.
Mulle ja mun lapsille ei jääny mitään. Olisin halunnut edes palasen ukin metsää jota olisin hoivannut.
Mun paskat vanhemmat hoidatti omat lapsensa muilla, itse ei välittäneet tai auttsneet mitenkään lastenlasten kanssa. Ovat eläneet koko elämän itsekkäästi vain itselleen ja pas-ka isä rohmusi suvussa satoja vuosia olleet metsät ja tuhlasi ne kalliisiin autoihin. Voi vi*tu mitä ahneutta, ei hel*etti. Törkeää per-seilyä ja mullemulle ajattelua. Suurten ikäluokkien tavaramerkki.
Ihan ohiksena. Puilla on elinkaarensa, eikä ne säily ikuisesti sukupolvelta toiselle, vaan välillä ne on ihan metsänhoidollisista syistä kaadettava ja istutettava uudet tilalle.
Meillä kaadettiin viime syksynä koivukuja, joka oli istutettu 1984 eli reilut 30v sitten ja lähes kaikki puut olivat lahoja, ei edes polttopuuksi sopivaa. Ja olisivat voineet kaatua milloin tahansa.
Kyllä tiedän tän hyvin. Isä kaato KAIKEN myös keskenkasvuist puut ja kaadon jälkeen myi maat. Eli perseili ahneena.
Olivatko ne isäsi vai sinun omaisuutta? Kumpi on ahne, se joka käyttää omaa varallisuuttaan, vai se joka pitää toisen omaisuutta omanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Älä ole katkera. Sehän on ihan luonnollista. He ovat olleet itsekkäitä nuorena ja hoidattaneet omat lapsensa isovanhemmilla, miten kuvittelit että he muuttuisivat vanhoina? Aina kuulee sanottavan, että jos isovanhemmat eivät osallistu ja auta tarpeeksi, niin on turha sitten odottaa, että heitä auteltaisiin kun ovat huonommassa kunnossa. Olen nähnyt näitä tapauksia vuosikymmenestä toiseen, ne jotka eniten ovat saaneet vanhemmiltaan apua lastensa hoidossa, ovat niitä jotka vähiten huolehtivat vanhemmistaan aikanaan, kun he tarvitsevat apua. Itsekäs ja epäitsenäinen ihminen nuorena on sitä vanhanakin.
Parhaiten vanhempiaan auttelevat ne lapset, jotka ovat itse hoitaneet omat lapsensa ja ovat halunneet vaivata isovanhempia mahdollisimman vähän. Sekin on ihan luonnollista, vastuuntuntoinen ja itsenäinen ihminen nuorena on sitä vanhanakin. Jos sisarusparvessanne on yksi, joka ottaa vailla omantunnon tuskia kaiken vanhemmistaan irti ja toinen joka koettaa selvitä parhaansa mukaan itse, voitte olla ihan varma että jälkimmäiselle jää vastuu myös vanhemmistanne heidän ikääntyessään ja hän sen myös parhaiten kantaa.
No kyllä oon katkera ja aiheesta. Omat lapseni hoidan hyvin mutta noita kusipäävanhempiani en tule auttamaan yhtään. Itsekkäät ihmisperseet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Ja eivät tosiaan ole auttaneet mutta eivät myöskään käy, soittele, pidä yhteyttä.
Mitä sit tekevät: käyvät edelleen tansseissa ja ravintoloissa, karaokessa, matkoilla, eläkeliiton joka tapahtumassa, ei kai niillä tylsää ole, osasi ne ennenkin elää niinkuin niillä ei olis lapsia ollenkaan. Eikä niitä tunnu yhtään vaivaavan kuvio, ei ne välitä lapsistaan yhtään joten miksi sitten lapsenlapsistaankaan.
Paskat vanhemmat, inhoon ja halveksin syvästi.
Suuret ikäluokat osaavat! Ahneita ja laiskoja, itsekkäitä rohmuja.
Muistan lapsena kesät mummolassa (isovanhemmat hoiti meitä lapsia valtavan paljon) miten ukki esitteli metsiään ja selitti että nämä jäävät aikanaan sinulle, hän on rakkaudella hoitanut metsää että se siirtyy aikanaan lapsenlapsille ja joku päivä sinunkin lapsillesi. Ukki selitti miten on tärkeä hoitaa metsää ja pitää se suvussa, ja arvostaa ja kunnioittaa metsää.
No arvaa näkykö metsää koskaan? Ei. Metsät (jotka oli äidin isän puolelta) siirty perinnöksi mun vanhemmille. Mun isä (jonka metsät ne ei oikeesti edes ole, nehän kuulus äidille) hakkas joka ikisen puun, myi liki 80% metsistä ja laitto rahat tuulemaan nelivetobemariin, urheiluautoon, prätkään ja reissaamiseen. Ukko hassas satoja tuhansia hetkessä, sinne meni perintö.
Mulle ja mun lapsille ei jääny mitään. Olisin halunnut edes palasen ukin metsää jota olisin hoivannut.
Mun paskat vanhemmat hoidatti omat lapsensa muilla, itse ei välittäneet tai auttsneet mitenkään lastenlasten kanssa. Ovat eläneet koko elämän itsekkäästi vain itselleen ja pas-ka isä rohmusi suvussa satoja vuosia olleet metsät ja tuhlasi ne kalliisiin autoihin. Voi vi*tu mitä ahneutta, ei hel*etti. Törkeää per-seilyä ja mullemulle ajattelua. Suurten ikäluokkien tavaramerkki.
Ihan ohiksena. Puilla on elinkaarensa, eikä ne säily ikuisesti sukupolvelta toiselle, vaan välillä ne on ihan metsänhoidollisista syistä kaadettava ja istutettava uudet tilalle.
Meillä kaadettiin viime syksynä koivukuja, joka oli istutettu 1984 eli reilut 30v sitten ja lähes kaikki puut olivat lahoja, ei edes polttopuuksi sopivaa. Ja olisivat voineet kaatua milloin tahansa.
Kyllä tiedän tän hyvin. Isä kaato KAIKEN myös keskenkasvuist puut ja kaadon jälkeen myi maat. Eli perseili ahneena.
Olivatko ne isäsi vai sinun omaisuutta? Kumpi on ahne, se joka käyttää omaa varallisuuttaan, vai se joka pitää toisen omaisuutta omanaan.
Ei ollut isän omaisuutta, etkö osaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella törkeetä kaataa puut ja myydä maat kun ei ole edes perikunnan jäsen. Täysi kunnioituksen puute suvun arvoja ja omaisuutta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Älä ole katkera. Sehän on ihan luonnollista. He ovat olleet itsekkäitä nuorena ja hoidattaneet omat lapsensa isovanhemmilla, miten kuvittelit että he muuttuisivat vanhoina? Aina kuulee sanottavan, että jos isovanhemmat eivät osallistu ja auta tarpeeksi, niin on turha sitten odottaa, että heitä auteltaisiin kun ovat huonommassa kunnossa. Olen nähnyt näitä tapauksia vuosikymmenestä toiseen, ne jotka eniten ovat saaneet vanhemmiltaan apua lastensa hoidossa, ovat niitä jotka vähiten huolehtivat vanhemmistaan aikanaan, kun he tarvitsevat apua. Itsekäs ja epäitsenäinen ihminen nuorena on sitä vanhanakin.
Parhaiten vanhempiaan auttelevat ne lapset, jotka ovat itse hoitaneet omat lapsensa ja ovat halunneet vaivata isovanhempia mahdollisimman vähän. Sekin on ihan luonnollista, vastuuntuntoinen ja itsenäinen ihminen nuorena on sitä vanhanakin. Jos sisarusparvessanne on yksi, joka ottaa vailla omantunnon tuskia kaiken vanhemmistaan irti ja toinen joka koettaa selvitä parhaansa mukaan itse, voitte olla ihan varma että jälkimmäiselle jää vastuu myös vanhemmistanne heidän ikääntyessään ja hän sen myös parhaiten kantaa.
Me emme halunneet ottaa vanhempiamme mukaan perhesuunnitteluun, joten emme asettaneet heille myöskään mitään odotuksia tai vaatimuksia. Päätimme lasten hankinnasta ihan omien resurssiemme pohjalta sekä taloudellisesti että henkisesti, tietäen että kyse on parinkymmenen vuoden vastuusta. Vanehmpiimme meillä oli todella hyvät välit, kävimme usein heidän luonaan kiireettömästi ja lapsen lapset olivat heille rakkaita ja läheisiä. Välillä he kysyivät taloudellisen tai muun avun tarvetta, mutta olemme molemmat kasvaneet nuorena itsenäiseksi, halunneet hankkia omat rahamme ja rakentaa oman elämämme työllämme, joten emme ottaneet rahallista apua vastaan. Lasten lapsille he saivat toki ostaa merkkipäivälahjat vapaasti, tosin siinäkin kerroimme omat mielipiteemme sopivasta tasosta, ettei mennyt ihan överiksi :) Hoitoapua emme halunneet käyttää heiltä pahemmin, korkeintaan kerran vuodessa yön yli omassa kotonamme.
Ajattelimme, että isovanhemmilla on oikeus saada lastenlapsista rusinat pullasta, eli tavata heitä ilman hoito- tai muuta vastuuta. Myös kyläillessä me pidimme huolen kasvatusvastuusta ja siitä, ettei isovanhempien tarvitse ruveta heitä komentelemaan. Kysehän oli meidän lapsista ja perheestä, olisi tuntunut oudolta pistää omia vanhempiamme vastuuseen meidän tekemistä ratkaisuista, emmehän kysyneet lupaa vanhemmiltamme lasten hankintaankaan :) Isovanhemmat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä järjestelyyn, joskus vain saattoivat kantaa huolta ja kysyä, että pärjäämmekö varmasti. Sanoimme totuudenmukaisesti että kyllä pärjäämme oikein hyvin, teidän ei tarvitse murehtia ja huolehtia. Myöhemmin kun vanhempamme menivät huonoon kuntoon, auttelimme luonnollisesti heitä niin viranomais- kuin käytännön asioissakin sen minkä oli tarpeen. Miksikö? Koska vanha ihminen ei enää selviä itse, hän tarvitsee apua ja me tietenkin nuorina ja keski-ikäisinä olimme ne, jotka ovat parhaassa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Älä ole katkera. Sehän on ihan luonnollista. He ovat olleet itsekkäitä nuorena ja hoidattaneet omat lapsensa isovanhemmilla, miten kuvittelit että he muuttuisivat vanhoina? Aina kuulee sanottavan, että jos isovanhemmat eivät osallistu ja auta tarpeeksi, niin on turha sitten odottaa, että heitä auteltaisiin kun ovat huonommassa kunnossa. Olen nähnyt näitä tapauksia vuosikymmenestä toiseen, ne jotka eniten ovat saaneet vanhemmiltaan apua lastensa hoidossa, ovat niitä jotka vähiten huolehtivat vanhemmistaan aikanaan, kun he tarvitsevat apua. Itsekäs ja epäitsenäinen ihminen nuorena on sitä vanhanakin.
Parhaiten vanhempiaan auttelevat ne lapset, jotka ovat itse hoitaneet omat lapsensa ja ovat halunneet vaivata isovanhempia mahdollisimman vähän. Sekin on ihan luonnollista, vastuuntuntoinen ja itsenäinen ihminen nuorena on sitä vanhanakin. Jos sisarusparvessanne on yksi, joka ottaa vailla omantunnon tuskia kaiken vanhemmistaan irti ja toinen joka koettaa selvitä parhaansa mukaan itse, voitte olla ihan varma että jälkimmäiselle jää vastuu myös vanhemmistanne heidän ikääntyessään ja hän sen myös parhaiten kantaa.
Me emme halunneet ottaa vanhempiamme mukaan perhesuunnitteluun, joten emme asettaneet heille myöskään mitään odotuksia tai vaatimuksia. Päätimme lasten hankinnasta ihan omien resurssiemme pohjalta sekä taloudellisesti että henkisesti, tietäen että kyse on parinkymmenen vuoden vastuusta. Vanehmpiimme meillä oli todella hyvät välit, kävimme usein heidän luonaan kiireettömästi ja lapsen lapset olivat heille rakkaita ja läheisiä. Välillä he kysyivät taloudellisen tai muun avun tarvetta, mutta olemme molemmat kasvaneet nuorena itsenäiseksi, halunneet hankkia omat rahamme ja rakentaa oman elämämme työllämme, joten emme ottaneet rahallista apua vastaan. Lasten lapsille he saivat toki ostaa merkkipäivälahjat vapaasti, tosin siinäkin kerroimme omat mielipiteemme sopivasta tasosta, ettei mennyt ihan överiksi :) Hoitoapua emme halunneet käyttää heiltä pahemmin, korkeintaan kerran vuodessa yön yli omassa kotonamme.
Ajattelimme, että isovanhemmilla on oikeus saada lastenlapsista rusinat pullasta, eli tavata heitä ilman hoito- tai muuta vastuuta. Myös kyläillessä me pidimme huolen kasvatusvastuusta ja siitä, ettei isovanhempien tarvitse ruveta heitä komentelemaan. Kysehän oli meidän lapsista ja perheestä, olisi tuntunut oudolta pistää omia vanhempiamme vastuuseen meidän tekemistä ratkaisuista, emmehän kysyneet lupaa vanhemmiltamme lasten hankintaankaan :) Isovanhemmat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä järjestelyyn, joskus vain saattoivat kantaa huolta ja kysyä, että pärjäämmekö varmasti. Sanoimme totuudenmukaisesti että kyllä pärjäämme oikein hyvin, teidän ei tarvitse murehtia ja huolehtia. Myöhemmin kun vanhempamme menivät huonoon kuntoon, auttelimme luonnollisesti heitä niin viranomais- kuin käytännön asioissakin sen minkä oli tarpeen. Miksikö? Koska vanha ihminen ei enää selviä itse, hän tarvitsee apua ja me tietenkin nuorina ja keski-ikäisinä olimme ne, jotka ovat parhaassa kunnossa.
No kyllä nyt kai hyviä isovanhempia autta ilolla. Tässä ketjussa monella on täydet paskavanhemmat jotka ei pidä yhteyttä eikä tapaa lapsenlapsia eikä välitä pas-kan vertaa lastensa elämästä. Sellasia paskavanhuksia ei tod pidä auttaa yhtään, itsekkäitä ja piittaamattomia.
Tässä ketjussa hyvien vanhempien lapset ei tajua yhtään kaltoinkohdeltuja. Inttävät vaan hoitamisesta että ei pidä hoidattaa eikä hekään hoidata vaan tavataan muuten.
Mutta kun huonot isovanhemmat ei tapaa, ei soita. Ei kiinnostu mistään, ei tiedä lastenlasten nimiä tai ikiä. Ei noteeraa jouluna tai syntyäreinä eikä vahingossakaan halua olla missään tekrmisissä. Tällaiset ihmiset ovat täysin HYLÄNNEET lapsensa ja se on se mikä on tuskaista ja kipeää. Että on niin arvoton ettei mat vanhemmat välitä. Että on ihan se ja sama vanhemmilleen. Ettei vanhempia kiinnosta vaikka oma lapsi olisi hädässä tai kärsimyksesdä.
KYSE EI OLE HOITOAVUSTA!!! vaan siitä että haluaisi edes JOTAIN kanssakäymistä ja suhdetta.
Mutta ne itsekkäät vanhemmat ei halua mitään yhteyttä eikä mutään kanssakäymistä. Lapset ja lapsenlapset ”kiinnostaa kuin kilo paskaa”.
Tästä on kyse mutta hyväosaiset ei tajua. Ei vaan tajua kun ei ole kokemusta hylätyksi tulemisesta. Ihan turha selittää niille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.
Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.
Oman navan sukupolvi.No mun vanhrmma hoidatti varmaan 60% koko lastenhoitovastuusta munmoilla. Mummot hoiti 4-7 päivänä viikossa, vanhemmat ramppas tansseissa, ravintoloissa, viikonloppulomilla. Noin 3-4 kert vuodessa kävivät etelässä kaksin ja taas munmot hoiti. Koko kesä oltiin mummoilla, eli vanhempien ona 4 vkon loma oli heidän kahden, reissasivat kaksin euroopassa. Mummot hoiti lähes aina.
No kun sit niistä tuli isovanhempia, sanoivat että kukin hoitaa omansa niinkuin hekin on hoitaneet (hah hah, katkeraa huutonaurua) ja eivät ala periaatteestakaan auttamaan yhtään.
Älä ole katkera. Sehän on ihan luonnollista. He ovat olleet itsekkäitä nuorena ja hoidattaneet omat lapsensa isovanhemmilla, miten kuvittelit että he muuttuisivat vanhoina? Aina kuulee sanottavan, että jos isovanhemmat eivät osallistu ja auta tarpeeksi, niin on turha sitten odottaa, että heitä auteltaisiin kun ovat huonommassa kunnossa. Olen nähnyt näitä tapauksia vuosikymmenestä toiseen, ne jotka eniten ovat saaneet vanhemmiltaan apua lastensa hoidossa, ovat niitä jotka vähiten huolehtivat vanhemmistaan aikanaan, kun he tarvitsevat apua. Itsekäs ja epäitsenäinen ihminen nuorena on sitä vanhanakin.
Parhaiten vanhempiaan auttelevat ne lapset, jotka ovat itse hoitaneet omat lapsensa ja ovat halunneet vaivata isovanhempia mahdollisimman vähän. Sekin on ihan luonnollista, vastuuntuntoinen ja itsenäinen ihminen nuorena on sitä vanhanakin. Jos sisarusparvessanne on yksi, joka ottaa vailla omantunnon tuskia kaiken vanhemmistaan irti ja toinen joka koettaa selvitä parhaansa mukaan itse, voitte olla ihan varma että jälkimmäiselle jää vastuu myös vanhemmistanne heidän ikääntyessään ja hän sen myös parhaiten kantaa.
Me emme halunneet ottaa vanhempiamme mukaan perhesuunnitteluun, joten emme asettaneet heille myöskään mitään odotuksia tai vaatimuksia. Päätimme lasten hankinnasta ihan omien resurssiemme pohjalta sekä taloudellisesti että henkisesti, tietäen että kyse on parinkymmenen vuoden vastuusta. Vanehmpiimme meillä oli todella hyvät välit, kävimme usein heidän luonaan kiireettömästi ja lapsen lapset olivat heille rakkaita ja läheisiä. Välillä he kysyivät taloudellisen tai muun avun tarvetta, mutta olemme molemmat kasvaneet nuorena itsenäiseksi, halunneet hankkia omat rahamme ja rakentaa oman elämämme työllämme, joten emme ottaneet rahallista apua vastaan. Lasten lapsille he saivat toki ostaa merkkipäivälahjat vapaasti, tosin siinäkin kerroimme omat mielipiteemme sopivasta tasosta, ettei mennyt ihan överiksi :) Hoitoapua emme halunneet käyttää heiltä pahemmin, korkeintaan kerran vuodessa yön yli omassa kotonamme.
Ajattelimme, että isovanhemmilla on oikeus saada lastenlapsista rusinat pullasta, eli tavata heitä ilman hoito- tai muuta vastuuta. Myös kyläillessä me pidimme huolen kasvatusvastuusta ja siitä, ettei isovanhempien tarvitse ruveta heitä komentelemaan. Kysehän oli meidän lapsista ja perheestä, olisi tuntunut oudolta pistää omia vanhempiamme vastuuseen meidän tekemistä ratkaisuista, emmehän kysyneet lupaa vanhemmiltamme lasten hankintaankaan :) Isovanhemmat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä järjestelyyn, joskus vain saattoivat kantaa huolta ja kysyä, että pärjäämmekö varmasti. Sanoimme totuudenmukaisesti että kyllä pärjäämme oikein hyvin, teidän ei tarvitse murehtia ja huolehtia. Myöhemmin kun vanhempamme menivät huonoon kuntoon, auttelimme luonnollisesti heitä niin viranomais- kuin käytännön asioissakin sen minkä oli tarpeen. Miksikö? Koska vanha ihminen ei enää selviä itse, hän tarvitsee apua ja me tietenkin nuorina ja keski-ikäisinä olimme ne, jotka ovat parhaassa kunnossa.
Ihana perhe. Olisin voinut adoptoida teidät :) Tv. väsynyt ja vaivainen mummo, jonka luona vierailee huutavia ja huonotapaisia lastenlapsia ja käsi ojossa vaativia omia lapsia, joilla on kuulema aina hirveän raskasta. Ps. tykkään heistä silti, olen vain väsynyt ja voimaton.
Minun äitini on paskavanhempi toisella tapaa. Sekaantuu, säätää, pyrkii määräämään ja päättämään, ei usko mitään, ei kuuntele mitään, eikä kunnioita yhtään.
Jos hänelle sanoo ei, hän alkaa vääntämään tahtoaan läpi lapsen kautta.
Ja ei, en aio todellakaan auttaa häntä.
Se lakihan tuli jo.
Mutta kun nykyään joka puolelta jauhetaan että ”lapsella pitää olla oikeus varhaiskasvatukseen”, kotihoitoa paheksutaan ja perhevapaat halutaan lyhentää.