Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

En tiiä näkyykö muilla samat linkit mutta tän keskustelun alalaidassa on mulla mainos jossa linkki kodin kuvalehden juttuun ”ikääntyviä vanhempia on vaikea hoivata jos välit ovat huonot, mutta pitäisikö sittenkin?”

Siis V-M-P. Kunnon syyllistämistä ja vastuuttamista koko juttu, lapsena ja aikuisena rääkätyn ja kaltoinkohdellun nyt sit pitää olla lempeä ja unohtaa menneet ja hyysätä julmat vanhukset itse...

Luin tuon jutun äsken. Siinä kehotettiin kysymään itseltä, että mitä jos kuitenkin kadut että et auttanut vanhempiasi? Ja "ota selvää vanhempiensi elämäntilanteesta, ehkä silloin selviää miksi et saanut tukea aikaisemmin ja ymmärrät heitä paremmin". No, ymmärrän että on ihmisiä joiden kannattaa oikeasti miettiä vanhempiensa tilannetta. Esimerkiksi kummitätini on tällainen. Hän joskus kun olin teini-ikäinen, ihmetteli ääneen isänsä tunnekylmyyttä ja äitinsä vaitonaisuutta kaikesta. Kaduttaa, etten avannut suutani ja kysynyt, että oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin sota? Tai oletko tutustunut uskontoon, joka vaikutti mummini lapsuudessa paljon ihmisten asenteisiin? 

Mutta ehkä nuo kysymykset saa enemmän veren kiehumaan kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Niin. tää on kyllä mielenkiintoinen kysymys.  Entä jos ne omat vanhemmat on ihan mallikelpoisesti teitä hoitaneet ja teistä huolehtineet ja antaneet teille onnellisen lapsuuden, mutta nyt eivät enää jaksa seuraavaa polvea ottaa hoitaakseen ja huolehtiakseen?

Niin sittenkö ette näistä vanhemmistanne huolta pidä ettekä heistä välitä?

Kuuluuko vanhemmuuteen ehdottomasti kahden sukupolven lapsista huolehtiminen ja kaikenlainen kahden polven auttaminen, jotta se olisi täytetty?

Eikö riitä, että hoiti omat lapsensa hyvin?

Toivottavasti otatte tämän kysymyksen vakavasti, sillä se tulee koskemaan teitä itseänne sitten, kun vanhenette.  Jos olette sitä mieltä, että vanhemmat ovat hyviä vanhempia vain silloin, kun hoitavat myös lapsenlapsensa, niin se koskee sitten teitä itseännekin aikanaan.

Ja maailma muuttuu aina vain itsekkäämmäksi, joten entistä isommassa kurimuksessa tulette te sitten olemaan.  

Mun vanhemmat hakkas ja kaltoinkohteli, teki vanmoja ja melkein henki lähti isäni käsittelyssä. Eli minä olen ainakin vapaa velvoitteesta hoitaa vanhempiani. Nuo ihmishirviöt ei vanhempia edes olleet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä näkyykö muilla samat linkit mutta tän keskustelun alalaidassa on mulla mainos jossa linkki kodin kuvalehden juttuun ”ikääntyviä vanhempia on vaikea hoivata jos välit ovat huonot, mutta pitäisikö sittenkin?”

Siis V-M-P. Kunnon syyllistämistä ja vastuuttamista koko juttu, lapsena ja aikuisena rääkätyn ja kaltoinkohdellun nyt sit pitää olla lempeä ja unohtaa menneet ja hyysätä julmat vanhukset itse...

Luin tuon jutun äsken. Siinä kehotettiin kysymään itseltä, että mitä jos kuitenkin kadut että et auttanut vanhempiasi? Ja "ota selvää vanhempiensi elämäntilanteesta, ehkä silloin selviää miksi et saanut tukea aikaisemmin ja ymmärrät heitä paremmin". No, ymmärrän että on ihmisiä joiden kannattaa oikeasti miettiä vanhempiensa tilannetta. Esimerkiksi kummitätini on tällainen. Hän joskus kun olin teini-ikäinen, ihmetteli ääneen isänsä tunnekylmyyttä ja äitinsä vaitonaisuutta kaikesta. Kaduttaa, etten avannut suutani ja kysynyt, että oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin sota? Tai oletko tutustunut uskontoon, joka vaikutti mummini lapsuudessa paljon ihmisten asenteisiin? 

Mutta ehkä nuo kysymykset saa enemmän veren kiehumaan kuitenkin. 

Kaltoinkohdellulle lapselle tuo juttu oli täyttä syyllistämistä.

Onpa kamalia vanhempia täällä, jos ovat ihan rääkänneet lapsiaan ja olleet heille mahdollisimman ilkeitä.  Kai se sitten totta on, kun tänne näin kirjoitetaan.  No onhan noita uutisia joskus ollut, ja se Eerikankin tapaus.  Joten pahoja ihmisiä on sitten oikeasti olemassa.  Mutta miten ihmeessä heitä ei ole saatu ikinä vastuuseen tekosistaan?

Eihän kukaan ole sanomassakaan, että tällaisista täysin vastuuttomista ja suorastaan pahoista ihmisistä pitäisi heidän lapsensa sitten huolehtia, kun he vanhoiksi tulevat.  Jotenkin tuntuu, että täällä on vain sellaista turhaa uhoamista asiasta.  Jos eivät teitä hoitaneet eikä teistä välittäneet, niin onhan se ihan luonnollista, että irrotatte itsenne heistä ja that's it.  

Mikään laki maailmassa ei velvoita teitä huolehtimaan vanhemmistanne.  Poliisi ei tule teitä siitä asiasta puhuttelemaan.  Joten antakaa olla.  Huolehtikaa siitä, että omat lapsenne saavat paremman kohtelun ja kun olette heille sellaisia kuin olisitte toivonnet omien vanhempienne olevan teille, saatte varmasti lapsiltannekin kunnioituksen ja arvostuksen ja toivottavasti myös hyvän hoidon sitten vanhoina. 

Maailma on aina epäoikeudenmukainen.  Sitä vastaan on ihan turha potkia.  Sitä, mitä joskus on jääty vaille, ei enää saa vaikka miten märehtisi.  

Vierailija kirjoitti:

Niin. tää on kyllä mielenkiintoinen kysymys.  Entä jos ne omat vanhemmat on ihan mallikelpoisesti teitä hoitaneet ja teistä huolehtineet ja antaneet teille onnellisen lapsuuden, mutta nyt eivät enää jaksa seuraavaa polvea ottaa hoitaakseen ja huolehtiakseen?

Niin sittenkö ette näistä vanhemmistanne huolta pidä ettekä heistä välitä?

Kuuluuko vanhemmuuteen ehdottomasti kahden sukupolven lapsista huolehtiminen ja kaikenlainen kahden polven auttaminen, jotta se olisi täytetty?

Eikö riitä, että hoiti omat lapsensa hyvin?

Toivottavasti otatte tämän kysymyksen vakavasti, sillä se tulee koskemaan teitä itseänne sitten, kun vanhenette.  Jos olette sitä mieltä, että vanhemmat ovat hyviä vanhempia vain silloin, kun hoitavat myös lapsenlapsensa, niin se koskee sitten teitä itseännekin aikanaan.

Ja maailma muuttuu aina vain itsekkäämmäksi, joten entistä isommassa kurimuksessa tulette te sitten olemaan.  

Kuka nauttii sellaisesta, että auttaminen ja näkeminen on inhottava velvollisuus? En siis oleta mitään mahdollisesta tulevasta vanhuudestani, mutta ainakaan en ole koskaan edes miettinyt, ettenkö olisi aikuisten lasteni elämässä läsnä sitten kun aikuisia ovat, tavalla tai toisella. Ehkä olen sitten sairas ja väsynyt, mutta toivottavasti osaan ilmaista asian niin, että haluaisin, mutta en pysty, mutta kuuntelen kyllä huolesi jos se auttaisi edes vähän. 

Jos vertaa omiin vanhempiini, jotka haukkuivat, syyllistivät, vertasivat muihin, antoivat luunappeja ja tukkapöllyjä, nöyryyttivät vaikka olisivat olleen selvinpäin. Kun eivät olleet, meno oli sitäkin kivempaa. En tosiaan koe syyllisyyttä siitä, että en aio heitä auttaa millään tavalla. En saattele edes hautaan, sen verran pahasti ovat minua ihan tietoisesti loukanneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. tää on kyllä mielenkiintoinen kysymys.  Entä jos ne omat vanhemmat on ihan mallikelpoisesti teitä hoitaneet ja teistä huolehtineet ja antaneet teille onnellisen lapsuuden, mutta nyt eivät enää jaksa seuraavaa polvea ottaa hoitaakseen ja huolehtiakseen?

Niin sittenkö ette näistä vanhemmistanne huolta pidä ettekä heistä välitä?

Kuuluuko vanhemmuuteen ehdottomasti kahden sukupolven lapsista huolehtiminen ja kaikenlainen kahden polven auttaminen, jotta se olisi täytetty?

Eikö riitä, että hoiti omat lapsensa hyvin?

Toivottavasti otatte tämän kysymyksen vakavasti, sillä se tulee koskemaan teitä itseänne sitten, kun vanhenette.  Jos olette sitä mieltä, että vanhemmat ovat hyviä vanhempia vain silloin, kun hoitavat myös lapsenlapsensa, niin se koskee sitten teitä itseännekin aikanaan.

Ja maailma muuttuu aina vain itsekkäämmäksi, joten entistä isommassa kurimuksessa tulette te sitten olemaan.  

Mun vanhemmat hakkas ja kaltoinkohteli, teki vanmoja ja melkein henki lähti isäni käsittelyssä. Eli minä olen ainakin vapaa velvoitteesta hoitaa vanhempiani. Nuo ihmishirviöt ei vanhempia edes olleet...

Niin mut tässä kysyttiinkin, että jos ne omat vanhemmat on olleet ihan hyviä, niin miten sitten?  Jos ovat olleet ihan hyviä vanhempia omille lapsilleen ja hoitaneet heidät tosi hyvin, mutta ei vaan jaksa tai halua enää lapsenlapsia hoitaa, niin sittenkö he ei ansaitse vanhoina mitään arvoa eikä huolenpitoa?

Vierailija kirjoitti:

Onpa kamalia vanhempia täällä, jos ovat ihan rääkänneet lapsiaan ja olleet heille mahdollisimman ilkeitä.  Kai se sitten totta on, kun tänne näin kirjoitetaan.  No onhan noita uutisia joskus ollut, ja se Eerikankin tapaus.  Joten pahoja ihmisiä on sitten oikeasti olemassa.  Mutta miten ihmeessä heitä ei ole saatu ikinä vastuuseen tekosistaan?

Eihän kukaan ole sanomassakaan, että tällaisista täysin vastuuttomista ja suorastaan pahoista ihmisistä pitäisi heidän lapsensa sitten huolehtia, kun he vanhoiksi tulevat.  Jotenkin tuntuu, että täällä on vain sellaista turhaa uhoamista asiasta.  Jos eivät teitä hoitaneet eikä teistä välittäneet, niin onhan se ihan luonnollista, että irrotatte itsenne heistä ja that's it.  

Mikään laki maailmassa ei velvoita teitä huolehtimaan vanhemmistanne.  Poliisi ei tule teitä siitä asiasta puhuttelemaan.  Joten antakaa olla.  Huolehtikaa siitä, että omat lapsenne saavat paremman kohtelun ja kun olette heille sellaisia kuin olisitte toivonnet omien vanhempienne olevan teille, saatte varmasti lapsiltannekin kunnioituksen ja arvostuksen ja toivottavasti myös hyvän hoidon sitten vanhoina. 

Maailma on aina epäoikeudenmukainen.  Sitä vastaan on ihan turha potkia.  Sitä, mitä joskus on jääty vaille, ei enää saa vaikka miten märehtisi.  

Olen vanhempieni rajusti hak-kaama, ha-kat-tiin kaikella mahdollisella ja usein (nyrkki/vyö/harja/mattopiiska/tennismaila). Murtumia ja ruhjeita tuli eikä viety lääkäriin. Kukaan ei auttanut eikä puuttunut, koska isä oli kunnan ison firman pomo, silmäätekevä. Täys narsisti ja psy-ko-paat-ti ja nautti lasten hak-kaamisesta.

Kelkekään ei usksltanut kertoa kun isä sano että jos kerrot, ta-pan sinut. Ope näki ruhjeet, liikkaope näki ja terkkari näki, naapurit näki, kukaan ei tehnyt mitään. 70-80 luvulla sossu puuhasteli vain köyhien ja juoppojen parissa eikä edes olis uskonut että ”näin hyvässä perheessä” olis ongelmaa. Silloin aateltiin myös että väkivalta on aina perheen oma asia eikä saa puuttua.

Mun isä pieksi mua taaperosta täysi-ikään (n. 1,5v-18v) ja vasta 18 v täytettyäni pääsin pakoon ja pois kotihelvetistä. Mihinkään vastuuseen isä ei ole tuhansista pahoinpitelyistä joutunut.

Ollessani 34v isä kävi käsiksi minuun ja retuutti ja ku-risti. Vasta tän jälkeen sain välit katkaistua. Isä on edelleen aivan raivohullu ja käy päälle jos joku sanoo hänelle vastaan tai on eri mieltä kuin hän. Edelleen pieksää äitiäni joka alistui ja jäi.

Mekin oltiin ihan normaali perhe ja hyvin toimeentuleva, isä nyt vaan psykopaattinen ja sadistinen hul-lu.

Uskallan epäillä että tänäänkään ei lapsi välttämättä saa apua jos on ns hyvän perheen lapsi ja ”kunnolliset” vanhemmat. Mun isä tietenkin osasi vetää roolia kivana ja huumorintajuisena ihmisenä. Kotona sitten oli kuin eri ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys niille joilla paskat vanhemmat jotka ei mitenkään osallistu (huom, nyt en tarkoita hoitamista vaan sitä että eivät yhtään välitä, pidä yhteyttä, viitsi käydä jne):

Mitä aiotte tehdä kun itsekkäät paskat vanhenee ja tarvii apua?

Mulla on helppo valinta, en auta tippaakaan kun en ole mitään velkaa - lapsuus oli ihan hirveä väkivaltahelvetti. Mutta entä jos oma lapsuus oli ok? Autatteko sitten? Vai onko piittaamattomuus jo tappanut tunteet vanhempia kohtaan? Painaako syyllisyydentunto? Pelkäätkö muiden arvostelua jos jätät auttamatta?

Olen tuo vastaaja 300, eli se, jonka lapset eivät kiinnosta, vaan vanhemmat jauhavat vain siskon lapsista.

Minun lapsuus ei ollut kauhea. Vanhemmat tekivät töitä maanviljelijöinä, eivät juoneet, eivät käyttäneet väkivaltaa, eikä oltu köyhiäkään. Meitä ei myöskään itse hoidatettu mummolassa ym.

Kyllähän ne varmaan ihmiset arvostelevat, mutta enhän minä sitä tiedä, kun ei ole yhteyttä keneenkään niihin.

Siskoni syyllistää, että en huolehdi, enkä välitä. Minulla pitäisi nyt olla aikaa, kun "Jimi" ei asu kotona. En ole siskonikaan kanssa pahemmin yhteydessä. Olen tuumannut, että "yksinhän sitä pitää pärjätä..." On myös tullut selväksi, että sisko on kadehtinut kelan maksamia vammaistukia ja omaishoidon tukea. Kyllä on kuulema minun kelvannut, kun rahaa tulee töihin menemättä 😟. Ei minulla ole oikein enää halua tavata vanhempiani, tai auttaa heitä. Siskokin tuntuu vieraalta ihmiseltä.

Lapsi ei ole mitään velkaa vanhemmilleen, ei edes jos on ollut unelmalapsuus! Törkeää vaatia että vanhemmat pitää hoitaa - lapsiei itse valinnut syntyä, vanhemnt päätti niin.

Silmiä avaava ketju. Kumpa päätäjät lukis tän ja tajuisivat miten yksin ilman tukea ja apua monet perheet ovat.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole mitään velkaa vanhemmilleen, ei edes jos on ollut unelmalapsuus! Törkeää vaatia että vanhemmat pitää hoitaa - lapsiei itse valinnut syntyä, vanhemnt päätti niin.

No hyvä.  Sitten olet velkaa vain omille lapsillesi (jos niitä on tai tulee) sekä lapsenlapsillesi.  Niistä sinun tulee velallisena pitää niin taloudellinen kuin muukin hyvä huoli koko elämäsi ajan joka tapauksessa.  Ota oppia ja esimerkkiä ap:n listasta.  Kaikki te täällä.  

Minua ei harmita kusipäisen äitini kanssa kuin se että edes käytin häneen enää yhtään aikaani aikuisena ja se ettei se kertakaikkiaan tajua kuolla pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole mitään velkaa vanhemmilleen, ei edes jos on ollut unelmalapsuus! Törkeää vaatia että vanhemmat pitää hoitaa - lapsiei itse valinnut syntyä, vanhemnt päätti niin.

No hyvä.  Sitten olet velkaa vain omille lapsillesi (jos niitä on tai tulee) sekä lapsenlapsillesi.  Niistä sinun tulee velallisena pitää niin taloudellinen kuin muukin hyvä huoli koko elämäsi ajan joka tapauksessa.  Ota oppia ja esimerkkiä ap:n listasta.  Kaikki te täällä.  

Niin? Näin sen kuuluu mennäkin.

En auta paskoja lapsenhakkaajavanhrmpiani, kitukoon paskavaipoissaan. En ole itse saanut ikinä apua kertaakaan ja siksi todella pidän huolen että omat lapseni saavat kaiken avun. Tulen auttamaan rahallisesti ja däästän heille jo nyt, tulen hoitamaan lapsenlapsiani, olen apuna ja tukena. Ja EN ODOTA VASTAPALVELUSTA vaan teen sen rakkaudesta.

Mun kusipäävanhempiin en pidä yhteyttä, mokomat paskat eivät osaa rakastaa muita kuin itseään, ihmisperseet.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmilta on myös oma elämä. Nykyään harrastetaan myös eläkeläisenä. Matkustetaan. Silloin tällöin voi tavata perikuntaa. On aika nauttia elämästä ja vähän jo tuhlaillakin.

Minusta isovanhemmilla ei ole tällaista oikeutta. Kun ovat lapsensa tehneet, on velvollisuus myös auttaa heitä aikusina hoitamalla lapsenlapsia ja näin turvaamalla, ettei lapsille tule eroa. He ovat saaneet nuorina mennä, joten miksi pitäisi vielä vanhanakin riekkua ulkomailla ja eläkeläistansseissa. Lapsenlapset on parasta ja pitää minusta riittää iloksi. Haluan mummot takaisin, jotka kutoivat sukkaa keinutuolissa ja omistautuivat lapsenlapsien hoitoon.

Pari kertaa vuodessa lapset ovat yökylässä mummolla tai vaarilla. Arjessa muuten ei ole apuja, kun välimatkaa on paljon. Lomilla käyn lasten kanssa sukuloimassa ja silloin voin lötköttää sohvalla ja annan mummojen hösätä lasten ja ruoanlaiton parissa. Kaikki lasten isovanhemmat ovat työelämässä ja alle 60-vuotiaita.

Valitettavan tyypillistä nykyaikana.

Ennen ei olisi tullut kysymykseenkään, etteikö isovanhemmat osallistuisi aktiivisesti lastenlasten elämään (jos se vain oli mahdollista). Nykyään on vallalla minä-minä-keskeinen ajattelu, ja oma mukavuudenhalu aseteaan usein perhesuhteidenkin edelle. 

Itselläni on juuri tällainen anoppi: hän itse jätti lapsensa joka vkloppu vanhemmilleen hoitoon, mutta ottaa ehkä 4 kertaa vuodessa lapsemme yökylään, ja siitäkin pitää antaa tyyliin 3 viikkoa ennen "hakemus" ja tarkka selitys siitä, että miksi tarvitsemme hoitajaa ja kuinka pitkäksi aikaa. Spontaani tai äkkinäinen lapsenhoidon tarve ei tule kysymykseenkään. Kerran olin todella kipeänä (osoittautui lopulta alkavaksi keuhkokuumeeksi) silloin kun olin vielä lapsen kanssa kotona. Pyysin anoppia apuun, koska olin melkein täysin kykenemätön mihinkään muuhun kuin sängyssä tärisemiseen. Lupasi tulla heti, mutta hänellä kesti ja kesti ja kesti, lopulta soitti vähän ennen kuin mieheni palasi töistä, että "anteeksi kun kesti, jäin suustani kiinni puhelimessa naapurin Ritvan kanssa, vieläkö tarvitset apua?". No eipä ollut tarvettä enää. 

Omat vanhempani kyllä osallistuvat mielellään, vaikka asuvat 100 km päässä, ja varsinkin äidilläni terveys  välillä reistailee, mutta aina ilolla ottaa kylään lapsenlapsiaan. Tosin hyvin harvoin tulee heitä edes pyydettyä kun tiedän äidin terveydentilan.

Vierailija kirjoitti:

Niin. tää on kyllä mielenkiintoinen kysymys.  Entä jos ne omat vanhemmat on ihan mallikelpoisesti teitä hoitaneet ja teistä huolehtineet ja antaneet teille onnellisen lapsuuden, mutta nyt eivät enää jaksa seuraavaa polvea ottaa hoitaakseen ja huolehtiakseen?

Niin sittenkö ette näistä vanhemmistanne huolta pidä ettekä heistä välitä?

Kuuluuko vanhemmuuteen ehdottomasti kahden sukupolven lapsista huolehtiminen ja kaikenlainen kahden polven auttaminen, jotta se olisi täytetty?

Eikö riitä, että hoiti omat lapsensa hyvin?

Toivottavasti otatte tämän kysymyksen vakavasti, sillä se tulee koskemaan teitä itseänne sitten, kun vanhenette.  Jos olette sitä mieltä, että vanhemmat ovat hyviä vanhempia vain silloin, kun hoitavat myös lapsenlapsensa, niin se koskee sitten teitä itseännekin aikanaan.

Ja maailma muuttuu aina vain itsekkäämmäksi, joten entistä isommassa kurimuksessa tulette te sitten olemaan.  

Hyvä, syvällinen kannanotto. Kiitos! I

Vierailija kirjoitti:

Niin. tää on kyllä mielenkiintoinen kysymys.  Entä jos ne omat vanhemmat on ihan mallikelpoisesti teitä hoitaneet ja teistä huolehtineet ja antaneet teille onnellisen lapsuuden, mutta nyt eivät enää jaksa seuraavaa polvea ottaa hoitaakseen ja huolehtiakseen?

Niin sittenkö ette näistä vanhemmistanne huolta pidä ettekä heistä välitä?

Kuuluuko vanhemmuuteen ehdottomasti kahden sukupolven lapsista huolehtiminen ja kaikenlainen kahden polven auttaminen, jotta se olisi täytetty?

Eikö riitä, että hoiti omat lapsensa hyvin?

Toivottavasti otatte tämän kysymyksen vakavasti, sillä se tulee koskemaan teitä itseänne sitten, kun vanhenette.  Jos olette sitä mieltä, että vanhemmat ovat hyviä vanhempia vain silloin, kun hoitavat myös lapsenlapsensa, niin se koskee sitten teitä itseännekin aikanaan.

Ja maailma muuttuu aina vain itsekkäämmäksi, joten entistä isommassa kurimuksessa tulette te sitten olemaan.  

Mäkin näen asian näin, että vanhemmilla on velvollisuuksia lapsiaan kohtaan, mutta ei sentään kahden sukupolven yli. Mulla on ollut hyvät vanhemmat, ja kiitokseksi siitä, että he ovat aikanaan hoitaneet ja auttaneet minua, autan nyt mielelläni vuorostani heitä, mutta en ole velvoittanut heitä hoitamaan lastani (aikuinen), minun lapsenihan se on, ei heidän. Aikansa kutakin tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan tyypillistä nykyaikana.

Ennen ei olisi tullut kysymykseenkään, etteikö isovanhemmat osallistuisi aktiivisesti lastenlasten elämään (jos se vain oli mahdollista). Nykyään on vallalla minä-minä-keskeinen ajattelu, ja oma mukavuudenhalu aseteaan usein perhesuhteidenkin edelle. 

Itselläni on juuri tällainen anoppi: hän itse jätti lapsensa joka vkloppu vanhemmilleen hoitoon, mutta ottaa ehkä 4 kertaa vuodessa lapsemme yökylään, ja siitäkin pitää antaa tyyliin 3 viikkoa ennen "hakemus" ja tarkka selitys siitä, että miksi tarvitsemme hoitajaa ja kuinka pitkäksi aikaa. Spontaani tai äkkinäinen lapsenhoidon tarve ei tule kysymykseenkään. Kerran olin todella kipeänä (osoittautui lopulta alkavaksi keuhkokuumeeksi) silloin kun olin vielä lapsen kanssa kotona. Pyysin anoppia apuun, koska olin melkein täysin kykenemätön mihinkään muuhun kuin sängyssä tärisemiseen. Lupasi tulla heti, mutta hänellä kesti ja kesti ja kesti, lopulta soitti vähän ennen kuin mieheni palasi töistä, että "anteeksi kun kesti, jäin suustani kiinni puhelimessa naapurin Ritvan kanssa, vieläkö tarvitset apua?". No eipä ollut tarvettä enää. 

Omat vanhempani kyllä osallistuvat mielellään, vaikka asuvat 100 

km päässä, ja varsinkin äidilläni terveys  välillä reistailee, mutta aina ilolla ottaa kylään lapsenlapsiaan. Tosin hyvin harvoin tulee heitä edes pyydettyä kun tiedän äidin terveydentilan.

Nykyään Suomessa vain muutama prosentti vanhemmista hoitaa yli vuoden ikäisen lapsensa itse.

Noin 98% yli 3v käyttää kunnallista päivähoitoa ja ovat päiväkodissa. Lapsi tulee jo aamupalalle klo 7-8 ja noudetaan klo 16-17.30 ja jos lapsen unentarve on 12-14h yössä, niin jokainen voi laskea kuinka monta tuntia jää vanhemmille hoidon tarvetta illassa + tietenkin viikonloput. Tarvittaessa kunnallinen päivöhoito järjestyy myös 24/7.

Ja yli puolet 2v lapsista käyttää kunnallista päivähoitoa.

Ja tuon lisäksi, toinen vanhempi voi olla pois töistä, jos lapsi on alle 3v ja laki takaa työstä irtisanomissuojan ja perhe saa rahallista tukea.

Ja nämä perhe-etuudet ovat olleet käytössä perheissä vasta vuoden 1980-1990 jälkeen.

Meillä auttaisi enemmänkin, mutta emme halua sysätä lastenhoitoa tai perheemme kustannuksia vanhemmillemme. Olemme itse päättäneet lastemme hankinnasta ja arvioineet mitä se merkitsee taloudellisesti ja muuten. Pari kertaa vuodessa saatamme pyytää jonkun isovanhemman yöksi meille kotiin vahtimaan lapsia, kun lähdemme illlanviettoon sen jälkeen, kun lapset on laitettu nukkumaan. 

Muuten kyllä käymme parin viikon välein isovanhempien luona tai he käyvät meillä kiireettömästi. Eivät hekään ole valittaneet järjestelystä. Rahallista tai muuta taloudellista apua emme ole suostuneet ottamaan vastaan, vaikka sitä on tarjottu. Mielestämme heillä on oikeus nauttia elämästään niin kauan, kun voivat. Jos perintöä jää niin sitten jää, mutta olemme sanoneet ettei heidän pidä nuukailla tai pihistellä meidän vuoksi, vaan toteuttaa unelmiaan.