Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Perheenäiti kirjoitti:

Lastenhoito ja kasvatus kuuluvat lapsen äidille ja isälle, eivät isovanhemmille. Ihmettelen, miksi 24/7 kotona olevat, nuoret ja terveet äidit ja isät kuskaavat lapsensa päiväksi yhteiskunnan hoitoon, jopa kokopäivähoitoon. Kotihoidossa oleville lapsille on muutaman tunnin kestäviä päiväkerhoja kunnan ja seurakunnan järjestämänä. En ymmärrä, miksi nuoret ja terveet äidit ja isät hoidattavat lapsiaan jatkuvasti isovanhemmilla. Lastenhoito ei kuulu isovanhemmille, vaan se on lasten omien vanhempien tehtävä. Isovanhempien ei tule sekaantua lapsiperheen asioihin eikä tuputtaa jatkuvasti neuvoja, jos neuvoja ei kysytä.

Niitä kunnollisia kerhoja ei muuten enää ole. Vielä 10 vuotta meidänkin alueella oli. Oli seurakunnan kerho, oli päiväkodin kerho ja oli puistotäti. Nyt ei ole mitään noista.

Omalla paikkakunnallamme on ympäri pitäjää seurakunnan kerhoja. On seurakunnan perhekerhoja, jonne aikuinen voi mennä lasten kanssa. Seurakunta järjestää päiväkerhoja 3-6-vuotiaille lapsille ja päiväkerhot kokoontuvat 2-3 tuntia kerrallaan kaksi kertaa viikossa. Seurakunnalla on musiikkileikkikerhoja 0-7-vuotiaille lapsille. Kunnalla/kaupungilla on varhaiskasvatuksen kerhoja kotihoidossa oleville lapsille. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on kerhoja jne.

Miksi lapsia viedään jopa kokopäivähoitoon, vaikka toinen vanhemmista on kotona? On surullista, että kotivanhempien lapset tukkivat päivähoitopaikat. Isovanhemmilla hoidattaminen on toinen keino vältellä lastenhoitoa. Mikä näitä äitejä ja isiä vaivaa, kun he eivät itse viitsi hoitaa lapsiaan???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan tyypillistä nykyaikana.

Ennen ei olisi tullut kysymykseenkään, etteikö isovanhemmat osallistuisi aktiivisesti lastenlasten elämään (jos se vain oli mahdollista). Nykyään on vallalla minä-minä-keskeinen ajattelu, ja oma mukavuudenhalu aseteaan usein perhesuhteidenkin edelle. 

Itselläni on juuri tällainen anoppi: hän itse jätti lapsensa joka vkloppu vanhemmilleen hoitoon, mutta ottaa ehkä 4 kertaa vuodessa lapsemme yökylään, ja siitäkin pitää antaa tyyliin 3 viikkoa ennen "hakemus" ja tarkka selitys siitä, että miksi tarvitsemme hoitajaa ja kuinka pitkäksi aikaa. Spontaani tai äkkinäinen lapsenhoidon tarve ei tule kysymykseenkään. Kerran olin todella kipeänä (osoittautui lopulta alkavaksi keuhkokuumeeksi) silloin kun olin vielä lapsen kanssa kotona. Pyysin anoppia apuun, koska olin melkein täysin kykenemätön mihinkään muuhun kuin sängyssä tärisemiseen. Lupasi tulla heti, mutta hänellä kesti ja kesti ja kesti, lopulta soitti vähän ennen kuin mieheni palasi töistä, että "anteeksi kun kesti, jäin suustani kiinni puhelimessa naapurin Ritvan kanssa, vieläkö tarvitset apua?". No eipä ollut tarvettä enää. 

Omat vanhempani kyllä osallistuvat mielellään, vaikka asuvat 100 

km päässä, ja varsinkin äidilläni terveys  välillä reistailee, mutta aina ilolla ottaa kylään lapsenlapsiaan. Tosin hyvin harvoin tulee heitä edes pyydettyä kun tiedän äidin terveydentilan.

Nykyään Suomessa vain muutama prosentti vanhemmista hoitaa yli vuoden ikäisen lapsensa itse.

Noin 98% yli 3v käyttää kunnallista päivähoitoa ja ovat päiväkodissa. Lapsi tulee jo aamupalalle klo 7-8 ja noudetaan klo 16-17.30 ja jos lapsen unentarve on 12-14h yössä, niin jokainen voi laskea kuinka monta tuntia jää vanhemmille hoidon tarvetta illassa + tietenkin viikonloput. Tarvittaessa kunnallinen päivöhoito järjestyy myös 24/7.

Ja yli puolet 2v lapsista käyttää kunnallista päivähoitoa.

Ja tuon lisäksi, toinen vanhempi voi olla pois töistä, jos lapsi on alle 3v ja laki takaa työstä irtisanomissuojan ja perhe saa rahallista tukea.

Ja nämä perhe-etuudet ovat olleet käytössä perheissä vasta vuoden 1980-1990 jälkeen.

Saisikos linkin siihen tilastoon josta nää tiedot on repösty?

Kotiäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheenäiti kirjoitti:

Lastenhoito ja kasvatus kuuluvat lapsen äidille ja isälle, eivät isovanhemmille. Ihmettelen, miksi 24/7 kotona olevat, nuoret ja terveet äidit ja isät kuskaavat lapsensa päiväksi yhteiskunnan hoitoon, jopa kokopäivähoitoon. Kotihoidossa oleville lapsille on muutaman tunnin kestäviä päiväkerhoja kunnan ja seurakunnan järjestämänä. En ymmärrä, miksi nuoret ja terveet äidit ja isät hoidattavat lapsiaan jatkuvasti isovanhemmilla. Lastenhoito ei kuulu isovanhemmille, vaan se on lasten omien vanhempien tehtävä. Isovanhempien ei tule sekaantua lapsiperheen asioihin eikä tuputtaa jatkuvasti neuvoja, jos neuvoja ei kysytä.

Niitä kunnollisia kerhoja ei muuten enää ole. Vielä 10 vuotta meidänkin alueella oli. Oli seurakunnan kerho, oli päiväkodin kerho ja oli puistotäti. Nyt ei ole mitään noista.

Omalla paikkakunnallamme on ympäri pitäjää seurakunnan kerhoja. On seurakunnan perhekerhoja, jonne aikuinen voi mennä lasten kanssa. Seurakunta järjestää päiväkerhoja 3-6-vuotiaille lapsille ja päiväkerhot kokoontuvat 2-3 tuntia kerrallaan kaksi kertaa viikossa. Seurakunnalla on musiikkileikkikerhoja 0-7-vuotiaille lapsille. Kunnalla/kaupungilla on varhaiskasvatuksen kerhoja kotihoidossa oleville lapsille. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on kerhoja jne.

Miksi lapsia viedään jopa kokopäivähoitoon, vaikka toinen vanhemmista on kotona? On surullista, että kotivanhempien lapset tukkivat päivähoitopaikat. Isovanhemmilla hoidattaminen on toinen keino vältellä lastenhoitoa. Mikä näitä äitejä ja isiä vaivaa, kun he eivät itse viitsi hoitaa lapsiaan???

Se perhekerho ei kyllä toimi jos on tarkoitus että lapsi oppii olemaan hetken itsekseen ilman äitiä.

Ja jos ei kuulu kirkkoon, ei välttis halua lastaan seurakunnan palveluihin.

Missä ihmeessä Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on kerhoja???

Ja noi kunnalliset kerhot on laadullisesti heikompia kuin päivähoito koska niissä ei ole lakisääteistä määrätstä aikuislapsisuhteesta eikä hoitajan ammattipätevyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan tyypillistä nykyaikana.

Ennen ei olisi tullut kysymykseenkään, etteikö isovanhemmat osallistuisi aktiivisesti lastenlasten elämään (jos se vain oli mahdollista). Nykyään on vallalla minä-minä-keskeinen ajattelu, ja oma mukavuudenhalu aseteaan usein perhesuhteidenkin edelle. .

Totta. Olen nähnyt läheltä hyvän esimerkin. Eräs "prinsessa" oli oikein vanhempien kullannuppu. Sai lapsena kaiken mahdollisen ja vanhemmat venyivät ja tinkivät omista haaveistaan, jotta tyttö sai harrastaa ratsastusta, balettia ja muita kalliita harrastuksia, pääsi monenlaisille erikoisleireille ja sai aina parhaat muotivaatteet ja tavarat. 18 vuotiaana hänellä oli parempi auto kuin vanhemmillaan. Kun hän opiskeli, vanhemmat rahoittivat paljon, ei tarvinnut kärsiä opiskelijaköyhyydestä. Vanhemmat olivat tavallisia palkansaajia. 28 vuotiaana prinsessa perusti perheen. Pienestä pitäen vanhemmat olivat apuna kaikessa, asunnon maksamisessa ja lasten hoidossa ja kuluissa, jotta prinsessa sai elää myös "omaa elämää". Kerran prinsessan äiti huokaili terveyden heikentyessä, että hän oli koettanut puhua jaksamisestaan, niin prinsessa oli tokaissut, että turha odottaa sitten vanhana apua ja hoivaa, jos et voi jeesata häntä nyt, kun hänellä on tämä kiireinen perhe-elämä. 

Vuodet kuluivat ja asuimme eri paikkakunnalla. Myöhemmin kuulin, että prinsessan vanhemmat olivat menneet huonoon kuntoon, eivätkä voineet enää oikein auttaa häntä. Prinsessa oli jättänyt auttamisen sisaruksilleen, joilla ei ollut lapsia, koska "hän ei perheellisenä ehdi". Kirsikkana kakussa on se, että kun prinsessan lapset aikuistuivat ja perustivat perheen, prinsessa oli muuttanut Espanjaan, eikä auttanut mitenkään omia lapsiaan ja lastenlapsiaa, koska prinsessalla oli kuulema oikeus nauttia vuorostaan elämästään lapsensa kasvatettuaan. 

Minä-minä ajattelu on siis totta ja tämän tositarinan toinen opetus on se, että itsekäs on aina itsekäs. On todella turha kuvitella saavansa vanhana apua ja tukea sellaiselta lapselta, joka on imenyt vanhempansa kuiviin vastuilla, jotka hänen olisi pitänyt itse kantaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassu ajatus, että isovanhempien jotenkin täytyisi osallistua lastenlastensa elämään heitä säännöllisesti hoitaen tai rahallisesti tukien. He ovat yhdet lapset jo kasvattaneet, nämä lapset ovat nyt SINUN. Tietysti isovanhempien luona voi käydä kylässä ja heitä nähdä noin muuten, mutta kaikenlaisten velvollisuuksien vaatiminen on mielestäni röyhkeää. Vaikka ovatkin isovanhempia. 

Tässä myös jankuttaja jokaxei osaa lukea. Tehdäänpä ratakiskosta vielä lista mitä toivoisin:

- toivoisin että haluaisivat pitää yhteyttä (eivät pidä)

- toivoisin että kävisivät välillä (eivät käy)

- toivoisin että heillä voisi käydä välillä (ei saa käydä)

- toivoisin että edes jotenkin noteeraisivat kapset, edes syntyäri tekstari tai kortti (eivätchuomioi mitenkään)

- tulisivat ristiäisiin (eivät ole tulleet, ei kiinnosta)

Lista ei sisällä HOITAMISTA RIKÄ RAHAA. Eikö juukeli kukaan tajua että VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS on ongelma eikä hoidonpuute.

Saanko arvata, KAIKKI nämä jeesustelevat kirjoittajat kuten tämäkin jota lainaan, kuitenkin ITSE SAAVAT välittömistä ja hoitoapua ja lahjoja. Kiva arvostella kuitenkin muita ylemmyydentuntoisena? Kyllä te ootte niin hienoja ihmisiä. Teillä on oikeus isovanhempien apuun, muilla sit ei.

Näköjään osu ja uppos. Aloittajahan nimenomaan luettelee taloudellisia etuja, mitä toiset ovat saaneet, mutta ei hän. Sitten jeesustelee, että ei hän niinkään sitä rahallista etua ajattele. No eipä ei tosiaan, muuten vaan on listannut kaikki toisille ostetut vaatteet, ruokakassit, lahjat ja harrastukset. 

Miten paljon tämän päivän vanhemmat todellisuudessa hoitavat lapsiaan tai viettävät aikaa heidän seurassa.

Kun lähes kaikki yli 3v ovat päiväkodissa, usein 9-11h/pv ja useimmat vanhemmat vielä haluavat viettää lapsivapaan vuosilomat ja lapsi tuupataan loman ajaksi hoitoon, sen lisäksi tarvitaan vielä hoitoapua isovanhemmilta, kummeilta ja ystäviltä ja lapset nukkuvat yleensä 10-14h/yö.

Kuinka monta tuntia lapsi saa olla omien vanhempien seurassa tai missä välissä vanhemmat kasvattavat tai opettavat lapsilleen perustaitoja, ulkoilevat tai löhöilevät kotona?

Ja samaan aikaan osoitetaan syyttävä sormi isovanhempiin, jotka aikonaan, kun kunnallista päivähoitoa ei ollut, tehtiin 6pv työviikkoa ja oli lyhyet lomat hoidattivat lapset isovanhemmilla. Ja heitäkin oli todellisuudessa hyvin vähän, kun Suomi eli maataloudesta ja nuoret muutti kaupunkiin eli välimatkat oli pitkät. Itse en pitkien välimatkojen vuoksi ollut koskaan mummolassa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on ihan helvetin epäreilua. Loistavan tukiverkon omaavan vanhemmuus on noin sata kertaa helpompaa kuin totaalitukiverkottoman joka ei saa ikinä apua mistään.

Meillä ei asu samalla paikkakunnalla ainuttakaan sukulaista. Monella lapsiperheellä on sama tilanne ja siksi matalan kynnyksen apua tarvitaan. Apu voisi olla esimerkiksi luotettava lastenhoitaja, jonka saisi kohtuuhinnalla kerran kuukaudessa kotiin tilapäistä, muutaman tunnin apua varten. Olemme opetelleet pärjäämään itse, koska omista ja puolison sukulaisista ei ole tukiverkoksi ja heiltä ei saa apua. Ne äidit ja isät, joilla sukulaiset auttavat paljon, eivät ymmärrä lainkaan vanhempia, joilla ei ole sukulaisia tukiverkkona. Joillakin lapsiperheillä omat vanhemmat, sisarukset tai appivanhemmat (jos ollaan väleissä appivanhempien kanssa) asuvat naapurissa tai lähistöllä. Sukulaiset auttavat ilmaiseksi lastenhoidossa ja tekevät kotitöitä. Joillakin lapsiperheillä isovanhemmat lahjoittavat myös rahaa arjen hankintoihin.

Kotiäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheenäiti kirjoitti:

Lastenhoito ja kasvatus kuuluvat lapsen äidille ja isälle, eivät isovanhemmille. Ihmettelen, miksi 24/7 kotona olevat, nuoret ja terveet äidit ja isät kuskaavat lapsensa päiväksi yhteiskunnan hoitoon, jopa kokopäivähoitoon. Kotihoidossa oleville lapsille on muutaman tunnin kestäviä päiväkerhoja kunnan ja seurakunnan järjestämänä. En ymmärrä, miksi nuoret ja terveet äidit ja isät hoidattavat lapsiaan jatkuvasti isovanhemmilla. Lastenhoito ei kuulu isovanhemmille, vaan se on lasten omien vanhempien tehtävä. Isovanhempien ei tule sekaantua lapsiperheen asioihin eikä tuputtaa jatkuvasti neuvoja, jos neuvoja ei kysytä.

Niitä kunnollisia kerhoja ei muuten enää ole. Vielä 10 vuotta meidänkin alueella oli. Oli seurakunnan kerho, oli päiväkodin kerho ja oli puistotäti. Nyt ei ole mitään noista.

Omalla paikkakunnallamme on ympäri pitäjää seurakunnan kerhoja. On seurakunnan perhekerhoja, jonne aikuinen voi mennä lasten kanssa. Seurakunta järjestää päiväkerhoja 3-6-vuotiaille lapsille ja päiväkerhot kokoontuvat 2-3 tuntia kerrallaan kaksi kertaa viikossa. Seurakunnalla on musiikkileikkikerhoja 0-7-vuotiaille lapsille. Kunnalla/kaupungilla on varhaiskasvatuksen kerhoja kotihoidossa oleville lapsille. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on kerhoja jne.

Miksi lapsia viedään jopa kokopäivähoitoon, vaikka toinen vanhemmista on kotona? On surullista, että kotivanhempien lapset tukkivat päivähoitopaikat. Isovanhemmilla hoidattaminen on toinen keino vältellä lastenhoitoa. Mikä näitä äitejä ja isiä vaivaa, kun he eivät itse viitsi hoitaa lapsiaan???

Tämä. Ja miksi niitä lapsi viedään päiväkotiin jos äiti on äitiyslomalla tai jompikumpi vanhempi kotona. Jopa vuosiloman ajan vanhemmat haluaisivat lapset päiväkotiin. Eikö vanhemmat viitsi hoitaa lapsiaan tai olla heidän seurassaan?

Ja on epäreilua ja epäoikeuden mukaista, viedä paikat niiltä joiden vanhemmat tarvitsevat hoitopaikat lapsilleen ja kallista yhteiskunnalle, koska tuet juoksevat kotiin, että päiväkotiin hoidon kustannuksena, jos lapsi päiväkodissa ja toinen vanhempi kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmilta on myös oma elämä. Nykyään harrastetaan myös eläkeläisenä. Matkustetaan. Silloin tällöin voi tavata perikuntaa. On aika nauttia elämästä ja vähän jo tuhlaillakin.

Minusta isovanhemmilla ei ole tällaista oikeutta. Kun ovat lapsensa tehneet, on velvollisuus myös auttaa heitä aikusina hoitamalla lapsenlapsia ja näin turvaamalla, ettei lapsille tule eroa. He ovat saaneet nuorina mennä, joten miksi pitäisi vielä vanhanakin riekkua ulkomailla ja eläkeläistansseissa. Lapsenlapset on parasta ja pitää minusta riittää iloksi. Haluan mummot takaisin, jotka kutoivat sukkaa keinutuolissa ja omistautuivat lapsenlapsien hoitoon.

Röhönauru!

Vanhemmat ja isovanhemmat ei ole vastuussa kenenkään eroista eikä he voi yhtään mitään sille, eroaako jotkut vai ei.

Minä ainakin hoidin lapsenlapsiani tosi paljon ja oikeastaan joka viikonloppu meillä oli joku lapsi ja joskus useampi, ja myös viikollakin toisinaan.

Silti erosivat.  Eipähän siinä taidettu perhe-elämää edes suuresti kunnioittaakaan, kun jatkuvasti piti olla jossain menossa ja lapset olla pois jaloista.  

Minä en pysty turvaamaan kenenkään liittoa erolta.  Itse he sen liittonsa tuhoavat jos tuhoavat.  Eihän mun siskon tytölläkään edes ole lapsia, ja silti erosi miehestään.  Olisi luullut olleen sitä yhteistä laatuaikaa ihan tarpeeksi.  

Rupee menemään nämä syytökset täällä jo ihan överiksi.  Mistähän vielä keksisitte syyttää niitä vanhempianne ja isovanhempianne?  Eiköhän ihmiset ole ihan itse vastuussa omista töpeksimisistään?  

Miksi minä tiedän jopa tosi nuoren perheen, jossa on neljä lasta ja ovat aina yhdessä perheenä, joka paikassa ja nimenomaan haluavat sitä?  Siinä on menty yhteen sillä periaatteella, että asiat tehdään yhdessä ja lapset hoidetaan yhdessä.  Vain toisen isovanhemmat ovat kuvassa mukana ja hekin vielä työelämässä täysillä.  Täällä ei tunnuta osaavan yhdenkään kanssa olla, vaan maristaan laatuajasta pelkästään puolison kanssa kahdestaan (jos sitäkään, aika monet noista nuorista vanhemmista mieluummin bilettää jossain kuin istuu kotona kahdestaan).  

Miksi teette lapsia niin nuorina, ettei teillä ole kärsivällisyyttä sitten olla niiden kanssa?  Miettikää ensin ennen kuin alatte niitä maailmaan laittaa.   Juridisesti kukaan muu ei ole vastuussa teidän lastenne hoitamisesta kuin te itse.  Moraalisestikaan ei voi ketään velvoittaa hoitamaan toisen lasta.  Jos on niin kiire päästä sinne aikuisten maailmaan, perustaa perhe ja saada lapsia, niin olkaa sitten aikuisia.  

Ei ne teidän vanhemmat välttämättä edes oleta teidän heistä huolehtivankaan kun vanhoiksi tulevat.  Aivan käsittämätöntä uhkailua.  Niin monet hyvänkin lapsuuden lapsilleen antaneet vanhukset ovat täysin muiden hoidettavina, kuin omien lasten.  Joidenkin  lapset ei ole vuosiin ottaneet vanhempiinsa yhteyttä, vaikka näissä ei ikinä olisi mitään vikaa ollutkaan.  Ei kiinnosta vanhusten asiat eikä vanhat ihmiset, oma elämä on tärkeämpi ja saahan tuo ollakin.   

Ai mitkä isovanhemmat? Vain yksi elossa joka asuu ulkomailla eikä ole käytännössä juuri koskaan meidän elämäö jakamassa. Oli meillä kun muksu oli vastasyntynyt ja hieman myöhemmin kerran. Ei tehnyt muuta kun tuijotti telkkaria ja istui ruokapöytään kun oli aika syödä. Mitään oma-aloitteisuutta tai kiinostusta mihinkään ei osoittanut. Ihan perässä vedettävä kun jossain käytiin. Eli paremmin ne lapset itse hoidetaan, sillä asenteella ne on hankittukin kun oli tiedossa tämä tilanne muutenkin. Kaikki ei vaan ole isovanhempi materiaalia eikä sille voi mitään.

Ovat auttaneet jonkin verran, ja se on ollut mukavaa. Heillä on silti myös omat elämät, työt, harrasteet ja ystävät ja sekin on oikein mukavaa, etteivät elä meidän kautta, eikä minun tarvitse murehtia onko heillä asiat hyvin. 

Kaikki ei kuitenkaan ole ollut ihan ruusuistakaan: olen välillä myös väsynyt lastenhoitoon ja perhearkeen. Riitelemme toisinaan ja syömme eineksiä ja pitsaa välillä. Rahat loppuu välillä kesken, ja nytkin hiihtolomalla ei voitu sen suurempaa matkaa tehdä. Jollain isovanhemmalla on terveyshuolia, toisella niin raskas työ, että soisi jo päästä eläkkeelle. Yksi hoitaa omia iäkkäitä vanhempiaan omaishoitajana tällä hetkellä, niin en voisi kyllä velvoittaa meidän lapsia hoitamaan.  Ja jokaisella heillä on mahtunut elämän varrelle omia murheita ja ongelmia myöskin.

Niin, ajattelen, että hyvät hetket, joita saamme viettää yhdessä, ovat lahja. Ja kyllä, koen että lapsemmekin ovat isovanhemmille lahja. Ja isovanhemmat lapsille lahja. PItää puolin ja toisin kunnioittaa, auttaa toinen toistaan voimien mukaan ja ennen kaikkea pyrkiä viettämään mukavia hetkiä yhdessä, miettimättä kuinka paljon kukakin saa/ottaa/on velkaa. Ja hyväksyä epätäydellisyys itsessä ja omissa vanhemmissaan ja appivanhemmissaan. Ja lapsissaan! Että juu, ei päästy tänään ravintolaan ja rakastelemaan pitkän kaavan mukaan, vaan sohvalla vanuttiin lasten ja pakastepitsan kanssa, niin mitä sitten, sekin on riittävä elämä (paitsi instagramissa ja facebookissa). 

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon tämän päivän vanhemmat todellisuudessa hoitavat lapsiaan tai viettävät aikaa heidän seurassa.

Kun lähes kaikki yli 3v ovat päiväkodissa, usein 9-11h/pv ja useimmat vanhemmat vielä haluavat viettää lapsivapaan vuosilomat ja lapsi tuupataan loman ajaksi hoitoon, sen lisäksi tarvitaan vielä hoitoapua isovanhemmilta, kummeilta ja ystäviltä ja lapset nukkuvat yleensä 10-14h/yö.

Kuinka monta tuntia lapsi saa olla omien vanhempien seurassa tai missä välissä vanhemmat kasvattavat tai opettavat lapsilleen perustaitoja, ulkoilevat tai löhöilevät kotona?

Ja samaan aikaan osoitetaan syyttävä sormi isovanhempiin, jotka aikonaan, kun kunnallista päivähoitoa ei ollut, tehtiin 6pv työviikkoa ja oli lyhyet lomat hoidattivat lapset isovanhemmilla. Ja heitäkin oli todellisuudessa hyvin vähän, kun Suomi eli maataloudesta ja nuoret muutti kaupunkiin eli välimatkat oli pitkät. Itse en pitkien välimatkojen vuoksi ollut koskaan mummolassa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat hoitavat lapsiaan enemmän kuin yksikään vanhempiaukupolvi ennen heitä.

Ennen lapsen syntymää kehtasin joskus jopa pyytää apua vanhemmiltani. Esimerkiksi viemään minut paikkaan x, jonne oli vaikeaa päästä ilman autoa. Nyt lapsen syntymän jälkeen minua on alkanut suorastaan hävettää pyytää heiltä apua, sillä he ovat alusta asti osoittaneet olevansa hyvin epäkiinnostuneita lapsestani ja ilmaisseet hyvin yksityiskohtaisesti, että he eivät jaksa eivätkä halua hoitaa lastamme ja haluavat viettää omaa elämäänsä nyt kun vihdoin on sen aika. Kynnys on siis asetettu korkealle, että kehtaisin heitä häiritä. Tämä taas on vaikuttanut myös yhteydenpitoomme, sillä en kehtaa pyytää heitä edes vierailulle, sillä pelkästään kahvilla käyminen on heille vain vaivaksi.

Minusta tuntuu, että täälläkin keskustelu viedään ääripäästä toiseen, vaikka suurin osa kaipaisi vain enemmän yhteydenpitoa ja kylässä käymistä ja ehkä joskus harvoin pientä hoitoapua. Kuulostaa todella oudolta, että isovanhemmat kokee tällaisen normaalinkin isovanhempi-lapsenlapsi-suhteen hirveänä taakkana. Onko muka liikaa viettää lapsenlapsen kanssa vaikkapa 8 tuntia elämästään vuoden aikana, jossa on 87

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon tämän päivän vanhemmat todellisuudessa hoitavat lapsiaan tai viettävät aikaa heidän seurassa.

Kun lähes kaikki yli 3v ovat päiväkodissa, usein 9-11h/pv ja useimmat vanhemmat vielä haluavat viettää lapsivapaan vuosilomat ja lapsi tuupataan loman ajaksi hoitoon, sen lisäksi tarvitaan vielä hoitoapua isovanhemmilta, kummeilta ja ystäviltä ja lapset nukkuvat yleensä 10-14h/yö.

Kuinka monta tuntia lapsi saa olla omien vanhempien seurassa tai missä välissä vanhemmat kasvattavat tai opettavat lapsilleen perustaitoja, ulkoilevat tai löhöilevät kotona?

Ja samaan aikaan osoitetaan syyttävä sormi isovanhempiin, jotka aikonaan, kun kunnallista päivähoitoa ei ollut, tehtiin 6pv työviikkoa ja oli lyhyet lomat hoidattivat lapset isovanhemmilla. Ja heitäkin oli todellisuudessa hyvin vähän, kun Suomi eli maataloudesta ja nuoret muutti kaupunkiin eli välimatkat oli pitkät. Itse en pitkien välimatkojen vuoksi ollut koskaan mummolassa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat hoitavat lapsiaan enemmän kuin yksikään vanhempiaukupolvi ennen heitä.

kyllä ja myös lähes kaikilla mittareilla paremmin. Alkoa kuluu vanhemmilla vähemmän, väkivaltaa käytetään vähemmän, lasten turvallisuudesta huolehditaan paremmin eikä pikkukakarat juoksentele vahtimatta pitkin kyliä kuten ennen. Ruokavaliokin on pääsääntöisesti parempi ja hoitoapua ei tosiaan pyydetä joka päivä eikä yleensä edes joka viikko, vain silloin tällöin todelliseen tarpeeseen. 

Ajat ja talous ovat parempia, joten tämä ei ole nykyvanhempien paremmuutta an sich, vaan ajankuva! 

Moni vanhemman polven ihminen ei vaan pysty ymmärtämään tätä muutosta ja sitä että lapsella on ihmisarvo ja oikeus hyvään huolenpitoon. Sitä saatetaan pitää merkillisenä, ja jotenkin, että "kasvatetaan prinssiä/prinsessaa". Traumat kulkevat monia monia sukupolvia, ja jos itse on saanut sodankäyneeltä isältä joka lauantai turpaan, ei voi ehkä mitenkään ymmärtää että lapsenlasta pitää viedä hoploppiin ja puuhamaahan ja ostaa kaupan parhaimmat luomuruuat jne...

Armahtakaa vähän toisianne, nykyvanhemmat eivät ole laiskimuksia eivätkä isovanhemmat pahoja, mutta monet osaavat nähdä vain sen oman näkökulmansa. Ja kyllä, suurten ikäluokkien lapset ehkä olivat keskimäärin enemmän isoäidin hoivissa, koska sen sukupolven isoäidit olivat paljon kotiäitejä ja heillä oli aikaa ja heillä ei ollut mahdollisuutta valita muuta. Nykyisoäideillä on mahdollisuus tehdä elämässä paljon muutakin, mikä on mahtavan hieno asia, ettei naisen tarvitse olla kehdosta hautaan kotitalouskone, vaan saa valita muitakin tapoja elää!  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon tämän päivän vanhemmat todellisuudessa hoitavat lapsiaan tai viettävät aikaa heidän seurassa.

Kun lähes kaikki yli 3v ovat päiväkodissa, usein 9-11h/pv ja useimmat vanhemmat vielä haluavat viettää lapsivapaan vuosilomat ja lapsi tuupataan loman ajaksi hoitoon, sen lisäksi tarvitaan vielä hoitoapua isovanhemmilta, kummeilta ja ystäviltä ja lapset nukkuvat yleensä 10-14h/yö.

Kuinka monta tuntia lapsi saa olla omien vanhempien seurassa tai missä välissä vanhemmat kasvattavat tai opettavat lapsilleen perustaitoja, ulkoilevat tai löhöilevät kotona?

Ja samaan aikaan osoitetaan syyttävä sormi isovanhempiin, jotka aikonaan, kun kunnallista päivähoitoa ei ollut, tehtiin 6pv työviikkoa ja oli lyhyet lomat hoidattivat lapset isovanhemmilla. Ja heitäkin oli todellisuudessa hyvin vähän, kun Suomi eli maataloudesta ja nuoret muutti kaupunkiin eli välimatkat oli pitkät. Itse en pitkien välimatkojen vuoksi ollut koskaan mummolassa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat hoitavat lapsiaan enemmän kuin yksikään vanhempiaukupolvi ennen heitä.

Totta ja suurin osa vanhemmista laittavat lapsen edun oman mukavuuden edelle ja haluavat olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon, vaikka käytössä olisi isovanhemmat tai muu tukiverkosto.

Jopa ylimääräinen vapaapäivä työstä halutaan olla lapsen seurassa, puhumattakaan vuosilomista.

Mutta yhä suuremmassa määrin on vanhempia, joiden lapset ovat pitkän päivän päiväkodissa ja illalla ja viikonloppuisin vielä isovanhempien hoidossa. Jopa vanhempien lomalla lapsi on kodin ulkopuolisessa hoidossa.

Ja kun perheeseen syntyy vauva, 2-3v sisar viedään päiväkotiin hoitoon, vaikka äiti on kotona vauvan kanssa. Ja tähänkin tarvittiin lain muutos, kun samaiset lapset olivat hoidossa aamusta iltaan ja veivät työssäkäyviltä vanhempien lapselta paikat ja ryhmäkoot suurenivat.

Ja joillakin vanhemmille on todella vaikea ymmärtää, kuinka myös lapsi tarvitsee lomaa päiväkodista, jos vanhemmat itse viettävät lomaa tai vapaapäiviä.

Mutta siis mitä ne mummot sitten tekee jos eivät auta hoidossa yhtään, ikinä? Sehän on ihan luonnollinen jatkumo, niinhän heidänkin äidit ovat auttaneet meidät kasvattamaan. Varsinkin jos mummu on 50+ ja hyväkuntoinen, mihin sen aikansa haluaa käyttää? Istua yksin kotona ja ravata yksin baarissa.

Meitä edeltävä sukupolvi on mätä lellitty laiska sukupolvi. Ovat hoidattaneet omat lapsensa _kokonaan_ omilla vanhemmillaan ja koululla. Siis kun alkoi koulu niin enää ei tarvinnut sitä vähääkään katsoa perään mitä ennen. Yksinään saimme pärjätä.

Oman navan sukupolvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon tämän päivän vanhemmat todellisuudessa hoitavat lapsiaan tai viettävät aikaa heidän seurassa.

Kun lähes kaikki yli 3v ovat päiväkodissa, usein 9-11h/pv ja useimmat vanhemmat vielä haluavat viettää lapsivapaan vuosilomat ja lapsi tuupataan loman ajaksi hoitoon, sen lisäksi tarvitaan vielä hoitoapua isovanhemmilta, kummeilta ja ystäviltä ja lapset nukkuvat yleensä 10-14h/yö.

Kuinka monta tuntia lapsi saa olla omien vanhempien seurassa tai missä välissä vanhemmat kasvattavat tai opettavat lapsilleen perustaitoja, ulkoilevat tai löhöilevät kotona?

Ja samaan aikaan osoitetaan syyttävä sormi isovanhempiin, jotka aikonaan, kun kunnallista päivähoitoa ei ollut, tehtiin 6pv työviikkoa ja oli lyhyet lomat hoidattivat lapset isovanhemmilla. Ja heitäkin oli todellisuudessa hyvin vähän, kun Suomi eli maataloudesta ja nuoret muutti kaupunkiin eli välimatkat oli pitkät. Itse en pitkien välimatkojen vuoksi ollut koskaan mummolassa.

Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat hoitavat lapsiaan enemmän kuin yksikään vanhempiaukupolvi ennen heitä.

kyllä ja myös lähes kaikilla mittareilla paremmin. Alkoa kuluu vanhemmilla vähemmän, väkivaltaa käytetään vähemmän, lasten turvallisuudesta huolehditaan paremmin eikä pikkukakarat juoksentele vahtimatta pitkin kyliä kuten ennen. Ruokavaliokin on pääsääntöisesti parempi ja hoitoapua ei tosiaan pyydetä joka päivä eikä yleensä edes joka viikko, vain silloin tällöin todelliseen tarpeeseen. 

Ajat ja talous ovat parempia, joten tämä ei ole nykyvanhempien paremmuutta an sich, vaan ajankuva! 

Moni vanhemman polven ihminen ei vaan pysty ymmärtämään tätä muutosta ja sitä että lapsella on ihmisarvo ja oikeus hyvään huolenpitoon. Sitä saatetaan pitää merkillisenä, ja jotenkin, että "kasvatetaan prinssiä/prinsessaa". Traumat kulkevat monia monia sukupolvia, ja jos itse on saanut sodankäyneeltä isältä joka lauantai turpaan, ei voi ehkä mitenkään ymmärtää että lapsenlasta pitää viedä hoploppiin ja puuhamaahan ja ostaa kaupan parhaimmat luomuruuat jne...

Armahtakaa vähän toisianne, nykyvanhemmat eivät ole laiskimuksia eivätkä isovanhemmat pahoja, mutta monet osaavat nähdä vain sen oman näkökulmansa. Ja kyllä, suurten ikäluokkien lapset ehkä olivat keskimäärin enemmän isoäidin hoivissa, koska sen sukupolven isoäidit olivat paljon kotiäitejä ja heillä oli aikaa ja heillä ei ollut mahdollisuutta valita muuta. Nykyisoäideillä on mahdollisuus tehdä elämässä paljon muutakin, mikä on mahtavan hieno asia, ettei naisen tarvitse olla kehdosta hautaan kotitalouskone, vaan saa valita muitakin tapoja elää!  

Joo ymmärtäisin sen, jos ei auta kun mielummin menee lähibaariin..jotenkuten... mutta en ymmärrä sitä miten tämä meitä edeltävä sukupolvi ei auta suurimmassakaan hädässä. Ei siihen mitään hoploppeja liity vaan täytyisi osata lähimmäistään rakastaa. Mutta tuo sukupolvi todellakin ON laiska ja itsekäs.

Ei minun äitini kokenut väkivaltaa kodissaan lapsena, ikinä. Päinvastoin, lellipentu oli. Äitinsä hoiti hänen kodin ja lapset niin kauan kuin eli. Sen jälkeen ei hoitanut kukaan. Äiti ravasi töissä ja lähibaarissa. Ei kotona.

Kummasti tämä vanhempi ihminen kykenee ymmärtämään oman ihmisarvonsa lapsena ja aikuisena, muttei kykene siihen muiden kohdalla. Tämä tarina toistuu monissa noin 60-v ihmisissä.

Ei pidä aliarvioida ihmisten älykkyyttä, edes vanhempien. He ovat hyvin kykeneväisiä näkemään ja elämään ajanmukaisesti. Eivät vaan välitä muista kuin itsestään.

Paljon taas paasataan velvollisuuksista. Ettei ole velvollisuutta auttaa. Ei kai auttaminen koskaan ole kenenkään velvollisuus. Kysymys onkin, miksi ei ole halua auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmilta on myös oma elämä. Nykyään harrastetaan myös eläkeläisenä. Matkustetaan. Silloin tällöin voi tavata perikuntaa. On aika nauttia elämästä ja vähän jo tuhlaillakin.

Mun vanhemmilla (lasteni isovanhemmilla) ei muuta olekaan kuin omaa elämää. Niistä ei ole kuulunut pihaustakaan 10 vuoteen eivätkä ole halunneet koskaan nähdä lapsenlapsiaan. Tätähän sä tarkoitit, isovanhemmilla tosiaan pitää olla oma elämä. Ettei sun vanhemmat kuitenkin vaan auutaisi sua ja lapsiasi?

Se on heidän valintansa ja heillä on siihen oikeus, eikä kenelläkään ole oikeutta moralisoida siitä. 

Pakko kommentoida, että oman äitini lapsuutta varmasti leimasi loppuneen sodan varjo ja sen tuomat traumat. Mutta kun tarkemmin miettii: pappani oli varakas kauppias ja mummi kauppiaan rouva. Mummini meni papan autokyydillä sairaalaan synnyttämään, ja kotona oli lastenhoitaja - molemmille tytöille omansa. Pappa osti aina uuden pesukomuutin ja tv:n, oli niin sanotusti aina ajan hermoilla. Lapsille maksettiin oppikoulut, autokoulut ja lennot ulkomaille töihin.

Kun tuli lapsenlapsia, meitä hoidettiin kesäisin monta viikkoa, koulun jälkeen monta päivää viikossa. Mummi siivosi ja pesi ikkunoita, ompeli vaatteita ja vei kampaajalle (!!). Äitini teki kolmivuorotyötä ja harrasti aerobicia ja lähibaaria. Isäni oli päivätyössä, ja harrasteli radioita ja rullaluistelua ja lenkkeilyä. Kun ongelmat alkoivat, he pakenivat omiin juttuihinsa, ja minä jäin dementoituvan mummin kanssa usein niin, että minä hoidin mummia eikä toisinpäin. Mikä ei haitannut, mummi oli rakas ja onneksi hyväntuulinen.

Voitte arvata, paljon minua on autettu lasten kanssa. En tiedä, mikä äidillä vinksahti päässä, mutta hänen mielestään hän on uhrannut paljon vuokseni, eikä todellakaan maksanut autokoulua eikä auttanut milloinkaan. Kun sain esikoiseni, hän pani pillit pussiin lopullisesti jä häipyi elämästäni.