Taidan olla narsisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vau, oletkohan eksäni, ap? Kuvasithänet aloituksessasi.

Voisitko yrittää selittää eksäni ajatuksenjuoksua? Mitä hän luulee saavuttavansa, kun haukkuu ja syyllistää? MIKSI hän yrittää saada minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi? Mitä hän tavoittelee sanoessaan, että olen läpeensä sairas ihminen?

Faktahan on, kun hänen sanomisensa muille ihmisille kerron, niin hän on itse se, joka joutuu naurunalaiseksi. Toinen fakta on, ettei hän minua pysty satuttamaan, koska näen hänen lävitsensä. Miksi hän kuitenkin nolaa itsensä kerta toisensa jälkeen?

Narsistit eivät yleensä ole kovin fiksuja, vaikka muuta luulevat.

Totta. Normaalit älykkäät ihmiset eivät jaksa kuunnella narsisteja mutta heikkoitsetuntoiset laumasielut takertuvat heti koukkuun. -eri-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin. Joskus kunnon tunnekuohussa tunnen näkeväni asiat paljon selkeämmin. Helpompi hankkiutua eroon rasittavista ihmissuhteista. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut se juttu. Jonkinlaista impulssikontrollin puutetta ja tyhmyyttä vaatii se. 

Autan ihmisiä vilpittömästi. Paitsi jos on sellainen rääkyvä lapamato, jonka auttaminen vain kuluttaisi minun resurssejani pohjattomasti. Potentiaalisia ihmisiä autan mielelläni. Auttamalla voi myös joskus saada apua, katsos.

Olet siis kohdellut miehiäsi lääkitystä vaativan borderline-sekopään tavoin ja kuvittelet voivasi puhua jostain impulssikontrollin puutteesta ja tyhmyydestä muiden ihmisten kohdalla :D ootpa suloinen.

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan ole vielä huutanut provoa? 

Provoihinkin kyllästyy, antaa sairaitten kirjoitella rauhassa. Aamua iltaa kun paahtaa, ei pääse vahingossakaan tervehtymään. Joutuu vielä ehkä tekemään jotain normaalia hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin.

Eli sinulla ei ole läheisiä ihmisiä, koska narsisti uskaltaa raivota vain läheisilleen, koska on koko elämänsä henkisesti pikkulapsen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin. Joskus kunnon tunnekuohussa tunnen näkeväni asiat paljon selkeämmin. Helpompi hankkiutua eroon rasittavista ihmissuhteista. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut se juttu. Jonkinlaista impulssikontrollin puutetta ja tyhmyyttä vaatii se. 

Autan ihmisiä vilpittömästi. Paitsi jos on sellainen rääkyvä lapamato, jonka auttaminen vain kuluttaisi minun resurssejani pohjattomasti. Potentiaalisia ihmisiä autan mielelläni. Auttamalla voi myös joskus saada apua, katsos.

Olet siis kohdellut miehiäsi lääkitystä vaativan borderline-sekopään tavoin ja kuvittelet voivasi puhua jostain impulssikontrollin puutteesta ja tyhmyydestä muiden ihmisten kohdalla :D ootpa suloinen.

Miehiä? Ap on _mies_? Näin olen ymmärtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vau, oletkohan eksäni, ap? Kuvasithänet aloituksessasi.

Voisitko yrittää selittää eksäni ajatuksenjuoksua? Mitä hän luulee saavuttavansa, kun haukkuu ja syyllistää? MIKSI hän yrittää saada minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi? Mitä hän tavoittelee sanoessaan, että olen läpeensä sairas ihminen?

Faktahan on, kun hänen sanomisensa muille ihmisille kerron, niin hän on itse se, joka joutuu naurunalaiseksi. Toinen fakta on, ettei hän minua pysty satuttamaan, koska näen hänen lävitsensä. Miksi hän kuitenkin nolaa itsensä kerta toisensa jälkeen?

Narsistit eivät yleensä ole kovin fiksuja, vaikka muuta luulevat.

Totta. Normaalit älykkäät ihmiset eivät jaksa kuunnella narsisteja mutta heikkoitsetuntoiset laumasielut takertuvat heti koukkuun. -eri-

Tämä. Elämäkertaihmiset, (jännittäviä tapahtumia, uskomattomia matkoja vähän vähättelevään tyyliin mutta niin, että kuuntelija ymmärtää nyt olevan jotakin _tosi_ suurta kyseessä), jaksaa normaali noin puolisen tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin.

Eli sinulla ei ole läheisiä ihmisiä, koska narsisti uskaltaa raivota vain läheisilleen, koska on koko elämänsä henkisesti pikkulapsen tasolla.

Ei pikkulapsen, vaan vauvan. Tuohan on tosi aikaisin tapahtunut vaurio, vauva-aikana. Narsisti ei ole kehittänyt minätuntemusta, joutuu peilaamaan sitä toisista. Eristäytyminen todellisuudesta tulee vanhempana pahemmaksi.

Musta kuulostaa, että olet narsistin aallonpohjassa. Et ole saanut kaikkea pysymään hyppysissäsi ja olet saanut ympäristösti epämiellyttävää palautetta, joka alkaa mennä tietoisuuteesi.

Alat nyt rakentamaan tarinaa varovaisesti ulkokehältä; olen paha, mutta oikeastaan olen kyllä hyvä. Kenellekään hyvälle en ole paha. Olen aika hieno tyyppi - ja erityinenkin. Oikeastaan mussa ei ole mitään vikaa -> ja elämä jatkuu.

Valitettava totuus on, että siellä sisällä kehässä olisi se totuus, mutta narsistin harvat itsetutkiskelun hetket päätyy usein entistä järjettömämpiin kuvitelmiin itsestä ja omasta erinomaisuudesta. Et uskalla katsoa sinne sisäkehälle. Turvallinen ajattelu omista huonoista puolista jotka oikeastaan vaan ovat hyvää ja erinomaista - kas kun muut ihmiset eivät vaan ole yhtä jännittäviä kuin sinä - palaa ja arkesi palaa.

Kannattaa muistaa, että muut kyllä tietää. Ne ei vaan jaksa ja kehtaa sanoa. Autat perhettä, koska oikeita ystäviä sinulla ei ole. Ja oikea ystävä ei ole sellainen, joka ei koskaan yritä saada sinua vihaisena muuttamaan tapojasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin.

Eli sinulla ei ole läheisiä ihmisiä, koska narsisti uskaltaa raivota vain läheisilleen, koska on koko elämänsä henkisesti pikkulapsen tasolla.

Ei pikkulapsen, vaan vauvan. Tuohan on tosi aikaisin tapahtunut vaurio, vauva-aikana.

Missä noin todetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin. Joskus kunnon tunnekuohussa tunnen näkeväni asiat paljon selkeämmin. Helpompi hankkiutua eroon rasittavista ihmissuhteista. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut se juttu. Jonkinlaista impulssikontrollin puutetta ja tyhmyyttä vaatii se. 

Autan ihmisiä vilpittömästi. Paitsi jos on sellainen rääkyvä lapamato, jonka auttaminen vain kuluttaisi minun resurssejani pohjattomasti. Potentiaalisia ihmisiä autan mielelläni. Auttamalla voi myös joskus saada apua, katsos.

Olet siis kohdellut miehiäsi lääkitystä vaativan borderline-sekopään tavoin ja kuvittelet voivasi puhua jostain impulssikontrollin puutteesta ja tyhmyydestä muiden ihmisten kohdalla :D ootpa suloinen.

Miehiä? Ap on _mies_? Näin olen ymmärtänyt?

Eipä tuolla ole merkitystä, narsistit ovat hyvin samanlaisia, mies tai nainen. Aika nopeasti heidät tunnistaa, ei tarvitse kauan olla tekemisissä.

https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleisesti/narsistisen_persoonallisuushairi/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin.

Eli sinulla ei ole läheisiä ihmisiä, koska narsisti uskaltaa raivota vain läheisilleen, koska on koko elämänsä henkisesti pikkulapsen tasolla.

Ei pikkulapsen, vaan vauvan. Tuohan on tosi aikaisin tapahtunut vaurio, vauva-aikana.

Missä noin todetaan?

No ihan kaikkialla, oppikirjoissa yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Toisaalta sanoit pitäväsi naisia yhdentekevinä, mutta ärsyyntyväsi jos he ovat parempia kuin sinä jossain. Miten se nyt sopii millään tavalla tähän mitä nyt sanoit? Ei mitenkään. Tuollainen kääntely ja saippuamaisuus on myös hyvin tyypillistä... Ja työelämä on tietenkin apinoiden leikkikenttä siksi, että jos se olisi vakavaa ja fiksujen ihmisten touhua, niin sinun pitäisi myöntää ettet ehkä ole ihan niin erinomainen kuin olet. Mutta käännät sen sinulle positiiviseksi, muut ovat huonoja ja sinä erityinen. Ei mulla muuta, mutta muut ihmiset näkee kyllä tämän lävitse mutta koska heiltä puuttuu narsistien yksi lisäominaisuus, rajattomuus niin ovat hienotunteisia (käytöstavat) eivätkä tuhlaa aikaansa sinuun. Nauravat selän takana, kyllä.

"Narsisti kärsii syvällekäyvästä vauriosta minätunteen kehittymisessä. Tämä vika estää häntä tajuamasta, että hänellä on rajansa ja että toiset ovat erillisiä eivätkä hänen itsensä jatkeita. Joko toiset ovat olemassa täyttääkseen hänen tarpeensa tai heitä ei ole olemassa ensinkään. Jos ihminen tarjoaa narsistille tilaisuuden jonkin tarpeen tyydytykseen, narsisti kohtelee tätä oman itsensä osana ja olettaa toisen ilman muuta täyttävän hänen odotuksensa. Narsistin mielessä hänen itsensä ja toisen välillä ei ole rajaa. …Narsisti on usein aivan tietämätön siitä, milloin hän rikkoo toisten henkilökohtaisia rajoja. Hän lukee muiden postia ja päiväkirjoja, ei kunnioita suljettuja kylpyhuoneen tai makuuhuoneen ovea, penkoo käsilaukkuja ja lompakoita, "lainaa" toisten vaatteita, hygieniavälineitä ja muita tavaroita, kuuntelee salaa keskusteluja, tekee tunkeilevia kysymyksiä, kertoo mielipiteensä pyytämättä, varastaa ideoita, paljastaa salaisuuksia tai halaa, suukottelee ja muilla tavoin koskettelee toista tämän vastustelusta piittamaatta. Kun narsistia syytetään näistä loukkauksista, hän usein ärtyy tai menee täysin ymmälleen"

Yhdentekevä oli väärä sanavalinta. Neutraali on lähempänä totuutta. Vaikka itseäni kohtuullisen narsistisena pidänkin, niin en kyllä allekirjoita kilpailunhalua tai kunnianhimoa ainoastaan narsistisena piirteenä. Naisia kohtaan en tunne sellaista pakonomaista päihittämisen tarvetta, vaan ajattelen, että olisipa minullakin tuo taito, ja sitten toimin. Sehän nyt vasta olisikin pöljää, jos vain ärsyyntyisin jonkun ihmisen pätevyydestä, mutta en yrittäisi sen seurauksena kohentaa omaa osaamistani. Oletuksesi, että vain haudun jossain katkerassa kateuden liemessä on varmaan jonkinlaista projisointia sinun osaltasi. Ehkä sinun kannattaisi tarkistaa tämä oletuksesi.

Rajattomuuden tunnistan kyllä, mutta tämäkin vain niissä lähimmissä parisuhteissa. Tapailin itseasiassa tovin erästä miestä, joka minulle huomautti tästä, ja se oli mielestäni aivan ihanaa. Hetken se ärsytti, mutta sen asian tajuaminen oli jotenkin tosi palkitsevaa. Jotenkin tässäkin iässä se, että joku asetti tuollaisen rajan tuntui ihan mielettömän hyvältä. Sekin on loppupeleissä aika tylsää, jos joku tarjoaa itsensä lautasella. Ihmiset eivät mitään muuta niin rakastakaan, kuin sitä itsestä ja omista ongelmistaan ja synneistään puhumista.

Täällä on nyt jollakin vaikeuksia hahmottaa, että en käyttäydy kaikissa ihmissuhteissani, kuten parisuhteissani. Ei ole tarvetta. Ja vaikka hirveästi haluatte ajatella, että olen juuri niinkuin se teidän lempparinarsisti lähisuvusta, niin en ole. Olen muissa ihmissuhteissani joustava ja tilannetajuinen, koska en koe, että minun pitäisi minulle rakkaita ihmisiä halventaa tai käyttää hyväksi. Ongelmani kohdistuvat lähinnä sukuni miehiin, etenkin omaan isääni. Tunnen, että minun on pakko olla häntä parempi kaikessa ja voittaa hänet, koska en halua päätyä häneksi. En voi sietää suvun muilta miehiltä pätemistä. Sen takia heijastelen varmaan parisuhteissani tätä käyttäytymismallia. Jos koen, että jään jossain suhteessa miehelleni alakynteen, tämä refleksi käynnistyy. Toisaalta en kuitenkaan siedä mitään ajelehtevia tossukoita. Tiedä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin. Joskus kunnon tunnekuohussa tunnen näkeväni asiat paljon selkeämmin. Helpompi hankkiutua eroon rasittavista ihmissuhteista. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut se juttu. Jonkinlaista impulssikontrollin puutetta ja tyhmyyttä vaatii se. 

Autan ihmisiä vilpittömästi. Paitsi jos on sellainen rääkyvä lapamato, jonka auttaminen vain kuluttaisi minun resurssejani pohjattomasti. Potentiaalisia ihmisiä autan mielelläni. Auttamalla voi myös joskus saada apua, katsos.

Olet siis kohdellut miehiäsi lääkitystä vaativan borderline-sekopään tavoin ja kuvittelet voivasi puhua jostain impulssikontrollin puutteesta ja tyhmyydestä muiden ihmisten kohdalla :D ootpa suloinen.

Miehiä? Ap on _mies_? Näin olen ymmärtänyt?

Eipä tuolla ole merkitystä, narsistit ovat hyvin samanlaisia, mies tai nainen. Aika nopeasti heidät tunnistaa, ei tarvitse kauan olla tekemisissä.

Narsistien sairaat käytösmaneerit ovat tosiaan erittäin kaavamaisia jokaisella narsistilla. Suuria harhaluuloja itsestä ilman mitään näyttöjä, ja pelkkää keskinkertaisuutta,  jonka yritetään esittää olevan suurta neroutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen lähde sinä olet, vanhempiesi? Oletko kultalapsi?

En ole. 

Kyllä mä järjellä tiedostan, että erossa on vain häviäjiä. Mutta kun ei se järjen kuunteleminen tunnu yhtä hyvältä, kuin sen vuolaana virtaavan vihan vietäväksi antautuminen. Tiedän myös sen, ettei tämä ole ihan normaalia. 

Totta kai mä ansaitsen rakkautta. Kohtelen ihmisiä, joista välitän kuitenkin niin hyvin kuin osaan. Siinä vaiheessa, kun sukset menee ristiin, paljastuu tämä todellinen luontoni. Jos minulla olisi lapsia, tekisin puolisostani varmasti jatkuvati perättömiä ls-ilmoja ja mustamaalaisin toista vanhempaa lapsilleni. Olen aiemmin suunnitellut hankkivani eräälle eksälleni potkut ja evätä häneltä mahdollisuuden kansalaisuuteen, ja olisin siinä varmasti onnistunutkin. En tiedä, tajusiko hän itse tilanteen vakavuuden, koska hän hyvin nöyrästi pyysi anteeksi käytöstään. En kyllä koe voittaneeni tässä mitään kuitenkaan, en saanut anteeksipyynnöstä tyydytystä.

taidat olla nyös wt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin.

Eli sinulla ei ole läheisiä ihmisiä, koska narsisti uskaltaa raivota vain läheisilleen, koska on koko elämänsä henkisesti pikkulapsen tasolla.

Ei pikkulapsen, vaan vauvan. Tuohan on tosi aikaisin tapahtunut vaurio, vauva-aikana.

Missä noin todetaan?

No ihan kaikkialla, oppikirjoissa yms. 

Narsismi ei taida kuitenkaan ihan vauva-aikana syntyä, kun vauvalla ei ole vielä mitään käsitystä itsestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin. Joskus kunnon tunnekuohussa tunnen näkeväni asiat paljon selkeämmin. Helpompi hankkiutua eroon rasittavista ihmissuhteista. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut se juttu. Jonkinlaista impulssikontrollin puutetta ja tyhmyyttä vaatii se. 

Autan ihmisiä vilpittömästi. Paitsi jos on sellainen rääkyvä lapamato, jonka auttaminen vain kuluttaisi minun resurssejani pohjattomasti. Potentiaalisia ihmisiä autan mielelläni. Auttamalla voi myös joskus saada apua, katsos.

Olet siis kohdellut miehiäsi lääkitystä vaativan borderline-sekopään tavoin ja kuvittelet voivasi puhua jostain impulssikontrollin puutteesta ja tyhmyydestä muiden ihmisten kohdalla :D ootpa suloinen.

Miehiä? Ap on _mies_? Näin olen ymmärtänyt?

Jos olisin mies, olisin varmaan sarjamurhaaja. Ei, en ole mies.

Suosittelen ap:lle terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen lähde sinä olet, vanhempiesi? Oletko kultalapsi?

En ole. 

Kyllä mä järjellä tiedostan, että erossa on vain häviäjiä. Mutta kun ei se järjen kuunteleminen tunnu yhtä hyvältä, kuin sen vuolaana virtaavan vihan vietäväksi antautuminen. Tiedän myös sen, ettei tämä ole ihan normaalia. 

Totta kai mä ansaitsen rakkautta. Kohtelen ihmisiä, joista välitän kuitenkin niin hyvin kuin osaan. Siinä vaiheessa, kun sukset menee ristiin, paljastuu tämä todellinen luontoni. Jos minulla olisi lapsia, tekisin puolisostani varmasti jatkuvati perättömiä ls-ilmoja ja mustamaalaisin toista vanhempaa lapsilleni. Olen aiemmin suunnitellut hankkivani eräälle eksälleni potkut ja evätä häneltä mahdollisuuden kansalaisuuteen, ja olisin siinä varmasti onnistunutkin. En tiedä, tajusiko hän itse tilanteen vakavuuden, koska hän hyvin nöyrästi pyysi anteeksi käytöstään. En kyllä koe voittaneeni tässä mitään kuitenkaan, en saanut anteeksipyynnöstä tyydytystä.

taidat olla nyös wt.

Jos mulla olisi lapsia, varmasti olisinkin WT. Sen takia en hankikaan lapsia, koska en halua ottaa riskiä, että elämäni valuisi viemäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?

Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin.

Kuinka paljon leikit netissä erilaisia roolileikkejä?

No itseasiassa provoilen täällä aika usein. Roolien rakentaminen on oikeastaan aika kivaa, etenkin silloin, kun niihin napsahdetaan. Parhaimmissa provoissa on aina tilkkanen totuutta.