Taidan olla narsisti

Narsistit löytävät aina itsensä samoista ongelmista, joiden näkevät olevan vain muiden syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, olen itse yrittänyt pitkään ja pitkään löytää itseäni. Mistä löytää itsensä?

Peilistä kun osaa katsoa kimalluksen läpi.

Mikä on se peili ja mikä on se kimallus minkä läpi pitää osata katsoa?

Oma sielu ja naamion läpi.

Mistä NE löytyvät?

Itsestä. Työvälineeksi tarvitset älyn. Ellei älyä ole, sitä on kehitettävä perehtymällä tietoon ja tunteisiin.

Missä on tämä itse?

Kyselytunnilla vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on jonkinlainen trauma jota toistat. Saat selkeää nautintoa ”pärjätessäsi vahvemmallesi”. Kannattanee miettiä, kuka tai mikä se ”vahvempi” oikeasti on - luultavasti joku lapsuudestasi. Tuo trauman projisointi käy nimittäin ajan saatossa raskaaksi.

Se on isäni. Joka on myös melkoinen narsisti.

Oletko isäsi jatke? Eli olet ollut isäsi lähde.

Ei se ollut tarpeeksi paljon kotona, että olisin voinut olla. Enkä muista lapsuuttani kovin hyvin muutenkaan.

Ei narsku tiiä olevansa narsku.

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Mitä? Marsistin ymmärrän, omistaa marsun, mutta narsisti, onko sillä narsu? Mutta mikä on narsu?

Vierailija kirjoitti:

Ei narsku tiiä olevansa narsku.

Toki nykypäivänä jokainen ”tietää”, mutta narsistin tunnistaa aika hyvin kommentista: ”kaikilla on narsistisia piirteitä, tämä on ihan _normaalia_”. Silloin on juoksun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Tosi hyvä kuvaus!

Entä jos olet vain katkera ja vihainen ihminen? Ei aina kaikesta ole niin helppoa päästä yli.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olet vain katkera ja vihainen ihminen? Ei aina kaikesta ole niin helppoa päästä yli.

Mitä? Kehuskeletko sinä tuttavillasi ja muuta yllä kuvailtua kun olet ”katkera ja vihainen”? Vähän eri asioita ovat. Myös traumat aiheuttavat omituista käytöstä.

Mulla on adhd jä saaan siihen lääkkeet kohta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on adhd jä saaan siihen lääkkeet kohta.

Joo ja minulla on Asperger, mutta tämä on väärä ketju keskustella näistä. Niinhän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olet vain katkera ja vihainen ihminen? Ei aina kaikesta ole niin helppoa päästä yli.

Mitä? Kehuskeletko sinä tuttavillasi ja muuta yllä kuvailtua kun olet ”katkera ja vihainen”? Vähän eri asioita ovat. Myös traumat aiheuttavat omituista käytöstä.

Minä olen traumatisoitunut, katkera ja vihainen. Haaveilen monen ikävästi minua kohdelleen ihmisen kärsimyksestä ja kuolemasta.

Vau, oletkohan eksäni, ap? Kuvasithänet aloituksessasi.

Voisitko yrittää selittää eksäni ajatuksenjuoksua? Mitä hän luulee saavuttavansa, kun haukkuu ja syyllistää? MIKSI hän yrittää saada minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi? Mitä hän tavoittelee sanoessaan, että olen läpeensä sairas ihminen?

Faktahan on, kun hänen sanomisensa muille ihmisille kerron, niin hän on itse se, joka joutuu naurunalaiseksi. Toinen fakta on, ettei hän minua pysty satuttamaan, koska näen hänen lävitsensä. Miksi hän kuitenkin nolaa itsensä kerta toisensa jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olet vain katkera ja vihainen ihminen? Ei aina kaikesta ole niin helppoa päästä yli.

Mitä? Kehuskeletko sinä tuttavillasi ja muuta yllä kuvailtua kun olet ”katkera ja vihainen”? Vähän eri asioita ovat. Myös traumat aiheuttavat omituista käytöstä.

Minä olen traumatisoitunut, katkera ja vihainen. Haaveilen monen ikävästi minua kohdelleen ihmisen kärsimyksestä ja kuolemasta.

Terapia olisi varmasti sinulle toimivaa. Narsisteihin se harvemmin puree.

Tuu tohon pihalle niin kabuuuum.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olet vain katkera ja vihainen ihminen? Ei aina kaikesta ole niin helppoa päästä yli.

Mitä? Kehuskeletko sinä tuttavillasi ja muuta yllä kuvailtua kun olet ”katkera ja vihainen”? Vähän eri asioita ovat. Myös traumat aiheuttavat omituista käytöstä.

Minä olen traumatisoitunut, katkera ja vihainen. Haaveilen monen ikävästi minua kohdelleen ihmisen kärsimyksestä ja kuolemasta.

Terapia olisi varmasti sinulle toimivaa. Narsisteihin se harvemmin puree.

Olen käynyt pitkään terapiassa, mutta itsensä kanssa työskentely on valitettavan hidasta.

Vierailija kirjoitti:

Vau, oletkohan eksäni, ap? Kuvasithänet aloituksessasi.

Voisitko yrittää selittää eksäni ajatuksenjuoksua? Mitä hän luulee saavuttavansa, kun haukkuu ja syyllistää? MIKSI hän yrittää saada minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi? Mitä hän tavoittelee sanoessaan, että olen läpeensä sairas ihminen?

Faktahan on, kun hänen sanomisensa muille ihmisille kerron, niin hän on itse se, joka joutuu naurunalaiseksi. Toinen fakta on, ettei hän minua pysty satuttamaan, koska näen hänen lävitsensä. Miksi hän kuitenkin nolaa itsensä kerta toisensa jälkeen?[/quote]

Narsisteilla on semmoinen ominaisuus kuin maaginen ajattelu. Se on kehittynyt suojaamaan häpeältä.

Tarve välttää häpeää hinnalla millä hyvänsä tuottaa jatkuvia ongelmia narsistille, koska elämässä tulee tämän tästä eteen nöyryyttäviä kokemuksia, joita ei voi kohdata tyynesti. Aina joku on parempi, älykkäämpi, kauniimpi, menestyvämpi, mitä milloinkin. Narsistia ei kuitenkaan lohduta se, ettei kukaan ole täydellinen, koska hän näkee itsensä poikkeuksena tästä luonnonlaista. Hänen täytyy löytää keino pönkittää itsetuntoaan pitääkseen karut tosiasiat loitolla. Tähän tarvitaan usein aimo annos vääristelyä ja ja harhakuvitelmia, ts. maagista ajattelua.

Juontaa juurensa myös lapsuuteen. Lapsena voimme käsitellä asioita psyykessämme sivuuttamalla ne täysin. Aikuiset kyllä tietää ympärillä, mutta lapsen psyyke sovittaa ikävätkin asiat nopeasti. Kyse on siis jonkinlaisesta aidosta uskosta, että kun hän keksii syyt miksi häpeää ei tarvitse tuntea, niin kaikki muutkin lakkaavat kokemasta, että narsisti on aika helkkarin nolo tyyppi.

Koska jos narsisti näkisi tai myöntäisi ympäristön hänelle naureskelun, niin koko psyyke voisi romahtaa.

huhuu ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen lähde sinä olet, vanhempiesi? Oletko kultalapsi?

En ole. 

Kyllä mä järjellä tiedostan, että erossa on vain häviäjiä. Mutta kun ei se järjen kuunteleminen tunnu yhtä hyvältä, kuin sen vuolaana virtaavan vihan vietäväksi antautuminen. Tiedän myös sen, ettei tämä ole ihan normaalia. 

Totta kai mä ansaitsen rakkautta. Kohtelen ihmisiä, joista välitän kuitenkin niin hyvin kuin osaan. Siinä vaiheessa, kun sukset menee ristiin, paljastuu tämä todellinen luontoni. Jos minulla olisi lapsia, tekisin puolisostani varmasti jatkuvati perättömiä ls-ilmoja ja mustamaalaisin toista vanhempaa lapsilleni. Olen aiemmin suunnitellut hankkivani eräälle eksälleni potkut ja evätä häneltä mahdollisuuden kansalaisuuteen, ja olisin siinä varmasti onnistunutkin. En tiedä, tajusiko hän itse tilanteen vakavuuden, koska hän hyvin nöyrästi pyysi anteeksi käytöstään. En kyllä koe voittaneeni tässä mitään kuitenkaan, en saanut anteeksipyynnöstä tyydytystä.

Ihmissuhteissa ei ole voittajia ja häviäjiä. "Voittaja" on se, joka onnistuu luomaan yhdessä kumppanista kanssa onnellisen suhteen, jossa molemmat viihtyvät ja rakastavat.

Siitä, että aiheuttaa jollekin toiselle jotakin huonoa ei lisää itselle mitään hyvää. Päinvastoin. Silloin itsekin on osa sitä huonoa.

"Kohtelen ihmisiä, joista välitän kuitenkin niin hyvin kuin osaan. Siinä vaiheessa, kun sukset menee ristiin, paljastuu tämä todellinen luontoni."

..tarkoitat luultavasti tuossa sitä tilannetta, kun kaikki ei menekään sun mielen mukaan. Kaiken pitäisi mennä niin kuin sinä haluat. Ja sinun mielipiteesi, halusi ja ajatuksesi on tärkeämpiä kuin kenenkään muun? Jos menee toiveet ristiin, niin raivostut?

Parisuhteessa kuitenkin aina tulee eteen asioitten ja ajatusten sovittamista yhteen, molempien joustamista, yhteisen hyvän ratkaisun hakemista ristiriidoissa sen sijaan, että toisen halu jätettäisiin huomioitta ja vain toisen halu huomioitaisiin.

Ehkä voisit alkaa pohtia elämää muusta näkökulmasta kuin siitä, että haluat voittaa toiset. Tavoittelisit mieluummin aitoa onnellisuutta, tasapainoa, vastavuoroista onnellista parisuhdetta. Läheisen onni lisää myös sinun hyvää oloa. Laajentaisit katsantokantaasi näkemään läheiset ihmiset yhtä tärkeinä, tuntevina kanssaeläjinä, ei vain sun välineinä. Näkisit itseisarvon kaikkien elämässä.

Ehkäpä myös terapiasta voisi olla hyötyä sinulle, jos löydät sopivan terapeutin? Onneksi olet tiedostanut ongelmasi, se on monessa asiassa se ensimmäinen suuri askel, joka mahdollistaa muutoksen. Onnea sille tielle.

Suhun en kuitenkaan toivoisi törmääväni ennen kuin olet oppinut vielä jotakin lisää siitä, kuinka myös toisia ihmisiä tulee kunnioittaa ja miten heitä voi kohdella.

Koetko, että pystyt tuntemaan todellista empatiaa? (ei esittämistä tms.) Tuletko esim.  surulliseksi, jos jollekulle läheisellesi tapahtuu jotakin ikävää?