Taidan olla narsisti

Voi kun olisikin, ei olisi köyhä eikä kipee...

Vierailija kirjoitti:

Niin, niin. Että kun tännehän ei voi mitenkään, ei siis mitenkään, kirjoittaa ilman nimimerkkiä jos sellainen on. Koska AV-palstahan on varsinainen kryptosalauksen Tylypahka. Mission Implausible!

Taisitkin jo toisessa stalkkausta käsittelevässä ketjussa hehe paljastaa että minä löydän kaikki sinun ketjut.

Eli teoriani sinusta oli oikein. Sinulla taitaa mennä itsesi ja muiden tekemiset sekaisin, ja tästä syystä syytät muita kiusaajiksi, vaikka se olet sinä. Aka kyseinen jo poistettu aihe stalkkauksesta.

Ei ole AV-palsta normaalijärkisten palsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?

Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää.  Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on  KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.

Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.

Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.

Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.

Kuulostaako mikään tässä tutulta?

Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.

Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.

Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.

Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.

Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.

Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se,  mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?

Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.

En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.

Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.

Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen. 

En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti. 

Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.

 

Toisaalta sanoit pitäväsi naisia yhdentekevinä, mutta ärsyyntyväsi jos he ovat parempia kuin sinä jossain. Miten se nyt sopii millään tavalla tähän mitä nyt sanoit? Ei mitenkään. Tuollainen kääntely ja saippuamaisuus on myös hyvin tyypillistä... Ja työelämä on tietenkin apinoiden leikkikenttä siksi, että jos se olisi vakavaa ja fiksujen ihmisten touhua, niin sinun pitäisi myöntää ettet ehkä ole ihan niin erinomainen kuin olet. Mutta käännät sen sinulle positiiviseksi, muut ovat huonoja ja sinä erityinen. Ei mulla muuta, mutta muut ihmiset näkee kyllä tämän lävitse mutta koska heiltä puuttuu narsistien yksi lisäominaisuus, rajattomuus niin ovat hienotunteisia (käytöstavat) eivätkä tuhlaa aikaansa sinuun. Nauravat selän takana, kyllä.

"Narsisti kärsii syvällekäyvästä vauriosta minätunteen kehittymisessä. Tämä vika estää häntä tajuamasta, että hänellä on rajansa ja että toiset ovat erillisiä eivätkä hänen itsensä jatkeita. Joko toiset ovat olemassa täyttääkseen hänen tarpeensa tai heitä ei ole olemassa ensinkään. Jos ihminen tarjoaa narsistille tilaisuuden jonkin tarpeen tyydytykseen, narsisti kohtelee tätä oman itsensä osana ja olettaa toisen ilman muuta täyttävän hänen odotuksensa. Narsistin mielessä hänen itsensä ja toisen välillä ei ole rajaa. …Narsisti on usein aivan tietämätön siitä, milloin hän rikkoo toisten henkilökohtaisia rajoja. Hän lukee muiden postia ja päiväkirjoja, ei kunnioita suljettuja kylpyhuoneen tai makuuhuoneen ovea, penkoo käsilaukkuja ja lompakoita, "lainaa" toisten vaatteita, hygieniavälineitä ja muita tavaroita, kuuntelee salaa keskusteluja, tekee tunkeilevia kysymyksiä, kertoo mielipiteensä pyytämättä, varastaa ideoita, paljastaa salaisuuksia tai halaa, suukottelee ja muilla tavoin koskettelee toista tämän vastustelusta piittamaatta. Kun narsistia syytetään näistä loukkauksista, hän usein ärtyy tai menee täysin ymmälleen"

Ahaa, ulkomaalaiset raiskaajat ovat siis narsistejakin. Eivät kunnioita rajoja. Tosin suvaitsevainen selittää heidän toimintansa niin, että suomalainen on syyllinen, koska kotoutukseen ei riittävästi panostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassista aaveeta. Sivutolkulla mammat pätevät Iltalehden diagnostisillä kriteereillä ja kokevat olevansa suuriakin alan ammattilaisia. Onpa sekaan heitetty uusi trendisana sekoilemiselle, että noobimmat ei heti hokaa.

Jatkakaa samaan malliin.

Diagnostisill-a. A.

Panoksesi tähän keskusteluun on merkittävä.

Kiitos, tiedän 😊

Tiedätkö myös sen, että et ole mikään kielipoliisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä viimeaikaisten suhteiden päättymisen jälkeen löytänyt itsestäni aivan uuden aallonpohjan. Jos en manipuloi ihmistä jatkamaan suhdetta kanssani, lähden kaasuvalottamaan. En tiedä miksi, mutta jotenkin se tuntuu minusta todella hyvältä poistua suhteesta voittajana. Tiedostan toki tekeväni näitä asioita, mutta en koskaan ylitä rajoja ihmisten kanssa, joita arvostan. Kun rakkaus muuttuu vihaksi, olen valmis menemään melko pitkälle tuottaakseni toiselle pahaa mieltä. Ja nautin siitä. Ihmisiä, joista en välitä, kohtelen kuin ilmaa.

Jossain keskustelussa oli puhetta narsistisesta lähteestä tms. Itse en etsi heikkoja ja kiusattavia uhreja, vaan itseäni vahvempia. On jotenkin mukavampaa päästä niskan päälle, silloin kun on kunnon vastus.

Juu oot tosi pahasti narsisti. Suljetulle osastolle mars

Vierailija kirjoitti:

Halveksitko ap naiseutta? Äitiyttä? Herkkyyttä ja hellyyttä? Naiset on "vaarattomia" koska ne on yleisesti huonompia kuin miehet ja sinä? Kilpailet miehiä kohtaan isäsi vuoksi, ja isäsi on ehkä puhunut äideistä ja naisista inhoten? Et kilpaile naisia vastaan, koska isäsi ei ole stimuloinut sinua uskomaan naisten olevan uhka = neutraaleja. Sitten jos he ovatkin parempia, niin on vähän sama kuin joku yksinkertainen otus olisi sinua parempi = ärsyttää.

Siksi sinä kilpailet miehiä kohtaan koska vihaat naista itsessäsi. Tai sitä kuvaa, minkä isäsi on piirtänyt naiseudesta. Heikko, hoivaava, ei osaa, vähän ällö ja noh naisellinen. Yritätkö olla päsmäri, fiksu ja hyvä jätkä miehillesi? Et halua olla "heikko"?

Mistä näitä itsensä kanssa "keskustelevia" keittiöpsykologeja riittää? Mitä hän tästä saa?

Lukemani perusteella minulle tulee sinusta ap tunne, että sinulla on selkeitä narsistisia piirteitä, mutta sisälläsi on rikas tunne-elämä, jonka olet aika taidokkaasti piilottanut. Vaikutat jopa tunneälykkäältä. Arvostelu, viileä kasvatus ja kovat odotukset ovat ehkä muovanneet sinulle liian kovan pinnan ja reagoit negatiivisesti, jos joku voi päästä satuttamaan. Kuten itsekin mainitsit, haluaisit olla pehmeämpi.

Itselläni on lapsuudesta juontavia pelkoja hylkäämiseksi tulemisesta sekä narsismista perheessä ja huomaan joissain tilanteissa omassakin käytöksessä samoja piirteitä. Samaan aikaan kun syytää pahaa oloaan toiselle, järki sanoo, ettei asia ole kuten puristus rinnassa antaa ymmärtää.

Vuosia katselin samanlaisia viileitä miehiä kuin ap ja herkät (normaalit hyvät miehet) saivat voimaan pahoin heikkoudellaan. Kuitenkaan niiltä "viileiltä" en saanut sitä varmuuden tunnetta, jota olisin epävarmuudessani tarvinnut. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että on riittävän vahva ottaakseen sellaisen hyvän ihmisen vastaan vasta, kun on itse käsitellyt omat tunnelukot. Kun uskallat olla heikko, aika moni pato aukeaa. Koskaan tuskin täysin pääsen peloista eroon, mutta nyt seurustelen normaalin hyvän miehen kanssa. Välillä joudun tsemppaamaan tosissani, etten sorru vanhaan tapaan, kun tunnelukko iskee päälle. Aina se ei onnistu, mutta nyt ainakin vierellä on joku joka ei heti käännä selkää.

Ap:lle ja muille samojen lukkojen kanssa painiville toivon voimia omaan kamppailuun ja erityisesti toivon, että löydätte sisältänne sen hyvän tyypin, jota ei tarvitse muilta piilottaa!

Vierailija kirjoitti:

Aloitin tämän keskustelun vilpittömästi halunani tarkastella tätä omaa persoonaani ja toisaalta myös muiden reaktioita ulostulooni. Keskustelu oli osin hyvinkin silmiä avaavaa, monessakin mielessä. En sano, että minua olisi yllättänyt tämä ihmisten tarve peilata minuun omia oletuksiaan, käsityksiään ja harhaluulojaan narsismista, koska tämän palstan tuntien, mitä muuta voi odottaa. Osalla oli tarve lähteä provosoimaan, ilmeisesti tarkoituksenaan purkaa jotain omaa kokemustaan, todistaa minun "huonouteni" tai päästä jollain muulla tavoin niskan päälle. Sen kätkeminen argumentoinnin ja keskustelun verhoon oli läpinäkyvää. Sen vuoksi jouduinkin pohtimaan omaa rooliani tässä keskustelussa. Mikäli olisin tyylipuhdas narsisti, olisin todennäköisemmin lähtenyt mukaan siihen kädenvääntöön, jota täällä eräät (tai ehkä vain yksi) koetti kovasti hakea. Yritin kuitenkin avata keskustelua ja pitää sen käynnissä, pääsemättä kuitenkaan puusta pitkälle tämän "mutku etsä tajuu" -ihmisen kanssa. 

Toinen jännittävä ilmiö ovat olleet keskustelijat, jotka selkeästi kuvittelevat tunnistavansa minut lähipiiristään joko todellisena henkilönä tai sellaista muistuttavana. Esimerkinnä tämä "anoppi", joka tuli vaatimaan rahojaan jostain kuvitteellista... en keskittynyt kunnolla, myönnän. Tämän, ja muiden keskustelussa mainittujen "narsistien" kaltainen en ole, eikä minusta koskaan sellaista tule. Narsisti lainausmerkeissä, koska kuten täällä joku sanoi, k-pää voi olla ilman diagnoosiakin. Isästäni itseasiassa voisin hyvinkin kuvitella moista. Tämä on minulle itseasiassa vaikea asia myöntää, koska tuntuu pahalta puhua omaisistaan ikävästi. Ehkä tuossa traumateoriassa on peränsä, sillä vaikka lapsuuteni oli "hyvä", ja olikin suurimmaksi osaksi, vanhempieni ylilyönnit ovat virittäneet minun tunne-elämäni ja empatiakykyni alavireiseksi.

Ihmisten näkemys narsismista on mielenkiintoinen. Narsistia pidetään tyhmänä, läpinäkyvänä ja onttona kuorena, jolle ihmiset ovat vain pelinappuloita. Mielestäni se kertoo ihmisestä paljon, että ollaan valmiit kuittaamaan toisen ihmisen käytös suoralta kädeltä "narsismiksi", koska se palvelee omia tarkoitusperiä ja suojaa omaa psyykeä. Pystyn kyllä ymmärtämään, että vedätetyn ihmisen on vaikea myöntää tulleensa vedätetyksi, joten helpompi on asettua asemaan, jossa on ollut avuton uhri vailla ulospääsyä. Uhria ei myöskään koskaan saisi syyttää, mutta isääni lukuunottamatta (ja sille en oikein voinut mitään, koska olin lapsi) en ole koskaan ollut itsenikaltaisen ihmisen vaikutuspiirissä. Se voisi kyllä olla jännittävää näin aikuisiällä.

En osaa sanoa, olenko todella narsisti. Tämän keskustelun myötä en ole enää niin varma. Narsistiset defenssit ovat kuitenkin tuntuneet useimmiten melko hyvältä ratkaisulta moniin ongelmatilanteisiin. 

Tämä kauniisti kuorruteltu viesti on hassu siinä mielessä, että olet itse tarjonnut materiaalin. Kertonut olevasi sitä taikka tätä, ja kun niihin on tartuttu, niin olet todennut yhtäkkiä, että et ole lainkaan tuonkaltainen. Tuo kertominen ja kiistäminen oli sinun avainroolisi, joten mieti vaikka sitä. Kun nyt defensseistä puhutaan. Vaikutit toivovan, että saat kiitosta jonkun kipupisteen käsittelystä (kiukkuiset erot) ja ihailua toisen asian kertomisesta (kuten että manipuloit ja olet hyvä siinä, et pidä naisia juuri minään jne.). Taisit hätkähtää kun ne asiat tekivät sinusta vain sekopäisemmän kuuloisen, eikä olleet suinkaan millään tavalla kiehtovaa.

Luulen, että olet nolannut itsesi kunnon wt-raivopääksi ja häpeät sitä, että exäsi todennäköisesti vielä vuosien päästä perheineen nauraa iskän seolle exälle. Nyt yrität apinoida jotain normaalikäytöstä tuolta osin. Etkös itse sanonut niin? Kaikki sosiaalisuus on sinulle opittua koodia.

Minä olen ollut työelämän kautta narsistien kanssa tekemisissä, toinen nainen ja toinen mies. Uhri en ole ollut. mutta joutunut katselemaan näitä otuksia. Tämän naispuolisen kanssa olen joutunut työskentelemään liian läheisesti , mutta päätin kääntää tilanteen voitokseni ja alkaa mielistellä häntä. Täysin vastoin luonnettani ja mielestäni hyvin teennäistä, mutta itseään rakastava ihminen kehrää kuin kissa ja syytää minulle lahjoja, palveluksia ja työtilaisuuksia. Hän tuhoaa ihmisiä ympäriltään, joten olen tullut siihen tulokseen että dog eat dog ja nautin tuloksista.

Narsismi on persoonallisuuden häiriö. Siinä missä lähes jokainen tallaaja reagoi yhteen asiaan yhdellä (jollain sisäisellä janalla) määritellyllä tavalla, niin persoonallisuushäiriöinen ei reagoi näin. Siksi se on helppo huomata, koska se on hänelle yhtä normaali tapa reagoida kun meille muille se yleisempi. Se on vähän kuin joku vääntäisi tortut suihkuun kerta toisensa jälkeen. Kummallista, röyhkeää, noloa ja muuttumatonta. Siksi kun joku on oikesti persoonaltaan häiriintynyt niin sellaisen havaitseminen ei edes ole hankalaa jos joutuu päivittäin olemaan tekemisissä. Joka päivä saa huutaa itselleen sisäisesti, että "ei voi olla totta!". ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin tämän keskustelun vilpittömästi halunani tarkastella tätä omaa persoonaani ja toisaalta myös muiden reaktioita ulostulooni. Keskustelu oli osin hyvinkin silmiä avaavaa, monessakin mielessä. En sano, että minua olisi yllättänyt tämä ihmisten tarve peilata minuun omia oletuksiaan, käsityksiään ja harhaluulojaan narsismista, koska tämän palstan tuntien, mitä muuta voi odottaa. Osalla oli tarve lähteä provosoimaan, ilmeisesti tarkoituksenaan purkaa jotain omaa kokemustaan, todistaa minun "huonouteni" tai päästä jollain muulla tavoin niskan päälle. Sen kätkeminen argumentoinnin ja keskustelun verhoon oli läpinäkyvää. Sen vuoksi jouduinkin pohtimaan omaa rooliani tässä keskustelussa. Mikäli olisin tyylipuhdas narsisti, olisin todennäköisemmin lähtenyt mukaan siihen kädenvääntöön, jota täällä eräät (tai ehkä vain yksi) koetti kovasti hakea. Yritin kuitenkin avata keskustelua ja pitää sen käynnissä, pääsemättä kuitenkaan puusta pitkälle tämän "mutku etsä tajuu" -ihmisen kanssa. 

Toinen jännittävä ilmiö ovat olleet keskustelijat, jotka selkeästi kuvittelevat tunnistavansa minut lähipiiristään joko todellisena henkilönä tai sellaista muistuttavana. Esimerkinnä tämä "anoppi", joka tuli vaatimaan rahojaan jostain kuvitteellista... en keskittynyt kunnolla, myönnän. Tämän, ja muiden keskustelussa mainittujen "narsistien" kaltainen en ole, eikä minusta koskaan sellaista tule. Narsisti lainausmerkeissä, koska kuten täällä joku sanoi, k-pää voi olla ilman diagnoosiakin. Isästäni itseasiassa voisin hyvinkin kuvitella moista. Tämä on minulle itseasiassa vaikea asia myöntää, koska tuntuu pahalta puhua omaisistaan ikävästi. Ehkä tuossa traumateoriassa on peränsä, sillä vaikka lapsuuteni oli "hyvä", ja olikin suurimmaksi osaksi, vanhempieni ylilyönnit ovat virittäneet minun tunne-elämäni ja empatiakykyni alavireiseksi.

Ihmisten näkemys narsismista on mielenkiintoinen. Narsistia pidetään tyhmänä, läpinäkyvänä ja onttona kuorena, jolle ihmiset ovat vain pelinappuloita. Mielestäni se kertoo ihmisestä paljon, että ollaan valmiit kuittaamaan toisen ihmisen käytös suoralta kädeltä "narsismiksi", koska se palvelee omia tarkoitusperiä ja suojaa omaa psyykeä. Pystyn kyllä ymmärtämään, että vedätetyn ihmisen on vaikea myöntää tulleensa vedätetyksi, joten helpompi on asettua asemaan, jossa on ollut avuton uhri vailla ulospääsyä. Uhria ei myöskään koskaan saisi syyttää, mutta isääni lukuunottamatta (ja sille en oikein voinut mitään, koska olin lapsi) en ole koskaan ollut itsenikaltaisen ihmisen vaikutuspiirissä. Se voisi kyllä olla jännittävää näin aikuisiällä.

En osaa sanoa, olenko todella narsisti. Tämän keskustelun myötä en ole enää niin varma. Narsistiset defenssit ovat kuitenkin tuntuneet useimmiten melko hyvältä ratkaisulta moniin ongelmatilanteisiin. 

Tämä kauniisti kuorruteltu viesti on hassu siinä mielessä, että olet itse tarjonnut materiaalin. Kertonut olevasi sitä taikka tätä, ja kun niihin on tartuttu, niin olet todennut yhtäkkiä, että et ole lainkaan tuonkaltainen. Tuo kertominen ja kiistäminen oli sinun avainroolisi, joten mieti vaikka sitä. Kun nyt defensseistä puhutaan. Vaikutit toivovan, että saat kiitosta jonkun kipupisteen käsittelystä (kiukkuiset erot) ja ihailua toisen asian kertomisesta (kuten että manipuloit ja olet hyvä siinä, et pidä naisia juuri minään jne.). Taisit hätkähtää kun ne asiat tekivät sinusta vain sekopäisemmän kuuloisen, eikä olleet suinkaan millään tavalla kiehtovaa.

Luulen, että olet nolannut itsesi kunnon wt-raivopääksi ja häpeät sitä, että exäsi todennäköisesti vielä vuosien päästä perheineen nauraa iskän seolle exälle. Nyt yrität apinoida jotain normaalikäytöstä tuolta osin. Etkös itse sanonut niin? Kaikki sosiaalisuus on sinulle opittua koodia.

Minä olen ollut työelämän kautta narsistien kanssa tekemisissä, toinen nainen ja toinen mies. Uhri en ole ollut. mutta joutunut katselemaan näitä otuksia. Tämän naispuolisen kanssa olen joutunut työskentelemään liian läheisesti , mutta päätin kääntää tilanteen voitokseni ja alkaa mielistellä häntä. Täysin vastoin luonnettani ja mielestäni hyvin teennäistä, mutta itseään rakastava ihminen kehrää kuin kissa ja syytää minulle lahjoja, palveluksia ja työtilaisuuksia. Hän tuhoaa ihmisiä ympäriltään, joten olen tullut siihen tulokseen että dog eat dog ja nautin tuloksista.

Narsismi on persoonallisuuden häiriö. Siinä missä lähes jokainen tallaaja reagoi yhteen asiaan yhdellä (jollain sisäisellä janalla) määritellyllä tavalla, niin persoonallisuushäiriöinen ei reagoi näin. Siksi se on helppo huomata, koska se on hänelle yhtä normaali tapa reagoida kun meille muille se yleisempi. Se on vähän kuin joku vääntäisi tortut suihkuun kerta toisensa jälkeen. Kummallista, röyhkeää, noloa ja muuttumatonta. Siksi kun joku on oikesti persoonaltaan häiriintynyt niin sellaisen havaitseminen ei edes ole hankalaa jos joutuu päivittäin olemaan tekemisissä. Joka päivä saa huutaa itselleen sisäisesti, että "ei voi olla totta!". ..

En tietenkään voi varmaksi sanoa, mutta minusta tuntuu, että tämä on taas se yksi ja sama jankkaaja, joka ampuu kärpäsparvea haulikolla. Joko näin on, tai sitten tämä keskustelu vetää puoleensa samaa levyä renkuttavia yksilöitä. En odottanut saavani kiitosta tai ihailua mistään kertomastani, koska se ei palvele tarkoitusperääni, joka on omien piirteideni kartoittaminen dialektisesti. Toki tässä keskustelussa provosoivat, nolaamiseen tarkoitetut viestit ovat siinä jotenkin toimineetkin, sillä olen joutunut tarkastelemaan omien tunteideni ja reaktioideni syvyyttä. Olenko tosiaan manipuloinut ihmisiä siten, kuten täällä minun kuvitellaan tehneen? Kyllä. Olenko ajautunut hajottavaan raivoon, kun joku on ollut minua parempi jossain? En. Olenko käyttäytynyt lähisuhteissani niin, että minulle nauretaan vuosienkin päästä rinkirunkussa? Varmaan. Kyllähän se varmasti on jätetyiksi tullekin aivan terve suojamekanismi demonisoida minut.

Loppujen lopuksi omakuvani ja käsitykseni itsestäni eivät ole tässä keskustelussa merkityksellisiä. Motiivini tai tunnelataukseni eri toimissani eivät vastaa osan oletuksia siitä, miten minun pitäisi toimia, mutta toimieni lopputulos tulkitaan narsistiseksi. Tekoni riittävät maallikkon diagnoosiin, motivaatiolla ei ole väliä. Se ristiriita, joka muodostuu oman käsityksenne ja minun kertomukseni pohjalta, ei tule ratkeamaan. Omaa käytöstäni voin tutkiskella, kalibroida ja kohentaa, mutta teidän oletuksianne ja johtopäätöksiä olemuksestani en voi muuttaa. Jos se näyttää ankalta ja kuulosta ankalta, se on todennäköisesti narsisti.

Voi mitä pöpötystä, toivottavasti kukaan ei jaksa lukea.

Up