Lue keskustelun säännöt.
Olin sopimassa viikonlopulle 3 treffit. Kaikki miehet peruivat ne. Alkaa usko mennä nettimiehiin.
10.02.2019 |
Jokainen vaikutti olevan vilpittömin mielin liikkeellä hakemassa oikeaa parisuhdetta. Sanoivat olevansa kilttejä, rauhallisia ja mukavia. Ulkonäkökään ei ollut kenelläkään pelimiehille tyypillinen, vaan kaksi oli reilusti ylipainoista ja yksi oli muuten vaan kolhon näköinen ja ylipitkä.
Lopputulema oli, ettei yhdetkään treffit toteutuneet. Yksi sanoi, että on tulossa(!) kipeäksi, toiselle oli tulossa (yllättäen?) aikuinen lapsi kylään ja kolmas jahkaili treffipaikan ja ajan kanssa. Tämäkö on tosiaan niiden 'hyvien' miesten taso? Taidan poistua treffisivustoilta ja lopettaa kumppanin etsimisen tähän. Kuvittelin, että aktiivisuudella löytäisin mukavan miehen, mutta turha toivo.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Kai sitä miehenä elättelee ajatusta, että juuri minusta ollaan kiinnostuneita eikä niin, että eilen tavattiin Herra A ja huomenna Herra C. Onko tämä sitten kiva romanttinen haavekuva vai naiivia typeryyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes halusit näiden kolmen kanssa treffeille, kun selkeästi et kokenut mitään vetovoimaa näitä kohtaan..
Miehet eivät usein osaa ottaa itsestään hyviä kuvia, vaan ovat luonnossa monesti parempia. Minulla ei ole kovin tiukat kriteerit ulkonäön suhteen. Haluan tavata livenä sellaisia tyyppejä, jotka hakevat samantyyppisiä asioita elämältä kuin itsekin. ap
Ylipainoinen nainen on enintään 7, vaikka kasvot olisivat maailman kauneimmat.
Ylipaino on rumaa.
şinkkis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks kolmet treffit? Kuulostaa jotenkin epätoivoiselta. Ei jatkoon.
Kyllähän tästä aloituksesta huomaa, että tiettyä epätoivoa on ilmassa. Jos ihminen järkkää yhdelle viikonlopulle kolmet deitit, viehän se koko viikonlopun käytännössä. Tulee mieleen että miksi? Eikö ap:lla ole mitään muuta elämää, harrastuksia tms? Eikö osaa olla yksin? Ja mihin on niin kova kiire? Pitääkö olla mahdollisimman tehokas koska ei osata olla yksin?
Ja sitten tämä valtava pettymys kun tulikin vapaa viikonloppu. Syitä epäillään ja kaikki on ilmeisesti pilalla, miehet paskoja jne.
Minusta tämä on aivan kuin oiva kohtalon järjestämä tilaisuus ap:lle pitää breikki miehenmetsästyksestä ja tarkastella omaa elämäänsä, olla itsekseen tai jonkun muun kanssa ja hengähtää.
Mutta tuskin niin teki. On puhelin savuten tinderöinyt koko viikonlopun pakkomielteisesti seuraa ja parempia treffikumppaneita etsien.Näin sivusta katsottuna aika surullinen ja paljon kertova kuva nykyihmisten parinetsinnästä ja kulttuurista.
Kovin lennokas päättelyketju sinulla. Sattui olemaan sopivasti vapaa viikonloppu, joten tietenkin silloin tartun tilaisuuteen. Miksi ihmeessä sopisin treffejä sellaisiin aikoihin, kun olen kiireinen? Lopputulos jokatapauksessa oli se, että olen saanut itsekseni hengähtää eli ei tässä mitenkään huonosti käynyt - ainakaan minulle. Huonot vibat kuitenkin jäi näistä deittiehdokkaista. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks kolmet treffit? Kuulostaa jotenkin epätoivoiselta. Ei jatkoon.
Kyllähän tästä aloituksesta huomaa, että tiettyä epätoivoa on ilmassa. Jos ihminen järkkää yhdelle viikonlopulle kolmet deitit, viehän se koko viikonlopun käytännössä. Tulee mieleen että miksi? Eikö ap:lla ole mitään muuta elämää, harrastuksia tms? Eikö osaa olla yksin? Ja mihin on niin kova kiire? Pitääkö olla mahdollisimman tehokas koska ei osata olla yksin?
Ja sitten tämä valtava pettymys kun tulikin vapaa viikonloppu. Syitä epäillään ja kaikki on ilmeisesti pilalla, miehet paskoja jne.
Minusta tämä on aivan kuin oiva kohtalon järjestämä tilaisuus ap:lle pitää breikki miehenmetsästyksestä ja tarkastella omaa elämäänsä, olla itsekseen tai jonkun muun kanssa ja hengähtää.
Mutta tuskin niin teki. On puhelin savuten tinderöinyt koko viikonlopun pakkomielteisesti seuraa ja parempia treffikumppaneita etsien.Näin sivusta katsottuna aika surullinen ja paljon kertova kuva nykyihmisten parinetsinnästä ja kulttuurista.
Kylläpäs tulet vähästä surulliseksi. Kun itse nettideittailin, ensitreffeihin meni matkoineen yleensä n. 1,5 tuntia, ei koko iltaa tai viikonloppua. Eipä siinä kovin kauan ollut tarkoituskaan olla, lähinnä vain tavattiin livenä että nähdään onko mitään kiinnostusta ja kannattaako tavata uudestaan. Useimmiten ei ollut, joko toisen tai ei kummankaan puolelta. Juteltiin mukavia ja juotiin kahvit, ei mitään syytä tulla surulliseksi tai potea ahdistusta nykyelämän pinnallisuudesta. Vaikka se onkin muotia.
Minulla nettideittailu oli kausittaista. Välillä puuhailin muuta, välillä olin aktiivinen ja silloin niitä treffejä sitten tuli useampia samalle viikolle. Ei se mistään epätoivoisesta etsimisestä johtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Kai sitä miehenä elättelee ajatusta, että juuri minusta ollaan kiinnostuneita eikä niin, että eilen tavattiin Herra A ja huomenna Herra C. Onko tämä sitten kiva romanttinen haavekuva vai naiivia typeryyttä?
Tapaamallahan se olisi selvinnyt, että olen kiinnostunut juuri sinusta, mutta koska et vaivautunut tulemaan edes treffeille, niin sitä emme saa koskaan tietää. Pelkän nettiprofiilin perusteella ei voi vielä tietää, synkkaako livenä vai ei. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Kai sitä miehenä elättelee ajatusta, että juuri minusta ollaan kiinnostuneita eikä niin, että eilen tavattiin Herra A ja huomenna Herra C. Onko tämä sitten kiva romanttinen haavekuva vai naiivia typeryyttä?
No romanttista tuo ei ainakaan ole. Miten nainen voisi olla kiinnostunut sinusta kun ei ole ikinä sinua tavannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Miksi ei voi hakea vakavampaa suhdetta kolmen ihmisen joukosta? Eihän ensitreffeissä ole kyse vielä seurustelusta, vaan vasta tutkaillaan puolin ja toisin, riittääkö kiinnostusta jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Kai sitä miehenä elättelee ajatusta, että juuri minusta ollaan kiinnostuneita eikä niin, että eilen tavattiin Herra A ja huomenna Herra C. Onko tämä sitten kiva romanttinen haavekuva vai naiivia typeryyttä?
Tapaamallahan se olisi selvinnyt, että olen kiinnostunut juuri sinusta, mutta koska et vaivautunut tulemaan edes treffeille, niin sitä emme saa koskaan tietää. Pelkän nettiprofiilin perusteella ei voi vielä tietää, synkkaako livenä vai ei. ap
Kuitenkin olisi suotavaa, että miehenäkin saisi tunteen, että nainen haluaa tavata ja selvittää voisiko olla jotain, eikä vain ole yhdentekevä numero listassa. En ainakaan itse tapaa naisia, joista en olisi alustavasti edes kiinostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Voin herranen aika sentään. Ei tässä ole kyse mistään kimppadeiteistä. Tottakai jokaisen deitin kanssa ollaan läsnä ja annetaan jakamaton huomio ja ihan kahden kesken ja yritetään selvittää, löytyykö yhteistä säveltä. En oikein ymmärtänyt, miksi pitäisi olla etäinen, jos on sopinut useammat treffit jokaisen kanssa eri aikaan ja eri päiville? Oletko ystävillesikin etäinen, jos tapailet heitä peräkkäisinä päivinä? Onko sinulla diagnosoitu joku keskittymishäiriö vai mikä siinä nyt on niin vaikeaa keskittyä juttelukaveriinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Kai sitä miehenä elättelee ajatusta, että juuri minusta ollaan kiinnostuneita eikä niin, että eilen tavattiin Herra A ja huomenna Herra C. Onko tämä sitten kiva romanttinen haavekuva vai naiivia typeryyttä?
Tapaamallahan se olisi selvinnyt, että olen kiinnostunut juuri sinusta, mutta koska et vaivautunut tulemaan edes treffeille, niin sitä emme saa koskaan tietää. Pelkän nettiprofiilin perusteella ei voi vielä tietää, synkkaako livenä vai ei. ap
Kuitenkin olisi suotavaa, että miehenäkin saisi tunteen, että nainen haluaa tavata ja selvittää voisiko olla jotain, eikä vain ole yhdentekevä numero listassa. En ainakaan itse tapaa naisia, joista en olisi alustavasti edes kiinostunut.
Jos kerran treffit on jo sovittu, niin eikö se ole jo selvä merkki, että nainen haluaa tavata ja selvittää, löytyykö kemiaa riittävästi mahdolliseen yhteiseen jatkoon. ap
Notkuin pari vuotta nettideiteillä ja saldo oli ainakin 40-50v miehissä:
- traumat lapsuudesta alkaen
-alkoholiongelmaa
-kiinni aiemmassa suhteessa
-epävakaa persoonallisuus
-sitoutumiskammo
-koko elämä hakusessa eli kyvyttömyys tunnistaa, mitä haluaa
-ylläri, ylläri. Lähemmäs 50v-ikäisillä miehillä oli vielä pieniä lapsia. Haloo!
Elämä pitää rakentaa niin, ettei mies ole keskiössä, vaan tehdä asiota, jotka palvelevat itseä. Jos joku mies siihen sopeutuu, hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Voin herranen aika sentään. Ei tässä ole kyse mistään kimppadeiteistä. Tottakai jokaisen deitin kanssa ollaan läsnä ja annetaan jakamaton huomio ja ihan kahden kesken ja yritetään selvittää, löytyykö yhteistä säveltä. En oikein ymmärtänyt, miksi pitäisi olla etäinen, jos on sopinut useammat treffit jokaisen kanssa eri aikaan ja eri päiville? Oletko ystävillesikin etäinen, jos tapailet heitä peräkkäisinä päivinä? Onko sinulla diagnosoitu joku keskittymishäiriö vai mikä siinä nyt on niin vaikeaa keskittyä juttelukaveriinsa?
En minä ole ainakaan yleensä kiinnostunut monesta samaan aikaan; millä siinä edes pysyisi keskusteluissa kunnolla kärryillä? Ystävät ovat erikseen, mutta en sellainen ystäväjoukkioiden mies olekaan, joten harvoin edes ystäviä tapaan montaa samana päivänä :') Ei ole diagnosoitu keskittymishäiriötä ja sitä tuskin onkaan. Ennemminkin niin, että monen muun keskittyminen vaikuttaa paperinohuelta. Tosin introvertti vaikka puhelias ja hieman on aspergermäisiä piirteitäkin kaiketi joukossa.
m30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?
Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.
Vierailija kirjoitti:
Notkuin pari vuotta nettideiteillä ja saldo oli ainakin 40-50v miehissä:
- traumat lapsuudesta alkaen
-alkoholiongelmaa
-kiinni aiemmassa suhteessa
-epävakaa persoonallisuus
-sitoutumiskammo
-koko elämä hakusessa eli kyvyttömyys tunnistaa, mitä haluaa
-ylläri, ylläri. Lähemmäs 50v-ikäisillä miehillä oli vielä pieniä lapsia. Haloo!
Elämä pitää rakentaa niin, ettei mies ole keskiössä, vaan tehdä asiota, jotka palvelevat itseä. Jos joku mies siihen sopeutuu, hyvä niin.
Samoja huomioita yli nelikymppisistä miehistä. Yllättävää on ollut, että moni haluaa perustaa perheen ja tehdä lapsia vielä siinä iässä. Muutaman vuoden päästä ollaan taas etsimässä uutta kumppania pikkulapsen etäisänä.
Vierailija kirjoitti:
Notkuin pari vuotta nettideiteillä ja saldo oli ainakin 40-50v miehissä:
- traumat lapsuudesta alkaen
-alkoholiongelmaa
-kiinni aiemmassa suhteessa
-epävakaa persoonallisuus
-sitoutumiskammo
-koko elämä hakusessa eli kyvyttömyys tunnistaa, mitä haluaa
-ylläri, ylläri. Lähemmäs 50v-ikäisillä miehillä oli vielä pieniä lapsia. Haloo!
Elämä pitää rakentaa niin, ettei mies ole keskiössä, vaan tehdä asiota, jotka palvelevat itseä. Jos joku mies siihen sopeutuu, hyvä niin.
Ilmeisesti et edes halua puolisoa. Eikös kumppanuuden perusta ole se, että molemmat ovat hieman valmiita joustamaan ainakin joissain asioissa ilman yksipuolista sopeutumispakkoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Notkuin pari vuotta nettideiteillä ja saldo oli ainakin 40-50v miehissä:
- traumat lapsuudesta alkaen
-alkoholiongelmaa
-kiinni aiemmassa suhteessa
-epävakaa persoonallisuus
-sitoutumiskammo
-koko elämä hakusessa eli kyvyttömyys tunnistaa, mitä haluaa
-ylläri, ylläri. Lähemmäs 50v-ikäisillä miehillä oli vielä pieniä lapsia. Haloo!
Elämä pitää rakentaa niin, ettei mies ole keskiössä, vaan tehdä asiota, jotka palvelevat itseä. Jos joku mies siihen sopeutuu, hyvä niin.
Ilmeisesti et edes halua puolisoa. Eikös kumppanuuden perusta ole se, että molemmat ovat hieman valmiita joustamaan ainakin joissain asioissa ilman yksipuolista sopeutumispakkoa?
Mistä sait sen käsityksen, että listan tekijä ei olisi valmis joustamaan monessakin asiassa kumppaninsa suhteen? Eiköhän jouston paikkoja tule eteen paljon muissakin asioissa kuin näissä listassa mainituissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?
Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.
Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.
Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).
m30
Aika harva varmaan kertoo deiteilleen, että on sopinut muitakin treffejä, joten tuollaista on turha miettiä.