Lue keskustelun säännöt.
Olin sopimassa viikonlopulle 3 treffit. Kaikki miehet peruivat ne. Alkaa usko mennä nettimiehiin.
10.02.2019 |
Jokainen vaikutti olevan vilpittömin mielin liikkeellä hakemassa oikeaa parisuhdetta. Sanoivat olevansa kilttejä, rauhallisia ja mukavia. Ulkonäkökään ei ollut kenelläkään pelimiehille tyypillinen, vaan kaksi oli reilusti ylipainoista ja yksi oli muuten vaan kolhon näköinen ja ylipitkä.
Lopputulema oli, ettei yhdetkään treffit toteutuneet. Yksi sanoi, että on tulossa(!) kipeäksi, toiselle oli tulossa (yllättäen?) aikuinen lapsi kylään ja kolmas jahkaili treffipaikan ja ajan kanssa. Tämäkö on tosiaan niiden 'hyvien' miesten taso? Taidan poistua treffisivustoilta ja lopettaa kumppanin etsimisen tähän. Kuvittelin, että aktiivisuudella löytäisin mukavan miehen, mutta turha toivo.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?
Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.
Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.
Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).
m30
Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?
Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle
m30
Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.
Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä
m30
Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?
Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.
m30
Oon samaa mieltä, että joistain naisista paistaa vastausten perusteella, että he eivät vie asiaa eteenpäin. Todennäköisesti vastailevat vain monien miesten lähettämiin viesteihin. Muutama tapaus ollut sellainen, että ensin vähän pidempään viestiini vastataan melko pitkästi. Sitten seuraavaan viestiini vähän niukkasanaisemmin ja sitten minun pitäisi taas keksiä, miten jatkaa juttua, kun toinen ei kysy mitään.
Miehissä on ihan samaa 'vikaa'. Ilmeisesti toisen kiinnostus vain alkaa hiipumaan siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei jutut ole riittävän yhteneväiset.
Saattaa olla niin. Joskus tullut mieleen, että etsiikö jotkut naiset jotain viihdyttäjää. Jos heittää normaalia juttua ja kysymyksiä, niin se ei herätä kiinnostusta, kun samaan aikaan siellä viestittelee joku hauska naistennaurattaja. No, eihän noista tiedä.
Ei, vaan naiset etsii itselleen sopivaa kumppania. Sinä olet jaarituksillasi paljastanut, ettet sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?
Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.
Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.
Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).
m30
Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?
Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle
m30
Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.
Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä
m30
Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?
Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.
m30
Oon samaa mieltä, että joistain naisista paistaa vastausten perusteella, että he eivät vie asiaa eteenpäin. Todennäköisesti vastailevat vain monien miesten lähettämiin viesteihin. Muutama tapaus ollut sellainen, että ensin vähän pidempään viestiini vastataan melko pitkästi. Sitten seuraavaan viestiini vähän niukkasanaisemmin ja sitten minun pitäisi taas keksiä, miten jatkaa juttua, kun toinen ei kysy mitään.
Miehissä on ihan samaa 'vikaa'. Ilmeisesti toisen kiinnostus vain alkaa hiipumaan siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei jutut ole riittävän yhteneväiset.
Saattaa olla niin. Joskus tullut mieleen, että etsiikö jotkut naiset jotain viihdyttäjää. Jos heittää normaalia juttua ja kysymyksiä, niin se ei herätä kiinnostusta, kun samaan aikaan siellä viestittelee joku hauska naistennaurattaja. No, eihän noista tiedä.
Ei, vaan naiset etsii itselleen sopivaa kumppania. Sinä olet jaarituksillasi paljastanut, ettet sitä ole.
No se on kiva, että kahden normaalin viestin jälkeen tietää, että tämä jaarittelija ei ole sopiva kumppani.
Käyn nettitreffeillä silloin tällöin.
Usein, hyvin usein, on tapahtunut niin, että miehen toiseksi viimeinen viesti on ollut : ”ootan tosi kovasti sun tapaamista, kuulostat todella mukavalle ja mielenkiintoiselle. Vielä yksi yö treffeihin, oon kyllä innostunut!!!!”.
Minä vastaan: ”Kiitos samoin, odotan kovasti tapaamista!!!!!!”
Sitten, hetkeä ennen sovittua aikaa tulee viesti mieheltä: ” tuli muuta, katellaan jokin toinen aika”.
Minä kirjoitan: ” no ei mittään, ehdota uutta aikaa, kun tiedät. Mulle sopisi esim. lauantaina koko päivän”.
Miehestä en kuule enää koskaan.
Mitä teidän mielestä tein väärin? Itse ajattelen, että mies ei omista syistään vain uskaltanutkaan. Mitään konkreettista estettä hänelle ei tullut, sillä force majeure -tapauksissa uuden ajankohdan ehdotus tulee välittömästi ja mies jatkaa samassa moodissa kuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?
Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.
Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.
Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).
m30
Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?
Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle
m30
Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.
Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä
m30
Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?
Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.
m30
Oon samaa mieltä, että joistain naisista paistaa vastausten perusteella, että he eivät vie asiaa eteenpäin. Todennäköisesti vastailevat vain monien miesten lähettämiin viesteihin. Muutama tapaus ollut sellainen, että ensin vähän pidempään viestiini vastataan melko pitkästi. Sitten seuraavaan viestiini vähän niukkasanaisemmin ja sitten minun pitäisi taas keksiä, miten jatkaa juttua, kun toinen ei kysy mitään.
Miehissä on ihan samaa 'vikaa'. Ilmeisesti toisen kiinnostus vain alkaa hiipumaan siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei jutut ole riittävän yhteneväiset.
Saattaa olla niin. Joskus tullut mieleen, että etsiikö jotkut naiset jotain viihdyttäjää. Jos heittää normaalia juttua ja kysymyksiä, niin se ei herätä kiinnostusta, kun samaan aikaan siellä viestittelee joku hauska naistennaurattaja. No, eihän noista tiedä.
Ei, vaan naiset etsii itselleen sopivaa kumppania. Sinä olet jaarituksillasi paljastanut, ettet sitä ole.
No se on kiva, että kahden normaalin viestin jälkeen tietää, että tämä jaarittelija ei ole sopiva kumppani.
Kahden pitkän viestin perusteella saa yleensä aika paljon informaatiota ja jos ei saa, niin vika voi olla myös siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?
Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.
Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.
Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).
m30
Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?
Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle
m30
Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.
Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä
m30
Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?
Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.
m30
Oon samaa mieltä, että joistain naisista paistaa vastausten perusteella, että he eivät vie asiaa eteenpäin. Todennäköisesti vastailevat vain monien miesten lähettämiin viesteihin. Muutama tapaus ollut sellainen, että ensin vähän pidempään viestiini vastataan melko pitkästi. Sitten seuraavaan viestiini vähän niukkasanaisemmin ja sitten minun pitäisi taas keksiä, miten jatkaa juttua, kun toinen ei kysy mitään.
Miehissä on ihan samaa 'vikaa'. Ilmeisesti toisen kiinnostus vain alkaa hiipumaan siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei jutut ole riittävän yhteneväiset.
Saattaa olla niin. Joskus tullut mieleen, että etsiikö jotkut naiset jotain viihdyttäjää. Jos heittää normaalia juttua ja kysymyksiä, niin se ei herätä kiinnostusta, kun samaan aikaan siellä viestittelee joku hauska naistennaurattaja. No, eihän noista tiedä.
Ei, vaan naiset etsii itselleen sopivaa kumppania. Sinä olet jaarituksillasi paljastanut, ettet sitä ole.
No se on kiva, että kahden normaalin viestin jälkeen tietää, että tämä jaarittelija ei ole sopiva kumppani.
Ei tuo tyyppi ihan normaalilta kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?
Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.
Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.
Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).
m30
Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?
Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle
m30
Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.
Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä
m30
Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?
Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.
m30
Oon samaa mieltä, että joistain naisista paistaa vastausten perusteella, että he eivät vie asiaa eteenpäin. Todennäköisesti vastailevat vain monien miesten lähettämiin viesteihin. Muutama tapaus ollut sellainen, että ensin vähän pidempään viestiini vastataan melko pitkästi. Sitten seuraavaan viestiini vähän niukkasanaisemmin ja sitten minun pitäisi taas keksiä, miten jatkaa juttua, kun toinen ei kysy mitään.
Miehissä on ihan samaa 'vikaa'. Ilmeisesti toisen kiinnostus vain alkaa hiipumaan siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei jutut ole riittävän yhteneväiset.
Saattaa olla niin. Joskus tullut mieleen, että etsiikö jotkut naiset jotain viihdyttäjää. Jos heittää normaalia juttua ja kysymyksiä, niin se ei herätä kiinnostusta, kun samaan aikaan siellä viestittelee joku hauska naistennaurattaja. No, eihän noista tiedä.
Ei, vaan naiset etsii itselleen sopivaa kumppania. Sinä olet jaarituksillasi paljastanut, ettet sitä ole.
No se on kiva, että kahden normaalin viestin jälkeen tietää, että tämä jaarittelija ei ole sopiva kumppani.
Kahden pitkän viestin perusteella saa yleensä aika paljon informaatiota ja jos ei saa, niin vika voi olla myös siinä.
No ei mitään kovin pitkiä, mutta enemmän kuin pari kolme lausetta. Pointti oli siinä, että ensimmäinen vastaus on ihan lupaava ja kiinnostunut. Sitten toinen ei kuitenkaan yritä viedä juttua eteenpäin, niin pitäköön tunkkinsa. Se on yhteispeliä tai ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Käyn nettitreffeillä silloin tällöin.
Usein, hyvin usein, on tapahtunut niin, että miehen toiseksi viimeinen viesti on ollut : ”ootan tosi kovasti sun tapaamista, kuulostat todella mukavalle ja mielenkiintoiselle. Vielä yksi yö treffeihin, oon kyllä innostunut!!!!”.
Minä vastaan: ”Kiitos samoin, odotan kovasti tapaamista!!!!!!”
Sitten, hetkeä ennen sovittua aikaa tulee viesti mieheltä: ” tuli muuta, katellaan jokin toinen aika”.
Minä kirjoitan: ” no ei mittään, ehdota uutta aikaa, kun tiedät. Mulle sopisi esim. lauantaina koko päivän”.
Miehestä en kuule enää koskaan.
Mitä teidän mielestä tein väärin? Itse ajattelen, että mies ei omista syistään vain uskaltanutkaan. Mitään konkreettista estettä hänelle ei tullut, sillä force majeure -tapauksissa uuden ajankohdan ehdotus tulee välittömästi ja mies jatkaa samassa moodissa kuin ennenkin.
Hänelle tuli muuta eli löysi kiinnostavamman kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs sarjadeittaaja. Se oli aivan oikein sinulle.
Ensitapaamisella vasta harkitaan, voiko suhde alkaa. Jos tulee toinen tapaaminen, sitten ei enää muita treffejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?
Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.
Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.
Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).
m30
Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?
Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle
m30
Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.
Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä
m30
Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?
Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.
m30
Oon samaa mieltä, että joistain naisista paistaa vastausten perusteella, että he eivät vie asiaa eteenpäin. Todennäköisesti vastailevat vain monien miesten lähettämiin viesteihin. Muutama tapaus ollut sellainen, että ensin vähän pidempään viestiini vastataan melko pitkästi. Sitten seuraavaan viestiini vähän niukkasanaisemmin ja sitten minun pitäisi taas keksiä, miten jatkaa juttua, kun toinen ei kysy mitään.
Miehissä on ihan samaa 'vikaa'. Ilmeisesti toisen kiinnostus vain alkaa hiipumaan siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei jutut ole riittävän yhteneväiset.
Saattaa olla niin. Joskus tullut mieleen, että etsiikö jotkut naiset jotain viihdyttäjää. Jos heittää normaalia juttua ja kysymyksiä, niin se ei herätä kiinnostusta, kun samaan aikaan siellä viestittelee joku hauska naistennaurattaja. No, eihän noista tiedä.
Ei, vaan naiset etsii itselleen sopivaa kumppania. Sinä olet jaarituksillasi paljastanut, ettet sitä ole.
No se on kiva, että kahden normaalin viestin jälkeen tietää, että tämä jaarittelija ei ole sopiva kumppani.
Jos ne kaksi viestiä on yhtä persoonallisia kuin jokin chatbotti kirjoittaisi, niin kyllä siitä tietää ettei ko tyyppi olisi sopiva ihminen jos itse ei edusta samaa persoonatonbotti -koulukuntaa. Nainen saa helposti kymmeniä viestejä, ja jos niistä yhdeksän on toistensa kopioita "hei kaunis mitäs sun päivään kuuluu", ei niihin yksinkertaisesti jaksa vastata, vaan vastaa sille yhdelle jonka viesti ehkä kertoi lähettäjänkin persoonasta jotain.
Tämä toki on ihan helmiä sioille vinkki, koska se on sanottu niin monta kertaa, ja silti miesten mielestä heidän viesteissään ei ole mitään vikaa vaan naisen nyt vaan pitäisi jaksaa viestitellä kaikkien niiden kymmenen kanssa ja yrittää kaivaa se persoona sieltä esiin (ja toki yhtä aikaa on sitten sarjatreffailija, koska hei, nainen ei voi koskaan voittaa teki niin tai näin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn nettitreffeillä silloin tällöin.
Usein, hyvin usein, on tapahtunut niin, että miehen toiseksi viimeinen viesti on ollut : ”ootan tosi kovasti sun tapaamista, kuulostat todella mukavalle ja mielenkiintoiselle. Vielä yksi yö treffeihin, oon kyllä innostunut!!!!”.
Minä vastaan: ”Kiitos samoin, odotan kovasti tapaamista!!!!!!”
Sitten, hetkeä ennen sovittua aikaa tulee viesti mieheltä: ” tuli muuta, katellaan jokin toinen aika”.
Minä kirjoitan: ” no ei mittään, ehdota uutta aikaa, kun tiedät. Mulle sopisi esim. lauantaina koko päivän”.
Miehestä en kuule enää koskaan.
Mitä teidän mielestä tein väärin? Itse ajattelen, että mies ei omista syistään vain uskaltanutkaan. Mitään konkreettista estettä hänelle ei tullut, sillä force majeure -tapauksissa uuden ajankohdan ehdotus tulee välittömästi ja mies jatkaa samassa moodissa kuin ennenkin.
Hänelle tuli muuta eli löysi kiinnostavamman kuin sinä.
Tietysti mahdollista, että löysi kiinnostavamman.
Tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä, että aina juuri hetkeä ennen treffejä löytyy se kiinnostvampi.
Miehet kertoilee, että naiset vastaa huonosti viesteihin ja vielä huonommin pääsee heidän kanssaan treffiasteelle.
Sitten aamupäivällä mies töissä ollessaan varmistaa illan treffit innosta puhkuen. Tuntuu epätodennäköiseltä, että juuri sinä päivänä, kun treffit on illalla, töissä tai ruuhkabussissa mies kohtaa sen mielenkiintoisemman. Eli juuri siinä muutaman tunnin aikaikkunassa. Kerta toisensa jälkeen käy näin.
Ja jos kiinnostavamman on tavannut, voisko sanoa, että niin kävi ja hyvää jatkoa. Miksi jättää asia siihen, että katellaan? No siksi tietysti, että jos meneekin puihin sen kiinnostavamman kanssa, niin olen varalla.
Tämmösessä itse arvostan rehellisyyttä. Että sanotaan, että kiinnostavampi löytyi. Jos menee puihin, kerrotaan, että näin kävi, vieläkö olisin kiinnostunut tapaamaan. Ja voisinpa ollakin. Mutta sellainen välttely ja peruminen ja kattellaan -tyyli lopettaa kyllä täysin mun kiinnostuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?
Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.
Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.
Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).
m30
Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?
Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle
m30
Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.
Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä
m30
Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?
Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.
m30
Oon samaa mieltä, että joistain naisista paistaa vastausten perusteella, että he eivät vie asiaa eteenpäin. Todennäköisesti vastailevat vain monien miesten lähettämiin viesteihin. Muutama tapaus ollut sellainen, että ensin vähän pidempään viestiini vastataan melko pitkästi. Sitten seuraavaan viestiini vähän niukkasanaisemmin ja sitten minun pitäisi taas keksiä, miten jatkaa juttua, kun toinen ei kysy mitään.
Miehissä on ihan samaa 'vikaa'. Ilmeisesti toisen kiinnostus vain alkaa hiipumaan siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei jutut ole riittävän yhteneväiset.
Saattaa olla niin. Joskus tullut mieleen, että etsiikö jotkut naiset jotain viihdyttäjää. Jos heittää normaalia juttua ja kysymyksiä, niin se ei herätä kiinnostusta, kun samaan aikaan siellä viestittelee joku hauska naistennaurattaja. No, eihän noista tiedä.
Ei, vaan naiset etsii itselleen sopivaa kumppania. Sinä olet jaarituksillasi paljastanut, ettet sitä ole.
No se on kiva, että kahden normaalin viestin jälkeen tietää, että tämä jaarittelija ei ole sopiva kumppani.
Aika helposti selviää jo parin pitkän viestin perusteella, että toinen on esimerkiksi allerginen eläimille, haluaa perheenlisäystä tai pelkkää seksiä, asuu liian kaukana, omaa täysin erilaiset arvot yms. Turha tuhlata enempää aikaa viestittelyyn, jos jo tässä vaiheessa huomaa, ettei yhteiseen tulevaisuuteen ole edellytyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmet treffit viikonlopun aikana?
Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap
Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.
Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.
Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.
Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.
Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!
Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.
Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)
m30
ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.
Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?
Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.
Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.
Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).
m30
Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?
Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle
m30
Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.
Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä
m30
Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?
Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.
m30
Oon samaa mieltä, että joistain naisista paistaa vastausten perusteella, että he eivät vie asiaa eteenpäin. Todennäköisesti vastailevat vain monien miesten lähettämiin viesteihin. Muutama tapaus ollut sellainen, että ensin vähän pidempään viestiini vastataan melko pitkästi. Sitten seuraavaan viestiini vähän niukkasanaisemmin ja sitten minun pitäisi taas keksiä, miten jatkaa juttua, kun toinen ei kysy mitään.
Miehissä on ihan samaa 'vikaa'. Ilmeisesti toisen kiinnostus vain alkaa hiipumaan siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei jutut ole riittävän yhteneväiset.
Saattaa olla niin. Joskus tullut mieleen, että etsiikö jotkut naiset jotain viihdyttäjää. Jos heittää normaalia juttua ja kysymyksiä, niin se ei herätä kiinnostusta, kun samaan aikaan siellä viestittelee joku hauska naistennaurattaja. No, eihän noista tiedä.
Ei, vaan naiset etsii itselleen sopivaa kumppania. Sinä olet jaarituksillasi paljastanut, ettet sitä ole.
No se on kiva, että kahden normaalin viestin jälkeen tietää, että tämä jaarittelija ei ole sopiva kumppani.
Aika helposti selviää jo parin pitkän viestin perusteella, että toinen on esimerkiksi allerginen eläimille, haluaa perheenlisäystä tai pelkkää seksiä, asuu liian kaukana, omaa täysin erilaiset arvot yms. Turha tuhlata enempää aikaa viestittelyyn, jos jo tässä vaiheessa huomaa, ettei yhteiseen tulevaisuuteen ole edellytyksiä.
En ole allerginen millekään, eikä mitään suuria esteitä ole koskaan esiintynyt ekoissa viesteissä. Ihan hyvä työ ja normaaleja harrastuksia. Olen aina viestitellyt vain samalla seudulla asuvien kanssa. Ei ole ollut erilaisia arvoja ja elämäntilanteeni on selvinnyt osittain jo profiilistanikin. Enkä ole kirjoittanut mitään copy-paste chattirobottiviestejä, vaan ihan poiminut toisenkin profiilista jutun aiheita. Jotkut naiset vaan hyydyttävät keskustelun syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs sarjadeittaaja. Se oli aivan oikein sinulle.
Ensitapaamisella vasta harkitaan, voiko suhde alkaa. Jos tulee toinen tapaaminen, sitten ei enää muita treffejä.
Juuri näin. Sain jotain 300 viestiä, kirjoittelin noin 20 miehen kanssa, tapasin kolme heistä ja lopulta aloin tapailla yhtä heistä. En tuntenut itseäni sarjadeittaajaksi.
Kateeksi käy. 40 miestä käynyt katsomassa profiiliani. 1 flirtti paljon vanhemmalta ja 0 viestiä.
Ei ois pitänyt mennä ollenkaan nettiin. Itsetunto kokenut jäätävän kolauksen :((
Vierailija kirjoitti:
Sinccis
Pakko antaa sulle vähän palautetta. Silloin kun oli murkku iässä ulkonäkö oli just tasan tarkkaan se asia mikä kiinnosti ja tietenkin se mitä naisten hameen alla löytyi. Itse olen ollut työelmässä esimurkku iästä lähtien. Tänä päivänä ulkonäkö auttaa siihen että huomioin vastakkaisen sukupuolen netissä. Mutta valitettavasti sillä ei pääse pitkälle jos työ/koulutus ei ole kohdallaan. Vaikka ikävä sanoa noin, kun itse olen peruskoulun pohjalta.
Et kyllä saisi minua edes minua yhden illan juttuun, noilla näkemyksillä. Ei auttaisi vaikka olisit millainen malli eikä edes se että minulla ei ole ollut nyt peti kumppania viimeiseen 7kk.
Mutta ehkä sitä tässä 10 kerhon jäsenenä osaa jo vaatia. Plus jokainen voi miettiä millä järjellä päästään 10 kerhoon tai oikeastaan 2 kerhoon. Plus ei ole ehkä haittaakaan että olen ehkä vähän normaalia komempi kaveri. ;)
Vierailija kirjoitti:
Notkuin pari vuotta nettideiteillä ja saldo oli ainakin 40-50v miehissä:
- traumat lapsuudesta alkaen
-alkoholiongelmaa
-kiinni aiemmassa suhteessa
-epävakaa persoonallisuus
-sitoutumiskammo
-koko elämä hakusessa eli kyvyttömyys tunnistaa, mitä haluaa
-ylläri, ylläri. Lähemmäs 50v-ikäisillä miehillä oli vielä pieniä lapsia. Haloo!
Elämä pitää rakentaa niin, ettei mies ole keskiössä, vaan tehdä asiota, jotka palvelevat itseä. Jos joku mies siihen sopeutuu, hyvä niin.
En ihan pääse tuohon sinun ikähaarukkaan mutta kohta siellä. Ja pakko myöntää omalta kohdalta että olen "kiinni aiemmassa suhteessa". Tai no tarkennetaan en todellakaan ole kiinni, enkä palaisi sen kumppanin seuraan enää koskaan. Mutta valitettavasti 17v suhteen ja avioliiton jälkeen on vaikea päästä eroon kuinka mahtava kumppani oli, vaikka pettikin. Kolmen vuoden jälkeenkin ex käy mielessä vähän väliä ja harmittelen että niin rakas päätti ikävästi ja lähteä muiden matkaan.
Ja varmasti jos chättäilisin sinun kanssa, saattaisit ihmetellä että olen kiinni aikaisemmassa suhteessa (tai jopa ehkä tämänkin viestin perusteella). Nimitäin aika monessa kohtaa varmasti mainittua 17 vuoden historiasta jotain. Vielä sitten kun pistetään lisäksi että tota suhdetta ennen oli 7vuoden suhde. Niin osa teistä naisista saattaa hiukka säikähtää (kun ei tule mieheltä omia juttuja vaan aina pariskunta tarinoita). Niin ja eipä ole lasta siunaantunut minulle vielä. Jos jostain ihmeestä löydän kumppanin joka olisi fyysisesti ja henkisesti puoleensa vetävä. Ja olisi valmis tasa-arvoiseen parisuhteeseen jne.. Omana rajoittavana tekijänä on että etsin "saman ikäistä" lapsetonta, ettei tarvitse alkaa uusioperhettä harjoittelemaan ja oikeasti voisi olla kuin paita ja peppu alusta lähtien (en ole enää teini joten en aatelut alkaa leikkimään mitään viikonloppu deittailuja tulevan kumppanin kanssa).
Voihan tietenkin olla että olisin yksi poikkeus, sinun tilastoissa.
(Hyvin rönsyilee viesti ketju alkuperäisestä aiheesta.)
Saattaa olla niin. Joskus tullut mieleen, että etsiikö jotkut naiset jotain viihdyttäjää. Jos heittää normaalia juttua ja kysymyksiä, niin se ei herätä kiinnostusta, kun samaan aikaan siellä viestittelee joku hauska naistennaurattaja. No, eihän noista tiedä.