Haudon eroa työnarkomaani-miehestä

Älä eroa heti, vaan ala elää itsenäisempää elämää ja suuntautua kodin ulkopuolelle. Keskustele miehesi kanssa, niin että hän kuuntelee. Jos ei noteeraa asia, niin jatka itsenäistymistä ja hoida lastesi ja omat asiasi. Vaikka osa-aikatyö ja lapset osa-aikahoitoon tai aluksi  lapset kerhoihin. Ala ansaita itse ja säästää. Näin saat tuntumaa,  miten pärjäisit, jos eroat. Samalla perhedynamiikkanne saattaa alkaa muuttua tasa-arvoisemmaksi. Tee vasta sitten päätöksiä. Ei ole sinun eikä varsinkaan lasten etu olla vuokratalossa yksinhuoltajan köyhänä lapsena. Ja voi olla, että mies tulee vastaan omalla käytöksellään.  Jos ei, niin päätä vasta sitten, kun pärjäämisesi on turvatumpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.

Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.

Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.

No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?

Jos miehen yletön työmäärä riittää vain nipin napin perheen pakollisiin menoihin, niin myös miehen pitää miettiä, onko työnteossa mitään järkeä. Jos rahat riittävät hyvin, niin mies voi aivan hyvin vähentää työntekoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei koskaan ole heidän kanssaan.

Käytännössä voi olla paljon syitä, miksi miehe kynnys osallistua kodin puolella oleviin asioihin on korkea. Nainen saattaa hyvinkin käyttäytyä niin kuin hän olisi 100% auktoriteetti esim. siinä, miten lasten kanssa pitää olla. Kukaan mies ei pane lusikkaansa jonkun täysmääräävän naisen soppaan. Vastaväitteet ovat käytännössä tekopyhiä. Jos nainen joutuisi samaan tilanteeseen, hän valittaisi siitä, miten häntä ei kannusteta ja kaikki yritykset osallistua arvostellaan pystyyn.

Aloituksessa ei tuosta tilanteesta ole kyse. Nainen nimenomaan haluaisi päästä harrastuksiin kodin ulkopuolelle, mutta se ei sovi miehelle. Yksikään nainen ei valita miehelle, jos tämä pelaa lautapeliä tai tekee yhdessä lumitöitä lastensa kanssa, mutta on ihan aiheesta sanomista, jos miehen mielestä laatuaikaa on istuttaa lapset telkkarin eteen ja itse keskittyä puhelimeen.

Tunnetko aloittajan elämän yksityiskohtaisesti?

Aloittaja kirjoitti "Olen myös pyytänyt, voisinko saada lisää salikertoja viikkoon, sen yhden kerran sijaan kolme kertaa tms, mutta ei se kuulemma käy, koska se haittaa hänen työprojektejaan". Miten sinä ymmärrät tuon lauseen vai väitätkö, että ap valehtelee?[/quote

Kukaan meistä ei tiedä, mitä ap:n mies on todellisuudessa sanonut.

Ilmeisesti sitten, että "kiva, mene vaan, minä järjestän iltoja vapaaksi". En tosin ymmärrä, miksi aloittaja kirjoitti toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

Miten sitten, kun mies on halunnut lapsia, mutta haluaa elää perheellisenä samalla tavalla mitä ennen lapsia. Kyllä siinä tilanteessa naisella on täysi oikeus ja syy valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

Miten sitten, kun mies on halunnut lapsia, mutta haluaa elää perheellisenä samalla tavalla mitä ennen lapsia. Kyllä siinä tilanteessa naisella on täysi oikeus ja syy valittaa.

No siis onko sinun keissi oikeasti se, että haluat miehen maksavan kulut teidän kaikkien edestä ja sen lisäksi hoitavan talouden, kun sinä lähdet harrastamaan?

Vierailija kirjoitti:

Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.

Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.

Voih, mitä teen :/

'

Meillä oli niin, että muija ei todellakaan jää himaan makaamaa 2 vuotta pitempään. Meillä hoidetaan perhe ja lapsijutut yhdessä, niin että molemma saa myös omaa aikaa.

Jos kerran mies tienaa hyvin, niin ehdottomasti palkkaat lapsenvahdin siksi aikaa, että pääset enemmän omiin menoihisi. Siitä asiasta ei tarvitse edes keskustella miehen kanssa. Jos tämä ei onnistu, vaan mies haluaa pitää sinut kotiin sidottuna, niin mene hyvä ihminen töihin. Lapsille tekee hyvää sosialisoitua muiden lasten kanssa ja oppia käyttäytymään ryhmässä. On iso shokki heille, jos vasta eskari-ikäisinä joutuvat opettelemaan, miten ryhmässä toimitaan ja muut ovat ehtineet muodostaa jo pysyvät kaverisuhteet sitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

Miten sitten, kun mies on halunnut lapsia, mutta haluaa elää perheellisenä samalla tavalla mitä ennen lapsia. Kyllä siinä tilanteessa naisella on täysi oikeus ja syy valittaa.

No siis onko sinun keissi oikeasti se, että haluat miehen maksavan kulut teidän kaikkien edestä ja sen lisäksi hoitavan talouden, kun sinä lähdet harrastamaan?

Se ei ole miehelle kohtuuton vaatimus, jos naisen parin tunnin harrastuksen aikana hän antaa lapsille iltapalan ja hoitaa iltatoimet sekä siivoaa jäljet.

Kai sinäkin ymmärrät, että jos aloittajan tapauksessa nainen lähtee töihin ja lapset laitetaan hoitoon, niin miehen täytyy karsia töitään reippaasti? Mikäli kulut laitetaan jatkossa puoliksi, niin miehelle kuuluu puolet kotitöistä ja lastenhoidosta. Ei mies voi silloin elää kuin hotellissa täysihoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

Miten sitten, kun mies on halunnut lapsia, mutta haluaa elää perheellisenä samalla tavalla mitä ennen lapsia. Kyllä siinä tilanteessa naisella on täysi oikeus ja syy valittaa.

No siis onko sinun keissi oikeasti se, että haluat miehen maksavan kulut teidän kaikkien edestä ja sen lisäksi hoitavan talouden, kun sinä lähdet harrastamaan?

Se ei ole miehelle kohtuuton vaatimus, jos naisen parin tunnin harrastuksen aikana hän antaa lapsille iltapalan ja hoitaa iltatoimet sekä siivoaa jäljet.

Kai sinäkin ymmärrät, että jos aloittajan tapauksessa nainen lähtee töihin ja lapset laitetaan hoitoon, niin miehen täytyy karsia töitään reippaasti? Mikäli kulut laitetaan jatkossa puoliksi, niin miehelle kuuluu puolet kotitöistä ja lastenhoidosta. Ei mies voi silloin elää kuin hotellissa täysihoidossa.

Hotellissa täyshoidossa? Ei hyvää päivää. Sulla ei taida olla kuitenkaan mitään kokemusta siitä, että itse olisit se kulujen maksaja ja töissäkäyjä. Että mikä silloin oikeasti tuntuisi kohtuulliselta tai ei.

Ja tässä ei myös ollenkaan selviä se, millaista elintasoa tämä työssäkäyvä mies pitää ja millaista elintasoa tämä nainen häneltä odottaa. Paljon on asioita, joista pitäisi tietää enemmän ennen kuin edes voi sanoa, mikä on sitä kohtuutta, jota tässä haetaan. Edelleen, voidaan pyytää lastenhoitaja muutamaksi tunniksi, jos nainen haluaa harrastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Tämä on ihan höpöhöpöä. Elin ap:n kuvailemassa "avioliitossa", ja ero oli paras ratkaisu minkä olen koskaan tehnyt. Koko liiton ajan nimenomaan otin vastuun itsestäni ja lapsista, mies ei sitä tehnyt.

Toki jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä avioliitto tai parisuhde tarkoittaa. Jokaisen oma päätös, jos haluaa tyytyä siihen että mies poimii rusinat pullasta.

Vastuun ottaminen itsestä ja lapsista on tehtävä joka tapauksessa,vaikka jatkaisikin nykyistä liittoa. Nykytilanteessa jossa ap on kotona, kunnes nuorimmainen menee kouluun on todella hankala. Kun ei ole ollut työelämässä, niin työllistyminen on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Aloittaja itse haluaa maata kotona. Menisi töihin tekemään rahaa, niin miehenkään ei tarvitsisi raataa niska limassa. Lässytykset eläkekertymistä ja muusta on täysin tyhjää, koska ap on itse näin valinnut.

Vai kuvitteletteko että mies on kahlinnut aloittajan patteriin? 

Mä en ymmärrä sitä miten jonkun logiikassa lasten kotihoito on autuaaksi tekevä asia ja niin tärkeetä, vaikka sen hinta on vieraaksi jäävä isä. Sun miehes on ajettu tuohon tilanteeseen, pakko sen on tehdä töitä 24/7 koska koko perheen elintaso on hänen niskoillaan. Ja varmaan sä olet pitänyt kotona langat niin käsissä ettei hän ole saanut siellä mitään roolia. Voit itsekin katsoa peiliin kun mietit mikä perheessänne on vikana.

Me normaalit, lasten parasta ajattelevat perheet hoidamme kodin ja työt yhdessä. Me esimerkiksi jaoimme perhevapaat ja hoitovapaat ja nyt pidämme lapset osapäiväisesti tarhassa ja teemme lyhennettyä molemmat. Ei päästä rikastumaan rahalla mutta ainakin on läheinen suhde lapsiin molemmilla. Ja omaa aikaakin tarvittaessa, ei tarvii kysellä lupaa tai rahaa salilla käyntiin toiselta. Eikä muuten olla mitään uniikkeja edelläkävijoitä - näin toimii suurin osa normaaleista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

No mutta ne lapset ovat yhteisiä. Aivan yhtä paljon naisen kuin miehenkin. Siitä tässä on perimmiltään kyse: mitä molemmat vanhemmat haluavat yhteisille lapsilleen ja mikä vanhempien mielestä on lasten parhaaksi. Edelleen jos yhdessä päätetään ja ollaan samaa mieltä siitä, että kotihoito on lapsille paras hoitomuoto, mikä tekee lapsia kotona hoitavasta vanhemmasta elätin? En ymmärrä. Kysehän on lasten parhaan takaamisesta omalla panoksella. Se, joka käy töissä ihan yhtä lailla kuin se, joka on kotonakin, mahdollistaa sen, että lapset voivat saada sitä hyvää hoitoa.

Kyllähän molemmat vanhemmat voisivat käydä töissä ja palkata kotiin lastenhoitajan, jolloin lapset voisivat olla rauhallisessa kotiympäristössä ja aina tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Tämä olisi törkeän kallista - veisi todennäköisesti lähes yhden ihmisen palkan verran/kk ja siltikään tämä palkattu lastenhoitaja ei varmasti hoitaisi lapsia myös ilta-aikoina ja viikonloppuisin.

Minusta molempien vanhempien pitäisi pystyä hoitamaan lapsiaan. Lapset eivät tarvitse vain rahaa vaan rakkautta ja läheisyyttä vanhemmiltaan. Jos perheessä ei ole rahan vuoksi mahdollista jakaa iltojen ja viikonloppujen hoitovastuuta niin, että _molemmat_ vanhemmat näinä aikoina ovat lastensa kanssa, pitää keksiä jokin toinen ratkaisu kuin se, että toinen hoitaa lapsia päivät kotona ja toinen hulluna paiskii hommia kellon ympäri joka päivä. Yleensä se muu ratkaisu on, että molemmat käyvät töissä ja lapset ovat päiväkodissa.

Vanhempia ei yleensä kaduta jälkikäteen se, että pahus kun vietin aikaa lasteni kanssa vaan se, että lasten lapsuus hurahti töitä paiskien eikä ehtinyt omaan jälkikasvuun edes läheisesti tutustua. On ihan arsesta sekä lapsille että töissä aina olevalle vanhemmalle, ettei tämä ehdi olla lastensa kanssa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.

Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.

Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.

No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?

Isä maksaa. Mutta kait ymmärrät, että tilanne on paha loukku isälle. Elämässä ei ole muuta sisältöä kuin työ - siihen saakka kunnes terveys pettää, jonka jälkeen ei ole enää työtäkään. Kaikki ovat häviäjiä tässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.

Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.

Voih, mitä teen :/

'

Meillä oli niin, että muija ei todellakaan jää himaan makaamaa 2 vuotta pitempään. Meillä hoidetaan perhe ja lapsijutut yhdessä, niin että molemma saa myös omaa aikaa.

Muija? Arvostuksesi vaimoasi ja lastesi äitiä kohtaan suorastaan huokuu kirjoituksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

Miten sitten, kun mies on halunnut lapsia, mutta haluaa elää perheellisenä samalla tavalla mitä ennen lapsia. Kyllä siinä tilanteessa naisella on täysi oikeus ja syy valittaa.

No siis onko sinun keissi oikeasti se, että haluat miehen maksavan kulut teidän kaikkien edestä ja sen lisäksi hoitavan talouden, kun sinä lähdet harrastamaan?

Se ei ole miehelle kohtuuton vaatimus, jos naisen parin tunnin harrastuksen aikana hän antaa lapsille iltapalan ja hoitaa iltatoimet sekä siivoaa jäljet.

Kai sinäkin ymmärrät, että jos aloittajan tapauksessa nainen lähtee töihin ja lapset laitetaan hoitoon, niin miehen täytyy karsia töitään reippaasti? Mikäli kulut laitetaan jatkossa puoliksi, niin miehelle kuuluu puolet kotitöistä ja lastenhoidosta. Ei mies voi silloin elää kuin hotellissa täysihoidossa.

Hotellissa täyshoidossa? Ei hyvää päivää. Sulla ei taida olla kuitenkaan mitään kokemusta siitä, että itse olisit se kulujen maksaja ja töissäkäyjä. Että mikä silloin oikeasti tuntuisi kohtuulliselta tai ei.

Ja tässä ei myös ollenkaan selviä se, millaista elintasoa tämä työssäkäyvä mies pitää ja millaista elintasoa tämä nainen häneltä odottaa. Paljon on asioita, joista pitäisi tietää enemmän ennen kuin edes voi sanoa, mikä on sitä kohtuutta, jota tässä haetaan. Edelleen, voidaan pyytää lastenhoitaja muutamaksi tunniksi, jos nainen haluaa harrastamaan.

Olen aina ollut töissä muutamaa pätkää lukuunottamatta ja olen maksanut osani talouden kuluista. Tiedän myös, mitä lasten kotihoito vaatii, kun sen tekee kunnolla. Kotona ollessani miehen ei tarvinnut tehdä muuta kuin käydä töissä eli mies pääsi hyvin helpolla. Meillä ei ole koskaan ollut tilannetta, että mies olisi maksanut kaiken yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

No mutta ne lapset ovat yhteisiä. Aivan yhtä paljon naisen kuin miehenkin. Siitä tässä on perimmiltään kyse: mitä molemmat vanhemmat haluavat yhteisille lapsilleen ja mikä vanhempien mielestä on lasten parhaaksi. Edelleen jos yhdessä päätetään ja ollaan samaa mieltä siitä, että kotihoito on lapsille paras hoitomuoto, mikä tekee lapsia kotona hoitavasta vanhemmasta elätin? En ymmärrä. Kysehän on lasten parhaan takaamisesta omalla panoksella. Se, joka käy töissä ihan yhtä lailla kuin se, joka on kotonakin, mahdollistaa sen, että lapset voivat saada sitä hyvää hoitoa.

Kyllähän molemmat vanhemmat voisivat käydä töissä ja palkata kotiin lastenhoitajan, jolloin lapset voisivat olla rauhallisessa kotiympäristössä ja aina tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Tämä olisi törkeän kallista - veisi todennäköisesti lähes yhden ihmisen palkan verran/kk ja siltikään tämä palkattu lastenhoitaja ei varmasti hoitaisi lapsia myös ilta-aikoina ja viikonloppuisin.

Minusta molempien vanhempien pitäisi pystyä hoitamaan lapsiaan. Lapset eivät tarvitse vain rahaa vaan rakkautta ja läheisyyttä vanhemmiltaan. Jos perheessä ei ole rahan vuoksi mahdollista jakaa iltojen ja viikonloppujen hoitovastuuta niin, että _molemmat_ vanhemmat näinä aikoina ovat lastensa kanssa, pitää keksiä jokin toinen ratkaisu kuin se, että toinen hoitaa lapsia päivät kotona ja toinen hulluna paiskii hommia kellon ympäri joka päivä. Yleensä se muu ratkaisu on, että molemmat käyvät töissä ja lapset ovat päiväkodissa.

Vanhempia ei yleensä kaduta jälkikäteen se, että pahus kun vietin aikaa lasteni kanssa vaan se, että lasten lapsuus hurahti töitä paiskien eikä ehtinyt omaan jälkikasvuun edes läheisesti tutustua. On ihan arsesta sekä lapsille että töissä aina olevalle vanhemmalle, ettei tämä ehdi olla lastensa kanssa ollenkaan.

Sitähän minäkin ajan takaa, että jos on yhdessä sovittu, että näin on paras hoitomuoto - ei ongelmaa. Mutta ap valittaa tästä ratkaisusta ja haluaa vähemmän vastuuta kuin oman osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

No mutta ne lapset ovat yhteisiä. Aivan yhtä paljon naisen kuin miehenkin. Siitä tässä on perimmiltään kyse: mitä molemmat vanhemmat haluavat yhteisille lapsilleen ja mikä vanhempien mielestä on lasten parhaaksi. Edelleen jos yhdessä päätetään ja ollaan samaa mieltä siitä, että kotihoito on lapsille paras hoitomuoto, mikä tekee lapsia kotona hoitavasta vanhemmasta elätin? En ymmärrä. Kysehän on lasten parhaan takaamisesta omalla panoksella. Se, joka käy töissä ihan yhtä lailla kuin se, joka on kotonakin, mahdollistaa sen, että lapset voivat saada sitä hyvää hoitoa.

Kyllähän molemmat vanhemmat voisivat käydä töissä ja palkata kotiin lastenhoitajan, jolloin lapset voisivat olla rauhallisessa kotiympäristössä ja aina tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Tämä olisi törkeän kallista - veisi todennäköisesti lähes yhden ihmisen palkan verran/kk ja siltikään tämä palkattu lastenhoitaja ei varmasti hoitaisi lapsia myös ilta-aikoina ja viikonloppuisin.

Minusta molempien vanhempien pitäisi pystyä hoitamaan lapsiaan. Lapset eivät tarvitse vain rahaa vaan rakkautta ja läheisyyttä vanhemmiltaan. Jos perheessä ei ole rahan vuoksi mahdollista jakaa iltojen ja viikonloppujen hoitovastuuta niin, että _molemmat_ vanhemmat näinä aikoina ovat lastensa kanssa, pitää keksiä jokin toinen ratkaisu kuin se, että toinen hoitaa lapsia päivät kotona ja toinen hulluna paiskii hommia kellon ympäri joka päivä. Yleensä se muu ratkaisu on, että molemmat käyvät töissä ja lapset ovat päiväkodissa.

Vanhempia ei yleensä kaduta jälkikäteen se, että pahus kun vietin aikaa lasteni kanssa vaan se, että lasten lapsuus hurahti töitä paiskien eikä ehtinyt omaan jälkikasvuun edes läheisesti tutustua. On ihan arsesta sekä lapsille että töissä aina olevalle vanhemmalle, ettei tämä ehdi olla lastensa kanssa ollenkaan.

Sitähän minäkin ajan takaa, että jos on yhdessä sovittu, että näin on paras hoitomuoto - ei ongelmaa. Mutta ap valittaa tästä ratkaisusta ja haluaa vähemmän vastuuta kuin oman osansa.

Lapset ovat yleensä päivähoidossa noin 8-9 tuntia vuorokaudessa viitenä päivänä viikossa. Ap hoitaa lapsia tuon ajan ja lähes kaiken muunkin ajan viikot läpeensä. Parin tunnin harrastusvapaa kaksi, kolme kertaa viikossa ei ole liikaa vaadittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

No mutta ne lapset ovat yhteisiä. Aivan yhtä paljon naisen kuin miehenkin. Siitä tässä on perimmiltään kyse: mitä molemmat vanhemmat haluavat yhteisille lapsilleen ja mikä vanhempien mielestä on lasten parhaaksi. Edelleen jos yhdessä päätetään ja ollaan samaa mieltä siitä, että kotihoito on lapsille paras hoitomuoto, mikä tekee lapsia kotona hoitavasta vanhemmasta elätin? En ymmärrä. Kysehän on lasten parhaan takaamisesta omalla panoksella. Se, joka käy töissä ihan yhtä lailla kuin se, joka on kotonakin, mahdollistaa sen, että lapset voivat saada sitä hyvää hoitoa.

Kyllähän molemmat vanhemmat voisivat käydä töissä ja palkata kotiin lastenhoitajan, jolloin lapset voisivat olla rauhallisessa kotiympäristössä ja aina tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Tämä olisi törkeän kallista - veisi todennäköisesti lähes yhden ihmisen palkan verran/kk ja siltikään tämä palkattu lastenhoitaja ei varmasti hoitaisi lapsia myös ilta-aikoina ja viikonloppuisin.

Minusta molempien vanhempien pitäisi pystyä hoitamaan lapsiaan. Lapset eivät tarvitse vain rahaa vaan rakkautta ja läheisyyttä vanhemmiltaan. Jos perheessä ei ole rahan vuoksi mahdollista jakaa iltojen ja viikonloppujen hoitovastuuta niin, että _molemmat_ vanhemmat näinä aikoina ovat lastensa kanssa, pitää keksiä jokin toinen ratkaisu kuin se, että toinen hoitaa lapsia päivät kotona ja toinen hulluna paiskii hommia kellon ympäri joka päivä. Yleensä se muu ratkaisu on, että molemmat käyvät töissä ja lapset ovat päiväkodissa.

Vanhempia ei yleensä kaduta jälkikäteen se, että pahus kun vietin aikaa lasteni kanssa vaan se, että lasten lapsuus hurahti töitä paiskien eikä ehtinyt omaan jälkikasvuun edes läheisesti tutustua. On ihan arsesta sekä lapsille että töissä aina olevalle vanhemmalle, ettei tämä ehdi olla lastensa kanssa ollenkaan.

Sitähän minäkin ajan takaa, että jos on yhdessä sovittu, että näin on paras hoitomuoto - ei ongelmaa. Mutta ap valittaa tästä ratkaisusta ja haluaa vähemmän vastuuta kuin oman osansa.

Lapset ovat yleensä päivähoidossa noin 8-9 tuntia vuorokaudessa viitenä päivänä viikossa. Ap hoitaa lapsia tuon ajan ja lähes kaiken muunkin ajan viikot läpeensä. Parin tunnin harrastusvapaa kaksi, kolme kertaa viikossa ei ole liikaa vaadittu.

Edelleen, mikä on ongelma sen lastenvahdin hankkimisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.

Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!

Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan. 

Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle? 

Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.

Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.

En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.

Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Ymmärtäisin tämän kirjoituksen, jos kyse olisi siitä, että lapset on hankittu vastoin ap:n tahtoa. Luultavasti näin ei kuitenkaan ole. Naisesti monet haluavat sitä ja tätä, ja kun lopulta sillä on jotain itseäkin kuormittavia seurauksia, alkaa uhrius ja valittaminen.

No mutta ne lapset ovat yhteisiä. Aivan yhtä paljon naisen kuin miehenkin. Siitä tässä on perimmiltään kyse: mitä molemmat vanhemmat haluavat yhteisille lapsilleen ja mikä vanhempien mielestä on lasten parhaaksi. Edelleen jos yhdessä päätetään ja ollaan samaa mieltä siitä, että kotihoito on lapsille paras hoitomuoto, mikä tekee lapsia kotona hoitavasta vanhemmasta elätin? En ymmärrä. Kysehän on lasten parhaan takaamisesta omalla panoksella. Se, joka käy töissä ihan yhtä lailla kuin se, joka on kotonakin, mahdollistaa sen, että lapset voivat saada sitä hyvää hoitoa.

Kyllähän molemmat vanhemmat voisivat käydä töissä ja palkata kotiin lastenhoitajan, jolloin lapset voisivat olla rauhallisessa kotiympäristössä ja aina tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Tämä olisi törkeän kallista - veisi todennäköisesti lähes yhden ihmisen palkan verran/kk ja siltikään tämä palkattu lastenhoitaja ei varmasti hoitaisi lapsia myös ilta-aikoina ja viikonloppuisin.

Minusta molempien vanhempien pitäisi pystyä hoitamaan lapsiaan. Lapset eivät tarvitse vain rahaa vaan rakkautta ja läheisyyttä vanhemmiltaan. Jos perheessä ei ole rahan vuoksi mahdollista jakaa iltojen ja viikonloppujen hoitovastuuta niin, että _molemmat_ vanhemmat näinä aikoina ovat lastensa kanssa, pitää keksiä jokin toinen ratkaisu kuin se, että toinen hoitaa lapsia päivät kotona ja toinen hulluna paiskii hommia kellon ympäri joka päivä. Yleensä se muu ratkaisu on, että molemmat käyvät töissä ja lapset ovat päiväkodissa.

Vanhempia ei yleensä kaduta jälkikäteen se, että pahus kun vietin aikaa lasteni kanssa vaan se, että lasten lapsuus hurahti töitä paiskien eikä ehtinyt omaan jälkikasvuun edes läheisesti tutustua. On ihan arsesta sekä lapsille että töissä aina olevalle vanhemmalle, ettei tämä ehdi olla lastensa kanssa ollenkaan.

Sitähän minäkin ajan takaa, että jos on yhdessä sovittu, että näin on paras hoitomuoto - ei ongelmaa. Mutta ap valittaa tästä ratkaisusta ja haluaa vähemmän vastuuta kuin oman osansa.

Lapset ovat yleensä päivähoidossa noin 8-9 tuntia vuorokaudessa viitenä päivänä viikossa. Ap hoitaa lapsia tuon ajan ja lähes kaiken muunkin ajan viikot läpeensä. Parin tunnin harrastusvapaa kaksi, kolme kertaa viikossa ei ole liikaa vaadittu.

Edelleen, mikä on ongelma sen lastenvahdin hankkimisesta?

Miehen piheys?