Lue keskustelun säännöt.
Haudon eroa työnarkomaani-miehestä
10.02.2019 |
Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.
Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.
Voih, mitä teen :/
Kommentit (212)
Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja olin aivan totaalisen loppu. Siis oikeasti, alkoi jo terveys pettämään.
Lapset kerhoon/osapäivähoitoon, he saavat totutella päiväkotielämään rauhassa, saavat sosiaalisia kontakteja ja varhaiskasvatusta, vaikka kuitenkin ovat vielä pääosin kotihoidossa. Sinä saat samalla hetken omaa aikaa.
Se oli ainakin omalla kohdalla elämäni paras päätös ja mieskin alkoi jossain vaiheessa tehdä lyhyempää päivää, oli ilmeisesti parempi ilmapiiri kotona, tai sitten vain tilanne muuttui töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole miehesi vaan sinä. Aikuisille joilla ei ole omaa elämää ja työtä sekä pankkitiliä käy juuri noin. Tee jotain itsellesi.
no kyllä se niiden lasten ongelma ainakin on, jos niiden isää kiinnostaa aina vaan rahan tienaaminen enemmän kuin lasten seura...itse naisena ymmärrän myös ap:n harmistuksen siitä, ettei perhe-elämä kelpaa ollenkaan miehelle, vaan "oikea elämä" on aina muualla.
Monille teistä ratkaisu on tosi simple, että nainen myös töihin, problem solved. Tämä on ehkä perussyy, miksi kaikki nämä Attendo, Esperi Care yms. keissit aina vaan toistuu ja toistuu... 90% nuorista aikuisista ja keski-ikäisistä on tyytyväisiä kun lapset ja vanhukset saadaa johonkin laitoksiin ja itse töihin ja harrastuksiin vailla mietteitä siitä, miten niillä lapsilla ja vanhuksilla oikeasti on asiat.... epämukavuusalueelle - eli vaikka kotiin pikkulasten kanssa - ei juuri kannata jäädä, edes parina iltana viikossa...
On kuitenkin kiistatta voitu todistaa, ettei kotona äidin kanssa olo ole hyväksi lapsen psyykkeelle eikä intergroiyumiselle muihin lapsiin. Nämä lapset jopa oppivat koulussa muita hitaammin. Yli 3-vuotiaan on voitu hyötyvän hoidosta merkittävästi. Ihan oikeasti kukaan ei jää kotiin lapsen kouluikään asti sen lapsen vuoksi vaan koska ei halua mennä töihin.
Höpönlöpön. Nyt keksit ihan omia tutkimustuloksiasi.
Olisin lähtenyt jo ajat sitten!! Oma mies tulee kellon tarkasti aina töistä kotiin ja hoitaa lapsia illat ja viikonloput aina 100% kanssani. Tottakai käy välillä harrastuksissa, mutta yleensä harrastetaan kaikkea yhdessä perheenä. Miehesi pakenee töihin lapsia ja perhe-elämää. Paska isä ja aviomies sulla. Kyllä sääliksi käy..
Itsellä oli tuollainen isä. Ehti vielä "iltatöissä" hoidella muitakin naisia.
Joku kriisi voisi muuttaa tilanteen. Jos ap vaikka joutuisi pariksi viikoksi sairaalaan, niin miehen olisi pakko olla kotona se pari viikkoa yksin lasten kanssa ja hänen ajatukset ehkä muuttuisi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnarkomania on eräänlainen sairaus. Vähän kuin pelihimo. Tai seksiaddiktio. Eniten siitä kärsii puoliso.
Jos ei ole läsnä puolisolleen, niin ennen pitkää sitä etääntyy niin paljon, että se paitsioon jäänyt puoliso saattaa hakea läheisyyttä sitten muualta. Ap:n mies varokoon, että ap ei haksahda toisen miehen petiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap sua hyvin. Miehelläni sama vika: ei arvosta minua, lapsia, yhteistä vapaa-aikaa. Ainoastaan työtä.
Ap tässä. Takana pitkät keskustelut miehen kanssa, menemme pariterapiaan. Sain sanottua, että jos muutosta ei tule, alan etsiä omaa asuntoa. Mies myönsi, että on uponnut liikaa työhönsä ja sovittiin, että vähentää hieman työmäärää ja minä saan 2 salikertaa viikkoon. Iltaisin välillä työt/opiskelut pois ja pelataan lautapeleistä, juodaan viiniä. Ystävänpäiväksi sovittiin treffit ravintolaan. Joku täällä kommentoi, että pistä eroaikeet romukoppaan ja keskity eron miettimisen sijaan kaikkeen hyvään ja vahvista sitä, niin aion tehdä. Ei ole lasten etu, että erotaan vaan yritetään tehdä nyt töitä toimivamman arjen ja parisuhteen eteen. Tosi ristiriitaisia kommentteja tuli, mutta tuo yksi pisti ajattelemaan ja sain sanottua miehelle, kuinka tosissani olen. Nyt katse eteenpäin ja tulevaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta kovinkaan tasokkaalta elämältä ap:lle, jos joutuu elämään kotinsa vankina ja pääseen vain kerran viikossa kuntosalille.
No miksei mene useammin?
Ottaa lastenhoitajan ja tadaa problem solved.
Ihme vinkumista!!
Normaali uraihminen tekee 12h/pv 6pv/vko ja päälle ylityöt. Tämä siis muualla kuin sosialistisessa Suomessa. Tervetuloa oikeaan elämään AP ;)
Lukekaa kumpikin Miehet Marsista, naiset Venuksesta -kirja. Pääsette jyvälle toistenne ajatuksista, mikä on tärkeää ja missä määrin.
Miehet usein rakastavat raatamalla töissä. Perheelle taas riittäisi vähempikin raha, mutta haluaisivat enemmän yhteistä aikaa.