Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haudon eroa työnarkomaani-miehestä
10.02.2019 |
Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.
Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.
Voih, mitä teen :/
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa kotiapua ja hanki omia harrastuksia. Olet jumiutunut kotiin ja hylännyt itsesi
Vai vielä kotiapua kotonamakaajalle? Voi luoja.
Miksi ei? Kaverille hommattiin kotiapua, että hän pääsi harrastuksiin ja tapamaan ystäviä silloin tällöin.
Kyllä äidin hyvinvointi on tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Mitä pidemmälle ap siirtää töihin menemistä, sitä vaikeampaa on siirtyä työelämään. Ei auta, vaikka olisi laatikossa iso kasa avoimessa yliopistossa tehtyjä esimiesopintoja, jos käytännön "työkokemus" on lasten- ja kodinhoitoa. Markkina-arvo työmarkkinoilla ei edisty kotitöiden tekemisestä, niin se vain on, ja pitää itse huolehtia, ettei ole taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Jos miehen yletön työmäärä riittää vain nipin napin perheen pakollisiin menoihin, niin myös miehen pitää miettiä, onko työnteossa mitään järkeä. Jos rahat riittävät hyvin, niin mies voi aivan hyvin vähentää työntekoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei koskaan ole heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asiat hyvin kun mies tuo leivän pöytää ja olet voinut olla lasten kanssa kotona. Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Jos sopisitte että teet/teette miehen kanssa (jos saatte lapsille hoidon tai lasten kanssa) viikonloppumatkoja kerran parissa kuukaudessa. Siis ihan kotimaahan, ei tarvita kovin isoja varojakaan. Saisitte kaikki vähän vaihtelua.
Asiat on kaukana hyvästä kun ap:lla ei mitään omaa elämässä eikä mies hoida lapsiaan. Jos ap kuolee, alkaako mies hoitaa omia lapsiaan? Tuskin.
Miten joku voi alistua tuollaiseen, sekoaisin. Mene ap töihin. Mies kotiin vuorostaan.Oletko koskaan päiväkodeista kuullut?
Aloittajahan tässä pahoinpitelee miestään henkisesti ja taloudellisesti kotona makaamisellaan.
Ne päiväkodit ei pese miehen pyykkejä eikä käy kaupassa. Tuskin päivystävät iltaisin ja viikonloppuisinkaan kun mies haluaa lorvia työpaikallaan.
Kiinnostasi tietää, minkälainen käsitys ap:llä on siitä, paljonko oman perheen kuukausittaiset pakolliset rahakulut ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Kyllä ne laskut varmaan maksaa vähemmälläkin työllä. Eksä oli ja on edelleen työnarkomaani, ja meillä ei ollut juurikaan yhteistä aikaa. Tienasi niin paljon, että hänellä tuli ongelmaksi miettiä mihin kaikkeen rahat sijoittaisi. Lopulta päätin erota ja se oli oikea ratkaisu. Kyllä sitä vähemmälläkin rahalla toimeen tulee. Parempi yksin kuin yksin parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Jos miehen yletön työmäärä riittää vain nipin napin perheen pakollisiin menoihin, niin myös miehen pitää miettiä, onko työnteossa mitään järkeä. Jos rahat riittävät hyvin, niin mies voi aivan hyvin vähentää työntekoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei koskaan ole heidän kanssaan.
Käytännössä voi olla paljon syitä, miksi miehe kynnys osallistua kodin puolella oleviin asioihin on korkea. Nainen saattaa hyvinkin käyttäytyä niin kuin hän olisi 100% auktoriteetti esim. siinä, miten lasten kanssa pitää olla. Kukaan mies ei pane lusikkaansa jonkun täysmääräävän naisen soppaan. Vastaväitteet ovat käytännössä tekopyhiä. Jos nainen joutuisi samaan tilanteeseen, hän valittaisi siitä, miten häntä ei kannusteta ja kaikki yritykset osallistua arvostellaan pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.
Tämä on ihan höpöhöpöä. Elin ap:n kuvailemassa "avioliitossa", ja ero oli paras ratkaisu minkä olen koskaan tehnyt. Koko liiton ajan nimenomaan otin vastuun itsestäni ja lapsista, mies ei sitä tehnyt.
Toki jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä avioliitto tai parisuhde tarkoittaa. Jokaisen oma päätös, jos haluaa tyytyä siihen että mies poimii rusinat pullasta.
En voi sietää rusinoita, joten minulle olisi palvelus, jos joku poimisi ne pois pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Jos miehen yletön työmäärä riittää vain nipin napin perheen pakollisiin menoihin, niin myös miehen pitää miettiä, onko työnteossa mitään järkeä. Jos rahat riittävät hyvin, niin mies voi aivan hyvin vähentää työntekoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei koskaan ole heidän kanssaan.
Käytännössä voi olla paljon syitä, miksi miehe kynnys osallistua kodin puolella oleviin asioihin on korkea. Nainen saattaa hyvinkin käyttäytyä niin kuin hän olisi 100% auktoriteetti esim. siinä, miten lasten kanssa pitää olla. Kukaan mies ei pane lusikkaansa jonkun täysmääräävän naisen soppaan. Vastaväitteet ovat käytännössä tekopyhiä. Jos nainen joutuisi samaan tilanteeseen, hän valittaisi siitä, miten häntä ei kannusteta ja kaikki yritykset osallistua arvostellaan pystyyn.
Aloituksessa ei tuosta tilanteesta ole kyse. Nainen nimenomaan haluaisi päästä harrastuksiin kodin ulkopuolelle, mutta se ei sovi miehelle. Yksikään nainen ei valita miehelle, jos tämä pelaa lautapeliä tai tekee yhdessä lumitöitä lastensa kanssa, mutta on ihan aiheesta sanomista, jos miehen mielestä laatuaikaa on istuttaa lapset telkkarin eteen ja itse keskittyä puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Jos miehen yletön työmäärä riittää vain nipin napin perheen pakollisiin menoihin, niin myös miehen pitää miettiä, onko työnteossa mitään järkeä. Jos rahat riittävät hyvin, niin mies voi aivan hyvin vähentää työntekoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei koskaan ole heidän kanssaan.
Käytännössä voi olla paljon syitä, miksi miehe kynnys osallistua kodin puolella oleviin asioihin on korkea. Nainen saattaa hyvinkin käyttäytyä niin kuin hän olisi 100% auktoriteetti esim. siinä, miten lasten kanssa pitää olla. Kukaan mies ei pane lusikkaansa jonkun täysmääräävän naisen soppaan. Vastaväitteet ovat käytännössä tekopyhiä. Jos nainen joutuisi samaan tilanteeseen, hän valittaisi siitä, miten häntä ei kannusteta ja kaikki yritykset osallistua arvostellaan pystyyn.
Juuri näin. Ei voi tietää todellista tilannetta, kun on vain toisen osapuolen näkemys asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Jos miehen yletön työmäärä riittää vain nipin napin perheen pakollisiin menoihin, niin myös miehen pitää miettiä, onko työnteossa mitään järkeä. Jos rahat riittävät hyvin, niin mies voi aivan hyvin vähentää työntekoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei koskaan ole heidän kanssaan.
Käytännössä voi olla paljon syitä, miksi miehe kynnys osallistua kodin puolella oleviin asioihin on korkea. Nainen saattaa hyvinkin käyttäytyä niin kuin hän olisi 100% auktoriteetti esim. siinä, miten lasten kanssa pitää olla. Kukaan mies ei pane lusikkaansa jonkun täysmääräävän naisen soppaan. Vastaväitteet ovat käytännössä tekopyhiä. Jos nainen joutuisi samaan tilanteeseen, hän valittaisi siitä, miten häntä ei kannusteta ja kaikki yritykset osallistua arvostellaan pystyyn.
Aloituksessa ei tuosta tilanteesta ole kyse. Nainen nimenomaan haluaisi päästä harrastuksiin kodin ulkopuolelle, mutta se ei sovi miehelle. Yksikään nainen ei valita miehelle, jos tämä pelaa lautapeliä tai tekee yhdessä lumitöitä lastensa kanssa, mutta on ihan aiheesta sanomista, jos miehen mielestä laatuaikaa on istuttaa lapset telkkarin eteen ja itse keskittyä puhelimeen.
Tunnetko aloittajan elämän yksityiskohtaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida kovin hyvätuloinen olla, jos ei ole varaa enempiin saleihin. Toisaalta, miksi heti kolme, miksi ei kaksi? Miksi et käy ilmaisella lenkillä ulkona? Olisit tosiaan tyytyväinen, kun toinen mahdollistaa kotona olemisesi.
Voithan aina mennä töihin ja laittaa lapset hoitoon. Niin muutkin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Jos miehen yletön työmäärä riittää vain nipin napin perheen pakollisiin menoihin, niin myös miehen pitää miettiä, onko työnteossa mitään järkeä. Jos rahat riittävät hyvin, niin mies voi aivan hyvin vähentää työntekoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei koskaan ole heidän kanssaan.
Käytännössä voi olla paljon syitä, miksi miehe kynnys osallistua kodin puolella oleviin asioihin on korkea. Nainen saattaa hyvinkin käyttäytyä niin kuin hän olisi 100% auktoriteetti esim. siinä, miten lasten kanssa pitää olla. Kukaan mies ei pane lusikkaansa jonkun täysmääräävän naisen soppaan. Vastaväitteet ovat käytännössä tekopyhiä. Jos nainen joutuisi samaan tilanteeseen, hän valittaisi siitä, miten häntä ei kannusteta ja kaikki yritykset osallistua arvostellaan pystyyn.
Aloituksessa ei tuosta tilanteesta ole kyse. Nainen nimenomaan haluaisi päästä harrastuksiin kodin ulkopuolelle, mutta se ei sovi miehelle. Yksikään nainen ei valita miehelle, jos tämä pelaa lautapeliä tai tekee yhdessä lumitöitä lastensa kanssa, mutta on ihan aiheesta sanomista, jos miehen mielestä laatuaikaa on istuttaa lapset telkkarin eteen ja itse keskittyä puhelimeen.
Mikä sitten estää naista järjestämästä lapsenvahtia illaksi ja menemästä harrastukseen? Ennen kuin änkkäät, että miehen pitäisi, mieshän kustantaa kaiken. Mies tekee jo aika paljon. Kahden aikuisen ja lasten kulujen kattaminen ei ole mikään pikkujuttu, jonka voi kusipäisesti sivuuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Jos miehen yletön työmäärä riittää vain nipin napin perheen pakollisiin menoihin, niin myös miehen pitää miettiä, onko työnteossa mitään järkeä. Jos rahat riittävät hyvin, niin mies voi aivan hyvin vähentää työntekoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei koskaan ole heidän kanssaan.
Käytännössä voi olla paljon syitä, miksi miehe kynnys osallistua kodin puolella oleviin asioihin on korkea. Nainen saattaa hyvinkin käyttäytyä niin kuin hän olisi 100% auktoriteetti esim. siinä, miten lasten kanssa pitää olla. Kukaan mies ei pane lusikkaansa jonkun täysmääräävän naisen soppaan. Vastaväitteet ovat käytännössä tekopyhiä. Jos nainen joutuisi samaan tilanteeseen, hän valittaisi siitä, miten häntä ei kannusteta ja kaikki yritykset osallistua arvostellaan pystyyn.
Aloituksessa ei tuosta tilanteesta ole kyse. Nainen nimenomaan haluaisi päästä harrastuksiin kodin ulkopuolelle, mutta se ei sovi miehelle. Yksikään nainen ei valita miehelle, jos tämä pelaa lautapeliä tai tekee yhdessä lumitöitä lastensa kanssa, mutta on ihan aiheesta sanomista, jos miehen mielestä laatuaikaa on istuttaa lapset telkkarin eteen ja itse keskittyä puhelimeen.
Tunnetko aloittajan elämän yksityiskohtaisesti?
Aloittaja kirjoitti "Olen myös pyytänyt, voisinko saada lisää salikertoja viikkoon, sen yhden kerran sijaan kolme kertaa tms, mutta ei se kuulemma käy, koska se haittaa hänen työprojektejaan". Miten sinä ymmärrät tuon lauseen vai väitätkö, että ap valehtelee?
En ikinä suostuisi moiseen. Olen vela eli sinänsä jäävi puhumaan, mutta ei toi ole mitään perhe-elämää. Uskon että olisit onnellisempi jos eroaisit. Mutta kerro tietenkin ensin miehelle mistä kiikastaa ja anna hänelle mahdollisuus vähentää töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Jos miehen yletön työmäärä riittää vain nipin napin perheen pakollisiin menoihin, niin myös miehen pitää miettiä, onko työnteossa mitään järkeä. Jos rahat riittävät hyvin, niin mies voi aivan hyvin vähentää työntekoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei koskaan ole heidän kanssaan.
Käytännössä voi olla paljon syitä, miksi miehe kynnys osallistua kodin puolella oleviin asioihin on korkea. Nainen saattaa hyvinkin käyttäytyä niin kuin hän olisi 100% auktoriteetti esim. siinä, miten lasten kanssa pitää olla. Kukaan mies ei pane lusikkaansa jonkun täysmääräävän naisen soppaan. Vastaväitteet ovat käytännössä tekopyhiä. Jos nainen joutuisi samaan tilanteeseen, hän valittaisi siitä, miten häntä ei kannusteta ja kaikki yritykset osallistua arvostellaan pystyyn.
Aloituksessa ei tuosta tilanteesta ole kyse. Nainen nimenomaan haluaisi päästä harrastuksiin kodin ulkopuolelle, mutta se ei sovi miehelle. Yksikään nainen ei valita miehelle, jos tämä pelaa lautapeliä tai tekee yhdessä lumitöitä lastensa kanssa, mutta on ihan aiheesta sanomista, jos miehen mielestä laatuaikaa on istuttaa lapset telkkarin eteen ja itse keskittyä puhelimeen.
Tunnetko aloittajan elämän yksityiskohtaisesti?
Aloittaja kirjoitti "Olen myös pyytänyt, voisinko saada lisää salikertoja viikkoon, sen yhden kerran sijaan kolme kertaa tms, mutta ei se kuulemma käy, koska se haittaa hänen työprojektejaan". Miten sinä ymmärrät tuon lauseen vai väitätkö, että ap valehtelee?[/quote
Kukaan meistä ei tiedä, mitä ap:n mies on todellisuudessa sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.
Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!
Niin, aloittajahan tässä kuppaa miestään kotona makaamisellaan.
Vai taivaastako se elätin elatus tippuu syliin ja katto pään päälle?
Yhteisten lasten hoitaminen kotona ei ole mitään elättinä olemista. Että sapettaa tällainen kommentointi. Jos ap ei hoitaisi lapsia kotona, lastenhoidosta joutuisi maksamaan muualle, ja ihan kunnallinen päivähoitokin on todella kallista. Toki päiväkotihoito on edullisempaa kuin kokonaisen palkan menetys kuukaudessa, mutta aika monet kuitenkin katsovat, että lapsen etu on olla kotihoidossa ainakin 2 - 3-vuotiaaksi asti.
Se, joka hoitaa lapsia kotona, menettää palkkansa ja eläkekertymänsä noilta vuosilta. Ei ole myöskään mahdollista säästää tulevaa varten. Lisäksi joutuu uhraamaan mahdollisen urakehityksen. Kotona lasten hoitaminen ei siis sille kotona olevalle ole ammatillisesti tai taloudellisesti mitenkään mielettömän kannattavaa pidemmän päälle.
En ymmärrä yhtään, miksi pitää puhua ihmisistä muutenkaan niin rumasti - kutsua makaajiksi, eläteiksi ja kuppareiksi. Todella halpamaista ja inhottavaa mielestäni. En voisi kuvitellakaan, että mieheni puhuisi minusta noin rumasti tai minä hänestä. Jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että yhteisten lasten hoitomuoto on kotihoito, ei ole kyse siitä, että toinen elättää ja toinen vain nauttii, vaan siitä, että molemmat eri tavoin tekevät tiiminä töitä yhteisen perheen eteen.
Sitä mieltä kyllä olen, että perheessä molempien aikuisten kannattaa käydä töissä heti pikkulapsivaiheen jälkeen. Tämä siitä syystä, ettei kumpikaan urautuisi perheessä tiettyyn hyvin yksipuoliseen rooliin vaan molemmat voisivat elää monipuolista ja tasapainoista arkea, jossa yhdessä huolehditaan perheestä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.
Alue: Aihe vapaa
Joo. Taas tätä. "Mies vain kustantaa meidän kaikkien kulut, mikä itsekeskeinen tyyppi." Tuskin on ap edes yrittänyt antaa jotain pisteitä miehelle tästä välttämättömästä tehtävästä. Hohhoijaa. Nykynaiset, laput silmillä.