Haudon eroa työnarkomaani-miehestä
Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.
Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.
Voih, mitä teen :/
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Miesasioita älä mieti. Seuraavassa miehessä olisi varmasti taas joku häiritsevä vika. Ratkaisu on siinä että täytyy valita mitä on valmis sietämään, jos kerta parisuhteen haluaa. Voi olla myös että luulet ongelman olevan miehen työnteossa, vaikka juurisyy on se että teillä on kaksi pientä lasta ja sinulla ei juuri mitään omaa. Ehkä olet salaa kateellinen miehellesi? Älä ole vaan nyt lapset hoitoon ja alat tehdä omia juttujasi. Ero ei kyllä nyt kuulosta oikealta vaihtoehdolta tuohon tilanteeseen.
Olen samaa mieltä. Minulla oli hyvin samalainen tilanne, oaitsi, että mies oli aika puhumaton, ei keskustelua saanut aikaan juuri mistään. Oli niin väsynyt yrittäjä ja kuorma kova. Siis älä missään tapauksessa eroa, ainakaan vielä, sitten kun lapset ovat omillaan, niin minä tein Hetken kaduin että olisin lähtenyt jo kymmenen vuotta aiemmin. Sain heti työtä ja löysin kodin, mikä helpotti lähtemistä suuresti. Erotessamme olin jo 55.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Normaalien ihmisten perhe- ja avioelämö on toistensa kunnioittamidts
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Ap taitaa olla väsäämässä työhakemuksia, kun on kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään elämää kenenkään teidän osalta.
Isä painaa töitä, ei luo suhdetta lapsiinsa eikä vaimoonsa.
Äiti huolehtii yhna kodista ja lapsista, ei omaa elämää lainkaan.
No kuka helvetti ne laskut maksaa? Ja kuka jaksaa kuunnella naista, joka mitätöi miehen panostuksen asioihin?
Jos miehen yletön työmäärä riittää vain nipin napin perheen pakollisiin menoihin, niin myös miehen pitää miettiä, onko työnteossa mitään järkeä. Jos rahat riittävät hyvin, niin mies voi aivan hyvin vähentää työntekoa ja viettää aikaa perheen kanssa. Ei ne lapset tunne isäänsä, jos tämä ei koskaan ole heidän kanssaan.
Käytännössä voi olla paljon syitä, miksi miehe kynnys osallistua kodin puolella oleviin asioihin on korkea. Nainen saattaa hyvinkin käyttäytyä niin kuin hän olisi 100% auktoriteetti esim. siinä, miten lasten kanssa pitää olla. Kukaan mies ei pane lusikkaansa jonkun täysmääräävän naisen soppaan. Vastaväitteet ovat käytännössä tekopyhiä. Jos nainen joutuisi samaan tilanteeseen, hän valittaisi siitä, miten häntä ei kannusteta ja kaikki yritykset osallistua arvostellaan pystyyn.
Aloituksessa ei tuosta tilanteesta ole kyse. Nainen nimenomaan haluaisi päästä harrastuksiin kodin ulkopuolelle, mutta se ei sovi miehelle. Yksikään nainen ei valita miehelle, jos tämä pelaa lautapeliä tai tekee yhdessä lumitöitä lastensa kanssa, mutta on ihan aiheesta sanomista, jos miehen mielestä laatuaikaa on istuttaa lapset telkkarin eteen ja itse keskittyä puhelimeen.
Tunnetko aloittajan elämän yksityiskohtaisesti?
Aloittaja kirjoitti "Olen myös pyytänyt, voisinko saada lisää salikertoja viikkoon, sen yhden kerran sijaan kolme kertaa tms, mutta ei se kuulemma käy, koska se haittaa hänen työprojektejaan". Miten sinä ymmärrät tuon lauseen vai väitätkö, että ap valehtelee?
Edellisessä viestissä puhuttiin siitä, mikä on saanut aikaan sen, että mies ei osallistu kodin asioihin. Se, ettei ap pääse harrastuksiin on sen seurausta. Jotta asiat saa ratkaistua, niin on katsottava kokonaisuutta ei vain jotain yksittäistä asiaa.
Toivottavasti ap on saanut hyviä vinkkejä, miten lähteä parantamaan tilannettta.
Ap ei ihan hirveästi mieti sitä, että mies voi tosiaan tarkoittaa sitä, mitä sanoo: jotta voidaan tästä elintasosta nauttia, minun pitää sitoutua työhöni todella näin paljon. Että jos se lastenvahtikuvio ei onnistu, ehkä paikallaan olisi keskustelu siitä, kuinka paljon ap olisi valmis laskemaan perheen elintasoa (eli mitä vähemmän sitoutumista vaativaa hommaa mies voisi tehdä), jotta mies voisi antaa enemmän aikaa perheelle? Jos ap ei hyväksy tätä, onnea matkaan. Ei voi saada kaikkia. Monesti täytyy valita kahden hyvän tai huonon välillä.
Ei kuulosta kovinkaan tasokkaalta elämältä ap:lle, jos joutuu elämään kotinsa vankina ja pääseen vain kerran viikossa kuntosalille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Ongelma taisi olla se, ettei mies halua palkata lastenvahtia siksi aikaa, kun ap harrastaa (vaikkapa ilmaista lenkkeilyä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Saadakseen vapaa-aikaa ap:n kannattaa siis erota.
ÄLÄ HELVETISSÄ HAUDO EROA, jos olet löytänyt sellaisen harvinaisuuden kuin TyöRomaani-miehen ! ! ! !
Niillä kun ei perinteisesti ole paljoa työkaluja käsissä näkynyt, kun saavat jotain ihottumaa kuulemma niistä työkaluista. Jos olet bisnes ihmisiä, niin lyöt sen häkkiin ja alat kiertää maailmaa sitä näyttämässä rahaa vastaan. On sellainen harvinaisuus että teet _aikas_pirun hyvät tilit sillä, ja lopuksi Sotheby :n huutokauppaan myyntiin Picasson, Banksyn ja muiden harvinaisuuksien viereen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Saadakseen vapaa-aikaa ap:n kannattaa siis erota.
Ei vapaa-aika sillä lisäänny, jos ukko jatkaa työtekoa samaan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Saadakseen vapaa-aikaa ap:n kannattaa siis erota.
Ei vapaa-aika sillä lisäänny, jos ukko jatkaa työtekoa samaan tahtiin.
Silloin ei, jos mies ei suostu tapaamaan lapsiaan, muutenhan tapaamiset on säännöllisesti.
Onko kellään tullut mieleen, että ap ei kerro kaikkea perheen taloudellisesta asemasta. Miksi lapsia ei laiteta hoitoon ja ap töihin? Onko perheellä paljon velkaa? Koko kuvio tuntuu oudolta ja etenkin ap:n rooli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Saadakseen vapaa-aikaa ap:n kannattaa siis erota.
Ei ero tuo välttämättä yhtään vapaa-aikaa, lapset jos jäävät tässä tapauksessa äidille ja hän on lähihuoltaja niin mikään laki ei velvoita etää tapaamaan lapsia. Pahimmassa tapauksessa käy niin että apei käy edes kerran viikossa salilla eikä saa töitä ja on lasten kanssa 100% ajastaan murto-osalla nykyisistä tuloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Saadakseen vapaa-aikaa ap:n kannattaa siis erota.
Ei ero tuo välttämättä yhtään vapaa-aikaa, lapset jos jäävät tässä tapauksessa äidille ja hän on lähihuoltaja niin mikään laki ei velvoita etää tapaamaan lapsia. Pahimmassa tapauksessa käy niin että apei käy edes kerran viikossa salilla eikä saa töitä ja on lasten kanssa 100% ajastaan murto-osalla nykyisistä tuloista.
Jäähän elämästä kuitenkin pois laiska kiviriippa, joten työmäärä vähenee. Lapsetkin kasvavat vuosi vuodelta ja pärjäävät välillä yksin. Palstamiehet ainakin tappelevat lasten huoltajuudesta oikeuteen asti, miten ap:n mies olisi poikkeus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Saadakseen vapaa-aikaa ap:n kannattaa siis erota.
Ei ero tuo välttämättä yhtään vapaa-aikaa, lapset jos jäävät tässä tapauksessa äidille ja hän on lähihuoltaja niin mikään laki ei velvoita etää tapaamaan lapsia. Pahimmassa tapauksessa käy niin että apei käy edes kerran viikossa salilla eikä saa töitä ja on lasten kanssa 100% ajastaan murto-osalla nykyisistä tuloista.
Jäähän elämästä kuitenkin pois laiska kiviriippa, joten työmäärä vähenee. Lapsetkin kasvavat vuosi vuodelta ja pärjäävät välillä yksin. Palstamiehet ainakin tappelevat lasten huoltajuudesta oikeuteen asti, miten ap:n mies olisi poikkeus?
Nimität laiskaksi kiviriipaksi miestä, joka tekee paljon töitä elättääkseen perheensä. Se kertoo kaiken sinusta.
Mieheni teki ympäripyöreää työpäivää ja reissasi maailmalla ja kotonakin bisnekset pyöri päässä. Hädintuskin malttoi pitää viikon kesäloman. Ja lapset olivat pieniä. Päivähoito pelasti paljon ja palkatut lapsenlikat. Oli kuskaamiset harrastuksiin... Se oli aikamoista, mutta nyt lapset aikuisia, mies arvostaa kovasti antamaani panosta siihe että sai tehdä töitä. Nyt eläkkeellä on aikaa olla yhdessä ja nuoriso on kouluttautunut ja ovat tasapainoisia ja suhde isään erinomainen,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Saadakseen vapaa-aikaa ap:n kannattaa siis erota.
Ei ero tuo välttämättä yhtään vapaa-aikaa, lapset jos jäävät tässä tapauksessa äidille ja hän on lähihuoltaja niin mikään laki ei velvoita etää tapaamaan lapsia. Pahimmassa tapauksessa käy niin että apei käy edes kerran viikossa salilla eikä saa töitä ja on lasten kanssa 100% ajastaan murto-osalla nykyisistä tuloista.
Jäähän elämästä kuitenkin pois laiska kiviriippa, joten työmäärä vähenee. Lapsetkin kasvavat vuosi vuodelta ja pärjäävät välillä yksin. Palstamiehet ainakin tappelevat lasten huoltajuudesta oikeuteen asti, miten ap:n mies olisi poikkeus?
Nimität laiskaksi kiviriipaksi miestä, joka tekee paljon töitä elättääkseen perheensä. Se kertoo kaiken sinusta.
Mies jättää kuitenkin kaiken kotona vaimon tehtäväksi, ei viitsi edes lastensa kanssa viettää aikaa. En usko hetkeäkään, että mies tekisi yhtään enempää vaikka vaimo menisi kokopäivätöihin, miehen elämä ei muuttuisi mitenkään.
Oletetaan tilanne, että ap palaakin nyt työhön. Silloin lapset menee päiväkotiin. Jonkun pitää viedä aamulla ne lapset ja hakea ne lapset iltapäivällä sieltä päiväkodista. Käytännössä äiti ei pysty sekä viemään että hakemaan, jos työmatkaan kuluu yhtään aikaa (esim. minun työmatka täällä Helsingissä kestää tunnin). Ja sitten ne pyykit, tiskit, ruoanlaitot ja kaikki pitää hoitaa illalla töiden jälkeen. Kun nainen on kotona lasten kanssa niin mies voi noin teoriassa olla aina töissä, ja nainen hoitaa lapset ja kodin. Mutta kun nainen palaa työhön, niin miehen on pakko tehdä vain ns. normaalia työaikaa, koska hänen pitää joko viedä tai hakea ne lapset ja illalla tehdä osa niistä tiskeistä, pyykeistä ja ruoanlaitoista. Joten väitänpä, että ap:n mies ei halua ap:n palaavan työhön.