Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haudon eroa työnarkomaani-miehestä
10.02.2019 |
Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.
Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.
Voih, mitä teen :/
Kommentit (212)
Lasten iät, jotta saadaan perspektiiviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on idioottimaisia parisuhteita etenkin, jos on pieniä lapsia tai rahaan lkittyviä ongelmia. Miksi ap et itse menisi töihin eron jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asiat hyvin kun mies tuo leivän pöytää ja olet voinut olla lasten kanssa kotona. Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Jos sopisitte että teet/teette miehen kanssa (jos saatte lapsille hoidon tai lasten kanssa) viikonloppumatkoja kerran parissa kuukaudessa. Siis ihan kotimaahan, ei tarvita kovin isoja varojakaan. Saisitte kaikki vähän vaihtelua.
Asiat on kaukana hyvästä kun ap:lla ei mitään omaa elämässä eikä mies hoida lapsiaan. Jos ap kuolee, alkaako mies hoitaa omia lapsiaan? Tuskin.
Miten joku voi alistua tuollaiseen, sekoaisin. Mene ap töihin. Mies kotiin vuorostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotonamakaaja uhriutuu. Oletko koskaan ajatellut ihan itse elättää itsesi?
Selventäisitkö vielä, millä perusteella olen kotona makaaja? Kotiäitiys on pirun rankkaa työtä. Mahdollista miehen työssäkäynnin ja opiskelen lasten mentyä nukkumaan turvatakseni jotenkin tulevaisuuteni. Ap
Vähättelet miehesi koulutustasoa, vaikka hän ansaitsee hyvin tekemällä paljon työtä ja elättää perheen. Oma kouluttautumisesi menee hukkaan, kun et itse mene töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotonamakaaja uhriutuu. Oletko koskaan ajatellut ihan itse elättää itsesi?
Selventäisitkö vielä, millä perusteella olen kotona makaaja? Kotiäitiys on pirun rankkaa työtä. Mahdollista miehen työssäkäynnin ja opiskelen lasten mentyä nukkumaan turvatakseni jotenkin tulevaisuuteni. Ap
Olet uhriutuva elätti. Mene töihin. Kotonamakaaminen ei ole työtä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pistänyt merkille että yhteiskunnan vähä-älyiset kommentoi aina tietyyyn kellonaikaan. Taas tässä keskustelussa huomaa heippa vaan. 👋🏻
Kyllä se Ap ihan aiheesta sitä eroa miettii.
Ja sitten niitä alapeukkuja. 👏
Vierailija kirjoitti:
Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.
Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.
Huh, mieluummin yksin kaupungin vuokra-asunnos kuin lasten kans omakotitalos kaksin ilman miestä, joka ei hoida lapsiaan... ap ottaa tuossa KAIKEN vastuun ja mies ei tee mitään perheessä!!
Mies ei tee mitään, kun elättää perheen tekemällään työllä? Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asiat hyvin kun mies tuo leivän pöytää ja olet voinut olla lasten kanssa kotona. Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Jos sopisitte että teet/teette miehen kanssa (jos saatte lapsille hoidon tai lasten kanssa) viikonloppumatkoja kerran parissa kuukaudessa. Siis ihan kotimaahan, ei tarvita kovin isoja varojakaan. Saisitte kaikki vähän vaihtelua.
Asiat on kaukana hyvästä kun ap:lla ei mitään omaa elämässä eikä mies hoida lapsiaan. Jos ap kuolee, alkaako mies hoitaa omia lapsiaan? Tuskin.
Miten joku voi alistua tuollaiseen, sekoaisin. Mene ap töihin. Mies kotiin vuorostaan.
Oletko koskaan päiväkodeista kuullut?
Aloittajahan tässä pahoinpitelee miestään henkisesti ja taloudellisesti kotona makaamisellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.
Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.
Voih, mitä teen :/
Jätä se töitä niska limassa töitä paiskiva sika
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni pienten lasten paikka on kotona ja kyllä, meinaan kouluun päästää. Koululainen ei ole enää pieni lapsi ja Suomessa jokaisella sen ikäisellä on oppivelvollisuus.
Välillä jopa toivon, että miehellä olisi toinen nainen, mutta kun olen sitä kysynyt niin ei kuulemma ole ja on loukkaantunut, että edes epäilen. Enpähän olisi se tarinan pahis ja kodinrikkoja jos mies itse menisikin sillä lailla sössimään.
Olen korkeammin koulutettu kuin mies ja olen opiskellut mm. ammattikorkeakoulututkinnon sekä ostanut avoimesta yliopistosta kursseja ja syventävän esimiestutkinnon omalta alaltani ja kaikki tässä kotiäitivuosina. Iltaisin klo 20 jälkeen ehtii vaikka mitä kun mies syventyy ylläri ylläri työjuttuihinsa. Mies on matalasti koulutettu, mutta onnistunut omalla yrityksellään pääsemän hyviin ansiotuloihin. Ap
Tämän luettuani ajatukseni muuttuivat. Ei ole mitään järkeä olla kotona siihen saakka, kunnes lapset aloitravat koulun. Sinä olet nyt itse aiheuttamassa paineita ja työnarkomaniaa miehelle. Vähän koulutettuna mies joutuu tekemään töitä rankasti säilyttääkseen asemansa työpaikalla. Luultavasti huoli perheen toimeentulosta painaa häntä, koska se on yksin hänen varassaan. Kotona olosi pahentaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet kotiäiti? Eikös se ole ihan sun oma valinta? Lapset päiväkotiin niin saat omaakin elämää ja lapset uusia kavereita.
Jotenkin AP tuntuu mun maailmassa tyhmälle.
Oon ite elänyt työnarkomaani miehen kanssa ja kärsin jos hän onkin yhtenä päivänä viikossa kotona.
Miten toi AP:n "valitus" tuntuu oufolle.
Jos hän lähtee, mikä muuttuu? Yh:na on ihan yhtä lailla lapsissa kiinni. Tietty joka toinen vklp on vapaa lapsista.
Miksei AP vaan hanki lastenhoitajaa?
Ihme valittajia ja kuktalusikka takalistossa syntyneitä täälläkin on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli työnarkomaani. Hänen arvonsa muuttuivat siinä vaiheessa kun aloimme pienenä kutsua häntä etunimellä "isän" sijasta. Muuten se ihminen olisi jäänytkin aivan vieraaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteet muuttuvat. Minun mieheni oli työtön, kun aloimme seurustella. Siinä vaiheessa ei voinut aavistaa, että hänestä tulee työnarkomaani.
Nii-in! AJATELLA! Ihmiset muuttuu. Tilanteet muuttuu. Ajatella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteet muuttuvat. Minun mieheni oli työtön, kun aloimme seurustella. Siinä vaiheessa ei voinut aavistaa, että hänestä tulee työnarkomaani.
Nii-in! AJATELLA! Ihmiset muuttuu. Tilanteet muuttuu. Ajatella!
Niinpä. Tilanteet voivat muuttua myös niin, että mies lähtee kuviosta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä alat ymmärtää miestäsi paremmin, kun menet itsekin töihin. Sinne sinun on joka tapauksessa mentävä, jos aiot erota miehestäsi. Vai millä ajattelit elää eron jälkeen?
Samaa mietin.
Ap on nainen, joka on kadottanut elämän realiteetit ja elää kuplassa. Ottaa elämästään yhtä paljon vastuuta kuin elämäntapatyötön. Vastuu sysätään muille ja itse valittaa vaan. En arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi ymmärtää miten kotiäiti voi valittaa tilastaan. Menisi töihin ja miehen ei tarvitse enää kantaa huolta perheen elättämisestä. Itse muistan mikä stressi oli, kun elätti yksin perheen. Oli jatkuva pelko kun oli vaan yhden ihmisen varassa koko elintaso. Nyt vaimo on töissä ja pärjätään toisen palkalla tarvittaessa.
Mistä vedötte päätelmän, että ap yksin on tehnyt päätöksen jäädä kotiäidiksi?
Ja kyllä jokaisella ihmisellä on oikeus myös omaan aikaan. Koko perhe kärsii, jos äiti ei jaksa.ja kuinka kauan mies jaksaa tuollaista työtahtia.
Ap, mene töihin niin miehen ei tarvi tehdä töitä niin paljon.
Haluat olla kotiäiti, mutta et jaksa hoitaa lapsia.
Haluaisit olla vaan kotirouva. Minne siis lapset päiviksi, että saat käydä salilla? Siinäpä pähkinä purtavaksi. Rakastat miestäsi vain palkkapäivinä. Silloin voi vaikka antaa...
Mitä jos ryhtyisit sugarbabyksi?
Alue: Aihe vapaa
Vai vielä kotiapua kotonamakaajalle? Voi luoja.