Haudon eroa työnarkomaani-miehestä

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap

Itsehän olet tämän hyväksynyt. Mies ei muutu. Joten jos on rahaa, hän saa maksaa siivoojan ja aupairin. Sitten sullakin on omaa aikaa.

Ihmettelen vaan, miten täälläkin on hyväksyttävää että nainen hoitaa vuosia paskapalkalla lapsia kotona ja että on kivaa kun on hyvin tienaavat mies.

Eikö tämä ikinä muutu? Miksi tämä on jotenkin ihanteellista?

Minkä ikäiset lapset tähän kuvioon liittyvät? Mikä ammatti sinulla on? Kuinka kauan olet ollut kotona lasten kanssa? Onko työpaikka, mihin palata, vai pitääkö etsiä uusi?

Miksi ap otti nyöorientoituneen miehen eikä hipsterihippiä? Koska halusi elättäjän. Kun elättää yksin perheen, ei tavistunnit riitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen vaan, miten täälläkin on hyväksyttävää että nainen hoitaa vuosia paskapalkalla lapsia kotona ja että on kivaa kun on hyvin tienaavat mies.

Eikö tämä ikinä muutu? Miksi tämä on jotenkin ihanteellista?

Naiset voivat itse vaikuttaa siihen, että asiat eivät ole näin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen vaan, miten täälläkin on hyväksyttävää että nainen hoitaa vuosia paskapalkalla lapsia kotona ja että on kivaa kun on hyvin tienaavat mies.

Eikö tämä ikinä muutu? Miksi tämä on jotenkin ihanteellista?

Ei vaan silloin Jos on tohon lähtenyt niin hoitaa hommat niin että ei jätä omaa elämää elämättä. Kuka sut ap aivopesi siihen, että lapset ei voi olla muualla hoidossa yhtään? Meinaatko kuitenkin kouluun päästää?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen vaan, miten täälläkin on hyväksyttävää että nainen hoitaa vuosia paskapalkalla lapsia kotona ja että on kivaa kun on hyvin tienaavat mies.

Eikö tämä ikinä muutu? Miksi tämä on jotenkin ihanteellista?

Sitä ihmettelen minäkin. Tämä palsta on masentava. Miten voi olla näin paljon naisia joita ei kiinnosta itsenäisyys yhtään tippaa? Ja mitä nämä naiset opettavat lapsilleen tällä esimerkillä?

Luitko ap sen jutun taloudellisesta väkivallasta joka juuri oli jossain lehdessä? Jos et ole jo lukenut, kannattaisi.

Käytännössähän olet orja kotonasi. Au pairkin saa vapaa-aikaa sovitusti enemmän kuin tuo sinun ”kerta viikkoon salilla, enempää ei voi kun se maksaa”. Ihanaa että miehen työstä tulee rahaa ja sillä voi sinua sitten lyödä että etkö ymmärrä kuinka tärkeää raha on. Mutta tilannehan nyt vaikuttaa todellisuudessa siltä että miehellesi on käynyt niin onnekkaasti että on saanut pakkomielteestään työn itselleen ja työn teko on täällä niin arvostettua että miehesi voi rauhassa sitä pakkomiellettään toteuttaa kaikkien läheisten kustannuksella. Kuulostaa hieman siltä että on assi tai ocd tai jotain vastaavaa.

Mutta oli mitä oli niin et kai nyt niin tyhmä ole että uskot jos mies sanoo ettei sinulla voi olla elämää kodin ulkopuolella kuin kerta viikossa koska raha. Tuohan on täyttä hevonkukkua, ainoa syy sille on se ettei hän voi enää päästää jutuistaan hetkeksikään irti ja ei osaa oikeasti lasten kanssa yksin enää ollakaan joten väistää sen tuolla. Ne normaalit menestyvätkin isät jotka tiedän sanovat ajoittain ei ylitöille ja muulle ylimääräiselle mitä voi loputtomiin tehdä halutessaan jotta voivat olla lasten ja perheen käytettävissä ja vaimot pääsee vastavuoroisesti elämään omaa elämäänsä. Sun olisi pitänyt pakottaa miehesi tuohon ajat sitten kun ei selkeästi itse ole ymmärtänyt mutta sen sijaan olette nyt nykyisessä tilanteessa.

Sitten kun lapset on Satu kouluun mies löytää uuden. Ja mitä sinä sitten teet?

Minkä ikäiset lapset sinulla? Kuinka kauan tämä tilanne on kestänyt? 

Miten tärkeitä miehen ylimääräiset hommat ovat? Mistä joutuisitte luopumaan, jos hän lopettaa ne? 

Voi hyvin olla, että mies pakenee vastuuta ja perhe-elämää "töihin". Mun ex ainakin tunnusti, että joskus pikkulapspivuosina jäi ihan tahallaan roikkumaan töihin. Ja itsekin teen nykyisin huomaamatta samaa, kun stressi on tarpeeksi kova. Puoli kuudelta tajuan, että en ole oikein saanut töissä mitään tehtyä viimeisen tunnin aikana.

Tai sitten mies aidosti kokee, että tekee parastaan perheen eteen. Oletteko molemmat selvillä kuluista ja tuloista? Luuleeko mies, että tykkäät kuluttaa ja sinä taas kulutat ihan vaan siksi, että hyötyisit jotenkin miehen työnarkomaniasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesasioita älä mieti. Seuraavassa miehessä olisi varmasti taas joku häiritsevä vika. Ratkaisu on siinä että täytyy valita mitä on valmis sietämään, jos kerta parisuhteen haluaa. Voi olla myös että luulet ongelman olevan miehen työnteossa, vaikka juurisyy on se että teillä on kaksi pientä lasta ja sinulla ei juuri mitään omaa. Ehkä olet salaa kateellinen miehellesi? Älä ole vaan nyt lapset hoitoon ja alat tehdä omia juttujasi. Ero ei kyllä nyt kuulosta oikealta vaihtoehdolta tuohon tilanteeseen.

Ehkä olenkin salaa kateellinen kun itselläni on lapset ja kerran viikossa sali kun taas mies elää ja hengittää työtänsä. En vain ymmärrä, miksi niin kovasti halusi lapsia jos ei ole valmis elämään lapsiperhe-elämää? Koska sitä tämä ei ole, on vain kahtiajako minä&lapset ja mies&työ. Olen myös pyytänyt, voisinko saada lisää salikertoja viikkoon, sen yhden kerran sijaan kolme kertaa tms, mutta ei se kuulemma käy, koska se haittaa hänen työprojektejaan, joista saa rahaa kun taas minun saliharrastukseen menee rahaa.

Rakastan lapsiamme yli kaiken ja haluan heille parasta. Hekin kärsivät siitä, että isä on aina töissä. Ne pari iltaa viikossa kun onkin kotona, lapset (tai no esikoinen) yllättyneenä kysyy: "etkö menekään tänään enää töihin?" Siis sen 10h työpäivän lisäksi. Ap

Meillä 6-vuotias totesi minulle aamulla innoissaan: "Hei, tiesitkö isi oli yön kotona." johtui siitä, että lapset nukkuivat aamulla kahdeksaan ja illalla saattoivat olla jo nukkumassa isän tulessa.

Työnarkomani ei useinkaan tajua itse omaa tilaansa, vaan pitää sitä normaalina eikä hyväksy mitään, mikä on esteenä työnteolle.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap

Alkaa tuomaan sen jälkeen, kun sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap otti nyöorientoituneen miehen eikä hipsterihippiä? Koska halusi elättäjän. Kun elättää yksin perheen, ei tavistunnit riitä.

Tilanteet muuttuvat. Minun mieheni oli työtön, kun aloimme seurustella. Siinä vaiheessa ei voinut aavistaa, että hänestä tulee työnarkomaani.

Mielestäni pienten lasten paikka on kotona ja kyllä, meinaan kouluun päästää. Koululainen ei ole enää pieni lapsi ja Suomessa jokaisella sen ikäisellä on oppivelvollisuus.

Välillä jopa toivon, että miehellä olisi toinen nainen, mutta kun olen sitä kysynyt niin ei kuulemma ole ja on loukkaantunut, että edes epäilen. Enpähän olisi se tarinan pahis ja kodinrikkoja jos mies itse menisikin sillä lailla sössimään.

Olen korkeammin koulutettu kuin mies ja olen opiskellut mm. ammattikorkeakoulututkinnon sekä ostanut avoimesta yliopistosta kursseja ja syventävän esimiestutkinnon omalta alaltani ja kaikki tässä kotiäitivuosina. Iltaisin klo 20 jälkeen ehtii vaikka mitä kun mies syventyy ylläri ylläri työjuttuihinsa. Mies on matalasti koulutettu, mutta onnistunut omalla yrityksellään pääsemän hyviin ansiotuloihin. Ap

Mä en voi ymmärtää miten kotiäiti voi valittaa tilastaan. Menisi töihin ja miehen ei tarvitse enää kantaa huolta perheen elättämisestä. Itse muistan mikä stressi oli, kun elätti yksin perheen. Oli jatkuva pelko kun oli vaan yhden ihmisen varassa koko elintaso. Nyt vaimo on töissä ja pärjätään toisen palkalla tarvittaessa.

Kotonamakaaja uhriutuu. Oletko koskaan ajatellut ihan itse elättää itsesi? 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pienten lasten paikka on kotona ja kyllä, meinaan kouluun päästää. Koululainen ei ole enää pieni lapsi ja Suomessa jokaisella sen ikäisellä on oppivelvollisuus.

Välillä jopa toivon, että miehellä olisi toinen nainen, mutta kun olen sitä kysynyt niin ei kuulemma ole ja on loukkaantunut, että edes epäilen. Enpähän olisi se tarinan pahis ja kodinrikkoja jos mies itse menisikin sillä lailla sössimään.

Olen korkeammin koulutettu kuin mies ja olen opiskellut mm. ammattikorkeakoulututkinnon sekä ostanut avoimesta yliopistosta kursseja ja syventävän esimiestutkinnon omalta alaltani ja kaikki tässä kotiäitivuosina. Iltaisin klo 20 jälkeen ehtii vaikka mitä kun mies syventyy ylläri ylläri työjuttuihinsa. Mies on matalasti koulutettu, mutta onnistunut omalla yrityksellään pääsemän hyviin ansiotuloihin. Ap

Oman yritystoiminnan pyörittäminen ei ole 8 - 16-työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on asiat hyvin kun mies tuo leivän pöytää ja olet voinut olla lasten kanssa kotona. Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Jos sopisitte että teet/teette miehen kanssa (jos saatte lapsille hoidon tai lasten kanssa) viikonloppumatkoja kerran parissa kuukaudessa. Siis ihan kotimaahan, ei tarvita kovin isoja varojakaan. Saisitte kaikki vähän vaihtelua.

Mies ei tuo leipää pöytään. Mies ei voisi tehdä töitä tuolla tavalla, jos nainen ei sitä mahdollistaisi hoitamalla miehen lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee urallaan, kerryttää eläkettä, verkostoituu. Mies ei ole mikään sankari jolle pitäisi olla kiitollinen. Mies hyötyy todella paljon naisen kotona olosta.

Aloittajan kannattaa mennä töihin ja siirtää hoitovastuuta miehelle. Kun molemmat tekevät normaalin työviikon, illat ja viikonloput ovat perheen yhteistä aikaa.

Ai että mies oikein hyötyy kotona makaavasta elätistä? 

Oletko koskaan töitä itse harkinnut? 

No itsehän lähtisin nostelemaan niin kun teinkin. Mieshän on orjuuttanut sinut. Katkeruus tulee vain kasvamaan jos mikään ei muutu. Kokemuksesta voin sanoa että tuollaista miestyyppiä voi olla vaikea muuttaa. Otan osaa että menit lisääntymään moisen kanssa.

Uutta miestä ei kannata murehtia. Kun oppii olemaan ilman, ei tee mieli enää sotkeutua uusiin sotkuihin varsinkin kun on lapset. Kaikissa miehissä on jotain ”vikaa”. Muussa tapauksessa elää onnellista ja vakaata perhe-elämää.

Miten muuten kuvittelette että tilanne helpottaa jos Ap työllistyy tai alkaa opiskella. Työn määrä tuplaantuu koska edelleenkään mies ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kotonamakaaja uhriutuu. Oletko koskaan ajatellut ihan itse elättää itsesi? 

Selventäisitkö vielä, millä perusteella olen kotona makaaja? Kotiäitiys on pirun rankkaa työtä. Mahdollista miehen työssäkäynnin ja opiskelen lasten mentyä nukkumaan turvatakseni jotenkin tulevaisuuteni. Ap