Miten ottaa teinitytön pyöristyminen nätisti puheeksi? Tänään tyttö "lintsasi" luvallani lääkärin jälkeen ja menimme vaateostoksille

Oon usein miettiny, et miksi ei vois teinien kans avoimesti jutella painosta, syömisestä, terveydestä?! Eihän sitä tarvi päin näköä huutaa että oot lihonu, nyt loppuu mussutus!

Asioista voi puhua asiallisestikin. Kysellä vähän teiniltä, muistaako syödä koulussa kunnon ruokaa. Ja että ei kannata ruokaa korvata sipseillä ja energiajuomilla. Kyllä lapset ja nuoret tarvii tietoa siitä, miten syödä niin et energiantarve täyttyy, mutta ei menis kovin yli kuitenkaa. Ja että mitä siitä seuraa, jos syö yli tarpeen. Lapsena hankittu ylipaino ei helpota ainakaan laihdutusurakkaa aikuisiällä.

Tsemppiä ap. Koittakaa löytää teinin kans joku kultainen keskitie. Ei asia varmasti hänellekään ole helppo.

Vierailija kirjoitti:

Jätäppä kuule sanomatta. Kyllä hän on varmaan tuossa iässä jo aika tietoinen kehostaan ja seuraavien vuosien aikana varmaan havahtuu tilanteeseen ja tekee jotain. Ja jos ei tee niin sitten ei tee pyytämälläkään.

Ihan vihonviimeistä alkaa lapsensa ulkomuotoa kommentoimaan. Sitä paitsi tuon pituiselle joku 80kg ei ole mitään hirveää ylipainoa. Jos tulee 10kg lisää niin sitten joo. Olen itse 170cm ja painan 82kg. En ole läski. Läskiä ON, mutta en ole lihava. Vaatteet m-l ja ihan täysin normaalin näköinen ja kokoinen olen.

Lapsesi ikäinen lisäksi vielä kasvaa muutenkin monella tapaa. Tulee lisää aikuisen naisen muotoja ym, kyllä se pyöristyminen siinä kuule tasaantuu. Kun taas se saattaa vituttaa lopun ikää jos menet tuossa ikävaiheessa vihjaamaan että perseesi on liian leveä.

170 cm ja 82 kg ja et ole läski etkä lihava? Vaan normaali 🙄

Kelpaisiko ”reippaanpuoleisesti ylipainoinen”?

Enkä kyllä tiedä mistä merkistä menee M- koko päällesi. Minä olen samanpituinen, painan 68 kg ja käytän kokoa L. Ja olen pläski.

terveellinen kotiruoka, roskaa ei syödä, liikuntaa. lähde mukaan uimaan, kuntosalille

Tietääkö tyttö sapuskoiden ja juomien erilaisista energiamääristä? Ainakin minulle selvisi vasta aikuisena eri ruokien erilaiset energiasisällöt. Hyvä olisi ollut viimeistään yläasteella ymmärtää miten ruuat näiltä osin eroaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan että on lihava. Ei se muuten tajua.

Teini tajuaa varmasti itse, että on lihava. Ei sitä tarvitse sille kertoa, kärsii jo varmasti tarpeeksi olemuksestaan.

Jos luulee pienen koon mahtuvan päälle, niin ei kyllä tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on siis noin 168cm pitkä ja painoa en osaa arvioida, paitsi että sitä on liikaa. Ehkä 80 kg? Ei tahdo mitään harrastuksia. Kavereita ei juurikaan ole, lähinnä nyhjää huoneessaan ja somettaa.

Siis äitinä annat hänen viettää kaikki illat omassa huoneessaan energiajuomaa litkien ja sipsiä mussuttaen?

Aloita katsomalla pitkään peiliin ja sen jälkeen ala vaatimaan häneltä asioita. Vanhemmuus on sitä että lapselle pidetään myös kuria, koska lapsi ei osaa pitää sitä itse.

Eli mitä tarkkaan ottaen ehdotat? Että raahaan huoneestaan ulos ja heitän hankeen huutaen että etsi kavereita, elä ! Tai ilmoitan harrastukseen, jossa ei halua käydä ja maksamme tyhjästä?

Aloittaja

Otat kännykän ja tabletin pois jos hän ei käy harrastuksissa, syö mitä tarjotaan ja tee kotitöitä.

Jos tuo ei riitä niin alat ottamaan muita hyödykkeitä pois, kunnes hän on huoneessa missä on patja lattialla ja lamppu katossa.

Lapsenkin (tai tässä tapauksessa lähes aikuisen) pitää ymmärtää, ettei kaikki elämässä tule kuin Manulle illallinen.

Tämä! Hyödykkeiden pois ottaminen. Kunpa tätä noudatettais. Mutta ei, kun voi vaikka pahoittaa mielen yhyy.

No minulta otettiin vaikka mitä "hyödykkeitä" (mm. kännykkä, kuulokkeet, jne) rangaistuksena pois kun olin teini. En voi nykyään sanoa, että siitä olisi ollut mitään hyötyä. Musiikki oli ainoa asia joka toi minulle helpotusta olooni etenkin iltaisin ennen nukkumaan menoa ja oli kamalaa, kun se vietiin minulta pois. Kerron vain, että kapinoin kahta pahemmin ja tuosta "kasvatusmenetelmästä" ei ainakaan minun kohdallani ollut mitään hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan että on lihava. Ei se muuten tajua.

Teini tajuaa varmasti itse, että on lihava. Ei sitä tarvitse sille kertoa, kärsii jo varmasti tarpeeksi olemuksestaan.

Jos luulee pienen koon mahtuvan päälle, niin ei kyllä tajua.

Tai tajuaa, mutta kieltää asian koska ei halua sitä hyväksyä. 

Koulun pitäis valistaa näitä nuoria ja järjestää kunnollinen ruokavalio. Lisäksi koululiikunnan pitäisi auttaa pitämään lapset terveenä. Valvontaa pitäisi lisätä, koska lapset syö koulussa ne karkit ja juo energiajuomat.

Olin aika kova puputtamaan herkkuja teininä, koska olen kuuluisasta ”köyhästä perheestä, jossa ei ollut kuin huonoa, halpaa ruokaa”. Kun pituuskasvu loppui, leveyskasvu jatkui. Nyt reilusti nelikymppisenä olen saavuttanut lapsesi koon ja teen aina vaan töitä ollakseni lihaksikkaampi ennemminkin kuin läski.

Inhosin ja inhoan edelleen kaikkia jumppia ja juoksuja, mutta löysin itselleni kamppailulajit. Sellaisia ei kukaan osannut mulle teininä edes ehdottaa. Onneksi tilanteen pystyi korjaamaan kolmekymppisenäkin.

Luulen, että minulla olisi vähemmän traumoja koosta, jos minut olisi opetettu syömään terveellisiä ruokia ja ohjattu liikunnan pariin. En usko, että kiukutteleva teini muistaa aikuisena pahalla sitä, että hänestä on välitetty ja huolehdittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään paljon kasviksia sekä kalaa (enkä puhu nyt kalapuikoista),  tyttö ei tykkää kummastakaan. Aina pitäisi olla lasagnea (ei missään nimessä kasvisversiota) tai lihapullia.  Kerran tein pitsan kukkakaalipohjaan ja tuli hirveä huuto että olen huijannut häntä, yäk, tilatkaa pitsa ! Joskus syö vain leipää kun (taas) oli mukamas niin pahaa ruokaa.  Jääkaapissa on aina kannu maustettua vettä janoon, mutta kinuaa mehua ja joskus ostaa niitä halpoja purkkeja omalla rahallaan, sekä pöydällä hedelmiä pikkunälkään mutta sivuuttaa ne kuin ei näkisikään. 

Ai niin ja ikä unohtui jos sillä jotain merkitystä on eli 16 vuotta. 

Aloittaja

Pitsa k u k k a k a a l i p o h j a a n ? Hyi helvet....  

Niinpä. Ollakseen hoikka ja terve ei tarkoita että ruoan pitää olla jotain pahaa hörhöruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Koulun pitäis valistaa näitä nuoria ja järjestää kunnollinen ruokavalio. Lisäksi koululiikunnan pitäisi auttaa pitämään lapset terveenä. Valvontaa pitäisi lisätä, koska lapset syö koulussa ne karkit ja juo energiajuomat.

Se on kyllä kodin ei koulun tehtåvä.

Toisen paino ei varmaan oo sun asia? Itsekäs akka.

Pyöristyminen vai pöyristyminen, kas siinä pulma.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö koetti koon m paitaa ja valitti miten tiukka se on. No niin oli, eihän lapsi saanut edes käsiä ilmaan! Ehdotin että tuon l koon ja vastaus oli että etkä tuo, en mä niin läski ole !

Kahvilassa tyttö halusi laten, jossa on siis jo itsestään runsaasti kaloreita sekä laskiaispullan. Koska oli harvinaista herkkua olla tytön kanssa kaksin kahvilla, en puuttunut valintoihinsa vaikka mieli teki ehdottaa jotain muuta sen pullan tilalle...

Kotimatkalla kävimme kaupassa ja kinusi energiajuomaa sekä sipsejä, huuto sekä mökötys tuli kun en suostunut. Olin ostanut juuri tytölle meikkejä ym ja palkitsi raivoamalla sekä haistattelemalla koska ei saanut sipsejä.

Tyttö on siis noin 168cm pitkä ja painoa en osaa arvioida, paitsi että sitä on liikaa. Ehkä 80 kg? Oli vielä pari vuotta sitten hyvin hoikka, sitten paino alkoi salakavalasti nousta. Ei tahdo mitään harrastuksia, pienempänä pelasi jalkapalloa. Minä käyn kuntosalilla ja olen koettanut houkutella mukaan, ei kiinnosta.

Kavereita ei juurikaan ole, lähinnä nyhjää huoneessaan ja somettaa.

Mitä sä kuvittelet ihan oikeasti saavasi aikaan jos alat puhua tytölle lihomisesta? Ihan oikeasti? Niinpä, et mitään muuta kuin tytön itsetunnon romahtamisen, pahimmillaan syömishäiriön.

Se mitä sä voit tehdä, on keskittyä siihen, että teillä kotona on terveellistä ja hyvää ruokaa säännöllisesti tarjolla. Että teidän yhteiset ruokailuhetket on kivoja, ja niissä ei kytätä kenenkään ruokavalintoja, vaan kaikille ollaan tasapuolisia. Siis esim. että jokainen ottaa myös salaattia tai jokaiselle on yksi jälkkäriannos. Mutta ei silleen, että muille on vapauksia, ja yhtä kytätään.

Sitten sä voit yrittää löytää sitä yhteistä liikuntalajia, mutta teinit harvoin haluaa äiteen kanssa liikkua. Jos kuitenkin olet kiva ja pidät ns. ovet auki, niin myöhemmin tytär voikin innostua kanssasi liikkumaan.

Tärkeintä on kuitenkin että tuet tytärtäsi ehdoitta ja osoitat hänelle, että hän on sinulle tärkeä ja rakas juuri sellaisena kuin on. Tyttäresi kuitenkin lopulta tekee omat valintansa tässä elämässä, ja se millä lailla puutut hänen tekemisiinsä ja varsinkin olemukseensa jättää jäljet.

Ei tarvita "laihduttamista" vaan ruokarytmin korjaaminen.

Viisi kertaa päivässä oikeaa, normaalia, tavallista ja terveellistä ruokaa. Sipsit ja energiajuomat vaan pois niin kyllähän se siitä laskee se paino.

Olisi olennaista opettaa, että herkutella saa, mutta ei joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Olin aika kova puputtamaan herkkuja teininä, koska olen kuuluisasta ”köyhästä perheestä, jossa ei ollut kuin huonoa, halpaa ruokaa”. Kun pituuskasvu loppui, leveyskasvu jatkui. Nyt reilusti nelikymppisenä olen saavuttanut lapsesi koon ja teen aina vaan töitä ollakseni lihaksikkaampi ennemminkin kuin läski.

Inhosin ja inhoan edelleen kaikkia jumppia ja juoksuja, mutta löysin itselleni kamppailulajit. Sellaisia ei kukaan osannut mulle teininä edes ehdottaa. Onneksi tilanteen pystyi korjaamaan kolmekymppisenäkin.

Luulen, että minulla olisi vähemmän traumoja koosta, jos minut olisi opetettu syömään terveellisiä ruokia ja ohjattu liikunnan pariin. En usko, että kiukutteleva teini muistaa aikuisena pahalla sitä, että hänestä on välitetty ja huolehdittu.

Painosta huomauttelu ei ole välittämistä ja huolehtimista. Jos haluaa tehdä edellä mainittuja, silloin keskittyy ennen kaikkea siihen, että tytöllä on kokonaisvaltaisesti hyvä olla, hyvä itsetunto ja hyvä olla omassa kehossaan. Terveysfasismi harvoin johtaa hyviin tuloksiin, rento ja mukava yhdessäolo ja siinä ohessa terveellisistä elämäntavoista huolehtiminen johtaa. Teinin kohdalla kannattaa muistaa, että ne kapinoi aina. Mitä enemmän äiti mussuttaa lihomisesta, sen varmemmin teini vetää salaa herkkuja.

Muikkeliini kirjoitti:

Oon usein miettiny, et miksi ei vois teinien kans avoimesti jutella painosta, syömisestä, terveydestä?! Eihän sitä tarvi päin näköä huutaa että oot lihonu, nyt loppuu mussutus!

Asioista voi puhua asiallisestikin. Kysellä vähän teiniltä, muistaako syödä koulussa kunnon ruokaa. Ja että ei kannata ruokaa korvata sipseillä ja energiajuomilla. Kyllä lapset ja nuoret tarvii tietoa siitä, miten syödä niin et energiantarve täyttyy, mutta ei menis kovin yli kuitenkaa. Ja että mitä siitä seuraa, jos syö yli tarpeen. Lapsena hankittu ylipaino ei helpota ainakaan laihdutusurakkaa aikuisiällä.

Tsemppiä ap. Koittakaa löytää teinin kans joku kultainen keskitie. Ei asia varmasti hänellekään ole helppo.

Miksi painosta pitäisi puhua? Miksi ei riitä, että puhuu terveellisistä elämäntavoista, ravinnosta, liikkumisesta, levosta ja henkisestä hyvinvoinnista?  Ne on positiivisia asioita, mutta heti kun mukaan otetaan painokyttäys, ne muuttuvat helposti negatiivisiksi, ja se paino muuttuu tärkeimmäksi asiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään paljon kasviksia sekä kalaa (enkä puhu nyt kalapuikoista),  tyttö ei tykkää kummastakaan. Aina pitäisi olla lasagnea (ei missään nimessä kasvisversiota) tai lihapullia.  Kerran tein pitsan kukkakaalipohjaan ja tuli hirveä huuto että olen huijannut häntä, yäk, tilatkaa pitsa ! Joskus syö vain leipää kun (taas) oli mukamas niin pahaa ruokaa.  Jääkaapissa on aina kannu maustettua vettä janoon, mutta kinuaa mehua ja joskus ostaa niitä halpoja purkkeja omalla rahallaan, sekä pöydällä hedelmiä pikkunälkään mutta sivuuttaa ne kuin ei näkisikään. 

Ai niin ja ikä unohtui jos sillä jotain merkitystä on eli 16 vuotta. 

Aloittaja

Sun lapsesi on masentunut.

Hae apuja.

Aloita koulupsykologista tai lääkäristä. Apua lapsellesi.

Ei toi ole pelkkä ruokajuttu,

Kerrot sille lässkille porsaalle että laihduttaa syömälakolla!

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään paljon kasviksia sekä kalaa (enkä puhu nyt kalapuikoista),  tyttö ei tykkää kummastakaan. Aina pitäisi olla lasagnea (ei missään nimessä kasvisversiota) tai lihapullia.  Kerran tein pitsan kukkakaalipohjaan ja tuli hirveä huuto että olen huijannut häntä, yäk, tilatkaa pitsa ! Joskus syö vain leipää kun (taas) oli mukamas niin pahaa ruokaa.  Jääkaapissa on aina kannu maustettua vettä janoon, mutta kinuaa mehua ja joskus ostaa niitä halpoja purkkeja omalla rahallaan, sekä pöydällä hedelmiä pikkunälkään mutta sivuuttaa ne kuin ei näkisikään. 

Ai niin ja ikä unohtui jos sillä jotain merkitystä on eli 16 vuotta. 

Aloittaja

16-vuotiaana voi olla jo liian myöhäistä, jos ei ole oppinut oikeita syömistapoja. Aivot kehittyvät nuorena ja ruokiin kehittyy riippuvuus. Jokaisen vanhemman täytyy käydä nämä taistelut lapsen ollessa pieni lapsi. Moni kasvissyöjäkin on lapsena inhonnut papuja ja porkkanaa, mutta kasviksiin on pakko tottua, että voisi säilyttää hoikkuuden.