Miten ottaa teinitytön pyöristyminen nätisti puheeksi? Tänään tyttö "lintsasi" luvallani lääkärin jälkeen ja menimme vaateostoksille

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ulkonäköön liittyvä, mitä kannattaa mainita, ovat kehut kauneudesta tai kivoista vaatteista jne. Painosta huomauttelu satuttaa loppuiäksi (kommentit muistaa ikuisesti) - siitähän tulee sellainen olo, ettei kelpaa edes äidilleen tällaisena.

HUUTONAURUA

oma äitini ei välittänyt minusta yhtään

Olin silti kaunis ja älykäs

jos on l.äski va.jakki niin ei se kehumalla siitä muutu

Sinusta tosiaan kyllä huomaa, ettei äitisi välittänyt.

P.S. Et ole älykäs.

16 vuotias tajuaa että on ylipainoinen. Miksei siitä voisi puhua ihan suoraan ja kannustaa terveellisimpiin elintapoihin? Selittää miksi ruoka on kevyempää ja sipsit vain karkkipäivinä? Ja kaikki syö samaa. 

Et pysty arvioimaan sen painoa ulkonäöstä.Uskomattoman kevyt nainen voi näyttää lihavalta olemattomalla lihasmassalla.

Mielestäni täällä on turhia ohjeita. ”Ota kauppaan mukaan ja anna teinin valita mitä kasviksia haluaa”, juurihan he olivat yhdessä kaupassa ja teini vaati sipsiä ja energiajuomaa. ”Älä painosta, vaan pyydä mukaan lenkille”, aphan kirjoitti, että on yrittänyt pyytää salille, mutta teini ei lähde. Minusta ap on tehnyt juuri niin kuin täällä koitetaan sädekehää kiillottaen neuvoa. Myöskin mielestäni typerää kieltää tekemästä ”kukkakaalipitsapohjahifistelyjä”, niin kuin vanhemmat eivät saisi enää kokeilla mitään uusia reseptejä, vaan lapsen ehdoilla pitäisi mennä.

Myös eristäytyminen, kiukuttelu ja kännykän jatkuva tuijottelu valitettavasti kuuluvat teini-ikään. Minusta suurin huolenaihe on kavereiden puute, en kylläkään tiedä, miten vanhemman tulisi siinä tilanteessa toimia.

Vierailija kirjoitti:

16 vuotias tajuaa että on ylipainoinen. Miksei siitä voisi puhua ihan suoraan ja kannustaa terveellisimpiin elintapoihin? Selittää miksi ruoka on kevyempää ja sipsit vain karkkipäivinä? Ja kaikki syö samaa. 

Meinaatko oikeasti että 16-vuotias einoita asioita tiedä?

Etkö sinä tiennyt 16- vuotiaana?

Miten vaikeaa se on edelleen tajuta, että lihavuus hyvin harvoin on tiedonpuutteen ongelma?

Eihän maailman ylipaino-ongelmaan sitten tarvitsisi kuin painaa oikein hyvä pamfletti ja jakaa kaikille, ja avot: ongelma ratkaistu!

Ei vaan oikeasti ihmetyttää miten helvetin tyhmiä ihmiset edelleen on.

Vierailija kirjoitti:

Huh! 168 cm ja 80 kg 16-vuotiaana on jo iso ongelma. Oma lapseni on samanikäinen ja -pituinen, ja olisi tosi ressukka 25 kg painavampana. Vaikea tilanne, mutta hiljaisuus ei auta lastasi. Onko mahdollista tehdä elämäntapamuutos yhdessä koko perheenä? Ehkä ravintoterapeutin avulla.

No jos paino on ainoa asia jolla lapsesi pärjää tässä maailmassa niin kyllä hän on täysi ressukka jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta lapsesi kuulostaa omalta 3-vuotiaaltani noiden herkkuraivojen ja ruoalle yököttelyjen suhteen. Nyt olisi syytä vain tehdä terveellisiä ja kevyitä ruokia, ehkö se aluksi on lapsella leipälinjaa mutta jossain vaiheessa alkaa maistua. Testatkaa paahdettuja kikherneita ja itse tehtyjä ranskalaisia (vain kikherneitä ja juureksia sekä mausteita ja HIEMAN öljyä). Falafeleja, tacosalaattia, tortilloja... Leiväksi ruisleipää ja jääkaappiin vain yhtä lajia päällysteitä (leikkelettä tai juustoa ja toki kasviksia). Herkkuna marjat ja kermavaahto on jo paljon parempi kuin mokkapalat.

Älä missään nimessä koskaan huomauta painosta vaan ottakaa se koko perheen elämäntapana. Herkuttelun olisi syytä pysyä sallittuna eikä vetää heti överiksi, ettei mitään sokeriherkkuja vaan ainoastaan pikkuisen parempia vaihtoehtoja.

Mikä ihmeen neuvo tää on? Tortillija ja tacoja painonhallintaan, vehnähiilaria ja suolaa.

Meillä painitaan samojen ongelmien kanssa. Minä, mies ja tytär hoikkia, mies käy salilla ja tyttö tanssitunneilla, minä saan hyötyliikuntaa kun nostelen mummoja. Ja sitten on poika, joka ei tahdo harrastaa mitään muuta kuin kännykkä kädessä möllöttämistä ja syömistä. Vähän väliä rapisee leipäpussi ketittiössä ja ihan normaalista kotiruuasta valittaa, että on p""aa kun ei ole hampurilaisia tai pizzaa.  Limsa ja energiajuoma ovat jumalten juomaa, mikään muu ei kelpaa. Poika on nyt 14v ja tätä painoasiaa on vatvottu mm. koululääkärin kanssa nyt  kolme vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh! 168 cm ja 80 kg 16-vuotiaana on jo iso ongelma. Oma lapseni on samanikäinen ja -pituinen, ja olisi tosi ressukka 25 kg painavampana. Vaikea tilanne, mutta hiljaisuus ei auta lastasi. Onko mahdollista tehdä elämäntapamuutos yhdessä koko perheenä? Ehkä ravintoterapeutin avulla.

No jos paino on ainoa asia jolla lapsesi pärjää tässä maailmassa niin kyllä hän on täysi ressukka jo nyt.

Ei se ole 80kg vaan tökerö arvio.

Vierailija kirjoitti:

Et pysty arvioimaan sen painoa ulkonäöstä.Uskomattoman kevyt nainen voi näyttää lihavalta olemattomalla lihasmassalla.

Sittenhän meidän on turha huolehtia kenenkään painosta, koska emme voi sitä arvioida. Järkipuhetta!

En ole ikänään ollut ylipainonen, mitta muistan kyllä, kun oltiin ala-asteikäsiä, äiti joskus mainitsi, että on huolissaan, kun siskon kaa liikutaan niin vähän (ja voin sanoo, ettri se ees oo mtn näihin nykyajan lapsiin ja nuoriin, jotka ei oikeedti liiku juuri ollenkaan). Minusta tuo oli fiksusti ja kauniisti ilmastu, mietittiin viel yhessä, mitä vois ruveta tekemään. Ruvettiin sit käymää siskon kaa lenkeillä ja hiihtämään.

Ei todellakaan normaalille ihmiselle jää traumoja, jos asian nätisti ottaa puheeks. Itsekin rakastan nykyään liikuntaa ja harrastan sitä jossain muotoa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Täh mun teinityttö on jotain 172 cm pitkä ja painaa ehkä n. 75kg ainakin. Ei kyllä läksiksi kukaan varmaan haukkuisi kun näkis. Ollaan ihmetelty kummatkin miten ei oikeastaan näytä edes lihavalta, ei edes omasta mielestään, vaikka on noin paljon kiloja. Hoikka ei tietenkään ole ja ehkä silmämääräisesti n. 5 kg max ylimääräistä. Tietysti ihmisissä on huimasti eroja millä kiloilla näyttää miltäkin ja eihän kaikkien tarvitse nyt niin hoikkia ollakaan kunhan ei läskikään.

Niin se maailma muuttuu. Kun olin teini ysärillä, painostani puhuttiin niin kotona kuin koulussakin. Olin 166 cm ja painavimmillani noin 60 kg. Olin juuri kuten kuvailit tytärtäsi: muutama kilo ylimääräistä. Olin itse asiassa luokkani toiseksi paksuin.

Sitten kun laihdutin 55-kiloiseksi, sanoivat kaikki äitiäni myöten, että nyt olet juuri sopiva, älä laihduta enempää. Silloin oli ehkä tiukempi raami, miltä tytön piti näyttää.

Nykyään olen päälle 40 ja painan edelleen 55-60. En osaa olla siitä pahoillani tai kokea itseäni alistetuksi.

Mulle ainakin jäi traumoja, kun lapsena ja teininä kukaan ei huomauttanut painosta (paitsi kiusaajat), vaan hoettiin liikunnan tärkeydestä. Liiku, liiku, lenkille, hiihtämään, ulos ulos jne.

Koska olen sen verran anarkisti-luonne että suorat käskyt vituttaa, menin ulos lukemaan. Tai rappukäytävään. Teininä tosin kävelin laput korvilla tai sitten istuin vaan jossain ostarilla.

Nykyäänkään en pidä liikunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh mun teinityttö on jotain 172 cm pitkä ja painaa ehkä n. 75kg ainakin. Ei kyllä läksiksi kukaan varmaan haukkuisi kun näkis. Ollaan ihmetelty kummatkin miten ei oikeastaan näytä edes lihavalta, ei edes omasta mielestään, vaikka on noin paljon kiloja. Hoikka ei tietenkään ole ja ehkä silmämääräisesti n. 5 kg max ylimääräistä. Tietysti ihmisissä on huimasti eroja millä kiloilla näyttää miltäkin ja eihän kaikkien tarvitse nyt niin hoikkia ollakaan kunhan ei läskikään.

Niin se maailma muuttuu. Kun olin teini ysärillä, painostani puhuttiin niin kotona kuin koulussakin. Olin 166 cm ja painavimmillani noin 60 kg. Olin juuri kuten kuvailit tytärtäsi: muutama kilo ylimääräistä. Olin itse asiassa luokkani toiseksi paksuin.

Sitten kun laihdutin 55-kiloiseksi, sanoivat kaikki äitiäni myöten, että nyt olet juuri sopiva, älä laihduta enempää. Silloin oli ehkä tiukempi raami, miltä tytön piti näyttää.

Nykyään olen päälle 40 ja painan edelleen 55-60. En osaa olla siitä pahoillani tai kokea itseäni alistetuksi.

Juu ja minä olin 173cm ja 60kg ja lukion terveydenhoitajaa myöten haukuttiin lihavaksi. Onneksi vanhempien ja yhteiskunnan tuella olen nykyään 45kg ja komea rikas puoliso sekä kauniit 4 lasta. Edelleen kadulla ihmiset kääntyvät katsomaan minua kauniin perheeni ja hoikan ulkomuotoni takia. Kyllähän tästä osteoporoosin saa ja iho rypistyi kasvoista ennen aikojaan, mutta kukapa ei pikku botoxiin välillä turvautuisi, hih.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin jäi traumoja, kun lapsena ja teininä kukaan ei huomauttanut painosta (paitsi kiusaajat), vaan hoettiin liikunnan tärkeydestä. Liiku, liiku, lenkille, hiihtämään, ulos ulos jne.

Koska olen sen verran anarkisti-luonne että suorat käskyt vituttaa, menin ulos lukemaan. Tai rappukäytävään. Teininä tosin kävelin laput korvilla tai sitten istuin vaan jossain ostarilla.

Nykyäänkään en pidä liikunnasta.

Minä olin anorektinen ja en liikkunut sohvalta ja tietokoneelta minnekään. Ihan kuten ap:n tyttären tapauksessa, olisin toivonut, että joku kyselisi henkisestä voinnista, eikä keskittyisi joko ihailemaan tai kauhistelemaan painoa, koska se on bensaa syömishäiriön liekkeihin (oli sitten anoreksia, bulimia, bed tai mikä hyvänsä).

Ja siis liikunnalla ei todellakaan laihduteta painoa normaaliksi, vaan syömällä tavallista monipuolista ruokaa. Mukava liikuntaharrastus (vaikka pokemon go tai koiran lenkitys) toki tukee syömisem hallibtaa, koska se lisää henkistä hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh mun teinityttö on jotain 172 cm pitkä ja painaa ehkä n. 75kg ainakin. Ei kyllä läksiksi kukaan varmaan haukkuisi kun näkis. Ollaan ihmetelty kummatkin miten ei oikeastaan näytä edes lihavalta, ei edes omasta mielestään, vaikka on noin paljon kiloja. Hoikka ei tietenkään ole ja ehkä silmämääräisesti n. 5 kg max ylimääräistä. Tietysti ihmisissä on huimasti eroja millä kiloilla näyttää miltäkin ja eihän kaikkien tarvitse nyt niin hoikkia ollakaan kunhan ei läskikään.

Niin se maailma muuttuu. Kun olin teini ysärillä, painostani puhuttiin niin kotona kuin koulussakin. Olin 166 cm ja painavimmillani noin 60 kg. Olin juuri kuten kuvailit tytärtäsi: muutama kilo ylimääräistä. Olin itse asiassa luokkani toiseksi paksuin.

Sitten kun laihdutin 55-kiloiseksi, sanoivat kaikki äitiäni myöten, että nyt olet juuri sopiva, älä laihduta enempää. Silloin oli ehkä tiukempi raami, miltä tytön piti näyttää.

Nykyään olen päälle 40 ja painan edelleen 55-60. En osaa olla siitä pahoillani tai kokea itseäni alistetuksi.

Trololooo, älä viitsi kirjoittaa tällaista sontaa asialliseen ketjuun. Joku teini vielä ottaa juttusi tosissaan.

Ap:lle taas vinkkinä, että herkkuja herkkupäivänä ja muuten keskityt tyttösi hyvinvointiin henkisellä puolella. Näytät, että hän kelpaa sellaisena kuin on, syötte tavallista monipuolista ruokaa ja et anna tytön enää haistatella sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh mun teinityttö on jotain 172 cm pitkä ja painaa ehkä n. 75kg ainakin. Ei kyllä läksiksi kukaan varmaan haukkuisi kun näkis. Ollaan ihmetelty kummatkin miten ei oikeastaan näytä edes lihavalta, ei edes omasta mielestään, vaikka on noin paljon kiloja. Hoikka ei tietenkään ole ja ehkä silmämääräisesti n. 5 kg max ylimääräistä. Tietysti ihmisissä on huimasti eroja millä kiloilla näyttää miltäkin ja eihän kaikkien tarvitse nyt niin hoikkia ollakaan kunhan ei läskikään.

Niin se maailma muuttuu. Kun olin teini ysärillä, painostani puhuttiin niin kotona kuin koulussakin. Olin 166 cm ja painavimmillani noin 60 kg. Olin juuri kuten kuvailit tytärtäsi: muutama kilo ylimääräistä. Olin itse asiassa luokkani toiseksi paksuin.

Sitten kun laihdutin 55-kiloiseksi, sanoivat kaikki äitiäni myöten, että nyt olet juuri sopiva, älä laihduta enempää. Silloin oli ehkä tiukempi raami, miltä tytön piti näyttää.

Nykyään olen päälle 40 ja painan edelleen 55-60. En osaa olla siitä pahoillani tai kokea itseäni alistetuksi.

Juu ja minä olin 173cm ja 60kg ja lukion terveydenhoitajaa myöten haukuttiin lihavaksi. Onneksi vanhempien ja yhteiskunnan tuella olen nykyään 45kg ja komea rikas puoliso sekä kauniit 4 lasta. Edelleen kadulla ihmiset kääntyvät katsomaan minua kauniin perheeni ja hoikan ulkomuotoni takia. Kyllähän tästä osteoporoosin saa ja iho rypistyi kasvoista ennen aikojaan, mutta kukapa ei pikku botoxiin välillä turvautuisi, hih.

Miksi trollaat ja vihaat normaalipainoisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh mun teinityttö on jotain 172 cm pitkä ja painaa ehkä n. 75kg ainakin. Ei kyllä läksiksi kukaan varmaan haukkuisi kun näkis. Ollaan ihmetelty kummatkin miten ei oikeastaan näytä edes lihavalta, ei edes omasta mielestään, vaikka on noin paljon kiloja. Hoikka ei tietenkään ole ja ehkä silmämääräisesti n. 5 kg max ylimääräistä. Tietysti ihmisissä on huimasti eroja millä kiloilla näyttää miltäkin ja eihän kaikkien tarvitse nyt niin hoikkia ollakaan kunhan ei läskikään.

Niin se maailma muuttuu. Kun olin teini ysärillä, painostani puhuttiin niin kotona kuin koulussakin. Olin 166 cm ja painavimmillani noin 60 kg. Olin juuri kuten kuvailit tytärtäsi: muutama kilo ylimääräistä. Olin itse asiassa luokkani toiseksi paksuin.

Sitten kun laihdutin 55-kiloiseksi, sanoivat kaikki äitiäni myöten, että nyt olet juuri sopiva, älä laihduta enempää. Silloin oli ehkä tiukempi raami, miltä tytön piti näyttää.

Nykyään olen päälle 40 ja painan edelleen 55-60. En osaa olla siitä pahoillani tai kokea itseäni alistetuksi.

Trololooo, älä viitsi kirjoittaa tällaista sontaa asialliseen ketjuun. Joku teini vielä ottaa juttusi tosissaan.

Ap:lle taas vinkkinä, että herkkuja herkkupäivänä ja muuten keskityt tyttösi hyvinvointiin henkisellä puolella. Näytät, että hän kelpaa sellaisena kuin on, syötte tavallista monipuolista ruokaa ja et anna tytön enää haistatella sinulle.

En trollaa. Minua oikeasti pidettiin pyöreänä teininä 90-luvun alussa, kun painoin 60 kg. Äitikin käski laihduttaa. Se sattui. Kuten totesin, ajat ovat muuttuneet ja nykyään ei raami ole enää läheskään niin ahdas.

Mutta ei pitäisi mielestäni myöskään sulkea silmiään tosiasioilta. Jos murrosikäisen (tai aikuisen) bmi on yli 25, minun mielestäni voi ja saa puhua lievästä ylipainosta. Kuitenkin on fakta, että mitä nuorempana ylipaino tulee, sitä hankalampaa on päästä normaalipainon puolelle enää ikinä. Rasvasolut ovat sitkeitä. Anteeksi nyt, jos loukkaan teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh mun teinityttö on jotain 172 cm pitkä ja painaa ehkä n. 75kg ainakin. Ei kyllä läksiksi kukaan varmaan haukkuisi kun näkis. Ollaan ihmetelty kummatkin miten ei oikeastaan näytä edes lihavalta, ei edes omasta mielestään, vaikka on noin paljon kiloja. Hoikka ei tietenkään ole ja ehkä silmämääräisesti n. 5 kg max ylimääräistä. Tietysti ihmisissä on huimasti eroja millä kiloilla näyttää miltäkin ja eihän kaikkien tarvitse nyt niin hoikkia ollakaan kunhan ei läskikään.

Niin se maailma muuttuu. Kun olin teini ysärillä, painostani puhuttiin niin kotona kuin koulussakin. Olin 166 cm ja painavimmillani noin 60 kg. Olin juuri kuten kuvailit tytärtäsi: muutama kilo ylimääräistä. Olin itse asiassa luokkani toiseksi paksuin.

Sitten kun laihdutin 55-kiloiseksi, sanoivat kaikki äitiäni myöten, että nyt olet juuri sopiva, älä laihduta enempää. Silloin oli ehkä tiukempi raami, miltä tytön piti näyttää.

Nykyään olen päälle 40 ja painan edelleen 55-60. En osaa olla siitä pahoillani tai kokea itseäni alistetuksi.

Juu ja minä olin 173cm ja 60kg ja lukion terveydenhoitajaa myöten haukuttiin lihavaksi. Onneksi vanhempien ja yhteiskunnan tuella olen nykyään 45kg ja komea rikas puoliso sekä kauniit 4 lasta. Edelleen kadulla ihmiset kääntyvät katsomaan minua kauniin perheeni ja hoikan ulkomuotoni takia. Kyllähän tästä osteoporoosin saa ja iho rypistyi kasvoista ennen aikojaan, mutta kukapa ei pikku botoxiin välillä turvautuisi, hih.

Miksi trollaat ja vihaat normaalipainoisuutta?

Sarkasmi on näköjään vaikea taiteenlaji...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh mun teinityttö on jotain 172 cm pitkä ja painaa ehkä n. 75kg ainakin. Ei kyllä läksiksi kukaan varmaan haukkuisi kun näkis. Ollaan ihmetelty kummatkin miten ei oikeastaan näytä edes lihavalta, ei edes omasta mielestään, vaikka on noin paljon kiloja. Hoikka ei tietenkään ole ja ehkä silmämääräisesti n. 5 kg max ylimääräistä. Tietysti ihmisissä on huimasti eroja millä kiloilla näyttää miltäkin ja eihän kaikkien tarvitse nyt niin hoikkia ollakaan kunhan ei läskikään.

Niin se maailma muuttuu. Kun olin teini ysärillä, painostani puhuttiin niin kotona kuin koulussakin. Olin 166 cm ja painavimmillani noin 60 kg. Olin juuri kuten kuvailit tytärtäsi: muutama kilo ylimääräistä. Olin itse asiassa luokkani toiseksi paksuin.

Sitten kun laihdutin 55-kiloiseksi, sanoivat kaikki äitiäni myöten, että nyt olet juuri sopiva, älä laihduta enempää. Silloin oli ehkä tiukempi raami, miltä tytön piti näyttää.

Nykyään olen päälle 40 ja painan edelleen 55-60. En osaa olla siitä pahoillani tai kokea itseäni alistetuksi.

Juu ja minä olin 173cm ja 60kg ja lukion terveydenhoitajaa myöten haukuttiin lihavaksi. Onneksi vanhempien ja yhteiskunnan tuella olen nykyään 45kg ja komea rikas puoliso sekä kauniit 4 lasta. Edelleen kadulla ihmiset kääntyvät katsomaan minua kauniin perheeni ja hoikan ulkomuotoni takia. Kyllähän tästä osteoporoosin saa ja iho rypistyi kasvoista ennen aikojaan, mutta kukapa ei pikku botoxiin välillä turvautuisi, hih.

Miksi trollaat ja vihaat normaalipainoisuutta?

Sarkasmi on näköjään vaikea taiteenlaji...

Se on. Nyt sulla meni trollauksen puolelle.