Miten ottaa teinitytön pyöristyminen nätisti puheeksi? Tänään tyttö "lintsasi" luvallani lääkärin jälkeen ja menimme vaateostoksille

Potkase sitä naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Potkase sitä naamaan.

Potkisin kahdesti.

Minkä ikäinen tuo neiti mahtaa olla, kun saa vielä liki itkupotkuraivareita kaupassa uhmaikäisen malliin? Jos sillä likalla on yhtään älliä päässä, niin se kyllä ymmärtää itsekin olevansa paksukainen, mutta sitä karvasta totuutta, joka iski silmille vaatekaupassa, on ensin pureskeltava hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on siis noin 168cm pitkä ja painoa en osaa arvioida, paitsi että sitä on liikaa. Ehkä 80 kg? Ei tahdo mitään harrastuksia. Kavereita ei juurikaan ole, lähinnä nyhjää huoneessaan ja somettaa.

Siis äitinä annat hänen viettää kaikki illat omassa huoneessaan energiajuomaa litkien ja sipsiä mussuttaen?

Aloita katsomalla pitkään peiliin ja sen jälkeen ala vaatimaan häneltä asioita. Vanhemmuus on sitä että lapselle pidetään myös kuria, koska lapsi ei osaa pitää sitä itse.

Eli mitä tarkkaan ottaen ehdotat? Että raahaan huoneestaan ulos ja heitän hankeen huutaen että etsi kavereita, elä ! Tai ilmoitan harrastukseen, jossa ei halua käydä ja maksamme tyhjästä?

Aloittaja

Ei, mutta voit esim. lähteä siitä energiajuomien kieltämisestä/rajoittamisesta. Sama koskee sipsejä tai napostelua. 16-vuotiaalla on tyypillisesti omaa rahaa, joten saattaa hankkia niitä itse, mutta asiasta voi keskustella. Viime kädessä ihmisen pitää itse ymmärtää terveiden elämäntapojen merkitys, ennenkaikkea vakuuttua niistä.

Älkää provoa enää ruokkiko.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö koetti koon m paitaa ja valitti miten tiukka se on. No niin oli, eihän lapsi saanut edes käsiä ilmaan! Ehdotin että tuon l koon ja vastaus oli että etkä tuo, en mä niin läski ole !

Kahvilassa tyttö halusi laten, jossa on siis jo itsestään runsaasti kaloreita sekä laskiaispullan. Koska oli harvinaista herkkua olla tytön kanssa kaksin kahvilla, en puuttunut valintoihinsa vaikka mieli teki ehdottaa jotain muuta sen pullan tilalle...

Kotimatkalla kävimme kaupassa ja kinusi energiajuomaa sekä sipsejä, huuto sekä mökötys tuli kun en suostunut. Olin ostanut juuri tytölle meikkejä ym ja palkitsi raivoamalla sekä haistattelemalla koska ei saanut sipsejä.

Tyttö on siis noin 168cm pitkä ja painoa en osaa arvioida, paitsi että sitä on liikaa. Ehkä 80 kg? Oli vielä pari vuotta sitten hyvin hoikka, sitten paino alkoi salakavalasti nousta. Ei tahdo mitään harrastuksia, pienempänä pelasi jalkapalloa. Minä käyn kuntosalilla ja olen koettanut houkutella mukaan, ei kiinnosta.

Kavereita ei juurikaan ole, lähinnä nyhjää huoneessaan ja somettaa.

Mun mielestä siellä kahvilassa voi ottaa latten ja pullan, jos kahvilassa ei käydä viikottain. Isompi kysymys on, mitä sieltä marketista lähtee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni täällä on turhia ohjeita. ”Ota kauppaan mukaan ja anna teinin valita mitä kasviksia haluaa”, juurihan he olivat yhdessä kaupassa ja teini vaati sipsiä ja energiajuomaa. ”Älä painosta, vaan pyydä mukaan lenkille”, aphan kirjoitti, että on yrittänyt pyytää salille, mutta teini ei lähde. Minusta ap on tehnyt juuri niin kuin täällä koitetaan sädekehää kiillottaen neuvoa. Myöskin mielestäni typerää kieltää tekemästä ”kukkakaalipitsapohjahifistelyjä”, niin kuin vanhemmat eivät saisi enää kokeilla mitään uusia reseptejä, vaan lapsen ehdoilla pitäisi mennä.

Myös eristäytyminen, kiukuttelu ja kännykän jatkuva tuijottelu valitettavasti kuuluvat teini-ikään. Minusta suurin huolenaihe on kavereiden puute, en kylläkään tiedä, miten vanhemman tulisi siinä tilanteessa toimia.

Teini oli mukana kaupassa, mutta onko sen teinin kanssa keskusteltu etukäteen, mitä syötäisiin? Kysyttiinkö teiniltä, mitä kasviksia haluaisit ja miten laitettuna vai keräsikö äiti vain kärryyn ne, mitä itse halusi ja teini sitten ostosten lopulla tylsistyneenä ja äidin yksinvaltaan kyllästyneenä alkoi kiukutella sipsien ja energiajuomien perään? Se, että äiti on hurahtanut salitreeniin ja yrittää tartuttaa sitä omaa hurahdustaa teiniin eli ole sama kuin että mentäisiin tekemään jotain yhdessä, mistä se teini nauttii tai mikä ei ainakaan ole sille teinille täysin vastenmielistä. Anteeksi nyt, mutta haluaisitko itse ensimmäisenä lähteä salifanaatikkoäitisi kanssan tekemään äidin lempijuttua äidin määräämänä, jos olisit sohvaperuna teini? Että voisiko sitä miettiä juurikin jonkun kävelylenkin tai muun yhdessä, eikä yrittää pakottaa teinille niitä omia mieltymyksiään.

Tuosta aloituksesta enemmin saa se käsityksen, että äiti on joitain vuosia sitten kokenut terveellisyysherätyksen, käy aktiivisesti salilla ja syö blogigurujen ohjeiden mukaan lähes yliterveellisesti. Teinillä on muutenkin hankala vaihe menossa, äiti hösää omaa salitreeniterveysintoaan ja yrittää väen väkisin pakottaa teinin siihen samaan ja teini pistää kampoihin kahta kovemmin. Kyllä nyt nimenomaan pitäisi palata siihen normiarkeen, jossa tehtäisii yhdessä ja yhteisellä päätöksellä maistuvaa ja perusterveellisä, tavallista kotiruokaa ja syötäisiin ihan oikeita herkkuja silloin tällöin. Ja tehtäisiin yhdessä asioita, joista kaikki nauttii, ei vain se äiti. Eikä tehtäisi siitä syömisestä ja liikunnasta elämää suurempaa asiaa vaan syötäisiin säännöllisesti perusterveellistä ruokaa tarpeeksi ja tehtäisiin yhdessä kivoja liikunnallisia juttua, vaikkei välttämättä hikipäässä ja lihaskasvu tai kunnon kohotus tavoitteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ulkonäköön liittyvä, mitä kannattaa mainita, ovat kehut kauneudesta tai kivoista vaatteista jne. Painosta huomauttelu satuttaa loppuiäksi (kommentit muistaa ikuisesti) - siitähän tulee sellainen olo, ettei kelpaa edes äidilleen tällaisena.

HUUTONAURUA

oma äitini ei välittänyt minusta yhtään

Olin silti kaunis ja älykäs

jos on l.äski va.jakki niin ei se kehumalla siitä muutu

Sinusta tosiaan kyllä huomaa, ettei äitisi välittänyt.

P.S. Et ole älykäs.

Olen älykäs

jouduin muuttamaan kotoa 16 vuotiaana.

kyllä minullakin alkoi paino nousta.

En ollut henkisesti tarpeeksi vahva ollakseni pulska.

Paastosin ja opettelin syömään oikein,

mikä oli vaikeaa , olin kasvissyöjä 80-luvulla.

Kävin lukion ja ammattikoulun lainan ja opintotuen avulla.

Kaikki joulut, lomat yksin opiskelijakämpässä.

Olen älykäs, ihmiset lellivät lapsensa piloille

lihava teini menettää nuoruutensa:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ulkonäköön liittyvä, mitä kannattaa mainita, ovat kehut kauneudesta tai kivoista vaatteista jne. Painosta huomauttelu satuttaa loppuiäksi (kommentit muistaa ikuisesti) - siitähän tulee sellainen olo, ettei kelpaa edes äidilleen tällaisena.

HUUTONAURUA

oma äitini ei välittänyt minusta yhtään

Olin silti kaunis ja älykäs

jos on l.äski va.jakki niin ei se kehumalla siitä muutu

Sinusta tosiaan kyllä huomaa, ettei äitisi välittänyt.

P.S. Et ole älykäs.

Olen älykäs

jouduin muuttamaan kotoa 16 vuotiaana.

kyllä minullakin alkoi paino nousta.

En ollut henkisesti tarpeeksi vahva ollakseni pulska.

Paastosin ja opettelin syömään oikein,

mikä oli vaikeaa , olin kasvissyöjä 80-luvulla.

Kävin lukion ja ammattikoulun lainan ja opintotuen avulla.

Kaikki joulut, lomat yksin opiskelijakämpässä.

Olen älykäs, ihmiset lellivät lapsensa piloille

lihava teini menettää nuoruutensa:(

kaikki on äidin syytä lasta ei saa pakottaa luopumaan herkuista

Teinillä on muutenkin hankala vaihe menossa, äiti hösää omaa salitreeniterveysintoaan ja yrittää väen väkisin pakottaa teinin siihen samaan ja teini pistää kampoihin kahta kovemmin. Kyllä nyt nimenomaan pitäisi palata siihen normiarkeen, jossa tehtäisii yhdessä ja yhteisellä päätöksellä maistuvaa ja perusterveellisä, tavallista kotiruokaa ja syötäisiin ihan oikeita herkkuja silloin tällöin. Ja tehtäisiin yhdessä asioita, joista kaikki nauttii, ei vain se äiti. Eikä tehtäisi siitä syömisestä ja liikunnasta elämää suurempaa asiaa vaan syötäisiin säännöllisesti perusterveellistä ruokaa tarpeeksi ja tehtäisiin yhdessä kivoja liikunnallisia juttua, vaikkei välttämättä hikipäässä ja lihaskasvu tai kunnon kohotus tavoitteena.

Ihminenhän ei ole vastuussa läskeistään

vaan äiti on syyllinen läskiyteen

vaan koulu on syyllinen läskiyteen

vaan sipilä on syyllinen läskiyteen

Vierailija kirjoitti:

Ihminenhän ei ole vastuussa läskeistään

vaan äiti on syyllinen läskiyteen

vaan koulu on syyllinen läskiyteen

vaan sipilä on syyllinen läskiyteen

Sinusta tosiaan kyllä huomaa, ettei äitisi välittänyt.

P.S. Et ole älykäs.

Kuka kommentoi:

Sinusta kyllä huomaa ettei äitisi välittänyt

Mitä ihmispetoja täällä on?

vain oma läskipullervo on tärkeä..muiden kersoista viis...

Pikkusiskolleni sanoin että "sulla on p-se levinnyt." Ei kai siihen muuta tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ulkonäköön liittyvä, mitä kannattaa mainita, ovat kehut kauneudesta tai kivoista vaatteista jne. Painosta huomauttelu satuttaa loppuiäksi (kommentit muistaa ikuisesti) - siitähän tulee sellainen olo, ettei kelpaa edes äidilleen tällaisena.

HUUTONAURUA

oma äitini ei välittänyt minusta yhtään

Olin silti kaunis ja älykäs

jos on l.äski va.jakki niin ei se kehumalla siitä muutu

Sinusta tosiaan kyllä huomaa, ettei äitisi välittänyt.

P.S. Et ole älykäs.

Olen älykäs

jouduin muuttamaan kotoa 16 vuotiaana.

kyllä minullakin alkoi paino nousta.

En ollut henkisesti tarpeeksi vahva ollakseni pulska.

Paastosin ja opettelin syömään oikein,

mikä oli vaikeaa , olin kasvissyöjä 80-luvulla.

Kävin lukion ja ammattikoulun lainan ja opintotuen avulla.

Kaikki joulut, lomat yksin opiskelijakämpässä.

Olen älykäs, ihmiset lellivät lapsensa piloille

lihava teini menettää nuoruutensa:(

kaikki on äidin syytä lasta ei saa pakottaa luopumaan herkuista

Teinillä on muutenkin hankala vaihe menossa, äiti hösää omaa salitreeniterveysintoaan ja yrittää väen väkisin pakottaa teinin siihen samaan ja teini pistää kampoihin kahta kovemmin. Kyllä nyt nimenomaan pitäisi palata siihen normiarkeen, jossa tehtäisii yhdessä ja yhteisellä päätöksellä maistuvaa ja perusterveellisä, tavallista kotiruokaa ja syötäisiin ihan oikeita herkkuja silloin tällöin. Ja tehtäisiin yhdessä asioita, joista kaikki nauttii, ei vain se äiti. Eikä tehtäisi siitä syömisestä ja liikunnasta elämää suurempaa asiaa vaan syötäisiin säännöllisesti perusterveellistä ruokaa tarpeeksi ja tehtäisiin yhdessä kivoja liikunnallisia juttua, vaikkei välttämättä hikipäässä ja lihaskasvu tai kunnon kohotus tavoitteena.

Luetun ymmärtäminen

vei just pullervon ostamaan vaatteita ja meikkejä

tarjos pulla kahvit?

Ei oo huonoo äitii nähnytkään

Mun mielestä painosta huomauttelusta ei tule olemaan mitään todellista hyötyä. Meitä ympäröi  laihdutukseen painostava kulttuuri, ja silti lihavuutta on enemmän kuin ikinä, joten tästä voitaneen vetää johtopäätöksen, että ei se painosta huomauttelu mitään auta.

En keksi muuta tuohon kuin, että sitä perus ruokaa vaan kevennetään pikkuhiljaa ja ruokaa laitetaan muutenkin vähemmän tarjolle. Esim jossain brittiläisessä telkkari ohjelmassa oli perunamuusista kaksi versioita, toinen perus maito+voi ja toisessa korvattu nämä kermalla. Lopputulos oli, että kermaversion kokonais kalorimäärä oli pienempi. Tää on vaan esimerkki, tottakai olisi paras vaihtaa muusi keitettyihin perunoihin, mutta esim, jos teet lasgnen itse, niin pikkuhiljaa vähennät esim. juuston määrää. Tai jos teinillesi menisi läpi (siis suostuisiko syömään? ei tarvii mitenkään salaa huijata), että pieni osa jauhelihasta vaihdetaan porkkanaraasteeseen, soijarouheeseen (<- tästä ei tuu kyllä ihan hirveetä säästöä), kukkakaalin, johonkin muuhun kevyempään, tai onko mahdollista keventää maitokastikkeen koostumusta? Jos tekee lihapullat itse, niin voi miettiä, voiko niihin lisätä jotain. Jos ostatte pussissa, niin missä merkissä olisi vähiten energiaa. Voiko jääkaapissa olla lautasella aina valmiina porkkana tikkuja? Voiko sipsejä olla vähemmän tarjolla ja osan siitä korvata dipattavilla kasviksilla? Tästä tulee kyllä ylimääräistä tiskiä ja hommaa, mutta voiko päivälliseen ranskalaistyyliin sisältyä alkukeitto/salaatti ja sitten vasta tarjotaan pääruoka, silloin ei jaksa syyä niin paljon sitä pääruokaa.  Vaikeetahan tuo on jos on kiukutteleva teini, saat sympatiani. Hän vaikuttaa aika lapselliseltakin, mutta voi aikuistua aika nopeastikkin. Itse en enää tuon ikäisenä asunut kotona, vaan lähdin toiseen kaupunkiin opiskelemaan, joten osittain vaikea samaistua tommoseen tuittuiluun.

Kaikille niille, jotka jankuttaa, että ap:n pitää lähteä teininsä kanssa yhdessä jonnekin tekeen jotain kivaa ja liikunnallista, pitäis muistaa et kaikille teinelle se ei vaan käy. Teinin aivot on semmoset, että kaikki tuntuu nololta niin ei siitä yhteisestä liikunta kokemuksesta välttämättä tuu niin kivaa. Minut pakotettiin teininä n. kerran viikossa vanhempien kanssa kävelylle, se oli hirveää. Sen verran antoivat löysää, että sain kulkea sellaisen välimatkan päässä jäljessä, että emme vaikuttaneet samalta seurueelta, kun pidin sitä niin nolona, että olen äidin ja isin kanssa pihalla. (Joo tähän oli ihan tyhmää, mutta teinit on) Sitten kun löysin semmoisen kaverin, kenen kanssa tulinkin tosi hyvin juttuun, niin aloimmekin käymään lenkeillä joka päivä (5-10km), kun meillä oli niin paljon puhuttavaa yhdessä ja laajensimme sitten vielä saliharjoitteluun, hiihtoon, ja vesijuoksuun (mummoharrastus, mutta mainio jutusteluun, kun meni hallille siihen aikaan kun siellä ei ollut ketään)

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä painosta huomauttelusta ei tule olemaan mitään todellista hyötyä. Meitä ympäröi  laihdutukseen painostava kulttuuri, ja silti lihavuutta on enemmän kuin ikinä, joten tästä voitaneen vetää johtopäätöksen, että ei se painosta huomauttelu mitään auta.

En keksi muuta tuohon kuin, että sitä perus ruokaa vaan kevennetään pikkuhiljaa ja ruokaa laitetaan muutenkin vähemmän tarjolle. Esim jossain brittiläisessä telkkari ohjelmassa oli perunamuusista kaksi versioita, toinen perus maito+voi ja toisessa korvattu nämä kermalla. Lopputulos oli, että kermaversion kokonais kalorimäärä oli pienempi. Tää on vaan esimerkki, tottakai olisi paras vaihtaa muusi keitettyihin perunoihin, mutta esim, jos teet lasgnen itse, niin pikkuhiljaa vähennät esim. juuston määrää. Tai jos teinillesi menisi läpi (siis suostuisiko syömään? ei tarvii mitenkään salaa huijata), että pieni osa jauhelihasta vaihdetaan porkkanaraasteeseen, soijarouheeseen (<- tästä ei tuu kyllä ihan hirveetä säästöä), kukkakaalin, johonkin muuhun kevyempään, tai onko mahdollista keventää maitokastikkeen koostumusta? Jos tekee lihapullat itse, niin voi miettiä, voiko niihin lisätä jotain. Jos ostatte pussissa, niin missä merkissä olisi vähiten energiaa. Voiko jääkaapissa olla lautasella aina valmiina porkkana tikkuja? Voiko sipsejä olla vähemmän tarjolla ja osan siitä korvata dipattavilla kasviksilla? Tästä tulee kyllä ylimääräistä tiskiä ja hommaa, mutta voiko päivälliseen ranskalaistyyliin sisältyä alkukeitto/salaatti ja sitten vasta tarjotaan pääruoka, silloin ei jaksa syyä niin paljon sitä pääruokaa.  Vaikeetahan tuo on jos on kiukutteleva teini, saat sympatiani. Hän vaikuttaa aika lapselliseltakin, mutta voi aikuistua aika nopeastikkin. Itse en enää tuon ikäisenä asunut kotona, vaan lähdin toiseen kaupunkiin opiskelemaan, joten osittain vaikea samaistua tommoseen tuittuiluun.

Tiedän paljon lapsia, jotka osaavat käyttäytyä nätisti

Onko lapsi edes älykäs?

Vierailija kirjoitti:

Kaikille niille, jotka jankuttaa, että ap:n pitää lähteä teininsä kanssa yhdessä jonnekin tekeen jotain kivaa ja liikunnallista, pitäis muistaa et kaikille teinelle se ei vaan käy. Teinin aivot on semmoset, että kaikki tuntuu nololta niin ei siitä yhteisestä liikunta kokemuksesta välttämättä tuu niin kivaa. Minut pakotettiin teininä n. kerran viikossa vanhempien kanssa kävelylle, se oli hirveää. Sen verran antoivat löysää, että sain kulkea sellaisen välimatkan päässä jäljessä, että emme vaikuttaneet samalta seurueelta, kun pidin sitä niin nolona, että olen äidin ja isin kanssa pihalla. (Joo tähän oli ihan tyhmää, mutta teinit on) Sitten kun löysin semmoisen kaverin, kenen kanssa tulinkin tosi hyvin juttuun, niin aloimmekin käymään lenkeillä joka päivä (5-10km), kun meillä oli niin paljon puhuttavaa yhdessä ja laajensimme sitten vielä saliharjoitteluun, hiihtoon, ja vesijuoksuun (mummoharrastus, mutta mainio jutusteluun, kun meni hallille siihen aikaan kun siellä ei ollut ketään)

Hirveää

minä jouduin tekemään ILMAISEKSI maatilan töitä.

Kerran kuuntelin kasettia (80-luku)

Äiti otti piuhan irti ja alkoi hakkaamaan kun olin laiska

Kyllä sulla on ollut HIRVEÄÄÄ ja noloooo

Minulla oli siis NOLOT vanhemmat

Isä a.mpui itsensä..on niin NOLOO et kaikki tutut ei vieläkään tiedä

Äiti oli henkisesti VAJ AKKI (mutta kaunis) NOLOOOOOOOOOOO

Vierailija kirjoitti:

Kaikille niille, jotka jankuttaa, että ap:n pitää lähteä teininsä kanssa yhdessä jonnekin tekeen jotain kivaa ja liikunnallista, pitäis muistaa et kaikille teinelle se ei vaan käy. Teinin aivot on semmoset, että kaikki tuntuu nololta niin ei siitä yhteisestä liikunta kokemuksesta välttämättä tuu niin kivaa. Minut pakotettiin teininä n. kerran viikossa vanhempien kanssa kävelylle, se oli hirveää. Sen verran antoivat löysää, että sain kulkea sellaisen välimatkan päässä jäljessä, että emme vaikuttaneet samalta seurueelta, kun pidin sitä niin nolona, että olen äidin ja isin kanssa pihalla. (Joo tähän oli ihan tyhmää, mutta teinit on) Sitten kun löysin semmoisen kaverin, kenen kanssa tulinkin tosi hyvin juttuun, niin aloimmekin käymään lenkeillä joka päivä (5-10km), kun meillä oli niin paljon puhuttavaa yhdessä ja laajensimme sitten vielä saliharjoitteluun, hiihtoon, ja vesijuoksuun (mummoharrastus, mutta mainio jutusteluun, kun meni hallille siihen aikaan kun siellä ei ollut ketään)

Miten sun vanhemmat kesti???