Lue keskustelun säännöt.
Äitini opetti, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen
07.02.2019 |
Idio.oottien kanssa varsinkin. Minusta se on väärin ja on ohjannut valintojani todella epäsuotuisaan suuntaan. Mutta äitini olikin narsistinen ihminen, joka halveksi omaa lastaan, eikä rakastanut. En ole ollut häneen vuoteen yhteydessä. Ainoa aika, jolloin hän soitti pahoittunein mielin siitä miehelleni valitellen, ettei kuule minusta mitäön, oli äitienpäivän jälkeen, kun ei ollut saanut huomiointia äitienpäivänäkään. Johan on traagista, siis hänelle äitinä. Johan hän on äiti sen verran kauan ollut, että ei pitäis enää odottaa, että kukaan muu jaksaa sitä paskaa pelleilyä, kuin hän, että lapsi muistaa äitiä, joka on vttupaska, äitienpäivänä. Ei tartte muistaa.
Kommentit (579)
Eiköhän sinun ap ole jo aika tajuta että valitettavasti olet syntynyt luonnehäiriöisenä ja äitiparkasi on ollut aivan helisemässä kanssasi, nähnyt jo pienenä että olet aivan mahdoton ihminen. Nykyään nämä saavat jo lapsena jonkun diagnoosin, ilmeisesti sinä olet päässyt hoidon piiriin vasta vanhempana.Tosin luonnehäiriöitä ei voi parantaa. Säälin äitiäsi , miestäsi ja lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 v ajatuksia kirjoitti:
Oon 13 vuotias ja oon kaikille koulussa mahdollisimman kohtelias, tulen luonnostaan kaikkien kanssa toimeen, vaikka en kaikista ihmisistä tykkääkään. Voin kertoa, että se on tosi ärsyttävää, kun jotkut ei osaa tulla toimeen muiden kanssa. Esim. kun tehdään ryhmätyötä, niin se on ärsyttävää jos joku vaa haistattelee toisille ja haukkuu ym. Itse opin ryhmätyö taidot ja sen, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen jo päiväkodissa tyylii 4-5 vuotiaana. Eskarin todistuksessa luki jotain sellaista että tulen kaikkien kanssa toimeen ym. En oikeasti ymmärrä mitä pahaa siinä on että äitisi on halunnut sinulle hyvän alun?!
No nyt jos olisin äitini niin mua ei sinun harmituksesi asiasta liikuttaisi mitenkään. Sanoisin, että "sellaista se vaan nyt on, koita sinä nyt vain tulla kaikkien kanssa toimeen, ja oletko nyt aivan varma, ettei Kalle-Liisa tehnytkin omaa osuuttaan?" Noin. Helpotti varmasti sua kovasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sinun ap ole jo aika tajuta että valitettavasti olet syntynyt luonnehäiriöisenä ja äitiparkasi on ollut aivan helisemässä kanssasi, nähnyt jo pienenä että olet aivan mahdoton ihminen. Nykyään nämä saavat jo lapsena jonkun diagnoosin, ilmeisesti sinä olet päässyt hoidon piiriin vasta vanhempana.Tosin luonnehäiriöitä ei voi parantaa. Säälin äitiäsi , miestäsi ja lapsiasi.
Enhän ole, vaan äitini on narsistinen epäempaattinen köyhä typerys, joka ei rakastanut lastaan.
Ap
Kyllähän ihminen, jolla on rahaa ja tavaraa saa siitä nauttia siitä hyvällä omalla tunnolla. Lapsenakin. Ei leluja tarvitse jakaa äidin mieliksi. Lapsi saa itse valita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihminen, jolla on rahaa ja tavaraa saa siitä nauttia siitä hyvällä omalla tunnolla. Lapsenakin. Ei leluja tarvitse jakaa äidin mieliksi. Lapsi saa itse valita.
Miten (en nyt puhu itsestäni) lapsi voi valita olla jakamatta leluja, jos äitinsä on siitä eri mieltä? Kuka kuvittelee, että lapset toimivat "äidin mieliksi", jos heitä kohdellaan väärin ja vaaditaan asioita, joita lapsi i halua tehdä? Millaisia aitoja vaihtoehtoja lapsella on? Ei minkäänlaisia. Kuka lapsi haluaa vain leikkiä omilla leluillaan äitinsä haukkuessa vieressä itsekkääksi? Jokainen äiti ei jätä asiaa vain haukkumiseen, jos lapsi ei tee niin kuin äiti haluaa, vaan ottaa vain lelut ja antaa toisille. Itselleni ei ole onneksi tehty niin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihminen, jolla on rahaa ja tavaraa saa siitä nauttia siitä hyvällä omalla tunnolla. Lapsenakin. Ei leluja tarvitse jakaa äidin mieliksi. Lapsi saa itse valita.
Miten (en nyt puhu itsestäni) lapsi voi valita olla jakamatta leluja, jos äitinsä on siitä eri mieltä? Kuka kuvittelee, että lapset toimivat "äidin mieliksi", jos heitä kohdellaan väärin ja vaaditaan asioita, joita lapsi i halua tehdä? Millaisia aitoja vaihtoehtoja lapsella on? Ei minkäänlaisia. Kuka lapsi haluaa vain leikkiä omilla leluillaan äitinsä haukkuessa vieressä itsekkääksi? Jokainen äiti ei jätä asiaa vain haukkumiseen, jos lapsi ei tee niin kuin äiti haluaa, vaan ottaa vain lelut ja antaa toisille. Itselleni ei ole onneksi tehty niin.
Ap
Niin, ei äiti saisi haukkua lasta itsekkääksi, jos lapsi leikki OMILLA leluillaan jakamatta niitä muille tai antamatta leikkiä niillä vain itse. Jos joku vieressä oleva lapsi pahoittaa mielensä, häntä on ojennettava kateellisuudesta.
Älkää jatkako jankkausta, kun näette miten sekaisin aloittaja on. Ei mitään hyötyä, haluaa vain tuntea olevansa mahtava, kun jaksatte jauhaa hänen "käskystään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihminen, jolla on rahaa ja tavaraa saa siitä nauttia siitä hyvällä omalla tunnolla. Lapsenakin. Ei leluja tarvitse jakaa äidin mieliksi. Lapsi saa itse valita.
Miten (en nyt puhu itsestäni) lapsi voi valita olla jakamatta leluja, jos äitinsä on siitä eri mieltä? Kuka kuvittelee, että lapset toimivat "äidin mieliksi", jos heitä kohdellaan väärin ja vaaditaan asioita, joita lapsi i halua tehdä? Millaisia aitoja vaihtoehtoja lapsella on? Ei minkäänlaisia. Kuka lapsi haluaa vain leikkiä omilla leluillaan äitinsä haukkuessa vieressä itsekkääksi? Jokainen äiti ei jätä asiaa vain haukkumiseen, jos lapsi ei tee niin kuin äiti haluaa, vaan ottaa vain lelut ja antaa toisille. Itselleni ei ole onneksi tehty niin.
ApNiin, ei äiti saisi haukkua lasta itsekkääksi, jos lapsi leikki OMILLA leluillaan jakamatta niitä muille tai antamatta leikkiä niillä vain itse. Jos joku vieressä oleva lapsi pahoittaa mielensä, häntä on ojennettava kateellisuudesta.
Ei lapsi haukkumalla opi "epäitsekkäksi", jos hän luonnostaan on sellainen, että tykkää tehdä asioita omaksi parhaaksi, että hänellä on hyvä olla. Ei se edes ole itsekkyyttä, että lapsi tietää omat hyvinvointinsa rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihminen, jolla on rahaa ja tavaraa saa siitä nauttia siitä hyvällä omalla tunnolla. Lapsenakin. Ei leluja tarvitse jakaa äidin mieliksi. Lapsi saa itse valita.
Miten (en nyt puhu itsestäni) lapsi voi valita olla jakamatta leluja, jos äitinsä on siitä eri mieltä? Kuka kuvittelee, että lapset toimivat "äidin mieliksi", jos heitä kohdellaan väärin ja vaaditaan asioita, joita lapsi i halua tehdä? Millaisia aitoja vaihtoehtoja lapsella on? Ei minkäänlaisia. Kuka lapsi haluaa vain leikkiä omilla leluillaan äitinsä haukkuessa vieressä itsekkääksi? Jokainen äiti ei jätä asiaa vain haukkumiseen, jos lapsi ei tee niin kuin äiti haluaa, vaan ottaa vain lelut ja antaa toisille. Itselleni ei ole onneksi tehty niin.
ApNiin, ei äiti saisi haukkua lasta itsekkääksi, jos lapsi leikki OMILLA leluillaan jakamatta niitä muille tai antamatta leikkiä niillä vain itse. Jos joku vieressä oleva lapsi pahoittaa mielensä, häntä on ojennettava kateellisuudesta.
Ei lapsi haukkumalla opi "epäitsekkäksi", jos hän luonnostaan on sellainen, että tykkää tehdä asioita omaksi parhaaksi, että hänellä on hyvä olla. Ei se edes ole itsekkyyttä, että lapsi tietää omat hyvinvointinsa rajat.
Kun tietää hyvinvointinsa rajat lapsena ja saa toimia niiden puitteissa hybäksyvän aikuisen läsnäollessa, osaa aikuisenakin luoda itsensä kannalta optimaalisen aseman ihmissuhteissa ja muussa elämässä tuntematta siitä pahaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kauan sitten joku viisas totesi mulle että sulla on ne vanhemmat jotka on sulle osuneet, parempia et saa joten opettele elämään asian kanssa.
Vanhemmilta saa ne neuvot mitkä saa, toiset ovat varmasti huonojakin neuvoja.
Vanhemmat katsoo omasta ja aikansa näkökulmasta. Jossain vaiheessa sitä itse aikuistuu ja alkaa käyttää omia aivojaan. Ei ole tarkoitus että meet niillä äidin ohjeilla hautaan asti vaan ymmärrät että hän on eri ihminen, tarkoitettu pitämään susta huolen kunnes itse kykenet toimimaan ja ajattelemaan itsesi edestä.
^ Olen samaa mieltä.
Omakin äitini on tehnyt paljonkin kasvatusvirheitä, joista on aiheutunut minulle issueita, joita nyt vanhempana psykoterapiassa käsittelen. En siltikään syytä äitiäni, sillä tunteeni hänen toiminnastaan ovat omiani. Hän on toiminut omien kykyjensä mukaisesti kasvattaessaan minua. Varmasti myös hänen omalla kasvatuksellaan on ollut tekemistä sen kanssa, miten hän on minua ja sisaruksiani kasvattanut. Onneksi olen äitini kanssa pystynyt näistä asioista keskustelemaan kuin kaksi aikuista, ilman äiti-lapsi asetelmaa.
Kenties ap, sinullekin tekisi hyvää keskustella äitisi kanssa asiasta sen sijaan, että purat häneen liittyvää tuskaasi täällä. Jos et tahdo kohdata häntä kasvotusten, kirjoita hänelle kirje. Saisit oikeampaan kohteeseen kerrottua tunteitasi, joita äitisi on sinussa herättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihminen, jolla on rahaa ja tavaraa saa siitä nauttia siitä hyvällä omalla tunnolla. Lapsenakin. Ei leluja tarvitse jakaa äidin mieliksi. Lapsi saa itse valita.
Miten (en nyt puhu itsestäni) lapsi voi valita olla jakamatta leluja, jos äitinsä on siitä eri mieltä? Kuka kuvittelee, että lapset toimivat "äidin mieliksi", jos heitä kohdellaan väärin ja vaaditaan asioita, joita lapsi i halua tehdä? Millaisia aitoja vaihtoehtoja lapsella on? Ei minkäänlaisia. Kuka lapsi haluaa vain leikkiä omilla leluillaan äitinsä haukkuessa vieressä itsekkääksi? Jokainen äiti ei jätä asiaa vain haukkumiseen, jos lapsi ei tee niin kuin äiti haluaa, vaan ottaa vain lelut ja antaa toisille. Itselleni ei ole onneksi tehty niin.
ApNiin, ei äiti saisi haukkua lasta itsekkääksi, jos lapsi leikki OMILLA leluillaan jakamatta niitä muille tai antamatta leikkiä niillä vain itse. Jos joku vieressä oleva lapsi pahoittaa mielensä, häntä on ojennettava kateellisuudesta.
Nimenomaan. Toi on niin huvittavaa, että sitä oikeasti huonotapaista tai väärin ja ahneesti reagoivaa ei ojenneta ikinä. Paitsi tietenkin tällainen lelujenlainaajapakottajaäiti sanoo kyllä omalle lapselleen silloinkin, jos joku ei anna lelujaan, että älä sinä liisa muilta ota heidän omaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älkää jatkako jankkausta, kun näette miten sekaisin aloittaja on. Ei mitään hyötyä, haluaa vain tuntea olevansa mahtava, kun jaksatte jauhaa hänen "käskystään".
Ehkä tää nyt on aika turha kommentti täällä sivulla 29?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus kauan sitten joku viisas totesi mulle että sulla on ne vanhemmat jotka on sulle osuneet, parempia et saa joten opettele elämään asian kanssa.
Vanhemmilta saa ne neuvot mitkä saa, toiset ovat varmasti huonojakin neuvoja.
Vanhemmat katsoo omasta ja aikansa näkökulmasta. Jossain vaiheessa sitä itse aikuistuu ja alkaa käyttää omia aivojaan. Ei ole tarkoitus että meet niillä äidin ohjeilla hautaan asti vaan ymmärrät että hän on eri ihminen, tarkoitettu pitämään susta huolen kunnes itse kykenet toimimaan ja ajattelemaan itsesi edestä.
Voi sua idi.oottia. Kuvitteletko sä, että mä tässä valitan vanhempani HUONOUTTA? En todellakaan. Vaan VAHINGOLLISUUTTA. Koitapa opetella erottamaan nämä kaksi toisistaan, ja tule sitten vasta inkuttamaan, jos nyt eroa tosin ikinä kykenet oppimaan, mutta kumminkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
^ Olen samaa mieltä.
Omakin äitini on tehnyt paljonkin kasvatusvirheitä, joista on aiheutunut minulle issueita, joita nyt vanhempana psykoterapiassa käsittelen. En siltikään syytä äitiäni, sillä tunteeni hänen toiminnastaan ovat omiani. Hän on toiminut omien kykyjensä mukaisesti kasvattaessaan minua. Varmasti myös hänen omalla kasvatuksellaan on ollut tekemistä sen kanssa, miten hän on minua ja sisaruksiani kasvattanut. Onneksi olen äitini kanssa pystynyt näistä asioista keskustelemaan kuin kaksi aikuista, ilman äiti-lapsi asetelmaa.
Kenties ap, sinullekin tekisi hyvää keskustella äitisi kanssa asiasta sen sijaan, että purat häneen liittyvää tuskaasi täällä. Jos et tahdo kohdata häntä kasvotusten, kirjoita hänelle kirje. Saisit oikeampaan kohteeseen kerrottua tunteitasi, joita äitisi on sinussa herättänyt.
Keskusteltu on. Miten lapsellista sinulta kuvitella, että äitini olisi ottanut asian jotenkin hyvin, mutta silti minä en pääsisi sen yli. Sinun pieneen ahtaaseen maailmaasi ei varmaan mahdu sellainen tilanne, että se vanhempi kieltää kaiken, syyttää sinua edelleen, oikeuttaa edelleen sen, että on satuttanut sinua, koska sinä mukamas olit sellainen, että aiheutit itse sen, miten hän toimi ja kaikkea muuta paskaa. Kyllä minäkin aikoinani yritin keskustella, ihan viime bävuoteen saakka. Nyt on kaikki mahdollisuudet hänelle annettu korjata välinsä minuun ja opetella tulemaan toimeen kanssani, ja se mahdollisuus meni sitten. Se on jo hävinnyt. Enää sitä ei tule. Jos nyt tulee "hieromaan sopua", mä hieron pihamaan hiekkaa ja paskaa hänen naamaansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
^ Olen samaa mieltä.
Omakin äitini on tehnyt paljonkin kasvatusvirheitä, joista on aiheutunut minulle issueita, joita nyt vanhempana psykoterapiassa käsittelen. En siltikään syytä äitiäni, sillä tunteeni hänen toiminnastaan ovat omiani. Hän on toiminut omien kykyjensä mukaisesti kasvattaessaan minua. Varmasti myös hänen omalla kasvatuksellaan on ollut tekemistä sen kanssa, miten hän on minua ja sisaruksiani kasvattanut. Onneksi olen äitini kanssa pystynyt näistä asioista keskustelemaan kuin kaksi aikuista, ilman äiti-lapsi asetelmaa.
Kenties ap, sinullekin tekisi hyvää keskustella äitisi kanssa asiasta sen sijaan, että purat häneen liittyvää tuskaasi täällä. Jos et tahdo kohdata häntä kasvotusten, kirjoita hänelle kirje. Saisit oikeampaan kohteeseen kerrottua tunteitasi, joita äitisi on sinussa herättänyt.
Jos menneistä asioista voisi rakentavalla tavalla keskustella kahden aikuisen kesken, niin eiköhän ap olisi päässyt eteenpäin aikoja sitten. Niin varmasti minäkin olisin suhteessa omaan vanhempaani. Eivät kaikki vanhemmat kypsy henkisesti vuosien aikana, vaan yhä myöhemminkin pyrkivät nujertamaan lapsensa. Odotan vain hänen kuolemaansa, koska se on ainoa asia, joka parantaa suhteemme.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kauan sitten joku viisas totesi mulle että sulla on ne vanhemmat jotka on sulle osuneet, parempia et saa joten opettele elämään asian kanssa.
Vanhemmilta saa ne neuvot mitkä saa, toiset ovat varmasti huonojakin neuvoja.
Vanhemmat katsoo omasta ja aikansa näkökulmasta. Jossain vaiheessa sitä itse aikuistuu ja alkaa käyttää omia aivojaan. Ei ole tarkoitus että meet niillä äidin ohjeilla hautaan asti vaan ymmärrät että hän on eri ihminen, tarkoitettu pitämään susta huolen kunnes itse kykenet toimimaan ja ajattelemaan itsesi edestä.
Vanhemman täytyy aina hyväksyä lapsi aina sellaisena kuin tämä on. Jos lapsella on vahva olo siitä, mikä on hänelle hyväksi, äidin ja isän hyväksyminen luo hänelle edellytykset voida aikuisena hyvin. Lapsi saa toimia halumallaan tavalla eikä sitä saa leimata itsekkääksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Olen samaa mieltä.
Omakin äitini on tehnyt paljonkin kasvatusvirheitä, joista on aiheutunut minulle issueita, joita nyt vanhempana psykoterapiassa käsittelen. En siltikään syytä äitiäni, sillä tunteeni hänen toiminnastaan ovat omiani. Hän on toiminut omien kykyjensä mukaisesti kasvattaessaan minua. Varmasti myös hänen omalla kasvatuksellaan on ollut tekemistä sen kanssa, miten hän on minua ja sisaruksiani kasvattanut. Onneksi olen äitini kanssa pystynyt näistä asioista keskustelemaan kuin kaksi aikuista, ilman äiti-lapsi asetelmaa.
Kenties ap, sinullekin tekisi hyvää keskustella äitisi kanssa asiasta sen sijaan, että purat häneen liittyvää tuskaasi täällä. Jos et tahdo kohdata häntä kasvotusten, kirjoita hänelle kirje. Saisit oikeampaan kohteeseen kerrottua tunteitasi, joita äitisi on sinussa herättänyt.
Keskusteltu on. Miten lapsellista sinulta kuvitella, että äitini olisi ottanut asian jotenkin hyvin, mutta silti minä en pääsisi sen yli. Sinun pieneen ahtaaseen maailmaasi ei varmaan mahdu sellainen tilanne, että se vanhempi kieltää kaiken, syyttää sinua edelleen, oikeuttaa edelleen sen, että on satuttanut sinua, koska sinä mukamas olit sellainen, että aiheutit itse sen, miten hän toimi ja kaikkea muuta paskaa. Kyllä minäkin aikoinani yritin keskustella, ihan viime bävuoteen saakka. Nyt on kaikki mahdollisuudet hänelle annettu korjata välinsä minuun ja opetella tulemaan toimeen kanssani, ja se mahdollisuus meni sitten. Se on jo hävinnyt. Enää sitä ei tule. Jos nyt tulee "hieromaan sopua", mä hieron pihamaan hiekkaa ja paskaa hänen naamaansa.
Ap
Nyt ehkä toki ymmärränkin miksi rakentavaa keskustelua ei saa aikaiseksi. Sinä otat aivan kaiken hyökkäyksenä. Ei sellaisen ihmisen kanssa koskaan pysty keskustelemaan, voi olla vain kuunteleva osapuoli, kun toinen sylkee ja manaa naamalle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Olen samaa mieltä.
Omakin äitini on tehnyt paljonkin kasvatusvirheitä, joista on aiheutunut minulle issueita, joita nyt vanhempana psykoterapiassa käsittelen. En siltikään syytä äitiäni, sillä tunteeni hänen toiminnastaan ovat omiani. Hän on toiminut omien kykyjensä mukaisesti kasvattaessaan minua. Varmasti myös hänen omalla kasvatuksellaan on ollut tekemistä sen kanssa, miten hän on minua ja sisaruksiani kasvattanut. Onneksi olen äitini kanssa pystynyt näistä asioista keskustelemaan kuin kaksi aikuista, ilman äiti-lapsi asetelmaa.
Kenties ap, sinullekin tekisi hyvää keskustella äitisi kanssa asiasta sen sijaan, että purat häneen liittyvää tuskaasi täällä. Jos et tahdo kohdata häntä kasvotusten, kirjoita hänelle kirje. Saisit oikeampaan kohteeseen kerrottua tunteitasi, joita äitisi on sinussa herättänyt.
Jos menneistä asioista voisi rakentavalla tavalla keskustella kahden aikuisen kesken, niin eiköhän ap olisi päässyt eteenpäin aikoja sitten. Niin varmasti minäkin olisin suhteessa omaan vanhempaani. Eivät kaikki vanhemmat kypsy henkisesti vuosien aikana, vaan yhä myöhemminkin pyrkivät nujertamaan lapsensa. Odotan vain hänen kuolemaansa, koska se on ainoa asia, joka parantaa suhteemme.
Joskus on myös hyväksyttävä se, ettei mitään anteeksipyyntöä ole tulossa. Jos asioiden käsittely on kiinni vain vastapuolen anteeksiannon anelussa, ei vapautusta koskaan tule. Kyllä ihmisen tulee käsitellä itse omat tunteensa, tulee anteeksipyyntöä tai ei. Olen aika varma, että sinun olosi ei helpotu vanhempasi kuoleman jälkeen, koska edelleen omat tunteesi on käsittelemättä. Vai "kuolevatko" tunteesikin vanhempasi kuoleman myötä?
Ristus tätä jankkaamista ja vatvomista