Lue keskustelun säännöt.
Äitini opetti, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen
07.02.2019 |
Idio.oottien kanssa varsinkin. Minusta se on väärin ja on ohjannut valintojani todella epäsuotuisaan suuntaan. Mutta äitini olikin narsistinen ihminen, joka halveksi omaa lastaan, eikä rakastanut. En ole ollut häneen vuoteen yhteydessä. Ainoa aika, jolloin hän soitti pahoittunein mielin siitä miehelleni valitellen, ettei kuule minusta mitäön, oli äitienpäivän jälkeen, kun ei ollut saanut huomiointia äitienpäivänäkään. Johan on traagista, siis hänelle äitinä. Johan hän on äiti sen verran kauan ollut, että ei pitäis enää odottaa, että kukaan muu jaksaa sitä paskaa pelleilyä, kuin hän, että lapsi muistaa äitiä, joka on vttupaska, äitienpäivänä. Ei tartte muistaa.
Kommentit (579)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ollenkaan outoa. "Huonoista oloista tuleva" käsittää kaiken vain omalta kannaltaan. Paitsi, jos kasvaa ja kehittyy ihmisenä.
Tuli mieleen yksi Helena Anhavan ajatus : "Riittääkö ihmisikä täyttämään astian, joka jätettiin tyhjilleen?"Niin no, se on minun lisäkärsimykseni. Ei riitä, ettei äiti antanut, mitä tarvitaan, vaan sen lisäksi maailma on täynnä hänen laisiaanjuntteja. Joilta hän ei tietenkään suojellut. Jos olisi suojellut, eivät he olisi minulle ongelma, eivätkä siis tietenkään mikään vihan aihe tai kohde, koska olisin sellaiselta suhtautumiselta (typeryys) turvassa.
ApSuhtautumiselta = typeryys ja ahdasmielisyys, joka käsittää asioiden vain omasta vinkkelistä katselukyvyn.
ApTirsk. Taisi mennä taas ironia tässäkin viestissäsi täysin ohi :D
Voit avata sen, koska niin meni joo. Vai meniköhän?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tarkoittanut viestiäni ironiseksi, siksi ironia meni ap:ltä ohi. Monimerkityksellinen viesti kyllä. Tai sitten ironia kohdistui kaikkiin ketjussa kirjoittaviin, itseeni myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole montaa päivää, kun teit aloituksen, jossa kerroit herääväsi joka aamu surullisena. Että niin paljon raha on tuonut onnea.
No ilman sitä mulla tuskin olisi koulutusta, ammattia, miestä, lapsia, paljon mitään. Että mietihän ennen kuin sanot mitään noin tyhmää.
ApOstitko sä miehen itsellesi?
No ehkä en, mutta jos mulla ei ois ollut sille antaa mitään, niin en ois kehdannut varmaan niin paljon huutaa ja purkaa siihen turhautumistani ja raivoani. Olisin ajatellut, että tämähän on ihan kohtuutonta jo.
ApAika kurjaa miehellesi - ja sinullekin. Tavallaanhan sinä tuossa sanot että hän onkanssasi rahan tkia.
No, tavallaan. Jos olisin tiennyt sen mit nyt, tuo oli huono suunta, mutta koska en tiennyt, olen sen avulla päässyt kuitenkin eteenpäin. Kaipa mieskin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä en tarkoittanut viestiäni ironiseksi, siksi ironia meni ap:ltä ohi. Monimerkityksellinen viesti kyllä. Tai sitten ironia kohdistui kaikkiin ketjussa kirjoittaviin, itseeni myös.
Niin, jos puhutaan siitä astian tyhjyydestä, niin osuuhan se myös minuun, mutta minä ainakin koitan sitä täyttää, nämä minua kiusaavatko yrittävät samoin..? Kiusaamalla minua? Oppia ymmärtämään lisää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeellä sen astian saa täytettyä? Kun sitä täyttää, niin tuntuu jäävänsä täysin itselleen, täysin yksin, koska olen heivannut elämästäni jokaisen, joka ei täytä sitä astiaa. Mies vielä keikkuu mukana, vaikka homma natisee liitoksissaan ja kovin. Lapset ei siihen liity, näihin astiajuttuihin ja sen täyttämisiin. Kyllä minä heille annan sitä, mitä on. Kannustin esim. menemään sellaiselle leirille, joka oli onnistunut kokemus, vaikka mies ei ois sinne laittanut. Onneksi perhetyö ja muut tahot sanoivat, että ois se hyvä lapsille.
ApMenet metsään jo ensimetreillä kun kuvittelet sen astian täyttämisen olevan muiden vastuulla. Ihan omissa käsissäsi se on, ihan kaikkea ei voi odottaa muiden tekevän puolestasi.
Ei, muiden vastuulla se on. Sen, miten he käyttäytyvät.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se on, jos asian ilmaisee suoraan ja karkeasti, ahdasmielisyyttä ja typeryyttä. Toisaalta, minäkin kirjoitan omasta vinkkelistäni. Sanoin, että tajuan mitä sanot, ja ehkä tajuan senkin, miksi jaksat yrittää sanoa tai siis kirjoittaa asiasta.
No, tämä ei ole minun projekti, joten senkin tajuan, miksi se ärsyttää niin montaa ihmistä.
Nice, se, että tää on silti saanut olla täällä.
Btw mulla ei ole loukkaamistarvetta, kunhan keskustelen.Niin! En tajua, miksei äitini voinut myöntää, että on ahdasmielinen ja typerä rikkaampaa miehensä sukua ja jopa lapsen asemaa siellä kohtaan! Olisi OTTANUT OPPIA ja OPPINUT jotain UUTTA, että ei se, että olin saanut varllisuutta tee minusta mitään nirppanokkaa, jota hänen piti varoitella, ojentaa ja haukkua, kuin olisin joku ihmisten vihaama aasi! Ei se, jos lapsi intoilee saamistaan kokemuksista ja hyvästä ole mitään ylpeyttä! Jos joku kaveri siitä käärmiintyy, niiin SO WHAT!? Miksi minun pitäisi olla sellasen kaveri? Tai edes tulla toimeen?
Ap
Se käärmiintynythän on jo osoittnut typeryytensä, sellaiselle sopiikin kikatella, että onpa se kateellinen, hihi!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se on, jos asian ilmaisee suoraan ja karkeasti, ahdasmielisyyttä ja typeryyttä. Toisaalta, minäkin kirjoitan omasta vinkkelistäni. Sanoin, että tajuan mitä sanot, ja ehkä tajuan senkin, miksi jaksat yrittää sanoa tai siis kirjoittaa asiasta.
No, tämä ei ole minun projekti, joten senkin tajuan, miksi se ärsyttää niin montaa ihmistä.
Nice, se, että tää on silti saanut olla täällä.
Btw mulla ei ole loukkaamistarvetta, kunhan keskustelen.Niin! En tajua, miksei äitini voinut myöntää, että on ahdasmielinen ja typerä rikkaampaa miehensä sukua ja jopa lapsen asemaa siellä kohtaan! Olisi OTTANUT OPPIA ja OPPINUT jotain UUTTA, että ei se, että olin saanut varllisuutta tee minusta mitään nirppanokkaa, jota hänen piti varoitella, ojentaa ja haukkua, kuin olisin joku ihmisten vihaama aasi! Ei se, jos lapsi intoilee saamistaan kokemuksista ja hyvästä ole mitään ylpeyttä! Jos joku kaveri siitä käärmiintyy, niiin SO WHAT!? Miksi minun pitäisi olla sellasen kaveri? Tai edes tulla toimeen?
ApSe käärmiintynythän on jo osoittnut typeryytensä, sellaiselle sopiikin kikatella, että onpa se kateellinen, hihi!
Ap
Niin tekopyhän äitini mielestä EI SAA!! Se käärmiintynyt on ihan mukava ihminen! No vttu eihän oo!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se on, jos asian ilmaisee suoraan ja karkeasti, ahdasmielisyyttä ja typeryyttä. Toisaalta, minäkin kirjoitan omasta vinkkelistäni. Sanoin, että tajuan mitä sanot, ja ehkä tajuan senkin, miksi jaksat yrittää sanoa tai siis kirjoittaa asiasta.
No, tämä ei ole minun projekti, joten senkin tajuan, miksi se ärsyttää niin montaa ihmistä.
Nice, se, että tää on silti saanut olla täällä.
Btw mulla ei ole loukkaamistarvetta, kunhan keskustelen.Niin! En tajua, miksei äitini voinut myöntää, että on ahdasmielinen ja typerä rikkaampaa miehensä sukua ja jopa lapsen asemaa siellä kohtaan! Olisi OTTANUT OPPIA ja OPPINUT jotain UUTTA, että ei se, että olin saanut varllisuutta tee minusta mitään nirppanokkaa, jota hänen piti varoitella, ojentaa ja haukkua, kuin olisin joku ihmisten vihaama aasi! Ei se, jos lapsi intoilee saamistaan kokemuksista ja hyvästä ole mitään ylpeyttä! Jos joku kaveri siitä käärmiintyy, niiin SO WHAT!? Miksi minun pitäisi olla sellasen kaveri? Tai edes tulla toimeen?
ApSe käärmiintynythän on jo osoittnut typeryytensä, sellaiselle sopiikin kikatella, että onpa se kateellinen, hihi!
Ap
Ja sen käärmiintyneen tehtävä on kasvattaa itseään, että ei saa olla kateellinen niille, joilla on enemmän. Niin! Soo soo! Kasva aikuiseksi!
Ap
Mä oon miettinyt sitä, mitä Anhava tarkoitti tolla ajatuksellaan "riittääkö ihmiselämä täyttämään astiaa".
Kenen elämä? Riittääkö minun elämä täyttämään astiaa? Täytänkö omaa astiaani vai jonkun muun? Millä minä täytän sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt sitä, mitä Anhava tarkoitti tolla ajatuksellaan "riittääkö ihmiselämä täyttämään astiaa".
Kenen elämä? Riittääkö minun elämä täyttämään astiaa? Täytänkö omaa astiaani vai jonkun muun? Millä minä täytän sitä?
Täyttämään vajetta? Ottamaan vastaan asioita ja toisaalta löytämään asioita, joilla se täyttyy ja joilla et estä sitä, että se saa täyttyä, pääsee täyttymään. Kaltoinkohdeltuhan usein karjuu auttajilleen. Heikoimmat katoavat. Minusta se tarkoittaa ainakin tällaisia. Tosin moni luovuttaa, eikä jaksa edes koko elämäänsä hakea apua, jos jotain on vailla. Osa ei tiedosta vajetta, ennen kuin ehkä jossain kohtaa. Mutta tiedostaa ongelma (tai vaje) ei ole sama, kuin saada siihen apu, tai saada se ratkaistuksi tai vaje täyettyä. (Toisin kuin palstalla typerät lulee) Ehkä siinä mietitään sitäkin?
Ap
Ap, sori kun en jaksa lainailla, toivon että pysyt kärryillä koska aihe on mielenkiintoinen ja sitä on tullut pohdittua aika paljon.
t. Haliastia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt sitä, mitä Anhava tarkoitti tolla ajatuksellaan "riittääkö ihmiselämä täyttämään astiaa".
Kenen elämä? Riittääkö minun elämä täyttämään astiaa? Täytänkö omaa astiaani vai jonkun muun? Millä minä täytän sitä?
Millä minä täytän sitä. Omilla kokemuksillasi? Tai niistä kumpuavilla teoilla? (Siis jos kyseessä toisen astia?)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, sori kun en jaksa lainailla, toivon että pysyt kärryillä koska aihe on mielenkiintoinen ja sitä on tullut pohdittua aika paljon.
t. Haliastia
Koitan pysyä. :) Onko siis laitteellasi jotenkin vaikeaa lainailla...? Vai mitä tarkoittaa en jaksa lainailla?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajatellaan astiaa, joka on tyhjä, niin mun astiaa oli todella vaikeaa kenenkään (tai itseni) täyttää niin kauan kuin en tiedostanut äitini käyttäytymisen olevan narsistista.
Tavallaan silloin itse estin sitä täyttymästä, eli en lainkaan tiennyt, saati löytänyt oikeaa kohtaa sen saada tai kyetä täyttyä. Toisin sanoen minua ei voinut auttaa. Joskaan se ei ollut oma vikani, ja kuvitteleisi lastentarhanopettajiksi ryhtyneiden vaikka tunnistavan narsistisen äidin lapsen tarpeita, mutta eihän ne akat mitään tajua. Oisivat voineet vinkata, että äitis on narsisti, hehe. 70-luvulla :D
Ap
Joo. Oon aina ajatellut, että oman ihmiselämäni aikana täytän omaa astiaani, mutta tosiaan täytän myös kaikkien kohtaamieni ihmisten astioita omalta osaltani (jos osaan ja haluan täyttää).
-Haliastia
Mutta tavallaan tämä astia täyttyi pohjalle ensin sillä (tiedolla tmv), mikä toi itseni tajuamaan narsismin osuutta asiaan ja sitten sillä pohjatiedolla, että koska vastapuoli on narsisti(nen), eivät aiemmin saamani keinot ja apu ole voineetkaan auttaa. Siihenkin meni jo aivan hiton monta vuotta. Ja mikä pahinta se aika, jun ihmissuhteita luontevasti luodaan (syntyy).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo. Oon aina ajatellut, että oman ihmiselämäni aikana täytän omaa astiaani, mutta tosiaan täytän myös kaikkien kohtaamieni ihmisten astioita omalta osaltani (jos osaan ja haluan täyttää).
-Haliastia
Niin, okei. Aika jännä. Koetko itsesi onnelliseksi? Mutta aina voi astiaa täytellä? Varmaan se niin menee. Mulla on se vertauskuva tai siis vertailupohja, kun lapsena olin niin onnellinen. Kun osasin työntää äitini väitteet vielä sivuun, (mutta ne eivät ikinä poistuneet minusta.) Niin ei oikein ole hyvä, ennen kuin olisin se sama minä, ilman niitä pahoja puheita ja niiden aiheuttamaa kärsimystä (siis miten aloin itsestäni ajatella sun muuta).
Ap
Olen väsynyt, ja laiska :)
70-lukulaiset lastentarhanopettajat :D
Lapsen tarpeita on mahdoton tunnistaa, jos ei tunnista omiaankaan.
70-luvun lastentarhanopettajat ( ja moni äiti ja opettaja) nykyäänkin on "kasvattajia". Kasvattaja muokkaa lasta kasvatusnäkemyksensä mukaan, eikä yleensä tajua tekevänsä jotain väärin.
-Haliastia
Ja äiti väänteli asioita, oli kaasuvalottaja. Gaslighting. Eli eilenkö täällä oli hyvä ketju aiheesta, kun ap ihmetteli, että miksi joku arvostelee toisen elämää, jos toinen on omaansa tyytyväinen. Niin sitten se ap keksi, että joo, ja sitten se arvostelija voi sanoa, että "huijaat vain itseäsi, jos sinusta tuollainen on muka mukavaa!"
Tällaisella "huojaan itseäni":hän mun äiti ratsasti paljon. Mä en muka ikinä itse tiennyt, mikä on itselleni hyväksi ja mistä kärsin, huijasin tai en tiennyt. Aivan kuin nyt ei vttu omiin tunteisiinsa vois luottaa. Todellakin tiesin, että äitini on kakka kalkkarokäärme ja itse olin onnellinen, kun tein asiat niin kuin itse halusin. Ei. Se ei sopinut äidilleni. Se mulkqu saa maksaa vielä.
Ap
Niin! En tajua, miksei äitini voinut myöntää, että on ahdasmielinen ja typerä rikkaampaa miehensä sukua ja jopa lapsen asemaa siellä kohtaan! Olisi OTTANUT OPPIA ja OPPINUT jotain UUTTA, että ei se, että olin saanut varllisuutta tee minusta mitään nirppanokkaa, jota hänen piti varoitella, ojentaa ja haukkua, kuin olisin joku ihmisten vihaama aasi! Ei se, jos lapsi intoilee saamistaan kokemuksista ja hyvästä ole mitään ylpeyttä! Jos joku kaveri siitä käärmiintyy, niiin SO WHAT!? Miksi minun pitäisi olla sellasen kaveri? Tai edes tulla toimeen?
Ap