Lue keskustelun säännöt.
Äitini opetti, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen
07.02.2019 |
Idio.oottien kanssa varsinkin. Minusta se on väärin ja on ohjannut valintojani todella epäsuotuisaan suuntaan. Mutta äitini olikin narsistinen ihminen, joka halveksi omaa lastaan, eikä rakastanut. En ole ollut häneen vuoteen yhteydessä. Ainoa aika, jolloin hän soitti pahoittunein mielin siitä miehelleni valitellen, ettei kuule minusta mitäön, oli äitienpäivän jälkeen, kun ei ollut saanut huomiointia äitienpäivänäkään. Johan on traagista, siis hänelle äitinä. Johan hän on äiti sen verran kauan ollut, että ei pitäis enää odottaa, että kukaan muu jaksaa sitä paskaa pelleilyä, kuin hän, että lapsi muistaa äitiä, joka on vttupaska, äitienpäivänä. Ei tartte muistaa.
Kommentit (579)
Vierailija kirjoitti:
Olen väsynyt, ja laiska :)
70-lukulaiset lastentarhanopettajat :D
Lapsen tarpeita on mahdoton tunnistaa, jos ei tunnista omiaankaan.
70-luvun lastentarhanopettajat ( ja moni äiti ja opettaja) nykyäänkin on "kasvattajia". Kasvattaja muokkaa lasta kasvatusnäkemyksensä mukaan, eikä yleensä tajua tekevänsä jotain väärin.
-Haliastia
Tähän oon törmänny itte äitinä, se on siis ihan kamalaa. Syytän siitäkin äitiäni. Hänen vikansa, etten tunnista tarpeitani, koska niitä ei sille kusipäävittumulkqulle ollut olemassakaan.
Onneksi oli isä. Isälle mun tarpeet olivat olemassa, ja vieläpä tärkeitä. Mutta äiti mitätöi isää, ja arvosteli, lisäksi näin isää ehkä 1/4 - 1/7 siitä, mitä äitiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä astia on tyhjä siksi, että lasta ei ole nähty ja kuultu omana arvokkaana itsenään. Ajattelen, että se ei täyty siitä, että tajuaa mikä meni vikaan.
En tiedä, koenko itseäni onnelliseksi. Mutta tämä pohtiminen tuntuu täyttävän mun astiaa, heitit sinne jotain mitä tarvitsen, kiitos!
-Haliastia
Vierailija kirjoitti:
Olen väsynyt, ja laiska :)
70-lukulaiset lastentarhanopettajat :D
Lapsen tarpeita on mahdoton tunnistaa, jos ei tunnista omiaankaan.
70-luvun lastentarhanopettajat ( ja moni äiti ja opettaja) nykyäänkin on "kasvattajia". Kasvattaja muokkaa lasta kasvatusnäkemyksensä mukaan, eikä yleensä tajua tekevänsä jotain väärin.
-Haliastia
Siis tähän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ilmoittaa, ettei halua tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta kaikkien pitäisi tulla toimeen hänen kanssaan. Ehtaa narsismia kaiken muun sairaan ohella, sakeimpana haisee psykoottisuus.
No sinä oletkin just sellainen kakkapää, joka et osaa tulla toimeen muiden kanssa. Joka loukkaantuu, jos sua ei tervehditä ja otat oikeudeksesi heti olla siitä pahastunut.
Ap
Vain otettu lääke auttaa
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä astia on tyhjä siksi, että lasta ei ole nähty ja kuultu omana arvokkaana itsenään. Ajattelen, että se ei täyty siitä, että tajuaa mikä meni vikaan.
En tiedä, koenko itseäni onnelliseksi. Mutta tämä pohtiminen tuntuu täyttävän mun astiaa, heitit sinne jotain mitä tarvitsen, kiitos!
-Haliastia
Ei se täytykään. Se täyttyy varmaan korjaavista kokemuksista kuten terapeuttini kutsuu asiaa. Niitä saa nyhtää kuin kuivakkaa, ohutta possua, maailmalta, voi mennä vuosiakin ilman yhtäkään korjaavaa kokemusta. On outoa, etteivät toiset ihmiset käsitä, että joukossamme on paljon heitä, jotka ovat vain korjaavaa kokemusta vailla, sitä, että joku ottaisi heidät vastaan tai heidän tunteensa kuin pienen lapsen, eikä arvostelisi tai opettaisi. Se opettaminen on kaikkein järkyttävintä. Kiva kiva, tohon mitä vikana sanoit!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kasvatus on sitä, että muokataan lasta sellaiseksi, kun kasvattajan mielestä pitää olla, kasvatus on väärin lasta kohtaan, koska lapsesta ei voi tehdä bonsaita.
Jos lasta tuetaan kasvamisessa lapsen persoonaa ymmärtäen, tarjoten mahdollisuuksia, rakastaen, kasvatus ei ole väärin.
Alice Millerillä on hyviä kirjoja aiheesta, josta me nyt keskustellaan.
-Haliastia
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä astia on tyhjä siksi, että lasta ei ole nähty ja kuultu omana arvokkaana itsenään. Ajattelen, että se ei täyty siitä, että tajuaa mikä meni vikaan.
En tiedä, koenko itseäni onnelliseksi. Mutta tämä pohtiminen tuntuu täyttävän mun astiaa, heitit sinne jotain mitä tarvitsen, kiitos!
-Haliastia
Ei täyty. Sitä tulee surulliseksi, kun tajuaa, että suurimman osan elämästään moni viettää kokien olevansa hyvin yksinäinen.
- surullinen neito
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ilmoittaa, ettei halua tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta kaikkien pitäisi tulla toimeen hänen kanssaan. Ehtaa narsismia kaiken muun sairaan ohella, sakeimpana haisee psykoottisuus.
No sinä oletkin just sellainen kakkapää, joka et osaa tulla toimeen muiden kanssa. Joka loukkaantuu, jos sua ei tervehditä ja otat oikeudeksesi heti olla siitä pahastunut.
ApVain otettu lääke auttaa
Korjaava kokemus on lääke joka auttaa. Mutta eihän sulla ole sitä antaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos kasvatus on sitä, että muokataan lasta sellaiseksi, kun kasvattajan mielestä pitää olla, kasvatus on väärin lasta kohtaan, koska lapsesta ei voi tehdä bonsaita.
Jos lasta tuetaan kasvamisessa lapsen persoonaa ymmärtäen, tarjoten mahdollisuuksia, rakastaen, kasvatus ei ole väärin.
Alice Millerillä on hyviä kirjoja aiheesta, josta me nyt keskustellaan.
-Haliastia
Mä en käsitä noiden eroa. Minusta jälkimmäinen ei ole kasvattamista. Peppi Pitkätossukin pärjäsi ihan hyvin, jos mahdollisuuksiksi, joita annettiin laskettiin kultarahat, hevonen ja talo. Mitä enempää itsekään olisin tarvinnut sitten vanhemmilta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ilmoittaa, ettei halua tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta kaikkien pitäisi tulla toimeen hänen kanssaan. Ehtaa narsismia kaiken muun sairaan ohella, sakeimpana haisee psykoottisuus.
No sinä oletkin just sellainen kakkapää, joka et osaa tulla toimeen muiden kanssa. Joka loukkaantuu, jos sua ei tervehditä ja otat oikeudeksesi heti olla siitä pahastunut.
ApVain otettu lääke auttaa
Korjaava kokemus on lääke joka auttaa. Mutta eihän sulla ole sitä antaa.
Ap
Olet aikeassa, ei ole minulla osaamista hoitaa mielenterveysasiakkaita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kasvatus on sitä, että muokataan lasta sellaiseksi, kun kasvattajan mielestä pitää olla, kasvatus on väärin lasta kohtaan, koska lapsesta ei voi tehdä bonsaita.
Jos lasta tuetaan kasvamisessa lapsen persoonaa ymmärtäen, tarjoten mahdollisuuksia, rakastaen, kasvatus ei ole väärin.
Alice Millerillä on hyviä kirjoja aiheesta, josta me nyt keskustellaan.
-HaliastiaMä en käsitä noiden eroa. Minusta jälkimmäinen ei ole kasvattamista. Peppi Pitkätossukin pärjäsi ihan hyvin, jos mahdollisuuksiksi, joita annettiin laskettiin kultarahat, hevonen ja talo. Mitä enempää itsekään olisin tarvinnut sitten vanhemmilta?
Ap
Tai no, Pepilta puuttui rakkaus, sama mulla. Mua ei rakastettu. Peppikin joutui itse keksimään ja ylläpitämään ajatusta(kokemusta), että häntä rakastetaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taasko olet palannut uikuttamaan palstalle. Pyydä äitisi kirjoittelemaan tänne. Varmaan saisi lukea kiltin ihmisen juttuja eikä tollasen luonnehäröisen. Toivon äidillesi pelkkää hyvää. Säälin häntä kspäisen lapsen äitiydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ilmoittaa, ettei halua tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta kaikkien pitäisi tulla toimeen hänen kanssaan. Ehtaa narsismia kaiken muun sairaan ohella, sakeimpana haisee psykoottisuus.
No sinä oletkin just sellainen kakkapää, joka et osaa tulla toimeen muiden kanssa. Joka loukkaantuu, jos sua ei tervehditä ja otat oikeudeksesi heti olla siitä pahastunut.
ApVain otettu lääke auttaa
Korjaava kokemus on lääke joka auttaa. Mutta eihän sulla ole sitä antaa.
ApOlet aikeassa, ei ole minulla osaamista hoitaa mielenterveysasiakkaita
Korjaavia kokemuksia toisille antavat ihan maallikot. Sinun tarvitsee vain olla kunnon ihminen, ei toki juuri jokainen sitä voi sinulta saada, vaikka olisit miten kunnollinen tahansa, mutta ei siitä pahitteeksi siltikään ole!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taasko olet palannut uikuttamaan palstalle. Pyydä äitisi kirjoittelemaan tänne. Varmaan saisi lukea kiltin ihmisen juttuja eikä tollasen luonnehäröisen. Toivon äidillesi pelkkää hyvää. Säälin häntä kspäisen lapsen äitiydestä.
:DD
Ap
Kaikki ihmiset tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vaurioituneita, joko lapsuudesta johtuen tai myöhemmistä kolhuista. Ehjäksi voi sanoa tosi harvaa. Ihana ajatus, että jossain olisi ihminen, joka kestää kiukkuni, ottaa syliin ja rakastaa ehjäksi. Itse en jaksa uskoa, että sellaista on. Kuka täydellisen ehjä haluaisi olla rikkinäisen kanssa? Mitä hän siitä saa? Täytyy tyytyä toiseen vaurioituneeseen, jolla on raivot ja ahdistukset.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vaurioituneita, joko lapsuudesta johtuen tai myöhemmistä kolhuista. Ehjäksi voi sanoa tosi harvaa. Ihana ajatus, että jossain olisi ihminen, joka kestää kiukkuni, ottaa syliin ja rakastaa ehjäksi. Itse en jaksa uskoa, että sellaista on. Kuka täydellisen ehjä haluaisi olla rikkinäisen kanssa? Mitä hän siitä saa? Täytyy tyytyä toiseen vaurioituneeseen, jolla on raivot ja ahdistukset.
Mulla on yksi rikkinäinenkin, jonka kanssa oisin halunnut jatkaa, mutta ei siitäkäön tullut mitään. Jos en häntäkään saa, olen totta kai ennemmin yksin. En ole enää kumppanin kanssa, joka ei näe haavojani tai haavoittaa minua lisää.
Tosin siinä haavaisessa kumppanissa ois varmasti ollut se riski, että hän ois haavoittanut minua lisää, ei samoin kuin äitini, mutta kauemmas paranemisesta, eheytymisestä kuitenkin. Joten ehkä se oli vain tarkoitettu, ettei sitä suhdetta häneen minulle suotu, vaikka luulinkin kuolevani kaipuuseen ja ikävään ja mihin liekään. Vieläkin ajattelen, että hän oli/on se oikea, toinen, hajonnut puoliskoni. Hän on, vaikka on siellä jossain.
Voi minulla olla jossain se ehjänkin minäni puolisko, ei sillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vaurioituneita, joko lapsuudesta johtuen tai myöhemmistä kolhuista. Ehjäksi voi sanoa tosi harvaa. Ihana ajatus, että jossain olisi ihminen, joka kestää kiukkuni, ottaa syliin ja rakastaa ehjäksi. Itse en jaksa uskoa, että sellaista on. Kuka täydellisen ehjä haluaisi olla rikkinäisen kanssa? Mitä hän siitä saa? Täytyy tyytyä toiseen vaurioituneeseen, jolla on raivot ja ahdistukset.
Ymmärrät varmaan, että siinä on merkittäviä eroja kuinka psyykkisesti rikkinäisiä ihmiset ovat... Ei elämä ole tasapuolista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vaurioituneita, joko lapsuudesta johtuen tai myöhemmistä kolhuista. Ehjäksi voi sanoa tosi harvaa. Ihana ajatus, että jossain olisi ihminen, joka kestää kiukkuni, ottaa syliin ja rakastaa ehjäksi. Itse en jaksa uskoa, että sellaista on. Kuka täydellisen ehjä haluaisi olla rikkinäisen kanssa? Mitä hän siitä saa? Täytyy tyytyä toiseen vaurioituneeseen, jolla on raivot ja ahdistukset.
Minä olen löytänyt tällaisen ihmisen. Taidan olla aivan poikkeuksellisen onnekas.
Oon 13 vuotias ja oon kaikille koulussa mahdollisimman kohtelias, tulen luonnostaan kaikkien kanssa toimeen, vaikka en kaikista ihmisistä tykkääkään. Voin kertoa, että se on tosi ärsyttävää, kun jotkut ei osaa tulla toimeen muiden kanssa. Esim. kun tehdään ryhmätyötä, niin se on ärsyttävää jos joku vaa haistattelee toisille ja haukkuu ym. Itse opin ryhmätyö taidot ja sen, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen jo päiväkodissa tyylii 4-5 vuotiaana. Eskarin todistuksessa luki jotain sellaista että tulen kaikkien kanssa toimeen ym. En oikeasti ymmärrä mitä pahaa siinä on että äitisi on halunnut sinulle hyvän alun?!
Mä ymmärän vähän kasvattajiakin, tai kasvattamista. Minusta ilman sitä on tosi outoa. Mutta siis ei kai se estä tunnistamasta lapsen oikeita tarpeita? Aitoa tarvetta? Vai estääkö? Voiko lapsia mielestäsi kasvattaa? Siis tai tietenkin voi, mutta siis voiko kasvattaa hyvin? Siis lapsen oikeuksien oikein menemisen tai toteutumisen kannalta?
Mutta siis joo, ne oli vain säilövahteja ne tädit. :/
Ap