Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joihin lapsena kohdistui rajua väkivaltaa, kysymyksiä?
05.02.2019 |
Rajulla tarkoitan ihan kunnon silmitöntä hakkaamista, pieksämistä, potkimista, kuristamista jne. En nyt siis tarkoita esim.nipistämistä tai tukkapöllyä harvoin.
Oletteko antaneet anteeksi?
Muöntääkö vanhempasi väkivallan?
Ovatko pyytäneet anteeksi ja ottaneet vastuun?
Oletko pystynyt jättämään asian taaksesi?
Mulla itselläni erittäin julmaa väkivaltaa joka oli sattumanvaraista. Eli EI ollut rankaisua, olin arka ja pelokas ja tottelevainen. Isä vain luonnevikaisena hakkasi stressiään lapsiin.
Käsittämättömän vaikeaa antaa anteeksi kun isä kieltää kaiken, ei myönnä tekojaan, ei ole yhtään pahoillaan (vaan jopa sitä mieltä että enemmän olis pitänyt kurittaa!) ja vieläkin suhtautuu alentuvasti, ivallisesti ja julmasti. Olen 35v ikäisenä saanut isältäni vielä selkään. Tämä tapahtui kun olin eri mieltä yhdestä asiasta ja isä päätti pakottaa oman mielipiteensä puolelle. Tän jälkeen välit olleet jäiset.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päättää ettei ole uhri enää." Voihan niin päättää, mutta ei dissosiaation takia paloiksi mennyt persoona pelkästään sillä eheydy.
No aivot voi päättää mutta mieli ei tottele. Ei trauma lähde sillä että ”nyt päätän olla olematta traumatisoitunut”. Eihän se lähde edes vuosien terapiallakaan.
Ihan totta. Trauman vaikutukset tuntuvat terapiasta huolimatta. Ihmisten on ylipäätään vaikea suhtautua kovia kokeneisiin ihmisiin, joten vaikka olisit sinut itsesi kanssa, niin muut voivat silti vältellä seuraasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole missään tekemisissä isäni kanssa. Lapsuuteni oli hirveä. Muut sisarukseni ovat kyllä tekemisissä isäni kanssa eivätkä pääse kehästä irti.
En kutsu isääni isäksi, vaan etunimellään. Isä on titteli, joka pitää ansaita. Hyväksikäyttävä, juoppohullu hakkaaja ei ole isä.
Minulla on maailman ihanin mies ja perhe. En anna sen pahuuden tulla missään muodossa häiritsemään elämääni nyt. Rakastan sitä mitä minulla on niin paljon, että pidän siitä pahan loitolla hinnalla millä hyvänsä. Puhukoot hölmöt sukulaiset mitä hyvänsä.
Terapiassakäyn, mutta rakennan uutta maailmaa. En ole kiinni vanhassa, ei enää tule edes painajaisiin. Olen nyt 36. Mennyt on minulle nyt sinänsä yhden tekevää, tulevaisuus ja nykyhetki tärkeintä.
Oletteko antaneet anteeksi? En näe mitään syytä antaa anteeksi.
Muöntääkö vanhempasi väkivallan? Tekijät eivät olleet vanhempiani.
Ovatko pyytäneet anteeksi ja ottaneet vastuun? Minuun ei ole kukaan ollut tapahtuneista myöhemmin yhteydessä enkä sitä myöskään itse halua.
Oletko pystynyt jättämään asian taaksesi? Olen, mutta se on tehnyt minusta sen mikä olen.
Vierailija kirjoitti:
Kotona minua lapsena mm. potkittiin, lyötiin, tukistettiin, kuristettiin, heiteltiin esineillä ja poltettiin tulikuumilla neuloilla. Lisäksi henkinen väkivalta ja fyysisen väkivallan uhka koko ajan läsnä.
Minua myös käytettiin seksuaalisesti hyväksi (kosketeltiin ilman lupaa, arvosteltiin kroppaani alasti suihkussa, suudeltiin väkisin, pakotettiin koskettelemaan toista ja ottamaan suihin, sisälleni tunkeuduttiin sormin ja lopulta pakotettiin yhdyntään).
Tästä kaikesta huolimatta olen antanut anteeksi, ja tulen minua satuttaneiden kanssa toimeen tänä päivänä. Osan kanssa olemme enemmän tekemisissä, ja osan kanssa lähinnä näemme sukujuhlissa tai ohimennen kadulla, jolloin voi pari sanaa vaihtaa. Mutta heidän tekojaan en koskaan ole hyväksynyt, ja sen hekin tietävät jokainen omalla tahollaan.
Kun täytin 18, niin muutin silloin useamman sadan kilometrin päähän kotoa, vaihdoin puhelinliittymäni enkä pitänyt yhteyttä perheeseeni. Sain tauon aloittaa oman elämäni, löytää itseni ja kuulla maailmalta (esimiehiltä, työkavereilta, uusilta ystäviltä jne.) ensimmäistä kertaa positiivista palautetta itsestäni ja huomata että kelpaan.
Tällä välin kai myös perheeni ymmärsi ettei voi enää hallita minua ja että heidän ehkä täytyy muuttaa käytöstään, jos haluavat kuulua elämääni. Kahden vuoden etäisyyden jälkeen juttelimme hieman asioista, eivät he periaatteessa pyytäneet anteeksi, mutta myönsivät sen että minulla oli oikeus olla vihainen. Sen jälkeen asioista ei ole puhuttu, ja nykyään tulemme siis ihan ok toimeen ja olemme taas tekemisissä. Enää he eivät ole minuun koskeneet millään muotoa.
Tänä päivänä minulla on omakin perhe, ystäviä ja hyvä työpaikka, hyvät tulot (myös uusi auto ja ihana asunto), että elämäni on hyvää ja onnellista tänä päivänä ja voin sanoa päässeeni menneisyydestäni irti.
Et kai anna kyseisten henkilöiden olla tekemisissä lastesi kanssa? Ainakaan niin, että paikalla ei olisi muita aikuisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päättää ettei ole uhri enää." Voihan niin päättää, mutta ei dissosiaation takia paloiksi mennyt persoona pelkästään sillä eheydy.
No aivot voi päättää mutta mieli ei tottele. Ei trauma lähde sillä että ”nyt päätän olla olematta traumatisoitunut”. Eihän se lähde edes vuosien terapiallakaan.
Ihan totta. Trauman vaikutukset tuntuvat terapiasta huolimatta. Ihmisten on ylipäätään vaikea suhtautua kovia kokeneisiin ihmisiin, joten vaikka olisit sinut itsesi kanssa, niin muut voivat silti vältellä seuraasi.
Tämä on niin totta. Olen se jonka syyksi välirikko vanhempiin on laitettu. Minua syrjitään ja hyljitään ja pidetään epäonnistuneena kun mulla ei ole hyviä vanhempia ja lämpimiä välejä niihin. On vaan hullut lapsenhakkaajat joihin välit on poikki.
Tää on jännä mekanismi että ”onnekkaat” oikein tahallaan työntää erilleen sellaiset joilla onkin epäonni käynyt elämässä. Joku pelko että itsellekin voi käydä samoin? En tiedä mistä johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päättää ettei ole uhri enää." Voihan niin päättää, mutta ei dissosiaation takia paloiksi mennyt persoona pelkästään sillä eheydy.
No aivot voi päättää mutta mieli ei tottele. Ei trauma lähde sillä että ”nyt päätän olla olematta traumatisoitunut”. Eihän se lähde edes vuosien terapiallakaan.
Ihan totta. Trauman vaikutukset tuntuvat terapiasta huolimatta. Ihmisten on ylipäätään vaikea suhtautua kovia kokeneisiin ihmisiin, joten vaikka olisit sinut itsesi kanssa, niin muut voivat silti vältellä seuraasi.
Tämä on niin totta. Olen se jonka syyksi välirikko vanhempiin on laitettu. Minua syrjitään ja hyljitään ja pidetään epäonnistuneena kun mulla ei ole hyviä vanhempia ja lämpimiä välejä niihin. On vaan hullut lapsenhakkaajat joihin välit on poikki.
Tää on jännä mekanismi että ”onnekkaat” oikein tahallaan työntää erilleen sellaiset joilla onkin epäonni käynyt elämässä. Joku pelko että itsellekin voi käydä samoin? En tiedä mistä johtuu.
Epäilen, että syy on siinä, että monet ihmiset ovat pohjimmiltaan melko ennakkoluuloisia ja karttavat kaikkea sellaista, mikä kuulostaa jotenkin vieraalta tai oudolta. Traumoista voi puhua ainoastaan sankarillisten selviytymistarinoiden yhteydessä tai muuten tulee kartetuksi "ongelmallisena".
Ruumiillinen kuritus kiellettiin jo ennen syntymääni vuonna 1984. Minulta ei liikene sympatiaa siihen turvautuneita vanhempiani kohtaan. Kyse oli lasten pahoinpitelystä. Kimppuun käytiin ilman mitään varoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruumiillinen kuritus kiellettiin jo ennen syntymääni vuonna 1984. Minulta ei liikene sympatiaa siihen turvautuneita vanhempiani kohtaan. Kyse oli lasten pahoinpitelystä. Kimppuun käytiin ilman mitään varoituksia.
Muistan elävästi kun vuonna 1984 hullu isä hakkasi minua remmillä raivosta silmät kiiluen ja hoki: ” minuahan ei mikään laki määrää vaan hakkaan lapsia just niin paljon kun huvittaa, hähhää”. Oli oikein voitonriemuinen ja vahingoniloinen ja tuntu että sai lisää intoa pieksämiseen.
En oikeesti usko että tuo laki esti mitään - ainoostaan teki sen että asiaa piiloteltiin tarkemmin.
Vasta asennemuutos 2000-luvulla vähensi hakkaamista. Mutta okävä kyllä tänäänkin sitä tapahtuu.
Ikävää että rikoslaki on sellainen, että rikos vanhenee 10v:ssa (murha ei vanhene koskaan). Lapsena hakattu ei ehdi hakemaan oikeutta. Olisin itse vasta yli kolmekymppisenä ollut sen verran vahva että olisin voinut paskspääisän vaatiaa vastuuseen, mutta siinä vaiheessa oli myöhästä. Ja vaikea todistustaakka, sillä äitini (joka näki satoja pahoinpitelyitä) olisi tietenkin oikeudessa isän puolella ja todistaisi iloisena että ehei, mitään tuollaista ei tapahtunut!
Nyt joutuu itse kärsimään seuraukset ja sen kiukun että isä jää täysin rangaistuksetta. Sille ei tullu mitään seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että rikoslaki on sellainen, että rikos vanhenee 10v:ssa (murha ei vanhene koskaan). Lapsena hakattu ei ehdi hakemaan oikeutta. Olisin itse vasta yli kolmekymppisenä ollut sen verran vahva että olisin voinut paskspääisän vaatiaa vastuuseen, mutta siinä vaiheessa oli myöhästä. Ja vaikea todistustaakka, sillä äitini (joka näki satoja pahoinpitelyitä) olisi tietenkin oikeudessa isän puolella ja todistaisi iloisena että ehei, mitään tuollaista ei tapahtunut!
Nyt joutuu itse kärsimään seuraukset ja sen kiukun että isä jää täysin rangaistuksetta. Sille ei tullu mitään seurauksia.
Kai seuraus oli silti välien katkaiseminen?
Te joita kartetaan: Millä tavalla karttaminen ilmenee? Ja tietävätkö karttelijat lapsuustaustanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruumiillinen kuritus kiellettiin jo ennen syntymääni vuonna 1984. Minulta ei liikene sympatiaa siihen turvautuneita vanhempiani kohtaan. Kyse oli lasten pahoinpitelystä. Kimppuun käytiin ilman mitään varoituksia.
Muistan elävästi kun vuonna 1984 hullu isä hakkasi minua remmillä raivosta silmät kiiluen ja hoki: ” minuahan ei mikään laki määrää vaan hakkaan lapsia just niin paljon kun huvittaa, hähhää”. Oli oikein voitonriemuinen ja vahingoniloinen ja tuntu että sai lisää intoa pieksämiseen.
Jep. Sama... Ei valitettavasti yleensä tollaiset lait auta perheen sisällä tapahtuviin asioihin :(. En ihmettele miks niin moni voi pahoin. Kärsin itekkin ahdistuksesta ja uniongelmista. En oo saanut kokea turvallista lapsuutta, joten se heihin heijastuu aikuisuudessakin.
En oikeesti usko että tuo laki esti mitään - ainoostaan teki sen että asiaa piiloteltiin tarkemmin.
Vasta asennemuutos 2000-luvulla vähensi hakkaamista. Mutta okävä kyllä tänäänkin sitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että rikoslaki on sellainen, että rikos vanhenee 10v:ssa (murha ei vanhene koskaan). Lapsena hakattu ei ehdi hakemaan oikeutta. Olisin itse vasta yli kolmekymppisenä ollut sen verran vahva että olisin voinut paskspääisän vaatiaa vastuuseen, mutta siinä vaiheessa oli myöhästä. Ja vaikea todistustaakka, sillä äitini (joka näki satoja pahoinpitelyitä) olisi tietenkin oikeudessa isän puolella ja todistaisi iloisena että ehei, mitään tuollaista ei tapahtunut!
Nyt joutuu itse kärsimään seuraukset ja sen kiukun että isä jää täysin rangaistuksetta. Sille ei tullu mitään seurauksia.
Kai seuraus oli silti välien katkaiseminen?
Joo toki mutta ei se mikään rangaistus ole isälle. Saapahan vaan syyn haukkua ja vihata ja uhkailla kun lapsi on kiittämätön...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joita kartetaan: Millä tavalla karttaminen ilmenee? Ja tietävätkö karttelijat lapsuustaustanne?
No vaikee selittää, ehkä esimerkit auttaa. Esim sanon:
- niin, mullahan on ollut 10 v välit poikki kotiin
Kommentti: ai jaa, MÄ en vois ikinä katkoo välejä, sä oot varmaan jotain tehnyt kun vanhrmmat on suuttunut (silmienpyörittelyä)
Mä sanon:
- niin, ollaan joulu kotona kun ei ole sitä mummolaa minn menis
Kommentti: Mä en ikinä kestäis jos ois tollaset välit, ootko nyt varma että oot yrittäny kaikkes ja mitä jos vaan oot yliherkkä (paheksuvaa tuhahtelua)
Mä sanon: en pääse ilkanistujaisiin miehen kanssa mutta voin tulla yksin
Kommentti: ai niin kun te ootte SE PERHE jolla ei oo niitä tukiverkkoja, no onneks me muut osataan hoitaa nää sukulaisuussuhteet hyvin...
Mun korvaan tuo on täyttä vittuilua mulle. Sit nuo kommentoijat karsastaa ja vieroksuu. Joo oon erilainen kun ei ole vanhempie eikä sukua, mutta kun SE EI OO MUN SYY!! Vasn niiden hakkaajavsnhempien. Mun pitää maksaa niiden teot kokemalla arvostelua ja bähättelyä ja syrjintää.
Eivät myöntäneet, ehkä olen unohtanut jollain tavoin.
Naiset vaan olivat monin verroin pahempia kuin miehet noin yleensä.
Voisiko joku selittää tuon ”on tärkeää ITSENSÄ takia antaa anteeksi”.?
Mua on pahoinpidelty niin raa’asti ja julmasti, niin paljon ja usein, että se on törkeistä törkein ihmisoikeusrikos. Nyt sit se pitäs antaa anteeksi? Päästää sadistinen psykopaatti vanhempi noin vaan kuin koira veräjästä? Leikkiä että mitään ongelmaa ei ole?
Tuo ei vaan mene mun oikeustajuun! Sit ehkä jos edes PYYTÄIS anteeks vois harkita, mutta se on satavarma että anteeksipyyntöä ei tule koskaan, varmaan kuolinvuoteellakin raivoaa ja rääkyy, muten huono lapsi olen ja miten olis pitänyt tehdä abortti aikanaan. Se psykopaatti on täynnä vihaa, kostonhimoa, haluaa lapsilleen pahaa ja vadtoinkäymistä. Sille sit anteeksi vaikka pahan teko van JATKUU?
Ei anneta anteeksi ei. Mädäntyköön rauhassa. Opetti miten heikkoja, lapsia ja eläimiä piestään henkihieveriin kotona siksi koska mä voin.
Kylillä sitten tippa linssissä jeesusteli ja esitti hyvää isää.
Ap:lle sanon, että katkaise välit. Lapsi ei valitse mutta aikuinen valitsee, kenen kanssa on tekemisissä.
Vapauta itsesi ja katko välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita kartetaan: Millä tavalla karttaminen ilmenee? Ja tietävätkö karttelijat lapsuustaustanne?
No vaikee selittää, ehkä esimerkit auttaa. Esim sanon:
- niin, mullahan on ollut 10 v välit poikki kotiin
Kommentti: ai jaa, MÄ en vois ikinä katkoo välejä, sä oot varmaan jotain tehnyt kun vanhrmmat on suuttunut (silmienpyörittelyä)Mä sanon:
- niin, ollaan joulu kotona kun ei ole sitä mummolaa minn menis
Kommentti: Mä en ikinä kestäis jos ois tollaset välit, ootko nyt varma että oot yrittäny kaikkes ja mitä jos vaan oot yliherkkä (paheksuvaa tuhahtelua)Mä sanon: en pääse ilkanistujaisiin miehen kanssa mutta voin tulla yksin
Kommentti: ai niin kun te ootte SE PERHE jolla ei oo niitä tukiverkkoja, no onneks me muut osataan hoitaa nää sukulaisuussuhteet hyvin...Mun korvaan tuo on täyttä vittuilua mulle. Sit nuo kommentoijat karsastaa ja vieroksuu. Joo oon erilainen kun ei ole vanhempie eikä sukua, mutta kun SE EI OO MUN SYY!! Vasn niiden hakkaajavsnhempien. Mun pitää maksaa niiden teot kokemalla arvostelua ja bähättelyä ja syrjintää.
Epämiellyttävän oloisia nuo tuttavasi. Ei varmaan kannata kertoa heille turhan paljon kuulumisiaan kerta siitä joutuu vain nokittavaksi ja voi miettiä kannattaisiko tuota näkemistä vähentää muutenkin. Itse en kyllä näin aikuisiällä mitään silmienmuljauttelijaa katselisi, vaan tylysti tapaamiset jäisivät kyllä siihen.
Alue: Aihe vapaa
No aivot voi päättää mutta mieli ei tottele. Ei trauma lähde sillä että ”nyt päätän olla olematta traumatisoitunut”. Eihän se lähde edes vuosien terapiallakaan.