Lue keskustelun säännöt.
Suomessa sanat lausutaan, niin kuin kirjoitetaan!
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lausutaanko jossain oikeasti hernekeitto niin kuin kirjoitetaan? Niin että siinä keskellä on "nekeit" eikä "nekkeit"? Tai tervetuloan keskellä vetu eikä vettu? Liikelounaan keskellä kelou eikä kellou? Kannattaa lausua nuo ihan ääneen ja kuulostella eroja.
Lausutaan. Lausumistapa vaihtelee jopa kylittäin. Hernekeitto, tervetuloa ja liikelounas lausutaan kuten kirjoitetaan. Eikä täällä lausuta jiitä sanan loppuun esim. ämpär, viemär, kuhnur päättyvät reiluun ärrään. Ja paimenpoika lausutaan paimenpoika. Kuitenkin sydämeen lausutaan syvämmeen.
Tiällon tervettulloo paemenpoeka syömmeen :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt loppuu toi viinanjuonti.
Sopersin kerran outoja vieraallemme: "Lopetaj jo se viinajjuonti niiŋ kuim mikkokin teki. Kännis serkki sul lei oo meille asiaa." Ymmärsi kuitenkin mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Esim paella on paella, eikä paeijja.
Niin koska tietysti just suomalaiset päättää miten kaikki lausutaan. Eli jos suomalainen ei halua tai osaa sanoa paejja, niin sitten sanoo paella, ja se on susta ihan okei vaikka menikin ihan vituiks. Mutta kun ulkomaalaiset ei osaa sanoa Räikkönen vaan sanoo Raikonen, tai ei osaa sanoa sauna vaan sanoo soona, niin onpas ne tyhmiä!
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen että ärsyttääkö ketään muuta Jone Nikulan tapa lausua bändien nimet? "Ja siinä soi Methällikhääää ja seuraavana Pantheraaa ja Moydörhed!" Argh! Miksei voi vaan sanoa Metallika niinkun muutkin Suomessa?
Naurattaa joka kerta, kun Nikula sanoo "ja siinä oli Met(H)Älika!". Oikein painottaa nasevasti sitä keskeltä.
Aika harva oikeasti lausuu vauvan vauvana, vaan se on jokaisen suussa enemmän tai vähemmän vauvva.
Myös tervetuloa on tervettuloa ja haist4paska on haistap paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano paimenpoika. Kekelle tuleekin m-kirjain ääntäessä
Eli ei pidä paikkaansa. Esimerkkejä on pilvin pimein. Olemme vain niin tottuneita, ettemme edes huomaa.
Ei siihen keskelle mitään toista m-kirjainta tule.
Tunnustele sanaa suussasi. Ei tosiaan äänny n-kirjaimena kuten jos olisi erillinen paimen-sana.
Mutta helmiä siolle täällainen selittäminen. Jos ei tajua, niin näin vain on.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa liikelounaalle hernekeitolle
Tämä on erinomainen esimerkki.
Suomea äidinkielenään puhuvat ääntävät tämän:
"Tervettuloa liikellounaalle hernekkeitolle".
Jotkut suomea opettelevat lausuvat juuri niinkuin kirjoitetaan ja se kuulostaa erikoisemmalta, esim. Helsingissä äännetään Helsin-Gissä, ilman sitä äng-äännettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä todella typerältä, jos suomenkielisessä lauseessa lausutaan välillä sanoja jollain muulla kielellä. Paella on vierassana. Jos se olisi tarkoitus lausua paeijja niin se olisi tuotu suomenkieleen muodossa paeijja. Suomeksi kirjoittaminen ja ääntäminen on sama.
Säälittää lukea näitä alkeellisia sepustuksia, mutta jokainen taaplatkoon tyylillään.
Eikö yksikään oikeasti tiedä tai ole kuullut mitään artikuloinnista ja kielikohtaisista perustavista eroista?!
Miksi niin monet sotkevat kielen fonologiset, foneettiset ja konventionaalisten käytänteiden ominaisuudet ja piirteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittää lukea näitä alkeellisia sepustuksia, mutta jokainen taaplatkoon tyylillään.
Eikö yksikään oikeasti tiedä tai ole kuullut mitään artikuloinnista ja kielikohtaisista perustavista eroista?!
Miksi niin monet sotkevat kielen fonologiset, foneettiset ja konventionaalisten käytänteiden ominaisuudet ja piirteet?
Ai säälittää ihan?
Tulkitsen että koet melkoista ylemmyyttä jostakin.
No annetaan sinulle tunnustusta: Vau! Vautsi vau kun olet älykäs!
Vierailija kirjoitti:
Säälittää lukea näitä alkeellisia sepustuksia, mutta jokainen taaplatkoon tyylillään.
Eikö yksikään oikeasti tiedä tai ole kuullut mitään artikuloinnista ja kielikohtaisista perustavista eroista?!
Miksi niin monet sotkevat kielen fonologiset, foneettiset ja konventionaalisten käytänteiden ominaisuudet ja piirteet?
Kerro itse muutama esimerkki tai perustele, miksi annetut esimerkit eivät päde. En ole kielitieteilijä, mutta odotan silti reilua argumentointia av-palstallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittää lukea näitä alkeellisia sepustuksia, mutta jokainen taaplatkoon tyylillään.
Eikö yksikään oikeasti tiedä tai ole kuullut mitään artikuloinnista ja kielikohtaisista perustavista eroista?!
Miksi niin monet sotkevat kielen fonologiset, foneettiset ja konventionaalisten käytänteiden ominaisuudet ja piirteet?
Lisäksi vastaukset peilaavat tehtyä aloitusta, joka oli hyvin epätieteellinen. Aloittajaa kommentoineet tarkoittivat varmaankin artikulointia ja sitä, miten joku sana käytännössä sanotaan ihan yleispuhekielessä ja kirjakielessäkin syntyperäisten yleiskieltä puhuvien suomalaisten lausumina -- ei sitä, miten ne periaatteessa sanottaisiin foneettisten merkkien perusteella kirjojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Lausutaanko jossain oikeasti hernekeitto niin kuin kirjoitetaan? Niin että siinä keskellä on "nekeit" eikä "nekkeit"? Tai tervetuloan keskellä vetu eikä vettu? Liikelounaan keskellä kelou eikä kellou? Kannattaa lausua nuo ihan ääneen ja kuulostella eroja.
Olen kotoisin Porista, ja siellä eivät konsosonantit tosissaan kahdennu puheessa. Muitakin sellaisia alueita on Suomessa, esim Itä-Uudellamaalla. Itse en ole kovin hyvä paikallisen murteen puhumisessa, joten minun puheessani kyllä kahdentumista tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Expatti kirjoitti:
Ulkomaalaista vaimoani jaksaa vielä vuosien jälkeen huvittaa tapamme ääntää ulkolaisia nimiä niin kuin ne kirjoitetaan. Erityisen hupaisaa hänestä on tapamme ääntää ranskalaisen autojen nimiä.
Kerro rouvalle että suomessa on kolme ärrällä alkavaa autoa. Renootti, ratsun ja riissel mersu.
Käykääpä myös huviksenne ranskassa kuutelemassa kuinka paikalliset lausuu englantia (tai vaikka saksaa). Maanalainen armeija iskee jälleen.
Miksi kiistellä mutu-periaatteella, kun asiasta on selvää tietoa netissä, nimittäin Isossa suomen kieliopissa (www.kotus.fi). Sen mukaan suomi on _melko_ foneeminen kieli. On siis harhaluulo, että suomea lausuttaisiin _täysin_ niin kuin kirjoitetaan. Mistähän sekin luulo tulee.
Ko. kieliopissa kerrotaan poikkeuksia: esim. rajageminaatio, joka tarkoittaa sitä, että konsonantti kahdentuu äännettäessä: Tule tänne! lausutaan tulet tänne. Kielikorva ei kerro totuutta, koska siihen vaikuttaa murrealue, jonka ympäröimänä on kasvanut. N lausutaan usein m:nä, kuten sanassa kunpa: Kunpa hän tulisi! Sama koskee paimenpojan tyyppisiä sanoja: paimempoika.
Vierasperäisten sanojen ääntäminen vakiintuu vähitellen tietynlaiseksi. Ei suinkaan voi vaatia että kaikki ihmiset osaisivat lausua kaikkien kielien sanat niin kuin natiivipuhujat. Onkohan se suomalaisen 'paejja' kuitenkaan ihan täsmälkeen sama kuin espanjalaisen? Ihan reippaasti voi sanoa 'paella', ainakin tällä Suomessa. Espanjassa voi sitten harjoitella espanjan puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää lukea näitä alkeellisia sepustuksia, mutta jokainen taaplatkoon tyylillään.
Eikö yksikään oikeasti tiedä tai ole kuullut mitään artikuloinnista ja kielikohtaisista perustavista eroista?!
Miksi niin monet sotkevat kielen fonologiset, foneettiset ja konventionaalisten käytänteiden ominaisuudet ja piirteet?
Ai säälittää ihan?
Tulkitsen että koet melkoista ylemmyyttä jostakin.
No annetaan sinulle tunnustusta: Vau! Vautsi vau kun olet älykäs!
Vau! Jos joku tuo tähänkin typerään keskusteluun järjen ääntä, niin totta kai häntä pitää ruveta sättimään.
Vierailija kirjoitti:
Sano paimenpoika. Kekelle tuleekin m-kirjain ääntäessä
Eli ei pidä paikkaansa. Esimerkkejä on pilvin pimein. Olemme vain niin tottuneita, ettemme edes huomaa.
Huikee trollaus 😂😂
Missä nämä vänkääjät ovat olleet äidinkielen tunneilla? Eivät ainakaan hereillä. En jaksa ruveta selittämään perusasioita, joten lukekaa vaikka noista:
https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu192.htm
"Sananloppuinen <n assimiloituu seuraavan konsonantin kanssa homorgaaniseksi (artikulaatiopaikka muuttuu samaksi): <bilabiaaliseksi bilabiaalisen konsonantin edellä, esim. pojan maila [pojam maila], pojan pallo [pojam pallo]" -tämä siis ihan vastaava tilanne kuin siinä paimenpojassa.
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/241
"kirjekuori [kirjekkuori] e-loppuiset sanat, jotka taipuvat kuten perhe, myös yhdyssanan rajalla" -vrt. hernekeitto
Vierailija kirjoitti:
Missä nämä vänkääjät ovat olleet äidinkielen tunneilla? Eivät ainakaan hereillä. En jaksa ruveta selittämään perusasioita, joten lukekaa vaikka noista:
https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu192.htm
"Sananloppuinen <n assimiloituu seuraavan konsonantin kanssa homorgaaniseksi (artikulaatiopaikka muuttuu samaksi): <bilabiaaliseksi bilabiaalisen konsonantin edellä, esim. pojan maila [pojam maila], pojan pallo [pojam pallo]" -tämä siis ihan vastaava tilanne kuin siinä paimenpojassa.
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/241
"kirjekuori [kirjekkuori] e-loppuiset sanat, jotka taipuvat kuten perhe, myös yhdyssanan rajalla" -vrt. hernekeitto
Jos lausuu sanat väärin, niin silloin se kuulostaa tuolta. Pitää opetella lausumaan oikein. M-kirjaimet on helppo karsia tuolta sanojen välistä, jos sellaisia päästelee-
Kirjekuori ja hernekeitto myös opettelukysymys.
Lausutaan. Lausumistapa vaihtelee jopa kylittäin. Hernekeitto, tervetuloa ja liikelounas lausutaan kuten kirjoitetaan. Eikä täällä lausuta jiitä sanan loppuun esim. ämpär, viemär, kuhnur päättyvät reiluun ärrään. Ja paimenpoika lausutaan paimenpoika. Kuitenkin sydämeen lausutaan syvämmeen.