(Etä)vanhemman ikävä

Jos sinulla on vanhempana tosi ikävä lastasi silloin, kun ette ole yhdessä, mutta sinulle tarjoutuu mahdollisuus skypettää hänen kanssaan, järjestätkö itsellesi skypen vai tyydytkö normipuheluun?

Entä miten järjestäisit ajankäyttösi, jos sinulle jonkinlaista aikataulua ehdotettaisiin yhteydenpitoon?

Vai onko niin, että ainoastaan tapaamiset ovat oikeaa yhdessäoloa, eikä mikään soittelu voi sitä korvata?

Ja vielä, mikäli olisit työtön, priorisoisitko matkustamisen lapsen vaiko kumppanin luokse jos olisit itse muuttanut niin kauas, ettei lapsi voi niin usein matkan takia kyläillä?