Vauvan sukupuoli pettymys

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se varmasti helpottaa.

Koita luoda suhde vauvaasi keksimällä nimi/nimivaihtoehtoja, ostamalla leluja ja vaatteita ym. Mikä tärkeintä: huomioi hänet silittelemällä vatsaasi&puhumalla sekä tutustumalla hänen rytmiinsä.

Onhan sitä pojillekin kivoja juttuja. Minä tykkäisin ostella autoja ja supersankaritavaraa, näin stereotypisesti. Yhtälailla voit koristaa hänen huoneensa myös prinssityylillä.

Et suinkaan ole ainut, joka tuntee pettymystä vauvan sukupuoleen. Täällä palstallakin on monia sellaisia, joilla pettymys on jatkunut pidempäänkin. On vain oivallettava, että miten hölmöä on tuntea pettymystä jotain niin siunattua kohtaan. Hän on lahja teille, sellaisena kuin on. :)

Tietää kuka työkseen täällä kirjoittava asialla taas.

Ei kaikki halua tyttöjä jonkun prinsessaunelman takia.

Minä ainakin pelkään menettäväni poikani helpommin maailmalle kuin tyttäreni. Tältä palstaltakin huomaa miten halveksittavaa on, jos poika käy vierailemassa vanhemmillaan vrt siihen, jos tytär niin tekee. Miniät ovat usein suvussa niitä, jotka tekevät päätöksiä aikatauluista ja vierailuista ym. Pelkään, että samasta syystä poikien lapset jäävät myös vieraammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olis mulle aikamoinen turn off jos lapsi olisi poika. Kyllä vituttaisi katsella kun se alkaa leikkimään pikkuautoilla ja puhumaan traktoreista.

Kuulostaa aika sairaalta, ehkä sun ei pitäs koskaan hankkia lapsia :(

ei ongelmaa, kerrot vain että hän on aina halunnut olla tyttö, kyllä se muutamassa vuodessa alkaa uskoa asiaan

Pojat tulee paljon halvemmaksi pidemmällä aikavälillä kuin tytöt, ei tarvitse pelätä teiniraskauksia, kansanvaihdos ei ole yhtä vakava juttu pojille...

Vierailija kirjoitti:

Kai te kerrotte myös niille lapsillenne rehellisesti kun ne on vanhempia noista petymyksen tunteista?

Eiköhän ongelma ole siinä, että jos ei vanhempi ehdi tai ole halukas käsittelemään pettymyksen tunteitaan ajoissa, niistä ei edes tarvitse kertoa: ne tulee selväksi lapselle ilmankin.

Mulla sama, petyin ultrassa poikalupaukseen. Siitä asti toivoin että olisi erehdys ja olisikin tyttö. Synnytyksen jälkeen meni pitkä aika että aloin rakastaa poikaani kuten äidin kuuluu, eli täysillä.

Huvittavia kommentit että halutaan prinsessa jota saa meikata ja pukea. Mä en halunnut prinsessaa vaan tyttären. Tiesin että tää on ainoa lapsi ja toista en tule saamaan, ja itketti ettei ole mahdollisuuttakaan enää tyttäreen.

Nyt poika 8 v, ainoani ja maailman rakkain. Herkkä, älykäs, upea. Jos ihme kävisi ja saisin toisen, tuskin pettyisin poikaan koska tiedän miten ihana oma poika voi olla. Joskus silti vieläkin kaipaan tytärtä. Vaikea selittää, kun tietää että nämä tunteet on "väärin".

Minä toivoin jostain syystä poikaa js sain tytön. Toisessa raskaudessa toivoin taas poikaa ja sain toisen tytön. Silloin koin pettymystä, niin rakas kuin lapsi olikin. Kolmannen kohdalla toivoin yllätyksekseni tyttöä ja kolmas tyttö tuli.

Nuo tunteet ovat hyvin inhimillisiä, mutta ehjä auttaa jos miettii mistä toive kumpuaa. Mitä ajattelee saavansa tyttölapsen tai poikalapsen muodossa? Mistä toive kertoo sinussa itsessäsi?

Joka tapauksessa kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että aika tekee tehtävänsä. Mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä enemmän heitä rakastaa juuri omana itsenään, omana persoonanaan, ei sukupuolensa edustajana. Nyt kun lapseni ovat jo isoja ja monenlaista olen elämässä kokenut, lasten sukupuoli on merkityksetön asia.

Meillä on 2 lasta, tyttö ja poika. Poika on 13v ja tyttö 11. Kyllä huomaa, että pojat ovat paljon helpompia kuin tytöt. Poika on älykäs, vastuullinen, mukava, rauhallinen ja huumorintajuinen. Tyttö on...noh, tyttö. Kaikki on uskomattoman hankalaa ja aina huonolla tuulella, ei opi mitään koulussa vaikkei ole mitään todettu, itkee kun kielletään käyttämästä paljastavia vaatteita tai kulkemasta paljailla nilkoilla kolmenkymmen asteen pakkasessa. Pojalla menee koulu todella hyvin ja on saanut stipendejä mm. biologiasta ja fysiikasta. Tyttö on tyytyväinen jos jostain saa edes 7.

Meillä toisin päin. Laita yv niin vaihdetaan vauvat!

Voihan siitä kasvaa vaikka tyttömäinen poika, suuret mahikset tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että minullekin poikalapsen saaminen olisi iso pettymys. En osaa olla poikien kanssa, en tiedä mitä he haluavat ja mistä tykkäävät. En todellakaan haluaisi poikalasta. Olen pahoillani jos tämä loukkaa jotakuta.

Pojat ovat samalla lailla yksilöitä kuin tytöt. Jos saisit tytön, on mahdollista ettei hän kuitenkaan istuisi siihen muottiin, jonka olet päässäsi hänelle suunnitellut ja siitä kiinni pitäminen tekisi teidät molemmat onnettomiksi.

Toki yhteiskunnassamme pojan rooli on monessa suhteessa rajatumpi kuin tytön. Mutta ei yhteiskunnan mukaan ole pakko mennä. Ei sinun tarvitsisi miettiä, mitä pojat kasvottomana massana haluavat ja mistä tykkäävät, ainostaan sitä, mitä sinun lapsesi haluaa ja mistä hän tykkää. Oli hän poika tai tyttö.

Kiitos kun toit esille myös nuo sukupuolirooliodotukset. Oikeanlainen miehuus on tehnyt poikiin kohdistuvista odotuksista niin rajattuja, ettei siinä kisassa selviä kuin pitkä ja älykäs alfauros. Me olemme molemmat, minä ja puolisoni sellaisia kalpeita, kapeita ja lyhyitä lappalaisia jo useammassa sukupolvessa, eli syntyvä lapsi olisi täysin samasta puusta. Nykyään lyhyen ja älykkyydeltään keskinkertaisen miehen mahdollisuudet menestyä tai saada edes puoliso, ovat jo lähtökohtaisesti heikot. Lapsena siitä ei tietenkään ole harmia, mutta aikuisena alkaa sitten tiedostaa niitä asioita. Tästä syystä toivoisin tyttöä.

Olen huomannut, että myös se oma tausta vaikuttaa monesti. Äidit joilla on veljiä tai muuten rakkaita miespuolisia läheisiä, toivovat useammin poikaa kuin ainoat lapset tai siskojen kanssa kasvaneet... Monesti kuuleekin, et se poikien maailma on niin vieras itselle. Harva ymmärtää siinä vaiheessa, mikä rikkaus ja mahdollisuus se on tutustua siihen "toiseen maailmaan", miltä tuntuu asettuakin sen ymmärtäjän ja kasvattajan rooliin, nähdä mitä toinen käy läpi kasvaessaan aikuiseksi mieheksi.

Sama tekee varmasti hyvää miehille tytärten kohdalla! Laajempi ymmärrys vastakkaista sukupuolta kohtaan on mahtavaa, mutta se vaatii itseltäkin oikeaa asennoitumista.

Kai sitä voi olla pettynyt. Enemmän ihmettelen tuota prinsessakaman ostoa tytölle, eihän se tyttöys tarkoita että olis kiinnostunut sellaisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että minullekin poikalapsen saaminen olisi iso pettymys. En osaa olla poikien kanssa, en tiedä mitä he haluavat ja mistä tykkäävät. En todellakaan haluaisi poikalasta. Olen pahoillani jos tämä loukkaa jotakuta.

Pojat ovat samalla lailla yksilöitä kuin tytöt. Jos saisit tytön, on mahdollista ettei hän kuitenkaan istuisi siihen muottiin, jonka olet päässäsi hänelle suunnitellut ja siitä kiinni pitäminen tekisi teidät molemmat onnettomiksi.

Toki yhteiskunnassamme pojan rooli on monessa suhteessa rajatumpi kuin tytön. Mutta ei yhteiskunnan mukaan ole pakko mennä. Ei sinun tarvitsisi miettiä, mitä pojat kasvottomana massana haluavat ja mistä tykkäävät, ainostaan sitä, mitä sinun lapsesi haluaa ja mistä hän tykkää. Oli hän poika tai tyttö.

Kiitos kun toit esille myös nuo sukupuolirooliodotukset. Oikeanlainen miehuus on tehnyt poikiin kohdistuvista odotuksista niin rajattuja, ettei siinä kisassa selviä kuin pitkä ja älykäs alfauros. Me olemme molemmat, minä ja puolisoni sellaisia kalpeita, kapeita ja lyhyitä lappalaisia jo useammassa sukupolvessa, eli syntyvä lapsi olisi täysin samasta puusta. Nykyään lyhyen ja älykkyydeltään keskinkertaisen miehen mahdollisuudet menestyä tai saada edes puoliso, ovat jo lähtökohtaisesti heikot. Lapsena siitä ei tietenkään ole harmia, mutta aikuisena alkaa sitten tiedostaa niitä asioita. Tästä syystä toivoisin tyttöä.

Mutta olethan sinäkin löytänyt puolisosi :)

Mun mies pettyi tyttöön. Oli ajatellut, että saisi opettaa pojan pelaamaan jääkiekkoa ja viedä peleihin ja isompana opettaa laskettelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies pettyi tyttöön. Oli ajatellut, että saisi opettaa pojan pelaamaan jääkiekkoa ja viedä peleihin ja isompana opettaa laskettelemaan.

Niin kun lapsen pimppihän onkin este näille aktiviteeteille...

Vierailija kirjoitti:

No laita prinssisisustus. 

Pojasta tulee homo!

Vierailija kirjoitti:

Mun mies pettyi tyttöön. Oli ajatellut, että saisi opettaa pojan pelaamaan jääkiekkoa ja viedä peleihin ja isompana opettaa laskettelemaan.

Eihän sellanen käy! Isän pettymys lapsen sukupuoleen on aivan eri asia kuin se et äiti pettyy! Härrreguud. Nyt jättämään tuollainen sika! Äidin pettymys on sen sijaan ihan ymmärrettävää ja luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään muuta jolle syntyvän vauvan sukupuoli olisi ollut pettymys?

Tiedän olevani kamala ihminen, mutta petyin valtavasti saatuani rakenneultrassa tiedon että odotan poikaa. En ymmärrä itseäni, ensin toivon lasta vuosia ja lopulta sukupuoli tuottaa pettymyksen?

En meinaa keksiä vauvalle nimeä, en löydä mitään mitä haluaisin ostaa. Salaa haaveilemani unelma prinsessavaatteista ja - sisustuksesta kaatui (kyllä, tiedän miten hullulta tämä kuulostaa).

Aina kuulee puhuttavan siitä, miten sukupuolella ei ole merkitystä. Miksi ihmeessä voin edes ajatella näin?

Onko kellään käynyt samoin?

säälin tulevaa poikaa, älä nyt ainakaan osta sille prinsessa vaattteita vaan sota-aseita ja autoja ja ehkä anna adoptoitavaksi