Vauvan sukupuoli pettymys
Onko ketään muuta jolle syntyvän vauvan sukupuoli olisi ollut pettymys?
Tiedän olevani kamala ihminen, mutta petyin valtavasti saatuani rakenneultrassa tiedon että odotan poikaa. En ymmärrä itseäni, ensin toivon lasta vuosia ja lopulta sukupuoli tuottaa pettymyksen?
En meinaa keksiä vauvalle nimeä, en löydä mitään mitä haluaisin ostaa. Salaa haaveilemani unelma prinsessavaatteista ja - sisustuksesta kaatui (kyllä, tiedän miten hullulta tämä kuulostaa).
Aina kuulee puhuttavan siitä, miten sukupuolella ei ole merkitystä. Miksi ihmeessä voin edes ajatella näin?
Onko kellään käynyt samoin?
Kommentit (187)
Olisin myös ehkä halunnut enemmän tytön, mutta ehkä lähinnä siksi että olisi joku jolle olla esimerkkinä siitä että naiset pystyy myös mihin tahansa. Ultrassa olin lähinnä helpottunut että vauva näyttää ihan normaalilta koska en ollut tuntenut mitään selviä liikkeitä.
Nyt muutamaan viikkoa myöhemmin olen poikaan ihan tyytyväinen. Vaikka sillä ei pitäisi olla merkitystä niin isälle ehkä kuitenkin jotenkin helpompi olla aktiivisesti vanhempana tälle pojalle joka on meidän ensimmäinen lapsi, ehkä osaa samaistua paremmin. Ei naiset välttämättä ole mitenkään läheisempiä oman äitinsä kanssa. Meillekin on tulossa anoppi auttamaan vauvan synnyttyä kun taas oma äitini ei ole esittänyt asiaan minkäänlaista kiinnostusta.
Mä olen toivonut poikaa mm näistä syistä:
Hyväk si käyt töjä harvemmin, ei tarvitse niin paljon pelätä r ais katuksi tulemista
Ei tarvitse ostella meikkejä, rintaliivejä yms
Ei kiusallisia menkkakeskusteluja
Teiniraskaus on tytölle ja tytön perheelle yleensä paljon suurempi asia kuin pojalle.
Miehet tuppaa tässä elämässä pärjäävän paljon paremmin ja helpommalla.
Tässä aika paljon mukavia asioita miksi poika.
Vierailija kirjoitti:
Pojat tulee paljon halvemmaksi pidemmällä aikavälillä kuin tytöt, ei tarvitse pelätä teiniraskauksia, kansanvaihdos ei ole yhtä vakava juttu pojille...
Jaa, ja se teinipoika joka sen teinitytön on raskaaksi saattanut, ei ole mistään vastuussa? Kyllä se isänä oleminen pojallekin maksaa. Ja mistä kuvittelet, että tytöt tulee teini-iässä raskaaksi? Ei meillä ainakaan kukaan tullut. Eikä tarvinnut edes moista asiaa pelätä. Nykyään kun on ehkäisy keksitty ja järkevät nuoret sitä myöskin käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että minullekin poikalapsen saaminen olisi iso pettymys. En osaa olla poikien kanssa, en tiedä mitä he haluavat ja mistä tykkäävät. En todellakaan haluaisi poikalasta. Olen pahoillani jos tämä loukkaa jotakuta.
Kunhan muistatte, että miesten avoin pettymys tyttölapsen saamisesta on sitten yhtä lailla hyväksyttävää, eikös niin?
Kannattaako niitä lapsia edes tehdä, jos on tuollainen asennevamma. Tyttöt ja pojat ovat saman arvoisia. Lapsen luonne ei määrräänny sukupuolen mukaan ja tätä ei voida ennustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että minullekin poikalapsen saaminen olisi iso pettymys. En osaa olla poikien kanssa, en tiedä mitä he haluavat ja mistä tykkäävät. En todellakaan haluaisi poikalasta. Olen pahoillani jos tämä loukkaa jotakuta.
Kunhan muistatte, että miesten avoin pettymys tyttölapsen saamisesta on sitten yhtä lailla hyväksyttävää, eikös niin?
Aika harva on näistä asioista avoin. Itse en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan asiasta kuin anonyymisti netissä. Mutta kyllä, miesten pettymys on yhtä hyväksyttävää kuin naisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat tulee paljon halvemmaksi pidemmällä aikavälillä kuin tytöt, ei tarvitse pelätä teiniraskauksia, kansanvaihdos ei ole yhtä vakava juttu pojille...
Jaa, ja se teinipoika joka sen teinitytön on raskaaksi saattanut, ei ole mistään vastuussa? Kyllä se isänä oleminen pojallekin maksaa. Ja mistä kuvittelet, että tytöt tulee teini-iässä raskaaksi? Ei meillä ainakaan kukaan tullut. Eikä tarvinnut edes moista asiaa pelätä. Nykyään kun on ehkäisy keksitty ja järkevät nuoret sitä myöskin käyttää.
Harvoin teini poika on töissä. Työttömänkään ei tartte elatusta maksaa. Tottakai poika painaa kun muna seisoo. Tyttöhän sen päätöksen raskauteen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen toivonut poikaa mm näistä syistä:
Hyväk si käyt töjä harvemmin, ei tarvitse niin paljon pelätä r ais katuksi tulemista
Ei tarvitse ostella meikkejä, rintaliivejä yms
Ei kiusallisia menkkakeskusteluja
Teiniraskaus on tytölle ja tytön perheelle yleensä paljon suurempi asia kuin pojalle.
Miehet tuppaa tässä elämässä pärjäävän paljon paremmin ja helpommalla.Tässä aika paljon mukavia asioita miksi poika.
En kyllä itse ole koskaan ostanut tytöille meikkejä. Ihan itse ovat osanneet ostaa. Teiniraskauksia ei tarvitse pelätä, kun kasvatat lapsesi oikein.
Eikä se miestenkään elämä aina niin auvoista ole. Ainakaan jos miettii näitä palstamiehiä. Elämä niille tuntuu olevan aikamoista kärsimystä.
Ja jos pelkäät, että tyttösi tulevat ra-is-katuiksi, niin etkö pelkää, että poikasi tulee pahoinpidellyksi? Miehet joutuu useammin pahoinpitelyn uhriksi, kuin naiset. Samaten poikien kohdalla on suurempi riski, että hän sortuu huonoille teille. Mutta siltikin nämä ovat outoja syitä haluta joko tyttö tai poika.
Itse halusin tyttöä, mutta en mistää tuollaisesta syystä, vaan ihan sen takia, että tyttö tuntui läheisemmältä tai siis enemmän tuttu se tyttöjen/naisten maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies pettyi tyttöön. Oli ajatellut, että saisi opettaa pojan pelaamaan jääkiekkoa ja viedä peleihin ja isompana opettaa laskettelemaan.
Niin kun lapsen pimppihän onkin este näille aktiviteeteille...
No mutta onhan täälläkin koko ajan oletus, että se pippeli on este hyvälle äiti-lapsisuhteelle tai ties mille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat tulee paljon halvemmaksi pidemmällä aikavälillä kuin tytöt, ei tarvitse pelätä teiniraskauksia, kansanvaihdos ei ole yhtä vakava juttu pojille...
Jaa, ja se teinipoika joka sen teinitytön on raskaaksi saattanut, ei ole mistään vastuussa? Kyllä se isänä oleminen pojallekin maksaa. Ja mistä kuvittelet, että tytöt tulee teini-iässä raskaaksi? Ei meillä ainakaan kukaan tullut. Eikä tarvinnut edes moista asiaa pelätä. Nykyään kun on ehkäisy keksitty ja järkevät nuoret sitä myöskin käyttää.
Harvoin teini poika on töissä. Työttömänkään ei tartte elatusta maksaa. Tottakai poika painaa kun muna seisoo. Tyttöhän sen päätöksen raskauteen tekee.
Opettele kirjoittamaan. Teinipoika on yhdyssana. Teinipojallekin voi opettaa, että on vastuussa omista teoistaan. Eli pojallekin voi opettaa vastuuta, ettei se nyt ihan villinä paina siellä ja täällä. Kaikki pojatkaan kun eivät ole vastuuttonia luusereita.
Minä toivoin hiukan enemmän tyttöä, koska olin valinnut niin kauniin nimen tytölle yhdessä miehen kanssa. Kun kuulin ultrassa että tulee poika (olin kylläkin jo aavistellut sitä), en edes pettynyt. Nyt olen tyytyväinen että sain pojan, kun luen uutisia ja mietin miten hankalaa itsellekin kaikki oli jo aikanaan, niin entäs sitten nykypäivänä. Silti haluaisinkin kyllä vieläkin tytön, mutta periaatteessa haluaisin toisen pojan.
Ap, kannattaa ehkä lueskella ulkomaalaisia foorumeita esim. hakusanalla "gender disappointment". Siellä on ihmisiä, jotka eivät tuomitse vaan ymmärtävät. Ei kuitenkaan kannata juuttua lueskelemaan niitä jatkuvasti, se voi myös pitää pettymystä yllä. Tsemppiä, lapsen sukupuoli ei kyllä vaikuta siihen äitiyden "ydinalueeseen", se on samaa. Huomaat kyllä sitten. Anna nyt kaikkien tunteiden tulla äläkä tuomitse itseäsi niistä. Voitko puhua miehellesi tunteistasi? Tai jollekulle luotettavalle?
Onnekseni ja lapseni onneksi , hän on poika.
Minulle olisi ollut todella vaikeaa , jos olisin saanut tyttömäisen tytön.
Olisin tullut hulluksi kaiken maailman vaate ym.vääntöjen kanssa. Toisaalta ehkä tyttö ei olisi ollut kovin tyttömäinen kun äiti ei ymmärrä siitä mitään.
Pojan kanssa legojen rakentelu ym.oli ihan huippua.
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa mutta myös koettua. Mä pelkään tehdä toisen lapsen, jos se onkin samaa sukupuolta ku eka. En vaan halua muuta kuin sen toisen sukupuolen. Ekassa tuli itku salaa yksin mutta kyllä siihen sitten ilolla tietysti alkoi suhtautua. Ihana lapsi tuli. Mutta taustalla tunne että vasta se toinen sukupuoli on lopullinen onnen täyttymys sitten. Tai sitten olen mieluummin tällä yhdellä lapsella.
Olisikin joku keino päästä eroon näistä tunteista.
Mars terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies pettyi tyttöön. Oli ajatellut, että saisi opettaa pojan pelaamaan jääkiekkoa ja viedä peleihin ja isompana opettaa laskettelemaan.
Niin kun lapsen pimppihän onkin este näille aktiviteeteille...
No mutta onhan täälläkin koko ajan oletus, että se pippeli on este hyvälle äiti-lapsisuhteelle tai ties mille.
No ei se pippeli sitä ole, vaan se ajatus, että miesten maailma on niin vieras ja erilainen, että osaako sitä olla pojan kanssa. Varmaan monelle miehelle taas ajatus naisten maailmasta on vieras ja he toivovat poikaa, jonka kanssa puuhata "miesten"juttuja.
Mutta laskettelu ja jääkiekko ei todellakaan ole sukupuolisidonnaisia. Laskettelurinteessä tuskin on mitään eroa oletko poika vai tyttö. Molemmat laskettelee yhtä innolla, jas se laji kiinnostaa. Samoin jääkiekko. Nykyään sitä pelaa tytötkin .
Tähän keskusteluun on turha vetää pimpit ja pippelit, kun kyse ei ole sukupuolielimistä vaan erilaisista ajatuksista, mitä kuvitellaan eri sukupuolilla olevan. Eli siis ajatellaan, että poika(ei suinkaan se pippeli) on sellainen ja sellainen ja tyttö taas tälläinen(ei sen tytön sukuelin, vaan se tyttö)ja tälläinen.
Vierailija kirjoitti:
Onnekseni ja lapseni onneksi , hän on poika.
Minulle olisi ollut todella vaikeaa , jos olisin saanut tyttömäisen tytön.
Olisin tullut hulluksi kaiken maailman vaate ym.vääntöjen kanssa. Toisaalta ehkä tyttö ei olisi ollut kovin tyttömäinen kun äiti ei ymmärrä siitä mitään.
Pojan kanssa legojen rakentelu ym.oli ihan huippua.
Voi sinua, jos kuvittelet, ettei tytöt leiki leegoilla. Ja mitä tuohon vaatevääntöön tulee, niin pahimmat vaatteista vääntäjät on poikia. Näin meillä kotona ja myöskin töissä(olen siis päiväkodissa)
Sinulle voi tulla yllätyksenä, mutta ainakin päiväkodissa tytöt ja pojat leikkii melkolailla samoja leikkejä. Se mitä leikitään, ei niinkään ole kiinni sukupuolesta, kuin lapsen persoonasta.
Mulla molempia. Pojat Huumorintajuisia ja erittäin hyvää seuraa. Mutkattomia, reiluja, urheilullisia ja komeita. Keskustelevat todella hyvin ja yleissivistys laaja. Paljon kehuja ja ylistystä saanut heistä koulussa. Olen äärettömän ylpeä heistä. Kiva oli ostaa ensimmäiset 44 koon kengät heille ylpeyttä puhkuen.
Tyttöjen prinsessajutut ja leulut ovat mielestäni hieman tylsiä ja puuduttavia. En ole itse ollut mikään prinsessa, eläimistä pidin sen sijaan lapsena paljon. Tyttöjen kaveritouhut ja kaveririidat usein raskaita vanhemmillekin. Vaatteet työillä nättejä pikkulapsi-iässä, mutta teinitytön vaatetus ja itsensäpaljastelu kammottavaa.
Molemmat sukupuolet tykkäävät eläimistä meillä. Pojat jopa enemmän. Itselle eläimet tärkeitä.
Ihmettelen kyllä, kun joku pettyy poikaan. Tai kumpaan tahansa.
Itse en koskaan "suunnitellut" kumpaakaan sukupuolta vauvalleni, mutta tajusin jotenkin odottaneeni tyttöä, kun poika esitteli ensimmäisen kerran rakenneultrassa vehkeitään :D Tunsin itseni ihan aavistuksen pettyneeksi kuullessani, että odotankin poikaa, mutta se meni parissa päivässä kokonaan ohi ja olin toisaalta koko ajan sitten onnellinen myös tietäessäni, että saan pojan - ja olen edelleen nyt kun synnytykseen on alle kuukausi. Samoin poikaystäväni oli iloinen kuullessaan, että saamme pojan.
Ainoa, mikä ärsyttää hiukan on, että kauppojen vaatevalikoimat ovat paljon runsaammat tytöille; poikien valikoimat ovat huomattavasti yksipuolisemmat! Tällä ei nyt tietenkään ole mitään tekemistä vauvaa kohtaan tuntemani rakkauden kanssa, olenpahan vaan pistänyt merkille...
Tämä aihe on edelleen tabu, mutta kuvittelen, että naiset ehkä haluaa sen tytön. Samalla tavalla kuin on jo aikojen alusta hehkutettu, miten perheet(miehet?) haluaa pojan.
Itsekin toivoin salassa kaikista tyttöjä. Esikoista odottaessa ajattelin, että jos se on tyttö, en välttämättä tee toista lasta, mutta jos se on poika, joudun tekemään toisen, koska haluan tytön. No esikoinen oli tyttö , mutta halusin kuitenkin useamman lapsen. Kuopus sitten olikin poika. Olin hetken pettynyt, mutta sitten ajattelin, että ihan oikein minulle, kun olen näin ennakkoluuloinen. Ajattelin myös, etten osaa olla pojan kanssa, enkä tiedä mistä ne haluaa. Nyt kaikki lapset jo aikuisia ja poika on osottautunut ihanaksi ihmiseksi. Olen pojan myötä tutustunut ihan erilailla "miesten" maailmaan. Olin aina ajatellut, että miesten maailma on kova ja kylmä, mutta näin ei aina ole. Miehiä/pokia on myös toisenlaisia.