Käyttäjä26286
Seuratut keskustelut
Kommentit
Sairastin useampia vuosia sitten influenssan, en ollut ottanut rokotetta. Aivan kamala tauti, tuntui, että kuolen. Päänsärky jotain ihan jäätävää, olo kuin rekan alle olisi jäänyt, koko kroppaa särki kuin viimeistä päivää. Ainoa mitä kykenin tekemään viiteen päivään oli hytistä peiton alla sängyssä ja vetää maksimiannoksilla Buranaa + Panadolia. Noiden pahimpien sairaspäivienkin jälkeen olin vielä jonkin aikaa puolikuntoinen. Helposti voin sanoa, että pahin tauti minkä olen sairastanut.
Mieheni sairasti samana vuonna eikä hänelläkään ollut rokotetta, yhtä raju oli tauti hänelläkin.
Olen sen jälkeen ottanut aina rokotteen. Kertaalleen olen sairastanut rokotettuna influenssan (luulisin, ei testattu labrassa) mutta se oli HYVIN paljon lievempi tauti ja lyhyempi kuin ilman rokotusta. Toki saattoi olla myös normiflunssa joskin nuha ja yskä puuttuivat (joita influenssassa ei ole). Muina vuosina on aina rokote kattanut hyvin. Otan jatkossakin. Toki se on tuuripeliä rokotteen kanssa, kattaako juuri sen vuoden tautikannan.
Ymmärrän sinua hyvin, aloittaja. Minulla kävi vähän sama kuin tuossa vähän edellä yhdellä kirjoittajalla. Rakenne-uä:ssä kun kätilö sanoi, että poika tulossa tuli aivan yllättäen kova pettymyksen tunne vaikka siihen saakka en ollut tajunnutkaan, että olin odottanut jompaa kumpaa sukupuolta. Jotenkin alitajuisesti olin koko ajan ilmeisesti ajatellut tulossa olevan tytön. Olen aina muutoinkin mieltänyt itseni "tytön äidiksi" jostain syystä, vaikka lapsia ei vielä ole (esikoinen tulossa). Useampi päivä meni asiaa sulatellessa, nyt tuntuu ihan mukavalta ajatukselta odotella pientä poikaa meille. Ja varmasti se vauva syntyessään on todella rakas oli kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Silti huomaan edelleen hieman kaihoisasti kaupassa katselevani tyttöjen vaatteita ja tajuan, että olin odottanut pääseväni askartelemaan tytön kanssa barbien juttuja, ompelemaan mekkoja jne. Ne jäävät nyt tekemättä, täytyy kehitellä tilalle pojan kanssa muuta yhteistä puuhaa :).
Uskon, että tällaiset tuntemukset ovat aivan luonnollisia ja yleisempiä kuin kukaan luuleekaan, niistä vain ei ole soveliasta puhua julkisesti. Ainakaan äitien. Jotenkin kai miehen on hyväksyttävämpää toivoa poikaa itselleen kuin äidin tyttöä.