Mikset muuta takaisin kotiseudullesi?
Eilen palstalla oli esimerkiksi puhetta rajusta muuttotappiosta kärsivästä Kouvolasta, joka kuitenkin on Etelä-Suomessa ja ihan siedettävien yhteyksien päässä isoista kaupungeista. Jollei kaupungissa olisi töitä, niin lähimpiin kaupunkeihin ei olisi ajallisesti pidempi matka kuin esim. Helsingin sisällä joukkoliikenteessä. En halua tehdä tästä mitään Helsinki-kysymystä kuitenkaan, vaan ihan kaikkien poissa kotiseudulta asuvien tarinoista olen kiinnostunut.
Onko kyse statuksesta, palvelujen puutteesta, halusta nähdä maailmaa vai mistä? Vieläkö on kotiseuturakkautta ja ikävää jäljellä? Ehkä vielä joku päivä...?
Kommentit (75)
Synnyin ja kasvoin Heinolassa. Lähdin sieltä pois 20-vuotiaana, 15 vuotta sitten. Samoin tekivät sisarukseni ja ystäväni. Elämäni olen rakentanut muualle, sinne mistä löytyi opiskelupaikka, puoliso, ystäviä ja mielekkäitä, koulutusta vastaavia töitä. On enemmän syitä pysyä täällä, kuin syitä palata Heinolaan. En viihtynyt siellä edes nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan minusta olisi mukavaa asua Elimäellä eli nykyisessä Kouvolassa. Seutu on minulle todellakin ihan hirveän rakas. Olen kuitenkin nyt asunut Tampereella niin kauan, että tästäkin on tullut rakas paikka. Lisäksi kaipaan hiukan isompia ympyröitä ja parempaa julkista liikennettä. Kaiken päälle mieheni on syntynyt täällä, joten tämä on kyllä hänen kotiseutuaan. Parasta olisi, jos olisi sikarikas, niin voisi ostaa jonkinlaisen kakkosasunnon Kouvolasta ja viettää siellä vaikka kesälomia tai jouluja.
Kerro lisää tällaisesta kakkosasunnosta joka ei ilmeisesti kuitenkaan olisi välttämättä tyypillinen kesämökki/vapaa-ajan asunto (tietämättömille tiedoksi Elimäelle ei ole juurikaan järvenrantaa)? Mikä siinä olisi parasta ja millaista unelmaa se täyttäisi?
Muuttaisin innosta hihkuen takaisin kotiseudulleni, kunhan vain 80% sen asukkaista roudattaisiin ensin muualle :P
Kyseessä pieni, erään hyvin tunnetun lahkon valtaama pitäjä, jossa asuu aivan käsittämättömiä juntteja ja jossa samaisen lahkon valtaama kunnallispolitiikka on jotain sietämätöntä. Ei-lahkolaisia syrjitään mm. viranhaussa ym. Töitäkään ei mitenkään kauheasti ole.
Rakastan kuitenkin omaa sukuani ja pitäjämme maisemia. Kaipaan sinne kaikesta huolimatta, vaikka samalla olen onnellinen, että pääsin sieltä pois.
Ruotsinpyhtäällä ei olisi töitä ja sen ovat vallanneet viherpiipertäjä -helsinkiläiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen palstalla oli esimerkiksi puhetta rajusta muuttotappiosta kärsivästä Kouvolasta, joka kuitenkin on Etelä-Suomessa ja ihan siedettävien yhteyksien päässä isoista kaupungeista. Jollei kaupungissa olisi töitä, niin lähimpiin kaupunkeihin ei olisi ajallisesti pidempi matka kuin esim. Helsingin sisällä joukkoliikenteessä. En halua tehdä tästä mitään Helsinki-kysymystä kuitenkaan, vaan ihan kaikkien poissa kotiseudulta asuvien tarinoista olen kiinnostunut.
Onko kyse statuksesta, palvelujen puutteesta, halusta nähdä maailmaa vai mistä? Vieläkö on kotiseuturakkautta ja ikävää jäljellä? Ehkä vielä joku päivä...?
Olen juurikin Kouvolasta. Oman alani töitä on käytännössä mahdotonta saada Kymenlaaksosta, jos ei käy ihan älytön munkki. Teen mieluummin töitä ja elätän itseni, kuin elän toisten tukirahoilla. Valintakysymyksiä. Mihin isoihin kaupunkeihin Kouvolasta ehtii työpäivän aikana, jos ei halua ajaa omalla autolla 1,5h per suunta? Jos töitä olisi, toki asuisin Kouvolassa tai vaikka Kotkassa. Asunnot puoli-ilmaisia ja satunnainen huvittelumatka Helsinkiin, lentokentälle ym lyhyt. Päivittäisenä työmatkana liian pitkä.
Ei yhteenkään yliopistokaupunkiin. Se on Kouvolan seudun suurin haitta ja selittää muuttotappion miltei kokonaan. Kouvolassa asuu paljon it-alan ihmisiä joilla etätyömahdollisuus.
Lahteen ja Lappeenrantaan. Eikö tosiaan kukaan tiedä, että Lappeenrannassa on yliopisto?
Koko kunta alkaa olla saarrettu tuulivoimaloilla. Ei kiitos teollisuuspaikkakunnalle, jonka luonto on raiskattu. Aiemmin harkitsin paluumuuttoa vakavasti, onneksi ei ehditty muuttaa.
Asun jo parinkymmenen kilometrin päässä kotikylästä, eikä kyseessä edes ole muuttotappiokunta vaan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Kuoleva kunta. Kaikki sieltä pois muuttaa.
Mun tapauksessa koko kuntaa ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen palstalla oli esimerkiksi puhetta rajusta muuttotappiosta kärsivästä Kouvolasta, joka kuitenkin on Etelä-Suomessa ja ihan siedettävien yhteyksien päässä isoista kaupungeista. Jollei kaupungissa olisi töitä, niin lähimpiin kaupunkeihin ei olisi ajallisesti pidempi matka kuin esim. Helsingin sisällä joukkoliikenteessä. En halua tehdä tästä mitään Helsinki-kysymystä kuitenkaan, vaan ihan kaikkien poissa kotiseudulta asuvien tarinoista olen kiinnostunut.
Onko kyse statuksesta, palvelujen puutteesta, halusta nähdä maailmaa vai mistä? Vieläkö on kotiseuturakkautta ja ikävää jäljellä? Ehkä vielä joku päivä...?
Olen juurikin Kouvolasta. Oman alani töitä on käytännössä mahdotonta saada Kymenlaaksosta, jos ei käy ihan älytön munkki. Teen mieluummin töitä ja elätän itseni, kuin elän toisten tukirahoilla. Valintakysymyksiä. Mihin isoihin kaupunkeihin Kouvolasta ehtii työpäivän aikana, jos ei halua ajaa omalla autolla 1,5h per suunta? Jos töitä olisi, toki asuisin Kouvolassa tai vaikka Kotkassa. Asunnot puoli-ilmaisia ja satunnainen huvittelumatka Helsinkiin, lentokentälle ym lyhyt. Päivittäisenä työmatkana liian pitkä.
Ei yhteenkään yliopistokaupunkiin. Se on Kouvolan seudun suurin haitta ja selittää muuttotappion miltei kokonaan. Kouvolassa asuu paljon it-alan ihmisiä joilla etätyömahdollisuus.
Lahteen ja Lappeenrantaan. Eikö tosiaan kukaan tiedä, että Lappeenrannassa on yliopisto?
Oikeessa oot, LPR on tunnin matkan päässä. Mutta ei siis silti riittävän lähellä muuttotappion kannalta.
Ihan lyhyesti sanoen: en halua - siellä ei ole minulle mitään, mitä kaipaisin niin paljon, että haluaisin muuttaa sinne takaisin.
Siksi, että siellä ei ole mitään tekemistä, eikä yhtään tuttua enää. Ja siksi, että lapseni käy koulua täällä, missä nyt asumme. Hän on täällä syntynyt ja hänen juurensa ovat täällä. Minulla ei ole juuria missään, koska vanhempani eivät olleet kotoisin siltä paikkakunnalta, jossa asuimme lapsuuteni ajan.
Pitäisi kyllä, koska iäkkäät vanhempani asuvat siellä ja ei varmasti monta vuotta mene, että eivät enää pärjää kahdestaan. Paikkakunnalla olisi myös varma työpaikka minun ammatillani. Mutta en tahdo mennä takaisin yhteisöön, jossa minua on sorsittu ja kiusattu, takaisin juoruilun kohteeksi. Eihän se välttämättä enää nykyään ihmisten aikuistuttua jatkuisi, mutta painolasti on liian kova.
Olen lähtenyt syntymäpaikkakunnaltani 18 vuotiaana opiskelemaan. Sen jälkeen olen asunut monilla eri paikkakunnilla. Viimeiset 25 vuotta olen asunut mieheni kotipaikkakunnalla täysin toisella puolella Suomea. Mun ja perheeni elämä on nyt täällä. Koti, työ, perhe ja ystävät. En ole pitänyt yhteyttä kotiseutuuni. Vanhempani ovat kuolleet, eikä lähisukulaisetkaan asu enää siellä, joten siellä ei ole minulle muuta kuin muutama rapistuva kiinteistö.
En halua muuttaa takaisin paikkaan jossa asuminen ahdisti niin paljon että olin itsemurhan partaalla.
Ei yhteenkään yliopistokaupunkiin. Se on Kouvolan seudun suurin haitta ja selittää muuttotappion miltei kokonaan. Kouvolassa asuu paljon it-alan ihmisiä joilla etätyömahdollisuus.