Mikset muuta takaisin kotiseudullesi?

Kaikilla oli siellä niin oudot tukkamallit. En tahtonut moista.  Synnyin Kouvolassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole mitään kotiseutua. Olen syntynyt Helsingissä, ja asunut useammalla paikkakunnalla Suomessa ja neljässä muussa maassa. Olen yli 40 ja pisin aika missään on kahdeksan vuotta.

Lienet jonkinlainen harvinaisuus. Suomalainen on kotipaikkauskollinen! Suurin osa elää lapsuuden samoilla seuduilla ja sitten lukion jälkeen lähtee maailmalle. Helsinkiläinenkin saattaa lukion jälkeen hakea Jyväskylään opiskelemaan. Eli muuttoliike toimii molempiin suuntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli siellä niin oudot tukkamallit. En tahtonut moista.  Synnyin Kouvolassa.

Oletko Janni Hussi?

Minä muutin takaisin päin, eli alkuperäisen kotikuntani naapurikuntaan. Tämän lähemmäs en voinut muuttaa, että työmatka pysyi vielä siedettävänä. Nyt on helpompi käydä kotiseudulla, mutta ikävä että sukulaiset alkaa kuoleentua sieltä pois iän mukana. Missään isommassa kaupungisaa en enää koskaan halua asua, ne ei tunu mitenkään omilta ja ovat ahtaita elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin siellä halveksittu koska vanhempani olivat juoppoja. En vaan jaksa sitä asennetta, että olen vain osa jotain huonoa sukua.

Sama täällä.

Ihmistä ei nähdä yksilönä vaan aina osana jotain suurempaa kokonaisuutta (sukua ja sen mainetta).

Poikkeuksena : Jos olet varakas ja vaikutusvaltainen olet aina oletettavasti hyvä ihminen.

Ei varakas ja vaikutusvaltainen ole pienessä teollisuuskaupungissa hyvä asia. Asuin jonkin aikaa lapsena isäni työn takia paikkakunnalla, missä toiset lapset päivittelivät, miten ’hienoa’ meillä on, kavereiden vanhemmat joko mielistelevät tai vieroksuivat, ja jopa osa opettajista puhui minulle kuin olisin joku isäni jatke, joko mielistellen tai moittien isääni liittyviä asioita. Yhden kaverin isä esitteli minut sukulaisilleen mökillä ’xxxxx’:n lapsena. En kuulunut joukkoon enkä koskaan kokenut, että olisin saanut tilanteesta etua. Sukunimi oli vielä sellainen, että kaikki välittömästi tunnistivat, kun sanoin nimeni.

En halua.

Muutin takaisin lapsuusmaisemiini Kouvolaan. Hyvä on asua ja töitä riittää ja minnekään muualle en haikaile.

Koska viihdyn hyvin täällä missä nyt olen. Lisäksi inhoan muuttamista.

Mieli kyllä tekee muuttaa ulkomaille tai pohjoiseen.

Monet koulutoverini ovat kyllä muuttaneet takaisin tuohon kotiseutuni kyläpahaseen, joka ei siis ole Kouvola. Etelä-Suomea.

Opiskelut ovat vielä kesken, mutta niiden päätyttyä en voisi muuttaa koska en usko että lapsuudenmaisemista löytyisi töitä dippainssille, saati kahdelle, tai jos löytyisi ainakaan ei olisi kovin paljoa valinnanvaraa. Se on tärkein syy. Muut syyt olisi että kaikki olisi tosi kaukana, palvelut vähäisiä, eikä siellä yhtäkään kaveriakaan asu. Perhettä olisi toki mukava nähdä useammin, mutta sitten miehellä olisi se tilanne että olisi yhtä kaukana perheestään kuin minä olen nyt.

Jotkut kiusaajat jäi sinne. Liekö sattumaa mutta tyhmimmät jäi sinne.

En koe että pystyisin asumaan siellä. Kiusaajat itse ei välttämättä muista, mutta minä muistan.

Minä muutin. En Kouvolaan vaan Lahteen :) Täällä on hyvä.

Minun kohdallani se tarkoittaisi sitä, että muuttaisin pienestä muuttotappiokunnasta takaisin Helsinkiin.

Espoossa kasvoin, eikä siellä ole mitään. Pyrkyreitä, itseään parempia ihmisiä, insinöörejä, jotka pöyhkeilevät. Ja sitten on alueita, joilla asuu köyhempi väki. Rumia taloja, mitäänsanomattomia maisemia, lähes slummimaisissa kerrostaloissa itseensä kääriytyneitä ihmisiä. Osa naapureista ei poistunut ostaria pidemmälle ikinä. Mielenterveysongelmia, päihteitä, ja tunne, ettei ole ”oikea” espoolainen, kun ei ole rikas nousukas. Itse sellaisella alueella syntyneenä ja kasvaneena en muuta odottanut kuin päästä pois. Ei mitään nähtävää. En muuttaisi takaisin.

Määrettele "kotikatu"

-nimim. Yli 10 osoitetta 4 paikkakunnalla ennen 18-vuotissynttäriä

Tavallaan minusta olisi mukavaa asua Elimäellä eli nykyisessä Kouvolassa. Seutu on minulle todellakin ihan hirveän rakas. Olen kuitenkin nyt asunut Tampereella niin kauan, että tästäkin on tullut rakas paikka. Lisäksi kaipaan hiukan isompia ympyröitä ja parempaa julkista liikennettä. Kaiken päälle mieheni on syntynyt täällä, joten tämä on kyllä hänen kotiseutuaan. Parasta olisi, jos olisi sikarikas, niin voisi ostaa jonkinlaisen kakkosasunnon Kouvolasta ja viettää siellä vaikka kesälomia tai jouluja.

Kotiseutuni on ollut jo 22 vuotta muualla kuin Suomessa, ja Suomeen en missään nimessä muuta.

MIKSI minun pitäisi muuttaa kotipaikkakunnalleni? Ei ole mitään syytä.

Elämä on Helsingissä. Synnyinseudulla ei ole mitään mihin palata.

En pidä kyseisen kaupungin ilmapiiristä. Lisäksi minulla on paljon huonoja muistoja paikasta ja ne iskevät pintaan jo lyhyellä vierailulla.

Vierailija kirjoitti:

Eilen palstalla oli esimerkiksi puhetta rajusta muuttotappiosta kärsivästä Kouvolasta, joka kuitenkin on Etelä-Suomessa ja ihan siedettävien yhteyksien päässä isoista kaupungeista. Jollei kaupungissa olisi töitä, niin lähimpiin kaupunkeihin ei olisi ajallisesti pidempi matka kuin esim. Helsingin sisällä joukkoliikenteessä. En halua tehdä tästä mitään Helsinki-kysymystä kuitenkaan, vaan ihan kaikkien poissa kotiseudulta asuvien tarinoista olen kiinnostunut.

Onko kyse statuksesta, palvelujen puutteesta, halusta nähdä maailmaa vai mistä? Vieläkö on kotiseuturakkautta ja ikävää jäljellä? Ehkä vielä joku päivä...?

Olen juurikin Kouvolasta. Oman alani töitä on käytännössä mahdotonta saada Kymenlaaksosta, jos ei käy ihan älytön munkki. Teen mieluummin töitä ja elätän itseni, kuin elän toisten tukirahoilla. Valintakysymyksiä. Mihin isoihin kaupunkeihin Kouvolasta ehtii työpäivän aikana, jos ei halua ajaa omalla autolla 1,5h per suunta? Jos töitä olisi, toki asuisin Kouvolassa tai vaikka Kotkassa. Asunnot puoli-ilmaisia ja satunnainen huvittelumatka Helsinkiin, lentokentälle ym lyhyt. Päivittäisenä työmatkana liian pitkä.