Mikset muuta takaisin kotiseudullesi?

Siellä ei ole minulle töitä. Minulla on sen tyyppinen koulutus ja asiantuntija-ammatti, että lähimmät työpaikat saattaisivat löytyä noin 50 km päässä olevasta kaupungista, mutta sekään ei ole yliopistokaupunki ja hyvin harvoin olisi oman alani hommia tarjolla. Eiköhän siinä ole ihan riittävän hyvä syy.

Olen kotoisin Kouvolasta ja minulle olisi siellä parempi työ kuin missä olen nykyisin. Miehellenikin varmasti löytyisi töitä, mutta ei niin mieleistä kuin nykyisessä kaupungissa. Miehen työ ja ura painaa asuinpaikan valinnassa enemmän, koska se minun parempi työni ei kuitenkaan niin kovin kummoinen olisi. Vanhempani ja sisarukseni ja monet kaverit ovat muuttaneet pois Kouvolasta, niin eipä siellä oikein ole mitään, mikä vetäisi. 

Tahtoisin muuttaa takaisin Helsinkiin, oon sieltä kotoisin mutta asunut myös Espoossa, Haminassa, Kotkassa ja Tallinnassa.. Nykyisellä paikkakunnalla on mieheni lasten koulut ja tukiverkostoa joten ei täältä tule lähdettyä vaikka muuten houluttaisi. Ja kiva kaupunki tämäkin ei siinä mitään.

EI TEE MIELI HEL(L)SINKIIN. OLEN ASUNUT NYKYISELLÄ PAIKKAKUNNALLANI VUODESTA 1968. 

En halua ok-talosta vantaalle nekkukuutioon.

Menneen talven lumia

Olen asunut lapsena useammassa paikassa muutaman vuoden ajan niin en tiedä mikä niistä on kotipaikkani. Mikään niistä ei tunnu siltä.

Vierailija kirjoitti:

Eilen palstalla oli esimerkiksi puhetta rajusta muuttotappiosta kärsivästä Kouvolasta, joka kuitenkin on Etelä-Suomessa ja ihan siedettävien yhteyksien päässä isoista kaupungeista. Jollei kaupungissa olisi töitä, niin lähimpiin kaupunkeihin ei olisi ajallisesti pidempi matka kuin esim. Helsingin sisällä joukkoliikenteessä. En halua tehdä tästä mitään Helsinki-kysymystä kuitenkaan, vaan ihan kaikkien poissa kotiseudulta asuvien tarinoista olen kiinnostunut.

Onko kyse statuksesta, palvelujen puutteesta, halusta nähdä maailmaa vai mistä? Vieläkö on kotiseuturakkautta ja ikävää jäljellä? Ehkä vielä joku päivä...?

Töiden saaminen kummallekkin kuolevasta pikkukaupungista olisi erittäin haastavaa. Ja pakko myöntää että suuremmassa kaupungissa asuneena palveluiden vähyys ei myöskään tunnu kovin houkuttelevalta.

En niin hirveästi kaipaa helsinkiin. Tuossa se on lähellä. Mulla on elämä täällä.

Olen kotoisin Pohjanmaalta ja sieltä lähteminen oli elämäni paras päätös. Suhtautuminen naisiin on isoin ongelma, mutta ei se elämäntapa muutenkaan sovi minulle. Olisi erittäin outoa edes alkaa miettiä muuttoa sinne. En jaksa alkaa kunnolla perustella sitäkään miksi en muuta Pohjoisnavalle.

Kui mä ny muuttaisi Turust Turku? Vähä outo.

En ole koskaan kokenut kotiseutuani miksikään. En kyllä nykyistäkään, vaikka enemmän tästä tykkään kuin kotiseudustani.

Tiedä sitten enkö vain juurru paikkoihin, vai enkö ole päässyt asumaan tarpeeksi sopivaan ympäristöön jotta voisi juurtua?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan minusta olisi mukavaa asua Elimäellä eli nykyisessä Kouvolassa. Seutu on minulle todellakin ihan hirveän rakas. Olen kuitenkin nyt asunut Tampereella niin kauan, että tästäkin on tullut rakas paikka. Lisäksi kaipaan hiukan isompia ympyröitä ja parempaa julkista liikennettä. Kaiken päälle mieheni on syntynyt täällä, joten tämä on kyllä hänen kotiseutuaan. Parasta olisi, jos olisi sikarikas, niin voisi ostaa jonkinlaisen kakkosasunnon Kouvolasta ja viettää siellä vaikka kesälomia tai jouluja.

Ei kai joku pienehkö asunto tai mökki Kouvolasta maksa juuri mitään?

Ainakaan niin paljoa, että sen saadakseen täytyisi olla ”sikarikas”

Ei tarvi muuttaa takaisin, kun en ole koskaan lähtenytkään. T. Vantaalainen

Minun kotiseutuni on täällä missä asun. Synnyinpaikkani ei ole kotiseutuani.

Kävin syntymässä ja kasvamassa aikuiseksi Lahdessa, mutta muuta yhteyttä minulla ei siihen kaupunkiin ole. Kotiseutuni on täällä nykyisellä asuinpaikkakunnallani, jonne muutin ollessani 20

Missä on mun kotiseutu?

Vanhempien kotiseudulla asuin vain puolivuotiaaksi ja sen jälkeen vieraillut useamman vuoden välein lomilla pari viikkoa maksimissaan kerrallaan, en koe sinänsä kummoisempaa yhteyttä tänne.

Seuraavalla kotiseudulla asuin kouluikäiseksi.

Seuraavalla jossa edelleen asun, siitä eteenpäin. Tänne olen kotiutunut, täällä on lapset syntyneet. 

Minne siis mun pitäisi muuttaa?

Siellä ei ole alani töitä. Siellä ei asu ketään kuka olisi minulle läheinen. Siellä ei ole juurikaan palveluita. Siellä ei enää edes ole lapsuudenkotitaloani. Käytännössä ei siis yhtään syytä, miksi sinne muuttaisin.

Ei Luoja! Just kävin entisessä kotikaupungissani ja kyllä se sen sortin pystyyn kuollut tuppukylä on että ei ihan äkkiä paluumuutto ole mielessä. Asutaan nytkin Uudellamaalla, sopivan matkan päässä Helsingistä ja käyn Helsingissä töissä. Siihen persläpeen josta olen kotoisin, en ikinä enää palaa asumaan!

Sukuni on lähtöisin Kainuusta ja itsekin olen siellä syntynyt. Lapsuuden kotiseudukseni koen kuitenkin Varsinais-Suomen. Olen kyllä asunut pk-seudulla jo kauemmin kuin lapsuuden kotikaupungissa. Periaatteessa voisin ajatella sinne muuttavani. Kaupunki on viime vuosina piristynyt kovasti. En ehkä löytäisi sieltä aivan nykyistä asemaani vastaavaa työtä. Myöskään lapseni eivät sopeutuisi sinne, sillä siellä ei voi harrastaa asioita, joita he intohimoisesti harrastavat. Mieheni varmaankin löytäisi töitä lähimaastosta.

Mut ei. Pysyvästi en muuttaisi. Kesäkodin voisin sieltä hankkia, mut en koko elämää muuttaisi sinne.