Lue keskustelun säännöt.
10 kk ikäistä vauvaa purtiin päiväkodissa
30.01.2019 |
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005982972.html
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi 10 kk ikäinen vauva ylipäätään on päiväkodissa? Tuossa iässä rakentuu kiintymyssuhde omaan vanhempaan/ vanhempiin. Tämänkin vauvan tapauksessa iskällä ja äiskällä ilmeisen kiire lihottaa vain omaa lompakkoaan. Ruuhkavuosista ei ainakaan ole tietoa. Tehdään lapsi, laitetaan lapsi kunnan/ valtion kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kasvatettavaksi.
Jos haluaa pelkän lemmikin, kannattaa hommata koira tai kissa, ei lasta. Ai niin... Koira ja kissakin vaatii enemmän huomiota ja sitoutumista, kuin se oma tenava.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen niin pahoillani kaikkien niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta elää tiukemmin sitä kolmea vuotta, että saisi lapsen pidettyä kotona. Se on kuitenkin lapsen näkökulmasta todella lyhyt aika. Luulisi, että edes jonkinlaisella karsimisella ja lainalyhennysvapailla saisi asian hoidettua. Ja on se kolme vuotta lyhyt aika myös lainanmaksun silmissä. Toki kovin montaa lasta ei sitten voi tehdä putkeen.
No ei se nyt aina rahasta ole kiinni... Olisin itse voinut miehen tulojen puolesta jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta ei mulla pää kestäisi kolmea vuotta kotona. Nyt varmasti kommentoidaan että mitäs teit lapsen, mutta kai niitä saa muutkin tehdä kuin kotiäitityyppiset ihmiset. Lisäksi valmistuin vasta synnytyksen jälkeen maisteriksi enkä voi työkokemuksen puutteen takia jäädä kotiin hengailemaan.
Niinpä valmistuin minäkin siinä sivussa kun vauvat syntyi ja ne kotona hoitelin 3-v. Tein silti töitä ja pidin itseni ajan tasalla. Miten onnistui? Vaivan näöllä. Ihmiset on hirveän mukavuudenhaluisia ja laiskoja tänä päivänä.
Enpä katsellut telkkaria tai rampannut kahviloissa.
Niin siis ja kuka sulla niitä lapsia hoiti jos töissä kävit? Olen kyllä joo tosi mukavuudenhaluinen ja laiska, kun käyn töissä kokopäiväisesti, hoidan lapsen ja samalla aloittelen väikkäriprojektia :D ei tässä pahemmin kahviloissa ehdi istuskella. Mutta päivähoidossa lapsi on, koska ei mun töihin sitä voi mukaan ottaa.
Kävin iltatöissä, järjestin etätöitä, tein projektia. Mies hoiti lapsia välillä. Lasten päikkärit tein töitä, luin tentteihin, kirjoitin gradua. Ja kun lapset meni nukkumaan, niin sama juttu. Niin jousto mieskin. Tehtiin aina 21-00 tai myöhempäänkin töitä. Ei koettu uhrautuvamme. Mies väitteli myös siinä töiden ja tuon sirkuksen ohella. Ai niin, mutta meillä olikin halpa auto, asuttiin nolosti vuokralla eikä lomailtu etelässä.
Lasten kanssa päivisin ulkoiluun, siivottiin, leivottiin, käytiin kirjastossa, kerhoissa, nähtiin kavereita jne. He nauttivat, minä nautin heidän hyvästä lapsuudesta.
Hieno homma että toimi teillä. Nyt voit sitten tuntea ylemmyydentunnetta lopun ikäsi, oli siis varmaan sen arvoista :D
En minä tunne ylemmyyden tuntoa. Vaan onnea lasteni onnesta. Kykenetkö itse siihen vai onko onnesi vain hedonistista? Mutta kyllä, mielestäni ihmiset ovat nykyään patalaiskoja. Aivan tavalliset jutut ovat heistä "paljon". Työssä käyminen ja lapsen hoito on aivan tavallinen juttu. Siihen pitäisi pystyä heittämällä ja sen lisäksi paljon muuhun. Pikkuisen voisi sitä sinnikkyyttä kasvattaa aikuiset ja lapset. Vinkua osataan kyllä kaikesta.
Hä, kuka nyt ei tuntisi onnea lastensa onnesta?
Äiti, joka ei välitä lapsen onnesta, vaan vie 10kk hoitoon.
On se varmaan onni ollut sunkin lapsilla olla mt-äidin kanssa kotona.
Mt-äidithän juuri vie lapsensa pieninä hoitoon ja jää itse kotiin. Ei kuulemma pää kestä muuten. Varmaan tosi kivaa lapselle. Kun ei se päivähoitoon laittaminen paranna sitä äidin masennusta tai muita ongelmia.
Niin, varmaan tosi kiva lapsille on katsoa siellä kotona telkkaria kun mt-vaivoista kärsivä äiti makaa sängyssä masennustaan. Paljon kivempi kuin leikkiä ikäistensä kanssa, askarrella, ulkoilla ja syödä normaalisti.
Ei v*ttu te kotiäidit olette sekaisin jos ettet edes ymmärrä että monen lapsen kohdalla se päiväkoti nimenomaan on pelastus ja nimenomaan lapsen kannalta.
Taidat itse olla aika sekaisin. Ensinnäkin, kotiäiti ei ole haukkumasana vaikka sen sellaiseksi miellät, etkä voi muutenkaan tietää ovatko kirjoittelevat edes äitejä.
Minä en näe siinä mitään pelastusta tai hienoa lapselle, että päivät ollaan vauvasta asti laaduttomissa säilytyspaikoissa ja sen jälkeen vielä mahdollisesti masentuneiden vanhempien kanssa kotona. Parastahan pienelle lapselle olisi, jos vanhemmat henkisesti terveitä sekä hoitaisivat itse lapsensa.
Olet oikeassa, päiväsäilytyspaikka olisi parempi nimitys näille eläintarhoille kuin päiväkoti - eivät lapset siellä mitään kunnon hoivaa, huomiota ja turvaa saa toisin kuin kotona normaaliperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun perusteella äitejä ei siis kiinnosta päivähoidon laatu, tärkeämpää on syytellä toisia äitejä siitä että lapsi viedään hoitoon väärän ikäisenä. Tuossa on vaan sellainen ongelma, että jos näitä oikeita riman alituksia ei uskalleta tuoda julkisuuteen tämän yleisen tuomitsemisen takia, päivähoito pysyy aivan paskana ja siellä samassa paskassa päivähoidossa ne oikean ikäisinä hoitoon viedytkin on. Ehkä teidän lapsi on jo niin iso että häntä ei enää kukaan pure, mutta jos hoitajat on jossain kuulomatkan ulkopuolella saattaa hänelle tapahtua myös ihan mitä vaan. Se minkä ikäisenä kyseisen uutisen lapsi on viety hoitoon on aivan epäolennaista, kun kaikkia vanhempia pitäisi kiinnostaa päivähoidon laatu. Sen sijaan täällä nautitaan vaan kun päästään arvostelemaan muita vanhempia. Ei ole ihme että päivähoito on umpipaskaa jos tällaisenkin uutisen yhteydessä keskitytään arvostelemaan vanhempia.
Yli kymmennen lapsen ryhmässä ei yksinkertaisesti ole mahdollista järjestää laadukasta varhaiskasvatusta alle kolmevuotiaille. Vaikka hoitajia olisi yksi per lapsi, ei noin isossa ryhmässä oleminen mitenkään päin vastaa niin pienen lapsen tarpeita. Hoitoa voi olla enemmän tai vähemmän huonoa, mutta lapsen kehitystä tukevaa se ei voi olla.
Luuletko että se paranee sillä että syyttelet netissä vanhempia jotka tarvitsevat lapselle päivähoitopaikkaa?
Syyttelemällä? Ei se ole syytös, vaan fakta. Alle kolmevuotiaan aivot eivät ole niin kehittyneet, että pystyisivät käsittelemään ison ryhmän viriketulvaa.
T. LTO
Niin, ja mitä siitä seuraakaan lapsen psyykkiselle kehitykselle kun hänet on jo ihan pienestä altistettu valtavalle viriketulvalle ja hälinälle mitä hän ei pysty käsittelemään? Ei voi olla hyväksi. Näitä asioita pitäisi miettiä vähän pidemmälle ja nimenomaan lapsen kannalta.
Siksi hoitajia ja tilaa pitäisi olla riittävästi. Jyväskylässä on ajettu perhepäivähoito alas ja tungettu lapsia ylipaikoille päiväkoteihin, joissa on jo valmiiksi vaillinaiset henkilökuntaresurssit. Tässä maassa tarjotaan päivähoitoa pienillekin lapsille, mutta sitä ei saa toteuttaa niin, että lapset voivat huonosti. Jyväskylässä on ainakin viimeisesti kaksi vuotta saanut jatkuvasti lukea ja kuulla ylitäysistä ryhmistä, väsyneistä hoitajista ja perheiden äänen lyttäämisestä. Tässä lopputulos. AVI joutui myös puuttumaan tilanteeseen, kun kaupunki ei omatoimisesti kyennyt noudattamaan sääntöjä ja ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mm. tuollaisten takia lapseni ei ole ollut ikinä päiväkodissa vaan olen hoitanut heidät kotona.
Kiusattavaksi ja pahoinpideltäväksi ehtii myöhemminkin kun koulu alkaa.Ja koska sinua ei voisi vähempää kiinnostaa miten lapsia yleensä ottaen suomalaisissa päiväkodeissa kohdellaan, päätit käyttää tämän puheenvuoron oman kilpesi kiillottamiseen? Tiedätkö että jotkut ihmiset välittävät toistenkin lasten hyvinvoinnista? Eikö ole erikoista.
On se erikoista jos jotkut ihan oikesti välittävät lasten hyvinvoinnista. Tiedän tuttavien lapsistakin usemman kuin yhden kokemuksen jossa lasta on lyöty ja kiusattu päiväkodissa. Itse tunnet vain syyllisyyttä rahanahneudestasi ja siitä että hylkäät lapsesi päiväksi yhteiskunnan hoidettavaksi.
Vauva ja pikkulapsi aika on kaikista herkintä kasvukautta. Se voi vaikuttaa monella tavalla mielenterveyteen ja persoonan kehitykseen eikä aina suotavalla tavalla. Näistä saattaa tulla niitä tapauksia, missä vanhemmatkin ihmettelevät myöhemmin että miten se nyt noin teki ja miksi se onkin tuollainen.
Tein harjoittelua päiväkodissa jossa meitä oli kaksi hoitajaa pienten ryhmässä (10 lasta). Ryhmässä oli tällainen joka puri ja raapi, suunnitteli hyökkäyksen ja juoksi heti kun silmä vältti raapimaan pienempiä naamaan. 2v poika kyseessä joka oireili vanhempiensa tuoretta eroa ja isän uutta naisystävää(juteltiin tilanteesta äidin kanssa avoimesti ja oli tosi pahoillaan tilanteesta ja kertoi että heillä on kotona tiukat rajat äidin luona).
Kerran lähdin nukkarista viemään tuttipulloa keittiöön ja luulin että kaikki nukkuvat/ovat puoliunessa niin tämä poika juoksi raapimaan pinnasängyssä olleen vauvan naaman ihan järkyttävän näköiseksi. Juoksin heti paikalle mutta vahinko oli jo tapahtunut. Poikaa ei voinut jättää vahtimatta hetkeksikään,mikä oli tosi haastavaa kun meitä oli vain kaksi hoitajaa ja ryhmässä oli useampi sylitettävä(ei osannut kävellä) ja jos useampi huusi samaan aikaan niin valitettavasti ei kerennyt kaikkien tarpeeseen vastaamaan.
En enää ikinä menisi päiväkotiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hoidat lapsen kotona olet huono äiti, jos viet lapsen päiväkotiin olet huono äiti.
Meillä joutui vuoden iässä hoitoon kun minä itse jouduin leikkaukseen. Tyttö oli päiväkodissa 4kk, jonka jälkeen palasi kotiin kanssani. On nyt pian 3 ja edelleen ollaan kotona.
Sinänsä sopeutui päiväkotiin pienenä, mutta ei se oikein hyvä ratkaisu ollut. Meidän päiväkodissa oli ryhmät sekaryhmiä. Ei siis ollut erikseen 0-2v 3-4 yms vaan ryhmät oli iältään sekaisin ja toimi paremmin.
Tällöin kahdelle pienelle oli enemmän aikaa kun isommat lapset eivät jatkuvasti tarvitse aikuista ihan metrin viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein harjoittelua päiväkodissa jossa meitä oli kaksi hoitajaa pienten ryhmässä (10 lasta). Ryhmässä oli tällainen joka puri ja raapi, suunnitteli hyökkäyksen ja juoksi heti kun silmä vältti raapimaan pienempiä naamaan. 2v poika kyseessä joka oireili vanhempiensa tuoretta eroa ja isän uutta naisystävää(juteltiin tilanteesta äidin kanssa avoimesti ja oli tosi pahoillaan tilanteesta ja kertoi että heillä on kotona tiukat rajat äidin luona).
Kerran lähdin nukkarista viemään tuttipulloa keittiöön ja luulin että kaikki nukkuvat/ovat puoliunessa niin tämä poika juoksi raapimaan pinnasängyssä olleen vauvan naaman ihan järkyttävän näköiseksi. Juoksin heti paikalle mutta vahinko oli jo tapahtunut. Poikaa ei voinut jättää vahtimatta hetkeksikään,mikä oli tosi haastavaa kun meitä oli vain kaksi hoitajaa ja ryhmässä oli useampi sylitettävä(ei osannut kävellä) ja jos useampi huusi samaan aikaan niin valitettavasti ei kerennyt kaikkien tarpeeseen vastaamaan.
En enää ikinä menisi päiväkotiin töihin.
Tämä lapsi kaipaisi äidin syliä ja turvaa. Miksi äiti laittaa oireilevan lapsen päiväkotiin, kun voisi muutaman kuukauden hoitaa häntä kotona. Lapsi on lisäksi selvästi turvallisuusriski muille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
On suorastaansanottuna upeaa että jo pienet vauvat "pääsevät" rikastetuksi, vaikkakin sitten puremisen avulla ;)
Haista nyt *iddu. Työkaverillani ei ole yhtään hengissä olevaa lasta, kun sodan keskellä ei paljon lääkärihoitoa saanut. Sulla kermaperseellä on varmaan kaikki niin hyvin, että on varaa huudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja valehtelee! Vauva on varmasti parkaissut kovasti eka puraisun jälkeen.
Voihan se olla se hoitaja kuuli, muttei välittänyt edes katsoa.
Eiköhän tilanne noissa ryhmissä ole että koko ajan rääkyy ja kirkuu 5-10 lasta joten hoitajat tukkivat korvansa koska eivät pysty/ehdi/jaksa/välitä lohduttaa jokaista. Kotonakin vaikka olisi 2 tai 3 pientä joskus kaikki huutaa yhtä aikaa, päikyssä tilanne on varmaankin enemmän kuin arkipäivää että joka suunnassa joku huutaa pää punaisena.
Toki on myös niin että hoitajat reagoi itkuun usein paaljon huonommin kuin omat vanhemmat eli antavat lasten kiljua rauhassa edes yrittämättä auttaa. Tässä on varmasti ollut sellainen tilanne. Sitten oho kun onkin lapsi kokenut rajua väkivaltaa kun hoitaja ei vain vaivautunut katsomaan mikä on hätänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti myös tapahtumiin suhtaudutaan paljon tuomitsevammin jos ne tapahtuu päiväkodissa. Esim jos vaikka lapsi tippuu hoitopäivän aikana kiipeilytelineestä ja murtaa kätensä niin usein hoitajat saa syytökset ettei ole vahdittu riittävästi jos samaa tilanne tapahtuu vapaa-aikana niin vanhemmat kuittaa sen sillä että vahinkoja tapahtuu ja lapsi on niin kova menemään että sille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Jos pienempi sisarus puree kotona isompaa sisarusta ei siitäkään someen kuvia julkaista... Kannattaa myös käydä kunnolla tutustumassa päiväkotiin niin saa vähän näkemystä mitä 12 alle 3 vuotiaan hoito on. Kaikkihan ei voi lapsia 3 vuotiaaksi kotona hoitaa, mutta muutamakin lisäkuukausi auttaisi lasta pärjäämään paremmin hoidossa ja virikehoitoa alle 3 vuotiaalle en edes suosittelisi.
Jos tuo olisi sattunut kotona, lapset olisi jo otettu huostaan.
Just joo ja niin varmaan. Lääkäri toteaa jäljistä, että ne on pienen lapsen tekemiä. Ei ketään rangaista siitä, että tulee parivuotiaan (sisaruksen tai muun) pahoinpitelemäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti kertoi maikkarin haastattelussa, että hänen lapsensa on ”tempperamenttinen ja kova ääninen”, joten hyvin mahdollisesti huutanut paljonkin ilman mitään oikeaa hätää. Mistä hoitajat olisivat sitten voineet arvata, että nyt x-tunnin huutamisen jälkeen sillä onkin tosi kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
Hoitajilla ei välttämättä ole kehittynyt korva siihen, millaista huuto on missäkin vaiheessa.
Lasta oli purtu mm. poskeen, otsaan ja nenään. Jos työntekijä ei tunnista tästä aiheutuvaa huutoa tai jos tämän kaltainen huuto hukkuu muiden äänien sekaan, niin ehkä työpaikalla ei ole asiat kunnossa.
Oletko ollut töissä päiväkodissa, jossa alle 3-vuotiaita? Tietenkin suurin osa päivistä sujuu hyvin, mutta kyllä niitä huutoitkupäiviäkin on ollut. Aamun ulkoilu venähtänyt vasukeskustelun vuoksi tai ulkoilusta tullessa ollutkin jollain kakka pitkin haalarin punttia. Siinä kun pyydät pikkuisia väsyneitä odottamaan ruokaa ja unille pääsyä vartin extraa niin aina ei ymmärrystä heru. Jos ryhmässä on joku juuri aloittanut tai hampaita tulee niin itkua saattaa olla enemmänkin. Se ei tee työpaikasta huonoa, että vauvat itkevät. Sellaista päiväkotia ei olekaan, missä ei olisi itkukonserttia joskus ollut. Ja kyllähän syliin otetaan aina kuin vain mahdollista ja lohdutetaan itkevää, mutta juuri vaikkapa ruokaa jakaessa väsyneille ja nälkäisille, se ruoka on saatava jaettua, eikä silloin oteta kaikkia syliin ja pitkitetä jo valmiiksi venähtänyttä päiväunille pääsyä.
Mitä tulee tuon hetken tilanteeseen niin en osaa sanoa, onko kyse ollut tällaisesta tilanteesta, mutta sanoinpahan vain. On hoitajalla varmasti aivan hirveä olo tilanteen vuoksi. Kyllä minäkin edelleen lähes 10 vuotta jälkeenpäin muistelen sydän syrjällään päiväkodissa tapahtunutta haaveria. Pikkuinen ponnisti seisomaan vieressäni syöttötuolissa ja tippui. Sain kiinni, mutta en niin hyvin ehtinyt reagoida, että täysin olisi mustelmilta vältytty. Vannoin tuolloin, että lopetan työt siihen paikkaan, enkä enää ikinä hoida lapsia, kun minusta ei ole siihen. Onneksi oli hyvä esimies ja ymmärtävät vanhemmat. Tässä on kymmenisen hienoa vuotta vierähtänyt päiväkodissa, mutta niin ei olisi, jos juttu olisi tullut iltasanomiin ja epäonnistumistani olisi revitelty koko kansan voimin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oli purija. Ehti nuorempaa puraista muutaman kerran ja nuorempi ei ollut moksiskaan. Huomasin jäljet vasta, kun puettiin yövaatteita päälle.
Yritin ensin kauniisti selittää, että ei saa purra ja se sattuu ja tulee paha mieli purrulle. Ei auttanut. Seuraavana päivänä sama homma. Loppui, kun puraisin esikoista takaisin, että tajuaa sen oikeasti sattuvan. Sen jälkeen ei purrut enää kertaakaan.
mitenkäs hoitohenkilökunta havainnollistaa että purenta sattuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen niin pahoillani kaikkien niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta elää tiukemmin sitä kolmea vuotta, että saisi lapsen pidettyä kotona. Se on kuitenkin lapsen näkökulmasta todella lyhyt aika. Luulisi, että edes jonkinlaisella karsimisella ja lainalyhennysvapailla saisi asian hoidettua. Ja on se kolme vuotta lyhyt aika myös lainanmaksun silmissä. Toki kovin montaa lasta ei sitten voi tehdä putkeen.
No ei se nyt aina rahasta ole kiinni... Olisin itse voinut miehen tulojen puolesta jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta ei mulla pää kestäisi kolmea vuotta kotona. Nyt varmasti kommentoidaan että mitäs teit lapsen, mutta kai niitä saa muutkin tehdä kuin kotiäitityyppiset ihmiset. Lisäksi valmistuin vasta synnytyksen jälkeen maisteriksi enkä voi työkokemuksen puutteen takia jäädä kotiin hengailemaan.
Niinpä valmistuin minäkin siinä sivussa kun vauvat syntyi ja ne kotona hoitelin 3-v. Tein silti töitä ja pidin itseni ajan tasalla. Miten onnistui? Vaivan näöllä. Ihmiset on hirveän mukavuudenhaluisia ja laiskoja tänä päivänä.
Enpä katsellut telkkaria tai rampannut kahviloissa.
Niin siis ja kuka sulla niitä lapsia hoiti jos töissä kävit? Olen kyllä joo tosi mukavuudenhaluinen ja laiska, kun käyn töissä kokopäiväisesti, hoidan lapsen ja samalla aloittelen väikkäriprojektia :D ei tässä pahemmin kahviloissa ehdi istuskella. Mutta päivähoidossa lapsi on, koska ei mun töihin sitä voi mukaan ottaa.
Kävin iltatöissä, järjestin etätöitä, tein projektia. Mies hoiti lapsia välillä. Lasten päikkärit tein töitä, luin tentteihin, kirjoitin gradua. Ja kun lapset meni nukkumaan, niin sama juttu. Niin jousto mieskin. Tehtiin aina 21-00 tai myöhempäänkin töitä. Ei koettu uhrautuvamme. Mies väitteli myös siinä töiden ja tuon sirkuksen ohella. Ai niin, mutta meillä olikin halpa auto, asuttiin nolosti vuokralla eikä lomailtu etelässä.
Lasten kanssa päivisin ulkoiluun, siivottiin, leivottiin, käytiin kirjastossa, kerhoissa, nähtiin kavereita jne. He nauttivat, minä nautin heidän hyvästä lapsuudesta.
Hieno homma että toimi teillä. Nyt voit sitten tuntea ylemmyydentunnetta lopun ikäsi, oli siis varmaan sen arvoista :D
En minä tunne ylemmyyden tuntoa. Vaan onnea lasteni onnesta. Kykenetkö itse siihen vai onko onnesi vain hedonistista? Mutta kyllä, mielestäni ihmiset ovat nykyään patalaiskoja. Aivan tavalliset jutut ovat heistä "paljon". Työssä käyminen ja lapsen hoito on aivan tavallinen juttu. Siihen pitäisi pystyä heittämällä ja sen lisäksi paljon muuhun. Pikkuisen voisi sitä sinnikkyyttä kasvattaa aikuiset ja lapset. Vinkua osataan kyllä kaikesta.
Hä, kuka nyt ei tuntisi onnea lastensa onnesta?
Äiti, joka ei välitä lapsen onnesta, vaan vie 10kk hoitoon.
On se varmaan onni ollut sunkin lapsilla olla mt-äidin kanssa kotona.
Mt-äidithän juuri vie lapsensa pieninä hoitoon ja jää itse kotiin. Ei kuulemma pää kestä muuten. Varmaan tosi kivaa lapselle. Kun ei se päivähoitoon laittaminen paranna sitä äidin masennusta tai muita ongelmia.
Niin, varmaan tosi kiva lapsille on katsoa siellä kotona telkkaria kun mt-vaivoista kärsivä äiti makaa sängyssä masennustaan. Paljon kivempi kuin leikkiä ikäistensä kanssa, askarrella, ulkoilla ja syödä normaalisti.
Ei v*ttu te kotiäidit olette sekaisin jos ettet edes ymmärrä että monen lapsen kohdalla se päiväkoti nimenomaan on pelastus ja nimenomaan lapsen kannalta.
Taidat itse olla aika sekaisin. Ensinnäkin, kotiäiti ei ole haukkumasana vaikka sen sellaiseksi miellät, etkä voi muutenkaan tietää ovatko kirjoittelevat edes äitejä.
Minä en näe siinä mitään pelastusta tai hienoa lapselle, että päivät ollaan vauvasta asti laaduttomissa säilytyspaikoissa ja sen jälkeen vielä mahdollisesti masentuneiden vanhempien kanssa kotona. Parastahan pienelle lapselle olisi, jos vanhemmat henkisesti terveitä sekä hoitaisivat itse lapsensa.
Olet oikeassa, päiväsäilytyspaikka olisi parempi nimitys näille eläintarhoille kuin päiväkoti - eivät lapset siellä mitään kunnon hoivaa, huomiota ja turvaa saa toisin kuin kotona normaaliperheessä.
Tarha on musta ihan oiva nimi - ja jo olemassa! Tarhaamistahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen niin pahoillani kaikkien niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta elää tiukemmin sitä kolmea vuotta, että saisi lapsen pidettyä kotona. Se on kuitenkin lapsen näkökulmasta todella lyhyt aika. Luulisi, että edes jonkinlaisella karsimisella ja lainalyhennysvapailla saisi asian hoidettua. Ja on se kolme vuotta lyhyt aika myös lainanmaksun silmissä. Toki kovin montaa lasta ei sitten voi tehdä putkeen.
No ei se nyt aina rahasta ole kiinni... Olisin itse voinut miehen tulojen puolesta jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta ei mulla pää kestäisi kolmea vuotta kotona. Nyt varmasti kommentoidaan että mitäs teit lapsen, mutta kai niitä saa muutkin tehdä kuin kotiäitityyppiset ihmiset. Lisäksi valmistuin vasta synnytyksen jälkeen maisteriksi enkä voi työkokemuksen puutteen takia jäädä kotiin hengailemaan.
Niinpä valmistuin minäkin siinä sivussa kun vauvat syntyi ja ne kotona hoitelin 3-v. Tein silti töitä ja pidin itseni ajan tasalla. Miten onnistui? Vaivan näöllä. Ihmiset on hirveän mukavuudenhaluisia ja laiskoja tänä päivänä.
Enpä katsellut telkkaria tai rampannut kahviloissa.
Niin siis ja kuka sulla niitä lapsia hoiti jos töissä kävit? Olen kyllä joo tosi mukavuudenhaluinen ja laiska, kun käyn töissä kokopäiväisesti, hoidan lapsen ja samalla aloittelen väikkäriprojektia :D ei tässä pahemmin kahviloissa ehdi istuskella. Mutta päivähoidossa lapsi on, koska ei mun töihin sitä voi mukaan ottaa.
Kävin iltatöissä, järjestin etätöitä, tein projektia. Mies hoiti lapsia välillä. Lasten päikkärit tein töitä, luin tentteihin, kirjoitin gradua. Ja kun lapset meni nukkumaan, niin sama juttu. Niin jousto mieskin. Tehtiin aina 21-00 tai myöhempäänkin töitä. Ei koettu uhrautuvamme. Mies väitteli myös siinä töiden ja tuon sirkuksen ohella. Ai niin, mutta meillä olikin halpa auto, asuttiin nolosti vuokralla eikä lomailtu etelässä.
Lasten kanssa päivisin ulkoiluun, siivottiin, leivottiin, käytiin kirjastossa, kerhoissa, nähtiin kavereita jne. He nauttivat, minä nautin heidän hyvästä lapsuudesta.
Hieno homma että toimi teillä. Nyt voit sitten tuntea ylemmyydentunnetta lopun ikäsi, oli siis varmaan sen arvoista :D
En minä tunne ylemmyyden tuntoa. Vaan onnea lasteni onnesta. Kykenetkö itse siihen vai onko onnesi vain hedonistista? Mutta kyllä, mielestäni ihmiset ovat nykyään patalaiskoja. Aivan tavalliset jutut ovat heistä "paljon". Työssä käyminen ja lapsen hoito on aivan tavallinen juttu. Siihen pitäisi pystyä heittämällä ja sen lisäksi paljon muuhun. Pikkuisen voisi sitä sinnikkyyttä kasvattaa aikuiset ja lapset. Vinkua osataan kyllä kaikesta.
Hä, kuka nyt ei tuntisi onnea lastensa onnesta?
Äiti, joka ei välitä lapsen onnesta, vaan vie 10kk hoitoon.
On se varmaan onni ollut sunkin lapsilla olla mt-äidin kanssa kotona.
Mt-äidithän juuri vie lapsensa pieninä hoitoon ja jää itse kotiin. Ei kuulemma pää kestä muuten. Varmaan tosi kivaa lapselle. Kun ei se päivähoitoon laittaminen paranna sitä äidin masennusta tai muita ongelmia.
Niin, varmaan tosi kiva lapsille on katsoa siellä kotona telkkaria kun mt-vaivoista kärsivä äiti makaa sängyssä masennustaan. Paljon kivempi kuin leikkiä ikäistensä kanssa, askarrella, ulkoilla ja syödä normaalisti.
Ei v*ttu te kotiäidit olette sekaisin jos ettet edes ymmärrä että monen lapsen kohdalla se päiväkoti nimenomaan on pelastus ja nimenomaan lapsen kannalta.
Taidat itse olla aika sekaisin. Ensinnäkin, kotiäiti ei ole haukkumasana vaikka sen sellaiseksi miellät, etkä voi muutenkaan tietää ovatko kirjoittelevat edes äitejä.
Minä en näe siinä mitään pelastusta tai hienoa lapselle, että päivät ollaan vauvasta asti laaduttomissa säilytyspaikoissa ja sen jälkeen vielä mahdollisesti masentuneiden vanhempien kanssa kotona. Parastahan pienelle lapselle olisi, jos vanhemmat henkisesti terveitä sekä hoitaisivat itse lapsensa.
Ja mitäs sinusta pitää sitten tehdä jos toinen vanhemmista vaikka masentuu, tai jos leskivanhempi masentuu? Mu rh a ta lapset mieluummin kuin viedä päiväkotiin? Eiköhän se päiväkoti ole näiden (plus narkit, juopot, muuten sekaisin olevat ym.) lapsille se ainoa paikka missä vietetään normaalia elämää, mutta kotiäiti ei ylemmyydentunteessa kestä sitä että kukaan vie lapsensa päiväkotiin. Ja kyllä uskon että kirjoittelijat ovat kotiäitejä koska a) he jaksavat siitä koko ajan mainita kuinka monta vuotta olivat lastensa kanssa kotona ja b) ketä lapsetonta kiinnostaisi u lista toisten perheiden lastenhoitojärjestelyistä?
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa varsin normaalilta 2-vuotiaan touhulta tuo pureminen. Omat lapseni ovat kaikki purreet enemmän ja vähemmän tuossa iässä. Yhdellä riitti kun asiasta mainitsi tiukasti pariin otteeseen ja pureminen loppui siihen, toisella taas homma jatkui kielloista ja selityksistä, ja rangaistuksista huolimatta melkein vuoden!! Mutta ikinä tuo purija lapseni ei purrut vauvoja, vaan puremien kohteena olivat sisarukset, ikätoverit ja me vanhemmat.
Mä taas olen ollut kotihoidossa, äitini oli toki myös perhepäivähoitaja. Ja en tosiaankaan ollut kuullut puremisista ennen kuin oma lapsenlapsi meni hoitoon. Ei purtu siis mun lapsenkaan päivähoidossa ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytöllä oli hoitokaveri, joka puri, olin äitiyslomalla ja tavattiin puistossa tuo kaveri, iloisena tuli halaamaan ja samassa iski hampaat poskeen, itse olin kiinni omassa tytössä ja katse kaveruksissa. Tytöt oli noin 2v
Mutta tuolla vauvallahan oli ympäri kroppaa puremilla, kamalaa.Tuon ikäinen saattaa purra innostustaankin, niin kuin teidän kohdalla.
Meidän lapsi puri 2-vuotiaana minua ja isäänsä silloin kun innostui, suuttui tai kiukustui. Meni onneksi ohi muutamassa kuukaudessa ja ketään muuta ei purrut.
Ihan hyvä että vauvan äiti jakoi tarinan, sillä ei noin montaa puremajälkeä pitäisi päässä tapahtumaan päivähoidossa. Mietin kyllä, että olisi voinut jättää spekulaatiot tämän 2-vuotiaan kotioloissa pois - sitä kun ei todellakaan tiedä miten oma murunen käyttäytyy sitten kyseisessä iässä. Facebookissa oli kommentteja, että tämä pureva lapsi pitäisi laittaa mielisairaalaan jne. Kertoo kyllä paljon siitä, kuinka vähän ihmiset ymmärtävät alle 3-vuotiaiden maailmaa.
Ei mun mielestä ole ihan oikein altistaa sitä purijankaan perhettä tuollaiselle, että joutuu lukemaan kuinka oma lapsi on "hullu" tms. Vikahan on ollut täysin päiväkodin kuitenkin.
No onhan se nyt hyvä herätä vanhempienkin, jos lapsella tosiaan jotain häikkää.
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
”Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, ”
Enää ei näy? Koskas niitä olisi näkynyt? Kyllä naisjohtajien määrä on vain kasvanut vuosi vuodelta.
Jatkuvasti töihin alle vuodessa palanneet äidit selittelevät valintaansa mitä ihmeellisemmillä syillä ja mollaavat kotiäitejä (omatuntoko kolkuttaa?). Tässäkin keskustelussa joku selitti miten piti palata töihin vauvan ollessa 9kk, että on varaa kustantaa lapsen harrastukset kouluiässä 😅
Niin, ja mitä siitä seuraakaan lapsen psyykkiselle kehitykselle kun hänet on jo ihan pienestä altistettu valtavalle viriketulvalle ja hälinälle mitä hän ei pysty käsittelemään? Ei voi olla hyväksi. Näitä asioita pitäisi miettiä vähän pidemmälle ja nimenomaan lapsen kannalta.