Lue keskustelun säännöt.
10 kk ikäistä vauvaa purtiin päiväkodissa
30.01.2019 |
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005982972.html
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi 10 kk ikäinen vauva ylipäätään on päiväkodissa? Tuossa iässä rakentuu kiintymyssuhde omaan vanhempaan/ vanhempiin. Tämänkin vauvan tapauksessa iskällä ja äiskällä ilmeisen kiire lihottaa vain omaa lompakkoaan. Ruuhkavuosista ei ainakaan ole tietoa. Tehdään lapsi, laitetaan lapsi kunnan/ valtion kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kasvatettavaksi.
Jos haluaa pelkän lemmikin, kannattaa hommata koira tai kissa, ei lasta. Ai niin... Koira ja kissakin vaatii enemmän huomiota ja sitoutumista, kuin se oma tenava.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vielä opiskelija kirjoitti:
Tulen viiden lapsen perheestä ja vanhemmat melko pienipalkkaisia. Aina on toimeen kuitenkin tultu, eivät halunneet laittaa mun sisaruksia hoitoon pienenä ja sen vuoksi tehty kompromisseja, mm. isä on ollut kaukana kotoa tekemässä töitä jotta palkka on ollut vähän parempi ja äiti on voinut olla kotona. Itse olen esikoinen ja äidillä kamalat muistot siitä, kuinka nuorena reilu parikymppisenä tuoreena äitinä joutunut mut jättämään eroahdistusta itkien hoitopaikkaan ja itse itkenyt tätä työmatkalla. Kun olin muutaman vuoden ikäinen, ei minua enää viety hoitoon ja sain olla kotona. Ei ole ollut ulkomaanmatkoja, ei kalliita ravintolapäivällisiä, vaan rakkautta senkin edestä. Sanotaan vaikka niin, että meillä oli aina kaikki mitä tarvitaan, ja vanhemmat edelleen antaa lapsilleen kaiken minkä voi (sisaruksista isoin osa peruskouluikäisiä vielä).
Olen itse jo naimisissa ja lapsia halutaan joku päivä. Puoliso hyväpalkkainen uraohjus, haaveillaan lomamatkoista sun muista mitä meillä ei kummallakaan lapsena ole ollut. Tiedostetaan se, että elintaso on huomattavasti "huonompi" jos minä olen lapsen kanssa kotona muutaman vuoden. Haluan kuitenkin itse myös nauttia siitä ajasta, kun lapsi on pienokainen.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu!!
Se mitä tässä nyt lähinnä yritän sanoa on että YMMÄRRÄN ETTÄ TILANTEITA ON ERILAISIA ja joskus on vaan pakko viedä lapsi hoitoon enkä halua sitä tuomita! Mutta kyllä mä miettisin tarkkaan noin pienen päiväkotiin viemistä. Lähellä on päiväkoti, tosi ihanan oloisia hoitajia vaan kyllä mä säälin sekä työntekijää että lasta, kun henkilökuntaa ei millään ole riittävästi. Joka päivä pelottaa että joku lapsista siinä ulkoillessaan teloo itsensä pahasti kun ei ole ehditty vahtimaan, niin kauhea määrä niitä lapsia on.
Tässä keississä ei kyllä ole hoitaja ollut lähellä, sen verran pahalla äänellä pienet pistää paljon vähemmästäkin.Hassua että isän poissaolemista pidetään parempana vaihtoehtona kuin sitä että kumpikin vanhempi olisi läsnä lasten kanssa joka päivä mutta lapsi olisi osan päivästä päivähoidossa. Me ainakin priorisoidaan perheen yhteinen aika sen sijaan että toinen käy kaukana töissä jotta lapsi saa viettää aikaa lähinnä toisen vanhemman kanssa.
Tämä oli muutaman kuukauden kestävä väliaikainen ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
Ja mitään välimuotojahan ei ole ole olemassa, ainoat vaihtoehdot ovat joko viedä sylivauva päiväkotiin tai olla pois työelämästä siihen asti, että lapsi menee kouluun...
Niin siis kyse olikin siitä että jos hankit 2-3 lasta niin kyllä siinä niitä vuosia tulee melko monta. Ei siitä että sen yhden kanssa oltaisiin kouluikään asti kotona.
Mun tuntemat akateemiset kotivanhemmat on kaikki tehneet töitä ollessaan kotona. Lääkärit iltavastaanottoja, luentoja, tutkimusta jne.
Jos hankkii kaksi lasta järkevällä ikäerolla ja pitää kiinni työelämästä, ei ole mikään ongelma hoitaa lapset kotona.
Mikä on järkevä ikäero? 2 vuotta? Jos olet ensin 2,5 vuotta kotona toisen kanssa ja sitten toisen kanssa myös niin siinä on kulunut jo 5 vuotta ja entäs jos haluaa kolmannen lapsen? Aika monessa työssä ei ole mahdollista olla töissä kuukauden silloin tällöin, tk-lääkärinä varmasti on. Miksi muuten on parempi että toinen vanhempi tekee iltaisin töitä? Perhe ei silloin käytännössä vietä ollenkaan yhteistä aikaa koska päivän hoitaa toinen ja illan sitten toinen. Onko tuokaan nyt mikään hyvä järjestely? Tutkimusta ei kyllä myöskään tehdä vähän silloin tällöin kun on iltaisin aikaa, ainakaan mitään oikeasti laadukasta tutkimusta. Toki jotain humanististen alojen mielipidekyselydatan tuottamista ehkä, en tosin laske oikeaksi tutkimukseksi.
Lapsille se on silti parempi kyin olla puruleluna. Minä tein työt kotitoimistossa joten kyllä me molemmat vanhemmat oltiin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
”Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, ”
Enää ei näy? Koskas niitä olisi näkynyt? Kyllä naisjohtajien määrä on vain kasvanut vuosi vuodelta.
Jatkuvasti töihin alle vuodessa palanneet äidit selittelevät valintaansa mitä ihmeellisemmillä syillä ja mollaavat kotiäitejä (omatuntoko kolkuttaa?). Tässäkin keskustelussa joku selitti miten piti palata töihin vauvan ollessa 9kk, että on varaa kustantaa lapsen harrastukset kouluiässä 😅
No mutta en ainakaan joudu selittämään mun kouluikäselle lapselle miks me ollaan, niin köyhiä, että hän ei voi harrastaa mitään. Ei kannata ainakaan silloin sanoa, että siksi koska joittenkin pitää olla köyhiä 🤣.
Köyhyys ei estä harrastamista. Onneksi vanhempani olivat riittävän fiksuja ymmärtämään tämän. Eivät laittaneet minua päiväkotiin ja sain elää turvallisen ja onnellisen lapsuuden kotona. Kouluiässä sain harrastaa siinä missä muutkin, vaikka vanhempani ovat molemmat matalapalkka-alalla. En toki valinnut harrastukseksi tolkuttoman kalliita jääkiekkoa ja ratsastusta, koska opin jo pienenä ymmärtämään kohtuullisuuden rahankäytön suhteen. Se on muuten ollut erittäin hyödyllinen oppi, kun opiskelijana sinnitteli pelkällä opintotuella. Tiukkaa oli, mutta nälkää ei tarvinut nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vielä opiskelija kirjoitti:
Tulen viiden lapsen perheestä ja vanhemmat melko pienipalkkaisia. Aina on toimeen kuitenkin tultu, eivät halunneet laittaa mun sisaruksia hoitoon pienenä ja sen vuoksi tehty kompromisseja, mm. isä on ollut kaukana kotoa tekemässä töitä jotta palkka on ollut vähän parempi ja äiti on voinut olla kotona. Itse olen esikoinen ja äidillä kamalat muistot siitä, kuinka nuorena reilu parikymppisenä tuoreena äitinä joutunut mut jättämään eroahdistusta itkien hoitopaikkaan ja itse itkenyt tätä työmatkalla. Kun olin muutaman vuoden ikäinen, ei minua enää viety hoitoon ja sain olla kotona. Ei ole ollut ulkomaanmatkoja, ei kalliita ravintolapäivällisiä, vaan rakkautta senkin edestä. Sanotaan vaikka niin, että meillä oli aina kaikki mitä tarvitaan, ja vanhemmat edelleen antaa lapsilleen kaiken minkä voi (sisaruksista isoin osa peruskouluikäisiä vielä).
Olen itse jo naimisissa ja lapsia halutaan joku päivä. Puoliso hyväpalkkainen uraohjus, haaveillaan lomamatkoista sun muista mitä meillä ei kummallakaan lapsena ole ollut. Tiedostetaan se, että elintaso on huomattavasti "huonompi" jos minä olen lapsen kanssa kotona muutaman vuoden. Haluan kuitenkin itse myös nauttia siitä ajasta, kun lapsi on pienokainen.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu!!
Se mitä tässä nyt lähinnä yritän sanoa on että YMMÄRRÄN ETTÄ TILANTEITA ON ERILAISIA ja joskus on vaan pakko viedä lapsi hoitoon enkä halua sitä tuomita! Mutta kyllä mä miettisin tarkkaan noin pienen päiväkotiin viemistä. Lähellä on päiväkoti, tosi ihanan oloisia hoitajia vaan kyllä mä säälin sekä työntekijää että lasta, kun henkilökuntaa ei millään ole riittävästi. Joka päivä pelottaa että joku lapsista siinä ulkoillessaan teloo itsensä pahasti kun ei ole ehditty vahtimaan, niin kauhea määrä niitä lapsia on.
Tässä keississä ei kyllä ole hoitaja ollut lähellä, sen verran pahalla äänellä pienet pistää paljon vähemmästäkin.Hassua että isän poissaolemista pidetään parempana vaihtoehtona kuin sitä että kumpikin vanhempi olisi läsnä lasten kanssa joka päivä mutta lapsi olisi osan päivästä päivähoidossa. Me ainakin priorisoidaan perheen yhteinen aika sen sijaan että toinen käy kaukana töissä jotta lapsi saa viettää aikaa lähinnä toisen vanhemman kanssa.
Ja hei, lisään vielä tähän. Kumpikin vanhempi tekee vuorotyötä. Ei niitä vuoroja oikeassa elämässä voi aina niin sovittaa miten haluaa. Me oltaisiin siis usein oltu esim. yötä jossain hoitopaikassa. Ja ei, ei asunut isovanhempia naapurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
Ja mitään välimuotojahan ei ole ole olemassa, ainoat vaihtoehdot ovat joko viedä sylivauva päiväkotiin tai olla pois työelämästä siihen asti, että lapsi menee kouluun...
Niin siis kyse olikin siitä että jos hankit 2-3 lasta niin kyllä siinä niitä vuosia tulee melko monta. Ei siitä että sen yhden kanssa oltaisiin kouluikään asti kotona.
Mun tuntemat akateemiset kotivanhemmat on kaikki tehneet töitä ollessaan kotona. Lääkärit iltavastaanottoja, luentoja, tutkimusta jne.
Jos hankkii kaksi lasta järkevällä ikäerolla ja pitää kiinni työelämästä, ei ole mikään ongelma hoitaa lapset kotona.
Mikä on järkevä ikäero? 2 vuotta? Jos olet ensin 2,5 vuotta kotona toisen kanssa ja sitten toisen kanssa myös niin siinä on kulunut jo 5 vuotta ja entäs jos haluaa kolmannen lapsen? Aika monessa työssä ei ole mahdollista olla töissä kuukauden silloin tällöin, tk-lääkärinä varmasti on. Miksi muuten on parempi että toinen vanhempi tekee iltaisin töitä? Perhe ei silloin käytännössä vietä ollenkaan yhteistä aikaa koska päivän hoitaa toinen ja illan sitten toinen. Onko tuokaan nyt mikään hyvä järjestely? Tutkimusta ei kyllä myöskään tehdä vähän silloin tällöin kun on iltaisin aikaa, ainakaan mitään oikeasti laadukasta tutkimusta. Toki jotain humanististen alojen mielipidekyselydatan tuottamista ehkä, en tosin laske oikeaksi tutkimukseksi.
Lapsille se on silti parempi kyin olla puruleluna. Minä tein työt kotitoimistossa joten kyllä me molemmat vanhemmat oltiin kotona.
Se on ihan sama teetkö töitä kotona vai autotallissa vai työpaikalla, et sinä töitä tehdessäsi ole läsnä lapsillesi. Jokseenkin älytöntä että yhtäkkiä lapsi tarvitseekin lähinnä sitä äidin läsnäoloa samassa rakennuksessa, sama se on tekeekö äiti töitä, onko puhelimella vai leikkiikö lapsen kanssa.
P.s mun lasta ei ole koskaan purrut kukaan päiväkodissa, sen sijaan naapurin kotona eskariin asti ollut muksu kyllä puri lastani hiekkalaatikkoleikeissä omalla pihalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
Ja mitään välimuotojahan ei ole ole olemassa, ainoat vaihtoehdot ovat joko viedä sylivauva päiväkotiin tai olla pois työelämästä siihen asti, että lapsi menee kouluun...
Niin siis kyse olikin siitä että jos hankit 2-3 lasta niin kyllä siinä niitä vuosia tulee melko monta. Ei siitä että sen yhden kanssa oltaisiin kouluikään asti kotona.
Mun tuntemat akateemiset kotivanhemmat on kaikki tehneet töitä ollessaan kotona. Lääkärit iltavastaanottoja, luentoja, tutkimusta jne.
Jos hankkii kaksi lasta järkevällä ikäerolla ja pitää kiinni työelämästä, ei ole mikään ongelma hoitaa lapset kotona.
Mikä on järkevä ikäero? 2 vuotta? Jos olet ensin 2,5 vuotta kotona toisen kanssa ja sitten toisen kanssa myös niin siinä on kulunut jo 5 vuotta ja entäs jos haluaa kolmannen lapsen? Aika monessa työssä ei ole mahdollista olla töissä kuukauden silloin tällöin, tk-lääkärinä varmasti on. Miksi muuten on parempi että toinen vanhempi tekee iltaisin töitä? Perhe ei silloin käytännössä vietä ollenkaan yhteistä aikaa koska päivän hoitaa toinen ja illan sitten toinen. Onko tuokaan nyt mikään hyvä järjestely? Tutkimusta ei kyllä myöskään tehdä vähän silloin tällöin kun on iltaisin aikaa, ainakaan mitään oikeasti laadukasta tutkimusta. Toki jotain humanististen alojen mielipidekyselydatan tuottamista ehkä, en tosin laske oikeaksi tutkimukseksi.
Lapsille se on silti parempi kyin olla puruleluna. Minä tein työt kotitoimistossa joten kyllä me molemmat vanhemmat oltiin kotona.
Se on ihan sama teetkö töitä kotona vai autotallissa vai työpaikalla, et sinä töitä tehdessäsi ole läsnä lapsillesi. Jokseenkin älytöntä että yhtäkkiä lapsi tarvitseekin lähinnä sitä äidin läsnäoloa samassa rakennuksessa, sama se on tekeekö äiti töitä, onko puhelimella vai leikkiikö lapsen kanssa.
P.s mun lasta ei ole koskaan purrut kukaan päiväkodissa, sen sijaan naapurin kotona eskariin asti ollut muksu kyllä puri lastani hiekkalaatikkoleikeissä omalla pihalla
Olen minä. Minä en ole putkiaivoinen. Työpidteeltäni on suora näköyhteys leikkihuoneeseen. Jos tulee asiaa, olen siinä. Tauolla olen siinä. Nukuttamassa olen aina.
Ja lapsi on isänsä kanssa. Tärkeää antaa heille myös kahdenkeskistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
”Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, ”
Enää ei näy? Koskas niitä olisi näkynyt? Kyllä naisjohtajien määrä on vain kasvanut vuosi vuodelta.
Jatkuvasti töihin alle vuodessa palanneet äidit selittelevät valintaansa mitä ihmeellisemmillä syillä ja mollaavat kotiäitejä (omatuntoko kolkuttaa?). Tässäkin keskustelussa joku selitti miten piti palata töihin vauvan ollessa 9kk, että on varaa kustantaa lapsen harrastukset kouluiässä 😅
No mutta en ainakaan joudu selittämään mun kouluikäselle lapselle miks me ollaan, niin köyhiä, että hän ei voi harrastaa mitään. Ei kannata ainakaan silloin sanoa, että siksi koska joittenkin pitää olla köyhiä 🤣.
Köyhyys ei estä harrastamista. Onneksi vanhempani olivat riittävän fiksuja ymmärtämään tämän. Eivät laittaneet minua päiväkotiin ja sain elää turvallisen ja onnellisen lapsuuden kotona. Kouluiässä sain harrastaa siinä missä muutkin, vaikka vanhempani ovat molemmat matalapalkka-alalla. En toki valinnut harrastukseksi tolkuttoman kalliita jääkiekkoa ja ratsastusta, koska opin jo pienenä ymmärtämään kohtuullisuuden rahankäytön suhteen. Se on muuten ollut erittäin hyödyllinen oppi, kun opiskelijana sinnitteli pelkällä opintotuella. Tiukkaa oli, mutta nälkää ei tarvinut nähdä.
Lapset on niin erilaisia, sinä olet sitten ilmeisimmin ollut sellainen joka on tarvinnut nimenomaan sitä kodin turvaa ollaksesi onnellinen. Minä menin myös päiväkotiin vasta eskariin, pikkusisaret menivät sen sijaan samaan aikaan kuin minä eli ollessaan alle 1,5 v. ja 2,5 v. Eipä näy meidän kolmen välillä minkäänlaisia eroja, vaikka ilmeisesti pikkusisarusteni tulisi olla loppuelämän traumatisoituneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
Ja mitään välimuotojahan ei ole ole olemassa, ainoat vaihtoehdot ovat joko viedä sylivauva päiväkotiin tai olla pois työelämästä siihen asti, että lapsi menee kouluun...
Niin siis kyse olikin siitä että jos hankit 2-3 lasta niin kyllä siinä niitä vuosia tulee melko monta. Ei siitä että sen yhden kanssa oltaisiin kouluikään asti kotona.
Mun tuntemat akateemiset kotivanhemmat on kaikki tehneet töitä ollessaan kotona. Lääkärit iltavastaanottoja, luentoja, tutkimusta jne.
Jos hankkii kaksi lasta järkevällä ikäerolla ja pitää kiinni työelämästä, ei ole mikään ongelma hoitaa lapset kotona.
Mikä on järkevä ikäero? 2 vuotta? Jos olet ensin 2,5 vuotta kotona toisen kanssa ja sitten toisen kanssa myös niin siinä on kulunut jo 5 vuotta ja entäs jos haluaa kolmannen lapsen? Aika monessa työssä ei ole mahdollista olla töissä kuukauden silloin tällöin, tk-lääkärinä varmasti on. Miksi muuten on parempi että toinen vanhempi tekee iltaisin töitä? Perhe ei silloin käytännössä vietä ollenkaan yhteistä aikaa koska päivän hoitaa toinen ja illan sitten toinen. Onko tuokaan nyt mikään hyvä järjestely? Tutkimusta ei kyllä myöskään tehdä vähän silloin tällöin kun on iltaisin aikaa, ainakaan mitään oikeasti laadukasta tutkimusta. Toki jotain humanististen alojen mielipidekyselydatan tuottamista ehkä, en tosin laske oikeaksi tutkimukseksi.
Lapsille se on silti parempi kyin olla puruleluna. Minä tein työt kotitoimistossa joten kyllä me molemmat vanhemmat oltiin kotona.
Se on ihan sama teetkö töitä kotona vai autotallissa vai työpaikalla, et sinä töitä tehdessäsi ole läsnä lapsillesi. Jokseenkin älytöntä että yhtäkkiä lapsi tarvitseekin lähinnä sitä äidin läsnäoloa samassa rakennuksessa, sama se on tekeekö äiti töitä, onko puhelimella vai leikkiikö lapsen kanssa.
P.s mun lasta ei ole koskaan purrut kukaan päiväkodissa, sen sijaan naapurin kotona eskariin asti ollut muksu kyllä puri lastani hiekkalaatikkoleikeissä omalla pihalla
Olen minä. Minä en ole putkiaivoinen. Työpidteeltäni on suora näköyhteys leikkihuoneeseen. Jos tulee asiaa, olen siinä. Tauolla olen siinä. Nukuttamassa olen aina.
Ja lapsi on isänsä kanssa. Tärkeää antaa heille myös kahdenkeskistä aikaa.
Niin eli siis käytännössä sun työntekos on yhtä turhan kanssa, joten turha verrata sitä ihmisiin jotka tekevät oikeasti töitä. Tiedätkö muuten että esimerkiksi sitä että äiti on puhelimella ei psykologien mielestä katsota lsänäoloksi, ei edes vaikka äiti vastaisi kysyttäessä lapsen kysymyksiin tai olisi mukana nukuttamassa. Haluaisin nähdä kuinka tehokasta on työnteko vaikkapa juristilla, joka yrittää kotona kahlata läpi monta sataa sivua käsittävän materiaalin samalla vilkuillen lapsia ovenraosta.
Kauheeta tuollanen! Luulisi nyt ainakin että lapsen huudon jo ensimmäisellä pureta kerralla kuulee. Mutta onneksi ei käynyt todella pahasti. Siis todella todella pahasti. Varmaan molempien lapsien vanhemmat ovat hyvin ”säikähtäneitä” kyseisestä tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
”Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, ”
Enää ei näy? Koskas niitä olisi näkynyt? Kyllä naisjohtajien määrä on vain kasvanut vuosi vuodelta.
Jatkuvasti töihin alle vuodessa palanneet äidit selittelevät valintaansa mitä ihmeellisemmillä syillä ja mollaavat kotiäitejä (omatuntoko kolkuttaa?). Tässäkin keskustelussa joku selitti miten piti palata töihin vauvan ollessa 9kk, että on varaa kustantaa lapsen harrastukset kouluiässä 😅
No mutta en ainakaan joudu selittämään mun kouluikäselle lapselle miks me ollaan, niin köyhiä, että hän ei voi harrastaa mitään. Ei kannata ainakaan silloin sanoa, että siksi koska joittenkin pitää olla köyhiä 🤣.
Köyhyys ei estä harrastamista. Onneksi vanhempani olivat riittävän fiksuja ymmärtämään tämän. Eivät laittaneet minua päiväkotiin ja sain elää turvallisen ja onnellisen lapsuuden kotona. Kouluiässä sain harrastaa siinä missä muutkin, vaikka vanhempani ovat molemmat matalapalkka-alalla. En toki valinnut harrastukseksi tolkuttoman kalliita jääkiekkoa ja ratsastusta, koska opin jo pienenä ymmärtämään kohtuullisuuden rahankäytön suhteen. Se on muuten ollut erittäin hyödyllinen oppi, kun opiskelijana sinnitteli pelkällä opintotuella. Tiukkaa oli, mutta nälkää ei tarvinut nähdä.
Lapset on niin erilaisia, sinä olet sitten ilmeisimmin ollut sellainen joka on tarvinnut nimenomaan sitä kodin turvaa ollaksesi onnellinen. Minä menin myös päiväkotiin vasta eskariin, pikkusisaret menivät sen sijaan samaan aikaan kuin minä eli ollessaan alle 1,5 v. ja 2,5 v. Eipä näy meidän kolmen välillä minkäänlaisia eroja, vaikka ilmeisesti pikkusisarusteni tulisi olla loppuelämän traumatisoituneita.
Päiväkotielämä on muuttunut traumatisoivaksi vasta 2000-luvulla. Sinä ja sisaruksesi tuskin olette enää tällä vuosituhannella olleet päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
”Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, ”
Enää ei näy? Koskas niitä olisi näkynyt? Kyllä naisjohtajien määrä on vain kasvanut vuosi vuodelta.
Jatkuvasti töihin alle vuodessa palanneet äidit selittelevät valintaansa mitä ihmeellisemmillä syillä ja mollaavat kotiäitejä (omatuntoko kolkuttaa?). Tässäkin keskustelussa joku selitti miten piti palata töihin vauvan ollessa 9kk, että on varaa kustantaa lapsen harrastukset kouluiässä 😅
No mutta en ainakaan joudu selittämään mun kouluikäselle lapselle miks me ollaan, niin köyhiä, että hän ei voi harrastaa mitään. Ei kannata ainakaan silloin sanoa, että siksi koska joittenkin pitää olla köyhiä 🤣.
Köyhyys ei estä harrastamista. Onneksi vanhempani olivat riittävän fiksuja ymmärtämään tämän. Eivät laittaneet minua päiväkotiin ja sain elää turvallisen ja onnellisen lapsuuden kotona. Kouluiässä sain harrastaa siinä missä muutkin, vaikka vanhempani ovat molemmat matalapalkka-alalla. En toki valinnut harrastukseksi tolkuttoman kalliita jääkiekkoa ja ratsastusta, koska opin jo pienenä ymmärtämään kohtuullisuuden rahankäytön suhteen. Se on muuten ollut erittäin hyödyllinen oppi, kun opiskelijana sinnitteli pelkällä opintotuella. Tiukkaa oli, mutta nälkää ei tarvinut nähdä.
Lapset on niin erilaisia, sinä olet sitten ilmeisimmin ollut sellainen joka on tarvinnut nimenomaan sitä kodin turvaa ollaksesi onnellinen. Minä menin myös päiväkotiin vasta eskariin, pikkusisaret menivät sen sijaan samaan aikaan kuin minä eli ollessaan alle 1,5 v. ja 2,5 v. Eipä näy meidän kolmen välillä minkäänlaisia eroja, vaikka ilmeisesti pikkusisarusteni tulisi olla loppuelämän traumatisoituneita.
Ongelmia ei useinkaan huomaa, kun ne ovat ns. liian lähellä. Aivan varmasti muuten on eroa sinun ja sisarustesi välillä. Ei välttämättä päiväkodista johtuvaa, mutta muuten kyllä. Ette te mitään klooneja voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja valehtelee! Vauva on varmasti parkaissut kovasti eka puraisun jälkeen.
Voihan se olla se hoitaja kuuli, muttei välittänyt edes katsoa.
Tai sitten siellä on niin kova meteli ettei kuullut. Olen itse alakoulun kieltenope ja kollegoidemme kanssa olemme huomanneet että vuosi vuodelta tilanne pahenee. Lapset kirkuvat, huutavat, purevat, juoksentelevat päättöminä, tappelevat, nimittelevät toisiaan huoraksi, homoksi ym. Siis ekaluokkalaiset. Meteli käytävällä on stressaava kaikille osapuolille. Veikkaan että päiväkodeissa sama tilanne. Yritetään ehtiä joka paikkaan ja valvoa ja puuttua, mutta mikään ei riitä. Tietyistä kulttuureista tulevat isojen perheiden lapset ovat väkivaltaisimpia ja kognitiivisesti heikoimpia, helposti hölmöyksiin mukaan vedettäviä.
Moni tässä jo onkin ihmetellyt, kuinka jotkut eivät pysty hahmottamaan maailmaa laajemmin tai syvemmin. Eletään siinä omassa maailmassa ja nähdään, että vain se oma tapa toimia on oikein. Kertoo aika paljon tälläisten ihmisten älykkyysosamäärästä.
Surullista kuinka ketään ei kiinnosta puuttua varhaiskasvatuksen parantamiseen, vaan kunhan voi pönkittää omaa egoaan olemalla parempi äiti kuin muut. Ja hehkuttamalla omaa paremmuutta vauvafoorumilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pureminen ja kotihoito/ päiväkoti niputetaan tässä keskustelussa. Vanhempia syyllistetään muutenkin ihan riittävästi. Ps. Sitä lasta voidaan purra myös kirjaston satutunnillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
”Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, ”
Enää ei näy? Koskas niitä olisi näkynyt? Kyllä naisjohtajien määrä on vain kasvanut vuosi vuodelta.
Jatkuvasti töihin alle vuodessa palanneet äidit selittelevät valintaansa mitä ihmeellisemmillä syillä ja mollaavat kotiäitejä (omatuntoko kolkuttaa?). Tässäkin keskustelussa joku selitti miten piti palata töihin vauvan ollessa 9kk, että on varaa kustantaa lapsen harrastukset kouluiässä 😅
No mutta en ainakaan joudu selittämään mun kouluikäselle lapselle miks me ollaan, niin köyhiä, että hän ei voi harrastaa mitään. Ei kannata ainakaan silloin sanoa, että siksi koska joittenkin pitää olla köyhiä 🤣.
Köyhyys ei estä harrastamista. Onneksi vanhempani olivat riittävän fiksuja ymmärtämään tämän. Eivät laittaneet minua päiväkotiin ja sain elää turvallisen ja onnellisen lapsuuden kotona. Kouluiässä sain harrastaa siinä missä muutkin, vaikka vanhempani ovat molemmat matalapalkka-alalla. En toki valinnut harrastukseksi tolkuttoman kalliita jääkiekkoa ja ratsastusta, koska opin jo pienenä ymmärtämään kohtuullisuuden rahankäytön suhteen. Se on muuten ollut erittäin hyödyllinen oppi, kun opiskelijana sinnitteli pelkällä opintotuella. Tiukkaa oli, mutta nälkää ei tarvinut nähdä.
Lapset on niin erilaisia, sinä olet sitten ilmeisimmin ollut sellainen joka on tarvinnut nimenomaan sitä kodin turvaa ollaksesi onnellinen. Minä menin myös päiväkotiin vasta eskariin, pikkusisaret menivät sen sijaan samaan aikaan kuin minä eli ollessaan alle 1,5 v. ja 2,5 v. Eipä näy meidän kolmen välillä minkäänlaisia eroja, vaikka ilmeisesti pikkusisarusteni tulisi olla loppuelämän traumatisoituneita.
Ongelmia ei useinkaan huomaa, kun ne ovat ns. liian lähellä. Aivan varmasti muuten on eroa sinun ja sisarustesi välillä. Ei välttämättä päiväkodista johtuvaa, mutta muuten kyllä. Ette te mitään klooneja voi olla.
Tottakai eroja on, pikkusisaret ovat esimerkiksi minua paljon sosiaalisempia, ovat olleet oppilaskuntatoiminnassa ja sen jälkeen yliopistossa ainejärjestöissään ym. Itse olen aina ollut enemmän "lone wolf" ja sosiaalisissa tilanteissa heikompi. En nyt tiedä mitä ongelmia sinusta heillä sitten on mitä ei näe? Korkeakoulutus, hyvä palkka, stabiili sielunelämä, perheet ja terveet elämäntavat. Itseeni nuo toki pätevät myös. Ehkä yrität nyt vihjailla että kumpikin on salaa narsisti, after all päiväkotihan tekee syvät arvet psykeeseen.
Ulkomailla lapset voivat olla parin kuukauden ikäisinä hoidossa. Ei äidit yleensä ole yli vuotta poissa työelämästä Suomessakaan, ellei ole kotiäiti tai erityisen perhekeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni 11kk päiväkotiin. Koska ei nyt sattunut olemaan tuhansien eurojen säästöjä jäädä kotiin surkealle kotihoidontuelle.
Samaan ryhmään tuli kuun alussa kolme vielä pienempää. Eli ei ole mitenkään harvinaista. Ei edes tässä "rikkaiden kunnassa".
Rahatilanteenne oli varmasti tiedossanne ennen lapsen hankkimista!
Ranskassa on ihan normaalia, että 3kk- ikäiset vauvat menevät päivähoitoon. Kyllä vastuu on sillä taholla, joka hoidon järjestää. Ihanteellista oman kodin jälkeen olisi näin pieni saada perhepäivähoitoo, mutta taitavat nämäkin vain vähentyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helppo vaikkapa kirurgin palata 3 vuoden työn jälkeen takaisin leikkaamaan, lääketiedehän ei ole mennyt yhtään eteenpäin ja onhan se sydänkirurgia kuin pyörällä ajoa eli pienet tauot ei haittaa... Nämä naiset jotka vaativat muitakin jäämään kotiin aiheuttavat sen ettei naisia enää näy johtotehtävissä ta vaativissa ammateissa, tai ainakaan perheellisiä naisia. Lasikattoa ollaan rikottu ja yritetty saada naiset mukaan yhteiskunnan korkeimmillekin portaille, mutta kateelliset naiset haluavat itse vetää muita naisia sieltä alas. Tosiasiassa en tiedä ketään merkittävää työtä tekevää ihmistä, joka olisi ollut vaikkapa nyt 6-7 vuotta työelämästä pois kotona lapsia hoitaen ja palannut takaisin samalle tasolle. Täällä omaa sädekehäänsä kiillottavat naiset ovat todennäköisesti suorittavassa työssä vaikka kuinka yrittävät esittää olevansa tohtoreita ym. Jokuhan siinä omassa elämässä mättää että toisten valinnat ottaa niin koville vaikka se toki hienosti naamioidaankin huoleksi lasten hyvinvoinnista. Töissäkäyvät äidit harvemmin yhtä massiivisessa mittakaavassa käyvät aloittamaan keskusteluita kotiäideistä.
Ja mitään välimuotojahan ei ole ole olemassa, ainoat vaihtoehdot ovat joko viedä sylivauva päiväkotiin tai olla pois työelämästä siihen asti, että lapsi menee kouluun...
Niin siis kyse olikin siitä että jos hankit 2-3 lasta niin kyllä siinä niitä vuosia tulee melko monta. Ei siitä että sen yhden kanssa oltaisiin kouluikään asti kotona.
Mun tuntemat akateemiset kotivanhemmat on kaikki tehneet töitä ollessaan kotona. Lääkärit iltavastaanottoja, luentoja, tutkimusta jne.
Jos hankkii kaksi lasta järkevällä ikäerolla ja pitää kiinni työelämästä, ei ole mikään ongelma hoitaa lapset kotona.
Mikä on järkevä ikäero? 2 vuotta? Jos olet ensin 2,5 vuotta kotona toisen kanssa ja sitten toisen kanssa myös niin siinä on kulunut jo 5 vuotta ja entäs jos haluaa kolmannen lapsen? Aika monessa työssä ei ole mahdollista olla töissä kuukauden silloin tällöin, tk-lääkärinä varmasti on. Miksi muuten on parempi että toinen vanhempi tekee iltaisin töitä? Perhe ei silloin käytännössä vietä ollenkaan yhteistä aikaa koska päivän hoitaa toinen ja illan sitten toinen. Onko tuokaan nyt mikään hyvä järjestely? Tutkimusta ei kyllä myöskään tehdä vähän silloin tällöin kun on iltaisin aikaa, ainakaan mitään oikeasti laadukasta tutkimusta. Toki jotain humanististen alojen mielipidekyselydatan tuottamista ehkä, en tosin laske oikeaksi tutkimukseksi.
Lapsille se on silti parempi kyin olla puruleluna. Minä tein työt kotitoimistossa joten kyllä me molemmat vanhemmat oltiin kotona.
Se on ihan sama teetkö töitä kotona vai autotallissa vai työpaikalla, et sinä töitä tehdessäsi ole läsnä lapsillesi. Jokseenkin älytöntä että yhtäkkiä lapsi tarvitseekin lähinnä sitä äidin läsnäoloa samassa rakennuksessa, sama se on tekeekö äiti töitä, onko puhelimella vai leikkiikö lapsen kanssa.
P.s mun lasta ei ole koskaan purrut kukaan päiväkodissa, sen sijaan naapurin kotona eskariin asti ollut muksu kyllä puri lastani hiekkalaatikkoleikeissä omalla pihalla
Olen minä. Minä en ole putkiaivoinen. Työpidteeltäni on suora näköyhteys leikkihuoneeseen. Jos tulee asiaa, olen siinä. Tauolla olen siinä. Nukuttamassa olen aina.
Ja lapsi on isänsä kanssa. Tärkeää antaa heille myös kahdenkeskistä aikaa.
Niin eli siis käytännössä sun työntekos on yhtä turhan kanssa, joten turha verrata sitä ihmisiin jotka tekevät oikeasti töitä. Tiedätkö muuten että esimerkiksi sitä että äiti on puhelimella ei psykologien mielestä katsota lsänäoloksi, ei edes vaikka äiti vastaisi kysyttäessä lapsen kysymyksiin tai olisi mukana nukuttamassa. Haluaisin nähdä kuinka tehokasta on työnteko vaikkapa juristilla, joka yrittää kotona kahlata läpi monta sataa sivua käsittävän materiaalin samalla vilkuillen lapsia ovenraosta.
Ei ole yhtä tyhjän kanssa. Tienaan hyvin. Olen tehnyt töitä mm uutistoimituksessa ja tottunut keskittymään joka paikassa ja tekemään montaa asiaa yhtä aikaa.
Eikä minun tarvitsekaan olla koko ajan siinä sataprosenttisesti, kun olen jo itsekseni lapsen kanssa 10 tuntia ollut. Isähän tuossa lasta hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005982972.html
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi 10 kk ikäinen vauva ylipäätään on päiväkodissa? Tuossa iässä rakentuu kiintymyssuhde omaan vanhempaan/ vanhempiin. Tämänkin vauvan tapauksessa iskällä ja äiskällä ilmeisen kiire lihottaa vain omaa lompakkoaan. Ruuhkavuosista ei ainakaan ole tietoa. Tehdään lapsi, laitetaan lapsi kunnan/ valtion kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kasvatettavaksi.
Jos haluaa pelkän lemmikin, kannattaa hommata koira tai kissa, ei lasta. Ai niin... Koira ja kissakin vaatii enemmän huomiota ja sitoutumista, kuin se oma tenava.
Samaa ajattelin:
Miksi tehdä lapsia, jos ei niitä halua hoitaa edes pienenä? Miten sitten teini-ikäisen kanssa?
Varmaan lastensuojelu ja sosiaalihuolto korjaa vanhemmuuden puutteet?
Sinä et ymmärrä vaihtoehtoa että äiti ”palaa töihin” ja hoitaa silti lapsenkin. Moni akateeminen pystyy näin tekemään. Itselläni oli viikon äitiyslomat eli aika jolloun en tehnyt ns mitään. Lapset oli silti pitkään kotihoidossa.