Lue keskustelun säännöt.
10 kk ikäistä vauvaa purtiin päiväkodissa
30.01.2019 |
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005982972.html
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että miksi 10 kk ikäinen vauva ylipäätään on päiväkodissa? Tuossa iässä rakentuu kiintymyssuhde omaan vanhempaan/ vanhempiin. Tämänkin vauvan tapauksessa iskällä ja äiskällä ilmeisen kiire lihottaa vain omaa lompakkoaan. Ruuhkavuosista ei ainakaan ole tietoa. Tehdään lapsi, laitetaan lapsi kunnan/ valtion kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kasvatettavaksi.
Jos haluaa pelkän lemmikin, kannattaa hommata koira tai kissa, ei lasta. Ai niin... Koira ja kissakin vaatii enemmän huomiota ja sitoutumista, kuin se oma tenava.
Kommentit (395)
Naurettavaa olettaa, että kaikki voisivat olla vaan kotona 3 vuotta, tai 6 jos lapsia on kaksi.
Jos lapset syntyvät siihen heti valmistumisen jälkeen, eikä ole jo joko vakituista työpaikkaa taikka vankkaa työkokemusta (eikä sekään aina riitä), niin 6 vuotta kotona ei tarkoita että puuttuu luksustalo, vaan sitä ettei koskaan pääse oman alansa töihin. Vakipaikka alle 30v akateemisella on nykyään harvinaisuus, työ koostuu pätkistä. Ja kun pätkien väliin tulee vuosien tauko, niin ei saa enää niitä pätkiäkään, aina löytyy joku jolla on tuorein osaaminen. Näin tietotekniikassa, arkkitehdeillä, juristeilla, ekonomeilla jne.
Sitten pitää opiskella uusi ammatti, ja valmistuessa onkin jo 40 v, jolloin se ensimmäinen "oikea työpaikka" voi jäädä kokonaan saamatta, hoitovapaalta päätyy pitkäaikaistyöttömäksi. Harva opiskelee tavoitteena ilmaiset harjoittelut ja pitkäaikaistyöttömyys.
Pitkään kotona olo sopii jollekin vähän koulutetulle, kaupan kassa tai siivooja pääsee varmasti työhön taukojen jälkeenkin.
Meidän ratkaisumme oli perhepäivähoito, neljän lapsen ryhmissä ei purtu eikä hakattu kenenkään puuttumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen niin pahoillani kaikkien niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta elää tiukemmin sitä kolmea vuotta, että saisi lapsen pidettyä kotona. Se on kuitenkin lapsen näkökulmasta todella lyhyt aika. Luulisi, että edes jonkinlaisella karsimisella ja lainalyhennysvapailla saisi asian hoidettua. Ja on se kolme vuotta lyhyt aika myös lainanmaksun silmissä. Toki kovin montaa lasta ei sitten voi tehdä putkeen.
No ei se nyt aina rahasta ole kiinni... Olisin itse voinut miehen tulojen puolesta jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta ei mulla pää kestäisi kolmea vuotta kotona. Nyt varmasti kommentoidaan että mitäs teit lapsen, mutta kai niitä saa muutkin tehdä kuin kotiäitityyppiset ihmiset. Lisäksi valmistuin vasta synnytyksen jälkeen maisteriksi enkä voi työkokemuksen puutteen takia jäädä kotiin hengailemaan.
Niinpä valmistuin minäkin siinä sivussa kun vauvat syntyi ja ne kotona hoitelin 3-v. Tein silti töitä ja pidin itseni ajan tasalla. Miten onnistui? Vaivan näöllä. Ihmiset on hirveän mukavuudenhaluisia ja laiskoja tänä päivänä.
Enpä katsellut telkkaria tai rampannut kahviloissa.
Valmistunut mistä, amiksesta? Et osaa edes yhdyssanoja. Se on vaivannäkö yhteen eikä vaivan näkeminen erikseen. Se on ehkä vähän eri asia valmistua kilpaillulle alalle ja heittäytyä vuoksi ulos työelämästä nollakokemuksella kuin valmistua perähikiän ammattikoulusta jossa ei opeteta edes yhdyssanojen kirjoittamista.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa olettaa, että kaikki voisivat olla vaan kotona 3 vuotta, tai 6 jos lapsia on kaksi.
Jos lapset syntyvät siihen heti valmistumisen jälkeen, eikä ole jo joko vakituista työpaikkaa taikka vankkaa työkokemusta (eikä sekään aina riitä), niin 6 vuotta kotona ei tarkoita että puuttuu luksustalo, vaan sitä ettei koskaan pääse oman alansa töihin. Vakipaikka alle 30v akateemisella on nykyään harvinaisuus, työ koostuu pätkistä. Ja kun pätkien väliin tulee vuosien tauko, niin ei saa enää niitä pätkiäkään, aina löytyy joku jolla on tuorein osaaminen. Näin tietotekniikassa, arkkitehdeillä, juristeilla, ekonomeilla jne.
Sitten pitää opiskella uusi ammatti, ja valmistuessa onkin jo 40 v, jolloin se ensimmäinen "oikea työpaikka" voi jäädä kokonaan saamatta, hoitovapaalta päätyy pitkäaikaistyöttömäksi. Harva opiskelee tavoitteena ilmaiset harjoittelut ja pitkäaikaistyöttömyys.
Pitkään kotona olo sopii jollekin vähän koulutetulle, kaupan kassa tai siivooja pääsee varmasti työhön taukojen jälkeenkin.
Meidän ratkaisumme oli perhepäivähoito, neljän lapsen ryhmissä ei purtu eikä hakattu kenenkään puuttumatta.
Lapsi oli 10kk ja aloittanut hoidon nyt tammikuussa. Miksi nyt? Miksei voitu odottaa edes syksyyn? Se on se pointti. Tuo vanhempien itsekkyys. Kuka tahansa lastaan ajatteleva seisoisi vaikka päällään, että olisi saanut edes syksyyn asti sinniteltyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen niin pahoillani kaikkien niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta elää tiukemmin sitä kolmea vuotta, että saisi lapsen pidettyä kotona. Se on kuitenkin lapsen näkökulmasta todella lyhyt aika. Luulisi, että edes jonkinlaisella karsimisella ja lainalyhennysvapailla saisi asian hoidettua. Ja on se kolme vuotta lyhyt aika myös lainanmaksun silmissä. Toki kovin montaa lasta ei sitten voi tehdä putkeen.
No ei se nyt aina rahasta ole kiinni... Olisin itse voinut miehen tulojen puolesta jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta ei mulla pää kestäisi kolmea vuotta kotona. Nyt varmasti kommentoidaan että mitäs teit lapsen, mutta kai niitä saa muutkin tehdä kuin kotiäitityyppiset ihmiset. Lisäksi valmistuin vasta synnytyksen jälkeen maisteriksi enkä voi työkokemuksen puutteen takia jäädä kotiin hengailemaan.
Niinpä valmistuin minäkin siinä sivussa kun vauvat syntyi ja ne kotona hoitelin 3-v. Tein silti töitä ja pidin itseni ajan tasalla. Miten onnistui? Vaivan näöllä. Ihmiset on hirveän mukavuudenhaluisia ja laiskoja tänä päivänä.
Enpä katsellut telkkaria tai rampannut kahviloissa.
Valmistunut mistä, amiksesta? Et osaa edes yhdyssanoja. Se on vaivannäkö yhteen eikä vaivan näkeminen erikseen. Se on ehkä vähän eri asia valmistua kilpaillulle alalle ja heittäytyä vuoksi ulos työelämästä nollakokemuksella kuin valmistua perähikiän ammattikoulusta jossa ei opeteta edes yhdyssanojen kirjoittamista.
Hah, että sellainen kielipoliisi. Onneksi satun olemaan itse kieltämältä ja tiedän että typot ja lyhyet viestit ei kerro vielä mitään ihmisen koulutustausta.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa olettaa, että kaikki voisivat olla vaan kotona 3 vuotta, tai 6 jos lapsia on kaksi.
Jos lapset syntyvät siihen heti valmistumisen jälkeen, eikä ole jo joko vakituista työpaikkaa taikka vankkaa työkokemusta (eikä sekään aina riitä), niin 6 vuotta kotona ei tarkoita että puuttuu luksustalo, vaan sitä ettei koskaan pääse oman alansa töihin. Vakipaikka alle 30v akateemisella on nykyään harvinaisuus, työ koostuu pätkistä. Ja kun pätkien väliin tulee vuosien tauko, niin ei saa enää niitä pätkiäkään, aina löytyy joku jolla on tuorein osaaminen. Näin tietotekniikassa, arkkitehdeillä, juristeilla, ekonomeilla jne.
Sitten pitää opiskella uusi ammatti, ja valmistuessa onkin jo 40 v, jolloin se ensimmäinen "oikea työpaikka" voi jäädä kokonaan saamatta, hoitovapaalta päätyy pitkäaikaistyöttömäksi. Harva opiskelee tavoitteena ilmaiset harjoittelut ja pitkäaikaistyöttömyys.
Pitkään kotona olo sopii jollekin vähän koulutetulle, kaupan kassa tai siivooja pääsee varmasti työhön taukojen jälkeenkin.
Meidän ratkaisumme oli perhepäivähoito, neljän lapsen ryhmissä ei purtu eikä hakattu kenenkään puuttumatta.
Isän vanhempainvapaa? Miksi isä ei hoitanut 6kk? Tai edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha apn syyttää vanhempia. Joskus lapsi on vain laitettava aikaisin päiväkotiin. Kyllä, usein rahan takia että on millä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen niin pahoillani kaikkien niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta elää tiukemmin sitä kolmea vuotta, että saisi lapsen pidettyä kotona. Se on kuitenkin lapsen näkökulmasta todella lyhyt aika. Luulisi, että edes jonkinlaisella karsimisella ja lainalyhennysvapailla saisi asian hoidettua. Ja on se kolme vuotta lyhyt aika myös lainanmaksun silmissä. Toki kovin montaa lasta ei sitten voi tehdä putkeen.
No ei se nyt aina rahasta ole kiinni... Olisin itse voinut miehen tulojen puolesta jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta ei mulla pää kestäisi kolmea vuotta kotona. Nyt varmasti kommentoidaan että mitäs teit lapsen, mutta kai niitä saa muutkin tehdä kuin kotiäitityyppiset ihmiset. Lisäksi valmistuin vasta synnytyksen jälkeen maisteriksi enkä voi työkokemuksen puutteen takia jäädä kotiin hengailemaan.
Niinpä valmistuin minäkin siinä sivussa kun vauvat syntyi ja ne kotona hoitelin 3-v. Tein silti töitä ja pidin itseni ajan tasalla. Miten onnistui? Vaivan näöllä. Ihmiset on hirveän mukavuudenhaluisia ja laiskoja tänä päivänä.
Enpä katsellut telkkaria tai rampannut kahviloissa.
Valmistunut mistä, amiksesta? Et osaa edes yhdyssanoja. Se on vaivannäkö yhteen eikä vaivan näkeminen erikseen. Se on ehkä vähän eri asia valmistua kilpaillulle alalle ja heittäytyä vuoksi ulos työelämästä nollakokemuksella kuin valmistua perähikiän ammattikoulusta jossa ei opeteta edes yhdyssanojen kirjoittamista.
Hah, että sellainen kielipoliisi. Onneksi satun olemaan itse kieltämältä ja tiedän että typot ja lyhyet viestit ei kerro vielä mitään ihmisen koulutustausta.
Typot on asia erikseen, niitä tulee vahingossa. Yhdyssanat sen sijaan ei ole hankalia, niiden muistisääntö on hyvin yksinkertainen ja sen vuoksi yhdyssanavirheitä tekevät ihmiset ovat yleensä myös melko yksinkertaisia.
T. Kieli poliisi Lappeen rannasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa varsin normaalilta 2-vuotiaan touhulta tuo pureminen. Omat lapseni ovat kaikki purreet enemmän ja vähemmän tuossa iässä. Yhdellä riitti kun asiasta mainitsi tiukasti pariin otteeseen ja pureminen loppui siihen, toisella taas homma jatkui kielloista ja selityksistä, ja rangaistuksista huolimatta melkein vuoden!! Mutta ikinä tuo purija lapseni ei purrut vauvoja, vaan puremien kohteena olivat sisarukset, ikätoverit ja me vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa olettaa, että kaikki voisivat olla vaan kotona 3 vuotta, tai 6 jos lapsia on kaksi.
Jos lapset syntyvät siihen heti valmistumisen jälkeen, eikä ole jo joko vakituista työpaikkaa taikka vankkaa työkokemusta (eikä sekään aina riitä), niin 6 vuotta kotona ei tarkoita että puuttuu luksustalo, vaan sitä ettei koskaan pääse oman alansa töihin. Vakipaikka alle 30v akateemisella on nykyään harvinaisuus, työ koostuu pätkistä. Ja kun pätkien väliin tulee vuosien tauko, niin ei saa enää niitä pätkiäkään, aina löytyy joku jolla on tuorein osaaminen. Näin tietotekniikassa, arkkitehdeillä, juristeilla, ekonomeilla jne.
Sitten pitää opiskella uusi ammatti, ja valmistuessa onkin jo 40 v, jolloin se ensimmäinen "oikea työpaikka" voi jäädä kokonaan saamatta, hoitovapaalta päätyy pitkäaikaistyöttömäksi. Harva opiskelee tavoitteena ilmaiset harjoittelut ja pitkäaikaistyöttömyys.
Pitkään kotona olo sopii jollekin vähän koulutetulle, kaupan kassa tai siivooja pääsee varmasti työhön taukojen jälkeenkin.
Meidän ratkaisumme oli perhepäivähoito, neljän lapsen ryhmissä ei purtu eikä hakattu kenenkään puuttumatta.
Lapsi oli 10kk ja aloittanut hoidon nyt tammikuussa. Miksi nyt? Miksei voitu odottaa edes syksyyn? Se on se pointti. Tuo vanhempien itsekkyys. Kuka tahansa lastaan ajatteleva seisoisi vaikka päällään, että olisi saanut edes syksyyn asti sinniteltyä.
Mulla hoitovapaalle jääminen olis tarkoittanut luottotietojen menettämistä, ulosottoon joutumista ja asunnon pakkomyyntiä. Siinä sitä olisikin ollut lapselle hyvät lähtökohdat elämään, varaton sossutuilla elävä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa olettaa, että kaikki voisivat olla vaan kotona 3 vuotta, tai 6 jos lapsia on kaksi.
Jos lapset syntyvät siihen heti valmistumisen jälkeen, eikä ole jo joko vakituista työpaikkaa taikka vankkaa työkokemusta (eikä sekään aina riitä), niin 6 vuotta kotona ei tarkoita että puuttuu luksustalo, vaan sitä ettei koskaan pääse oman alansa töihin. Vakipaikka alle 30v akateemisella on nykyään harvinaisuus, työ koostuu pätkistä. Ja kun pätkien väliin tulee vuosien tauko, niin ei saa enää niitä pätkiäkään, aina löytyy joku jolla on tuorein osaaminen. Näin tietotekniikassa, arkkitehdeillä, juristeilla, ekonomeilla jne.
Sitten pitää opiskella uusi ammatti, ja valmistuessa onkin jo 40 v, jolloin se ensimmäinen "oikea työpaikka" voi jäädä kokonaan saamatta, hoitovapaalta päätyy pitkäaikaistyöttömäksi. Harva opiskelee tavoitteena ilmaiset harjoittelut ja pitkäaikaistyöttömyys.
Pitkään kotona olo sopii jollekin vähän koulutetulle, kaupan kassa tai siivooja pääsee varmasti työhön taukojen jälkeenkin.
Meidän ratkaisumme oli perhepäivähoito, neljän lapsen ryhmissä ei purtu eikä hakattu kenenkään puuttumatta.
Lapsi oli 10kk ja aloittanut hoidon nyt tammikuussa. Miksi nyt? Miksei voitu odottaa edes syksyyn? Se on se pointti. Tuo vanhempien itsekkyys. Kuka tahansa lastaan ajatteleva seisoisi vaikka päällään, että olisi saanut edes syksyyn asti sinniteltyä.
Seisoisi päällään? Helposti seisoisin päälläni, vaan mikään määrä päälläseisontaa ei muuttaisi sitä tosiasiaa, että monen vuoden kotonaolon jälkeen työllistyminen on joillakin aloilla käytännössä lähes mahdotonta. On tullut sivusta seurattua.
Mitä se muutama kk auttaisi purruksi tulemiseen? Kun väkivaltaa tapahtuu ihan ylä-asteellakin, yhtä hyvin uhri voisi olla 2 v, 4 v tai 14 v.
Voin kertoa omasta kokemuksesta, että äiti hoiti mua kotona pitkään ja kuulin usein kuinka täydellinen ja epäitsekäs äiti hän oli, kun uhrautui minun vuoksi. Sanotaan näin, että kiintymissuhteesta tuli ahdistava ja en kyl tunne aikuisiällä minkäänlaista lämpöä kyseistä ihmistä kohtaa. Soitan äidille vain pakosta ja ällöttää hänen marttyyrinen käytös edelleen. Terveet vanhemmat on sellaisia, jotka osaa puntaroida perheensä tarpeet. Perheeseen kuuluu vauvan lisäksi myös aikuisia tai aikuinen. Kaikkien hyvinvointi pitää ottaa huomioon. Järjetöntä, että aikuisten täytyy repii itsensä liitoksistaan, koska pitää olla reipas tai sinnikäs. Kyllä aikuisten hyvinvointi on, myös lapsen hyvinvointia. Herätys nyt oikeesti. Suomi on kallis maa ja ei täällä nyt pysty 2-3 vuotta elää yhdellä palkalla. Ja aikuisillakin on oikeus nauttia elämästä ja yleensä se maksaa. Ja pitää muistaa, että nykyään lastenhankinta usein tulee ajankohtaiseksi vasta, kun on jo elämä valmiina. Eli pitäisikö vanhempien vaihtaa talo, auto ja muu elämä, jotta on hyvä vanhempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä työ voi olla niin tärkeä, että sen takia laittaa pienen vauvan päivä(säilö)kotiin? 10 kk on vielä aivan aivan pieni vauva.
Ei mulle työ ole sinänsä tärkeä mutta työstä saatava raha on. Mies ei pysty elättämään kolmea, joten joudun palata töihin kun vauva 11kk. Tämän jälkeen mies ottaa pari kuutautta lomia ja tarhaan pian 1v synttärien jälkeen. Jos rahaa olisi, en todellakaan menisi töihin.
Ikävä tapahtumahan tuo on eikä noita saisi sattua, mutta eikö tuon nyt olisi voinut selvitellä hiljaisuudessa päiväkodin ja purijan vanhempien kanssa. Äidin teatraalinen vuodatus julkisuuteen pelkästään ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse vanhin kolmesta lapsesta. Minun ei tarvinnut koskaan mennä päiväkotiin, sillä äiti oli vielä kotona nuorimman sisarukseni kanssa, kun aloitin esikoulun.
Muistan, että kaikilla meillä lapsilla oli se puremisvaihe jossain iässä. Toisiamme purtiin, kun tuli tappelu jostain. Olimme sen ikäisiä, että kykenen näitä muistamaan. Aina se kyllä kerrallaan jäi yhteen haukkaamiseen. Kamalaa ajatella, että pientä, täysin puolustuskyvytöntä lasta ehditty purra useita kertoja. Kauheaa myös, kuinka tätä purijalasta haukutaan, sillä hänkin on vain tavallinen pieni lapsi, joka olisi vielä tarvinnut aikuisen valvontaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tapahtumahan tuo on eikä noita saisi sattua, mutta eikö tuon nyt olisi voinut selvitellä hiljaisuudessa päiväkodin ja purijan vanhempien kanssa. Äidin teatraalinen vuodatus julkisuuteen pelkästään ärsyttää.
Ihan hyvä, että teki asiasta julkisen. Mun kokemuksella päiväkodit helposti lakaisevat tällaiset asiat piiloon. Nyt heidän pakko selvittää tämä. Poikani kasvot olivat kerran ihan kunnolla raavittu. Pk totesi, että asiat on käsitelty jo ja asiasta ei tarvitse enää puhua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomattavan paljon kommenteja kauhistelemassa, kuinka noin pientä ei pitäisi viedä päiväkotiin.. Asun ulkomailla ja olen raskaana, vauva joudutaan laittamaan päiväkotiin jo 5 kuisena, äitiyslomaa ja vuosilomaa saan pidettyä sen 5kk. Voisin toki irtisanoutua ja elää miehen rahoilla, mutta oma urakehitys menisi siinä samalla. päiväkotipaikkaakin jouduttiin hakemaan jo alkuraskauden aikana.
Jos sun siellä ulkomailla ei olisi pakko viedä sitä 5 kk ikäistä sylivauvaa hoitoon, niin veisitkö?
Ihan on syytäkin kauhistella 10 kk ikäistä päiväkodissa. Jos on ihan pakko, niin tuon ikäisen paikka on perhepäivähoidossa. Itse en vielä 2-vuotiaankaan kanssa harkinnut päiväkotia, pph oli ihan itsestäänselvyys. Ja kun toinen lapsi syntyi, oli itsestäänselvää, että pieni kolmevuotias pääsi takaisin kotiin.
Oikein fiksuja, pärjääviä ja sosiaalisesti taitavia koululaisia noista kasvoi äidin kanssa kotona.
Jopa pk-seudulla on alueita, joilla ei ole yhtään perhepäivähoitajaa. Meillä on yksi (yksityinen), ei yhtään kunnallista.
Ei noita perhepäivähoitajia tosiaan kaikkialla ole ja laatuun ei voi luottaa sielläkään. Itsekin asun seudulla, jossa vain yksi yksityinen pph. Käydään samassa puistossa ja olen nähnyt paljon häntä työssään. Tämä hoitaja keskittyy keskustelemaan muiden aikuisten kanssa eikä katso lapsien perään yhtään. Puisto on iso ja vilkas, joten ihan omillaan nämä lapset siellä pyörivät. Mieluummin veisin päiväkotiin omani..
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa omasta kokemuksesta, että äiti hoiti mua kotona pitkään ja kuulin usein kuinka täydellinen ja epäitsekäs äiti hän oli, kun uhrautui minun vuoksi. Sanotaan näin, että kiintymissuhteesta tuli ahdistava ja en kyl tunne aikuisiällä minkäänlaista lämpöä kyseistä ihmistä kohtaa. Soitan äidille vain pakosta ja ällöttää hänen marttyyrinen käytös edelleen. Terveet vanhemmat on sellaisia, jotka osaa puntaroida perheensä tarpeet. Perheeseen kuuluu vauvan lisäksi myös aikuisia tai aikuinen. Kaikkien hyvinvointi pitää ottaa huomioon. Järjetöntä, että aikuisten täytyy repii itsensä liitoksistaan, koska pitää olla reipas tai sinnikäs. Kyllä aikuisten hyvinvointi on, myös lapsen hyvinvointia. Herätys nyt oikeesti. Suomi on kallis maa ja ei täällä nyt pysty 2-3 vuotta elää yhdellä palkalla. Ja aikuisillakin on oikeus nauttia elämästä ja yleensä se maksaa. Ja pitää muistaa, että nykyään lastenhankinta usein tulee ajankohtaiseksi vasta, kun on jo elämä valmiina. Eli pitäisikö vanhempien vaihtaa talo, auto ja muu elämä, jotta on hyvä vanhempi?
Eiköhän sinun äitisuhteesi ole pilalla hänen uhriutuminen ja lapsissa roikkumisen vuoksi eikä varsinaisesti kotihoidon vuoksi. Siis ihan näin sivuhuomautuksena.
Mutta tottahan se on, että ei kaikilla ole varaa valita. Uskon kyllä silti, että useimmissa perheissä onnistuu lapsen hoito kotona esim. 1,5-vuotiaaksi menoja rukkaamalla, säästöjä käyttämällä jne. Ja olen kyllä vähän tylysti sitä mieltä, että jos ei lähtökohtaisesti vuotta edes jaksa olla kotona lapsen kanssa, niin kannattaako lapsia sitten hankkia? Toki elämä yllättää, voi tulla masennusta, perheessä sairastumisia, surua jne. Joten enpä ketään tuomitse suorilta, kun ikinä ei voi tietää niitä todellisia syitä. Mutta ei 10kk vauvan paikka ole päiväkoti, vaan lastenhoitaja omassa kotona kaikista mieluiten. Uskon että vasta lähes 3v lapsi alkaa hyötyä ryhmässä olosta ilman vanhempia. Kieleltään kehittyneemmät ja sosiaalisemmat ehkä hieman aiemmin.
Siinä olet väärässä, että Suomessa ei voi elää yhden ihmisen palkalla. Me ollaan eletty 4,5 vuotta ja niin moni muukin tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pitää olla luksus-talo, kaksi komeaa autoa, etelän lomat, kuntosali-kortit, laskettelureissut, garderoobi viimeisintä huutoa, kampaajalla hakea bayalage-väri ja nukkevauvalle tietyn väristä muotia. Eihän siinä rahaa jää vauvan hoitoon.
Kun valtio ei anna ilmaista rahaa, niin ei maksa vaivaa hoitaa lasta. Kukapa sitä puoli-ilmaiseksi omaa lastansa kaitsisi.
Ei haluta nöyrtyä näkemään hyviä elämän arvoja edes oman lapsen edessä. Pitää olla vakuuttava muiden silmissä. Ja someen kuvia. ;)
Vai mitä?
Huh, ilmeisesti saa olla tyytyväinen valintaansa kun ei kolahtanut. Kampaajalla olen käynyt kans kertaa vuoden 2001 hääkampauksen jälkeen. Etelässä ei olla oltu koskaan, vaikka vanhinkin jo kohta 25v ja nuorin 8v. Puhumattakaan laskettelusta. Nytkin mun autona on v. -97 Passat.
Kyse taisikin olla k.o. perheestä. Me passattiin tyytyjät jaksetaankin hoitaalapset kotona. Vauvoja tuodaan sitten maasturimersuilla päikkyyn..
Joo, no meillä kaikki neljä meni 10kk hoitoon. Mutta tyytyväinen siis olen valintoihini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen niin pahoillani kaikkien niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta elää tiukemmin sitä kolmea vuotta, että saisi lapsen pidettyä kotona. Se on kuitenkin lapsen näkökulmasta todella lyhyt aika. Luulisi, että edes jonkinlaisella karsimisella ja lainalyhennysvapailla saisi asian hoidettua. Ja on se kolme vuotta lyhyt aika myös lainanmaksun silmissä. Toki kovin montaa lasta ei sitten voi tehdä putkeen.
No ei se nyt aina rahasta ole kiinni... Olisin itse voinut miehen tulojen puolesta jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta ei mulla pää kestäisi kolmea vuotta kotona. Nyt varmasti kommentoidaan että mitäs teit lapsen, mutta kai niitä saa muutkin tehdä kuin kotiäitityyppiset ihmiset. Lisäksi valmistuin vasta synnytyksen jälkeen maisteriksi enkä voi työkokemuksen puutteen takia jäädä kotiin hengailemaan.
Niinpä valmistuin minäkin siinä sivussa kun vauvat syntyi ja ne kotona hoitelin 3-v. Tein silti töitä ja pidin itseni ajan tasalla. Miten onnistui? Vaivan näöllä. Ihmiset on hirveän mukavuudenhaluisia ja laiskoja tänä päivänä.
Enpä katsellut telkkaria tai rampannut kahviloissa.
Niin siis ja kuka sulla niitä lapsia hoiti jos töissä kävit? Olen kyllä joo tosi mukavuudenhaluinen ja laiska, kun käyn töissä kokopäiväisesti, hoidan lapsen ja samalla aloittelen väikkäriprojektia :D ei tässä pahemmin kahviloissa ehdi istuskella. Mutta päivähoidossa lapsi on, koska ei mun töihin sitä voi mukaan ottaa.
Kävin iltatöissä, järjestin etätöitä, tein projektia. Mies hoiti lapsia välillä. Lasten päikkärit tein töitä, luin tentteihin, kirjoitin gradua. Ja kun lapset meni nukkumaan, niin sama juttu. Niin jousto mieskin. Tehtiin aina 21-00 tai myöhempäänkin töitä. Ei koettu uhrautuvamme. Mies väitteli myös siinä töiden ja tuon sirkuksen ohella. Ai niin, mutta meillä olikin halpa auto, asuttiin nolosti vuokralla eikä lomailtu etelässä.
Lasten kanssa päivisin ulkoiluun, siivottiin, leivottiin, käytiin kirjastossa, kerhoissa, nähtiin kavereita jne. He nauttivat, minä nautin heidän hyvästä lapsuudesta.
Hieno homma että toimi teillä. Nyt voit sitten tuntea ylemmyydentunnetta lopun ikäsi, oli siis varmaan sen arvoista :D
En minä tunne ylemmyyden tuntoa. Vaan onnea lasteni onnesta. Kykenetkö itse siihen vai onko onnesi vain hedonistista? Mutta kyllä, mielestäni ihmiset ovat nykyään patalaiskoja. Aivan tavalliset jutut ovat heistä "paljon". Työssä käyminen ja lapsen hoito on aivan tavallinen juttu. Siihen pitäisi pystyä heittämällä ja sen lisäksi paljon muuhun. Pikkuisen voisi sitä sinnikkyyttä kasvattaa aikuiset ja lapset. Vinkua osataan kyllä kaikesta.
Hä, kuka nyt ei tuntisi onnea lastensa onnesta?
Äiti, joka ei välitä lapsen onnesta, vaan vie 10kk hoitoon.
On se varmaan onni ollut sunkin lapsilla olla mt-äidin kanssa kotona.
Jos siis sinusta kiintymyssuhteen ongelmat eivät näy aikuisiän suhteessa vanhempiin tai laajassakin psykologisessa arviossa niin mitä väliä sillä sinusta sitten on? Jokseenkin huvittavaa että aina näissä samaa aihetta koskevissa ketjuissa kotiäidit sivuuttavat kaikki argumentit siitä että aikaisin päivähoidon aloittanut ihminen voisi olla normaali psyykeltään koska ”ei sitä kiintymyssuhteen ongelmaa näe!!!!!”. Minä olen korkeakoulun käynyt, elämässäni hyvin pärjännyt ihminen, ihmissuhteissa ei ongelmia, ei ole mielenterveysongelmia koskaan ollut, välit vanhempiin hyvät ja lämpimät ja sitten ihan todistetusti olen psykologisissa testeissä jossa testataan nimenomaan stabiliteettiä ja tunne-elämää normaalisti pärjännyt. Jos minulla kerta on varmasti kiintymyssuhteen ongelma koska olen ollut 10kk ikäisestä päiväkodissa niin mitähän väliä sillä on kun se ei näemmä vaikuta elämääni yhtään enempää.