Lue keskustelun säännöt.
Elämäni paras päätös oli pako suhteesta, jossa kotitöiden jako ei onnistunut
29.01.2019 |
Jätin joitakin vuosia sitten kumppanin, joka ei osallistunut tasa-arvoisesti kotitöiden tekoon. Elämä on ollut mielettömän helppoa ja mukavaa sen jälkeen.
Kumppanini into osallistua kodin töihin hiipui pikku hiljaa yhteen muuton jälkeen. Lopulta oltiin tilanteessa, jossa minä en matkatyön, pitkien työpäivien, kotitöiden ja lemmikkien hoidon jälkeen ehtinyt enää nukkua tarpeeksi puhumattakaan siitä, että olisin ehtinyt harrastaa jotain. Meillä ei myöskään enää ollut lainkaan mukavaa yhteistä aikaa, koska kaikki se aika, jota en ollut töissä tai nukkumassa, kului kotitöiden parissa.
En ole missään tapauksessa raivosiisti, mutta tiettyjä asioita kotona nyt on vain pakko tehdä. Pyykkiä on pestävä, jotta saa puhtaita vaatteita, kaupassa on käytävä jotta saa ruokaa, eläinten vahingot pitää siivota lattialta, välillä on imuroitava. Keittiössä on pidettävä sellainen järjestys, että siellä mahtuu toimimaan. Kodin pitää olla sellaisessa kunnossa, että arkiset asiat sujuvat riittävän helposti eivätkä aiheuta ylimääräistä stressiä.
Kumppani työskenteli pääasiassa kotoa käsin vapailla aikatauluilla, mutta ei kyennyt kuitenkaan esimerkiksi käynnistämään pesukonetta päivän aikana. En sitä tosin olisi niin välttämättä edellyttänytkään, kunhan olisi sitten osallistunut toimintaan iltaisin ja viikonloppuisin. Uskon, että jos meistä kumpikin olisi esimerkiksi tehnyt 20 tai 30 minuuttia kotitöitä päivässä, plus lemmikkien hoito, kaikki olisi sujunut oikein hyvin. Kun se kaikki jäi minun vastuulleni, katastrofi oli valmis.
Käytännössä minä heräsin arkisin viideltä ja viikonloppuisin seitsemältä. Nukkumaan pääsin 23 maissa illalla. Lemmikkien hoitoon liittyvät pakolliset aamurutiinit jäivät hoitamatta, jos jätin ne kumppanin vastuulle. Hän nukkui niin kauan kuin nukutti. Viikolla soittelin joskus töistä, ja hän oli puoliltapäivin monesti vasta syömässä aamupalaa. Viikonloppuisinkaan hän ei kuitenkaan halunnut aamurutiineja hoitaa, koska ”hänelläkin on oikeus ottaa viikonloppuna rennommin”. Koskaan ei ollut minun vuoroni levätä.
Anelin apua, yritin kertoa väsymyksestäni, lopulta en jaksanut kuin itkeä. Kumppani koki käytökseni nalkuttamisena ja manipulointina ja reagoi tilanteeseen sulkeutumalla kokonaan. Käytännössä loppuaikoina minä itkin ja siivosin, hän istui jurona television edessä ja vaikeni. Useimpina arkipäivinä en ehtinyt työpäivän jälkeen istua kertaakaan alas ennen kuin oli jo aika mennä nukkumaan, ja kello oli siihenkin jo liian paljon. Lauantaiaamuna kello soi taas ennen seitsemää.
Meillä ei luojan kiitos ollut lapsia, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Olen jälkeen päin miettinyt, että tilanne vähintäänkin lähenteli henkistä väkivaltaa. En ole koskaan kokenut mitään niin syvästi loukkaavaa kuin se, että toinen katsoo vierestä ilmeettömänä kuinka minä uuvun täysin, reagoimatta asiaan mitenkään.
Kun pääsin omaan asuntooni, tuntui kuin taivas olisi auennut. Siivottavana ovat nyt vain omat ja lemmikkien sotkut, ja on paljon helpompaa olla yksin vastuussa itsestään kuin yksin vastuussa kahdesta aikuisesta, kun toinen käyttäytyy kuin pikkulapsi. En enää koskaan mistään hinnasta ryhdy suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei osallistu tasapuolisesti kotitöihin. Kun käyn treffeillä, selvitän heti ensimmäisenä ihmisestä sen, onnistuvatko kotihommat ja mitä hän ajattelee kotitöiden jakamisesta. Jos arki muuttuu tällaiseksi kuin meillä oli, elämästä tulee aivan loputtoman kauheaa. Nuo vuodet tuntuvat nyt painajaiselta.
En puhunut tässä kirjoituksessa nyt tarkoituksella sukupuolista, koska en haluaisi, että tästä keskustelusta tulee taas sellainen ankea sukupuolien sota.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/7fbb2786-2994-4817-85d2-db8… tässähän on asioiden toinen salattu puoli, mistä tuskin saa edes keskustella.
Tuo linkki on jaettu tässä ketjussa jo aiemminkin. Tarkoitukseni oli nimenomaan nyt keskustella tästä asiasta ihan asiatasolla, ei sukupuolittaen. Myös naiset voivat olla sottapyttyjä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin eroa samasta syystä. Meillä on lapsi. Mies sentään kerran viikossa vie lapsen ulos, uimaan tai hoploppiin. Joskus siivoaa jälkensä. Usein jätän hänen sotkunsa siivoamatta. Esim. paistinpannu voi olla liedellä vuorokauden pesemättä. Hän sitten pesee sen ja kysyy tahallaanko jätin sen pesemättä. Kyllä.
Siinä olikin hänen viikon kotityönsä. Huh kun rankkaa! Olemme jutelleet aiheesta paljon. Miehen aiempi oma koti oli siisteimpiä sinkkumiesten koteja mitä olen nähnyt. En osannut tälläistä odottaa. Hoidan lapsen 90 % ja kotityöt 95%. Mies hoitaa autoon liittyvät asiat ja maksut. Hänen auto se on ja harvemmin tulee oltua kyydissä. Jos jotain menee rikki, se on voi voi. Mies osaa korjata, mutta koska on patalaiska niin.. Ennen halusin miestä koko ajan, nykyään en yhtään. Missä meni vikaan.
Miksi kummassa tuossa edes pitää mainita "autoon liittyvät asiat"? Niitä on mitättömän vähän vuodessa ja jos auto on miehen, totta kai hän hoitaa ne yksin.
Oih! Olisipa ihanaa jos löytyisi kumppani, jolle riittäisi että minä hoidan kaiken autoon liittyvän ja muuten saisin heittäytyä täysin vauvaksi! Asun yksin ja mulla on kaksi autoa, ja niihin käyttämäni aika on murto-osa kotitöihin käyttämästäni ajasta.
Exä oli kanssa tuollainen äitinsä passaama. Sanoi aina että "kun ei se muori osaa olla tekemättä mitään". Aikaan jaksoin sitä työleiriä, muutin pois ja totesin että minä ainakin osaa hemmetin hyvin olla tekemättä mitään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä niin iloinen ja kiitollinen siitä, että parisuhteilu/perheen perustaminen ei ole koskaan kiinnostanut. Vaikka aloittaja jättikin oman ja puolisonsa sukupuolet mainitsematta, täällä on tullut niin monta kertomusta siitä, millaisia lusmuilijoita ja vellihousuja (suomalaiset) miehet ovat. Omassa ystäväpiirissä on myös kaksi tapausta, jotka vain vahvistavat käsitystäni siitä, että suomimiehiä pitää passata kuin piispaa pappilassa. (Molemmat kaverini jättivät lopulta vätystelevät miehensä ja lähtivät lastensa kanssa. Molemmat hankkivat itselleen työpaikat ja kasvattivat poikansa itse - vätysmiehet kun eivät edes lopulta maksaneet elatusmaksujakaan...)
Mieluummin hoidan huushollini yksin, pesen pyykkini yksin ja laitan ruokaa vain itselleni (ja hyvää ruokaa osaankin tehdä ^_^ ). Palkattomana kotiapulaisena pyöriminen ei todellakaan innosta, ei ole innostanut 40 vuoteen.
Eikä noista tyypeistä aina näy päälle se yhteisistä kotitöistä luisteleminen: joku kommentoija kertoi, että hänen miehensä poikamiesboksi oli aina viimeisen päälle puunattu, mutta kun muuttivat yhteen, siivoustaidot katosivat kuin tuhka tuuleen...
Oudointa on, että naiset eivät oikein vieläkään ole tajunneet että tasa-arvoa ei ole missään vaiheessa ollut. Ja että tätä vauhtia sitä ei meidän elinaikanamme tule.
Mulle se on ollut ihan selvää aina. Olen nelikymppinen, sitä ikäluokkaa, jossa naisilla on vielä ollut usein tuplatyökuorma; palkkatyön lisäksi päävastuu "naisten" kotitöistä ja lapsista on säilynyt siinä missä ne perinteiset "miesten työt" ovat vähitellen kadonneet (kaupunkielämässä) tai ainakin muuttuneet satunnaisiksi. Suomalaisen naisen osa on liian usein vieläkin lähellä työhevosen osaa, ja tuplahommaa pidetään tasa-arvona.
Silti Suomesta puhutaan "tasa-arvon mallimaana". Sitä mantraa on jauhettu varmaan yleisen äänioikeuden voimaantulosta asti, eikä suurin osa ole tajunnut että se ei ole ollut totta sataan vuoteen.
Tästä olen samaa mieltä.
Olen myös huomannut, että nuorempien asenteet ovat usein jopa konservatiivisempia kuin oman ikäluokkani. Olen itse keski-ikäinen ja tottunut tasa-arvoisiin suhteisiin.
Nuorilta kuulee kuitenkin yllättävän usein vanhoillisia sukupuolirooleja ihailevia kommentteja.
Yksi esimerkki on entinen naapurini. Naapurin rouva kertoi, että hänen parikymppiset tyttärensä arvostelevat äitiään siitä, että heidän isänsä siivoaa heillä aina viikonloppuna. Tämä rouva oli töissä silloin kun mies siivosi, ja mies halusi ilahduttaa vaimoaan tekemällä kodin viikkosiivouksen.
Tyttäret olivat kuitenkin sitä mieltä, että äidin olisi kuulunut siivota.
Vastaavia tapauksia tiedän muitakin.
En tiedä onko tämä vain joku alueellinen juttu vai mikä. Toivottavasti kuitenkin vain pienten piirien asenne.
Nämä kotitöiden määrän ihmettelijät ihmetyttävät minua. Tiedätte kai, että jonkin ylläpitäminen on paljon helpompaa, kuin täyden kaaoksen aiheuttaminen, jota sitten puretaan? Ihan sama juttu kotitöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti ottaen miehet ovat hieman suurpiirteisempiä asentopaikkansa siisteyden suhteen. Sottapyttyjä on molemmissa sukupuolissa. On kaksi eri asiaa siistimiseen osallistumisen totaalikieltäytyjät ja toisaalta ne joilla on erilainen käsitys kodin siisteystasosta.
Aika usein naisten puolelta tulee viiltävää analyysiä siitä miten toinen ei osallistu ollenkaan. Epäilen kyllä tuota ollenkaan osallistumattomuutta, toisella voi vain olla erilainen käsitys mitä sen kodin viihtyisyyden eteen pitää tehdä.
Asun yksin ja minulla (olen mies) on aika usein tavaraa levällään siellä täällä. Minua se ei haittaa mutta järjestelen paikkoja noin kuukauden välein ja teen isomman siivouksen samalla. Taas mennään noin kuukausi kunnes kaaos ärsyttää omaa silmää. Voin kuvitella että saisin kuulla sotkusta naiselta mikäli sattuisi asumaan saman katon alla. Mutta todennäköisesti tekisin enemmän kotitöitä ihan vaan sen vuoksi että kumppani viihtyisi.
Aika yllättävää että naiset eivät ymmärrä että miehet eivät ole samanlaisia siisteyden sipuleita kuin naiset. Toki narkoottisen siistejä löytyy miehistäkin.
Ainakin oma mies huomauttaa jos roskikset ovat täysiä. Asian huomaaminen ei kuitenkaan aiheuta mitään toimintaa miehen osalta, hän jättää roskat tiskipöydälle. Jos en siivoa niitä, mies huomauttaa siitäkin jo kiukkuisemmin.
Tuo täyttyneen roskiksen jatkaminen tiskipöydälle tuntuu olevan yleisempikin maskuliininen toimintamalli. Meillä myös alkaa kertyä jätekasaa tiskipöydälle, kun roskis on niin täysi että alkaa valuttaa jätettä kaappiin ja keittiön lattialle. (Joskus huvikseni kokeilin, ymmärtäisikö tuo viedä roskat jos en asiasta erikseen "nalkuta". Ei ymmärtänyt ei...)
Ei se ole maskuliininen toimintamalli. Itse todistin samaa käytöstä siivoojan työssäni, ihan naisiltakin. Siivooja hälytetään joskus kotoaan takaisin työpaikalle kuivaamaan kaatunut vesilasi. Syy tuollaiseen käytökseen on sama kotona ja työpaikalla: ei ole minun vastuullani tyhjentää roskista tai siivota sotkua, se on siivoojan vastuulla. Ja kotona tuo roskien jättäjä tietenkin ilmoittaa kumppanilleen: Sinä olet tämän talon siivooja.
Nämä siivoojiksi nimitetyt olisivat raivoissaan jos tiedostaisivat mitä kumppani tekee. Mutta nämä roolit ovat syöpyneet niin syvälle, että ihmiset eivät tiedosta niitä. Naiset jopa sanovat sellaisia älyttömyyksiä, kuin "Ei se mies tajua". Kyllä se mies tajuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä niin iloinen ja kiitollinen siitä, että parisuhteilu/perheen perustaminen ei ole koskaan kiinnostanut. Vaikka aloittaja jättikin oman ja puolisonsa sukupuolet mainitsematta, täällä on tullut niin monta kertomusta siitä, millaisia lusmuilijoita ja vellihousuja (suomalaiset) miehet ovat. Omassa ystäväpiirissä on myös kaksi tapausta, jotka vain vahvistavat käsitystäni siitä, että suomimiehiä pitää passata kuin piispaa pappilassa. (Molemmat kaverini jättivät lopulta vätystelevät miehensä ja lähtivät lastensa kanssa. Molemmat hankkivat itselleen työpaikat ja kasvattivat poikansa itse - vätysmiehet kun eivät edes lopulta maksaneet elatusmaksujakaan...)
Mieluummin hoidan huushollini yksin, pesen pyykkini yksin ja laitan ruokaa vain itselleni (ja hyvää ruokaa osaankin tehdä ^_^ ). Palkattomana kotiapulaisena pyöriminen ei todellakaan innosta, ei ole innostanut 40 vuoteen.
Eikä noista tyypeistä aina näy päälle se yhteisistä kotitöistä luisteleminen: joku kommentoija kertoi, että hänen miehensä poikamiesboksi oli aina viimeisen päälle puunattu, mutta kun muuttivat yhteen, siivoustaidot katosivat kuin tuhka tuuleen...
Oudointa on, että naiset eivät oikein vieläkään ole tajunneet että tasa-arvoa ei ole missään vaiheessa ollut. Ja että tätä vauhtia sitä ei meidän elinaikanamme tule.
Mulle se on ollut ihan selvää aina. Olen nelikymppinen, sitä ikäluokkaa, jossa naisilla on vielä ollut usein tuplatyökuorma; palkkatyön lisäksi päävastuu "naisten" kotitöistä ja lapsista on säilynyt siinä missä ne perinteiset "miesten työt" ovat vähitellen kadonneet (kaupunkielämässä) tai ainakin muuttuneet satunnaisiksi. Suomalaisen naisen osa on liian usein vieläkin lähellä työhevosen osaa, ja tuplahommaa pidetään tasa-arvona.
Silti Suomesta puhutaan "tasa-arvon mallimaana". Sitä mantraa on jauhettu varmaan yleisen äänioikeuden voimaantulosta asti, eikä suurin osa ole tajunnut että se ei ole ollut totta sataan vuoteen.
Tästä olen samaa mieltä.
Olen myös huomannut, että nuorempien asenteet ovat usein jopa konservatiivisempia kuin oman ikäluokkani. Olen itse keski-ikäinen ja tottunut tasa-arvoisiin suhteisiin.
Nuorilta kuulee kuitenkin yllättävän usein vanhoillisia sukupuolirooleja ihailevia kommentteja.Yksi esimerkki on entinen naapurini. Naapurin rouva kertoi, että hänen parikymppiset tyttärensä arvostelevat äitiään siitä, että heidän isänsä siivoaa heillä aina viikonloppuna. Tämä rouva oli töissä silloin kun mies siivosi, ja mies halusi ilahduttaa vaimoaan tekemällä kodin viikkosiivouksen.
Tyttäret olivat kuitenkin sitä mieltä, että äidin olisi kuulunut siivota.
Vastaavia tapauksia tiedän muitakin.En tiedä onko tämä vain joku alueellinen juttu vai mikä. Toivottavasti kuitenkin vain pienten piirien asenne.
Eipä taida olla. On ihan tutkittua, että tasa-arvoon pyrkiminen on taantunut ja taantuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on naiset valittanut miehistä ja heistä johtuvista ongelmista. Mulla taas on se ongelma, että avovaimollani on kai joku siivousneuroosi tai joku sellanen. Se ei niinkuin hetkeksikään rauhotu, vaan aina joku paikka "työnalla," mitä pitää jollainlailla puunata. Jos minä esimerkiksi syön olohuoneessa, samalla katsoen tv:tä ja laitan lautasen olohuoneen pöydälle, viedäkseni sen sitten tiskiin, kun tulee mainos. Hetken se nanosekunnin ajan istuu nojatuolissa ja sitten se hypähtää ja kiikuttaa sen lautasen tiskiin ja kun mä sanon että olisin itsekkin sen vienyt. No se olisi taas kestänyt ties kuinka kauan, on aina sen repliikki. Tai jos mä laitan astiat kaappiin, niin se perässä laittaa ne uudestaan ja valittaa. ettei niitä laiteta niin, kuin minä ne laitan tai jos minä, harvoin imuroin, niin parin tunnin päästä se imuroi uudelleen "varmuuden vuoksi" tai jos teen jotain nikkarointi työtä ja jätän vaikka ruuvimeisselin pöydälle, kun kohta tarvitsen sitä jälleen, niin jo se on kiikutettu takaisin työkalukaappiin. Sit kun minä huomautan siitä, niin se vaan sanoo. että se olisi kuitenkin jäänyt siihen. Joskus kun tulen ulkoota ja laitan kengät kenkätelineeseen, niin se käy katsomassa ja valittaa, että: Älä laita kenkiäsi ylätelineeseen vaan ala ( onko sillä jotain merkitystä ????) Aina kun menen vessaan, hän menee ja laittaa jotain ainetta pyttyyn. Aamulla kun herään, varsinkin viikonloppusin, kun haluaisi lötköttää vähän pidempään, mutta kun menet vessaan ja tuut takaisin, niin eikö tämä ole petaamassa petiä. Tääläisiä juttuja on miljoona ja nämä ärsyttävät suunnattomasti. Liäksi jos kysyn häneltä tarvitseeko hän apua ? niin ei, ei, ei... Kyllä hän pärjää ja sitä paitsi hän tietää mitä mihinki laitetaan tai mitä pitää tehdä. Mutta sitten, kun tulee jotain sanakopua, niin hän aina huomauttaa, etten minä tee mitään ja jätän aina kaikki tavarat levälleen. Miten mä teen, jos apu ei kelpaa ja jos mä teen, niin se tekee sen uudestaan perässä ja miten muka tavarat jää levälleen, kun itse en ehdi niitä viemään paikalleen. # vuotta tätä on jatkunut, enkä toisaankaan tiedä, kuinka kauan tällästä enään jaksaa.
Tuossa ei ole kyse siivoamisesta vaan selvästi kumppanillasi on jotain persoonallisuusongelmia. Jotkut naiset kasvatetaan noin, että on synti ja häpeä, jos likainen lautanen on sekuntiakaan pöydällä. Yleensä tällaiset naiset ovat kuitenkin vähän iäkkäämpää sukupolvea sellaista 30-50-luvuilla syntyneitä.
Neuroottiselta vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti ottaen miehet ovat hieman suurpiirteisempiä asentopaikkansa siisteyden suhteen. Sottapyttyjä on molemmissa sukupuolissa. On kaksi eri asiaa siistimiseen osallistumisen totaalikieltäytyjät ja toisaalta ne joilla on erilainen käsitys kodin siisteystasosta.
Aika usein naisten puolelta tulee viiltävää analyysiä siitä miten toinen ei osallistu ollenkaan. Epäilen kyllä tuota ollenkaan osallistumattomuutta, toisella voi vain olla erilainen käsitys mitä sen kodin viihtyisyyden eteen pitää tehdä.
Asun yksin ja minulla (olen mies) on aika usein tavaraa levällään siellä täällä. Minua se ei haittaa mutta järjestelen paikkoja noin kuukauden välein ja teen isomman siivouksen samalla. Taas mennään noin kuukausi kunnes kaaos ärsyttää omaa silmää. Voin kuvitella että saisin kuulla sotkusta naiselta mikäli sattuisi asumaan saman katon alla. Mutta todennäköisesti tekisin enemmän kotitöitä ihan vaan sen vuoksi että kumppani viihtyisi.
Aika yllättävää että naiset eivät ymmärrä että miehet eivät ole samanlaisia siisteyden sipuleita kuin naiset. Toki narkoottisen siistejä löytyy miehistäkin.
Ainakin oma mies huomauttaa jos roskikset ovat täysiä. Asian huomaaminen ei kuitenkaan aiheuta mitään toimintaa miehen osalta, hän jättää roskat tiskipöydälle. Jos en siivoa niitä, mies huomauttaa siitäkin jo kiukkuisemmin.
Tuo täyttyneen roskiksen jatkaminen tiskipöydälle tuntuu olevan yleisempikin maskuliininen toimintamalli. Meillä myös alkaa kertyä jätekasaa tiskipöydälle, kun roskis on niin täysi että alkaa valuttaa jätettä kaappiin ja keittiön lattialle. (Joskus huvikseni kokeilin, ymmärtäisikö tuo viedä roskat jos en asiasta erikseen "nalkuta". Ei ymmärtänyt ei...)
Ei se ole maskuliininen toimintamalli. Itse todistin samaa käytöstä siivoojan työssäni, ihan naisiltakin. Siivooja hälytetään joskus kotoaan takaisin työpaikalle kuivaamaan kaatunut vesilasi. Syy tuollaiseen käytökseen on sama kotona ja työpaikalla: ei ole minun vastuullani tyhjentää roskista tai siivota sotkua, se on siivoojan vastuulla. Ja kotona tuo roskien jättäjä tietenkin ilmoittaa kumppanilleen: Sinä olet tämän talon siivooja.
Nämä siivoojiksi nimitetyt olisivat raivoissaan jos tiedostaisivat mitä kumppani tekee. Mutta nämä roolit ovat syöpyneet niin syvälle, että ihmiset eivät tiedosta niitä. Naiset jopa sanovat sellaisia älyttömyyksiä, kuin "Ei se mies tajua". Kyllä se mies tajuaa.
Aivan. Jos olisin mies, mua loukkaisi tosi paljon että mua pidettäisiin ihan idioottina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti ottaen miehet ovat hieman suurpiirteisempiä asentopaikkansa siisteyden suhteen. Sottapyttyjä on molemmissa sukupuolissa. On kaksi eri asiaa siistimiseen osallistumisen totaalikieltäytyjät ja toisaalta ne joilla on erilainen käsitys kodin siisteystasosta.
Aika usein naisten puolelta tulee viiltävää analyysiä siitä miten toinen ei osallistu ollenkaan. Epäilen kyllä tuota ollenkaan osallistumattomuutta, toisella voi vain olla erilainen käsitys mitä sen kodin viihtyisyyden eteen pitää tehdä.
Asun yksin ja minulla (olen mies) on aika usein tavaraa levällään siellä täällä. Minua se ei haittaa mutta järjestelen paikkoja noin kuukauden välein ja teen isomman siivouksen samalla. Taas mennään noin kuukausi kunnes kaaos ärsyttää omaa silmää. Voin kuvitella että saisin kuulla sotkusta naiselta mikäli sattuisi asumaan saman katon alla. Mutta todennäköisesti tekisin enemmän kotitöitä ihan vaan sen vuoksi että kumppani viihtyisi.
Aika yllättävää että naiset eivät ymmärrä että miehet eivät ole samanlaisia siisteyden sipuleita kuin naiset. Toki narkoottisen siistejä löytyy miehistäkin.
Ainakin oma mies huomauttaa jos roskikset ovat täysiä. Asian huomaaminen ei kuitenkaan aiheuta mitään toimintaa miehen osalta, hän jättää roskat tiskipöydälle. Jos en siivoa niitä, mies huomauttaa siitäkin jo kiukkuisemmin.
Tuo täyttyneen roskiksen jatkaminen tiskipöydälle tuntuu olevan yleisempikin maskuliininen toimintamalli. Meillä myös alkaa kertyä jätekasaa tiskipöydälle, kun roskis on niin täysi että alkaa valuttaa jätettä kaappiin ja keittiön lattialle. (Joskus huvikseni kokeilin, ymmärtäisikö tuo viedä roskat jos en asiasta erikseen "nalkuta". Ei ymmärtänyt ei...)
Ei se ole maskuliininen toimintamalli. Itse todistin samaa käytöstä siivoojan työssäni, ihan naisiltakin. Siivooja hälytetään joskus kotoaan takaisin työpaikalle kuivaamaan kaatunut vesilasi. Syy tuollaiseen käytökseen on sama kotona ja työpaikalla: ei ole minun vastuullani tyhjentää roskista tai siivota sotkua, se on siivoojan vastuulla. Ja kotona tuo roskien jättäjä tietenkin ilmoittaa kumppanilleen: Sinä olet tämän talon siivooja.
Nämä siivoojiksi nimitetyt olisivat raivoissaan jos tiedostaisivat mitä kumppani tekee. Mutta nämä roolit ovat syöpyneet niin syvälle, että ihmiset eivät tiedosta niitä. Naiset jopa sanovat sellaisia älyttömyyksiä, kuin "Ei se mies tajua". Kyllä se mies tajuaa.
Ei tuntunut tajuavan ainakaan tämä. Ihan hirveän ihmeissään oli, kun lähdin. Kaikkihan oli niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti ottaen miehet ovat hieman suurpiirteisempiä asentopaikkansa siisteyden suhteen. Sottapyttyjä on molemmissa sukupuolissa. On kaksi eri asiaa siistimiseen osallistumisen totaalikieltäytyjät ja toisaalta ne joilla on erilainen käsitys kodin siisteystasosta.
Aika usein naisten puolelta tulee viiltävää analyysiä siitä miten toinen ei osallistu ollenkaan. Epäilen kyllä tuota ollenkaan osallistumattomuutta, toisella voi vain olla erilainen käsitys mitä sen kodin viihtyisyyden eteen pitää tehdä.
Asun yksin ja minulla (olen mies) on aika usein tavaraa levällään siellä täällä. Minua se ei haittaa mutta järjestelen paikkoja noin kuukauden välein ja teen isomman siivouksen samalla. Taas mennään noin kuukausi kunnes kaaos ärsyttää omaa silmää. Voin kuvitella että saisin kuulla sotkusta naiselta mikäli sattuisi asumaan saman katon alla. Mutta todennäköisesti tekisin enemmän kotitöitä ihan vaan sen vuoksi että kumppani viihtyisi.
Aika yllättävää että naiset eivät ymmärrä että miehet eivät ole samanlaisia siisteyden sipuleita kuin naiset. Toki narkoottisen siistejä löytyy miehistäkin.
Ainakin oma mies huomauttaa jos roskikset ovat täysiä. Asian huomaaminen ei kuitenkaan aiheuta mitään toimintaa miehen osalta, hän jättää roskat tiskipöydälle. Jos en siivoa niitä, mies huomauttaa siitäkin jo kiukkuisemmin.
Voi helvetti, juokse!!!
Porvoossa tapahtuu kaikenlaista!
Jokainen kotia ylläpitänyt tietää kokemuksesta, ettei siihen tatvitse käyttää kuin 1-2 t. päivässä. Ja silläkin työmäärällä koti on todella hyvässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän väsyttää tää palstasalapoliisikulttuuri, jossa jos kuka tahansa sanoo mitä tahansa, aletaan väittää sitä epätodeksi ja käsketään todistelemaan. Sitten kun todistelee, sitäkään ei uskota. Menen silti jälleen kerran tähän lankaan ja koitan kuvailla tässä keskimääräisen päiväni tuohon aikaan.
- Herätys klo 5, koira heti ulos pissalle. Lattian siivous pissasta, koiran ruokinta. Oma aamupala, aamutoimet, koira vielä uudestaan ulos (se kusi oikeasti aivan käsittämättömän usein melkein vuoden ikäiseksi saakka ja kyllä käytettiin lääkärissä, oli aivan terve). Asemalla kello 7 junassa.
- Töitä neljään tai viiteen saakka, tunnin kotimatka.
- Puoliso ilmoittaa, että on mun vuoro käyttää koira, jonka sitten teenkin. Aikaa kuluu n. 30 min. Kello on tässä vaiheessa esimerkiksi 17.30, jos olen päässyt lähtemään jo neljältä.
- Seuraavaksi käy ilmi, ettei puoliso olekaan ehtinyt käydä kaupassa, joten edessä on kauppareissu, jonka jälkeen kello on 18.15.
- Keittokomeron siistiminen ja tiskaus, pesukoneen käynnistys, kuivien pyykkien korjaus, kello on 18.45.
- Ruoanlaitto ja illallinen 19.30
- Seuraavan päivän kokouksen valmistelu, kello on 20.
- Pyykit kuivamaan ja suihku, kello on 20.30
- Lattian luuttuaminen, koiran kouluttaminen ja sosiaalistaminen sitten yllättäen onkin taas mun vuoro viedä koira ulos, kello on 21.45.
- Seurusteluyritykset televisiota tuijottavan miehen kanssa, työpaitojen silitystä, kello on 22.15
Pienillä variaatioilla tällaista se oli. Tein aina isompia satseja ruokaa, joten joka päivä ei tarvinnut laittaa. Joka päivä ei myöskään tarvinnut käydä kaupassa. En ole myöskään kiinnostunut tuikkujeni asennosta, mutta jotenkin kummassa sitä puuhaa vaan riitti aivan loputtomiin silloin, kun toinen ei osallistu lainkaan. En kommentoi enkä avaa tätä aikataulutusta enää enempää, koska se on ihan loputon suo tuossa aiemmin mainitsemistani syistä.
Ilmiönähän tää on muuten hyvinkin mielenkiintoinen, kun esimerkiksi kotona oleva vanhempi yrittää avata toiselle sitä työmäärää, joka päivän mittaan tulee ihan ohimennen tehdyksi. Niitä erillisiä tehtäviä on tosi vaikea nimetä eikä niihin tule itsekään kiinnittäneeksi välttämättä niin huomiota, mutta jossain vaiheessa vain huomaa, että on puuhannut jotain ihan koko päivän.
Ap
Tämä tehtäväluettelo on ihan höpöhöpöä. Aivan itse aiheutettua puuhastelua ja olematonta ongelmanratkaisua.
2 aikuista ei mitenkään työllistä ketään viidestä yhteentoista. Sen huomaa vasta kun on lapsia, ettei niitä kotitöitä ennen ollutkaan... .
Joka päivä erikseen kauppaan ja keittokomeron siivous puoli tuntia? Joka päivä pyykinpesua ja silitystä...
Nyt teinien äitinä pääsee taas helpommalla. Koska jätän vaan tylysti siivoamatta. Ruuat teen viikonloppuna. Pyynit pesen viikonloppuna. Mitään yöhommia ei kotona ollut edes silloin kun meitä asui täällä neljä plus koira ja kaksi kissaa. Ehkä pariskunnan kesken ollessa oli, jos otin itseni ja kotityöt liian vakavasti?
Ihan ok jos olet eronnut. Ja toisen passaaminen varmasti ärsyttää. Ei se kotitöiden määrä kuitenkaan mikään suuri ole ollut. Oli vain itseaiheutettu kaaos
Olet luultavasti tämän ent suhteesi laiska Jaakko, joka terapoi itseään kääntämällä roolit toisin päin. Tyttökaverisi on jo pyyhältänyt kohti rivakampaa miestä ja suhdetta eikä hänellä voi olla enää mielenkiintoa ”narista” menneistä. Ota itseäsi niskasta kiinni luuseri ja tee osasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kumma, kuinka valtaosan mielestä liioittelu LISÄÄ jutun arvoa, ja epäloogisuudesta huomattajat alapeukutetaan lähes yksimielisesti.
Kyllä, on täysin väärin että kotityöt jäävät vain toisen harteille.
Ei, ei silti ole mahdollista että hommat jotka veisivät kahdelta 2x30min, vievätkin yhdeltä 300min. Tästä huomattuminen EI tarkoita että ensin mainittu ei olisi väärin. Se tarkoittaa että vain tämä esimerkki on väärin. Ei sitä että aloittajan puoliso olisi ollut oikeassa jättäessään kaiken aplle. Mutta koko ne työt vievät 60 min yhdeltä, tai 150min molemmilta. Hyvin vesittää koko aloituksen, kun liioittelee.
Sitäpaitsi myös tuossa esimerkissä päivän tunnesta oli kotitöitä maks pari tuntia. Loput olivat apn päivätyön tekoa tai lemmikkien hoitoa. Kyllä, yhä on väärin jättää yhteisen lemmikin hoito vain toisen harteille. Mutta silti vain tuo kotitöiden määrä toisen sotkujen poistumisen myötä on voinut erotessa vähentyä, eli maks tunti päivässä. Lemmikit ja päivätyönsähän ap hoitaa yhä. On siis typerää väittää ettei puolison takia voinut edes nukkua, kun eron myötä kotitöitä on silti lähes yhtä paljon, maksimissaan tunti vähemmän tuon esimerkin mukaan laskettuna. (ja on vaikea uskoa että toisen aikuisen sotkujen siivoamiseen menisi edes tunti päivässä, tai sitten toinen sotkee jo ihan tahallisesti ja erota olisi pitänyt paljon paljon aiemmin).
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
Meillä vaimo ei osallistu kotitöihin. En mä sitä nyt elämäni tärkeimpänä asiana pidä ja erota halua, mutta ei vain osallistu. Olen kokeillut uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. Olen ostanut siivouspalvelua ja vaatinut häneltä maksusta puolikasta. Ei vain toimi. Ja mun mielestä se ei meillä ole ns. pientä siivottomuutta. Hän saattaa jättää astiat keskelle keittiön pöytää syötyään, ei edes tiskipöydälle jne.
Mutta toisaalta ei tässä nyt erota kumpikaan halua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa tapahtuu kaikenlaista!
Jokainen kotia ylläpitänyt tietää kokemuksesta, ettei siihen tatvitse käyttää kuin 1-2 t. päivässä. Ja silläkin työmäärällä koti on todella hyvässä kunnossa.
Siitähän ap juuri valittikin, kun mies ei käyttänyt yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän väsyttää tää palstasalapoliisikulttuuri, jossa jos kuka tahansa sanoo mitä tahansa, aletaan väittää sitä epätodeksi ja käsketään todistelemaan. Sitten kun todistelee, sitäkään ei uskota. Menen silti jälleen kerran tähän lankaan ja koitan kuvailla tässä keskimääräisen päiväni tuohon aikaan.
- Herätys klo 5, koira heti ulos pissalle. Lattian siivous pissasta, koiran ruokinta. Oma aamupala, aamutoimet, koira vielä uudestaan ulos (se kusi oikeasti aivan käsittämättömän usein melkein vuoden ikäiseksi saakka ja kyllä käytettiin lääkärissä, oli aivan terve). Asemalla kello 7 junassa.
- Töitä neljään tai viiteen saakka, tunnin kotimatka.
- Puoliso ilmoittaa, että on mun vuoro käyttää koira, jonka sitten teenkin. Aikaa kuluu n. 30 min. Kello on tässä vaiheessa esimerkiksi 17.30, jos olen päässyt lähtemään jo neljältä.
- Seuraavaksi käy ilmi, ettei puoliso olekaan ehtinyt käydä kaupassa, joten edessä on kauppareissu, jonka jälkeen kello on 18.15.
- Keittokomeron siistiminen ja tiskaus, pesukoneen käynnistys, kuivien pyykkien korjaus, kello on 18.45.
- Ruoanlaitto ja illallinen 19.30
- Seuraavan päivän kokouksen valmistelu, kello on 20.
- Pyykit kuivamaan ja suihku, kello on 20.30
- Lattian luuttuaminen, koiran kouluttaminen ja sosiaalistaminen sitten yllättäen onkin taas mun vuoro viedä koira ulos, kello on 21.45.
- Seurusteluyritykset televisiota tuijottavan miehen kanssa, työpaitojen silitystä, kello on 22.15
Pienillä variaatioilla tällaista se oli. Tein aina isompia satseja ruokaa, joten joka päivä ei tarvinnut laittaa. Joka päivä ei myöskään tarvinnut käydä kaupassa. En ole myöskään kiinnostunut tuikkujeni asennosta, mutta jotenkin kummassa sitä puuhaa vaan riitti aivan loputtomiin silloin, kun toinen ei osallistu lainkaan. En kommentoi enkä avaa tätä aikataulutusta enää enempää, koska se on ihan loputon suo tuossa aiemmin mainitsemistani syistä.
Ilmiönähän tää on muuten hyvinkin mielenkiintoinen, kun esimerkiksi kotona oleva vanhempi yrittää avata toiselle sitä työmäärää, joka päivän mittaan tulee ihan ohimennen tehdyksi. Niitä erillisiä tehtäviä on tosi vaikea nimetä eikä niihin tule itsekään kiinnittäneeksi välttämättä niin huomiota, mutta jossain vaiheessa vain huomaa, että on puuhannut jotain ihan koko päivän.
ApTämä tehtäväluettelo on ihan höpöhöpöä. Aivan itse aiheutettua puuhastelua ja olematonta ongelmanratkaisua.
2 aikuista ei mitenkään työllistä ketään viidestä yhteentoista. Sen huomaa vasta kun on lapsia, ettei niitä kotitöitä ennen ollutkaan... .
Joka päivä erikseen kauppaan ja keittokomeron siivous puoli tuntia? Joka päivä pyykinpesua ja silitystä...
Nyt teinien äitinä pääsee taas helpommalla. Koska jätän vaan tylysti siivoamatta. Ruuat teen viikonloppuna. Pyynit pesen viikonloppuna. Mitään yöhommia ei kotona ollut edes silloin kun meitä asui täällä neljä plus koira ja kaksi kissaa. Ehkä pariskunnan kesken ollessa oli, jos otin itseni ja kotityöt liian vakavasti?
Ihan ok jos olet eronnut. Ja toisen passaaminen varmasti ärsyttää. Ei se kotitöiden määrä kuitenkaan mikään suuri ole ollut. Oli vain itseaiheutettu kaaos
Et siis tajunnut. Ihan selvästi sai sen käsityksen, että kumppani oli aiheuttanut kaaoksen. Tilanne on paljon helpompi, jos puoliso siivoaisi edes omat sotkunsa, mutta jos käyttäytyy pienen lapsen tavoin ja lisää sitä, niin toisen aikuisen työmäärä kasvaa turhan suureksi.
Meillä oli muuten sama juttu! Roskia löytyi joka paikasta! Se oli ihmeellistä, koska ei hän koskaan missään muualla heitellyt roskia minne sattuu, ainoastaan kotona. Ap