Miten ihminen elää syyllisyyden tunteen kanssa?
Jos tietää tehneensä jotain väärää eikä ole kyennyt ottamaan vastuuta tekemisistään (tai myöntämään virheitään) ja on aiheuttanut paljon vahinkoa jonkun toisen elämään, ovatko nämä tuntemukset kropassa jollain tavalla läsnä tai tulevatko ne pintaan enemmin tai myöhemmin?
Harva varmaan tahallaan haluaa pahaa kenellekään.
Kuvitellaan vaikka tilanne, jossa joku on oikaissut tien yli ja autoilija vahingossa tölväisee tätä henkilöä. Autoilija poistuu paikalta raukkamaisesti, koska ei halua seuraamuksia ja on vihainen koska tyyppi on "juossut" auton alle. Taustapeilistä näkee, että henkilö nousee ylös. Autoilijalla on ollut ylinopeutta tilanteessa, mutta ei ole ajanut kenenkään yli suojatiellä.
Kotona autoilija miettii asiaa uudestaan. Miten hän voi jatkaa elämäänsä?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä etsitään syntipukki eli autoilija syyttää jalankulkijaa, jne. Toki kumpi tahansa, uhri tai tekijä voi järkyttyä, traumatisoitua ja menettää vakautensa pysyvästi tai väliaikaisesti. Paraneminen alkaa siitä, kun miettii miten toimii ensi kerralla viisaammin.
Syntipukiksi joutuu yleensä heikommassa asemassa oleva henkilö (vallan suhteen) tai se kumpi on sosiaalisesti heikompi. Mainitsemassasi esimerkissä, jos autossa on 4 henkilöä niin sopimalla saavat jalankulkijan syylliseksi vaikka totuus olisi toinen
Vasta kun on tunnustanut syyllisyytensä edes itselleen, voi elää rauhassa syyllisenä. Sitä kutsutaan moraaliksi. Vastuunpakoilu ja kieltäminen sen sijaan aiheuttavat oireita, mutta paatunut ihminen ei ole välittävinään niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vasta kun on tunnustanut syyllisyytensä edes itselleen, voi elää rauhassa syyllisenä. Sitä kutsutaan moraaliksi. Vastuunpakoilu ja kieltäminen sen sijaan aiheuttavat oireita, mutta paatunut ihminen ei ole välittävinään niistä.
Ja sitten saat olla ihmisten sylkukuppina lopunikääsi vain, koska olet syyllinen johonkin, joka tapahtui kaukana menneisyydessä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vasta kun on tunnustanut syyllisyytensä edes itselleen, voi elää rauhassa syyllisenä. Sitä kutsutaan moraaliksi. Vastuunpakoilu ja kieltäminen sen sijaan aiheuttavat oireita, mutta paatunut ihminen ei ole välittävinään niistä.
Kaikki ei välitä oikeasti.
Tällaisia tilanteita varten on kehittynyt psykologinen ilmiö nimeltään kognitiivinen dissonanssi.
KG
kognitiivinen dissonanssi on eri asia vaikka sillä on jotain yhtäläisyyksiä
Eiköhän tuossa ole kyse siitä, että ihminen ei yksinkertaisesti tunne syyllisyyttä. Ei kaikille ole mikään juttu tölväistä autolla tielle poukkoilevaa jalankulkijaa, jos tuolle poukkoilijalle ei edes sattunut mitään isompaa tilanteessa.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten turha sen kanssa on loppuelämäänsä velloa. Elämä jatkuu riipumatta siitä kieriskeleekö loppuelämänsä tunnontuskissa vain toteaako itselleen, että näin nyt kävi ja minun on elettävä sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten turha sen kanssa on loppuelämäänsä velloa. Elämä jatkuu riipumatta siitä kieriskeleekö loppuelämänsä tunnontuskissa vain toteaako itselleen, että näin nyt kävi ja minun on elettävä sen kanssa.
Mhm, mhm, eteenpäin vain!
Me kakka-asiainliitosta emme voi enää katsoa läpi sormien kakkojen tallaamista, painostamista kakkaamiseen tai hukuttamista vessanpönttöön! 😡
#Kakkavihanäkyväksi #OikeuttaKakoille!
..........................................................................
Millainen on hyvä kakka? Vastaus on - ne kaikki! Jokainen kakka on uniikki ja merkityksellinen. 🤗 Olit sitten pupun papana, rypäs, varpusparvi tai vanha kunnon banaanikakka!
..........................................................................
Meiltä usein kysytään: "Pitääkö kakalta ensin kysyä lupa tai myönnytys, että: "Oletko valmis?" ennen kuin sen työntää ja molskauttaa pönttöön, ettei vaan tule jännäkakkaa?" ja vastaus on - kyllä! Lopeta lietsomasta kakoille pelkoa! 😡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta kun on tunnustanut syyllisyytensä edes itselleen, voi elää rauhassa syyllisenä. Sitä kutsutaan moraaliksi. Vastuunpakoilu ja kieltäminen sen sijaan aiheuttavat oireita, mutta paatunut ihminen ei ole välittävinään niistä.
Ja sitten saat olla ihmisten sylkukuppina lopunikääsi vain, koska olet syyllinen johonkin, joka tapahtui kaukana menneisyydessä 😂
Ei sillä, milloin asia tapahtui, ole mitään merkitystä. Ei paljon säälitä rikoksentekijät, jotka sabotoivat itseään ja elämäänsä, koska eivät jääneet koskaan kiinni. Tyypillinen ja tavallinen kohtalo. Itseaiheutettu tilanne. Jos olisi ottanut vastuun teostaan silloin kauan sitten, eläisi tänä päivän paljon parempaa ja onnellisempaa elämää.
Omaa alitajuntaansa ei pääse pakoon. Vaikka ulkoisesti vaikuttaisi siltä, ettei asia tai syyllisyys paina, kyllä se tehty jäytää siellä sisimmässä, tiedostamatta, alitajunnassa. Pulpahdellen aina unissa tai välähdyksinä esiin, saattaa jopa tulla ulos itsevihana ja johtaa väkivaltaiseen käytökseen viatonta ja ulkopuolista kohtaan. Itsesabotaasia.
Hyvinpä näyttää ihan tietoisesti ihmisiä mrhanneetkin jatkavan elämää ja jopa saavan mainetta ja kunniaa "parantuneina". Joku autolla tölväisy on aika pikkujuttu mrhaan nähden.
Vierailija kirjoitti:
Omaa alitajuntaansa ei pääse pakoon. Vaikka ulkoisesti vaikuttaisi siltä, ettei asia tai syyllisyys paina, kyllä se tehty jäytää siellä sisimmässä, tiedostamatta, alitajunnassa. Pulpahdellen aina unissa tai välähdyksinä esiin, saattaa jopa tulla ulos itsevihana ja johtaa väkivaltaiseen käytökseen viatonta ja ulkopuolista kohtaan. Itsesabotaasia.
Kas, tämäpä kolahti jollakulla. Hyvä, hyvä. Ensimmäinen askel parannukseen.
Ja kohta ketju poistuu, poissa silmistä, poissa mielestä.
No mitäs suurta vahinkoa se autoilija nyt sinulle aiheutti? Pystyit ihan omin avuin nousemaan ylös ja vika oli selkeästi sinussa, koska jalankulkijan ei kuulu olla autotiellä muuten kuin suojatien kohdalla ylittäessään tietä.
Kaikilla ei ole tunteita. Syyllisyys ei auta käsittelemään rakentavasti asioita, se on negaamista. Mutta jokin omatunto voisi olla ja etiikka.
Vierailija kirjoitti:
Hyvinpä näyttää ihan tietoisesti ihmisiä mrhanneetkin jatkavan elämää ja jopa saavan mainetta ja kunniaa "parantuneina". Joku autolla tölväisy on aika pikkujuttu mrhaan nähden.
Eiii se ei voi missään nimessä pitää paikkaansa! 😫
Pahanteon uhri ainakin tietää millainen henkilö oikeasti on.
Täytyy olla sietämätön tunne sille väärintekijälle. Ei voi repiä tunnetta irti tai raapia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole tunteita. Syyllisyys ei auta käsittelemään rakentavasti asioita, se on negaamista. Mutta jokin omatunto voisi olla ja etiikka.
Narsisteilla ja psykopaateilla ei ole tunteita, he kykenevät elämään syyllisyytensä kanssa.
Yleensä etsitään syntipukki eli autoilija syyttää jalankulkijaa, jne. Toki kumpi tahansa, uhri tai tekijä voi järkyttyä, traumatisoitua ja menettää vakautensa pysyvästi tai väliaikaisesti. Paraneminen alkaa siitä, kun miettii miten toimii ensi kerralla viisaammin.