Lue keskustelun säännöt.
Elämäni paras päätös oli pako suhteesta, jossa kotitöiden jako ei onnistunut
29.01.2019 |
Jätin joitakin vuosia sitten kumppanin, joka ei osallistunut tasa-arvoisesti kotitöiden tekoon. Elämä on ollut mielettömän helppoa ja mukavaa sen jälkeen.
Kumppanini into osallistua kodin töihin hiipui pikku hiljaa yhteen muuton jälkeen. Lopulta oltiin tilanteessa, jossa minä en matkatyön, pitkien työpäivien, kotitöiden ja lemmikkien hoidon jälkeen ehtinyt enää nukkua tarpeeksi puhumattakaan siitä, että olisin ehtinyt harrastaa jotain. Meillä ei myöskään enää ollut lainkaan mukavaa yhteistä aikaa, koska kaikki se aika, jota en ollut töissä tai nukkumassa, kului kotitöiden parissa.
En ole missään tapauksessa raivosiisti, mutta tiettyjä asioita kotona nyt on vain pakko tehdä. Pyykkiä on pestävä, jotta saa puhtaita vaatteita, kaupassa on käytävä jotta saa ruokaa, eläinten vahingot pitää siivota lattialta, välillä on imuroitava. Keittiössä on pidettävä sellainen järjestys, että siellä mahtuu toimimaan. Kodin pitää olla sellaisessa kunnossa, että arkiset asiat sujuvat riittävän helposti eivätkä aiheuta ylimääräistä stressiä.
Kumppani työskenteli pääasiassa kotoa käsin vapailla aikatauluilla, mutta ei kyennyt kuitenkaan esimerkiksi käynnistämään pesukonetta päivän aikana. En sitä tosin olisi niin välttämättä edellyttänytkään, kunhan olisi sitten osallistunut toimintaan iltaisin ja viikonloppuisin. Uskon, että jos meistä kumpikin olisi esimerkiksi tehnyt 20 tai 30 minuuttia kotitöitä päivässä, plus lemmikkien hoito, kaikki olisi sujunut oikein hyvin. Kun se kaikki jäi minun vastuulleni, katastrofi oli valmis.
Käytännössä minä heräsin arkisin viideltä ja viikonloppuisin seitsemältä. Nukkumaan pääsin 23 maissa illalla. Lemmikkien hoitoon liittyvät pakolliset aamurutiinit jäivät hoitamatta, jos jätin ne kumppanin vastuulle. Hän nukkui niin kauan kuin nukutti. Viikolla soittelin joskus töistä, ja hän oli puoliltapäivin monesti vasta syömässä aamupalaa. Viikonloppuisinkaan hän ei kuitenkaan halunnut aamurutiineja hoitaa, koska ”hänelläkin on oikeus ottaa viikonloppuna rennommin”. Koskaan ei ollut minun vuoroni levätä.
Anelin apua, yritin kertoa väsymyksestäni, lopulta en jaksanut kuin itkeä. Kumppani koki käytökseni nalkuttamisena ja manipulointina ja reagoi tilanteeseen sulkeutumalla kokonaan. Käytännössä loppuaikoina minä itkin ja siivosin, hän istui jurona television edessä ja vaikeni. Useimpina arkipäivinä en ehtinyt työpäivän jälkeen istua kertaakaan alas ennen kuin oli jo aika mennä nukkumaan, ja kello oli siihenkin jo liian paljon. Lauantaiaamuna kello soi taas ennen seitsemää.
Meillä ei luojan kiitos ollut lapsia, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Olen jälkeen päin miettinyt, että tilanne vähintäänkin lähenteli henkistä väkivaltaa. En ole koskaan kokenut mitään niin syvästi loukkaavaa kuin se, että toinen katsoo vierestä ilmeettömänä kuinka minä uuvun täysin, reagoimatta asiaan mitenkään.
Kun pääsin omaan asuntooni, tuntui kuin taivas olisi auennut. Siivottavana ovat nyt vain omat ja lemmikkien sotkut, ja on paljon helpompaa olla yksin vastuussa itsestään kuin yksin vastuussa kahdesta aikuisesta, kun toinen käyttäytyy kuin pikkulapsi. En enää koskaan mistään hinnasta ryhdy suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei osallistu tasapuolisesti kotitöihin. Kun käyn treffeillä, selvitän heti ensimmäisenä ihmisestä sen, onnistuvatko kotihommat ja mitä hän ajattelee kotitöiden jakamisesta. Jos arki muuttuu tällaiseksi kuin meillä oli, elämästä tulee aivan loputtoman kauheaa. Nuo vuodet tuntuvat nyt painajaiselta.
En puhunut tässä kirjoituksessa nyt tarkoituksella sukupuolista, koska en haluaisi, että tästä keskustelusta tulee taas sellainen ankea sukupuolien sota.
Kommentit (406)
Ap: sulla taitaa olla liian kovat siisteysstandardit, jos noin paljon siivoat, eikä ole edes lapsia. Yksikin lapsi tuplaa kotitöiden määrän + lapsen hoitaminen siihen päälle.
Mutta toki miehesi pitäisi osallistua kotitöihin. Jos ei osallistu, maksakoon sitten laskut. Saat siten "palkan" tekemästäsi kotitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten poikalasten kasvatus. Missä mennään?
Niin, miten isät kasvattavat poikiaan ja millaisen mallin antavat?
Vierailija kirjoitti:
Ap: sulla taitaa olla liian kovat siisteysstandardit, jos noin paljon siivoat, eikä ole edes lapsia. Yksikin lapsi tuplaa kotitöiden määrän + lapsen hoitaminen siihen päälle.
Mutta toki miehesi pitäisi osallistua kotitöihin. Jos ei osallistu, maksakoon sitten laskut. Saat siten "palkan" tekemästäsi kotitöistä.
Joo totta, onhan ne kovat standardit kun edellyttää ettei olis kusta lattialla eikä kaikki astiat yhtä aikaa likaisina. Lukeeko kukaan noita aloituksia oikeesti ennen kuin kommentoi? Plus aloituksessa ei puhuta sukupuolista.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheeta luettavaa. Mä elän just vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta on lapsia. Itse olen jo luovuttanut siivoamisen suhteen. Ei vaan jaksa enää. Siivoan vain jos tulee vieraita ja tiskaan kun ei ole enää astioita. Päätin, että jos kerta mieskin lorvailee kotona ei munkaan tarvitse marttyyrinä siivota kotia. Mutta kyllä vit uttaa kun itse haluaisin oikeasti, että olisi edes kerran viikossa yhteinen siivouspäivä jne. Harmi, kun ei pysty tuosta vaan lähtemään. Joku päivä kyllä lähden, mutta onhan se pstä että koko elämänsä tuhlannut aikuisen lapsen kanssa ja vielä tyhmänä lisäänty sen kanssa. Että voiko nainen olla näin tyhmä. No oli huono itsetunto ja hölmönä siihen joskus rakastuin. Mutta joo ei voi mitään. Miehiä tälläkin palstalla ärsyttää lukea näitä, koska osuvat niin lähelle heitä. Terveisiä kaikille mamman pojille.
Syytät miestä likaisuudesta, vaikka myönnät, että et siivoa itsekään?
Hienoa uhriutumista. Mitä jos vaan alkaiset siivoamaan? Luulisi sinulle itsellesikin olevan mukavampaa, kun kotona on siistiä.
Mitä jos mies vain alkaisi siivoamaan? Luulisi miehellekin olevan mukavampaa, kun kotona on siistiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti ottaen miehet ovat hieman suurpiirteisempiä asentopaikkansa siisteyden suhteen. Sottapyttyjä on molemmissa sukupuolissa. On kaksi eri asiaa siistimiseen osallistumisen totaalikieltäytyjät ja toisaalta ne joilla on erilainen käsitys kodin siisteystasosta.
Aika usein naisten puolelta tulee viiltävää analyysiä siitä miten toinen ei osallistu ollenkaan. Epäilen kyllä tuota ollenkaan osallistumattomuutta, toisella voi vain olla erilainen käsitys mitä sen kodin viihtyisyyden eteen pitää tehdä.
Asun yksin ja minulla (olen mies) on aika usein tavaraa levällään siellä täällä. Minua se ei haittaa mutta järjestelen paikkoja noin kuukauden välein ja teen isomman siivouksen samalla. Taas mennään noin kuukausi kunnes kaaos ärsyttää omaa silmää. Voin kuvitella että saisin kuulla sotkusta naiselta mikäli sattuisi asumaan saman katon alla. Mutta todennäköisesti tekisin enemmän kotitöitä ihan vaan sen vuoksi että kumppani viihtyisi.
Aika yllättävää että naiset eivät ymmärrä että miehet eivät ole samanlaisia siisteyden sipuleita kuin naiset. Toki narkoottisen siistejä löytyy miehistäkin.
Ainakin oma mies huomauttaa jos roskikset ovat täysiä. Asian huomaaminen ei kuitenkaan aiheuta mitään toimintaa miehen osalta, hän jättää roskat tiskipöydälle. Jos en siivoa niitä, mies huomauttaa siitäkin jo kiukkuisemmin.
Tuo täyttyneen roskiksen jatkaminen tiskipöydälle tuntuu olevan yleisempikin maskuliininen toimintamalli. Meillä myös alkaa kertyä jätekasaa tiskipöydälle, kun roskis on niin täysi että alkaa valuttaa jätettä kaappiin ja keittiön lattialle. (Joskus huvikseni kokeilin, ymmärtäisikö tuo viedä roskat jos en asiasta erikseen "nalkuta". Ei ymmärtänyt ei...)
Meilä roskat on miehen vastuulla, ja pyykit minun. Meillä mies ei ala oma-aloitteisesti pesemään pyykkiä, vaikka pyykkikori on täynnä, vaan jatkaa korin kannelle likavaatteidensa kasaamista, kunnes minä pesen ne. Minä en vie roskia oma-aloitteisesti, vaikka roskikset ovat täynnä, vaan jatkan roskien kasaamista tiskipöydälle kunnes mies vie ne. Jos roskiksessa haisee joku vahvasti niin vien tottakai ne, ja monessa muussakin tilanteessa, mutta en siinä tilanteessa, että mies ei ole nyt jaksanutviitsinytmuistanut. Samoin kuin miskin pesee pyykkiä, jos vaatteisiin on mennyt vaikkapa jotain likaa pihahommia tehdessä, ja monessa muussa tilanteessa, mutta ei siinä tapauksessa että minä en vain ole viitsinytjaksanutmuistanut pestä pyykkiä. Kumpikin hoitaa omat vastuualueensa kitisemättä. Toimii meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kaikki on niin tuttua. Monesti olen miettinyt että miten jollakin riittää energiaa työpäivän jälkeen keksiä selityksiä, haastaa riitoja, eripuraa, esittää yksinkertaista ja ymmärtämätöntä viikkoja, kuukausia vuosia ettei tarvitsisi tehdä kotona mitään vaan jostain ilmestyy kuin taikasauvan heilautuksella hyvä haltija joka kaiken tekee yksin iloisesti hymyillen 10h työpäivän jälkeenkin. Vähemmän energiaa menisi kun ottaisi ja tekisi ne verrattain yksinkertaiset kotityöt joihin toisen koko vapaa-aika aina menee. Välttyisi riidoilta, nalkutukselta, syyttelyltä, kyyneliltä ja erolta. Elämä olisi hyvin yksinkertaista mutta ei...mieluummin taannutaan uhmaikäisen tasolle ja sitten itketään yllättyneenä kun toinen lähtee. Kaikkihan oli ihan hyvin?! En usko että toinen on sokea ja kuuro, mutta miksi draama ja teatteri? Mitä hyvää sillä on kukaan koskaan saanut aikaan? Sukupolvesta toiseen sama märinä eikä paljon mitään kehitystä tai muutosta asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti ottaen miehet ovat hieman suurpiirteisempiä asentopaikkansa siisteyden suhteen. Sottapyttyjä on molemmissa sukupuolissa. On kaksi eri asiaa siistimiseen osallistumisen totaalikieltäytyjät ja toisaalta ne joilla on erilainen käsitys kodin siisteystasosta.
Aika usein naisten puolelta tulee viiltävää analyysiä siitä miten toinen ei osallistu ollenkaan. Epäilen kyllä tuota ollenkaan osallistumattomuutta, toisella voi vain olla erilainen käsitys mitä sen kodin viihtyisyyden eteen pitää tehdä.
Asun yksin ja minulla (olen mies) on aika usein tavaraa levällään siellä täällä. Minua se ei haittaa mutta järjestelen paikkoja noin kuukauden välein ja teen isomman siivouksen samalla. Taas mennään noin kuukausi kunnes kaaos ärsyttää omaa silmää. Voin kuvitella että saisin kuulla sotkusta naiselta mikäli sattuisi asumaan saman katon alla. Mutta todennäköisesti tekisin enemmän kotitöitä ihan vaan sen vuoksi että kumppani viihtyisi.
Aika yllättävää että naiset eivät ymmärrä että miehet eivät ole samanlaisia siisteyden sipuleita kuin naiset. Toki narkoottisen siistejä löytyy miehistäkin.
Ainakin oma mies huomauttaa jos roskikset ovat täysiä. Asian huomaaminen ei kuitenkaan aiheuta mitään toimintaa miehen osalta, hän jättää roskat tiskipöydälle. Jos en siivoa niitä, mies huomauttaa siitäkin jo kiukkuisemmin.
Tuo täyttyneen roskiksen jatkaminen tiskipöydälle tuntuu olevan yleisempikin maskuliininen toimintamalli. Meillä myös alkaa kertyä jätekasaa tiskipöydälle, kun roskis on niin täysi että alkaa valuttaa jätettä kaappiin ja keittiön lattialle. (Joskus huvikseni kokeilin, ymmärtäisikö tuo viedä roskat jos en asiasta erikseen "nalkuta". Ei ymmärtänyt ei...)
Ei se ole maskuliininen toimintamalli. Itse todistin samaa käytöstä siivoojan työssäni, ihan naisiltakin. Siivooja hälytetään joskus kotoaan takaisin työpaikalle kuivaamaan kaatunut vesilasi. Syy tuollaiseen käytökseen on sama kotona ja työpaikalla: ei ole minun vastuullani tyhjentää roskista tai siivota sotkua, se on siivoojan vastuulla. Ja kotona tuo roskien jättäjä tietenkin ilmoittaa kumppanilleen: Sinä olet tämän talon siivooja.
Nämä siivoojiksi nimitetyt olisivat raivoissaan jos tiedostaisivat mitä kumppani tekee. Mutta nämä roolit ovat syöpyneet niin syvälle, että ihmiset eivät tiedosta niitä. Naiset jopa sanovat sellaisia älyttömyyksiä, kuin "Ei se mies tajua". Kyllä se mies tajuaa.
Aivan. Jos olisin mies, mua loukkaisi tosi paljon että mua pidettäisiin ihan idioottina.
Meilläpä mies on pari kertaa yrittänyt tuollaista, jolloin olen katsonut häntä hyvin kyllästyneesti, ja todennut että älä viitsi aliarvioida minun älyäni. Pidätkö minua oikeasti niin tyhmänä, että luulisin että noin fiksu ja älykäs ihminen olisi muka niin tollo ettei tajuaisi viedä roskia tai ei huomaisi sukkiaan lattialla. Että nyt oikeasti, älä viitsi.
Nolon on sitten mies alkanut hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä kaikki on niin tuttua. Monesti olen miettinyt että miten jollakin riittää energiaa työpäivän jälkeen keksiä selityksiä, haastaa riitoja, eripuraa, esittää yksinkertaista ja ymmärtämätöntä viikkoja, kuukausia vuosia ettei tarvitsisi tehdä kotona mitään vaan jostain ilmestyy kuin taikasauvan heilautuksella hyvä haltija joka kaiken tekee yksin iloisesti hymyillen 10h työpäivän jälkeenkin. Vähemmän energiaa menisi kun ottaisi ja tekisi ne verrattain yksinkertaiset kotityöt joihin toisen koko vapaa-aika aina menee. Välttyisi riidoilta, nalkutukselta, syyttelyltä, kyyneliltä ja erolta. Elämä olisi hyvin yksinkertaista mutta ei...mieluummin taannutaan uhmaikäisen tasolle ja sitten itketään yllättyneenä kun toinen lähtee. Kaikkihan oli ihan hyvin?! En usko että toinen on sokea ja kuuro, mutta miksi draama ja teatteri? Mitä hyvää sillä on kukaan koskaan saanut aikaan? Sukupolvesta toiseen sama märinä eikä paljon mitään kehitystä tai muutosta asiassa.
No niinpä! Kun tekis vaan ne hommat niin kaikilla olis kivaa ja aikaa jäisi muuhunkin, mutta kun ei, kun siitä pitää tehdä joku ihmeellinen valtapeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten poikalasten kasvatus. Missä mennään?
Omalta kohdalta voin sanoa, että hyvässä mennään. Kumpikin pojistani osaa siivota, pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa, leipoakin osaavat tarpeen vaatiessa. Kyllä kannatti jankuttaa, että koti ei ole kenenkään hotelli. Toinen pojista oli avoliitossa ja hän ei jättänyt hommiaan avokin kontolle vaan heillä homma toimi, kumpikin osallistui. Toinen on vielä sinkku ja hänen suhteen seuraan, miten käy, jos joskus muuttaa kumppanin kanssa yhteen. Mikäli poika kuvittelee saaneensa kodinhoitajan, niin aivan varmasti saa palautetta minulta.
Ehkä jonakin päivänä pojat saavat opetusta ja palautetta myös isiltään, nykyään siitä huolehtii yleensä äiti.
Niinpä. Moni varmaan arvaa, miksi olen paukuttanut poikien päähän, että jokaisen pitää tehdä osansa. Miehen suhteen olen luovuttanut.
Ikävä kyllä mallioppiminen on erittäin vahvaa, ihan sama mitä nyt saarnaat jos esimerkki kotona kuitenkin on se, että nainen tekee ja mies makaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten poikalasten kasvatus. Missä mennään?
Niin, miten isät kasvattavat poikiaan ja millaisen mallin antavat?
Isät kun eivät kasvata poikiaan, vastuun pakoilijat. Äidin pitää olla todella kovapäinen että yksin saa pojasta kasvatettua kodista huolehtivan aikuisen. Siis todella kovapäinen ja sinnikäs, vaativa ja määräävä.
En kyllä jättäisi rakastamaani miestä tuollaisen asian takia, pystyn tekemään kompromisseja ja joustamaan standardeistani ja haluistani ja tarvittaessa osaan esittää asiani oikeasti inhimilliseen tapaan mutta vakavasti rakkaalleni. Tosin mies on aina ollut mulle hyvä, ehkä siksi kun kohtelen rakkaudella ja kunnioituksella..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jättäisi rakastamaani miestä tuollaisen asian takia, pystyn tekemään kompromisseja ja joustamaan standardeistani ja haluistani ja tarvittaessa osaan esittää asiani oikeasti inhimilliseen tapaan mutta vakavasti rakkaalleni. Tosin mies on aina ollut mulle hyvä, ehkä siksi kun kohtelen rakkaudella ja kunnioituksella..?
Nyt on ihan hiukkasen uhria syyllistävä tämä sun kommenttisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin yleisesti ottaen miehet ovat hieman suurpiirteisempiä asentopaikkansa siisteyden suhteen. Sottapyttyjä on molemmissa sukupuolissa. On kaksi eri asiaa siistimiseen osallistumisen totaalikieltäytyjät ja toisaalta ne joilla on erilainen käsitys kodin siisteystasosta.
Aika usein naisten puolelta tulee viiltävää analyysiä siitä miten toinen ei osallistu ollenkaan. Epäilen kyllä tuota ollenkaan osallistumattomuutta, toisella voi vain olla erilainen käsitys mitä sen kodin viihtyisyyden eteen pitää tehdä.
Asun yksin ja minulla (olen mies) on aika usein tavaraa levällään siellä täällä. Minua se ei haittaa mutta järjestelen paikkoja noin kuukauden välein ja teen isomman siivouksen samalla. Taas mennään noin kuukausi kunnes kaaos ärsyttää omaa silmää. Voin kuvitella että saisin kuulla sotkusta naiselta mikäli sattuisi asumaan saman katon alla. Mutta todennäköisesti tekisin enemmän kotitöitä ihan vaan sen vuoksi että kumppani viihtyisi.
Aika yllättävää että naiset eivät ymmärrä että miehet eivät ole samanlaisia siisteyden sipuleita kuin naiset. Toki narkoottisen siistejä löytyy miehistäkin.
Ainakin oma mies huomauttaa jos roskikset ovat täysiä. Asian huomaaminen ei kuitenkaan aiheuta mitään toimintaa miehen osalta, hän jättää roskat tiskipöydälle. Jos en siivoa niitä, mies huomauttaa siitäkin jo kiukkuisemmin.
Tuo täyttyneen roskiksen jatkaminen tiskipöydälle tuntuu olevan yleisempikin maskuliininen toimintamalli. Meillä myös alkaa kertyä jätekasaa tiskipöydälle, kun roskis on niin täysi että alkaa valuttaa jätettä kaappiin ja keittiön lattialle. (Joskus huvikseni kokeilin, ymmärtäisikö tuo viedä roskat jos en asiasta erikseen "nalkuta". Ei ymmärtänyt ei...)
Ei se ole maskuliininen toimintamalli. Itse todistin samaa käytöstä siivoojan työssäni, ihan naisiltakin. Siivooja hälytetään joskus kotoaan takaisin työpaikalle kuivaamaan kaatunut vesilasi. Syy tuollaiseen käytökseen on sama kotona ja työpaikalla: ei ole minun vastuullani tyhjentää roskista tai siivota sotkua, se on siivoojan vastuulla. Ja kotona tuo roskien jättäjä tietenkin ilmoittaa kumppanilleen: Sinä olet tämän talon siivooja.
Nämä siivoojiksi nimitetyt olisivat raivoissaan jos tiedostaisivat mitä kumppani tekee. Mutta nämä roolit ovat syöpyneet niin syvälle, että ihmiset eivät tiedosta niitä. Naiset jopa sanovat sellaisia älyttömyyksiä, kuin "Ei se mies tajua". Kyllä se mies tajuaa.
Aivan. Jos olisin mies, mua loukkaisi tosi paljon että mua pidettäisiin ihan idioottina.
Meilläpä mies on pari kertaa yrittänyt tuollaista, jolloin olen katsonut häntä hyvin kyllästyneesti, ja todennut että älä viitsi aliarvioida minun älyäni. Pidätkö minua oikeasti niin tyhmänä, että luulisin että noin fiksu ja älykäs ihminen olisi muka niin tollo ettei tajuaisi viedä roskia tai ei huomaisi sukkiaan lattialla. Että nyt oikeasti, älä viitsi.
Nolon on sitten mies alkanut hommiin.
Tässä varmaankin se totuus ja asian ydin on. Miehet pitävät itseään älyllisesti ylivertaisempina. Tätä näkee parisuhteissa ja esimies-alainen (mies-nainen) suhteissa hyvin paljon. Miehet varmaankin ajattelee että kun nainen haluaa miellyttää ja olla kiltti ja ystävällinen, sitä "idioottia" on helppo käyttää hyväksi ja itse välttyy paskahommilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa tapahtuu kaikenlaista!
Jokainen kotia ylläpitänyt tietää kokemuksesta, ettei siihen tatvitse käyttää kuin 1-2 t. päivässä. Ja silläkin työmäärällä koti on todella hyvässä kunnossa.
Miksi toisen pitää tehdä se yksi tai kaksi tuntia itse? Huomaa muuten, että AP:n mukaan olisi riittänyt, jos kumppani olisi tehnyt 30 minuuttia - jos molemmat tekevät 30 minuuttia, päästään jo tuohon sinun tuntiisi.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jättäisi rakastamaani miestä tuollaisen asian takia, pystyn tekemään kompromisseja ja joustamaan standardeistani ja haluistani ja tarvittaessa osaan esittää asiani oikeasti inhimilliseen tapaan mutta vakavasti rakkaalleni. Tosin mies on aina ollut mulle hyvä, ehkä siksi kun kohtelen rakkaudella ja kunnioituksella..?
Niin, on se jännä että hyvä parisuhde on erilainen kuin huono. Oliko muita itsestäänselvyyksiä jaettavana viisauksina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kehtaa jättää kaikki kotityöt ja kaupassa käynnit toisen hinnaksi, meni siihen sitten 15 minuuttia tai kaksi tuntia päivässä? Ei ole normaalia.
Onko kenenkään parisuhteessa muuten kokeiltu viikko-viikko kodinhoitovuoroja? Eli joka toinen viikko toinen hoitaa kaikki, omalla tyylillään, ja joka toinen viikko toinen. Myös kaupan ja ruuanlaiton. Kriteerinä, että sunnuntai-iltana pitää olla siistiä ja pyykkikori tyhjä, suoritustapa vapaa. Kiinnostaisi tietää, voiko tällainen toimia tapauksissa, joissa siisteyskäsitykset aivan erilaiset.
Kyllä meillä kokeiltiin. Miehen mielestä ei tarvinnut hänen viikollaan imuroida, koska olin omalla viikollani imuroinut, niin ei ollut kuulemma tarpeeksi likaista imurointiin. Tiskejäkään ei tarvinnut hänen omalla viikollaan tiskata, sillä kaapissa oli vielä yksi juomalasi puhtaana.
:o
Ei voi käsittää, ei mitenkään... Uskomattoman törkeitä ihmisiä tällaiset. Tekevät nämä jutut ihan tahallaan. Tässä on kyse kontrolloinnista ja vallankäytöstä. Ja kyseisen henkilön ylepeydestä. Tietävät tasan tarkkaan mitä ovat tekemässä.
Näinhän se on. Muistan elävästi sen pöyristyneisyyden tunteen, kun mies selittelee näitä naama peruslukemilla, ja vain katsoo, että mikä on reaktioni hänen shaisseensa. Silti piti itkeä perään, kun kapsäkkeineni olin lähdössä omaan asuntooni asumaan.
Kun miehellä on 12h työpäiviä, niin paitsi että hän ei niinä päivän tee kotona muuta kuin lepää, hän saa myös pitkän päivänsä jälkeen ihanan iltapalan, ja ehkä hieronnan. Kun minä olen töissä ja hän vapaalla, odottaa minua puhdas koti ja ruoka valmiina. Kunnioitus ja rakkaus, ja toisen eteen tekeminen pitävät parisuhteen kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä on 12h työpäiviä, niin paitsi että hän ei niinä päivän tee kotona muuta kuin lepää, hän saa myös pitkän päivänsä jälkeen ihanan iltapalan, ja ehkä hieronnan. Kun minä olen töissä ja hän vapaalla, odottaa minua puhdas koti ja ruoka valmiina. Kunnioitus ja rakkaus, ja toisen eteen tekeminen pitävät parisuhteen kunnossa.
Näinpä. Sääli että monessa suhteessa vain toinen on valmis siihen.
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä kirjoitus ja onnellinen loppu, mutta yhtä asiaa minun täytyy kysyä. En halua loukata, mutta miten niitä kotitöitä oli kahden hengen huushollissa niin paljon??
Yleensä asuminen täysin siivoushaluttoman ihmisen kanssa on myös sitä, että se toinen sotkee sitä mukaa, kun ehdit siivota. Pyyhit aamulla leivänmurut pöydältä, niin uudet on jo ilmestynyt siihen muutaman tunnin päästä. Tällainen sotkija keittää kahvitkin niin, että purut ovat pitkin keitintä ja pöytiä. Sotkija jättää ulkovaatteensa oven päälle tai tuolille henkarin ja kaapin sijasta. Hän ei vie tyhjiä vessapaperihylsyjä tai maitopurkkeja kartonkikeräykseen, vaan jättää ne (kuten muutkin roskat) lattialle ja pöydille. Kahvimukeja ja vaatteita löytyy joka huoneesta. Tällainen ihminen jättää hammastahnaroiskeet, tahrat, partakarvat, hiuksensa tai jopa muut jätöksensä kylppäriin jälkeensä. Hän ei koskaan siivoa jälkiään eikä tee sellaisiakaan asioita, joita on pakko joskus tehdä: avata viemäreitä, puhdistaa/hoitaa kodinkoneita, vaihtaa lakanoita, viedä talvivaatteet kesäksi säilöön jne...
Tällaisen itsekkään ja laiskan ihmisen kanssa eläminen on melkein sama, kuin olisi lapsi hoidettavana. Jokainen tietää, mikä homma lapsissa voi olla. Lisäksi tällainen ihminen yleensä vielä maksattaa elämistäänkin muilla. Ei hän osta ikinä pesuaineita, siivousvälineitä, lemmikin ruokia, ruoanlaitto-tai kotitalousvälineitä... Harvoin tällainen ihminen edes tietää, minkälainen pölypussi imuriin käy, uunin lamppu pitäisi vaihtaa tai että käsitiskiainettakin pitäisi ostaa lisää.
Syytät miestä likaisuudesta, vaikka myönnät, että et siivoa itsekään?
Hienoa uhriutumista. Mitä jos vaan alkaiset siivoamaan? Luulisi sinulle itsellesikin olevan mukavampaa, kun kotona on siistiä.
🇺🇦🇮🇱