Lue keskustelun säännöt.
Elämäni paras päätös oli pako suhteesta, jossa kotitöiden jako ei onnistunut
29.01.2019 |
Jätin joitakin vuosia sitten kumppanin, joka ei osallistunut tasa-arvoisesti kotitöiden tekoon. Elämä on ollut mielettömän helppoa ja mukavaa sen jälkeen.
Kumppanini into osallistua kodin töihin hiipui pikku hiljaa yhteen muuton jälkeen. Lopulta oltiin tilanteessa, jossa minä en matkatyön, pitkien työpäivien, kotitöiden ja lemmikkien hoidon jälkeen ehtinyt enää nukkua tarpeeksi puhumattakaan siitä, että olisin ehtinyt harrastaa jotain. Meillä ei myöskään enää ollut lainkaan mukavaa yhteistä aikaa, koska kaikki se aika, jota en ollut töissä tai nukkumassa, kului kotitöiden parissa.
En ole missään tapauksessa raivosiisti, mutta tiettyjä asioita kotona nyt on vain pakko tehdä. Pyykkiä on pestävä, jotta saa puhtaita vaatteita, kaupassa on käytävä jotta saa ruokaa, eläinten vahingot pitää siivota lattialta, välillä on imuroitava. Keittiössä on pidettävä sellainen järjestys, että siellä mahtuu toimimaan. Kodin pitää olla sellaisessa kunnossa, että arkiset asiat sujuvat riittävän helposti eivätkä aiheuta ylimääräistä stressiä.
Kumppani työskenteli pääasiassa kotoa käsin vapailla aikatauluilla, mutta ei kyennyt kuitenkaan esimerkiksi käynnistämään pesukonetta päivän aikana. En sitä tosin olisi niin välttämättä edellyttänytkään, kunhan olisi sitten osallistunut toimintaan iltaisin ja viikonloppuisin. Uskon, että jos meistä kumpikin olisi esimerkiksi tehnyt 20 tai 30 minuuttia kotitöitä päivässä, plus lemmikkien hoito, kaikki olisi sujunut oikein hyvin. Kun se kaikki jäi minun vastuulleni, katastrofi oli valmis.
Käytännössä minä heräsin arkisin viideltä ja viikonloppuisin seitsemältä. Nukkumaan pääsin 23 maissa illalla. Lemmikkien hoitoon liittyvät pakolliset aamurutiinit jäivät hoitamatta, jos jätin ne kumppanin vastuulle. Hän nukkui niin kauan kuin nukutti. Viikolla soittelin joskus töistä, ja hän oli puoliltapäivin monesti vasta syömässä aamupalaa. Viikonloppuisinkaan hän ei kuitenkaan halunnut aamurutiineja hoitaa, koska ”hänelläkin on oikeus ottaa viikonloppuna rennommin”. Koskaan ei ollut minun vuoroni levätä.
Anelin apua, yritin kertoa väsymyksestäni, lopulta en jaksanut kuin itkeä. Kumppani koki käytökseni nalkuttamisena ja manipulointina ja reagoi tilanteeseen sulkeutumalla kokonaan. Käytännössä loppuaikoina minä itkin ja siivosin, hän istui jurona television edessä ja vaikeni. Useimpina arkipäivinä en ehtinyt työpäivän jälkeen istua kertaakaan alas ennen kuin oli jo aika mennä nukkumaan, ja kello oli siihenkin jo liian paljon. Lauantaiaamuna kello soi taas ennen seitsemää.
Meillä ei luojan kiitos ollut lapsia, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Olen jälkeen päin miettinyt, että tilanne vähintäänkin lähenteli henkistä väkivaltaa. En ole koskaan kokenut mitään niin syvästi loukkaavaa kuin se, että toinen katsoo vierestä ilmeettömänä kuinka minä uuvun täysin, reagoimatta asiaan mitenkään.
Kun pääsin omaan asuntooni, tuntui kuin taivas olisi auennut. Siivottavana ovat nyt vain omat ja lemmikkien sotkut, ja on paljon helpompaa olla yksin vastuussa itsestään kuin yksin vastuussa kahdesta aikuisesta, kun toinen käyttäytyy kuin pikkulapsi. En enää koskaan mistään hinnasta ryhdy suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei osallistu tasapuolisesti kotitöihin. Kun käyn treffeillä, selvitän heti ensimmäisenä ihmisestä sen, onnistuvatko kotihommat ja mitä hän ajattelee kotitöiden jakamisesta. Jos arki muuttuu tällaiseksi kuin meillä oli, elämästä tulee aivan loputtoman kauheaa. Nuo vuodet tuntuvat nyt painajaiselta.
En puhunut tässä kirjoituksessa nyt tarkoituksella sukupuolista, koska en haluaisi, että tästä keskustelusta tulee taas sellainen ankea sukupuolien sota.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Samaa minäkin ihmettelen. Tällaiseen asiaan (ei nyt puhuta siivousneuroosista/OCDstä vaan perussiisteyden ylläpidosta) on ilmiselvä ratkaisu: LAISKA henkilö nostaa p*rseensä sohvalta ja alkaa tehdä oman osuutensa kotitöistä. Ratkaisu ei sen sijaan ole se, että nyt 100% tekevä lakkaa tekemästä mitään.
Itse asun yksin. En todellakaan kiillota keittiötä joka päivä tai hysteerisenä vahdi pölyhiukkasia. Silti minun on pakko imuroida jos on pölyistä, tiskata kun astiat loppuvat, viedä roskat kun kori on täynnä, tehdä ruokaa kun on nälkä, pestä pyykit etten mene haisevana töihin, laittaa ne kuivumaan ja viikata ne pois, pestä lattia jos se on likainen, käydä kaupassa jos kaappi tyhjä ja kantaa kassit kotiin, sekä ylläpitää järjestystä laittamalla tavarat heti omille paikoilleen.
Näistä teen ihan joka ikinen päivä jonkun asian, vaikka asun yksin. Jos täällä olisi toinenkin, astioiden, pyykkien ja pölyn jne. määrä lisääntyisi.
Ei, ei ole katastrofi jos vaikkapa vaatteet jäävät sohvalle. Mutta jos siinä olisi kahden ihmisen vaatteet, ja toinen pitäisi niitä siinä kuukausikaupalla, miten ratkaisu asiaan olisi se, että laiska jättäisi ne edelleen siihen - ja ennen ahkerakin jättäisi jatkossa omansa sohvalle? Kuinka suuri vuori siihen sohvalle pitäisi kasvattaa? Entä kun vaatteita olisi niin paljon, että sohvalla ei voi enää istua? Ja sitten tätä ennen ahkeraa syytettäisiin siitä, ettei ole pessyt pyykkiä? Miksei laiska itse pese??
En voi ymmärtää :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Sitä nyt ei kukaan ole kieltänyt, etteikö molempien olisi syytä osallistua kotitöihin. Huvittuneisuutta ketjussa on lähinnä herättänyt ap:n näkemys siitä, että kotityöt jotenkin paisuvat valtavaksi työmääräksi yhdelle, kun niistä olisi kahdelle aivan pieni hujaus vain iltasella, per nenä. Ap:lla oli suhteessaan ongelmia, mutta kotitöiden jakamattomuus oli vain yksi niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Siihen ei otettu kantaa kuka tekee. KENENKÄÄN ei olisi tarvinnut herätä viikonloppuna seitsemältä. Tai puunata keittiötä tai käydä joka päivä kaupassa tai pestä pyykkiä ja silittää.
Tämä on selkeä fakta
Jonkun on nuo hommat lopulta kuitenkin tehtävä, ja ap:n entisessä suhteessa hän teki ne yksin. Minusta se ja siitä johtuva ylikuormitus oli tässä ap;n ongelma, ei tekemisen ajankohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin myös kun exälle pidin käytännössä hotellia. Kiukutteli kuin pikkulapsi jos ruoka oli vääränlaista ja ruokapöytään sai pyytää monta kertaa. Ruoan jälkeen lähti pöydästä ja jätti likaiset astiat mun siivottavaksi, vaikka minä olin tehnyt ruoat.
Nyt äitinsä auttelee poikaansa pari kertaa viikossa kun lapset ovat meillä vuoroviikoin. Exälle on varmaan realiteetit hahmottuneet, että millaista on laittaa ruokaa lapsille 5 ateriaa päivässä - aamupala, lounas, välipala, iltaruoka ja iltapala. Pyykit, siivous ja vessojen pesu.
Löysin uuden miehen joka on ihan toisenlainen. Tarkka ja siisti, ja pesee pyykkiä, siivoaa ja tiskaa useammin kuin minä. Jos mulla jää vaikka karkkipaperi sohvapöydälle kun syön karkkia, niin tää kun nousee istumasta vie sen paperin mennessään roskiin, vaikka sanon että veisin kyllä kun sohvalta nousen.
Elämä on todella paljon helpompaa niin että kaksi tekee, hommat käy kuin leikiten niin. Mutta se että yksin olet se joka siivoaa kaikkien jäljet ja natkuttaa kuin kuuroille korville, on ihan hemmetin raskasta.
..tosin meillä on nyt vällyjen alla paljon tylsempää :(
Kun ei edes ole, vaan todella paljon enemmän näkee vaivaa, että mulla on hyvä :)
Kiva kuulla :) Huumoriahan se muka olikin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Siihen ei otettu kantaa kuka tekee. KENENKÄÄN ei olisi tarvinnut herätä viikonloppuna seitsemältä. Tai puunata keittiötä tai käydä joka päivä kaupassa tai pestä pyykkiä ja silittää.
Tämä on selkeä fakta
Jonkun on nuo hommat lopulta kuitenkin tehtävä, ja ap:n entisessä suhteessa hän teki ne yksin. Minusta se ja siitä johtuva ylikuormitus oli tässä ap;n ongelma, ei tekemisen ajankohta.
Ei vaan ongelma oli tekemisen tapa. Itseaiheutettu vaikeus. Esim se aamuherätys tai se että tajuaa klo 18.30 että pitää mennä kauppaan ym. Pienellä järjenkäytöllä kuormitus puolittuu tai poistuu. Ja tämä järjenkäyttö koskee molempia asujia.
Ihan vaan että kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Siihen ei otettu kantaa kuka tekee. KENENKÄÄN ei olisi tarvinnut herätä viikonloppuna seitsemältä. Tai puunata keittiötä tai käydä joka päivä kaupassa tai pestä pyykkiä ja silittää.
Tämä on selkeä fakta
Jonkun on nuo hommat lopulta kuitenkin tehtävä, ja ap:n entisessä suhteessa hän teki ne yksin. Minusta se ja siitä johtuva ylikuormitus oli tässä ap;n ongelma, ei tekemisen ajankohta.
Ei vaan ongelma oli tekemisen tapa. Itseaiheutettu vaikeus. Esim se aamuherätys tai se että tajuaa klo 18.30 että pitää mennä kauppaan ym. Pienellä järjenkäytöllä kuormitus puolittuu tai poistuu. Ja tämä järjenkäyttö koskee molempia asujia.
Ihan vaan että kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Sitä nyt ei kukaan ole kieltänyt, etteikö molempien olisi syytä osallistua kotitöihin. Huvittuneisuutta ketjussa on lähinnä herättänyt ap:n näkemys siitä, että kotityöt jotenkin paisuvat valtavaksi työmääräksi yhdelle, kun niistä olisi kahdelle aivan pieni hujaus vain iltasella, per nenä. Ap:lla oli suhteessaan ongelmia, mutta kotitöiden jakamattomuus oli vain yksi niistä.
Ottamatta kantaa noihin arvioituihin aikoihin, niin onhan niitä töitä, jotka kasautuvat, jos ne jättää tekemättä (esim. tiskit, pyykit), ja sitten ovat suuritöisempiä kuin niin, että niitä tehdään tasaisen tappavaan tahtiin, jolloin kaaosta ei pääse syntymään, kuten täällä joku jo aiemmin totesikin. Ja sitten taas toisaalta esim. pissojen jättäminen lattialle ei taas ole missään olosuhteissa järkevää, ne kun tuppaavat imeytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin myös kun exälle pidin käytännössä hotellia. Kiukutteli kuin pikkulapsi jos ruoka oli vääränlaista ja ruokapöytään sai pyytää monta kertaa. Ruoan jälkeen lähti pöydästä ja jätti likaiset astiat mun siivottavaksi, vaikka minä olin tehnyt ruoat.
Nyt äitinsä auttelee poikaansa pari kertaa viikossa kun lapset ovat meillä vuoroviikoin. Exälle on varmaan realiteetit hahmottuneet, että millaista on laittaa ruokaa lapsille 5 ateriaa päivässä - aamupala, lounas, välipala, iltaruoka ja iltapala. Pyykit, siivous ja vessojen pesu.
Löysin uuden miehen joka on ihan toisenlainen. Tarkka ja siisti, ja pesee pyykkiä, siivoaa ja tiskaa useammin kuin minä. Jos mulla jää vaikka karkkipaperi sohvapöydälle kun syön karkkia, niin tää kun nousee istumasta vie sen paperin mennessään roskiin, vaikka sanon että veisin kyllä kun sohvalta nousen.
Elämä on todella paljon helpompaa niin että kaksi tekee, hommat käy kuin leikiten niin. Mutta se että yksin olet se joka siivoaa kaikkien jäljet ja natkuttaa kuin kuuroille korville, on ihan hemmetin raskasta.
..tosin meillä on nyt vällyjen alla paljon tylsempää :(
Eiköhän se vällyjen alla touhuaminen ole viilentynyt jo eksän aikana. Mikään ei lopeta haluja paremmin kuin se, että puolisoa katsoessa näkee kiukuttelevan teinin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Siihen ei otettu kantaa kuka tekee. KENENKÄÄN ei olisi tarvinnut herätä viikonloppuna seitsemältä. Tai puunata keittiötä tai käydä joka päivä kaupassa tai pestä pyykkiä ja silittää.
Tämä on selkeä fakta
Jonkun on nuo hommat lopulta kuitenkin tehtävä, ja ap:n entisessä suhteessa hän teki ne yksin. Minusta se ja siitä johtuva ylikuormitus oli tässä ap;n ongelma, ei tekemisen ajankohta.
Ei vaan ongelma oli tekemisen tapa. Itseaiheutettu vaikeus. Esim se aamuherätys tai se että tajuaa klo 18.30 että pitää mennä kauppaan ym. Pienellä järjenkäytöllä kuormitus puolittuu tai poistuu. Ja tämä järjenkäyttö koskee molempia asujia.
Ihan vaan että kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa
Trust me, tiedän. Olen se entinen omaishoitaja. Ap:n tapauksessa kotona työskennellyt osapuoli ei kuitenkaan ottanut millään tavalla osaa edes tähän järjenkäyttöön, käytännöstä puhumattakaan, ja ilman minkäänlaista syytä. Jotenkin katson asetelman hiukan epäoikeudenmukaiseksi, mutta tämähän on puhdasta teoretisointia ja ap:kin paljon viisaampi jatkossa, myös kumppanien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Siihen ei otettu kantaa kuka tekee. KENENKÄÄN ei olisi tarvinnut herätä viikonloppuna seitsemältä. Tai puunata keittiötä tai käydä joka päivä kaupassa tai pestä pyykkiä ja silittää.
Tämä on selkeä fakta
Jonkun on nuo hommat lopulta kuitenkin tehtävä, ja ap:n entisessä suhteessa hän teki ne yksin. Minusta se ja siitä johtuva ylikuormitus oli tässä ap;n ongelma, ei tekemisen ajankohta.
Aika sen kuormituksen aiheutti. Illalla silittää omia vaatteita 23 saakka. Viikonloppuna laittaa kellon soimaan seitsemältä. Valintoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Siihen ei otettu kantaa kuka tekee. KENENKÄÄN ei olisi tarvinnut herätä viikonloppuna seitsemältä. Tai puunata keittiötä tai käydä joka päivä kaupassa tai pestä pyykkiä ja silittää.
Tämä on selkeä fakta
Jonkun on nuo hommat lopulta kuitenkin tehtävä, ja ap:n entisessä suhteessa hän teki ne yksin. Minusta se ja siitä johtuva ylikuormitus oli tässä ap;n ongelma, ei tekemisen ajankohta.
Ei vaan ongelma oli tekemisen tapa. Itseaiheutettu vaikeus. Esim se aamuherätys tai se että tajuaa klo 18.30 että pitää mennä kauppaan ym. Pienellä järjenkäytöllä kuormitus puolittuu tai poistuu. Ja tämä järjenkäyttö koskee molempia asujia.
Ihan vaan että kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa
Ap:han käytti järkeä ja ongelma poistui samalla kuin mieskin. Miehen lähdön myötähävisi myös ennakointiongelmat, kun esim. kukaan ei ole työpäivän aikana syönyt jääkaappia tyhjäksi. Samoin toisen itsekkyyden aiheuttama vitutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin koirattomana ihmettelen, että eikö koiran pissa tee mitään vahinkoa lattioille vaikka se siinä muutaman tunnin olisikin. Ainakin muu neste pitää pyyhkiä mahdollisimman pian parketti- ja laminaattilattialta, joten onko koiran pissa jotenkin erilaista?
Vierailija kirjoitti:
Öö, miten kaksi ihmistä voi sotkea kämppää niin paljon että ei ole aikaa nukkua jos yksi ihminen hoitaa sotkut? Miten yh:t pärjää, kellä voi olla pari kolmekin lasta kenen sotkuja joutuu siivoamaan. Oletettavasti sotkevat myö enemmän kuin aikuinen mies, toki voin olla väärässä...
Eivät sotke.
Lapselle on oikeutettua antaa ohjeita ja määräyksiäkin. Lapset syövät ruoka-aikana ja ovat päivät arkisin koulussa. 8- ja 12-vuotiaat tekevät yhteisiä kotitöitä kumpikin enemmän kuin isänsä. Ikänsä ja kehitystasonsa mukaan. Jää paljon aikaa yhteiseen mukavaan tekemiseen, kun tylsät hommat hoidetaan nopeasti yhdessä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Siihen ei otettu kantaa kuka tekee. KENENKÄÄN ei olisi tarvinnut herätä viikonloppuna seitsemältä. Tai puunata keittiötä tai käydä joka päivä kaupassa tai pestä pyykkiä ja silittää.
Tämä on selkeä fakta
Jonkun on nuo hommat lopulta kuitenkin tehtävä, ja ap:n entisessä suhteessa hän teki ne yksin. Minusta se ja siitä johtuva ylikuormitus oli tässä ap;n ongelma, ei tekemisen ajankohta.
Ei vaan ongelma oli tekemisen tapa. Itseaiheutettu vaikeus. Esim se aamuherätys tai se että tajuaa klo 18.30 että pitää mennä kauppaan ym. Pienellä järjenkäytöllä kuormitus puolittuu tai poistuu. Ja tämä järjenkäyttö koskee molempia asujia.
Ihan vaan että kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa
Ap:han käytti järkeä ja ongelma poistui samalla kuin mieskin. Miehen lähdön myötähävisi myös ennakointiongelmat, kun esim. kukaan ei ole työpäivän aikana syönyt jääkaappia tyhjäksi. Samoin toisen itsekkyyden aiheuttama vitutus.
Toivottavasti! Kuulosti niin itseaiheutetulta nämä kotityöongelmat. Pientä suunnitelmallisuutta eikä tarvi yökausia ahertaa
Minusta on aika hurjaa, että nykyajan nuoret ovat niin uusavuttomia, että tiskaamisen kanssa ollaan jo ihan äärirajoilla. Ja tällaisista asioista sitten kärsitään niin kovasti, että parisuhteet kaatuu.
O tempora, o mores...
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Siihen ei otettu kantaa kuka tekee. KENENKÄÄN ei olisi tarvinnut herätä viikonloppuna seitsemältä. Tai puunata keittiötä tai käydä joka päivä kaupassa tai pestä pyykkiä ja silittää.
Tämä on selkeä fakta
Jonkun on nuo hommat lopulta kuitenkin tehtävä, ja ap:n entisessä suhteessa hän teki ne yksin. Minusta se ja siitä johtuva ylikuormitus oli tässä ap;n ongelma, ei tekemisen ajankohta.
Ei vaan ongelma oli tekemisen tapa. Itseaiheutettu vaikeus. Esim se aamuherätys tai se että tajuaa klo 18.30 että pitää mennä kauppaan ym. Pienellä järjenkäytöllä kuormitus puolittuu tai poistuu. Ja tämä järjenkäyttö koskee molempia asujia.
Ihan vaan että kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa
Ap:han käytti järkeä ja ongelma poistui samalla kuin mieskin. Miehen lähdön myötähävisi myös ennakointiongelmat, kun esim. kukaan ei ole työpäivän aikana syönyt jääkaappia tyhjäksi. Samoin toisen itsekkyyden aiheuttama vitutus.
Toivottavasti! Kuulosti niin itseaiheutetulta nämä kotityöongelmat. Pientä suunnitelmallisuutta eikä tarvi yökausia ahertaa
Kerropa nyt vielä kaikessa viisaudessasi miksi ap:n olisi YKSIN pitänyt harjoittaa sitä suunnitelmallisuutta???
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on aika hurjaa, että nykyajan nuoret ovat niin uusavuttomia, että tiskaamisen kanssa ollaan jo ihan äärirajoilla. Ja tällaisista asioista sitten kärsitään niin kovasti, että parisuhteet kaatuu.
O tempora, o mores...
Minusta on aika hurjaa, että kaltaisesi täti-ihminen ei osaa vieläkään sisäistää tekstin asiasisältöä. Luetun ymmärtäminen täysin hukassa, puhutaan aidan seipäistä tai jostain ihan puutaheinäämututuntumasta. Kiillotellaan omaa pikku sädekehää ja huudellaan samalla, että "ei meillä, meillä tehdään näin...".
Huokaus.
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on aika hurjaa, että nykyajan nuoret ovat niin uusavuttomia, että tiskaamisen kanssa ollaan jo ihan äärirajoilla. Ja tällaisista asioista sitten kärsitään niin kovasti, että parisuhteet kaatuu.
O tempora, o mores...
Sinun mielipide on tullut jo selväksi, ihan turhaan tulit jatkamaan marinaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Siihen ei otettu kantaa kuka tekee. KENENKÄÄN ei olisi tarvinnut herätä viikonloppuna seitsemältä. Tai puunata keittiötä tai käydä joka päivä kaupassa tai pestä pyykkiä ja silittää.
Tämä on selkeä fakta
Jonkun on nuo hommat lopulta kuitenkin tehtävä, ja ap:n entisessä suhteessa hän teki ne yksin. Minusta se ja siitä johtuva ylikuormitus oli tässä ap;n ongelma, ei tekemisen ajankohta.
Ei vaan ongelma oli tekemisen tapa. Itseaiheutettu vaikeus. Esim se aamuherätys tai se että tajuaa klo 18.30 että pitää mennä kauppaan ym. Pienellä järjenkäytöllä kuormitus puolittuu tai poistuu. Ja tämä järjenkäyttö koskee molempia asujia.
Ihan vaan että kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa
Ap:han käytti järkeä ja ongelma poistui samalla kuin mieskin. Miehen lähdön myötähävisi myös ennakointiongelmat, kun esim. kukaan ei ole työpäivän aikana syönyt jääkaappia tyhjäksi. Samoin toisen itsekkyyden aiheuttama vitutus.
Toivottavasti! Kuulosti niin itseaiheutetulta nämä kotityöongelmat. Pientä suunnitelmallisuutta eikä tarvi yökausia ahertaa
Kerropa nyt vielä kaikessa viisaudessasi miksi ap:n olisi YKSIN pitänyt harjoittaa sitä suunnitelmallisuutta???
Kukaan ei ole sanonut että pitäisi yksin tehdä mitään.
Se vaan on fakta että ap oli ihan itse luonut itselleen älyttömän työtavan.
Eihän niitä ollutkaan. Ap itse kirjoitti, että niitä kotitöitä oli vain n. 40min - tunti päivässä (20-30min per nenä) Mutta sitten kun toinen jätti sen oman osuutensa tekemättä, niin kotitöiden määrä monikertaistui siten, että ap joutui heräämään viideltä tekemään kotitöitä ja pääsi nukkumaan siinä 23 aikoihin...