Lue keskustelun säännöt.
Elämäni paras päätös oli pako suhteesta, jossa kotitöiden jako ei onnistunut
29.01.2019 |
Jätin joitakin vuosia sitten kumppanin, joka ei osallistunut tasa-arvoisesti kotitöiden tekoon. Elämä on ollut mielettömän helppoa ja mukavaa sen jälkeen.
Kumppanini into osallistua kodin töihin hiipui pikku hiljaa yhteen muuton jälkeen. Lopulta oltiin tilanteessa, jossa minä en matkatyön, pitkien työpäivien, kotitöiden ja lemmikkien hoidon jälkeen ehtinyt enää nukkua tarpeeksi puhumattakaan siitä, että olisin ehtinyt harrastaa jotain. Meillä ei myöskään enää ollut lainkaan mukavaa yhteistä aikaa, koska kaikki se aika, jota en ollut töissä tai nukkumassa, kului kotitöiden parissa.
En ole missään tapauksessa raivosiisti, mutta tiettyjä asioita kotona nyt on vain pakko tehdä. Pyykkiä on pestävä, jotta saa puhtaita vaatteita, kaupassa on käytävä jotta saa ruokaa, eläinten vahingot pitää siivota lattialta, välillä on imuroitava. Keittiössä on pidettävä sellainen järjestys, että siellä mahtuu toimimaan. Kodin pitää olla sellaisessa kunnossa, että arkiset asiat sujuvat riittävän helposti eivätkä aiheuta ylimääräistä stressiä.
Kumppani työskenteli pääasiassa kotoa käsin vapailla aikatauluilla, mutta ei kyennyt kuitenkaan esimerkiksi käynnistämään pesukonetta päivän aikana. En sitä tosin olisi niin välttämättä edellyttänytkään, kunhan olisi sitten osallistunut toimintaan iltaisin ja viikonloppuisin. Uskon, että jos meistä kumpikin olisi esimerkiksi tehnyt 20 tai 30 minuuttia kotitöitä päivässä, plus lemmikkien hoito, kaikki olisi sujunut oikein hyvin. Kun se kaikki jäi minun vastuulleni, katastrofi oli valmis.
Käytännössä minä heräsin arkisin viideltä ja viikonloppuisin seitsemältä. Nukkumaan pääsin 23 maissa illalla. Lemmikkien hoitoon liittyvät pakolliset aamurutiinit jäivät hoitamatta, jos jätin ne kumppanin vastuulle. Hän nukkui niin kauan kuin nukutti. Viikolla soittelin joskus töistä, ja hän oli puoliltapäivin monesti vasta syömässä aamupalaa. Viikonloppuisinkaan hän ei kuitenkaan halunnut aamurutiineja hoitaa, koska ”hänelläkin on oikeus ottaa viikonloppuna rennommin”. Koskaan ei ollut minun vuoroni levätä.
Anelin apua, yritin kertoa väsymyksestäni, lopulta en jaksanut kuin itkeä. Kumppani koki käytökseni nalkuttamisena ja manipulointina ja reagoi tilanteeseen sulkeutumalla kokonaan. Käytännössä loppuaikoina minä itkin ja siivosin, hän istui jurona television edessä ja vaikeni. Useimpina arkipäivinä en ehtinyt työpäivän jälkeen istua kertaakaan alas ennen kuin oli jo aika mennä nukkumaan, ja kello oli siihenkin jo liian paljon. Lauantaiaamuna kello soi taas ennen seitsemää.
Meillä ei luojan kiitos ollut lapsia, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Olen jälkeen päin miettinyt, että tilanne vähintäänkin lähenteli henkistä väkivaltaa. En ole koskaan kokenut mitään niin syvästi loukkaavaa kuin se, että toinen katsoo vierestä ilmeettömänä kuinka minä uuvun täysin, reagoimatta asiaan mitenkään.
Kun pääsin omaan asuntooni, tuntui kuin taivas olisi auennut. Siivottavana ovat nyt vain omat ja lemmikkien sotkut, ja on paljon helpompaa olla yksin vastuussa itsestään kuin yksin vastuussa kahdesta aikuisesta, kun toinen käyttäytyy kuin pikkulapsi. En enää koskaan mistään hinnasta ryhdy suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei osallistu tasapuolisesti kotitöihin. Kun käyn treffeillä, selvitän heti ensimmäisenä ihmisestä sen, onnistuvatko kotihommat ja mitä hän ajattelee kotitöiden jakamisesta. Jos arki muuttuu tällaiseksi kuin meillä oli, elämästä tulee aivan loputtoman kauheaa. Nuo vuodet tuntuvat nyt painajaiselta.
En puhunut tässä kirjoituksessa nyt tarkoituksella sukupuolista, koska en haluaisi, että tästä keskustelusta tulee taas sellainen ankea sukupuolien sota.
Kommentit (406)
Tätä ketjua lukiessa tulee väkisinkin mieleen sanonta, "laiska töitänsä luettelee, virkku ei mitään virka".
Hyviä esimerkkejä siitä, kuinka aivan mitättömästäkin työstä saadaan aikaiseksi kamalan suuri projekti.
Täytyy olla aivan onneton tumpelo, ellei noista kotitöistä selviä tunnissa/päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee väkisinkin mieleen sanonta, "laiska töitänsä luettelee, virkku ei mitään virka".
Hyviä esimerkkejä siitä, kuinka aivan mitättömästäkin työstä saadaan aikaiseksi kamalan suuri projekti.
Täytyy olla aivan onneton tumpelo, ellei noista kotitöistä selviä tunnissa/päivä.
Mielestäni aloittajan esimerkissä elämänkumppani oli ainoa onneton tumpelo, kun ei selvinnyt ainoastakaan kotityöstä missään ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Miten voi olla niin vaikea hyväksyä, että ap:n exä käyttäytyi väärin, että pitää tuoda täysin irrelevantteja juttuja omasta elämästä keskusteluun. Miten se ap:ta auttaa että teidän koira herää vasta kun tekin?? :D Ap:n pentukoira halusi pissalle klo 7, mikä on pennuilta aika normaalia, jopa myöhäistä. Ei ole pennun koulutuksen kannalta ok antaa sen vain pissata sisälle, kuten koiranomistajana.varmasti tiedät. Toisaalta en kyllä antaisi pissojen velloa lattioilla paria tuntia, se tuhoaa ainakin parketin.
Mä en halua hoitaa koiraa, joten en ota sellaista. Jos mä ottaisin koiran ja jättäisin sen hoitamatta niin mua paheksuttaisiin ja oikeutetusti. Miksi ap:n miestä ei kohtaa sama paheksunta?
Kolmanneksi, miten se, että kerrot miten ap:n pitäisi organisoida kotityönsä paremmin, auttaa siihen, että ap:n mies ei tehnyt mitään ja ap teki kaiken? Vaikka kotityöt olisivat parhaalla mahdollisella tavalla organisoitu niin eihän se silti olisi oikein että toinen tekee kaiken ja toinen ei mitään. Ja jos ajatuksesi menee niin, että mies ei tehnyt mitään koska kotityöt oli niin huonosti organisoitu, niin miksi hitossa mies ei organisoinut niitä paremmin, että olisi voinut tehdä jotain, edes siinä vaiheessa kun ap itkee? Entä jos ap ei osannut organisoida hommia paremmin, miksi se olisi ollut hänen velvollisuutensa eikä miehen?
Koira ei herättäñt vaan herätyskello
Toisen tekeminen ei ollut tässä se pointti. Vaan se että itse valitsee tehdä silitystä yöllä ja muuta vadtaavaa. Se on oma valinta. Ja siksi väsyttää. Se oli apn asia. Koska hän päätti toimia niin
Niin se herätyskello varmaan soi siksi, että koira ei pissaisi lattialle. Minä en ole kasvattanut pentua, mutta olen ymmärtänyt että sisäsiisteyskasvatuksessa yksi olennainen pointti on että koira viedään ulos aina kun sillä on pissahätä.
Arkiaamu alkoi klo 5 pissan siivoamisella...
Viikonlopun klo 7 herätyskellon soitto tuskin auttoi tähän asiaan. Aivan itse määritetty pakko tämä on.
Ja olen kasvattanut pennun. Nykyään voi käyttää hyviä pissa-alustoja ja voi huoleti nukkua kunnes se pentu herättää. Yleensä herätyskelloja ei tähän tarvita
No jos on pakko jankata, niin joo, pennut pissaa usein yöllä sisälle kerran tai pari, mutta moni omistaja haluaa viedä pennun opetusvaiheessa mahdollisimman usein ulos (eikä antaa pissata alustoille sisälle), sen takia ehkä tuo klo 7 herätys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Miten voi olla niin vaikea hyväksyä, että ap:n exä käyttäytyi väärin, että pitää tuoda täysin irrelevantteja juttuja omasta elämästä keskusteluun. Miten se ap:ta auttaa että teidän koira herää vasta kun tekin?? :D Ap:n pentukoira halusi pissalle klo 7, mikä on pennuilta aika normaalia, jopa myöhäistä. Ei ole pennun koulutuksen kannalta ok antaa sen vain pissata sisälle, kuten koiranomistajana.varmasti tiedät. Toisaalta en kyllä antaisi pissojen velloa lattioilla paria tuntia, se tuhoaa ainakin parketin.
Mä en halua hoitaa koiraa, joten en ota sellaista. Jos mä ottaisin koiran ja jättäisin sen hoitamatta niin mua paheksuttaisiin ja oikeutetusti. Miksi ap:n miestä ei kohtaa sama paheksunta?
Kolmanneksi, miten se, että kerrot miten ap:n pitäisi organisoida kotityönsä paremmin, auttaa siihen, että ap:n mies ei tehnyt mitään ja ap teki kaiken? Vaikka kotityöt olisivat parhaalla mahdollisella tavalla organisoitu niin eihän se silti olisi oikein että toinen tekee kaiken ja toinen ei mitään. Ja jos ajatuksesi menee niin, että mies ei tehnyt mitään koska kotityöt oli niin huonosti organisoitu, niin miksi hitossa mies ei organisoinut niitä paremmin, että olisi voinut tehdä jotain, edes siinä vaiheessa kun ap itkee? Entä jos ap ei osannut organisoida hommia paremmin, miksi se olisi ollut hänen velvollisuutensa eikä miehen?
Koira ei herättäñt vaan herätyskello
Toisen tekeminen ei ollut tässä se pointti. Vaan se että itse valitsee tehdä silitystä yöllä ja muuta vadtaavaa. Se on oma valinta. Ja siksi väsyttää. Se oli apn asia. Koska hän päätti toimia niin
Niin se herätyskello varmaan soi siksi, että koira ei pissaisi lattialle. Minä en ole kasvattanut pentua, mutta olen ymmärtänyt että sisäsiisteyskasvatuksessa yksi olennainen pointti on että koira viedään ulos aina kun sillä on pissahätä.
Arkiaamu alkoi klo 5 pissan siivoamisella...
Viikonlopun klo 7 herätyskellon soitto tuskin auttoi tähän asiaan. Aivan itse määritetty pakko tämä on.
Ja olen kasvattanut pennun. Nykyään voi käyttää hyviä pissa-alustoja ja voi huoleti nukkua kunnes se pentu herättää. Yleensä herätyskelloja ei tähän tarvita
No jos on pakko jankata, niin joo, pennut pissaa usein yöllä sisälle kerran tai pari, mutta moni omistaja haluaa viedä pennun opetusvaiheessa mahdollisimman usein ulos (eikä antaa pissata alustoille sisälle), sen takia ehkä tuo klo 7 herätys.
No tämä mulla juuri oli ajatuksena ja olisi edellen jos uuden pennun joskus ottaisin. Kukin tavallaan, itse en halua opettaa että sisällä voi pissailla alustoille. Ap
Meidän elämän paras päätös oli palkata siivooja ja keskittyä ihan muihin asioihin parisuhteessa.
Lisäksi alettiin tilata kaikki ruokaostokset nettikaupasta, joten kaikki arkipäiväiset jutut hoituivat hujauksessa ja pystyimme keskittymään muihin asioihin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Miten voi olla niin vaikea hyväksyä, että ap:n exä käyttäytyi väärin, että pitää tuoda täysin irrelevantteja juttuja omasta elämästä keskusteluun. Miten se ap:ta auttaa että teidän koira herää vasta kun tekin?? :D Ap:n pentukoira halusi pissalle klo 7, mikä on pennuilta aika normaalia, jopa myöhäistä. Ei ole pennun koulutuksen kannalta ok antaa sen vain pissata sisälle, kuten koiranomistajana.varmasti tiedät. Toisaalta en kyllä antaisi pissojen velloa lattioilla paria tuntia, se tuhoaa ainakin parketin.
Mä en halua hoitaa koiraa, joten en ota sellaista. Jos mä ottaisin koiran ja jättäisin sen hoitamatta niin mua paheksuttaisiin ja oikeutetusti. Miksi ap:n miestä ei kohtaa sama paheksunta?
Kolmanneksi, miten se, että kerrot miten ap:n pitäisi organisoida kotityönsä paremmin, auttaa siihen, että ap:n mies ei tehnyt mitään ja ap teki kaiken? Vaikka kotityöt olisivat parhaalla mahdollisella tavalla organisoitu niin eihän se silti olisi oikein että toinen tekee kaiken ja toinen ei mitään. Ja jos ajatuksesi menee niin, että mies ei tehnyt mitään koska kotityöt oli niin huonosti organisoitu, niin miksi hitossa mies ei organisoinut niitä paremmin, että olisi voinut tehdä jotain, edes siinä vaiheessa kun ap itkee? Entä jos ap ei osannut organisoida hommia paremmin, miksi se olisi ollut hänen velvollisuutensa eikä miehen?
Koira ei herättäñt vaan herätyskello
Toisen tekeminen ei ollut tässä se pointti. Vaan se että itse valitsee tehdä silitystä yöllä ja muuta vadtaavaa. Se on oma valinta. Ja siksi väsyttää. Se oli apn asia. Koska hän päätti toimia niin
Niin mutta jos on pakko silittää esim. paita huomiseksi töihin? Niin milloin se pitää silittää? Vai siis sen silityksen sijaan voi valita tiskaamisen ja mennä paita rypyssä kokoukseen?
Miksi toinen ei voi silittää ja toinen tiskata? Toinen imuroi ja toinen luuttuaa? Toinen laittaa pyykit ja toinen ripustaa ne? Tällä tavalla todellakin kahden hengen taloudessa kotityöt tehdään puolessa tunnissa per päivä.
Mutta jos toinen heittää vaatteet lattialle, käyttää 10 lasia, tiputtaa roskat tiskialtaaseen ja valittaa sohvalla että eikö me just viime kuussa imuroitu - todellakin tällaisten jälkien siivoamiseen menee helposti vaikka koko ilta.
Aika paljon taas maalailua. Ihan vaan siksi silittää se paita että ei osaa organisoida. Pakko pestä pyykkiä ja silittää päivittäin. Jotenkin toisinkin tämän voi miettiä ja suunnitella
Siis onko tämä parodiaa?
Eihän ap väittänyt silittävänsä pakosta joka päivä.
Miten voi organisoida niin taitavasti, että ei esim. tarvitse pestä pyykkiä lainkaan? (Paitsi jos on ap:n exä, tietty - tosin hänenkin systeeminsä kesti vain pari vuotta).
Se paidan silitys oli syy ettei pääse ajoissa nukkumaan. Yöllä oli pakko silittää. Ei siinä ellei keksi muuta tapaa ja haluaa päivittäin hoitaa pyykkiasiat.
Jokainen saa itse päättää miten tekee. Minä pesen viikonloppuisin muutaman täyden koneellisen enkä nykyään silitä koskaan.
Ei kai hän joka yö väittänyt silittävänsä. Vain että *joskus* oli pakko silittää myöhään illalla kun oli ollut niin paljon muita kotitöitä tehtävänä. Ja ap:n työssä oli pakko käyttää silitettäviä vaatteita. Minäkään en silitä mitään mutta ei kai se ap:hen liity.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se sitten on. Lemmikkejä pitää olla, vaikka rahkeet eivät riitä. Vähän epäilen, ettei tuo viestintä kotitöiden jakamisesta ollut kovin rakentavaa. Mutta myönnän: ainoastaan epäilen. Muutoinkin epäilen, että mitään keskustelua töiden kohtuullisesta määrästä ei käyty. Piti vain saada toteuttaa omaa naistenlehtiunelmaa.
Ihan totta: kahden hengen huushollin kohtuulliseen ylläpitoon ei mene monen monta tuntia joka päivä. Kyllä vika on nyt ollut siinä, että lemmikki ja jatkuva jynssääminen ja pyykkien peseminen kahden tunnin käytön jälkeen ovat olleet miestä tärkeämpiä. Ja aivan kuten naiset kokevat yhä vähemmän seksuaalista halua, mitä enemmän tuntevat painostusta, miehet kokevat mitään imurointitarvetta sitä vähemmän, mitä enemmän nainen natkuttaa ja uhriutuu. Mutta onnea seuraaviin suhteisiin - vaikka ettehän te mitään onnea koe, ellette kykene vähän kohtuullistamaan touhuanne!
Ja just tän takia en halunnut tehdä tästä sukupuolikeskustelua, koska sitten se menee tällaiseksi narinaksi. Ap
Eli vain sinua myötäilevät mielipiteet ovat oikeita.
Mitä keskustelua sellainen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se sitten on. Lemmikkejä pitää olla, vaikka rahkeet eivät riitä. Vähän epäilen, ettei tuo viestintä kotitöiden jakamisesta ollut kovin rakentavaa. Mutta myönnän: ainoastaan epäilen. Muutoinkin epäilen, että mitään keskustelua töiden kohtuullisesta määrästä ei käyty. Piti vain saada toteuttaa omaa naistenlehtiunelmaa.
Ihan totta: kahden hengen huushollin kohtuulliseen ylläpitoon ei mene monen monta tuntia joka päivä. Kyllä vika on nyt ollut siinä, että lemmikki ja jatkuva jynssääminen ja pyykkien peseminen kahden tunnin käytön jälkeen ovat olleet miestä tärkeämpiä. Ja aivan kuten naiset kokevat yhä vähemmän seksuaalista halua, mitä enemmän tuntevat painostusta, miehet kokevat mitään imurointitarvetta sitä vähemmän, mitä enemmän nainen natkuttaa ja uhriutuu. Mutta onnea seuraaviin suhteisiin - vaikka ettehän te mitään onnea koe, ellette kykene vähän kohtuullistamaan touhuanne!
Ja just tän takia en halunnut tehdä tästä sukupuolikeskustelua, koska sitten se menee tällaiseksi narinaksi. Ap
Eli vain sinua myötäilevät mielipiteet ovat oikeita.
Mitä keskustelua sellainen on?
Aiheen ohi keskusteleminen, riidan haastaminen, asiaton kommentointi ja sukupuolten ja keskustelijoiden haukkuminen omien asiaan liittymättömien ennakkokäsitystensä perusteella on trollaamista, ei asiallista mielipiteiden vaihtoa. Tässä keskustelussa ei ole kyse siitä, että miehet tai naiset ovat hanurista vaan kotitöiden jakamisesta.
Nämä ihmiset ovat varmaan niitä, joiden kodeista uutisoidaan medioissa "kaatopaikkoina". Tai ainakin sellaiseksi heidän kotinsa tulevat vuosien saatossa, jos eivät siis edes yksin ollessaan ala mitään tekemään, kun ei ole toista hoitamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on vänkkyreiden helppo vänkyttää. Meillä oli todella lähellä käydä kuten aplla. Takana kaikki kliseet, nuorena yhteen, mulla into kotileikkiin, mies äitinsä todella passaama. Mies opiskeli kotona ja minä kävin töissä, kävelin 4,5 km suuntaansa (autoon mitenkään ollut varaa eikä maakylillä mitään julkisia), tein 8 tunnin päivän. Aamulla laitoin tiskit koneeseen, pyyhkäisin pöydät. Illalla tulin kotiin siinä 18 aikaan, joinain päivinä kaupan kautta, teki pienen lisälenkin kotimatkaan, mutta olishan miehelle ollut turha kävely kauppaan, kun ei muuten ollut minnekään menossa.
Kotona odotti tiskit olohuoneessa, missä luki, tiskipöydällä tiskiä, ruuanmuruja, kahvinmuruja, jokaista siemausta varten otettu uusi lasi, kahvikuppi, ruoka-astiat. Ketsuppivana pöydältä lattialle. Loiskaus mehua jääkaapin ovelta lattialle. Jääkaapissa kaatunutta maitoa. Siinä sitten aloin ruokaa laittamaan ja samalla keittiötä siivoamaan, pyykkejä koneeseen heittämään noin joka toinen päivä. Nimittäin vaatteethan vaihdettiin myös pari kertaa päivässä, aamulla yhdet päälle ja ip/illalla suihkun jälkeen toiset. Kahta kertaa ei samaa t-paitaa voi pitää.
Ärhentelin ja märisin, mutta vastaus oli luokkaa joo joo. Sanoin, että sä olet jumankauta kotona koko päivän. Niin mutta kun pitää lukea eikä sitä voi keskeyttää, menee keskittyminen. Sanoin, että joo ymmärrän jos et siivoa, mutta onko ihan pakko sotkea tällä tavalla. Joo joo.
Kunnes yhtenä iltana olin niin väsynyt, että vain aloin itkemään, kun näin sen paskaisen kämpän, joka oli jäänyt ihan kuntoon, kun sieltä lähdin. Mies tuli siihen hätääntyneenä, että mitä on tapahtunut. Sanoin vaan, että mä en jaksa enää. En halua tätä. Ollaan nuoria ja näen stana elämäni tässä läävässä siivoamassa sun jälkiä.
Se tepsi. Jälkeen päin ja näitä lukiessa oikeasti olen varma, että ellei olisi mennyt perille, ei meillä olisi ollut ikinä sitä yhteistä ihanaa elämää, mikä on ollut. Olisin alkanut vihata sitä ihmistä, joka tekee mulle tollaista.
Voi kunpa oma puolisoni tajuaisi saman asian! Pari astmakohtausta ei ilmeisesti kuitenkaan ole vielä riittänyt ja nyt alkaa hermot mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se sitten on. Lemmikkejä pitää olla, vaikka rahkeet eivät riitä. Vähän epäilen, ettei tuo viestintä kotitöiden jakamisesta ollut kovin rakentavaa. Mutta myönnän: ainoastaan epäilen. Muutoinkin epäilen, että mitään keskustelua töiden kohtuullisesta määrästä ei käyty. Piti vain saada toteuttaa omaa naistenlehtiunelmaa.
Ihan totta: kahden hengen huushollin kohtuulliseen ylläpitoon ei mene monen monta tuntia joka päivä. Kyllä vika on nyt ollut siinä, että lemmikki ja jatkuva jynssääminen ja pyykkien peseminen kahden tunnin käytön jälkeen ovat olleet miestä tärkeämpiä. Ja aivan kuten naiset kokevat yhä vähemmän seksuaalista halua, mitä enemmän tuntevat painostusta, miehet kokevat mitään imurointitarvetta sitä vähemmän, mitä enemmän nainen natkuttaa ja uhriutuu. Mutta onnea seuraaviin suhteisiin - vaikka ettehän te mitään onnea koe, ellette kykene vähän kohtuullistamaan touhuanne!
Ja just tän takia en halunnut tehdä tästä sukupuolikeskustelua, koska sitten se menee tällaiseksi narinaksi. Ap
Eli vain sinua myötäilevät mielipiteet ovat oikeita.
Mitä keskustelua sellainen on?
Tää on jännä uusi (?) Ilmiö, että kun ei keksi enää vasta-argumentteja/kun sinulle osoitetaan että viestisi ei liity keskusteluun niin tyyppi alkaa valittaa että "eikö tänne saa postata kuin myötäileviä mielipiteitä?!?" Ei, vaan ap kertoi omasta tilanteestaan sukupuolettomasti, mene sinä perustamaan mies-naisketju jonnekin muualle jos haluat puhua miesten ja naisten eroista kotitöissä.
..ja lapsia ei ole, mutta kaikki aika menee siivoamiseen? Kartano?
No, mutta ymmärrän silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
..ja lapsia ei ole, mutta kaikki aika menee siivoamiseen? Kartano?
No, mutta ymmärrän silti.
No kiva nyt sitten että kuitenkin heitit tommosen veemäisen kommentin tohon ekana ikään kuin osoittaaksesi ymmärrystäsi.
Ymmärtäkää jo että kysymys ei ole siivoamisesta eikä mies/naisasiasta vaan kumppanin totaalisesta
välinpitämättömyydestä yhteisen kodin asioitten hoidosta! Osoittaa täydellistä kunnioituksen ja
rakkauden puutetta puolisoa kohtaan jos ei millään tavalla osallistu mihinkään yhteisen hyvän takia
vaan olettaa ilman muuta että toinen tekee aivan kaiken.
Noin se oli meilläkin. Aktiivisuus nolla. Ja paheni vain, kauhea hamstraustaipumus, kaapit täyttyi tyhjistä raejuustopurkeista ja sanomalehtiä piti säästää, jos vaikka joskus tulee luettuakin.
Ei ollut kiva tulla työpäivän jälkeen kotiin ja istahtaa sohvalle, vain huomatakseen että paskavaippa on ollut jonkun aikaa siinä tyynyjen vieressä käryämässä.
Päättyi lopulta eroon hänen aloitteestaan ja kyllä helpotti. Vuosien jälkeen löytyi se mukava nainenkin vierelle, joka on kodin hommien suhteen samoilla linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Noin se oli meilläkin. Aktiivisuus nolla. Ja paheni vain, kauhea hamstraustaipumus, kaapit täyttyi tyhjistä raejuustopurkeista ja sanomalehtiä piti säästää, jos vaikka joskus tulee luettuakin.
Ei ollut kiva tulla työpäivän jälkeen kotiin ja istahtaa sohvalle, vain huomatakseen että paskavaippa on ollut jonkun aikaa siinä tyynyjen vieressä käryämässä.Päättyi lopulta eroon hänen aloitteestaan ja kyllä helpotti. Vuosien jälkeen löytyi se mukava nainenkin vierelle, joka on kodin hommien suhteen samoilla linjoilla.
Yleensä lapsiperheessä ei istahdeta töiden jälkeen sohvalle. Jätitkö sinä nyt jotain kertomatta, etkö alkanut raivata keittiötä tai ruvennut laittamaan ruokaa?
No en jättänyt. Tein nuo sitten kun olin sen hetken levännyt työpäivän jälkeen.
Eikä keittiötä kuulu "raivata". Silloin on jo jotain pielessä jos sellaiseen täytyy ryhtyä. Tavaroille ja kaikelle paikkansa ja siivotaan jäljet heti pois.
Vierailija kirjoitti:
No en jättänyt. Tein nuo sitten kun olin sen hetken levännyt työpäivän jälkeen.
Eikä keittiötä kuulu "raivata". Silloin on jo jotain pielessä jos sellaiseen täytyy ryhtyä. Tavaroille ja kaikelle paikkansa ja siivotaan jäljet heti pois.
Kummasti sitä omassa kodissa oli työpäivän jälkeen tiskipöydällä likaisia astioita, tyhjiä maitopurkkeja, hella rasvassa ja paistnpanu likaisena, joten ainakin minulla ruuanlaitto alkoi sillä, että laitoin roskat roskiin, likaiset astiat koneeseen, pesin hellan ja paistinpannun ennen kuin pääsin aloittamaan ruuanlaittoa. Mies kävi ruokatunnilla kotona syömässä. En ehtinyt levähtää, sillä lapsille piti saada ruokaa heti, kotimatka töistä oli se levähdystauko.
Se paidan silitys oli syy ettei pääse ajoissa nukkumaan. Yöllä oli pakko silittää. Ei siinä ellei keksi muuta tapaa ja haluaa päivittäin hoitaa pyykkiasiat.
Jokainen saa itse päättää miten tekee. Minä pesen viikonloppuisin muutaman täyden koneellisen enkä nykyään silitä koskaan.