Lue keskustelun säännöt.
Elämäni paras päätös oli pako suhteesta, jossa kotitöiden jako ei onnistunut
29.01.2019 |
Jätin joitakin vuosia sitten kumppanin, joka ei osallistunut tasa-arvoisesti kotitöiden tekoon. Elämä on ollut mielettömän helppoa ja mukavaa sen jälkeen.
Kumppanini into osallistua kodin töihin hiipui pikku hiljaa yhteen muuton jälkeen. Lopulta oltiin tilanteessa, jossa minä en matkatyön, pitkien työpäivien, kotitöiden ja lemmikkien hoidon jälkeen ehtinyt enää nukkua tarpeeksi puhumattakaan siitä, että olisin ehtinyt harrastaa jotain. Meillä ei myöskään enää ollut lainkaan mukavaa yhteistä aikaa, koska kaikki se aika, jota en ollut töissä tai nukkumassa, kului kotitöiden parissa.
En ole missään tapauksessa raivosiisti, mutta tiettyjä asioita kotona nyt on vain pakko tehdä. Pyykkiä on pestävä, jotta saa puhtaita vaatteita, kaupassa on käytävä jotta saa ruokaa, eläinten vahingot pitää siivota lattialta, välillä on imuroitava. Keittiössä on pidettävä sellainen järjestys, että siellä mahtuu toimimaan. Kodin pitää olla sellaisessa kunnossa, että arkiset asiat sujuvat riittävän helposti eivätkä aiheuta ylimääräistä stressiä.
Kumppani työskenteli pääasiassa kotoa käsin vapailla aikatauluilla, mutta ei kyennyt kuitenkaan esimerkiksi käynnistämään pesukonetta päivän aikana. En sitä tosin olisi niin välttämättä edellyttänytkään, kunhan olisi sitten osallistunut toimintaan iltaisin ja viikonloppuisin. Uskon, että jos meistä kumpikin olisi esimerkiksi tehnyt 20 tai 30 minuuttia kotitöitä päivässä, plus lemmikkien hoito, kaikki olisi sujunut oikein hyvin. Kun se kaikki jäi minun vastuulleni, katastrofi oli valmis.
Käytännössä minä heräsin arkisin viideltä ja viikonloppuisin seitsemältä. Nukkumaan pääsin 23 maissa illalla. Lemmikkien hoitoon liittyvät pakolliset aamurutiinit jäivät hoitamatta, jos jätin ne kumppanin vastuulle. Hän nukkui niin kauan kuin nukutti. Viikolla soittelin joskus töistä, ja hän oli puoliltapäivin monesti vasta syömässä aamupalaa. Viikonloppuisinkaan hän ei kuitenkaan halunnut aamurutiineja hoitaa, koska ”hänelläkin on oikeus ottaa viikonloppuna rennommin”. Koskaan ei ollut minun vuoroni levätä.
Anelin apua, yritin kertoa väsymyksestäni, lopulta en jaksanut kuin itkeä. Kumppani koki käytökseni nalkuttamisena ja manipulointina ja reagoi tilanteeseen sulkeutumalla kokonaan. Käytännössä loppuaikoina minä itkin ja siivosin, hän istui jurona television edessä ja vaikeni. Useimpina arkipäivinä en ehtinyt työpäivän jälkeen istua kertaakaan alas ennen kuin oli jo aika mennä nukkumaan, ja kello oli siihenkin jo liian paljon. Lauantaiaamuna kello soi taas ennen seitsemää.
Meillä ei luojan kiitos ollut lapsia, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Olen jälkeen päin miettinyt, että tilanne vähintäänkin lähenteli henkistä väkivaltaa. En ole koskaan kokenut mitään niin syvästi loukkaavaa kuin se, että toinen katsoo vierestä ilmeettömänä kuinka minä uuvun täysin, reagoimatta asiaan mitenkään.
Kun pääsin omaan asuntooni, tuntui kuin taivas olisi auennut. Siivottavana ovat nyt vain omat ja lemmikkien sotkut, ja on paljon helpompaa olla yksin vastuussa itsestään kuin yksin vastuussa kahdesta aikuisesta, kun toinen käyttäytyy kuin pikkulapsi. En enää koskaan mistään hinnasta ryhdy suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei osallistu tasapuolisesti kotitöihin. Kun käyn treffeillä, selvitän heti ensimmäisenä ihmisestä sen, onnistuvatko kotihommat ja mitä hän ajattelee kotitöiden jakamisesta. Jos arki muuttuu tällaiseksi kuin meillä oli, elämästä tulee aivan loputtoman kauheaa. Nuo vuodet tuntuvat nyt painajaiselta.
En puhunut tässä kirjoituksessa nyt tarkoituksella sukupuolista, koska en haluaisi, että tästä keskustelusta tulee taas sellainen ankea sukupuolien sota.
Kommentit (406)
Ihminen joka ei siivoa omia jälkiään ei kiinnitä asiaan edes huomiota. Kun hän jättää sotkun siihen, se maagisesti siivoutuu.
Onko teilläkin taikapöytä kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö, miten kaksi ihmistä voi sotkea kämppää niin paljon että ei ole aikaa nukkua jos yksi ihminen hoitaa sotkut? Miten yh:t pärjää, kellä voi olla pari kolmekin lasta kenen sotkuja joutuu siivoamaan. Oletettavasti sotkevat myö enemmän kuin aikuinen mies, toki voin olla väärässä...
Hoitiko mies nk aviolliset velvollisuudet?
Tällainen puoliso, jota kodin viihtyvyys tai siisteys ei kiinnosta tai joka jättää kaikkien asioiden hoidon toiselle, on yleensä eron sattuessa täysin ihmeissään. Kaikkihan oli hyvin! Siinä vaiheessa myös monesti konkretisoituu se, että toinen on käyttänyt rahansakin itseensä, kun se kaiken hoitava osapuoli onkin hommannut mm. petivaatteet, keittiötarvikkeet, verhot, matot, tekstiilit, astiat, kaiken sellaisen "turhan sisustuskrääsän". Avoparin erotessa toinen sitten ihmettelee, kun hänelle jääkin vain televisio ja pelikonsoli...
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se sitten on. Lemmikkejä pitää olla, vaikka rahkeet eivät riitä. Vähän epäilen, ettei tuo viestintä kotitöiden jakamisesta ollut kovin rakentavaa. Mutta myönnän: ainoastaan epäilen. Muutoinkin epäilen, että mitään keskustelua töiden kohtuullisesta määrästä ei käyty. Piti vain saada toteuttaa omaa naistenlehtiunelmaa.
Ihan totta: kahden hengen huushollin kohtuulliseen ylläpitoon ei mene monen monta tuntia joka päivä. Kyllä vika on nyt ollut siinä, että lemmikki ja jatkuva jynssääminen ja pyykkien peseminen kahden tunnin käytön jälkeen ovat olleet miestä tärkeämpiä. Ja aivan kuten naiset kokevat yhä vähemmän seksuaalista halua, mitä enemmän tuntevat painostusta, miehet kokevat mitään imurointitarvetta sitä vähemmän, mitä enemmän nainen natkuttaa ja uhriutuu. Mutta onnea seuraaviin suhteisiin - vaikka ettehän te mitään onnea koe, ellette kykene vähän kohtuullistamaan touhuanne!
Mitä aktuualista v**tua sä selität?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikallislehdessä on tekstaripalstalla viestejä, miksei kaikki naapurit tee postilaatikkoriveillä lumitöitä vaan ne jää aina samojen hommaksi. Mitä ne valittaa, sehän on muutaman minuutin homma lumisateen jälkeen? Oiskohan se, että lumityöt kuuluu kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Öö, miten kaksi ihmistä voi sotkea kämppää niin paljon että ei ole aikaa nukkua jos yksi ihminen hoitaa sotkut? Miten yh:t pärjää, kellä voi olla pari kolmekin lasta kenen sotkuja joutuu siivoamaan. Oletettavasti sotkevat myö enemmän kuin aikuinen mies, toki voin olla väärässä...
Taaperotkin osaavat siivota jälkensä mutta aikuiset miehet aina ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitiko mies nk aviolliset velvollisuudet?
Meillä ei hoitanut lainkaan. Illasta toiseen käänsi vain selkää sängyssä, kun yritin helliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erosin myös kun exälle pidin käytännössä hotellia. Kiukutteli kuin pikkulapsi jos ruoka oli vääränlaista ja ruokapöytään sai pyytää monta kertaa. Ruoan jälkeen lähti pöydästä ja jätti likaiset astiat mun siivottavaksi, vaikka minä olin tehnyt ruoat.
Nyt äitinsä auttelee poikaansa pari kertaa viikossa kun lapset ovat meillä vuoroviikoin. Exälle on varmaan realiteetit hahmottuneet, että millaista on laittaa ruokaa lapsille 5 ateriaa päivässä - aamupala, lounas, välipala, iltaruoka ja iltapala. Pyykit, siivous ja vessojen pesu.
Löysin uuden miehen joka on ihan toisenlainen. Tarkka ja siisti, ja pesee pyykkiä, siivoaa ja tiskaa useammin kuin minä. Jos mulla jää vaikka karkkipaperi sohvapöydälle kun syön karkkia, niin tää kun nousee istumasta vie sen paperin mennessään roskiin, vaikka sanon että veisin kyllä kun sohvalta nousen.
Elämä on todella paljon helpompaa niin että kaksi tekee, hommat käy kuin leikiten niin. Mutta se että yksin olet se joka siivoaa kaikkien jäljet ja natkuttaa kuin kuuroille korville, on ihan hemmetin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin myös kun exälle pidin käytännössä hotellia. Kiukutteli kuin pikkulapsi jos ruoka oli vääränlaista ja ruokapöytään sai pyytää monta kertaa. Ruoan jälkeen lähti pöydästä ja jätti likaiset astiat mun siivottavaksi, vaikka minä olin tehnyt ruoat.
Nyt äitinsä auttelee poikaansa pari kertaa viikossa kun lapset ovat meillä vuoroviikoin. Exälle on varmaan realiteetit hahmottuneet, että millaista on laittaa ruokaa lapsille 5 ateriaa päivässä - aamupala, lounas, välipala, iltaruoka ja iltapala. Pyykit, siivous ja vessojen pesu.
Löysin uuden miehen joka on ihan toisenlainen. Tarkka ja siisti, ja pesee pyykkiä, siivoaa ja tiskaa useammin kuin minä. Jos mulla jää vaikka karkkipaperi sohvapöydälle kun syön karkkia, niin tää kun nousee istumasta vie sen paperin mennessään roskiin, vaikka sanon että veisin kyllä kun sohvalta nousen.
Elämä on todella paljon helpompaa niin että kaksi tekee, hommat käy kuin leikiten niin. Mutta se että yksin olet se joka siivoaa kaikkien jäljet ja natkuttaa kuin kuuroille korville, on ihan hemmetin raskasta.
..tosin meillä on nyt vällyjen alla paljon tylsempää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkälle on päästy ekasta viestistä ja itsestäänselviä asioita jankattu. On kaiketi tunteille käypä juttu. Se ei ole muuttunut mihinkään, että kahden hengen talouden kotitöissä ei mene koko sitä valveillaoloaikaa, joka jää työmatkoineen 10 - 12 -tuntisesta päivästä. Ja uhriutujia näyttää riittävän, kun aito keskustelukyky puuttuu. Aina oma niuhotus selitetään välttämättömäksi. Jatkakaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Piti laittaa lauantaina kello soimaan klo 7. Vaikka pissat oli jo ennen viittä.
Koira olisi kuollut nälkään ellei univelkaisena olisi viikonloppuna laittanut kelloa soimaan.
Kenenkään ei omisi tarvinnut sitä tehdä. Mutta halutessaan voi tehdä asipista vaikeita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin myös kun exälle pidin käytännössä hotellia. Kiukutteli kuin pikkulapsi jos ruoka oli vääränlaista ja ruokapöytään sai pyytää monta kertaa. Ruoan jälkeen lähti pöydästä ja jätti likaiset astiat mun siivottavaksi, vaikka minä olin tehnyt ruoat.
Nyt äitinsä auttelee poikaansa pari kertaa viikossa kun lapset ovat meillä vuoroviikoin. Exälle on varmaan realiteetit hahmottuneet, että millaista on laittaa ruokaa lapsille 5 ateriaa päivässä - aamupala, lounas, välipala, iltaruoka ja iltapala. Pyykit, siivous ja vessojen pesu.
Löysin uuden miehen joka on ihan toisenlainen. Tarkka ja siisti, ja pesee pyykkiä, siivoaa ja tiskaa useammin kuin minä. Jos mulla jää vaikka karkkipaperi sohvapöydälle kun syön karkkia, niin tää kun nousee istumasta vie sen paperin mennessään roskiin, vaikka sanon että veisin kyllä kun sohvalta nousen.
Elämä on todella paljon helpompaa niin että kaksi tekee, hommat käy kuin leikiten niin. Mutta se että yksin olet se joka siivoaa kaikkien jäljet ja natkuttaa kuin kuuroille korville, on ihan hemmetin raskasta.
..tosin meillä on nyt vällyjen alla paljon tylsempää :(
Kun ei edes ole, vaan todella paljon enemmän näkee vaivaa, että mulla on hyvä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap ikävältä, olen kaikille kumppaneilleni sanonut, että minä en aio täyttää mitään mamman roolia enkä ole kodin hengetär.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi sinun nimenomaan PITÄÄ herätä viikonloppunakin lauantaina jo seitsemältä aamulla? Miksi et saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois?
No ei olisi ollut pakko, koiran olisi myös voinut jättää ruokkimatta ja antaa tehdä tarpeensa lattialle, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Puolisoa ei olisi haitannut ilmeisesti. Ap
Sehän oli joka tapauksessa pissannut lattialle. Joka arkiaamukin niitä luuttusit. Ja olisi ehkä säilynyt hengissä pari tuntia pidempään ilman ruokaa. Mutta niinhän se on. Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa.
Meillä koira kyllä nukkuu ihan niin kauan kuin mekin... Lapsien kanssakin on noudatettu samaa. Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kuin haluaa.
Tämä sama sopii myös esim. Kaupassakäymiseen. Tarpeeksi kerrallaan ettei tarvi jatkuvasti käydä. Työmatkalla pientä täydennystä. Pyykkiä vain viikonloppuisin. Keittiötä ei jatkuvasti kiilloteta ym.
Tssä jo nollasin luettelemasi kotityöt
Jännä ratkaisu, ap:n olisi siis myös pitänyt jättää kaikki tekemättä ja antaa kusen lainehtia lattioilla, mutta ap:n puolison ei edelleenkään olisi tarvinnut sormea nostaa yhteisen elämän, kodin ja lemmikin eteen.
Sanotaanko viestissä noin?
Ihan vaan todetaan että kaiken saa vaikeaksi jos oikein haluaa. Sitä ei kai kukaan kiistä?
Musta on mielenkiintoista, miten aikuiselta, ilmeisesti ei-holhottavalta vapaamatkustajalta ei muka voi odottaa tai edellyttää mitään. Siis jos palataan ap:n puolisoon, joka ei saanut rikkaa ristiin minkään asian eteen, ollessaan kotona. Sama ilmiö kuin jouluketjuissa, joissa uupunutta osapuolta kehotettiin delegoimaan ja tekemään hommia yksinkertaisemmin, ostamaan laatikot jne, ja toinen sai vaan olla mähöttää ilman odotuksia. Ei väliä, ovatko nämä provoja vai eivät.
Siihen ei otettu kantaa kuka tekee. KENENKÄÄN ei olisi tarvinnut herätä viikonloppuna seitsemältä. Tai puunata keittiötä tai käydä joka päivä kaupassa tai pestä pyykkiä ja silittää.
Tämä on selkeä fakta
Mulle kotitöiden tekeminen ei ole elämän tärkein asia. Se ei tarkoita, ettei kotitöitä tarvitse tehdä koskaan. Jos mitään kotitöitä ei tee koskaan, haisee yli pursuava bioroskis keittiössä, tiskikone on täynnä likaisia astioita ja keittiön tasot täynnä likaisia astioita ja ruuanlaittovälineitä, makuuhuoneessa haiskahtavat ummehtuneen vuodevaatteet, pyykkikori pursuaa eikä puhtaita vaatteita ole, lattialla on hiekkaa ja pölyä.
Jos kahden aikuisen taloudessa molemmat siivoavat koko ajan jälkensä ja muiden hommien lomassa vievät roskat ja täyttävät ja tyhjäävät tiskikoneen, pysyy koti aika hyvänä eikä kotitöihin kulu juuri aikaa. Jos taas jompikumpi ei tee mitään, vaan päinvastoin vielä jättää omia sotkuja lojumaan (likaisia astioita ja vaatteita, roskia yms.), tulee siivous paljon vaikeammaksi ja vie aikaa.
Juju on juuri siinä, että ei sitä siivoamista silloin niin olekaan, kun molemmat automaattisesti tekevät tietyt perusjutut. Jos toinen taas laistaa täysin, tulee pienestäkin kodista ihan helposti työleiri sille toiselle, joka jotain tekee.
Ja tiedoksi, että meillä esim. ei välttämättä edes imuroida eikä pyyhitä pölyjä ihan joka viikko eikä tehdä joka viikko mitään kaikkien huoneiden viikkosiivousta. Silti sellaisella pienellä tekemisellä molemmat pitävät huolta, että puhtaita vaatteita ja astioita riittää, keittiö on niin siisti, että siellä voi laittaa ruokaa ja olohuone sen verran järjestyksessä, että siellä on mukava olla. Ei olisi kivaa, jos jompikumpi ei tekisi mitään.